65
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
AIKUISKASVATUS 1’2013
PRAGMATISMI SYNTYI Bosto- nin Harvardissa 1870-luvulla ja sen tunnetuimpia edustajia olivat John Deweyn lisäksi C.S. Peirce, William James, G.H. Mead ja C. I.
Lewis. Filosofian historiaa tunte- van Deweyn mukaan pragmatis- mi on vain uusi nimi vanhoille asi- oille. Viime vuosina niin sanotun käytäntökäänteen myötä (practice turn) monet pragmatistien ajatuk- set ovat tulleet uudella tavalla filo- sofien ja yhteiskuntatieteilijöiden keskusteluun.
Filosofian uudistaminen syn- tyi luentojen perusteella, jotka Dewey (1859–1952) piti Tokion keisarillisessa yliopistossa. Lähtö- kohtana on teesi, jonka mukaan ajattelu ei voi olla itseriittoista, vaan sen tarkoituksena on toimin- nan ohjaaminen. Deweylle filoso- fia on loputtoman kyseenalaista- misen tie, jossa filosofit ovat Jyri Aleniuksen sanoin ”enemmän ho- vinarreja kuin älyllistä papistoa”.
Filosofian uudistaminen vai- kuttaa konkreettisesti, ei käsittei- den hienosäätöihin. Kun halutaan tietää jotain, olevaisen perimmäi- sen luonteen pohdinta ei riitä,
vaan asioita on tutkittava käytän- nössä ja kokeiltava erilaisia ratkai- suvaihtoehtoja. Filosofia löytää voimansa, kun se lakkaa olemasta väline filosofien ongelmien käsit- telyyn ja muuttuu filosofien kehit- telemäksi menetelmäksi ihmisten ongelmien käsittelyyn.
Vaikka antiikin Kreikassa me- kaniikka ja geometria edistyivät, varsinaista käytännön tietoa hank- kivat statukseltaan alhaiset henki- löt eli orjat ja käsityöläiset. Niinpä myös käytännössä saatu ongel- man ratkaisuun suuntautuva tieto oli statukseltaan alhaista. Käytän- töön ja muuttuvaisuuteen liittyy aina epävarmuus, mutta muuttu- mattomuuteen liittyvät arjen ylit- tävät ikuiset olemukset. Klassisen filosofian tehtäväksi tuli paljastaa muuttumaton ja ennalta annettu todellisuus kaiken muuttuvan ja epäolennaisen takana. Myöhem- mässä teoksessaan Dewey esittää asian napakasti:
”Jos tutkii Platonin ja Aristote- leen filosofian perustaa samaan tapaan kuin antropologi tarkas- telee aineistoaan, siis kulttuurin
Ylevä ja muuttumaton vai arkinen ja muuttuvainen?
John Dewey: Filosofian uudistaminen (2012). Suom.
Tuukka Perhoniemi. Vastapaino. 233 s. (Reconstruction in Philosophy, 1920). ISBN 978-951-768-317-3.
osana, on selvää, että nämä filo- sofiat rationalisoivat systemaat- tisessa muodossa kreikkalaisten uskonnollisten ja taiteellisten kä- sitysten sisällön.” (Dewey: The Quest for certainty, 1929/
Pyrkimys varmuuteen, 1999.)
PUHTAAN AJATTELUN VERKKO
Deweyn mukaan Ihmismieli olet- taa spontaanisti, että ilmiöt ovat yksinkertaisempia ja yhtenäisem- piä kuin ne ovatkaan. Mieli tekee pinnallisia analogioita, jättää mo- nimutkaisuuden ja poikkeukset huomiotta ja ”punoo puhtaasti ajattelusta koostuvan verkon, jonka se langettaa luonnon ylle”
(Filosofian uudistaminen, s. 78).
Kun tiede ja filosofia koostuivat luontoa koskevista odotuksista, kumpikin antoi luonnolle väärän- laisen rationaalisen pelkistyksen.
Samaan tapaan Michel Foucault väittää, ettei tiede 1600-luvun alus- sa edennyt siksi, että se olisi opet- tanut katsomaan läheltä ja tarkoin, vaan koska havaintoja opittiin pel- kistämään ja luokittelemaan.
Kun tieto kumuloitui johdon- mukaisesti, ahkerasti opiskele-
66
van oli mahdollista oppia kaikki tietämisen arvoinen. Vuoteen 1327 sijoittuvassa Umberto Econ Ruusun nimi -romaanissa noviisi- munkki Adso toteaa opettajansa William Baskervillen, entisen in- kvisition jäsenen, tietävän kaiken.
Baskerville vastaa, ehkä hivenen ironisesti, että jos hän tosiaan tie- täisi kaiken, hän olisi Pariisin yli- opistossa opettamassa teologiaa.
Käytännön, läheltä katsomi- sen ja muuttuvaisuuden välttely eivät jää vaille yhteiskunnallisia ja poliittisia seurauksia. Kun kes- kustellaan ”olemuksista”, kuten yksilöstä, valtiosta tai instituuti- osta yleensä, ei keskustella käy- tännön ongelmista tai ongelmien ratkaisuista. Metafyysinen oppi pysyvästä ja universaalista erityi- sen ja muuttuvan kustannuksella oikeutti Deweyn mukaan kunkin ajan poliittisen ja kirkollisen jär- jestyksen. Saksalainen idealismi puolusti status quota Ranskan vallankumouksen radikaaleja op- peja vastaan. Hegelin oppi valtios- ta pyhitti Preussin valtiokoneiston ja byrokratian. ”Pääoma ja työ- voima eivät voi ’todella’ olla risti- riidassa keskenään, sillä kumpikin on toisen orgaaninen välttämättö- myys - - Mitään sukupuolten vä- listä ongelmaa ei voi ’todellisuu- dessa’ olla, sillä miehet ja naiset ovat ehdottoman välttämättömiä toisilleen ja valtiolle. ” (Filosofian uudistaminen, s. 205).
HYVÄ ON KOMMUNIKOITAVAA JA JAETTAVAA
Pragmatistit haluavat purkaa turhi- na ja haitallisina näkemiään joko–
tai-tyyppisiä dikotomioita, kuten
yksilö vs. yhteiskunta, järki vs. tun- ne tai arvot vs. tosiasiat. Dewey, sa- moin kuin Richard Rorty 1970-lu- vulla, halusi purkaa myös mielen ja ruumiin dikotomian ja sekä Dewey että Rorty esittivät, että mielen ja ruumiin suhteesta käytävät loput- tomat väittelyt johtuvat usein vain käsitteellisistä sekaannuksista.
Jyrkkä ja ehdoton ei voi myös- kään olla moraalisen toiminnan erottelu päämääriin ja keinoihin.
Päämäärien ja keinojen kutoutu- minen jokapäiväiseen elämään tekee arvokkaat asiat toimiviksi.
Kun älylliset kysymykset ovat mo- raalisia, myös naturalismin ja hu- manismin kahtiajako suhteellis- tuu. Erilaiset luokittelun perusteet voivat olla yhtä päteviä, kun pide- tään mielessä erilaiset päämäärät.
Dewey jäljittää eettisen teori- an synnyn antiikin kreikkalaisten yritykseen löytää käyttäytymisen sääntelylle järjellinen perusta ja tarkoitus sen sijaan, että ne olisi johdettu perinteistä. Järki perin- teen korvaajana piti kuitenkin asiat yhtä muuttumattomina kuin perinnäistavat. Etiikan tehtävänä on siitä pitäen ollut jonkin viime- kätisen päämäärän tai lain perus- teen löytäminen, kuten uskolli- suus jumalalliselle tai maalliselle auktoriteetille. Kuitenkin tilanteet ovat ainutkertaisia ja ristiriitaisia, ja harkinnan ja vastuullisten va- lintojen tuella on löydettävä juuri tähän tilanteeseen sopiva hyvä.
Kun moraalifilosofit ovat pitä- neet tavoiteltavaa hyvää jonakin yleispätevänä ja objektiivisena – Platon metafyysisenä universaali- na, Kant loogisena universaalina – hyvä on harvemmin nähty yk-
sityisenä ja yksittäisenä tapahtu- misena.
Moral theory and practice -ar- tikkelissaan Dewey esitti jo vuon- na 1891: ” ...a man has not to do Jus- tice and Love and Truth; he has to do justly and truly and lovingly.”
Deweyn mukaan jokainen it- sessään hyvä asia on ainutkertai- nen ja voi todentua vain kommu- nikaatiossa, jakamisessa ja yhtei- sessä osallisuudessa. Tilanne, jossa hyvä tiedostetaan, ei ole ohime- nevä aistimus tai yksityinen halu, vaan julkinen, sosiaalinen ja jaettu.
Hyvän jaettavuus ja kommunikoi- tavuus myös pelastaa moraalin moralisoinnilta ja paremmin tie- tämiseltä.
Deweyn ajatukset tuntuvat hy- vin tuoreilta. Suomennos säilyt- tää tekstin imun hyvin. Jossittelua unohtamatta: olisi ehkä sittenkin hyvä, elleivät Deweyn ja muiden pragmatistien ajatukset tuntuisi aivan näin tuoreilta. Tällöin ohui- den abstraktioiden toiminnallista- minen ja dikotomioiden suhteel- listaminen tai monimutkaisuuden ja yhteiskuntakriittisyyden paino- tukset olisivat olleet kauemmin ja painokkaammin osa suomalaista ajattelun maisemaa.
Jussi Onnismaa
dosentti, työnohjaajakouluttaja Helsingin yliopisto, Palmenia
