Konkurssipesän pesänhoitajan vastuu erityisesti kiinteistöpanttiomaisuuden realisoinnissa

(1)

Konkurssipesän pesänhoitajan vastuu erityisesti kiinteistöpant- tiomaisuuden realisoinnissa

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos OTM-tutkielma 27.11.2020

Tekijä: Hessu Kosonen, 277551 Ohjaajat: Matti Tolvanen,

Reima Kukkonen ja Heikki Kallio

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Hessu Kosonen

Työn nimi

Konkurssipesän pesänhoitajan vastuu erityisesti kiinteistöpanttiomaisuuden realisoin- nissa

Pääaine

Prosessioikeus

Työn laji

OTM-tutkielma

Aika

27.11.2020

Sivuja

XIV–87

Tiivistelmä

Tutkielman tarkoitus on analysoida pesänhoitajan velvollisuuksia panttikiinteistön realisoinnissa ja niiden laiminlyönnistä aiheutuvaa seuraamusvastuuta. Keskeinen ongelma liittyy epä- selvään toimivallan jakoon pesänhoitajan ja velkojien välillä sekä kiinteistöpanttivelkojan eri- tyisasemaan. Konkurssilain (120/2004, KonkL) 1 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan velallisen omaisuus siirtyy konkurssin alkaessa velkojien määräysvaltaan ja omaisuuden myymistä varten tuomioistuin määrää pesänhoitajan.

Panttivelkojalla on oikeus myydä panttikiinteistö ja ottaa saatavansa kauppahinnasta konkurssin estämättä (KonkL 17:11). Panttivelkojan etuoikeus voi vaarantaa muiden velkojien ja velallisen sekä sivullisten oikeuksien toteutumisen. Pesänhoitajan on huolehdittava kaikkien oikeuksista.

Keskeinen osapuolten oikeus liittyy omaisuuden suojaan, jota onnistunut realisointi turvaa. Pe- sänhoitajan on tarvittaessa puututtava panttivelkojan etuoikeuteen. Tietyin edellytyksin hän voi huolehtia panttikiinteistön myynnistä itse. Pesänhoitaja on luottamusasemassa ja hänen on toimittava huolellisesti. Hän voi syyllistyä rikoslain (39/1889, RL) 36 luvun 5 §:ssä (769/1990) säädettyyn luottamusaseman väärinkäyttöön, mikäli hän tahallaan ylittää toimivaltuudet tai lai- minlyö velvollisuutensa. Jos pesänhoitaja aiheuttaa konkurssilakia rikkomalla vahinkoa velkojalle, velalliselle tai muulle taholle, hän on velvollinen korvaamaan vahingon (KonkL 20:1.1).

Avainsanat

Pesänhoitaja, panttikiinteistö, etuoikeus, realisointi, toimimisvastuu, seuraamusvastuu

(3)

SISÄLLYS

LÄHTEET ... VI LYHENNELUETTELO ... XIIII

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus ... 1

1.2 Tutkimuskysymys ja rajaukset ... 4

1.3 Tutkimusmetodi ... 6

1.4 Rakenne ... 9

2 PESÄNHOITAJAN VELVOLLISUUDET YLEISESTI ... 11

2.1 Konkurssimenettely ja panttivelkojan etuoikeus ... 11

2.2 Velvollisuus huolehtia kaikkien edusta ... 13

2.4 Perusoikeusnäkökohtia ... 15

3 PESÄNHOITAJAN VELVOLLISUUDET SUHTEESSA VELKOJIEN PÄÄTÖKSENTEKOON ... 19

3.1 Pesänhoitajan velvollisuuksien ristiriita ... 19

3.2 Pesänhoitajan tiedonantovelvollisuus velkojille ... 21

3.2.1 Yleisesti ... 21

3.2.2 Pesäluettelo ja tiedot kiinteistön arvosta... 21

3.3 Velkojainkokouksen päätös ... 25

3.3.1 Velkojien päätös ja toimivallan siirtäminen ... 25

3.3.2 Kielto laittaa täytäntöön lainvastaista päätöstä ... 27

3.3.3 Velkojainkokouksen päätöksen toimeenpano ja päätöksen moite... 28

4 PESÄNHOITAJAN RIKOSVASTUU JA LUOTTAMUSASEMAN VÄÄRINKÄYTTÖ ... 33

4.1 Rikosvastuun yleiset edellytykset ... 33

4.1.1 Luottamustoimi ... 33

(4)

4.1.2 Rikoskonkurrenssi ... 35

4.1.3 Laillisuusperiaate ja epätäsmällisyyskielto... 39

4.1.4 Tahallisuus ja syy-yhteys ... 42

4.2 Oikeudettomaan toimeen ryhtyminen ... 43

4.3 Tehtävien laiminlyönti ... 47

4.4 Luottamusaseman väärinkäytön seurauksista ... 49

4.5 Pesänhoitajan kurinpitovastuu ... 51

5 PESÄNHOITAJAN VAHINGONKORVAUSVASTUU ... 54

5.1 Vahingonkorvausvastuun yleiset edellytykset ... 54

5.1.1 Korvausperusteet ... 54

5.1.2 Tahallisuuden ja tuottamuksen aste ... 57

5.1.3 Pesänhoitajan yhteisön korvausvastuu ... 60

5.2 Kiiretoimivaltaan perustuva vahingonkorvausvastuu ... 61

5.2.1 Panttikiinteistön myynnin kieltäminen tuomioistuimen päätöksellä ... 61

5.2.2 Panttikiinteistön myynnin kieltäminen pesänhoitajan päätöksellä ... 63

5.2.3 Velvollisuus myyntiin ilman panttivelkojan suostumusta ... 66

5.3 Myynnin valmisteluun liittyvä vahingonkorvausvastuu ... 66

5.3.1 Myynnistä sopiminen... 66

5.3.2 Omaisuuden erottelu ... 68

5.3.3 Omaisuuden sijaintimaa... 70

6 MYYNTITAVAN VAIKUTUS VAHINGONKORVAUSVASTUUSEEN ... 74

6.1 Myyntitapojen punninta ja edullisemmuussääntö ... 74

6.2 Pesänhoitajan toimittama vapaamyynti... 76

6.2.2 Pesänhoitajan vahingonkorvausvastuun arviointi... 77

6.3 Ulosottomiehen toimittama vapaa myynti ... 79

(5)

6.3.2 Pesänhoitajan vahingonkorvausvastuun arviointi... 81 7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 85

(6)

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria: yleisen oikeustieteen oppikirja. WSOY 1989.

Aarnio, Aulis, Tulkinnan taito: ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. Alma Talent 2006.

Aarnio, Aulis, Lain ja oikeuden rajalla. Ajatuksia konkurssiasiain neuvottelukunnan suositusten asemasta oikeuslähteinä. Konkurssiasiamiehen toimisto 20 vuotta. Juhlaesi- telmä 4.3.2015. [Saatavissa konkurssiasiamiehen toimistosta]

Ahtela, Karoliina – Bruun, Niklas – Koskinen, Pirkko K. – Nummijärvi, Anja – Saloheimo, Jorma, Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Talentum 2006. (Ahtela ym. 2006)

Fredman, Markku, Rikosasianajajan käsikirja. Talentum 2013.

Frände, Dan, Yleinen rikosoikeus. Edita 2005.

Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahl- berg, Markus, Keskeiset rikokset. 4. uudistettu painos. Edita 2018. (Frände ym. 2018) Galen, Robert van, How to use the European Insolvency Regulation. NautaDutilh 2005.

Grönlund, Marian – Tenhunen, Pauliina, Käytännön näkökulmia pantinhaltijan realisointi- oikeuksiin pantinantajan konkurssissa, Defensor Legis N:o 6/2017, s. 885–904.

Heiskanen, Jussi, Käräjäoikeus ja konkurssimenettely. Defensor Legis 4/2005, s. 729–757.

Hirsimaa, Petri, Velkojainkokouksen valmistelusta. Defensor Legis 4/2005, s. 787–795.

Hirvonen, Markku – Määttä, Kalle, Harmaa talous ja talousrikollisuus: ilmenemismuodot ja torjunta. Edita 2018.

Hupli, Tuomas, Konkurssivarallisuus ja oikeudenkäynti. Defensor Legis 4/2005, s. 769–786.

Häyry, Matti – Takala, Tuija – Ahola-Launonen, Johanna, Oikeudenmukaisuuden ongelma.

Gaudeamus 2018.

Kaisto, Janne, Oikeuksien pysyvyydestä konkurssirealisaatiossa, s. 91–116 teoksessa Tuo- misto, Jarmo, Juhlajulkaisu 1952–9/6–2012. Edilex Kirjat 14.11.2012. [https://www- edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/9166.pdf]

Kallio, Heikki, Toissijaisuuslausekkeet rikoslaissa. Defensor Legis 1/2018. s. 19–36.

Kauppinen, Mikko – Kauppinen, Pia – Melender, Minna – Kainulainen, Johanna – Jorma- nainen, Anna-Kaisa, Valvontakertomus 2018. Suomen Asianajajaliitto 2019. (Kaup- pinen ym. 2019).

Kokko, Pekka – Salminen, Jari, Velkojana konkurssissa. Edita 2013.

(7)

Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, s. 1–22 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellis- ten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 30.6.2015.

[www.edilex.fi/artikkelit/15461]

Koponen, Pekka, Tahallisuudesta talousrikoksissa. Oikeustiede-Jurisprudentia XXXV (2002), s. 235–342.

Korkea-aho, Emilia, Conflict Management. Konkurssi, itsesääntely ja konkurssiasiain neuvottelukunta. COMI 2005. (Korkea-aho 2005a)

Korkea-aho, Emilia, Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositukset oikeuslähteinä. Defen- sor Legis 4/2005, s. 817–836. (Korkea-aho 2005b)

Koulu, Risto – Lindfors, Heidi, Konkurssilaki. Pääpiirteet, säännökset ja valmisteluaineisto.

WSOY 2004.

Koulu, Risto – Lindfors, Heidi, Ulosotto-oikeus. Edita 2009.

Koulu, Risto – Lindfors, Heidi, Maksukyvyttömyys. Yritys velkojana ja velallisena. Edita 2010.

Koulu, Risto – Lindfors, Heidi, Velkavastuun toteuttaminen luottoyhteiskunnassa. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta 2013.

Koulu, Risto – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna, Insolvenssioikeus. Alma Talent 2017.

Koulu, Risto, Konkurssi Euroopan unionissa. Kauppakaari 2000.

Koulu, Risto, Kansainvälinen konkurssioikeus pääpiirteittäin. WSOY 2004. (Koulu 2004a) Koulu, Risto, Uusi konkurssilaki. WSOY 2004. (Koulu 2004b)

Kukkonen, Reima, Itsekriminointisuoja ja velallisen petoksen tunnusmerkistön soveltami- nen. Defensor Legis 2/2015, s. 248–263.

Kukkonen, Reima, Velallisen rikokset ja rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Edita 2016.

Kukkonen, Reima, Velallisen rikokset: Tunnusmerkistöt ja yleiset opit. Edita 2018.

Könkkölä, Mikko – Linna, Tuula, Konkurssioikeus. Alma Talent 2013.

Könkkölä, Mikko – Linna, Tuula, Konkurssioikeus. 2. uudistettu painos. Alma Talent 2020.

Laakso, Seppo, Lainopin teoreettiset lähtökohdat. Tampereen yliopiston julkaisu 2012.

Lahti, Raimo – Koponen, Pekka, Talousrikokset. Suomalainen lakimiesyhdistys 2007.

Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Rikosoi- keus. 3. uudistettu painos. WSOY 2009. (Lappi-Seppälä ym. 2009a)

(8)

Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Rikosoi- keus. Alma Talent Fokus -palvelu 2009-. (Lappi-Seppälä ym. 2009b)

Linna, Tuula – Leppänen, Tatu, Ulosotto-oikeus II. Ulosmittaus ja myynti. 2. uudistettu painos. Alma Talent 2015.

Linna, Tuula, Ulosotto-oikeus III. Erityiset täytäntöönpanon lajit ja oikeussuojakeinot. Alma Talent 2018.

Melander, Sakari, Rikosvastuun yleiset edellytykset. Tietosanoma 2016.

Mellqvist, Mikael, EU:s insolvensförordning m.m. En kommentar. Stockholm 2002.

Mähönen, Jukka – Villa, Seppo, Osakeyhtiöoikeus käytännössä. SanomaPro 2013.

Nenonen, Matti, Konkurssipesän hoitaminen ja hyvä pesänhoitotapa. Edita 2004.

Nenonen, Matti, Konkurssipesän realisointi. Defensor Legis 4/2005, s. 758–768.

Neuvonen, Riku, Tapaoikeus oikeuslähdeopissa. Lakimies 3/2006, s. 405–432.

Niemi, Marja-Leena, Luotto-oikeus. Luottotyypit, perintäprosessit ja takaisinsaanti. Talen- tum 2014.

Nuutila, Ari-Matti, Rikosoikeudellinen huolimattomuus. Lakimiesliiton kustannus 1996.

Nuutila, Ari-Matti, Viisi teesiä rikosoikeuden yleisten oppien muutoksista. Lakimies 1/1997, s. 64–70.

Ovaska, Risto, Velallisen petos ja pesänhoitajan toiminta. Defensor Legis 4/2008, s. 472–

484.

Smalén, Annika, Konkurssipesän pesänhoitajan lainkäytön takeet. Defensor Legis 3/2014, s. 325–349.

Ståhlber, Pauli – Karhu, Juha, Suomen vahingonkorvausoikeus. 6. uudistettu painos. Alma Talent 2013.

Ståhlberg, Pauli – Karhu, Juha, Finsk Skadeståndsrätt. Talentum 2014.

Tammi-Salminen, Eva, Esinevakuusoikeuden perusteet. Talentum 2015.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Hyttinen, Tatu, Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi.

3. uudistettu painos. Alma Talent Oy 2019.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti, Rikosoikeuden yleinen osa. Vastuuoppi. 2. uudistettu painos. Talentum Media Oy 2013.

Tapani, Jussi, Luottamusaseman väärinkäyttö. Defensor Legis 4/2008, s. 453–471.

Tenhunen, Pauliina – Ekdahl, Hanna, Konkurssin alkamisen oikeusvaikutuksista. Defensor Legis 4/2005, s. 713–728.

(9)

Tepora, Jarno – Kaisto, Janne – Hakkola, Esa, Esinevakuudet. Lakimiesliiton kustannus 2009.

Tepora, Jarno, Irtaimen vakuusluovutuksesta ja panttioikeuden oikeudellisesta määräysval- lasta erilaisissa toimintaympäristöissä. Edilex Kirjat 22.11.2006. [www.edilex.fi/laki- kirjasto/3853]

Tolonen, Hannu, Oikeuslähdeoppi. WSOY 2003.

Tolvanen, Matti, Tuottamus ja uhrin myötävaikutus. Defensor Legis 4/2015, s. 626–643.

Tuomisto, Jarmo, Saatavan panttaus. Talentum: Lakimiesliiton kustannus 2015.

Tuori, Kaarlo, Critical legal positivism. Ashgate 2002.

Utriainen, Terttu, Luottamusaseman väärinkäyttö (RL 36:5 §) asianajajarikoksena. Asi- anajajan työkentältä – Från advokatens arbetsfält. 1994, s. 504–515. [https://asianajajaliitto.fi/app/uploads/2019/01/Terttu_Utriainen_Luottamusaseman_vaarin-

kaytto_asianajajarikoksena_Asianajajan_tyokentalta_s._504-515.pdf] (5.11.2020) Virolainen, Jyrki – Martikainen, Petri, Pro & contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä ky-

symyksiä. Talentum 2003.

Virolainen, Jyrki – Martikainen, Petri, Tuomion perusteleminen. Talentum 2010.

Virolainen, Jyrki – Pölönen, Pasi, Rikosprosessin osalliset. Rikosprosessioikeus 2. WSOY 2004.

Virolainen, Jyrki – Pölönen, Pasi, Rikosprosessin perusteet. Rikosprosessioikeus 1. WSOY 2003.

Vuorinen, Sami, Talousrikosten tutkinta. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2002.

Ylönen, Markku, Asianajajaoikeus. Laki, säännöt ja tapaohjeet. 2. uudistettu painos. Alma Talent 2018.

VIRALLISLÄHTEET

HE 13/2005vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 164/2020 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi konkurssilain 2 luvun 3 §:n väliai- kaisesta muuttamisesta.

HE 181/1992 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle etuoikeusjärjestelmän uudistamista kos- kevaksi lainsäädännöksi.

HE 249/1994 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi konkurssipesien hallinnon valvonnasta sekä konkurssisäännön muuttamisesta.

HE 26/2003 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle konkurssilainsäädännön uudistamiseksi.

(10)

HE 268/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle kätkemisrikosta, luottamusaseman vää- rinkäyttöä ja velallisen epärehellisyyttä koskevien rikoslain säännöksien muuttamisesta.

HE 40/1990 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosten yhtymistä koskevan lainsäädännön uudistamisesta.

HE 44/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

HE 46/2020 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi konkurssilain 2 luvun 3 §:n väliai- kaisesta muuttamisesta.

HE 54/2004 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi asianajajista annetun lain ja valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 6 §:n muuttamisesta.

HE 66/1988 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi.

HE 71/2018 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulosottokaaren muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 86/2012 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi konkurssilain sekä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 24 §:n muuttamisesta.

LaVM 5/2006 vp, Lakivaliokunnan mietintö 5/2006 vp Hallituksen esityksestä laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

LaVM 6/2003 vp, Lakivaliokunnan mietintö LaVM 6/2003 vp Hallituksen esitykseen kon- kurssilainsäädännön uudistamiseksi.

PeVL 12/2002 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto 12/2002 vp hallituksen esityksestä laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

PeVL 23/1997 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 6/1997 vp) oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi.

TaVL 15/2003 vp, Talousvaliokunnan lausunto 15/2003 vp hallituksen esityksestä konkurs- silainsäädännön uudistamiseksi.

INTERNETLÄHTEET Verkkosivustot

Tilastokeskus. [https://www.tilastokeskus.fi/til/konk/2020/10/konk_2020_10_2020-11- 18_tie_001_fi.html] (19.11.2020)

(11)

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan unionin tuomioistuin

Asia C-341/04, Eurofood IFSC Ltd, EU:C:2006:281.

Asia C-396/09, Interedil Srl v Fallimento Interedil Srl ja Intesa Gestione Crediti SpA, EU:C:2011:671.

Korkein oikeus

KKO 14.9.2020 t. 1338 (muu kuin ennakkopäätös) KKO 1933 II 19

KKO 1978 II 93 KKO 1987:129 KKO 1993:20 KKO 1995:172 KKO 2000:20 KKO 2001:70 KKO 2006:72 KKO 2006:98 KKO 2015:30 KKO 2015:33 KKO 2020:86

Hovioikeudet

Itä-Suomen HO 28.12.2017 t. 685 Itä-Suomen HO 13.11.2018 t. 605 Rovaniemen HO 7.5.2019 t. 156 Itä-Suomen HO 6.7.2020 t. 344

Käräjäoikeudet

Päijät-Hämeen KäO 12.11.2013 t. 13/17646 Lapin KäO 14.12.2018 t. 18/10695

Konkurssiasiamiehen päätökset KAM 31.12.2018 dnro 312/32/18 KAM 5.4.2017 dnro 199/31/166

(12)

KAM 16.5.2008 dnro 128/31/07 KAM 21.12.2018 dnro 249/31/18 KAM 17.6.2019 dnro 312/32/18

MUUT LÄHTEET Tarkastuskertomukset

KAM 9.5.2019 dnro 312/32/18: Konkurssipesän hallinnon ja tilien tarkastus.

(13)

LYHENNELUETTELO

AAL laki asianajajista 496/1958

COMI centre of main interests (pääintressien keskus)

EIS yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 18–19/1990)

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

EU:n perusoikeuskirja Euroopan Unionin perusoikeuskirja N:o 2012/C 326/02, EUVL C 326, 26.10.2012, s. 391–407.

EUT Euroopan unionin tuomioistuin

EUVL Euroopan unionin virallinen lehti ’

HE hallituksen esitys

HO hovioikeus

KAM konkurssiasiamiehen toimisto

KKO korkein oikeus

KL kaivoslaki 621/2011

KonkL konkurssilaki 120/2004

KonkNK konkurssiasiain neuvottelukunta

KonkValvA asetus konkurssipesien hallinnon valvonnasta 111/1995 KonkValvL laki konkurssipesien hallinnon valvonnasta 109/1995

KP-sopimus Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus SopS 7–8/1976

KS konkurssisääntö 31/1868 (kumottu)

KäO käräjäoikeus

LUKM laki ulosottokaaren muuttamisesta 778/2019

MJL laki velkojien maksunsaantijärjestyksestä 1578/1992

MK maakaari 540/1995

MKA Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2015/848, annettu 20. päivänä toukokuuta 2015, maksukyvyttömyysmenet- telyistä, EUVL, N:o L 141, 5.6.2015, s. 19–72

OK oikeudenkäymiskaari 4/1734

OYL osakeyhtiölaki 624/2006

PK-sopimus Pohjoismainen konkurssisopimus SopS 35/1934

PL Suomen perustuslaki 731/1999

PTL palkkaturvalaki 866/1998

(14)

RL rikoslaki 39/1889

SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja

Takauslaki laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta 361/1999

UK ulosottokaari 705/2007

VahL vahingonkorvauslaki 412/1974

VanhL laki velan vanhentumisesta 728/2003

VelkL velkakirjalaki 622/1947

vp valtiopäivät

(15)

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Konkurssimenettelyn keskeinen tarkoitus on turvata velkojien varallisuusoikeuksia velallisen maksukyvyttömyystilanteessa.¹ Prosessin aikana velallisen omaisuuden rahaksimuutosta saadut varat käytetään velallisen velkojen maksuun.² Konkurssilain (120/2004, KonkL) 1 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan velallisen omaisuus siirtyy konkurssin alkaessa velkojien määräysvaltaan ja velallisen omaisuuden hoitamista, myymistä sekä muuta konkurssipesän hallintoa varten tuomioistuin määrää pesänhoitajan. Pesänhoitajalla on konkurssilakiin perustuva velvollisuus konkurssipesän omaisuuden myymiseen (KonkL 14:5.1,7) siten, että siitä saadaan mahdollisimman hyvä myyntitulos (KonkL 17:3.1). Lähtökohtaisesti pesän- hoitaja ei kuitenkaan voi päättää omaisuuden realisointia koskevista asioista (KonkL 14:8), koska määräysvalta on velkojilla (KonkL 1:1.2). Toisaalta pesänhoitajan on päätettävä sel- laisista velkojien päätettäväksi kuuluvista asioista, joita ei voida lykätä aiheuttamatta kon- kurssipesälle haittaa (KonkL 14:8.3).

Linnan mukaan konkurssipesän omaisuuden myyntiä koskeva menettely on erilainen riip- puen siitä, rasittaako myytävää omaisuutta velkojan panttioikeus vai ei.³ Oikeuskirjallisuu- dessa on todettu, että usein kiinteä omaisuus on sellainen omaisuuslaji, jolla on konkurssi- pesässä suurin taloudellinen arvo. Pääsääntöisesti tällainen omaisuus on pantattu konkurssivelallisen velkojen vakuudeksi.⁴ Panttivelkoja saa käyttää panttioikeuteen perustuvia rahak- simuutto-oikeuksiaan ja ottaa saatavansa kauppahinnasta konkurssin estämättä (KonkL 17:11.1). Konkurssipesä saa myydä konkurssipesään kuuluvaa panttiomaisuutta vain panttivelkojan suostumuksella tai vaihtoehtoisesti tuomioistuimen myöntämällä luvalla (KonkL 17:8.1). Panttiobjektissa voi kuitenkin olla muille velkojille kuuluvaa yliarvoa tai pant- tiobjekti voi olla tärkeä pesän omaisuuden arvon säilymisen kannalta.⁵ Grönlund ja Tenhu- nen ovat todenneet, että panttivelkojan etuoikeus voi olla ristiriidassa konkurssipesän

1 HE 46/2020, s. 8.

2 HE 26/2003 vp, s. 32.

3 Könkkölä – Linna 2020, s. 874. Ks. lisäksi Nenonen 2004, s. 97–99.

4 Könkkölä – Linna 2020, s. 405.

5 Könkkölä – Linna 2013, s. 424. On mahdollista, että panttiomaisuus kannattaisi myydä yhdessä muun omaisuuden kanssa toimivana kokonaisuutena. Ks. Koulu – Lindfors – Niemi 2017, s. 387. Konkurssipesällä voi olla intressi puuttua panttiomaisuuden erillismyyntiin varsinkin silloin, jos pantti sisältää etuoikeudettomille velkojille jaettavaksi tulevaa yliarvoa. Konkurssipesän mahdollisuuksista vaikuttaa panttivelkojan etuoikeuteen on säädetty konkurssilain 17 luvussa. Ks. Könkkölä – Linna 2020, s. 878–879.

(16)

oikeuksien kanssa sekä vaarantaa mahdollisimman hyvän myyntituloksen saavuttamisen konkurssipesän vapaasta omaisuudesta.⁶

Konkurssipesän varojen jaossa kiinteistöpanttioikeudella on keskeinen rooli.⁷ Realisoinnin tuloksellisuus on pitkälti riippuvainen pesänhoitajan ammattitaidosta ja toimeliaisuudesta sekä velkojien asiaa kohtaan osoittaman kiinnostuksen varassa⁸. Konkurssiasian neuvottelukunnan (KonkNK) realisointia koskevassa suosituksessa (KonkNK suositus 11, s. 1) tode- taan, että konkurssipesään kuuluvan omaisuuden realisointi on pesänhoitajan tärkeimpiä teh- täviä. Pesänhoitajan on selvitettävä konkurssipesä kenenkään oikeuksia loukkaamatta (KonkL 14:1) ja hänen on toimittava tehtävässään velkojien yhteiseksi eduksi (KonkL 14:3.1). Pesänhoitajan on siis huolehdittava, että kaikkia kohdellaan velallisen omaisuuden rahaksimuuttoa ja varojen jakamista koskevassa prosessissa oikeudenmukaisesti ottaen kuitenkin huomioon etenkin panttivelkojan etuoikeudet, muiden velkojien ja velallisen eri suun- tiin vetävät intressit sekä sivullisten oikeudet. Pesänhoitajan on edistettävä riitaisuuksien so- vinnollista ratkaisua (KonkL 13:8). Koulu ja Lindfors ovat todenneet, että nämä ristiriitaiset vaatimukset asettavat konkurssipesän pesänhoitajan lähes mahdottoman tehtäväkentän eteen.⁹

Tilastokeskuksen tietojen mukaan tammi–lokakuussa 2020 konkurssiin haettiin yhteensä 1 886 yritystä ja työntekijöitä niissä oli yhteensä 9770 henkilöä. Vastaavasti tammi–lokakuussa 2019 konkurssiin haettiin 2 229 yritystä ja työntekijöitä niissä oli yhteensä 10 412 henkilöä.¹⁰ Vireille pantujen konkurssien määrä on vuonna 2020 ollut aikaisempaa pienempi etenkin sen vuoksi, että konkurssilakiin tehtiin väliaikainen muutos¹¹, jotta koronaviruspan- demian seurauksena tilapäisesti maksuvaikeuksiin joutuneita yrityksiä ei asetettaisi konkurssiin. Nykyisellään väliaikainen laki on voimassa 31.1.2021 saakka. Elinkelpoisen yritystoi- minnan jatkuvuuden turvaamiseen liittyy painavia yhteiskunnallisia syitä. Odotettavissa on,

6 Grönlund – Tenhunen 2017, s. 886.

8 HE 26/2003 vp, s. 24.

9 Koulu – Lindfors 2010, s. 91.

10 Tilastokeskus, kohta Konkurssien määrä väheni tammi–lokakuussa 2020 edellisvuodesta 15,4 prosenttia.

Tilastosta on huomattava, että konkurssihakemusten määrä eli vireille pantujen konkurssien (KonkL 7:5.1) määrä ei kerro sitä, kuinka monta velallista todellisuudessa on ”mennyt konkurssiin”. Konkurssi alkaa, kun velallinen asetetaan tuomioistuimen päätöksellä konkurssiin (KonkL 1:4).

11 HE 164/2020 vp. Ks. myös HE 46/2020 vp.

(17)

että konkurssihakemusten ja siten myös konkurssien määrä kasvaa voimakkaasti väliaikai- sen lain voimassaoloajan päättymisen jälkeen.¹²

Tuomioituimen määräykseen perustuvassa luottamustehtävässä, pesänhoitajalla on keskeinen rooli velkavastuun toteuttamisessa¹³. Konkurssipesien omaisuuden realisointi vaikuttaa vuosittain tuhansien velallisten ja velkojien oikeussuhteisiin sekä myös työntekijöihin että sivullisiin. Sillä on välillisesti myös iso yhteiskunnallinen merkitys. Näin ollen on perusteltua olettaa, että myös realisointia koskevat pesänhoitajan toimintaan liittyvät vastuukysy- mykset korostuvat entisestään, mikäli konkurssien määrä nousee hyvin voimakkaasti ja markkinoille tulee yhtä aikaa realisoitavaksi paljon velallisen omaisuutta, oletettavasti myös merkittävä määrä kiinteistöjä.

Pesänhoitajalla on lakiin perustuva velvollisuus omaisuuden realisointia koskevien toimenpiteiden tekemiseen sekä velvollisuus huolehtia kaikkien konkurssimenettelyn osapuolten edun toteutumisesta, kutsun tätä myös pesänhoitajan toimimisvastuuksi¹⁴. Pesänhoitaja on vastuussa realisointitehtävien tahallisesta tai tuottamuksellisesta laiminlyönnistä, käytän siitä nimitystä seuraamusvastuu. Tutkielman tarkoituksena on systematisoida ja selventää pesänhoitajan seuraamusvastuuta nimenomaan toimimisvastuun laiminlyöntiä koskevien tyyppitilanteiden kautta. Noudatan tutkimuksessani kronologisesti pesänhoitoprosessin ete- nemiseen kytkettyä pesänhoitajan vastuuarviointia siten, että pesänhoitajan realisointia koskeva toimimisvastuu ja toisaalta myös seuraamusvastuu alkavat, kun tuomioistuin määrää hänet tehtäväänsä (KonkL 8:1.1). Tutkimukseni tarkastelunäkökulmaa ohjaavat kiinteistö- panttivelkojien ja etuoikeudettomien velkojien ristiriitaiset intressit. Tutkimushavaintojen perusteella tulen antamaan muutosehdotuksia työn lopussa.

12 HE 164/2020 vp, s. 4–5 ja s. 7–8. Ks. tarkemmin myös HE 46/2020 vp, s. 5–6 ja s. 8. Konkurssilain 2 luvun 3 §:n (721/2020) väliaikainen muutos on voimassa 1.11.2020–31.1.2021. Muutos estää sen, ettei konkurssiuh- kaista maksukehotusta voida käyttää velallisen maksukyvyttömyyden osoittamiseen.

13 Koulu – Lindfors 2013, s. 7.

14 Lain esitöissä puhutaan pesänhoitajan toimimisvelvollisuudesta, joka hänellä on lainsäädännön asettamien tehtävien perusteella, velkojien antamien ohjeiden tai myös hyvän pesänhoitotavan perusteella ilman nimen- omaista säännöstä. Ks. HE 26/2003 vp, s. 135. Tutkielmassani on kuitenkin tarpeen arvioida pesänhoitajan velvollisuutta toimenpiteiden tekemiseen nimenomaan vastuun näkökulmasta.

(18)

1.2 Tutkimuskysymys ja rajaukset

Pesänhoitajan toimimisvastuun ja seuraamusvastuun arviointi määrittyy yhden päätutkimus- kysymyksen ympärille.

1. Mitkä ovat pesänhoitajan velvollisuudet konkurssipesän kiinteistöpanttiomaisuuden realisoinnissa ja laiminlyöntien seuraukset ottaen huomioon 1) panttivelkojien etuoikeudet 2) velkojien määräysvalta 3) velallisen etu ja 4) sivulliset?

Päätutkimuskysymystä tarkentava kysymys:

2. Miten pesänhoitajan toimimisvastuu realisoinnissa määräytyy ja miten seuraamusvastuu syntyy?

Koulu on todennut, että pesänhoitajatoimi on ammatillistunut ja Suomessa pesänhoitajat ovat tehtä- vään erikoistuneita juristeja, pääasiallisesti asianajajia.¹⁵ Asianajajista annetun lain (496/1958, AAL) 6 a §:n (716/2011) mukaan asianajajayhdistyksen yhteydessä toimivat riippumattomat valvontalautakunta ja valvontayksikkö huolehtivat asianajajien valvontaan liittyvistä tehtä- vistä. Myös oikeuskansleri voi panna vireille valvonta-asian, jos hän katsoo, että asianajaja laiminlyö velvollisuutensa (AAL 6.3 §, 697/2004). Utriaisen mukaan asianajajalla on erityi- nen asema ja hän nauttii julkista luotettavuutta.¹⁶ Tämän vuoksi tutkielmassani on mielekästä rajata tarkastelu nimenomaan sellaisen pesänhoitajan vastuuseen, joka on asianajaja. Lisäksi rajaan kiinteistöpanttiomaisuuden realisointiin liittyvän pesänhoitajan vastuun arvioinnin nimenomaan yhteen konkurssipesän pesänhoitajaan, vaikka konkurssilain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan heitä voidaan määrätä useampi.¹⁷ Katson, että pesänhoitajan vastuun arvioi- misen kannalta ei ole tarkoituksenmukaista rajata tutkimusta koskemaan nimenomaan vain täysimittaista säännönmukaista konkurssimenettelyä tai erityisillä tavoilla päättyvää lyhyttä konkurssimenettelyä.¹⁸ Pesänhoitajan on lähtökohtaisesti huolehdittava omaisuuden

15 Koulu – Lindfors – Niemi 2017, s. 236.

16 Utriainen 1994, s. 514.

17 HE 26/2003 vp, s. 93–94. Kun pesänhoitajia on määrätty useampi, konkurssipesän hallinto on lähtökohtai- sesti pesänhoitajien välillä jakamaton.

18 Könkkölä – Linna 2020, s. 299–301. Konkurssimenettelyssä pyrkimyksenä on loppuun viety täytäntöön- pano, jossa omaisuuden realisoinnin jälkeen velkojille maksetaan konkurssipesään kertyneistä varoista vahvis- tetun jakoluettelon mukaisesti jako-osuus. Konkurssi päättyy, kun lopputilitys on hyväksytty (KonkL 19:7).

Oikeuskirjallisuudessa lopputilitykseen päättyvää konkurssimenettelyä kutsutaan säännönmukaiseksi päätty- mistavaksi. Muita kuin säännönmukaisia konkurssin päättymisiä on nimitetty erityisiksi päättymistavoiksi ja ne edellyttävät tuomioistuimen päätöstä. Tällaisia erityisiä päättymistapoja ovat muun muassa konkurssin pe- ruuntuminen (KonkL 7:13) ja konkurssin raukeaminen varojen puuttumisen vuoksi (KonkL 10:1).

(19)

hoitamisesta sekä myymisestä (KonkL 14:5.1) riippumatta siitä miten konkurssimenettely päättyy.

Pesänhoitajan rikosvastuun tarkastelun rajaan siten, että tutkin rikoslain (39/1889, RL) 36 luvun 5 §:ssä (769/1990) säädettyä luottamusaseman väärinkäyttöä. Pesänhoitaja voi joutua rikosvastuuseen luottamusaseman väärinkäytöstä, jos hän luottamusasemassaan tahallaan aiheuttaa taloudellista tai muun luonteista vahinkoa¹⁹ esimerkiksi velkojalle tai velalliselle.

Lain säätäjä on tarkoittanut luottamusaseman väärinkäyttöä koskevan rikossäännöksen tois- sijaiseksi ja lähtökohtaisesti siitä tuomittaisiin ainoastaan silloin, kun tehtävän hoitajan me- nettelyyn liittyy sellaista luottamusaseman väärinkäyttöä, joka ei tule arvostelluksi minkään muun rikossäännöksen pohjalta. Suojeltava oikeushyvä voi olla sekä taloudellista, että muun luonteista.²⁰ On kuitenkin huomattava, että pesänhoitajana toimiva asianajaja nauttii korke- asta luottamuksesta²¹ huolehtiessaan pesän varallisuuden rahaksimuutosta, varojen hallin- noinnista ja niiden jakamisesta. Näin ollen pesänhoitajan aseman ja suojattavien oikeushy- vien vuoksi on tarkoituksenmukaista tutkia rikosvastuuta luottamusaseman väärinkäytön (RL 36:5) näkökulmasta. Lain esitöiden mukaan luottamusaseman väärinkäyttö esiintyy usein muiden rikosten yhteydessä ja lainkonkurrenssi ratkaistaan rikosoikeudellisten periaatteiden avulla.²² Tämän vuoksi tarkastelen myös rikoslain 28 luvun 4 §:n ja 5 §:n (769/1990) kavallusta koskevia säännöksiä.

Konkurssilain 20 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän tai hänen 14 luvun 7 §:ssä tarkoitettu avustajansa on tehtäväänsä hoita- essaan tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut konkurssipesälle. Sama koskee vahinkoa, joka on tätä lakia rikkomalla aiheutettu velkojalle, velalliselle tai jollekulle muulle.Ra- jaan pesänhoitajan vahingonkorvausvastuun tutkimisen niihin vahinkoihin, jotka pesänhoi- taja on aiheuttanut konkurssilakia rikkomalla (KonkL 20:1.1). Pesänhoitajan korvausvastuu suhteessa konkurssipesän velkojaan, velalliseen ja muuhun tahoon on rajoitetumpaa kuin konkurssipesälle aiheutetun vahingon osalta, koska vastuun syntymisen edellytyksenä on,

19 HE 66/1988 vp, s. 138.

20 HE 66/1988 vp, s. 137–138.

21 Utriainen 1994, s. 514. Utriaisen mukaan yleiset tunnusmerkistöt eivät huomioi asianajajan nauttimaa eri- tyisasemaa ja julkista luotettavuutta.

22 HE 268/1993 vp, s. 4.

(20)

että vahinko on aiheutettu nimenomaan konkurssilakia rikkomalla²³. En tarkastele pesänhoi- tajan vahingonkorvausvelvollisuutta niiden vahinkojen osalta, jotka pesänhoitajan avustaja aiheuttaa.

1.3 Tutkimusmetodi

Tutkimukseni on lainopillinen. Aarnion mukaan lainoppi vastaa kysymykseen voimassa olevan oikeuden sisällöstä.²⁴ Lainopissa on kysymys voimassa olevaan oikeusjärjestykseen kuuluvien sääntöjen tutkimisesta. Lainoppi tutkimusalana toimii systemaattisesti ja jäsentää (systematisoi) kohdettaan eli voimassa olevaa oikeutta. Sen tehtävänä on oikeusnormien tulkinta ja niiden systematisointi.²⁵ Oikeuslähdeoppi on Aarnion mukaan argumentaation kul- makivi. Se muodostaa rajan juridisen ja ei-juridisen välille, joten lakimiestoiminnassa eikä myöskään tutkimuksessa ole muuta keinoa määritellä ”oikeudellinen” ja erottaa sitä ”ei-oikeudellisesta”.²⁶ Oikeuslähdeoppiin sisältyvät sellaiset perusteet, joita ideaalisessa ratkai- sutilanteessa pitää, tulee tai saa kokonaisuutena arvioituna käyttää.²⁷

Konkurssilain 14 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitajan on hoidettava tehtävänsä hyvää pesänhoitotapaa noudattaen. Lainsäätäjä on jättänyt konkurssilakiin huomattavan määrän tulkinnanvaraisia asioita liittyen omaisuuden realisointiin ja pesänhoitajan sekä velkojien väliseen päätöksentekoon. Ilmeisesti juuri näiden tulkinnanvaraisten tilanteiden vuoksi lakiin on otettu vaatimus hyvän pesänhoitotavan noudattamisesta. Lain esitöiden mukaan konkurssiasian neuvottelukunnan suosituksilla²⁸ on ollut keskeinen asema arvioitaessa hyvän pesänhoitotavan pesänhoitajalle asettamia vaatimuksia eri tilanteissa.²⁹ Tolonen on todennut, että laki on usein epätäydellistä.³⁰ Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että lain tulee olla

23 HE 26/2003 vp, s. 181. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että mikäli pesänhoitaja aiheuttaa muulla tavalla vahinkoa velkojalle, velalliselle tai muulle taholle, sovelletaan silloin muissa laeissa olevia korvaussäännöksiä.

Ks. Könkkölä – Linna 2020, s. 790–791.

24 Aarnio 1989, s. 48.

25 Aarnio 1989, s. 48.

26 Aarnio 2006, s. 283 ja s. 288.

27 Aarnio 2006, s. 292. Tarkemmin Aarnion oikeuslähdeopillisesta tarkastelusta ja oikeuslähteiden velvoitta- vuuden määräytymisestä, Ks. Aarnio 2006, s. 292–293.

28 Konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun lain (109/1995, KonkValvL) 1.2 §:n mukaan konkurssiasiamiehen tehtävänä on seurata konkurssipesien toimintaa sekä aloittein, neuvoin ja ohjein edistää sekä kehittää hyvää pesänhoitotapaa. Konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun asetuksen (111/1995, KonkValvA) 7

§:n (374/2003) mukaan konkurssiasiamiehen apuna toimii konkurssiasiain neuvottelukunta²⁸, jonka tehtävänä on antaa hyvää pesänhoitotapaa koskevia suosituksia. Neuvottelukunnassa tulee olla edustettuina oikeusminis- teriö, tuomioistuimet, asianajajat, keskeiset julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset velkojaryhmät sekä elin- keinonharjoittajapiirit (KonkValvA 7.3 §).

29 HE 26/2003 vp, s. 133.

30 Tolonen 2003, s. 109.

(21)

yleinen ja koskea sovellutusalueellaan kaikkia. Toisekseen lainsäätäjä käyttää pääasiassa yleiskieltä, jonka käsitteet ovat osin avoimia. Kolmanneksi lainsäätäjä jättää tarkoituksella lainsoveltajan arvioitavaksi täsmällisen merkityssisällön.³¹ Tolosen mukaan oikeuslähdeop- pien yhteyteen kuuluvat myös erilaiset lain tulkintatavat kuten sanamuodon mukainen tulkinta ja tavoitteellinen tulkinta. Oikeudellisen ratkaisun ja oikeustieteen tulkinnan lähtökoh- tana pidetään sanamuodon mukaista tulkintaa, joka pohjautuu yleiseen kielenkäyttöön.³² Tä- män vuoksi on perusteltua katsoa, että varsinkin lailla sääntelemättömissä tilanteissa pesän- hoitajan on tulkittava suositusten sisältöä hyvästä pesänhoitotavasta ja tehtävä ratkaisuja tul- kintojensa perusteella. Tällä lienee merkittävä vaikutus myös pesänhoitajan seuraamusvastuuta koskevassa arvioinnissa. Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositusten oikeuslähde- asemaa on määriteltävä tarkemmin.

Smalén on todennut, että hyvän pesänhoitotavan sisältö on jäänyt laissa täsmentymättö- mäksi. Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositukset konkretisoivat neuvottelukunnan kä- sitystä konkurssilailla yleisesti säädetyn hyvän pesänhoitotavan sisällöstä.³³ Koulun mukaan suositukset luovat tosiasiassa hyvän pesänhoitotavan, vaikka periaatteessa suositukset eivät perusta hyvää pesänhoitotapaa, koska se edustaa vain suppean ammattikunnan käsitystä asi- asta. Lisäksi oikeusvaltioperiaatteen kannalta suositukset ovat ongelmallisia, koska ne ohjaavat käytännössä pesänhoitajien lainsoveltamista. Tällöin vaarana on, että ”sisäinen koo- disto” alkaa korvata säädettyä lakia. Neuvottelukunta antaa tosiasiallisesti auktorisoituja tul- kintoja konkurssilainsäädännöstä, joka on ongelmallista esimerkiksi eduskunnan säädösval- lan ja vallitsevan demokratiaperiaatteen näkökulmasta. Kehityssuunta on nähty erityisen on- gelmalliseksi juuri pesänhoitajien oikeusturvan kannalta. Pesänhoitaja ei voi välttää kor- vausvastuutaan vetoamalla siihen, että on seurannut suosituksen mukaista menettelytapaa.³⁴ Korkea-Ahon mukaan suosituksien voidaan yleisesti katsoa kuuluvan ns. soft law–ryhmään eli se ei ole sitovaa sääntelyä. Ammatilliseen sääntelyyn liittyvät suositukset ovat kuitenkin tosiasiallista oikeudellista luonnettaan sitovampia, koska niiden ohjaus perustuu ammattikunnan yhteisen arvopohjan ylläpitämiseen.³⁵ Suositusten sitovuus näyttäisi olevan vahvasti

31 Tolonen 2003, s. 109.

32 Tolonen 2003, s. 109–110.

33 Smalén 2014, s. 338–339. Asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa (AAL 5.1 §, 569/2008). Suositusten oikeuslähdease- man arvioinnin yhteydessä on nähdäkseni huomioitava myös hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeistukset.

Fredmanin mukaan hyvä asianajajatapa ei määrity minkään elimen päätöksellä, vaan sitä pyritään kuvaamaan Suomen Asianajajaliiton hyväksymillä ohjeilla sekä sääntömääräyksillä. Ks. Fredman 2013, s. 103.

34 Koulu – Lindfors – Niemi 2017, s. 67–68.

35 Korkea-aho 2005b, s. 820–821.

(22)

yhteydessä niiden antajan asemaan esimerkiksi ammatilliseen asiantuntemukseen tai viran- omaisen auktoriteettiin.³⁶ Lain esitöiden mukaan konkurssiasiain neuvottelukunnan keskei- senä tehtävänä on antaa suosituksia hyvästä pesänhoitotavasta.³⁷ Oikeuskirjallisuudessa tämä ”parlamentaarinen yleisvaltuutus” on tulkittu viittaavan siihen, että neuvottelukunnan suositusten ei ole tarkoitus olla mahdollisesti huomioon otettavia oikeuslähteitä.³⁸ Aarnio on todennut, että suositukset saavat oikeuslähteinä ensisijaisesti merkitystä eräänlaisina laintulkinnan apuvälineinä. Suositukset antavat ”tulkinnallista johtoa” silloin, kun vahvasti ja hei- kosti velvoittavat oikeuslähteet eivät anna vastausta tai ovat epäselviä. Tämän vuoksi Aarnio sijoittaa suosituksien oikeuslähdeaseman sallittujen oikeuslähteiden asemaan.³⁹

Laakso on todennut, että oikeudellinen sääntelyjärjestelmä muodostaa jatkuvan muutoksen alaisen normikokonaisuuden.⁴⁰ Virolaisen ja Martikaisen mukaan Pro et contra -argumen- taatiolla⁴¹ tarkoitetaan ratkaisun puolesta ja sitä vastaan puhuvien argumenttien esittämistä.

Tätä perustelumetodia voitaisiin kutsua myös kaksipuoliseksi perustelemiseksi, jossa näkö- kulmia verrataan perusteluissa toisiinsa.⁴² Tämä vuoksi voitaneen katsoa, että pesänhoita- jankin on suoritettava tietynlaista pro et contra -harkintaa tulkitessaan toimintamahdolli- suuksia oikeusnormien perusteella. Kolehmaisen mukaan de lege ferenda -tutkimus arvioi lainsäädännöllisiä ratkaisumalleja, joihin lainsäädäntö voisi tulevaisuudessa pohjautua.⁴³ De lege ferenda -tutkimus yhdistyy monesti tavanomaiseen lainoppiin, joten lainsäädäntöön liit- tyvä ratkaisuehdotus syntyy tavallaan lainopin sivutuotteena oikeuslähteiden tulkinnan ja systematisoinnin seurauksena.⁴⁴ Tutkin pesänhoitajan velvollisuuksia ja seuraamusvastuuta konkurssipesän panttikiinteistön realisoinnissa erityisesti kotimaisen lainsäädännön sekä en- nakkopäätösten kautta ottaen huomioon myös Euroopan unionin lainsäädännön asettamat vaatimukset. Keskeisessä asemassa ovat myös konkurssiasiamiehen päätökset, hallituksen esitykset sekä muut virallislähteet ja pääosin kotimainen oikeuskirjallisuus. Hyödynnän

36 Korkea-aho 2005b, s. 821.

37 HE 26/2003 vp, s. 8.

38 Korkea-aho 2005a, s. 34.

39 Aarnio 2015, s. 22. Ennakkopäätöksessä KKO 2020:86 korkein oikeus totesi, että konkurssiasiain neuvottelukunnan palkkiosuositukselle ei voida antaa kovin suurta merkitystä edes vertailuaineistona, koska suositus on ratkaistavan asian osalta monitulkintainen. Kyseisen ratkaisun perusteella lienee todettavissa, että suositusten oikeuslähdeasema ei ole vakaa.

40 Laakson mukaan ei ole olemassa kaiken kattavaa vastausta siihen ”mitä oikeus on” ja oikeudellisen argu- mentoinnin painospisteet vaihtelevat ajan sekä oikeuden tulkitsijoiden muuttuessa. Ks. Laakso 2012, s. 515.

41 Pro-argumenteilla tarkoitetaan ratkaisuvaihtoehdon puolesta puhuvia seikkoja ja contra-argumenteilla valit- tua ratkaisuvaihtoehtoa vastaan puhuvia seikkoja, ns. vastasyitä. Ks. Virolainen – Martikainen 2003, s. 121.

42 Virolainen – Martikainen 2003, s. 121 ja s. 141.

43 Kolehmainen 2015, s. 3.

44 Kolehmainen 2015, s. 3.

(23)

myös konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksia ja hyvää asianajajatapaa koskevia oh- jeita⁴⁵.

1.4 Rakenne

Ensimmäisessä pääluvussa käyn läpi pesänhoitajan tehtäviin ja päätösvaltaan liittyvät tutki- musongelmat sekä havainnollistan pesänhoitajan realisointivastuuseen liittyvän tutkielmani ajankohtaisuutta. Esittelen tutkimuskysymykset sekä keskeiset vastuuarviointia koskevat rajaukset. Käyn läpi lainopillisen tutkimusmetodin ja etenkin konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksien oikeuslähdeasemaan liittyvät haasteet.

Toisessa pääluvussa käsittelen konkurssimenettelyn keskeiset piirteet ja määrittelen tutkiel- mani kannalta tärkeimmät käsitteet, kuten panttivelkoja ja kiinteistöpanttioikeus. Konkreti- soin myös pesänhoitajan roolia konkurssimenettelyssä kaikkien osapuolien edun toteuttajana. Tarkastelen myös keskeisiä konkurssimenettelyn periaatteita, jotka pesänhoitajan on huomioitava. Käyn läpi myös tutkielmani kannalta keskeisiä perusoikeuksia, kuten omai- suudensuojaa ja yhdenvertaisuuskysymyksiä.

Kolmannessa pääluvussa hahmottelen tarkemmin pesänhoitajan ja velkojien välistä toimi- vallan jakoa sekä siihen liittyviä ongelmia. Tarkastelen pesänhoitajan tiedonantovelvolli- suutta velkojille etenkin panttikiinteistöstä annettavien tietojen ja arvonmäärityksen osalta.

Tutkin pesänhoitajan vastuuta erityisesti velkojien päätösten toimeenpanijana.

Neljännessä pääluvussa tutkin pesänhoitajan luottamusasemaan perustuvaa rikosvastuuta, erityisesti panttikiinteistön realisointiin liittyvien pesänhoitajan toimivallan ylitysten ja lai- minlyöntien kautta. Tarkastelen aluksi rikosvastuun yleisiä oppeja, etenkin lainkonkurrens- sia ja laillisuusperiaatetta. Tutkin pesänhoitajan rikosvastuuta erilaisten tyyppitapausten avulla, pyrkien konkretisoimaan niitä tilanteita, joissa rikoksen tunnusmerkistö voisi täyttyä.

Nostan esille pesänhoitajan toimintaan liittyvän rikoslain ohjailuvaikutuksen. Tämän päälu- vun lopussa käsittelen myös pesänhoitajana toimivan asianajajan kurinpitovastuuta.

Viidennessä pääluvussa tarkastelen pesänhoitajan vahingonkorvausvastuuta panttikiinteis- tön realisoinnissa sellaisen vahingon osalta, jonka hän on aiheuttanut konkurssilakia

45 Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet (15.1.2009, muutettu 8.6.2012)

(24)

rikkomalla. Arvioin pesänhoitajalta edellytettävää huolellisuustasoa tyyppitapausten kautta.

Tutkin pesänhoitajan vahingonkorvausvastuuta kiiretoimivallan, panttivelkojan etuoikeuteen puuttumisen ja myynnin valmisteluun liittyvän vastuun näkökulmasta.

Kuudennessa pääluvussa tarkastelen, miten panttiomaisuuden myyntitavan valinta voi vai- kuttaa pesänhoitajan vahingonkorvausvastuuseen. Ensin käsittelen asiaa siitä näkökulmasta, että pesänhoitaja panttivelkojan toimeksiannosta itse huolehtii panttikiinteistön realisoinnista. Toiseksi tarkastelen asiaa siitä lähtökohdasta käsin, että panttikiinteistö annetaan velkojien, velallisen ja muiden oikeudenhaltijoiden suostumuksella ulosottomiehen myytä- väksi.

Seitsemännessä pääluvussa esitän johtopäätökset siitä, miten pesänhoitajan velvollisuudet panttikiinteistön realisoinnissa syntyvät, ottaen huomioon toimivallan ja päätösvallan jakoon liittyvät ristiriidat ja panttivelkojan etuoikeus. Esittelen seuraamusvastuuta koskevat johto- päätökset ja muutosehdotukset.

(25)

2 PESÄNHOITAJAN VELVOLLISUUDET YLEISESTI

2.1 Konkurssimenettely ja panttivelkojan etuoikeus

Konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun (KonkL 1:1.2). Konkurssiin voidaan asettaa luonnollinen henkilö sekä yhteisö, säätiö ja muu oikeushenkilö (KonkL 1:3.1). Li- säksi konkurssiin voidaan asettaa myös kuolinpesä ja konkurssipesä (KonkL 1:3.1). Tällä tarkoitetaan oikeuskirjallisuudessa konkurssikelpoisuutta eli sitä, että kyseessä olevan oi- keussubjektin omaisuus voidaan luovuttaa konkurssiin.⁴⁶ Konkurssi on yleistäytäntöönpa- noa eli se koskee velallisen kaikkia velkojia ja kaikkea omaisuutta.⁴⁷ Konkurssisaatavalla tarkoitetaan sellaista velalliselta olevaa saatavaa, jota koskeva velallisen sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt ennen konkurssin alkamista (KonkL 1:5). Saman lainkohdan mukaan konkurssisaatavia ovat myös panttisaatavat.

Velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1678/1992, MJL) mukaan määräytyy se järjestys, jossa velkojille suoritetaan maksu konkurssissa (MJL 1.1 §). Panttisaatava tai sitä paremmalla sijalla oleva saatava on maksettava ennen muita saatavia (MJL 1.2). Panttivel- kojalla⁴⁸ on konkurssissa separatistin asema, koska panttioikeus tuottaa panttivelkojalle etu- oikeudettomia velkojia paremman aseman, sisältäen etuoikeuden maksunsaantiin pant- tiomaisuudesta ja oikeuden kyseisen omaisuuden erillismyyntiin konkurssissa.⁴⁹ Maakaaren (540/1995, MK) 15 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöpanttioikeus voidaan perustaa kiinteistöön, sen määräosaan ja määräalaan sekä maanvuokraoikeuteen ja muuhun toisen maahan kohdistuvaan käyttöoikeuteen. Kiinteistöpanttioikeus voi siis koskea myös kiinteis- tön vuokraoikeutta vuokramaalla sijaitsevine rakennuksineen. Etuoikeus koskee myös kiin- teistön ainesosia ja tarpeistoa. Konkurssin ajalta panttikiinteistön vuokratulo kertyy panttivelkojan hyväksi (KonkL 17:6).⁵⁰ Kiinteistöpanttioikeus perustetaan vahvistamalla kiinteis- töön tai muuhun kiinnityksen kohteeseen kiinnitys ja luovuttamalla kiinnitystä koskeva säh- köinen panttikirja velkojalle saamisen vakuudeksi (MK 15:2.1, 418/2016).

47 HE 26/2003 vp, s. 32.

48Panttivelkojalla tarkoitetaan sellaista velkojaa, jolla on velallisen omaisuutta vakuutena joko kirjaamisen perusteella (esimerkiksi kiinteistökiinnitys) tai käteispanttina. Ks. Könkkölä – Linna 2013, s. 424–425.

49 Könkkölä – Linna 2020, s. 877. Tammi-Salminen on todennut, että esinevakuusvelkojalla on vakuudenanta- jan konkurssissa niin sanottu separatistin asema eli oikeus saada vakuuskohteen avulla saatavansa turvattua konkurssitilanteessa. Panttivelkojalla on vastaavanlainen separatistin asema, vaikka panttina oleva omaisuus kuuluukin konkurssipesään. Ks. Tammi-Salminen 2015, s. 76.

(26)

Velallinen ei vapaudu vastaamasta niistä konkurssisaatavista, joille ei kerry konkurssissa täyttä suoritusta (KonkL 1:6). Lain esitöissä on kuitenkin täsmennetty, että tämä tulee kysymykseen vain siinä tapauksessa, jos velallinen on luonnollinen henkilö.⁵¹ Esimerkiksi Mä- hönen ja Villa ovat todenneet, että osakeyhtiön osakkeenomistajilla on rajoitettu vastuu, joka tarkoittaa sitä, että osakkeenomistaja vastaa yhtiön velvoitteista vain yhtiöön sijoittamalla pääomalla.⁵² Rajoitettu vastuu merkitsee osakkeenomistajan ja yhtiön vastuiden sekä varal- lisuuspiirin erillisyyttä. Osakkeenomistajat voivat vastata yhtiön sitoumuksista muulla tavalla, esimerkiksi sopimuksen tai yhtiön vastuista antamansa henkilökohtaisen vakuuden perusteella.⁵³

Linnan mukaan on tavallista, että velkojat oikeuttavat pesänhoitajan huolehtimaan konkurs- sipesän omaisuuden myynnistä parhaaksi näkemällään tavalla ja hyvän pesänhoitotavan mukaisesti. Valtuutus ei poista pesänhoitajan vahingonkorvausvastuuta (KonkL 20:1).⁵⁴ Pant- tivelkoja voi myös antaa pesänhoitajalle erillisen toimeksiannon panttikohteen myymiseen.⁵⁵ Konkurssipesän⁵⁶ omaisuuden mahdollisimman korkea realisointitulos on sekä velkojien että velallisen etu. Tämän vuoksi pesänhoitajan rooli omaisuuden realisoinnissa ja osapuolten intressien toteuttajana on suuri. Nenosen mukaan korkein kauppahinta on tärkein kriteeri harkittaessa kauppaa eri ostajaehdokkaiden välillä.⁵⁷

51 HE 26/2003 vp, s. 36.

52 Mähönen – Villa 2013, s. 149. Tämä käy ilmi osakeyhtiölaista (624/2006, OYL), jonka 1 luvun 2 §:n mukaan osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä. Samassa pykälässä säädetään, että osakkeenomistajat eivät vastaa henkilökohtaisesti yhtiön velvoitteista.

53 Mähönen – Villa 2013, s. 149. Velkakirjalain (622/1947, VelkL) lähtökohta on, että velkakirjan antaja vastaa velkasitoumuksestaan (VelkL 1:1). Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetussa laissa (361/1999, Ta- kauslaki) säädetään takauksesta ja panttauksesta toisen henkilön velasta (Takauslaki 1:1.1). Mainitun lain mukaan takauksella tarkoitetaan sitoumusta, jolla sitoumuksen antaja ottaa vastatakseen velkojalle toisen henkilön velvoitteesta eli päävelasta (Takauslaki 1:2.1,1). Tammi-Salminen on todennut, että esinevakuus tuottaa etusi- jaoikeuden kohteen arvoon ja se merkitsee samalla sitä, että vakuudenantaja sekä vakuudensaaja voivat keski- näisellä vakuutta koskevalla sopimuksella heikentää muiden velkojien asemaa. Ks. Tammi-Salminen 2015, s.

101.

55 Grönlund – Tenhunen 2017, s. 888. Lainvalmisteluaineistossa on todettu, että velkojien tasavertaisuuden

kannalta merkittävä asia on konkurssimenettelyn ulkopuolelle jäävien panttivelkojien erityisasema. Ks. HE 181/1992 vp, s. 4.

56 Konkurssipesä voidaan määritellä velallisen omaisuudesta muodostetuksi varallisuusmassaksi. Konkurssi- pesällä on oma hallinto-organisaatio. Se voi hankkia oikeuksia ja velvollisuuksia sekä käyttää puhevaltaa oi- keudenkäynneissä. Ks. HE 26/2003 vp, s. 32.

57 Nenonen 2005, s. 758.

(27)

2.2 Velvollisuus huolehtia kaikkien edusta

Konkurssipesä on selvitettävä tehokkaasti, taloudellisesti ja joutuisasti sekä niin ettei kenen- kään oikeuksia loukata (KonkL 14:1). Velallista on kohdeltava asiallisesti ja hänen etunsa on otettava siinä asianmukaisesti huomioon (KonkL 4:1).⁵⁸ Velallisen hallinnassa oleva ja velallisen omaisuudesta erotettavissa oleva sivullisen omaisuus on luovutettava omistajalle (KonkL 5:6). Samaan aikaan pesänhoitajan on hoidettava tehtävänsä huolellisesti ja hyvää pesänhoitotapaa noudattaen sekä toimittava velkojien yhteiseksi eduksi heidän antamien ohjeiden mukaisesti (KonkL 14:3). Konkurssihallinnolla viitataan velkojien ja pesänhoitajan päätöksentekoon toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. Sillä tarkoitetaan myös pesänhoitajan käytännön toimia velkojien päätösten toimeenpanijana ja pesän juoksevan hallinnon hoitamista.⁵⁹ Konkurssihallinnon on turvattava velallisen ja velkojien oikeudet sekä kaikkien muiden osapuolten oikeudet, joihin konkurssihallinnon toiminta vaikuttaa.⁶⁰

Teporan mukaan pantinsaajan kontrollivalta panttiobjektiin, tutkimukseni valossa kiinteis- töön, on huolehdittava sekä juridisesti että tosiasiallisesti niin, että pantinsaajalla säilyy koko panttausajan tarpeenmukainen kontrolli.⁶¹ Lainvalmisteluaineiston mukaan panttioikeudella turvattujen saatavien taloudellinen merkitys on erittäin suuri ja kyseessä olevien vakuusoi- keuksien vaikutus konkurssivelallisen varallisuuden jakautumiseen on vähintään yhtä iso kuin yleisten etuoikeuksien vaikutus.⁶² Katson, että tämä korostaa pesänhoitajan huolellisuusvelvollisuutta⁶³ entisestään. Linnan mukaan pantin kohteena oleva omaisuus voi olla pesän selvittämisen ja omaisuuden arvon pysymisen kannalta merkittävä tai panttiobjektin realisoinnista saattaa olla odotettavissa yliarvoa, joka kuuluu huonommalla etusijalla oleville velkojille.⁶⁴

Kantelussa KAM 21.12.2018 dnro 249/31/18 oli kysymys konkurssipesän panttikiinteistö- jen myymisestä ja velallisen oikeussuojan arvioimisesta. Konkurssiasiamies otti vastaukses- saan yleisesti kantaa velallisen oikeussuojaan konkurssipesän omaisuuden myynnissä ja

58 Konkurssivelallisen neuvontaa ja ohjausta koskevassa konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksessa (KonkNK suositus 15) on ohjeistettu pesänhoitajaa heti konkurssin alettua huolehtimaan myös konkurssivelallisen oikeuksista ja velvollisuuksista muun muassa selostamalla velalliselle menettelyn kulku ja antamalla hä- nelle velallisen neuvontaa ja ohjausta koskeva suositus.

60 Könkkölä – Linna 2020, s. 628–629.

61 Tepora 2006, s. 27.

62 HE 181/1992 vp, s. 4–5.

63 HE 26/2003 vp, s. 179. Esitöiden mukaan pesänhoitajalta edellytetään korkeaa huolellisuustasoa.

(28)

totesi, että konkurssipesän selvityksessä velallisen omaisuuden myynti on sekä velallisen että velkojien kannalta keskeinen asia. Konkurssiasiamiehen mukaan pesänhoitajan tehtä- vänä on vastata myynnin huolellisesta valmistelusta ja toteuttamisesta velkojien tekemän päätöksen mukaisesti. Tulkintani mukaan päätös vahvistaa käsitystä siitä, että pesänhoitajan on oltava korostuneen huolellinen ja otettava sekä velallisen että kaikkien velkojien etu huomioon omaisuuden realisoinnissa.

2.3 Keskeiset periaatteet konkurssissa

Pesänhoitajan toimivalta ja siten myös erityisesti konkurssilaissa asetetut velvollisuudet⁶⁵ alkavat, kun tuomioistuin määrää pesänhoitajan tehtäväänsä konkurssin alkaessa. Pesänhoi- tajalla on useita lainkäyttö tehtäviä, joista tutkimukseni kannalta keskeisin on velvollisuus huolehtia konkurssipesän omaisuuden (panttikiinteistön) realisoinnista (KonkL 14:5.1,7).

Lainkäyttötehtävissä korostuvat konkurssisoikeuden tavoite-, arvo- ja menettelyperiaatteet, joiden toteutuminen yksittäisessä konkurssimenettelyssä on Smalénin mukaan pitkälti riippuvainen pesänhoitajasta.⁶⁶ Koulun mukaan tavoiteperiaatteisiin kuuluu esimerkiksi kustannustehokkuuden periaate eli velkojien jako-osuuden maksimointi.⁶⁷ Kustannustehokkuuden perusta on velkavastuun tehokkaassa toteutuksessa, joka sisältää kaksi erillistä vaatimusta.

Ensinnäkin velallisen varallisuus on maksimoitava. Omaisuus on muutettava rahaksi kor- keimpaan mahdolliseen hintaan⁶⁸ ja sitä on suojattava häviämiseltä. Toiseksi konkurssime- nettelystä aiheutuvat kustannukset, massavelat (KonkL 16:2.1), on pyrittävä minimoi- maan.⁶⁹

Niemi on kirjoittanut, että arvoperiaatteilla varmistetaan velkavastuun toteutumisen oikeu- denmukaisuus esimerkiksi velkojien yhdenvertaisuudella ja velallisen suojan periaatteella.

Velalliselle, joka on luonnollinen henkilö, ja hänen elatuksensa varassa oleville on myön- nettävä konkurssipesän varoista avustusta toimeentulon turvaamiseksi (KonkL 4:3.1). Näh- däkseni pesänhoitajalla on merkittävä vastuu huomioida velallisen etu silloin, kun

65 Hyvä pesänhoitotapa ohjaa pesänhoitajan velvollisuuksia (KonkL 14:3.1). Konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksilla on ollut keskeinen asema arvioitaessa hyvää pesänhoitotapaa. Ks. suositusten merkityksestä hyvää pesänhoitotapaa arvioitaessa esim. HE 26/2003 vp, s. 133, Korkea-aho 2005a, Korkea-aho 2005b sekä Aarnio 2015.

66 Smalén 2014, s. 334.

68 Konkurssilain yleissäännöstä pesän omaisuuden myynnistä (KonkL 17:3) ilmentävät joutuisan pesänselvi- tyksen ja edullisimman realisoinnin periaatteet. Ks. Koulu – Lindfors – Niemi 2017, s. 144–145.

69 Koulu – Lindfors – Niemi 2017, s. 127–130.

(29)

konkurssipesälle on siirtynyt velallisen asuinkiinteistö, joka on pantattu velkojen vakuudeksi. Pesänhoitaja voi sallia, että velallinen jatkaa asumista konkurssipesälle siirtyneessä asunnossa (KonkNK suositus 15, s. 6). Tämän perusteella voitaneen todeta, että kiinteistö- panttiomaisuuden realisoinnissa pesänhoitajan tulee kiinnittää erityistä huomiota myös osapuolten sosiaalisiin oikeuksiin. Seikalla voinee olla merkitystä myös esimerkiksi pesänhoi- tajan vahingonkorvausvelvollisuuden arvioinnissa.

Menettelyperiaatteet sisältävät esimerkiksi velvollisuuden kuulla vastapuolta ja erottaa si- vullisen omaisuus konkurssipesän omaisuudesta.⁷⁰ Smalénin mukaan pesänhoitaja on itse- näisen toimivaltansa puitteissa tekemiensä tehtävien osalta sellaisessa päätöksentekijän asemassa, joka voi vaikuttaa ratkaisuillaan konkurssimenettelyn osapuolten perus- ja ihmisoi- keuksiin. Tämän vuoksi pesänhoitajan tulisi arvioida lakisääteisiä tehtäviään⁷¹ myös perusoikeuksien näkökulmasta ja pyrkiä toteuttamaan näitä osallisten oikeuksia niin pitkälle kuin se on mahdollista.⁷²

2.4 Perusoikeusnäkökohtia

Perusoikeuksien merkitystä konkurssimenettelyssä ei ole Smalénin mukaan konkurssioikeu- dellisessa tutkimuksessa korostettu, vaikka konkurssimenettelyn keskiössä on myös osapuolten perusoikeudet ja toisaalta mahdollisuus niiden rajoittamiseen. Konkurssin keskei- senä tavoitteena on juuri velkojien omaisuuden suojan toteuttaminen, mutta myös sivullisen omaisuuden suojaaminen (KonkL 5:6) ja velallisen edun⁷³ valvominen.⁷⁴ Koulu on todennut,

70 Niemi 2014, s. 184.

71 Näitä pesänhoitajalle ehdottomasti kuuluvia tehtäviä on kutsuttu lainkäyttötehtäviksi eli kysymys on ns. suo-

rista tehtävistä. Ks. Koulu 2004b, s. 199.

72 Smalén 2014, s. 333.

73 Kukkosen mukaan itsekriminointisuojalla tarkoitetaan sitä, ettei ketään saa pakottaa tai painostaa tunnusta-

maan omaa syyllisyyttään tai muulla tavoin myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Rikok- sesta epäillyllä on siis oikeus vaieta. Ks. Kukkonen 2015, s. 249. Velallisen itsekriminointisuojalla konkurssilaissa tarkoitetaan sitä, että jos velallinen on epäiltynä esitutkinnassa tai syytteessä rikoksesta, hän ei ole velvollinen antamaan pesänhoitajalle tietoja niistä seikoista, joihin epäily tai syyte perustuu (KonkL 4:5a, 86/2013). Itsekriminointisuojan ulottuvuus konkurssimenettelyssä oli tärkeää määritellä, koska Euroopan ih- misoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntö (johon myös korkein oikeus tukeutuu) on tapauskohtaista ja siitä on vaikeaa hahmottaa asiaa koskevaa yleistä oikeusohjetta. Ks. HE 86/2012 vp, s. 1. Niemen mukaan velallisen suojan periaate ilmenee myös siten, ettei velallisen velkavastuuta saa toteuttaa liian ankarasti, vaan myös konkurssimenettelyssä on huolehdittava siitä, että velalliselle jää toimeentulon vähimmäistaso. Velalli- selle, joka on luonnollinen henkilö, ja hänen elantonsa varassa oleville on myönnettävä konkurssipesän varoista avustusta, jollei heidän toimeentulonsa ole muuten turvattu (KonkL 4:3.1). Ks. Niemi 2014, s. 184. Ks. myös lisätietoja TaVL 15/2003 vp, s. 2. Talousvaliokunta huomautti konkurssilainsäädännön uudistamisen yhtey- dessä, että velallisen toimintakelpoisuuden rajoittaminen on asianmukaista vain sen aikaa mikä on tarpeen konkurssipesän selvittämiseksi ja että velallisen oikeutta hankkia toimeentulo työllä, ammatilla tai elinkeinolla ei tule rajoittaa perusteettoman kauan.

74 Smalén 2014, s. 332.

(30)

että oikeusperiaatteet ovat konkurssimenettelyssä usein ristiriidassa keskenään eikä niitä kaikkia voi toteuttaa ja suojella samanaikaisesti. Päinvastaiseen suuntaan vetävä ns. vasta- periaate rajoittaa toisen periaatteen vaikutusvoimaa.⁷⁵ Tämän vuoksi pesänhoitajan olisi erityisen tarkasti arvioitava, kenen oikeudelle on kulloisessakin tilanteessa annettava etusija.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18–19/1990, EIS) ensimmäisen lisäpöytäkirjan en- simmäisen artiklan mukaan jokaisella luonnollisella tai oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan. Saman kohdan mukaan keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuut- taan paitsi julkisen edun ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden perusteella. Tämä asettaa pesänhoitajalle lisävaatimuksia.

Perustuslain (731/1999, PL) 15 § 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Perus- tuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että velkojalla on oikeus saada perustuslaissa tur- vattuja varallisuusarvoisia oikeuksiaan toteutetuksi myös konkurssissa. Toisaalta lausun- nossa on todettu, että pysyvän ylivelkaantumisen estäminen ja siihen liittyvien haittojen vä- hentäminen ovat perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita omaisuuden suojan rajoittamiseen.⁷⁶ Tämän seikan valossa pesänhoitajan vastuu sisältää lopulta myös tehtävän huolehtia konkurssin osapuolten perusoikeuksien suojelemisesta. Perusoikeusnä- kökulma korostaa myös pesänhoitajan huolellisuusvelvollisuutta seuraamusvastuun arvioi- misen näkökulmasta. Mahdollisimman hyvän myyntituloksen saaminen realisoitavasta omaisuudesta vaikuttaa näin ollen suoraan myös velkojien omaisuuden suojan toteutumiseen eli toisin sanoen perusoikeuden toteutumiseen tai toteutumatta jäämiseen.

Pesänhoitajan on siis tehtävä huolellista pro et contra -harkintaa⁷⁷ myyntitapaa valitessaan.

Lähtökohtana tulee pitää sellaista myyntitapa, joka tuottaa parhaan hinnan. Vaikka pesän- hoitaja huolehtisi panttivelkojan toimeksiannon perusteella panttikiinteistön myymisestä, on

76 PeVL 12/2002 vp, s. 2.

77 Ks. Virolainen – Martikainen 2010, s. 60–63. Oikeuskirjallisuudessa pro et contra -argumentaatiosta on enemmänkin puhuttu tuomion perustelemisen yhteydessä. Kaksipuolista perustelua tarvitaan oikeudellisen epäselvyyden ratkaisemiseen esimerkiksi normin tulkintavaihtoehdon valitsemisessa, normiristiriidan ratkai- semisessa sekä aukkotilanteessa, jossa ratkaisun tueksi saatetaan joutua harkitsemaan analogia-argumenttien soveltamista. Tulkintani mukaan pesänhoitaja joutuu vastaavasti punnitsemaan eri vaihtoehtoja ja ennalta poh- timaan, mitä positiivisia seurauksia ja toisaalta riskejä tietyn myyntitavan valinta menettelyosapuolille aiheut- taisi.