314 Teos rAkeNTAA silTAA kogni-
tiotieteistä yhteiskuntatieteisiin.
Tekijät haluavat haastaa individu- alistisen lähestymistavan ihmis- mieleen, mutta samalla he arvoste- levat niitä sosiaalitieteellisiä lähes- tymistapoja, jotka eivät noteeraa ihmismieltä koskevaa tutkimusta.
Kirjan toimittajat toteavat ai- heellisesti, että ihmismieltä ja sen sosiaalisuutta tutkittaessa yhteis- kunta- ja luonnontieteiden vastak- kainasettelu on paitsi hedelmätön- tä myös turhaa. Monet tutkittavat kysymykset ovat luonteeltaan sel- laisia, ettei niiden selvittäminen onnistu yksittäisen tieteenalan nä- kökulmasta. Tilausta on tutkimuk- selle, jossa tarkastellaan yhtä aikaa vuorovaikutuksen mielellisyyttä ja mielen vuorovaikutuksellisuutta.
Artikkelikokoelman toimitta- jista Antti Gronow on sosiologi, joka tutkii poliittisia verkostoja muun muassa ilmastokysymyk- sistä päätettäessä. Tuukka Kai- desoja taas tutkii yhteiskunta- ja kognitiotieteiden suhteita ja yh- teiskuntatieteiden tieteenfilosofi- aa. Muut kirjoittajat ovat lähinnä yhteiskunta- ja taloustieteilijöitä.
vasTasynTynyT maailmankansalainen
Sosiaalisuus on pikemminkin ryh- män kuin yksilön ominaisuus. Se on tehnyt meistä älykkäitä eikä
Mielen vuorovaikutuksellisuus ja vuorovaikutuksen mieli
Gronow, Antti & Kaidesoja, Tuukka (toim.) (2017).
Ihmismielen sosiaalisuus. Gaudeamus. 267 sivua.
päinvastoin. Kirjassa sivutaan pai- koin rinnakkaisevoluutioteoriaa, käsitystä biologian ja kulttuurisen rinnakkaisesta evoluutiosta. Kult- tuurit ovat aikojen saatossa kehit- tyneet yhteensopiviksi evoluution tuottamien valmiuksien kanssa. Ny- kyiseen informaatiohyökyyn aivot eivät kuitenkaan ole sopeutuneet.
Olemme altruistisia ja moraa- lisia mutta samalla nurkkakuntai- sia olentoja: jyrkkä jako ”meihin”
ja ”heihin” estää usein yhteistyön.
Lapset alkavat omaksua ryhmäi- dentiteettejä noin viisivuotiaina, mutta sisäryhmän raja voi olla joustava ja tilannesidonnainen.
Neurotieteilijä Riitta Hari to- teaa, että vastasyntynyt on vielä maailmankansalainen, joka reagoi samalla tavoin kaikkien kielten äänteisiin, mutta kulttuurinen eriy- tyminen alkaa varhain. Havain- tomme ovat kulttuurisia. Maise- maakin katsotaan eri tavoin: itäiset kulttuurit katsovat kokonaisuutta, länsimaalaiset yksityiskohtia.
vuoro vaihTuu silmänräpäyksessä
Sosiaalista kognitiota on useim- miten tarkasteltu yksilön kannalta, eikä kahden tai useamman henki- lön vuorovaikutuksesta ymmärretä vielä paljoakaan. Nopeatahtisessa keskustelussa vuoroa vaihdetaan sekunnin kymmenesosissa, vaikka
yleensä oman lauseen muotoiluun tarvitaan noin puolen sekunnin valmistautumisaika. Keskustelua ei tarvitse aloittaa puhtaalta pöy- dältä, ja omaa puheenvuoroa val- mistellaan ja edellistä kuunnellaan osin samanaikaisesti.
Peilisolujen ja peilautumisen arvellaan olevan tärkeitä paitsi toisen matkimiselle myös toisen ymmärtämiselle. Hari kritisoi po- pulaarikirjallisuuden yleistyksiä, joiden mukaan peilautuminen se- littäisi suurin piirtein kaikki vuoro- vaikutusilmiöt.
Itsesäätely ja vuorovaikutuksen säätely ovat tiiviisti yhteydessä toi- siinsa (s. 72). Seuraamme ja sääte- lemme omaa tilaamme samalla kun seuraamme vuorovaikutuskump- panin sanoja ja tekoja. Puhuja seu- raa jatkuvasti kuulijan katsetta, il- meitä ja eleitä ja suuntaa puheitaan niiden mukaan, esimerkiksi loiven- taen tai terävöittäen kannanotto- jaan. Oman ja toisen tilan jatkuvas- ta seuraamisesta rakentuu toimin- nan affektiivinen sävy. Sanoilla,
kirja-arviot
aikuiskasvatus 4/2017
315
kirja-arviot
eleillä ja katseilla, joilla vaikutetaan vuorovaikutuskumppaniin, vaiku- tetaan myös omaan sisäiseen tilaan.
Tämä kaikki käy tavattoman sujuvasti. Sosiologi Pertti Alasuu- tari on kiinnittänyt huomiota ky- kyymme käsitellä monimutkaisia asioita rutiinimaisesti: Kykymme selvitä arjesta ei niinkään perustu siihen, että olisimme monimutkai- sia tietokoneita. Olemme pikem- minkin vesimittareita, jotka kipit- tävät veden pinnalla pintajännitys- tä hyödyntäen.
miTen kulTTuuri leviää?
Kirjan yksi tärkeä käsite on ’so- siaalinen representaatio’. Kog- nitiotieteessä sillä tarkoitetaan informaatiota kantavaa esitystä, jossa jokin esittää jotakin jollekin.
Representaatio on aina tulkintaa jostain toisesta informaatiosisäl- löstä. Sosiaaliset representaatiot ovat arvoja, ajatuksia, mielikuvia, ja käytäntöjä, jotka luovat järjes- tystä. Niiden avulla voidaan orien- toitua materiaalisessa ja sosiaali- sessa maailmassa, ja myös yhtei- sön keskinäinen kommunikaatio mahdollistuu. Verkostoanalyysin näkökulmasta ihmisiä tai kollek- tiivisia toimijoita voidaan ajatella verkoston toisiinsa kytkeytyneinä solmukohtina. Kytkökset voivat olla lähes millaisia vain: kommu- nikaatio, ystävyys, rahavirrat, jä- senyys samassa organisaatiossa.
Verkoston rakenne voi vaikuttaa representaatioiden epidemian kaltaiseen leviämiseen.
Kielen roolia sosiaalisissa rep- resentaatioissa painottava dia- loginen suuntaus perustuu so-
siaalipsykologi Ivana Markován ajatuksiin. Mieli nähdään yksilön mahdollisuutena kommunikaa- tioon, ymmärrykseen sekä merk- kien, symbolien ja merkityksen muodostamiseen. Mielen poten- tiaali aktivoituu sosiaalisesti mer- kityksellisten kokemusten kautta (s. 117).
Sosiaalisten representaatioiden kohteisiin, kuten esineisiin, asioi- hin, ihmisiin ja ilmiöihin, liittyy usein epäjohdonmukaisuuksia.
Erilaisia ajattelun tapoja ja logii- koita voidaan nähdä paitsi samas- sa ryhmässä, myös yhden henkilön puheessa. Sosiaaliset representaati- ot voidaan kuvata dynaamisina ra- kenteina, jotka sisältävät niin val- lan ja vastarinnan kuin muutoksen ja pysyvyyden. Tässä kohdin olisi voinut viitata myös kirjallisuuden- tutkijaan Mihail Bahtiniin, joka pu- hui yksittäisen ilmaisun sisäisestä dialogisuudesta. Tällöin ilmaisus- sa avautuu joko toiminnan mah- dollisuuksia avaavia tai toimintaa lamauttavia merkityksiä.
miTä Tiedän heidän TieTävän
Toimintaa ja orientoitumista ohjaa tietoa eli representaatiota enemmän metarepresentaatio eli se, mitä tiedän tai luulen ”heidän”
tietävän. Mahdollinen on myös meta-meta-representaatio eli mitä tiedän tai luulen ”heidän” tietävän siitä, mitä minä tiedän. Toisten toimintaa tulkitessamme virhe- päätelmiin voi johtaa myös taipu- mus korostaa uskomuksia ja halu- ja toimintaympäristön piirteiden kustannuksella. Tulkintakehyk- sen mukaan ihmiset valitsisivat
toimintavaihtoehdon, joka palve- lee parhaiten heidän halujensa to- teutumista. Tällöin huomiotta jää muunlainen tulkintavaihtoehto, kuten se, että toiset pyrkivät mu- kautumaan tilanteen vaatimuksiin tai tekevät kuten yleensä, muita vaihtoehtoja edes harkitsematta.
Muutamissa kirjan artikkeleis- sa sivutaan rationaalisuusoletuk- sia ja muuta arkipsykologisointia, jota ei nähdä yksin negatiivisena vaan yhteiskuntatutkijan tärkeänä resurssina. Arkipsykologisoinnille etsitään myös vaihtoehtoja tai täy- dennystä. Filosofiasta ei ole tässä apua: mielenfilosofian valtavirral- la ei juuri ole yhteyksiä psykologi- aan, ja toisaalta psykologia on filo- sofisesti kehittymätöntä (s. 221).
Hajautettua kognitiota käsitte- levät artikkelissaan Sami Paavola ja Tuukka Kaidesoja. Rationaali- suudesta kirjoittavat taloustutkijat Topi Miettinen, Marja-Liisa Halko, ja Hannu Vartiainen sekä sosiolo- gin näkökulmasta omissa luvuis- saan Erkki Kilpinen ja Petri Ylikos- ki. Rationaalisten valintojen tekijä on ideaalinen ja keskimääräinen yksilö, ei havaittavissa oleva yksilö.
Ihmismielen sosiaalisuus samoin kuin sen ”sisarteos” Ihmisen mie- li (Gaudeamus 2015) onnistuu esittämään monitahoiset kysy- mykset yleistajuisesti ja yksinker- taistamatta. Ihmismielen sosiaa- lisuutta voi suositella niille, joita kiehtoo laaja-alainen ja monitie- teinen keskustelu mielen ja sosi- aalisen kytkeytymisistä.
JUSSI OnnISMAA dosentti, tietokirjailija Werka kehitys Oy
