84 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 1 6
Ihmismieli on tästä maailmasta
Janne Karisto Pentti Määttänen: Mind in Action: Experience and Embodied Cognition in Pragmatism.
Springer 2015.
Nykyfilosofiaa sekä kognitio- ja neurotieteitä vaivaa klassisen filo- sofian virheellinen kahtiajako si- säisen ja ulkoisen välillä. Myös nä- ennäisen ilmiömaailman ja toden reaali maailman välisestä erotte- lusta täytyy luopua. Näin väittää dosentti Pentti Määttänen uudes- sa kirjassaan Mind in Action: Ex- perience and Embodied Cognition in Pragmatism. Määttänen haluaa päivittää käsityksemme ihmismie- lestä ja inhimillisestä tiedonhan- kinnasta tieteellisen tutkimustie- don tasalle. Teos kannustaa tarkas- telemaan huolellisesti ajatustottu- mustemme perustuksia.
Määttäsen kannattaman peh- meän naturalismin lähtökohtana on, että maailma on kausaalisesti suljettu. Todellisuudessa ei esiin- ny luonnon ulkopuolisia kausaali- sia voimia, joten kaikki tiedolliset ongelmat ovat lopulta empiirisiä.
Ihmisyksilö on biologinen orga- nismi, jolla on oma evoluutiohis- toriansa. Sen kaikki ominaisuudet ja kyvyt ovat seurausta kausaali- sesta vuorovaikutuksesta ympäris- tön kanssa. Määttäsen mielestä tä- män ilmeisen tosiasian merkitystä ei ole kunnolla oivallettu. Ja jos on- kin oivallettu, sen vaatimaa ennak- ko-oletusten korjausprojektia ei ole osattu viedä loppuun.
Sisäisen ja ulkoisen erottelu ei sovi käsitykseen kausaalisesti sulje- tusta maailmasta, koska ihmismie-
li toimii aivan samojen kausaalisten prosessien alaisena kuin muukin luonto. Pään tai kehon sisäisiä pro- sesseja ei voi eristää ympäristös- tään. Neurotieteilijät ja mielenfilo- sofit, jotka väittävät mielen olevan aivojen tai ruumiin ominaisuus, ovat Määttäsen mukaan hakoteillä.
Samoin kuin ne, jotka uskovat aja- tusten tai tietoisuuden kirjaimelli- sesti sijaitsevan aivoissa. Aivot eivät ajattele, vaan ihminen ajattelee ai- vojen avulla. Ajattelu ei ole aivojen ominaisuus sen enempää kuin kä- vely on jalkojen ominaisuus.
Pragmatismin mukaan mieli on biologisen organismin ja ympäris- tön vuorovaikutuksen ominaisuus.
Mielen toiminta eli ajattelu on tu- levien toimintamahdollisuuksien ennakoimista. Aistinelimien avul- la ihminen havainnoi ruumistaan ja ympäristöään, minkä perusteel- la hän muodostaa käsityksensä toi- mintamahdollisuuksista annetussa tilanteessa. Assosiaatiomekanismi, johon perustuu kyky havaita toi- mintamahdollisuuksia ja ennakoi- da niiden lopputuloksia, nojaa men- neisyyteen – sekä yksilön omiin ko- kemuksiin että evoluutiohistoriaan.
Jos haluaa selvittää ihmisen yksit- täisen teon syyn perin pohjin, läh- teet ulottuvat evoluutioprosessin al- kuaikoihin asti, jolloin ensimmäis- ten alkeellisten biologisten organis- mien vuorovaikutus ympäristön kanssa alkoi. Tämä toiminnan syyn analyysi vaikuttaa vakuuttavalta, joskaan kirjasta ei löydy vastausta kaikkiin jatkokysymyksiin.
Määttäsen mielestä pragmatis- min pääajatus on, että kokemuksen käsittäminen pelkäksi aistihavain- noksi johtaa virheellisiin tulkintoi- hin inhimillisestä tiedonhankin- nasta ja sen tuloksista. Toiminta on ymmärrettävä osaksi kokemusta.
Emme ole passiivisia ulkopuolisen maailman tarkkailijoita, vaan luon- tokappaleita, jotka ovat vuorovai- kutussuhteessa ympäristönsä kans- sa. Tästä seuraa, että tiedon kohtee- na ei ole aistimukset aiheut tava ja ikään kuin niiden takana piilossa oleva todellisuus. Pragmatismissa tieto liittyy toimintaan. Tietomme kohteena ovat toimintamahdolli- suudet ja niiden seuraukset anne- tussa tilanteessa.
Teorian ja todellisuuden välinen suhde on Määttäsen mukaan opera- tionaalinen, millä on mielenkiintoi- sia seurauksia käsitykselle tieteelli- sestä tiedonhankinnasta. Eräät suo- malaisetkin luonnontieteilijät ovat väittäneet, että arkinen näkemyk- semme todellisuudesta on harhai- nen. Oikeasta todellisuudesta saam- me kuulemma tietoa ainoastaan eri- tyisten mittalaitteiden avulla. Taus- talla on käsitys, jonka mukaan tieteellisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa mahdollisimman toden- mukainen kuvaus todellisuudesta.
Määttänen väittää, että tieteenfilo- sofiassa tähän liian yksioikoiseen uskoon totuuden vastaavuusteo- riasta ovat takertuneet erityisesti tieteelliset realistit.
Operationaalinen käsitys on toisenlainen, jossa arkinäkemys ja mittalaitteiden välittämä näkemys maailmasta ovat kaksi eri näkö- kulmaa samaan maailmaan. Ovat- han kehomme aistielimet täsmäl- leen yhtä todellisia ainemöykkyjä kuin esimerkiksi fyysikon mitta- laitteet. Molemmat ovat materiaa- lisia havaintovälineitä, joiden omi- naisuudet vaikuttavat siihen, mitä voimme niiden avulla saada selvil- le. Pöydän pinnan ja sitä kopautta- van käden välinen vuorovaikutus ei ole yhtään sen vähemmän todel- lista kuin pöytälevyn mikroraken-
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 1 6 85 teen ja mittalaitteen välinen vuoro-
vaikutus.
Ennen vankempia johtopää- töksiä olisi reilua antaa tieteellisik- si realisteiksi tunnustautuville vas- tauspuheenvuoro – tarkistaaksem- me, ettei Määttänen ole argumen- toinut olkinukkeja vastaan. Sen verran heppoinen vaikutelma an- netaan melko sekalaisesta tieteen- filosofijoukosta.
Tiedonhankinnan menetelmik- si kova naturalisti hyväksyy ainoas- taan tietyt luonnontieteiden me- netelmät. Sosiaalinen redusoituu psykologiseen ja psykologinen ai- voihin, joihin koviksi mielletyillä menetelmillä pääseekin jo käsiksi.
Pehmeä naturalisti puolestaan kat- soo, että tiedonhankinnassa voi ja kannattaa käyttää myös muita me- netelmiä, esimerkiksi psykologias- ta ja sosiaalitieteistä tuttuja. Määt- täsen arvostama pragmatistifilo- sofi John Dewey piti tieteellistä tutkimusta olemukseltaan ongel- manratkaisuna. Mikä tahansa me- todi on käyttökelpoinen, jos sen voi olettaa auttavan käsillä olevan ongelman ratkaisemisessa. Väite, jonka mukaan reduktiivisen fysi- kalismin hylkääminen pakottaa tukeutumaan yliluonnollisiin seli- tyksiin, on Määttäsen mukaan vir- heellinen.
Mind in Action käsittelee mo- nia niitä aiheita ja ongelmia, joiden kanssa tieteestä tai ihmismielestä kiinnostuneet joutuvat väistämättä tekemisiin. Teos ei ole kuitenkaan mikään systemaattinen filosofinen kokonaisesitys perinteisessä mieles- sä. Määttänen pikemminkin yrittää – kumottuaan vanhat ennakko-ole- tukset – tarjota uudet, tieteellisen tutkimustiedon kanssa yhteenso- pivat lähtökohdat, joiden pohjal- ta ihmismielen ja inhimillisen tie-
donhankinnan tutkimista voitai- siin jatkaa. Tieteentekijälle kirja on mielenkiintoinen myös siksi, että Määttäsen mielestä osa virheellisistä ennakko-oletuksista vääristää edel- leen tutkimuksen lähtökohtia ja tu- loksia erityistieteissä.
Jotkut kirjassa esitetyistä johto- päätöksistä tuntuvat arki-intuition vastaisilta. Siksi Määttäsen analyy- sikaan tuskin vakuuttaa kaikkia, ainakaan ensilukemalta. Lisäky- symyksiä herää varmasti, varsin- kin kun alle satasivuinen teos on melko tiiviisti kirjoitettu. Filoso- fista erityissanastoa on kuitenkin hyvin vähän.
Kuten yllä mainittiin, Määttä- sen mielestä kaikki tiedolliset on- gelmat ovat empiirisiä. Miten filo- sofia sitten voi auttaa niiden ratkai- semisessa? Mind in Action on hyvä esimerkki.
Kirjoittaja on teoreettisen filosofian ylioppilas ja liikuntatieteen kandi- daatti.
Rahan valta
Pekka WahlstedtVille Iivarinen: Raha: mitä se on ja mitä sen tulisi olla. Into 2015.
Onko maailmassa mitään asiaa, joka olisi ihmisille suurempi selviö kuin raha. Raha on kuin ilma, se on kaikkialla eikä missään – ja sik- si sen olemassa oloa on vaikea edes huomata. Harva osaakaan vastata kysymykseen, mitä raha on – ja jos yrittää vastata, vastaus on hyvin to- dennäköisesti väärä ja rajoittunut.
Rahareformi-liikkeen aktivisti Ville Iivarinen osoittaa tämän lu- kijalle heti kirjansa ensimmäisillä sivuilla. Monille, niin taloustietei-
lijöille kuin tavallisillekin ihmisil- le, raha on neutraali vaihdon väli- ne, arvon mitta ja säilyttäjä.
Tavallisen käsityksen mukaan rahat ovat kolikoita ja seteleitä.
Pankki on laitos, joka säilyttää tal- lettajien seteleitä ja kolikoita ja siir- tää niitä lainojen muodossa tarvit- seville. Tässä kohden Iivarinen ve- tää maton tavallisen käsityksen al- ta. Pankit eivät siirrä ja säilytä rahaa, vaan luovat rahaa tyhjästä velkojen muodossa. Ne eivät vain luo rahaa tyhjästä, vaan myös tuhoavat sitä, kun laina maksetaan takaisin. Tä- mä pankin kyky luoda rahaa muo- dostaa koko kirjan läpi kulkevan kultaisen langan. Iivarisen mukaan pankkien rahan loihtimisella tyh- jästä on monia traagisia seurauk- sia, joista yksi on meneillään ole- va talouskriisi.
Koko talouden kasvu perus- tuu siihen, että pankit luovat rahaa lainojen muodossa ja antavat uut- ta lainaa vanhojen maksamisek- si. Velkakupla paisuu yhdessä ta- louden kanssa, kunnes kupla puh- keaa ja talous lamaantuu. Pank kien pääasialliset lainan kohteet ovatkin asunnot. Iivarisen mukaan näin käy aina ja väistämättä, ja meneil- lään oleva lama on vain viimeinen lamojen pitkässä ketjussa, jonka al- kupää ulottuu pitkälle ennen teol- lista vallankumousta ja varsinaisen kapitalismin voittokulkua. Mut- ta miten sitten katkaista ketju ja muuttaa talousjärjestelmää?
Pankkien valta on nykyään suu- rempi kuin hallitusten. Ja kun taval- liset yritykset menevät konkurssiin, pankit pelastetaan, vaikka se on täysin vastoin markkinata louden lakeja. Asetelmien muuttamista estää myös se, että valtavirran ta- loustiede ja koulujen oppikirjat esittävät pankit rahan puolueetto-
