UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
MIKÄ TEKEE KUMMISUHTEESTA MERKITYKSELLISEN?
Itä-Suomen Yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia Pro Gradu -tutkielma 2019 Uskonnonpedagogiikka Sonja Korhonen
2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta Osasto
Teologian osasto Tekijä
Sonja Orvokki Korhonen Työn nimi
Mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen?
Pääaine
Työn laji Päivämäärä Sivumäärä Uskonnonpedagogiikka Pro gradu -tutkielma x 28.8.2019 48+2
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkastelee sitä, mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen ihmissuhteen. Tutkimus on laadullinen ja otteena on sekä kummeja että kummilapsia. Kontekstina tutkimukselle toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen. Tutkimus toteutettiin kirjoituspyynnöillä.
Vastaajia oli 22, joista suurin osa oli Itä-Suomesta. Sen lisäksi vastaajia oli Etelä- ja Länsi-Suomesta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja sen lisäksi aineisosta löydettiin kaksi tyyppiä, teologinen näkemys sekä humanistinen näkemys. Aineisto kerättiin 2018 syksyllä.
Tutkimuksen tulokseksi saatiin, että kummisuhteesta merkityksellisen tekee se, että kummisuhde on läheinen ihmissuhde.
Säännöllinen yhteydenpito ja yhdessä vietetty aika ovat arvostettuja asioita ja lähentävät suhdetta ja saavat aikaan yhteenkuuluvuuden tunteen. Kummisuhde on erityinen ihmissuhde, joka poikkeaa muista. Sen vuoksi suhdetta arvostetaan.
On kunniatehtävä päästä kummiksi ja tehtävä halutaan hoitaa kunnolla. Kummiksi pääseminen on osoitus luottamuksesta.
Uskonto voi kuulua kummisuhteeseen tai olla kuulumatta. Noin puolelle vastaajista nimenomaan uskonnon välittäminen ja jakaminen teki suhteesta merkityksellisen. Kummisuhde voi kuitenkin olla merkityksellinen myös ilman uskontoa.
Merkitykselliseen kummisuhteeseen kuuluu tuen antaminen, joko kummilta kummilapselle tai sekä kummilta kummilapselle että kummilapselta kummille. Tuen tarpeet lähentävät. Merkityksellinen kummisuhde luo elämään luottamusta, antaa tukea, opettaa uutta ja tuo iloa. Ja tämä anti tekee suhteesta merkityksellisen.
Tutkimuksen teossa ei ilmennyt suuria ongelmia. Aineisto olisi voinut olla mielellään hieman laajempi, jotta erilaisia näkemyksiä olisi saatu enemmän. Kummisuhteen merkityksellisyyttä voisi tutkia vielä suuremmalla otoksella, jotta pääluokat olisi helpompi hahmotella. Tässä tutkimuksessa otos oli suhteellisen pieni. Otos voisi olla myös monipuolisempi, sillä nyt se keskittyi lähinnä 20-30 vuotiaisiin naisiin. Otos koski lähinnä Itä- ja Etelä-Suomalaisia, minkä vuoksi olisi kiinnostavaa tehdä kattavampi tutkimus koskien koko Suomea. Joka tapauksessa tällä pienelläkin otoksella saatiin käyttökelpoisia tuloksia, joiden pohjalta voidaan tehdä induktiivisia päätelmiä. Tutkimus lisäsi tietoa siitä, kuinka kummisuhde koetaan nykypäivänä.
Joidenkin vastaajien mukaan kummius ei liittynyt uskoon juuri millään tavalla, mutta osan mielestä juuri uskonnon välittäminen oli kummin tärkein tehtävä. Voidaan siis todeta, että kummius koetaan eri tavoilla. Suhtautuminen kummin tehtävään vaihtelee paljon jo näin pienessä otannassa, joten yleisellä tasolla kummius varmasti on hyvin erilaistunutta.
Esimerkiksi seurakunnat voivat hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia kertoakseen kummeille, mihin kannattaa panostaa suhteessa, jotta kummit oppisivat luomaan merkityksellisiä kummisuhteita. Seurakunnat ja seurakuntien työntekijät saavat kuvan siitä, millaista kummius on tänä päivänä. Myös kummit ja kummilapset voivat lukea tutkimusta ja saada mahdollisesti ideoita ja vinkkejä oman kummisuhteen kehittämiseksi. Olisi mielekästä tutkia, millaiset valmiudet kummiuteen kummit kokevat omaavansa ja kaipaisivatko kummit lisää tukea kirkolta, ja jos kaipaavat, niin millaista. Voisi tutkia myös sitä, miten kummilapset kokevat kummisuhteen. Kirkon tekemää kummihanketta olisi myös kiinnostavaa tutkia, kun hanke on valmis ja käytössä.
Avainsanat
kummisuhde, merkityksellinen
3 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Faculty
Faculty of Philosophy School
School of Theology Author
Sonja Orvokki Korhonen Title
What makes godparent relationship meaningful?
Main subject
Level Date Number of pages
Religious Education Pro gradu -tutkielma x 28.8.2019 48+2
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract
This thesis examines what makes a godparent relationship a meaningful relationship. This is qualitative research and the sample consists of godparents and godchildren. The context of the research is the Finnish Evangelical-Lutheran Church.
The research tries to answer the question, what makes godparent relationship meaningful. The research was carried out with writing requests. There were 22 responders, most of them from Eastern Finland. In addition, there were responders from Southern and Western Finland. The material was analysed with content analysis based on data. Moreover, two types, theological and humanistic point of view, were found among responders. The material was collected in the autumn of 2018.
The result of the study was that close godparent relationship is meaningful. Regular communication and time spent together are valued and makes the relationship even closer and bring about togetherness and cohesion. A godparent relationship is a special relationship that differs from others. Therefore, the relationship is appreciated. It is an honour to become a godparent and to do the role properly. To become a godparent is a sign of trust. Religion can be part of a godparent relationship or not. Particularly sharing the religion made the relationship meaningful for approximately half of the responders. However, the godparent relationship can also be meaningful without religion. Meaningful relationship consists of giving support, either from godparent to godchild or both from godparent to godchild and from godchild to godparent. Need for support brings people together. Meaningful godparent relationship creates trust, gives support, teaches new things and brings joy. This offering makes the relationship significant.
No major problems were encountered in the making of the study. The material could have been little more extensive, in order to have more differing viewpoints. The meaningfulness of godparent relationship could be studied with an even larger sample, so that principal groups of the study would be easier to piece together. In this study the sample was relatively small.
The sample could be more diverse, since now it focused mostly on women aged 20-30. The sample involved mostly Eastern and Southern Finland, which is why it would be interesting to do more extensive study involving the whole of Finland.
Regardless workable result was gained with this relatively small sample and inductive conclusions can be made. The study added knowledge about how the godparent relationship is experienced nowadays. Some of the responders think that the relationship does not connect to religion nearly at all, but some think that religion is the very thing that makes the relationship meaningful. It can be said that godparenting is experienced in different ways. When attitudes towards the task vary already in such a small sample, in general attitudes must be very differentiated.
For example, congregations can use the results of this study to tell godparents how to create meaningful godparent relationships. After reading this study, congregations and employees in them will have a concept of modern godparenting.
Also, godparents and godchildren can read this study and possibly get some ideas and tips on how to develop their relationship. It would be interesting to study, what kind of preparedness godparents think they have, and would they like to have more support from the church, and what kind of support. It could also be studied how godchildren experience the godparent relationship. Finnish Evangelical-Lutheran Church’s godparent project could also be interesting to study, when the project is ready and in daily use.
Keywords
godparent relationship, meaningful, significant
4
Sisällys
1. JOHDANTO ... 5
2. LUTERILAISUUS SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA... 7
2.1 Luterilaisuus Suomessa ... 7
2.2 Luterilaisuus Suomessa 2000-luvulla ... 9
3. KUMMISUHDE JA MERKITYKSELLISYYS ... 11
3.1 Kummiuden historiaa ... 11
3.2 Kummius nykypäivänä ... 13
3.3 Kummisuhteen muodostuminen ja ylläpitäminen ... 15
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ... 20
4.1 Tutkimustehtävä ... 20
4.2 Tutkimuksen vaiheet ja tutkimusmenetelmät ... 20
4.3 Aineistolähtöisen sisällönanalyysin toteuttaminen tutkimusaineistolle ... 23
5 YLEISET KÄSITYKSET KUMMISUHTEISTA ... 28
5.1 Kummisuhde ihmissuhteena ... 28
5.2 Kummisuhde antina elämälle ... 31
5.3 Kummisuhde luottamustehtävänä ... 32
6. HUMANISTINEN JA TEOLOGINEN NÄKEMYS KUMMISUHTEESTA ... 35
6.1 Teologinen näkemys ... 35
6.2 Humanistinen näkemys ... 36
6.3 Humanistisen ja teologisen näkemyksen yhtäläisyydet ja eroavaisuudet ... 37
7. TULOSTEN TARKASTELU JA ARVIOINTI ... 39
7.1 Tulosten tarkastelu ... 39
7.2 Tulosten arviointia ja jatkotutkimusmahdollisuudet ... 42
7.3 Tutkimuksen luotettavuus ja tutkimusetiikka ... 43
8. LÄHDELUETTELO ... 45
LIITE 1. Tutkimuslomake ... 49
5
1. JOHDANTO
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen ihmissuhteen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin kirjoituspyynnöillä syksyllä 2018.
Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä ja tyypittelyllä.
Evankelis-luterilaisen kirkon kummiutta on tutkittu liian vähän, vaikka kummit muodostavat merkittävän maallikkovastuunkantajien joukon luterilaisessa kirkossa. ”Kummiutta koskevaa tutkimusta löytyy hajanaisesti sieltä täältä, mutta kattavampaa, esim. väitöskirjatasoista tieteellistä tutkimusta kyseisestä aiheesta ei ole suomenkielisenä olemassa” (Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme, 2004). Tämä oli kummitutkimuksen tilanne jo vuonna 2004, ja se on edelleen sama. Sen jälkeen kummiutta on tutkittu vain pro gradu tasolla.
Viimeisimmät kummitutkimukset Itä-Suomen yliopistosta ovat Vilpposen ja Saravuoman pro gradu tutkielmat. Saravuoman tutkielman aiheena oli nuoret aikuiset Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kummeina (2016) ja Vilpposen aiheena mitä vanhemmat odottavat kummeilta vuoden 2010 kirkkojärjestysuudistuksen myötä (2018). Helsingin yliopistossa Tobiasson ja Lavikka ovat myös tarkastelleet kummiutta pro gradu tutkielmissaan. Lavikan aiheena kummisuhde kummin ja kummilapsen kokemana (2009) ja Tobiassonin aiheena kummilasten käsityksiä kummiudesta ja kokemuksia kummisuhteista (2015).
Vuonna 2018 Suomen evankelis-luterilainen kirkko käynnisti Kaste ja kummius hankkeen, jossa pyritään turvaamaan kasteen asema suomalaisten perheiden elämässä. Hanke on kirkolliskokouksen hyväksymä kirkkohallituksen erillishanke vuosille 2018-2020. Kolmen vuoden aikana rakennetaan valtakunnallinen viestintäkampanja, uudistetaan palveluja ja luodaan toimintamuotoja. Taustalla on kasteen suosion lasku 2010-luvulla. Hankkeessa keskitytään myös kristittynä kasvamiseen kasteen ja kummiuden ohella. Kummiuden saralla seurakunnille valmistellaan uusia kummiutta vahvistavia kirkon toimintamuotoja. Lisäksi luodaan monipuolisia tapoja pitää esillä kasteen ja kummiuden merkitystä ja sisältöä.
(Sakasti, 2019.)
6
Evankelis-luterilaisen kirkon kummihankkeen nettisivuilla kirjotetaan että
”kummius on edelleen kulttuurissamme vahvasti myönteistä, vaikkakin kummiuden käsite on laajentunut kirkollisen käytön ulkopuolelle” (Evl, 2019).
Omien kokemuksieni pohjalta uskon, että kummius koetaan myönteisenä, vaikka uskontoon ei välttämättä suhtauduta yhtä myönteisesti. Haluan siis selvittää, miksi kummius on niin merkityksellistä. Myös tutkimusten vähyyden vuoksi tulisi kummiutta tutkia lisää. Tässä tutkimuksessa selvitetään, mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen. Tutkimuskysymyksenä on: millainen on merkityksellinen kummisuhde. Merkityksellisellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sellaista, jolla on jokin merkitys, joka on tärkeä. Se on jotain huomionarvoista, asiaankuuluvaa, arvollista, sisällöllistä ja relevanttia. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat konfirmoidut evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet. Konfirmointi antaa oikeuden toimia kummina evankelisluterilaisessa kirkossa.
Olen itse kokenut kummiuden merkityksellisenä ja sen vuoksi tämä aihe valikoitui tutkimukseni aiheeksi. Pyrin kuitenkin tutkimaan aihetta mahdollisimman objektiivisesti. Koen kuitenkin mielekkääksi tutkia aihetta, koska se on minua koskettava.
Ensiksi käsitteellään luterilaisuutta ja sen kansankirkkoasemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Evankelis-luterilainen kirkko toimii kontekstina kummiudelle.
Lisäksi esitellään lyhyesti luterilaisuuden historiaa Suomessa ja sen roolia nykypäivänä. Toisessa pääluvussa tarkastellaan kummisuhdetta sosiaalipsykologian, historian ja tämän päivän näkökulmista. Sen johdosta tämä tutkimus ei kuulu pelkästään teologian piiriin, vaan myös psykologian ja sosiologian piiriin. Seuraavaksi esitellään, kuinka tutkimus toteutettiin ja millaisin menetelmin.
Viidennessä pääluvussa perehdytään siihen, millaisia tulokset olivat. Kuudennessa pääluvussa tutkitaan aineistoa teologisten ja humanististen tyyppivastauksien avulla. Lopuksi tarkastellaan ja arvioidaan tuloksia.
7
2. LUTERILAISUUS SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA
2.1 Luterilaisuus Suomessa
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on yksi protestanttisista kristillisitä kirkoista.
Luterilainen usko määrittyy Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan.
Noin neljä miljoonaa suomalaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Suurin osa heistä liittyy kirkkoon lapsena kasteen kautta. (Evl, 2018.)
Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa kutsutaan kansankirkoksi, sillä kirkko ja valtio ovat Suomessa erillisiä toimijoita. Myös ortodoksinen kirkko on kansankirkko Suomessa. Valtionkirkkojärjestelmä purettiin Suomessa vuonna 1870 (Evl, 2019).
Joskus kansankirkolla on tarkoitettu valtionkirkkoa. Kirkko voi kuitenkin olla kansankirkko ilman virallista asemaa valtiossa (Aamenesta öylättiin – kirkollinen sanasto, 2019). Kansankirkko kuvaa kirkon itselleen asettamaa tai tunnustamaa tehtävää. Se ei siis ole organisaatiokäsite, vaan ideaalisen käsityksen mukainen käsite. (Nikolainen 1968, 316.) Käsite kansankirkko tarkoittaa käytännössä sitä, että enemmistö suomalaisista kuuluu kirkkoon ja kirkko hoitaa useita yhteiskunnallisesti tärkeitä tehtäviä. (Evl, 2019.) Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on myös oikeus kerätä veroa (Verohallinto, 2019).
Kirkon ja valtion yhteistyö näkyy esimerkiksi valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa ja siinä, että valtioneuvostolla on edustaja kirkolliskokouksessa. Kirkko on julkisoikeudellinen toimija, johon sovelletaan samaa lainsäädäntöä kuin kuntiin ja valtioon. Kirkkolaki ohjaa kirkon toimintaa.
Kirkolliskokous itse valmistelee lait, jotka eduskunta joko hyväksyy tai hylkää. (Evl, 2019.) Kirkon perinteet ja tavat ovat näkyvillä myös suomalaisessa kulttuurissa.
Kulttuuriperintöä ovat esimerkiksi kirkkorakennukset, hautausmaat ja kirkossa käytettävät esineet sekä kirkkotaide. Tämä perintö ei silti ole irrallaan arjesta, vaan kirkko luo jatkuvasti uutta kulttuuria. (Evl, 2019.)
Luterilainen kirkko ja valtio ovat erillisiä toimijoita, mutta kirkon ja valtion erillisyys ei ole luterilaisessa tulkinnassa tarkoittanut kirkon sulkeutumista pois yhteiskunnallisesta toiminnasta. Kirkon sanoma ja toiminta saavat näkyä ja vaikuttaa yhteisössä ja yhteiskunnassa. Suomessa luterilaisilla perinteillä ja tapakulttuurilla on edelleen suomalaisten keskuudessa arvostettu asema.
8
Suomalaiset antavat tuen myös luterilaisen kirkon toiminnalliselle näkyvyydelle yhteiskunnan organisaatioissa. Luterilainen arvomaailma ja kansallistunne vaikuttavat usein taustalla silloin, kun suomalaiset ilmaisevat halunsa säilyttää yhteiskunnassa kristillisiä perinteitä, juhlapyhiä ja luterilaisen kirkon aseman.
(Sorsa 2016, 218-219.)
Luterilaisuus saapui Suomeen Ruotsi-Suomessa aloitetun reformaation seurauksena 1500-luvun alkupuolella. Mikael Agricola oli uskonpuhdistuksen johtohahmo Suomen alueella. Ruotsi-Suomen valtakunta julistettiin luterilaiseksi vuoden 1544 valtiopäivillä, jossa määriteltiin kirkon opilliset tunnustukset. 1600- luvulla kiellettiin muun kuin luterilaisen uskon harjoitus. Puhdasoppisuutta seurasi pietismi 1700-1800-luvilla. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, valtion ja kirkon yhteystyö jatkui, vaikka Venäjällä harjoitettiin ortodoksista uskontoa. 1800-luvun puolivälissä kirkko ja valtio alkoivat vähitellen etääntyä toisistaan herätysliikkeiden ja liberalismin seurauksena. Ajateltiin, ettei valtio voisi ohjailla kirkon toimintaa.
Vuoden 1869 kirkkolaissa luterilainen kirkko sai oman juridisen päätöksentekoelimen eli kirkolliskokouksen. Vuonna 1919 Suomen tasavalta määriteltiin uskonnollisesti neutraaliksi. 1923 uskonnonvapauslaki antoi vapauden erota kirkosta liittymättä mihinkään toiseen uskontoon. 1900-luvulla pietistiset herätykset vakiintuivat neljäksi herätysliikkeeksi, joista valtaosa on pysynyt osana evankelis-luterilaista kirkkoa. (uskonnot.fi, 2019.)
Kirkon keskushallintoon kuuluu kirkkohallitus, piispainkokous, kirkon työmarkkinalaitos ja kirkolliskokous. Suomessa on yhdeksän hiippakuntaa, jotka muodostuvat seurakunnista. Piispat johtavat hiippakuntia tuomiokapitulin kanssa.
Seurakunnilla on toiminnallinen, taloudellinen ja hallinnollinen itsenäisyys. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Luterilaisen maailmanliiton ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsen. (Evl, 2019.)
Luterilaisessa kirkossa on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Sakramentit ovat Jeesuksen asettamia kirkon pyhiä toimituksia. Kasteessa tullaan Kristuksen opetuslapseksi ja seurakunnan jäseneksi. Kaste perustuu lähetyskäskyyn (Matt.
28:18–20). Luterilaisen kirkon mukaan kaste kantaa koko elämän. Kasteeseen liittyy myös käsky opettaa. Koska lapsi kastetaan useimmin jo ennen kuin hänelle annetaan kristillistä opetusta, opetus on lapsen vanhempien ja kummien sekä koko seurakunnan tehtävä. (Evl, 2019.)
9
2.2 Luterilaisuus Suomessa 2000-luvulla
Uskonnollisten yhdyskuntien jäsenosuuksilla mitattuna Suomi kuuluu maailman luterilaisimpiin maihin (Ketola 2016, 47). Suomessa vakinaisesti asuvien kirkon jäsenten määrä oli vuoden 2015 lopussa 3 999 414, mikä oli 72,9 prosenttia koko maan väkiluvusta. Alueelliset erot kirkkoon kuulumisessa ovat kasvaneet. Korkeinta kirkkoon kuuluminen vuoden 2015 lopussa oli Porvoon, Oulun ja Lapuan hiippakunnissa. Niissä noin neljä viidestä kuului kirkkoon. Helsingin hiippakunnassa kirkkoon kuuluvia oli alle kolme viidestä. Neljän suurimman kaupungin eli Helsingin, Tampereen, Espoon ja Vantaan alueilla kirkkoon kuuluvien osuudet olivat pienimpiä. Kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä oli suurin erityisesti alle 10 000 jäsenen maaseutuseurakunnissa. Nämä seurakunnat sijaitsivat lähes poikkeuksetta Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Oulun seudulla. Eniten kirkkoon kuuluvia oli vanhimmissa ikäryhmissä ja rippikouluikäisten keskuudessa. Naisten ja miesten välillä kirkkoon kuulumisessa on merkittävä ero, sillä naisista 76,3 prosenttia ja miehistä 69,5 prosenttia kuuluu kirkkoon. (Sohlberg & Ketola 2016, 28-29.)
Alhaisimmat kirkkoon kuuluvat sijoittuvat perheenperustamisikään (20-40v). Se vaikuttaa vahvasti kirkkohäiden ja kasteen suosioon. Kirkollisten vihkimisten suosio kääntyi laskuun 2000-luvun taitteessa. 2010-luvulta lähtien myös kastettujen osuus on laskenut ja se on alhaisempi kuin kirkkoon kuuluvien osuus. Hautaan siunaaminen on puolestaan säilyttänyt asemansa korkealla. (Sohlberg & Ketola 2016, 30.) Vuonna 2015 toteutetun Gallup Ecclesiastica-tutkimuksen mukaan se, että kirkko opettaa oikeita elämänarvoja lapsille ja nuorille, oli kolmelle suomalaiselle neljästä hyvin tai melko tärkeä kirkkoon kuulumisen syy (Hytönen 2016, 112).
Tämän päivän suomalaista luterilaisuutta ilmentävät suomalaisten keskuudesta löydettävissä olevat katsomukselliset uskomukset. Niiden ytimessä on käsitys armosta, jonka ansiosta ei tarvitse muokata elämää Jumalalle kelpaavaksi vaan voi käyttää voimavarat muiden ihmisten palvelemiseen. Luterilainen tulkinta kristinuskosta on tämänpuoleista ja käytännöllistä hengellisyyttä. Elämä, arki ja ihmissuhteet nähdään Jumalan lahjoina ja huolenpitona. Luterilaiset arvot ovat yhteisöllisiä ja tekevät luterilaisuudesta voimakkaasti yhteiskuntaa muokkaavan uskonnon, vaikka tavat usein liittyvätkin jokapäiväisiin tapoihin ja näkemyksiin pakkokeinojen sijaan. (Ketola 2016, 85.)
10
Luterilaiset uskomukset olivat vahvasti yhteydessä kristillisiin peruskokemuksiin ja jumalauskoon. Luterilaisia katsomuksia ei kuitenkaan esiinny vain aktiivisten seurakuntalaisten ja hartauselämää vaalivien keskuudessa vaan laajasti myös niiden keskuudessa, jotka osallistuivat jumalanpalveluksiin harvoin ja joille henkilökohtainen hartaus oli vierasta. Sen vuoksi monet konsertit ja laulutapahtumat keräävät paljon osallistujia. Luterilaiset katsomukset ovat harvinaisempia 60-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä ikäluokilla, mikä kertoo uskonnollisen kasvatuksen haasteista. (Ketola 2016, 85.)
Tämänhetkisen kirkkojärjestyksen mukaan kristillinen kasvatus on ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Kummien ja seurakunnan tulee tukea vanhempia ja huoltajia tässä kasvatus- ja opetustyössä. Kristillinen kasvatus voidaan määrittää perinteen välittämiseksi sukupolvelta toiselle. Tämä perinne kuitenkin vaatii tulkintaa. Sen vuoksi kristillisen kasvatuksen tavoitteena on oma identiteetti, jolla ihminen tulkitsee elämää ja uskoa henkilökohtaisesti. (Hytönen 2016, 111.)
11
3. KUMMISUHDE JA MERKITYKSELLISYYS
3.1 Kummiuden historiaa
Kummille on historiassa useita eri nimityksiä. Ensimmäisiä ovat sponsor eli takaaja, susceptor eli huolehtija, testis eli todistaja sekä adducens eli johdattaja.
(Lempiäinen, 2004) Nykyisen kummi -sanan juuret ovat latinan kielen sanoissa compater ja commater eli ”kanssaisä” ja ”-äiti” (Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme, 2004). Sponsor nimitys on peräisin 200-luvun alkupuolelta (Lempiäinen 2004, 43).
Alkuun kummin tehtävät liittyivät katekumenaattiaikaan, joka edelsi kastetta. Sana katekumenaatti tulee kreikan sanasta katechein, joka tarkoittaa ”opettaa, näyttää tietä, ohjata” (Evl, 2019). Kummit selvittivät, oliko kastettavalla kunnolliset motiivit ja edellytykset kasteelle. Kun piispalle oli annettu tieto näistä, seurakuntaan pyrkivä pääsi kummin kasteoppilaaksi, jota seurasi aika, jona kummi opasti seurakunnan tavoille ja uskoon. Sekä miehet että naiset toimivat kummeina. Usein kummina toimi joku, joka tunsi kasteelle pyrkivän. (Lempiäinen 2004, 43-44.)
Lapsikasteeseen siirryttäessä lasta ei voinut opettaa ennen kastetta. Hippolytuksen kirkkojärjestyksessä 200-luvun alussa mainittiin, että jos lapsi ei itse osannut puhua, kummi vastasi hänen puolestaan kastajan kysymyksiin. Lapsen kasvaessa kummin tehtävä oli johdattaa lapsi uskoon. (Lempiäinen 2004, 44.)
Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme -kummimietinnössä kummiutta tarkastellaan kummiutta kolmen eri funktion; todistajan, avustajan ja mukana kulkijan avulla. Aluksi kummin tehtävä oli todistaa aikuisena kastettavan persoona ja sen kelvollisuus ennen kastetta. Lapsikasteen yleistyessä todistajafunktio muuttui. Koska ihminen ei voinut olla täysin varma siitä, onko hänet kastettu, kasteen katsottiin edellyttävän todistajien läsnäoloa. Todistajan tehtävän katsottiin sopivan kummeille. (Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme 2004, 12).
Kristinuskon aseman vahvistuttua kummin asema laajeni liturgisesta tehtävästä sosiaaliseksi instituutioksi. Kummin tehtävä toteutui kasteen lisäksi myös sen jälkeen. Kummin tehtävä oli ottaa vastuu kastettavasta lapsesta. Kastetun lapsen ja kummin välille uskottiin muodostuvan erityinen ihmissuhde. Sitä pidettiin
12
hengellisenä vanhemmuutena, jonka seurauksena vanhemmat pyrkivät etsimään parhaan mahdollisen huolenpidon takaavat kummit. (Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme 2004, 18).
Martti Lutherin mukaan kummien ja kirkon usko auttavat kastettavan lapsen saattamisessa kirkon yhteyteen. Kummien usko on välineellistä, koska kummit rukoilevat lapsen puolesta ja vastaavat kasteessa esitettäviin kysymyksiin. Luther kutsuu tätä avustajafunktioksi, jonka tarkoitus on ohjata lapsi omaan uskoon, jota lopulta Jumala ohjaa. (Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme 2004, 16).
Luther hylkäsi ajatuksen kummiuden hengellisestä sukulaisuudesta, mutta säilytti kummiuden hengellisenä ihmissuhteena. Kummiudessa on siis kyse mukana kulkijan funktiosta, jonka tärkein käytännön toteutumistapa on esirukous lapsen puolesta. Esirukous voidaan nähdä yhteytenä lapsen ja kummin välillä.
(Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme 2004, 18).
Välillä kummia on pidetty hengellisenä sukulaisena, mutta uskonpuhdistuskirkot hylkäsivät ajatuksen, koska sillä ei ollut Raamatullista pohjaa. Hengellinen sukulaisuus hankaloitti myös avioliittojen solmimista, koska hengellinen sukulaisuus oli avioeste. Ensimmäisen vuosituhannen lopulla oli tavallista nimetä sekä mies- että naiskummi, jotka olivat lapsen hengelliset vanhemmat. 1600-luvun kastettujen luetteloista selviää, että 6-8 kummia oli ylemmissä yhteiskuntaryhmissä yleinen tapa. Kummeiksi pyydettiin ylempisäätyisiä kummilahjojen toivossa.
Hengellinen merkitys oli heikentynyt. (Lempiäinen 2004, 44.) Suomalaiset 1600-luvun lähteet antavat kummeille neljä tehtävää:
1. Todistaa kastettavan uskosta ja vastata kastetilaisuudessa lapselle tehtäviin kysymyksiin hänen puolestaan
2. Todistaa tarvittaessa, että kaste on oikein toimitettu
3. Kasvattaa lasta vanhempien apuna tai sijasta sekä huolehtia siitä, että hän oppii kristillisen uskon sisällön ja sen sisältämät velvoitteet ja täyttää kastelupaukset
4. Rukoilla kastettavan puolesta
Lempiäinen 2004, 44.
13
Kirkko on pyrkinyt varmistamaan, että kummit ovat kykeneviä kasvatustyöhön. Sitä on varmisteltu edellyttämällä seurakunnan jäsenyyttä, nuhteetonta elämäntapaa ja kristillisen opin hallintaa. Ajateltiin, että jos ei itse elä kristillisesti, ei voi johdattaa toista kristilliseen elämään. Uskonpuhdistuksen jälkeen kummien tuli olla hurskaasti eläviä, uskoa tunnustavia, iältään laillisia ja katekismuksen hyvin osaavia.
Käytännössä muut seikat vaikuttivat kummien valintaan. Kummeiksi haluttiin lähisukulaisia ja tuttavia. Kummit olivat usein aviopuolisoita. 1700-luvulla rippikoulun käyminen katsottiin riittävän kummin tiedon tason merkiksi. 1869 kirkkolain mukaan kummien tuli olla nuhteettomia, ehtoollisella käyneitä kirkon jäseniä. (Lempiäinen 2004, 46-47.)
3.2 Kummius nykypäivänä
Kummius on kirkon ja vanhempien antama luottamustehtävä.
Kummiksi voi valita henkilön, joka
• kuuluu luterilaiseen kirkkoon
• on käynyt rippikoulun ja
• on konfirmoitu.
Evl.fi Kummien tehtävänä on yhdessä seurakunnan kanssa tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummina voi olla konfirmoitu evankelisluterilaisen kirkon jäsen tai luterilaisen kirkon kasteen hyväksyvään kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö. Kastettavalla kuuluu olla ainakin kaksi kummia, ylärajaa ei ole rajattu. Kastetoimituksessa tulee olla vähintään kaksi kummia tai muuta todistajaa. (Evl, 2019.)
Kasteen jälkeenkin erityisestä syystä lapselle voi lisätä kummin tai kaksi. Esimerkiksi jos kummi kuolee, eroaa kirkosta tai lapsi adoptoidaan. Myös jos lapsi on kastettu ulkomailla, eikä hänelle ole nimetty kummeja tai jos kummisuhde on todella katkennut, lapselle voidaan lisätä kummeja. Päätöksen kummin lisäämisestä tekee lapsen seurakunnan kirkkoherra huoltajien esityksestä. Kummiuden purkaminen ei ole mahdollista. (Evl, 2019.)
Vuonna 2016 kastettiin 36 586 lasta, kun syntyneitä oli sinä vuonna 52 814. 69,3 prosenttia lapsista kastettiin. Koska jokainen lapsi tarvitsee kaksi kummia, on
14
vuonna 2016 yli 70 000 konfirmoitua evankelis-luterilaisen kirkon jäsentä lupautunut kummiksi. (Sakasti, 2019.) Vuosina 2012-2015 kastettujen osuus syntyneistä väheni verrattuna edellisiin vuosiin. Kastettujen lasten osuus syntyneistä on vähentynyt kahdessakymmenessä vuodessa 20 prosenttiyksikköä.
(Hytönen 2016, 113.)
Seurakuntakyselyssä 2016 kysyttiin seurakunnilta ja seurakuntayhtymiltä, miten ne ovat reagoineet kastettujen määrän vähenemiseen. Suurin osa oli lähettänyt vastasyntyneen kotiin tietoa kasteesta. Noin puolet oli pitänyt kastetta esillä seurakuntalehdessä tai ottanut yhteyttä kirkon jäseniin, joiden lapsia ei ole kastettu. Osa oli antanut tilojaan ilmaiseksi kastekahvien järjestämiseksi. Lisäksi oli etsitty kummeja perheille, joiden ystäväpiirissä ei ole kirkkoon kuuluvia. (Hytönen 2016, 115).
Kirkon jäsenkehityksen kannalta on uhkaavaa, että kastettujen osuus on pienentynyt. Tärkein syy kastamatta jättämiselle on, että lapsi saa itse päättää kirkkoon kuulumisestaan. Jos varhaislapsuudessa uskonnolliset kokemukset puuttuvat, niiden myöhempi synnyttäminen on vaikeaa. Uskontoon liittyvä asenne välittyy perheen ilmapiirin kautta. Perhe kasvattaa uskonnollisesti tietoisesti tai tiedostamatta, sillä myös vaikeneminen uskonnosta on kasvatusta. ”Kasteeseen liittyvät seikat – mahdollisuus toimia kummina ja saada lapselle kristillinen kaste – ovat kuitenkin edelleen varsin merkittäviä kirkkoon kuulumisen syitä suomalaisille.” (Hytönen 2016, 117.) Kirkon työn painopistettä pitäisi siirtää entistä enemmän kodin kristillisen kasvatuksen, kummien ja perheiden tukemiseen (Hytönen 2016, 143).
Kirkko ei ole nykymaailmassa ainoa kummiutta määrittävä ja sen toteutumista ohjaava tekijä. Kummiuden luonteeseen ja toteutumiseen on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä kristittyjen omat intressit ja näkemykset. Koska kummiudella ei ole vahvaa teologista pohjaa, se vaikeuttaa kummiuden roolin pohdintaa, mutta toisaalta antaa liikkumavaraa kummiuden merkityksen määrittelemisessä.
Kummius on muuttunut ajan mukaan, joten se luultavasti jatkaa muokkaantumistaan. (Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme, 2004).
15
3.3 Kummisuhteen muodostuminen ja ylläpitäminen
Kummisuhde on kummilapsen ja tämän kummin suhde. ”Sosiaalipsykologiassa ihmissuhde tai sosiaalinen suhde määritellään kahden tai useamman ihmisen väliseksi jatkuvaksi yhteydeksi, joka noudattaa omia erityisiä muotojaan. Suhdetta luonnehtii osapuolten tietoisuus omasta vuorovaikutuksestaan toistensa ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen sekä myös suhteen ajallisesta ulottuvuudesta eli sen historiasta ja todennäköisestä tulevaisuudesta.” (Suoninen 2013, 141.) Kummisuhde voi muodostua jo ennen lapsen syntymää, kun lapsen vanhemmat pyytävät jonkun lapsensa kummiksi. Kummisuhde vahvistetaan kasteen yhteydessä. Lapsikaste ei kuitenkaan ole ainut vaihtoehto, vaan ihminen voidaan kastaa myöhemmin, esimerkiksi rippikoulun yhteydessä tai vasta aikuisiällä.
Ihanteellisessa tilanteessa kummisuhde on läheinen suhde. Lähisuhteissa osapuolet ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa eri ulottuvuuksilla. Tällainen sidos voidaan määritellä osapuolten keskinäisriippuvuuden avulla.
Keskinäisriippuvuuden toteutuessa ihmiset vaikuttavat tosiinsa neljällä tavalla:
1. Vuorovaikutus toistuu heidän välillään usein.
2. He vaikuttavat toisiinsa voimakkaasti.
3. He vaikuttavat toisiinsa useilla eri elämänaloilla.
4. Suhde on pitkäkestoinen.
Suoninen 2013, 143.
Merkityksellisen kummisuhteen voisi olettaa täyttävän yllä olevat kriteerit tai ainakin osan niistä. Kummisuhde on kuitenkin erityislaatuinen suhde, sillä Suonisen mukaan suhteet voidaan jakaa vapaaehtoisuuden mukaan kolmeen: ystävyys- ja tuttavuussuhteisiin, perhe- ja sukulaissuhteisiin sekä päivittäisiin välineellisiin eli instrumentaalisiin suhteisiin (koulutus ja työelämä). (Suoninen 2013, 145-146.) Kummisuhde ei oikein sovi mihinkään näistä, sillä kummisuhde ei välttämättä ole perhe- tai sukulaissuhde. Jotkut voivat kyllä pitää kummisuhdetta ystävyyssuhteena, mutta sekään ei täysin riitä kuvaamaan kummisuhdetta.
Kummisuhde on harvoin päivittäinen suhde.
16
Länsimaissa ihmissuhteiden muodostumiseen vaikuttaa myös maantieteellinen läheisyys. Ihmisten fyysinen läheisyys edistää ihmissuhteen kehittymistä, etenkin dyadeja eli kahdenvälisiä suhteita. Lähekkäinen oleminen mahdollistaa yhtäläisyyksien, kuten asenteiden samankaltaisuuden, havaitsemista, joka puolestaan sitoo yksilöitä tiukemmin yhteen. (Suoninen 2013, 174).
Nuoret ihmiset hyötyvät huolehtivista aikuisista. Mitä enemmän heitä on läsnä, sen parempi. Terveelliset ihmissuhteet aikuisten kanssa, olivatpa he naapureita, opettajia, valmentajia, mentoreita tai työnantajia, luovat suojan riskitekijöitä, kuten alkoholia, tupakkaa ja huumeita, vastaan. Tukevat ihmissuhteet ovat oleellisia koulumenestyksen ja koulussa pysymisen kannalta. Suhteista tulee sitä voimakkaampia, mitä kauemmin ne ovat kestäneet. (Benson, 2010, 13-14.) Länsimaisessa yhteiskunnassa on tavallista, että aikuiset ovat läsnä nuorten elämässä vain hetken. Esimerkiksi opettajat voivat olla läsnä lapsen elämässä vain vuoden tai pari. Maantieteellinen liikkuvuus johtaa vähäisiin ystävyyssuhteisiin sukulaisten ja naapurien kanssa. Voi olla yhä vaikeampaa taata, että kaikilla lapsilla on kestäviä suhteita. Hyväksyvissä ja tukevissa suhteissa lapset löytävät arvonsa, tarkoituksensa ja merkityksensä maailmassa. Kun aikuisia pyydetään miettimään elämäänsä ja nimeämään asioita, jotka merkitsivät eniten heidän menestymisen ja onnellisuuden kannalta, he nimeävät ihmissuhteita. (Benson, 2010, 14.)
Ihmissuhteessa keskustelu ja kuuntelu ovat oleellisia osia. Kuuntelemalla toista ihminen on läsnä. Lassi Pruukin mukaan dialogisuuden, eli tasavertaisen keskustelun, ehkä merkittävin ulottuvuus liittyy ihmisten tapaan olla. Kasvattajan tärkein tehtävä voi olla myös ”olla tekemättä mitään”. Kiireetön läsnäolo on hyvä tapa kutsua dialogiin. Kristillinen usko välittyy aina inhimillisissä suhteissa.
Dialogisuuden keskeinen kysymys kuuluu, millä tavalla uskonnon kanssa ollaan ja miten siitä keskustellaan. (Pruuki 2010, 97.)
Kummisuhteen voidaan ajatella lisäävän ihmisen sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma tarkoittaa ”ihmisten tai ryhmien välisiä sosiaalisia suhteita eli sosiaalisia verkostoja ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta.” (THL, 2019.)
”Käsitteen perusidea on, että yksilöiden hyvinvointiin ja yhteiskunnan suorituskykyyn vaikuttavat fyysisen pääoman, luonnonvarojen ja yksilöiden osaamisen (inhimillinen pääoma) ohella myös yksilöiden väliset sosiaaliset suhteet ja sosiaaliset instituutiot yksilöiden toimintaa suuntaavina vakiintuneina
17
käytäntöinä.” (Ruuskanen, 2019.) Käsite nousi tarkasteluun 1990-luvun puolivälissä yhteiskuntatieteellisissä piireissä. Sosiaalisen pääoman voi jakaa yksityiseen ja julkiseen pääomaan. (Ruuskanen, 2019.)
Sosiologi Burtille sosiaalinen pääoma on ”yksilön käytössä oleva voimavara, joka tehostaa hänen asemaansa rationaalisten yksilöiden välisessä kilpailussa”
(Ruuskanen, 2019). Sosiaalisesta pääomasta kirjoitetaan paljon taloudellisissa yhteyksissä, mutta sosiaalisen pääoman voi ajatella myös yksilön psyykkisen hyvinvointia lisäävänä tekijänä, kuten THL:n sivuilla kerrotaan. Sosiaalista pääomaa omaavan on helpompi luottaa itseensä, kun hänellä on luottamus ja vastavuoroisuus läheisiinsä.
Kummisuhde kummin ja kummilapsen välillä on yksityistä sosiaalista pääomaa, joka vaikuttaa positiivisesti molempiin osapuoliin, jos suhde koetaan merkitykselliseksi.
Kummius ilmiönä kirkon piirissä voidaan ajatella julkisena sosiaalisena pääomana, jota kirkon kummihanke edustaa. Kummiutta voi ajatella myös vapaaehtoistyön muotona, sillä kummiksi ryhtyminen on vapaaehtoista, mutta kuitenkin sitä voi pitää työnä, jota tehdään jonkun toisen hyväksi. Kummi auttaa vanhempia lapsen kasvatuksessa ja joissain tapauksissa toimii ikään kuin kirkon vapaaehtoistyöntekijänä opettamalla lapselle kristinuskosta. Yeung (2004) on tutkinut kirkon ja vapaaehtoistyön suhdetta toisiinsa ja sivuaa myös sosiaalisen pääoman käsitettä. Hänen mukaansa vapaaehtoistyö on palkitsevaa monella tapaa:
se on merkityksellistä ja tarjoaa mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen. Ihminen tuntee itsensä tarpeelliseksi ja että hänellä on paikka yhteiskunnassa (2004, 93).
Vapaaehtoisuuden ydin on yhdessä tekeminen. Siihen sisältyvät sosiaaliset siteet, antaminen ja saaminen sekä yhteisöllinen toiminta. Lisäarvona ovat faktat ja tunteet, jotka sisältävät sosiaaliset tunteet ja tiedon välityksen. Taustana ja tukena toimivat normit, arvot ja luottamus. (Yeung 2004, 109). Uskonto on potentiaalisesti voimakas ja kestävä sosiaalisen pääoman lähde (Yeung 2004, 112).
Merkityksellisyys
Merkityksellisyys tulee sanasta merkitys. Merkitys on se, joka yhdistää ideoita ja esineitä toisiinsa ennustettavissa olevalla ja suhteellisen vakaalla tavalla. Termiä merkitys käytetään sen tavanomaisessa jokapäiväisessä mielessä kuten silloin, kun keskustellaan runon tai lauseen merkityksestä. Merkitys on jaettua assosiaatiota ja tietyn tiedon erottelua toisistaan. Yksi määritelmä voisi olla se, että merkitys on
18
mahdollisten suhteiden, yhteyksien ja tapahtumien yhteinen edustus mielessä.
Näin ollen merkitys on kollektiivisen, järjestäytyneen konseptiverkon perusta. Hyvä esimerkki tästä jaetusta merkitysverkosta on kieli, joka vaatii vähintään kahta henkilöä, jotka käyttävät ja ymmärtävät yhteisen sanan tietylle sanalle tai lauseelle.
(MacKenzie & Baumeister 2014, 26.)
Merkityksellisyys voidaan määritellä sitoutumisena sellaisiin toimintoihin, joilla pyritään palvelemaan jotain itseä suurempaa ja mitä suurempaa se on, sitä enemmän se tuottaa merkityksellisyyttä. Merkityksellisyys on yksilöllinen kokemus.
Ihmiset kokevat merkityksellisyyttä, kun he kehittävät ominaisvahvuuksiaan ja käyttävät niitä toisten palvelemiseen. Merkityksellisyyteen liittyy usein prososiaalinen tai altruistinen toiminta, kuten sitoutuminen toisten auttamiseen tai maailman parantamiseen Merkityksellisyyden kokemukset ovat ihmisen kukoistamisen edellytys ja kehityksellinen voimavara. Merkityksellisyys toimii suuntana elämälle. (Leskisenoja 2017, 54-55.)
Merkityksen ja merkityksellisyyden toteutuminen edellyttää neljää tarvetta:
tarkoitusta, arvoja, tehokkuutta ja itsearvostusta. Kun nämä neljä tarvetta täyttyvät, ihminen voi kokea elämänsä mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Tarkoitus sisältää päämäärät, maalit, toiveiden toteutumiset. Kokemuksen siitä, että tämänhetkinen elämä liittyy ja on yhteydessä tuleviin tapahtumiin. Päämäärät ja tavoitteet vaihtelevat lyhytaikaista pitkäaikaisiin. Usein pitkänajantavoitteet paloitellaan sarjaksi lyhytaikaisempia tavoitteita vältättääkseen turhautumista ja epäonnistumisen kokemuksia. Toiveiden täyttyminen on abstraktimpaa ja vaikeampaa määritellä, mutta siihen liittyy positiivisuuden kokemus ja että toiveen toteutumisen jälkeen ihminen kokee itsensä onnellisemmaksi. (MacKenzie &
Baumeister 2014, 29-35.)
Arvot ovat merkityksen lähteitä. Arvojen tarve perustuu kokemukseen siitä, että ihmisten ajatukset ja käytös koetaan oikeiksi, hyviksi ja oikeudenmukaisiksi. Arvot ovat usein järjestäytyneet hierarkkisesti. Ihmisen arvot riippuvat pitkälti häntä ympäröivästä kulttuurista ja uskonnoista. Arvot ohjaavat ihmisten valintoja ja kertovat, ovatko tietyt teot oikein vai väärin. Tehokkuuden tarve tarkoittaa tarvetta tuntea hallitsevansa tapahtumia. Se näkyy usein tarpeena uskoa, että yhdelläkin ihmisellä voi olla vaikutusta. Ihmisellä on oltava tunne, että hän on kykenevä saavuttamaan tavoitteitaan ja ymmärtämään arvojensa merkityksen. Tehokkuutta
19
koetaan, kun kohdataan haasteita ja tavoitetaan hankalia tavoitteita.
Itsearvostusta voisi kuvailla haluna kokea positiivisuutta ja kokea itsensä myönteisesti. Ihmiset taipuvat usein uskomaan, että heidän menestyksensä johtuu heidän omasta uurastuksestaan ja syyttävät epäonnistumisistaan ulkoisia asioita oikeista tekijöistä huolimatta. (MacKenzie & Baumeister 2014, 29-35.)
20
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
4.1 Tutkimustehtävä
Tutkimuksen tarkoituksena on saada selville, mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen. Tutkimuskysymyksenä on: millainen on merkityksellinen kummisuhde. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat konfirmoidut evankelisluterilaisen kirkon jäsenet. Konfirmointi antaa oikeuden toimia kummina evankelisluterilaisessa kirkossa.
4.2 Tutkimuksen vaiheet ja tutkimusmenetelmät
Alusta alkaen haluttiin tehdä laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, koska kummiudesta ei ole paljon tutkimusta tai teoriatietoa. Myös sen johdosta päätettiin valita aineistonkeruumenetelmä, jonka ympärille voidaan luoda teoreettista viitekehystä. Laadullisen tutkimuksen tyypillisiä piirteitä ovat induktiivisuus eli aineistolähteisyys ja empiirisyys eli kokeellisuus ja kuvaileminen. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ovat keskiössä ”merkitykset, jotka ilmenevät mitä moninaisimmin tavoin” (KvaliMOTV, 2019). Aloitettiin siis keräämällä aineisto ja vähitellen, kun tutustuttiin aineistoon, alettiin keräämään myös teoreettista viitekehystä.
Aineisto kerättiin sähköisellä e-lomakkeella (liite 1). E-lomake on selaimella käytettävä lomakeohjelmisto verkkolomakkeiden tekemiseen. Aineiston kerättiin kirjoituspyynnöillä. Vastaajia ohjeistettiin kertomaan vapaasti omin sanoin kummisuhteestaan tai kummisuhteistaan. Pyydettiin kuitenkin sisällyttämään vastaukseen seuraavat asiat:
-millainen on sinun käsityksesi kummiudesta -miksi pidät kummisuhdettasi merkittävänä -kuinka kummisuhteestasi on tullut merkittävä -mitä kummisuhteesi merkitsee sinulle
-mitä kummisuhde on antanut elämääsi
-millaisia muutoksia kummisuhteessasi on tapahtunut ajan kuluessa
21
Kerättiin myös vastaajan taustatiedot eli sukupuoli, ikä, asuinpaikka, mahdollisien kummilapsien määrä ja kuinka kauan vastaaja on mahdollisesti toiminut kummina.
Lisäksi pyydettiin sähköpostiositetta, jos vastaaja olisi halukas tarvittaessa haastateltavaksi. Tällä pyrittiin siihen, että jos vastauksia tulisi vain vähän, voitaisiin tarvittaessa haastatella vastaajia, jotta saataisiin lisää aineistoa. Haastatteluja ei tarvinnut pitää, koska koettiin, että saatiin tarpeeksi vastauksia kirjoituspyynnöillä.
Kirjoituspyyntöön vastasi yhteensä 22 vastaajaa, joista viisi oli miehiä, loput naisia.
Vastaajat olivat 18-43 vuotiaita. Vastaajista yhdeksällä ei ollut omia kummilapsia, eli he kertoivat kokemuksistaan kummilapsen näkökulmasta. Vastaukset kerättiin sähköisesti Facebookin kautta. Pyyntö jaettiin tutkijan omalle Facebook -seinälle, Suomen teologit -ryhmään, Fides Ostiensis ry -ryhmään, Joensuu – kaupunki idässä sivulle, sanomalehti Karjalaisen, Ylen, Keski-Uusimaan, Turun Sanomien, Hämeen Sanomien sekä Kainuun Sanomien sivuille, Itä-Suomen yliopiston sivuille, Joensuun seurakunnan sivuille, Kirkko Suomessa sivuille ja SOOL:in sivuille eli Suomen opettaja opiskelijoiden liiton sivuille. Ryhmät ja sivut valikoituivat sen mukaan, missä ryhmissä tutkija oli jo mukana ja jotka olivat avoimia. Ensin annettiin vastausaikaa kaksi viikkoa, jonka jälkeen jatkettiin vastausaikaa vielä kymmenellä päivällä.
Vastauksia saatiin vähän suhteessa siihen, kuinka moneen ryhmään ja sivulle se laitettiin. Facebook ei valitettavasti tavoita iäkkäitä ihmisiä, koska he eivät todennäköisesti osaa käyttää Facebookia. Facebook myös rajaa aineiston ihmisiin, joilla on kyseinen sosiaalinen media käytössä.
Vastaukset olivat todella vaihtelevia. Osa oli todella lyhyitä, osa pitkiä kertomuksia.
Lähes kaikki kirjoittivat yksikön ensimmäisessä persoonassa ja puhekielisesti.
Kolmellatoista vastaajista oli omia kummilapsia. Osa kertoi omista kummeistaan ja osa kummilapsistaan, osa molemmista. Kolme vastaajista on Länsi-Suomesta, seitsemän Etelä-Suomesta ja loput 12 Itä-Suomesta.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysi on perusanalyysimenetelmä, jonka avulla voidaan tehdä monenlaista tutkimusta. Sen avulla pystyy systemaattiseen ja objektiiviseen analyysiin. Se pyrkii saamaan tutkittavasta ilmiöstä kuvauksen tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. (Tuomi &
Sarajärvi 2009; 91, 103).
22
Sisällönanalyysi on tekstianalyysiä, jolla pyritään järjestämään aineisto tiiviiseen ja selkeään muotoon kadottamatta sen sisältämää informaatiota. Analyysissä tuotettu aineisto voidaan kvantifioida, eli sanallisesta aineistosta tuotetaan määrällisiä tuloksia. Analyysi voidaan tehdä myös aineistolähtöisesti eli induktiivisesti, teoriaohjaavasti tai teorialähtöisesti eli deduktiivisesti.
Aineistolähtöisessä analyysissä teoreettiset käsitteet luodaan aineistosta, kun teoriaohjaavassa ne tuodaan esiin valmiina, jo tiedettynä. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 95-101,105 & 110.)
Pelkistetysti sisällönanalyysiin kuuluu kolme vaihetta: 1) aineiston redusointi eli pelkistäminen 2) aineiston klusterointi eli ryhmittely ja 3) abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden luominen. Analyysiä ennen tulee määrittää analyysiyksikkö, joka voi olla esimerkiksi joku sana. Analyysiyksikkö määräytyy tutkimustehtävän pohjalta. Sisällönanalyysi voidaan jakaa aineistolähtöiseen, teorialähtöiseen ja teoriaohjaavaan analyysiin. Tämä tutkimus perustuu aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 110.)
Sisällönanalyysiä on perusteltua käyttää, kun aineisto on täysin strukturoimatonta.
Sisällönanalyysiä voi käyttää esim. haastatteluiden tai kirjallisen aineiston strukturointiin. Sisällönanalyysin vahvuuksia on, että sitä voi käyttää monenlaisen aineiston strukturointiin ja aineisto todella luo tutkimustulokset, eikä valmis teoria ohjaa tutkijaa tiettyyn tulokseen. Sisällönanalyysin heikkouksia on, että se on melko työlästä ja aikaa vievää. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105.)
Ensin vastaukset luettiin huolella, jonka jälkeen etsittiin ilmaisuja, jotka kertoivat joko suorasti tai epäsuorasti, mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen.
Merkityksellisenä pidettiin sitä, jos kummisuhteen kerrottiin tarjoavan tukea, tuovan iloa elämään tai olevan läheinen ihmissuhde. Yritettiin myös etsiä yleisesti arvoina pidettyjä asioita, koska arvo on ”se, minkä perusteella jotakin pidetään merkityksellisenä, hyvänä, arvokkaana” (Kielitoimiston sanakirja). Arvoja ovat esimerkiksi onni, elämä, oppi, usko, ystävyys, raha ja turvallisuus. Näitä kaikkia esiintyi vastauksissa.
Vastauksista kävi ilmi, että kummin on tärkeää olla läsnä ja pitää yhtyettä. Myös kummin antama tuki ja uudet asiat, mitä suhteesta seuraa, tekevät suhteesta erityisen. Myös rukoilua kummilapsen puolesta pidettiin tärkeänä sekä tavallista yhdessä oloa. Niinpä lähdettiin hankkimaan tietoa ylipäätään kummiudesta,
23
suhteiden syntymisestä, mentoreista tai esikuvista ja uskonnollisesta kasvatuksesta.
Sisällönanalyysin valmistuttua haluttiin vielä käsitellä aineistoa toisesta näkökulmasta, koska huomattiin vastauksissa olevan selkeästi erityylisiä korostuksia. Niinpä tehtiin tyypittely aineistolle. Tyypittelyssä kiinnitetään huomiota tyypillisyyteen eli aineistoa kokonaisuutena hyvin luonnehtiviin seikkoihin. Näitä seikkoja pyritään tiivistämään informatiivisesti tai sitten mielenkiinto voi kohdistua erikoisiin, yksittäisiin ja keskimääräisestä poikkeaviin seikkoihin. Tyypittelyllä tarkoitetaan tyypillisten asioiden kokoamista eli aineiston tiivistämistä havainnollisiin tyyppeihin. Aineistosta voidaan etsiä tietyn tyyppisiä vastauksia tai niiden osia, joita yhdistävät tietyt elementit ja voidaan siksi ajatella edustavan jotakin tyyppiä. Kuvaukset ovat ikään kuin tiivistelmiä aineistosta, jossa kiteytyy aineiston keskeisimmät elementit. Tyypit ovat ikään kuin koontien koonteja. (KvaliMOTV, 2019.)
4.3 Aineistolähtöisen sisällönanalyysin toteuttaminen tutkimusaineistolle
Aineiston pelkistäminen
Aluksi poimittiin aineistosta virkkeitä ja lauseenosia eli analyysiyksiköitä, jotka vastasivat kysymykseen, mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen. Kaikki vastaukset eivät kuitenkaan suoraan vastanneet kysymykseen, joten poimittiin myös ilmauksia, joissa kerrottiin, mikä on tärkeää, tai mikäli suhteen kerrottiin liittyvän johonkin yleisesti tärkeänä pidettyyn arvoon.
Aineiston ryhmittely
Aineisto ryhmiteltiin 30. alakategoriaan (taulukko 1).
Taulukko 1. Tutkimuksen alakategoriat ja esimerkkejä analyysiyksiköistä.
Alakategoria Esimerkki analyysiyksiköstä
Rukous ”koen yhdessäolon rukouksen ohella
tärkeimmäksi kummin tehtäväksi”
Sukulaisuus ”Kummini ovat sukulaisia, joten se on sen vuoksi merkityksellinen”
Ylpeys/kunnia ”Olen erittäin iloinen ja ylpeä, että minua on pyydetty kummiksi. Kummius on minulle kunnia-asia.”
24
Yhteydenpito ”Tärkeää on, että yhteys on olemassa ja säilyy”
Rakkaus ”Kummilapseni ovat minulle rakkaita”
Uuden oppiminen ”Opin itsekin valtavasti hänen seurassaan”
Merkittävä aikuinen ”tärkeä kummin tehtävä on olla aikuinen ystävä lapselle”
Läsnäolo ”Hän on aina läsnä syntymäpäivilläni ja merkkijuhlissa”
Mitä antaa elämälle ”Olen saanut kummilapsiltani elämääni valtavasti "lapsienergiaa", iloa, naurua ja yksinkertaista huolettomuutta.”
Suhteen kehittyminen ”Omista kummeistani muodostui minulle lapsuuteni ehkä tärkeimmät ei-sukulaiset aikuiset, jotka olivat jonkinlainen
vanhemman ja ystävän välimuoto, ja kaikkien kanssa välit ovat pysyneet ehjinä ja syventyneinä myös aikuisiällä”
Kummilapsi tulee nähdyksi ”Lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi kokonaisvaltaisesti”
Usko ”koen sen [uskon] välittämisen
tärkeimmäksi asiaksi - - kummina”
Itsen kokeminen tärkeäksi ”Nautin hänestä ja olen kokenut, että minäkin olen hänelle tärkeä”
Luottamus ”Kummius on lahja ja
luottamuksenosoitus”
Tuki ”Hän [kummi] on sellainen tuki ja turva - - Hän tukee niin lasta, kuin lapsen
vanhempia”
Vertaistuki ”Kummisuhteestani tuli minulle
merkittävä ehkä ensisijaisesti siksi, että heillä on lähes ikäiseni lapsi, jonka kanssa olimme lapsena hyviä ystäviä”
Kummiuden erityislaatu ”kummilapsi ja kummi pystyvät luomaan oman erityislaatuisen suhteen”
Ystävyys ”Kummiutta voisi ajatella myös tosiystävyyden sinettinsä”
Lahja ”kummilapset ovat minulle lahja”
Muistaminen merkkipäivinä
”Omia kummilapsia muistan lahjalla syntymäpäivänä ja jouluna”
Pitkäkestoinen suhde ”Kummisuhde voi muodostua pienistä kohtaamista, jotka vuosien saatossa muodostavat kokonaisuuden, jolla voi olla iso merkitys”
Lapsen maailmaan pääsy ”Koen heidät [kummilapset] tärkeiksi itselleni, ettei elämänpiirini koostuisi vain ikäisistäni ja vanhemmista ihmisistä”
Kummin perhe merkityksellinen
”Toisen oman kummini kanssa suhteemme lähentyi, kun hän pyysi minua oman lapsensa kummiksi.”
25 Pienetkin asiat
merkityksellisiä
”Hänen kanssaan pikkuasiat tuntuvat merkityksellisiltä”
Läheinen suhde ”Meillä on erittäin tiivis ja läheinen suhde”
Tavallisuus ”En koe enkä usko tekeväni mitään ihmeitä, vaan tavallinen yhdessäolo ja kiinnostuksen osoittaminen kummilapsen elämää kohtaan hänen iästä riippumatta riittää.”
Yhdistäviä asioita ja yhteisiä muistoja
”Senkin takia hetket ovat minulle/meille niin merkityksellisiä, että toteutamme niissä toiveitamme yhdessä.”
Tapa, jolla päätyi kummiksi ”Merkittävintä - - on kuitenkin tapa, jolla hänet kummilapsekseni sain ja sen merkitys minulle”
Hyväksytyksi tuleminen ”kummi on aina suhtautunut minuun ystävällisesti ja iloisesti”
Suhde katkesi, mutta palautui
Kummisuhde - - oli muutaman vuoden ajan suhteellisen normaali. - - Hänen vanhempansa kuitenkin erosivat ja menetin suhteen moneksi vuodeksi. - - Meillä on taas viime vuosina
nähdessämme ollut hienoja kohtaamisia.
Aineiston yläkategoriat
Näistä kolmestakymmenestä alakategoriasta muodostettiin yhdeksän yläkategoriaa, yhdistävää tekijää, jotka kertovat, mikä tekee suhteesta merkityksellisen (taulukko 2).
Taulukko 2. Alakategorioiden sijoittuminen yläkategorioihin
Yläkategoria Alakategoria
1. Kummisuhteesta seuraava uuden oppiminen sekä ilo
Uuden oppiminen Mitä antaa elämälle Lapsen maailmaan pääsy 2. Tiivis ja läheinen yhteydenpito Yhteydenpito
Läsnäolo
Muistaminen merkkipäivinä Läheinen suhde
3. Kummius on itsessään merkittävä Ylpeys/kunnia Merkittävä aikuinen Itsen kokeminen tärkeäksi Luottamus
26
Kummiuden erityislaatu Tapa, jolla päätyi kummiksi
4. Kummin antama tuki Tuki
Vertaistuki Rakkaus 5. Rukoilu kummilapsen puolesta ja
uskontoon kasvattaminen
Rukous Usko
6. Sukulaisuus Sukulaisuus
Kummin perhe merkityksellinen 7. Pitkäkestoinen suhde Suhteen kehittyminen
Pitkäkestoinen suhde
Suhde katkesi, mutta palautui Ystävyys
8. Pienet asiat, tavallinen oleminen ja yhteiset muistot
Pienetkin asiat merkityksellisiä Tavallisuus
Yhdistäviä asioita ja yhteisiä muistoja 9. Hyväksytyksi ja nähdyksi tuleminen Kummilapsi tulee nähdyksi
Hyväksytyksi tuleminen
Pääluokat
Yhdeksän yläkategoriaa yhdistettiin vielä kolmeksi pääluokaksi (taulukko 3).
1. Kummisuhde ihmissuhteena 2. Kummisuhde antina elämälle 3. Kummisuhde luottamustehtävänä
27
Taulukko 3. Sisällönanalyysin pääluokat, yläkategoriat ja alakategoriat.
Pääluokka Kummisuhde ihmissuhteena
Kummisuhde antina elämälle
Kummisuhde luottamustehtävänä Yläkategoria ▪ Tiivis ja läheinen
yhteydenpito
▪ Kummin antama tuki
▪ Pitkäkestoinen suhde
▪ Pienet asiat, tavallinen oleminen ja yhteiset muistot
▪ Sukulaisuus
▪ Kummisuhteesta seuraava uuden oppiminen sekä ilo
▪ Rukoilu kummilapsen puolesta
▪ Uskontoon kasvattaminen
▪ Kummius on itsessään merkittävä
▪ Hyväksytyksi ja nähdyksi tuleminen
▪ Kummius kunniatehtävä
Alakategoria ▪ Yhteydenpito
▪ Läsnäolo
▪ Muistaminen merkkipäivinä
▪ Läheinen suhde
▪ Tuki
▪ Vertaistuki
▪ Rakkaus
▪ Suhteen kehittyminen
▪ Pitkäkestoinen suhde
▪ Suhde katkesi, mutta palautui
▪ Ystävyys
▪ Pienetkin asiat merkityksellisiä
▪ Tavallisuus
▪ Yhdistäviä asioita ja yhteisiä muistoja
▪ Sukulaisuus
▪ Kummin perhe merkityksellinen
▪ Uuden oppiminen
▪ Mitä antaa elämälle
▪ Lapsen maailmaan pääsy
▪ Rukous
▪ Usko
▪ Ylpeys/kunnia
▪ Merkittävä aikuinen
▪ Itsen kokeminen tärkeäksi
▪ Luottamus
▪ Kummiuden erityislaatu
▪ Tapa, jolla päätyi kummiksi
▪ Kummilapsi tulee nähdyksi
▪ Hyväksytyksi tuleminen
28
5 YLEISET KÄSITYKSET KUMMISUHTEISTA
Vastaukseksi tutkimuskysymykseen ”Mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen?” saatiin kolme tekijää: (1) Kummisuhde ihmissuhteena, (2) kummisuhde antina elämälle ja (3) kummisuhde luottamustehtävänä. Kuvio 1 kuvaa tutkimuksen pääluokkia, eli vastauksia kysymykseen, mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen.
5.1 Kummisuhde ihmissuhteena
Kummisuhde ihmissuhteena oli yksi sisällönanalyysiin pääluokista, joka koostui seuraavista yläkategorioista: tiivis ja läheinen yhteydenpito, kummin antama tuki, pitkäkestoinen suhde, pienet asiat, tavallinen oleminen ja yhteiset muistot, sukulaisuus. Kuvio 2 kuvaa tekijöitä, joista merkityksellinen kummisuhde ihmissuhteena muodostuu.
Mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen?
Kummisuhde ihmissuh-
teena
Kummisuhde luottamus-
tehtävänä Kummisuhde
antina elämälle
Kuvio 1. Tutkimuksen pääluokat.
29
Kuvio 2. Tekijät, joista kummisuhde ihmissuhteena muodostuu.
Tiivis ja läheinen yhteydenpito pitää sisällään myös läsnä olemisen ja muistamisen merkkipäivinä. Yhteydenpidosta vastaajat kertoivat, että on tärkeää pitää yhteyttä, ja olisi tärkeää, että yhteydenpito olisi molemminpuolista. Yhteydenpidon kerrottiin olevan monipuolista: tekstiviestejä, WhatsApp -viestejä, kortteja sekä lahjoja postitse, viikonloppureissuja ja vierailuja ulkomailla asti:
”Olen ylpeä siitä että kummini pitävät edelleen yhteyttä minuun. Tärkeää on että yhteys on olemassa ja säilyy! Omia kummilapsia muistan lahjalla syntymäpäivänä ja jouluna. Järjestän myös yhteistä tekemistä kummilasten kanssa esim. teatteri, uinti, makkaranpaisto yms. Aikuisille kummilapsille lähetän kortteja/viestejä.
Kummisuhde antaa tärkeän ihmissuhteen.”
”…olemme olleet hyvin tiiviisti yhteydessä ja olen häntä käynyt katsomassa vaikkapa Irlannissa asti” N 43v, kummina 28 vuotta
”Kummilapseni ovat minulle oman perheeni lisäksi tärkeimpiä kohteita, kun suunnittelen viikonloppureissuja omalta paikkakunnaltani muualle” N 26v, kummina 10 vuotta
Kuten yläolevista esimerkeistä käy ilmi, yhteydenpito ei aina tapahdu etänä, vaan se sisältää myös läsnäoloa. Järjestetään yhteistä tekemistä, kuten teatterikäyntejä, uimareissuja ja makkaranpaistoa. Vastaajat kertoivat myös, että käydään kylässä
Kummisuhde ihmissuhteena
Tiivis ja läheinen yhteydenpito
Kummin antama tuki
Pitkäkestoi- nen suhde Pienet
asiat Sukulaisuus
30
toisen luona, kun elämässä tapahtuu muutoksia, kuten jos toinen muuttaa tai toiselle syntyy vauva. Vastausten mukaan kummilasten kanssa on valtavan hauskaa ja aikaa voidaan viettää sylikkäin, vaikka kummilapsi olisi jo 11-vuotias. Yhteinen tekeminen yhdistää ja lähentää kummia ja kummilasta. Eräs nainen kirjoitti, että pyöräily yhdistää häntä ja hänen kummipoikaansa. Kerrottiin myös, että on tärkeää toteuttaa toiveita yhdessä. Lisäksi kummisuhteet voivat mennä limittäin: yksi kertoi kummisuhteensa lähentyneen, kun kummi pyysi häntä oman lapsensa kummiksi.
Kummin antama tuki tarkoittaa sitä, että kummi tukee kummilastansa. Kummia kuvaillaan elämäntukiverkostoksi, isosiskoksi ja osaksi lapsen turvaverkostoa.
Kummit itse sanovat, että haluavat olla tukena kummilapsensa kasvussa ja myös kummilapsen vanhemman tukena, mutta erityisesti kummi on lasta varten:
”Hän [kummi] on sellainen tuki ja turva, joka ei kuitenkaan korvaa vanhempaa tai sisaruksia.” N 20v, kummina 5 vuotta
”Kummilapsellani on erityisiä tuen tarpeita - -. Tuen tarpeet lähentävät meitä” N 39v, kummina 18 vuotta
Monet mainitsivat, että suhteen pitkäkestoisuus tekee suhteesta merkityksellisen.
Eräs tiesi jo ennen kummilapsen syntymää pääsevänsä kummiksi. Kummisuhteen kerrottiin olevan merkittävä ja turvallinen suhde varttuessa ja vaikka roolit ja elämä ovat muuttuneet, kummi on pysynyt samanlaisena. Yksi mainitsi kirjoituksissaan, että toivottavasti olemassa olema suhde jatkuisi vielä tulevaisuudessa.
Pitkäkestoiseen suhteeseen mahtuu paljon pieniä asioita, jotka lisäävät merkityksellisyyttä:
”Kummisuhde voi muodostua pienistä kohtaamista, jotka vuosien saatossa muodostavat kokonaisuuden, jolla voi olla iso merkitys.” N 38v, kummina 21 vuotta
”Hänen [kummilapsen] kanssaan pikkuasiat tuntuvat merkityksellisiltä.” N 39v, kummina 18 vuotta
”[kummisuhteeni] on ollut merkittävä ja turvallinen suhde aikuisiin varttumismatkallani.” N 22v, ei kummilapsia
Myös sukulaisuus liittyy pitkäkestoiseen suhteeseen, koska sukulaissuhteet ovat elämänmittaisia suhteita. Muutama kirjoitti kummien olevan merkityksellisiä, koska kummit ovat sukua. Sukulaisuus on helpottanut yhteydenpitoa kummin
31
kanssa ja eri sukupolvien yhteys on antoisaa. Kummisuhde tekee sukulaissuhteista vielä läheisempiä:
”Kummisuhteestani on tullut merkittävä minulle, koska hänen ollessa samalla serkkuni, koen sen tekevän meidän ja heidän perheestä yhden ison perheen.” N 20v, kummina viisi vuotta
5.2 Kummisuhde antina elämälle
Kummisuhde antina elämälle pääluokka muodostui kolmesta yläkategoriasta, jotka olivat uuden oppiminen ja ilo, rukoilu kummilapsen puolesta ja uskontoon kasvattaminen. Kuvio 3 kuvaa merkityksellisen kummisuhteen antamaa lisäarvoa elämälle.
Kuvio 3. Kummisuhteen antama lisäarvo elämälle.
Uuden oppiminen ja ilo pitää sisällään sen, mitä kummisuhteessa oppii ja mitä siitä saa itselleen ja/tai toisilleen. Kirjoitettiin, että kummisuhde on opettanut olemaan rohkeasti oma itsensä ja olemaan reilu lähimmäinen. Kummisuhteen kautta oppii vastuuntuntoa ja hengellistä vastuuta. Kummisuhteesta on voinut oppia myös konkreettisia taitoja, kuten ruotsin kieltä ja laskettelua. Opettavana osapuolena voi
Kummisuhde lisäarvon antajana
Uuden oppiminen
ja ilo
Rukoilu kummilapsen
puolesta Uskontoon
kasvattami- nen
32
olla niin kummi kuin kummilapsikin. Kummius voi olla myös tutkimusmatka itseensä; yksi kirjoitti oppineensa jotain ratkaisevaa itsestään kummilastensa seurassa. Kummina on voinut oppia olemaan erehtyväinen: vaikka kummius on tärkeä ja vastuullinen tehtävä, voi opettaa myös, että epäonnistuminen on sallittua:
”Kummina olen oppinut paljon lapsista, lapsiperheen arjesta ja eri ikäisten lasten kehityksestä. Olen saanut kummilapsiltani elämääni valtavasti "lapsienergiaa", iloa, naurua ja yksinkertaista huolettomuutta.” N 26v, kummina 10 vuotta
Kummisuhde on vastausten mukaan täynnä iloa. Vastaajat kirjoittavat saaneensa nauraa ja että kummilasten kanssa on aina valtavan hauskaa olla. On ilo puuhailla yhdessä ja kummilapsi itsessään on suuri ilonaihe elämässä:
” [kummisuhde on antanut] iloa, tekemistä, tapahtumia ja vaihtelua.” M 24v, ei kummilapsia
Uskontoon kasvattaminen ja rukoilu kummilapsen puolesta pitävät sisällään kummilapsen puolesta rukoilemisen, muistamisen esirukouksessa ja sen, että kertoo Jumalasta. Yksi vastaajista piti rukoilua yhdessäolon ohella kummin tärkeimpänä tehtävänä. Rukouksesta kerrotaan esimerkiksi näin:
”Rukous on kuitenkin ollut se, mitä aina voin tehdä heidän [kummilasten]
puolestaan.” N 43v, kummina 28 vuotta
Osa vastaajista koki uskontoon kasvattamisen tekevän kummisuhteesta merkityksellisen. He kokivat, että lapsen vieminen kirkkoon, rohkaisu rippikouluun ja uskoon sekä Jumalaan rohkaiseminen on lapselle hyväksi ja siten myös itselle tärkeää. Uskon välittäminen toiselle koetaan tärkeäksi. Osa piti kummin tehtävänä näyttää kristityn elämän mallia. Onnistuessaan siinä he kokivat olevansa hyödyllisiä:
”koen sen [uskon] välittämisen tärkeimmäksi asiaksi niin kummina kuin muissakin ihmissuhteissa” N 26v, kummina 10 vuotta
5.3 Kummisuhde luottamustehtävänä
Kummisuhde luottamustehtävänä pääluokka koostui kolmesta yläkategoriasta, jotka olivat kummisuhde itsessään merkityksellinen, hyväksytyksi ja nähdyksi
33
tuleminen sekä kunniatehtävä. Kuvio 4 kuvaa merkityksellistä kummisuhdetta luottamustehtävänä.
Kuvio 4. Kummius luottamustehtävänä.
Kummisuhde itsessään merkityksellinen tarkoittaa sitä, että kummisuhde on ainutlaatuinen suhde, joka poikkeaa muista suhteista. Kummilapsella on tällöin joku perheen ulkopuolinen luotettava aikuinen. Toki kummi voi olla myös sukua.
Kummia katsotaan ylöspäin ja pidetään esikuvana. Esikuvaan voi kuitenkin myös samaistua. Kummi on turvallinen aikuinen ystävä. Kummisuhde ei olisi syntynyt ilman kummiussidettä. Kummisuhdetta pidetään vastausten perusteella tärkeänä.
Eräs kummilapsi kirjoittaa, että kokee olevansa tärkeä kummilleen ja se tekee suhteesta merkityksellisen. Myös kummi kirjoittaa kokevansa suhteen tärkeänä, koska nauttii kummilapsestaan ja on kokenut olevansa tälle tärkeä. Kummisuhdetta kuvaillaan näin:
”Minun käsitykseni on, että kummilapsi ja kummi pystyvät luomaan oman erityislaatuisen suhteen, ja joille voi puhua silloin kun haluaa vaikka vanhemmista eroavan mielipiteen.” N 18v, ei kummilapsia
”Kummisuhde antaa tärkeän ihmissuhteen. Se on erilainen kuin vanhempien ja lasten välinen suhde. Se muistuttaa enemmän isovanhempien ja lasten välistä
Kummisuhde luottamusteh-
tävänä Kummisuhde
itsessään merkityksel-
linen
Kunnia- tehtävä Hyväksytyksi
ja nähdyksi tuleminen
