Pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä
Itä-Suomen ylipisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 13.3.2019 Tekijä: Meri Nurro 207244 Ohjaajat: Matti Tolvanen ja Heikki Kallio
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta YksikköOikeustieteiden laitos
Tekijä
Meri Ilona Nurro
Työn nimi
Pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä
Pääaine
Prosessioikeus Työn laji Pro gradu -tutkielma Aika 13.3.2019 Sivuja XI–75
Tiivistelmä
Konkurssimenettelyn tarkoituksena on velkojien perintäintressin toteuttamisen lisäksi valvoa ja selvittää konkursseissa ilmeneviä epäselvyyksiä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä on pesänhoitajan rooli konkurssimenettelyn yhteydessä ilmenevien rikosten selvittämisessä ja miten se konkretisoituu pesänselvityksen käytännöissä. Tutkimuskysymykseen haetaan vastas- ta listaamalla pesänhoitajan lainmukaiset tehtävät ja selvittämällä mihin niistä voi katsoa sisäl- tyvän talousrikosten selvittämiseen liittyviä ulottuvuuksia. Pesänhoitajan roolia talousrikosten selvittämisessä pohditaan myös suhteessa pesänhoitajan muihin velvollisuuksiin sekä pesän- hoitajan käytössä oleviin selvityskeinoihin ja toimintavaihtoehtoihin. Tutkielmassa asemoidaan pesänhoitaja talousrikostutkinnan torjuntaketjuun, missä korostuu yhteistyö viranomaisten kanssa. Asiantuntijahaastattelun avulla on lisäksi kartoitettu pesänhoitajan roolia talousrikosten selvittämisessä käytännön kokemusten valossa.
Konkurssilaissa ei rikosilmoituksentekovelvollisuuden lisäksi ole nimenomaisesti kirjattu pe- sänhoitajan velvollisuutta talousrikosten selvittämiseen. Sen sijaan sen voi konkurssilain esi- töiden, konkurssiasiamiehen suositusten ja oikeuskirjallisuuden valossa nähdä kuuluvan pesän selvittämiseen. Hoitaessaan lainmukaisia selvitystehtäviään, kuten laatiessaan pesäluetteloa ja velallisselvitystä, pesänhoitaja havaitsee helposti velallisen rikoksiin viittaavat toimet. Tällöin pesänhoitajalla on hyvät edellytykset edesauttaa osaltaan niiden selvittämistä, vaikka varsinai- nen selvitystyö kuuluukin esitutkintaviranomaisille. Havaitessaan epäselvyyksiä pesänhoitaja voi edellytysten täyttyessä teettää velallisen tilien ja toiminnan erityistarkastuksen, olla yhtey- dessä poliisiin varhaisen yhteistyön käynnistämiseksi, tehdä rikosilmoituksen, esittää julkissel- vitykseen siirtymistä sekä pyytää poliisilta liiketoimintakiellon edellytysten tutkintaa. Rikos- prosessin vaihtoehtona pesänhoitajalla on lievemmissä epäselvyyksissä myös siviilioikeudelli- sia ratkaisukeinoja, joista keskeisin on takaisinsaantikanne. Tutkimuksen lopputulos on se, että pesänhoitajan rooli konkurssimenettelyn yhteydessä ilmi tulevien talousrikosten selvittämises- sä on erittäin keskeinen, mutta heiltä ei voi vaatia liikaa selvitystyötä.
Avainsanat
Pesänhoitaja, konkurssi, talousrikos, esitutkinta, erityistarkastus
SISÄLLYS
LÄHDELUETTELO ... V LIITTEET ... X LYHENNELUETTELO ... XI
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkimuskysymykset ja tutkimusongelman taustoitus ... 1
1.2. Tutkimusmetodit ... 3
1.2.1 Lainopillinen tutkimus ... 3
1.2.2 Empiirinen tutkimus: Asiantuntijahaastattelu ... 4
1.3 Tutkielman rajaus ja rakenne ... 8
2 TALOUSRIKOSTUTKINTA ... 10
2.1 Talousrikokset ... 10
2.2 Talousrikostutkinta ... 13
3 PESÄNHOITAJAN TEHTÄVÄT ... 17
3.1. Oikeuslähteet ... 17
3.2 Konkurssimenettely ... 18
3.3 Pesänhoitajan tehtävät ... 21
3.2.1 Pesän selvittäminen ... 21
3.2.2 Valvonnat, jakoluettelo ja tilitys ... 24
3.2.3 Pesänhoitajan toiminnan valvonta ... 26
4 PESÄNHOITAJA TALOUSRIKOSTEN SELVITTÄJÄNÄ ... 28
4.1 Pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus ... 28
4.1.1 Säännöksen perustelut ... 29
4.1.2 Pesänhoitajan harkintavalta ... 31
4.2 Pesänhoitajan käytössä olevat selvityskeinot ja jatkotoimenpiteet ... 32
4.2.1 Pesäluettelo ... 32
4.2.2 Velallisselvitys ... 36
4.2.3 Erityistarkastus ... 40
4.2.4 Konkurssivelallisen erityistarkastuksen uusi toimintamalli konkurssirikosasioissa ... 42
4.2.4 Julkisselvitys ... 46
4.2.5. Liiketoimintakiellon edellytysten tutkiminen ... 48
4.2.6 Takaisinsaantikanne ... 50
5 PESÄNHOITAJAN ROOLI KÄYTÄNNÖN KOKEMUSTEN VALOSSA ... 52
5.1 Tutkimuksen toteuttaminen ... 52
5.2 Tutkimuksen arviointi ... 53
5.3 Tutkimustulokset teemakohtaisesti ... 55
5.3.1 Pesähoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus ... 55
5.3.2 Konkurssivelallisen erityistarkastuksen uusi toimintamalli konkurssirikosasioissa ... 61
5.3.3 Pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä ... 63
5.3.4 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista ... 66
6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 71
LIITTEET ... 74
LÄHDELUETTELO KIRJALLISUUS
Aarnio, Aulis, Luentoja lainopillisen tutkimuksen teoriasta. Forum Iuris 2011.
Alastalo, Marja – Åkerman, Maria, Asiantuntijahaastattelun analyysi: Faktojen jäljillä.
Teoksessa Ruusuvuosi, Johanna – Nikander, Pirjo (toim.): Haastattelun analyysi.
Vastapaino 2010.
Bjornskov, Christian, How Does Social Trust Affect Economic Growth? Southern Economic Journal. 78(4) 2012, s. 1346–1368.
Bayens, Geralrd J. – Roberson, Cliff, Criminal Justice Research Methods: Theory and Practise. CRC Press 2011.
Bogner, Alexander – Littig, Beate – Menz, Wolfgang, Introduction: Expert Interviews – And Introduction to a New Methodological Debate. Teoksessa Bogner, Alexander – Littig, Beate – menz, Wolfgang, Interviewing Experts. Palgrave Macmillian 2009.
(Bogner ym. 2009)
Danielsson, Petri, Talousrikokset. Teoksessa Niemi, Hannu (toim.), Rikollisuustilanne 2017. Helsingin yliopisto 2018.
Ervasti, Kaius, Empiirinen oikeustutkimus. Teoksessa Lindfors, Heidi (toim.): Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tiedonantoja 64. Hel- sinki 2004.
Ervasti, Kaius, Laki, oikeus, yhteiskunta. Edita 2017.
Eskola, Jari – Suoranta, Juha, Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino 1998.
Hakamo, Terhi – Jauhiainen, Kirsi – Alvesalo, Anne – Virta, Erja, Talousrikokset rikos- prosessissa. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 33/2009. Tampereen yliopisto- paino 2009. (Hakamo ym. 2009)
Helminen, Klaus – Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen, Marko, Esitutkinta ja pakkokeinot. 5. uudistettu painos. Alma Talent 2014. (Helmi- nen ym. 2014)
Hirvonen, Markku – Määttä, Kalle, Harmaan talouden torjunta. Eduskunnan tarkastusva- liokunnan julkaisu 1/2014. Tarkastusvaliokunta 2015.
Hirvonen, Markku – Määttä, Kalle: Harmaa talous ja talousrikollisuus – Ilmenemismuodot ja torjunta. Edita 2018.
Hallberg, Pekka – Karapuu, Heikki – Ojanen, Tuomas – Scheinin, Martin – Tuori, Kaarlo – Viljanen, Veli-Pekka, Perusoikeudet. Alma Talent 2010. (Hallberg ym. 2010)
Hupli, Tuomas, Konkurssitakaisinsaanti oikeudenkäyntinä. WSOYpro 2006.
Hyvärinen Matti – Nikander, Pirjo – Ruusuvuori, Johanna, Tutkimushaastattelun käsikirja.
Vastapaino 2017. (Hyvärinen ym. 2017)
Isoahde, Henri, Erityistarkastustoiminnan kehittäminen konkurssirikosasioissa. Muistio 19.1.2018. Konkurssiasiamiehen toimisto.
Jokela, Antti, Rikosprosessioikeus. 5. uudistettu painos. Alma Talent 2018.
Kainulainen, Heidi, Teemahaastattelut kriminologisessa tutkimuksessa. Teoksessa Lind- fors, Heidi (toim.), Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Oikeuspoliittisen tutkimus- laitoksen tiedonantoja 64. Helsinki 2004.
Kankaanranta, Terhi – Muttilainen, Vesa, Talousrikostutkinta poliisissa vuonna 2011. Tut- kintahenkilöstölle osoitetun kyselyn tuloksia. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 105. Poliisiammattikorkeakoulu 2013.
Keinänen, Anssi – Väätäinen, Ulla, Empiirinen oikeustutkimus – Mitä ja milloin? Teok- sessa Miettinen, Tarmo (toim.): Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeus- tieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex 2015.
Kokko, Pekka – Salminen, Jari, Velkojana konkurssissa. Porvoo 2013.
Korkea-Aho, Emilia, Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositukset oikeuslähteinä. Defen- sor Legis No 4/2005, s. 817–836.
Koulu, Risto, Konkurssioikeus. 2. uudistettu painos. Alma Talent 2009.
Koulu, Risto – Havansi, Heikki – Korkea-Aho, Emilia – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna, Insolvenssioikeus. WSOYpro 2011. (Koulu ym. 2011)
Koulu, Risto – Lindfors, Heidi, Insolvenssioikeus. Alma Talent 2017.
Kukkonen, Reima, Velallisen rikokset. Otava 2018.
Könkkölä, Mikko – Linna, Tuula, Konkurssioikeus. Talentum 2013.
Lahti, Raimo – Koponen, Pekka (toim.), Talousrikokset. Gummerus 2007.
Laine, Erkki K. – Tuokko, Yrjö, Erityistarkastukset. Kauppakaari 2000.
Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Helenius, Dan – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Rikosoikeus. Alma Talent 2009.
Lawless, Robert – Robbenholt, Jennifer – Ulen, Thomas, Empirical Methods in Law. As- pen Publishers 2010. (Lawless ym. 2010)
Mansikkamäki, Suvi-Tuuli – Kankaanranta, Terhi – Ranki, Mika – Muttilainen, Vesa, Ta- lousrikostutkinta poliisissa vuonna 2015. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 127.
Juvenes Print 2017. (Mansikkamäki ym. 2017)
Metsämuuronen, Jari, Laadullisen tutkimuksen käsikirja. International Methelp 2011.
Meuser, Michael – Nagel, Ulrike, The Expert Interview and Changes in Knowledge Pro- duction. Teoksessa Bogner, Alexander – Littig, Beate – menz, Wolfgang, Intervie- wing Experts. Palgrave Macmillian 2009.
Mustonen, Ilari, Takaisinsaanti ja vaihtoehtoiset perusteet varojen palauttamiseksi osake- yhtiön konkurssipesään. Edilex 26.9.2014. [https://www-edilex- fi.ezproxy.uef.fi:2443/opinnaytetyot/13729.pdf]
Mäenpää, Olli, Hallinto-oikeus. Alma Talent 2018.
Mäkelä, Kaisa, Talouselämän rikokset, rikosoikeus ja kriminaalipolitiikka. Suomalainen lakimiesyhdistys 2001.
Määttä, Kalle – Hirvonen, Markku, Viranomaisten tietojenvaihtosäännösten kehitys har- maan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Edilex 2018. (Määttä – Hirvonen 2018a)
Määttä, Kalle – Hirvonen, Markku, Viranomaisten tietojenvaihtosäännösten kehitys har- maan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Edilex 2018. (Määttä – Hirvonen 2018b)
Nenonen, Matti, Konkurssipesän hoitaminen. Edita 2004.
Niemi, Hannu (toim.), Rikollisuustilanne 2017. Rikollisuustilanne tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsingin yliopisto 2018.
Ovaska, Risto, Velallisen petos ja pesänhoitajan toiminta. Defensor Legis 4/2008, s. 472–
484.
Raitio, Juha, Oikeusvaltion ääriviivat. Alma Talent 2017.
Smalén, Annika, Konkurssipesän pesänhoitajan itsenäinen päätösvalta lainsäädännössä ja käytännössä. Defensor Legis 2/2014, s. 206–236. (Smalén 2014a)
Smalén, Annika, Konkurssipesän pesänhoitajan lainkäytön takeet. Defensor Legis 3/2014, s. 325–349. (Smalén 2014b)
Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti, Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi. Alma Talent 2013.
Tapani, Jussi, Talousrikokset. Teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus, Keskeiset rikokset. Edita 2018.
Tolvanen, Matti, Liiketoimintakielto ja kiellon valvonta. Defensor Legis 4/2008, s. 485–
499.
Tuovinen, Juha, Erityistarkastus ja rikosprosessin tehostaminen konkurssimenettelyssä.
Sisäministeriö 2018.
Tuomisto, Jarmo, Takaisinsaanti. Alma Talent 2012.
Tuori, Kaarlo, Kriittinen oikeuspositivismi. WSLT 2000.
Vannela, Yrjö, Tilintarkastuksesta ja erityisestä tarkastuksesta talousrikosten selvittämises- sä. Helsingin hovioikeuden julkaisuja. Hakapaino 2011.
Vuorinen, Sami, Talousrikosten tutkinta. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2002.
Ylönen, Markku, Asianajajaoikeus. Laki, säännöt ja tapaohjeet. 2. uudistettu painos. Alma Talent 2018.
VIRALLISLÄHTEET
HE 1/1998 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi Suomen hallitusmuodoksi.
HE 26/2003 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle konkurssilainsäädännön uudistamiseksi.
HE 86/2012 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi konkurssilain sekä takaisinsaannis- ta konkurssipesään annetun lain 24 §:n muuttamisesta.
HE 269/2016 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi liiketoimintakiellosta annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 221/2018 (vireillä) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi konkurssilain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
LaVM 6/2003 vp. Lakivaliokunnan mietintö 6/2003 vp. HE 26/2003 vp. Hallituksen esitys konkurssilainsäädännön muuttamiseksi.
LaVM 12/2012 vp. Lakivaliokunnan mietintö 12/2012 vp. HE 86/2012 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi konkurssilain sekä takaisinsaannista konkurssipesään an- netun lain 24 §:n muuttamisesta.
OMTR 73/2010. Oikeusministeriö: Konkurssilain tarkistaminen. Mietintöjä ja lausuntoja 73/2010. Helsinki 2010.
OMTR 31/2016. Oikeusministeriö: Uudelleenlaaditun maksukyvyttömyysasetuksen edel- lyttämät lainsäädäntömuutokset. Mietintöjä ja lausuntoja 31/2016. Helsinki 2016.
Sisäministeriö, Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelma vuosille 2016–2020. (Sisäministeriö 2016)
PÄÄTÖKSET
Ulosottolaitoksen kirjanpitoyksikön tilinpäätös 2017.
Valtioneuvoston periaatepäätös harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategi- aksi 2016–2020. 28.4.2016. (Valtioneuvosto 2016)
KONKURSSIASIAIN NEUVOTTELUKUNNAN SUOSITUKSET
Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 1. Konkurssipesän haltuunotto. 5.6.2018 (KonkNK 1)
Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 2. Pesäluettelo. 29.9.2014. (KonkNK 2) Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 3. Velallisselvitys. 12.11.2013. (KonkNK 3) Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 4. Työsuhteisiin liittyvät kysymykset konkurs-
sissa. 25.8.2018. (KonkNK 4)
Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 6. Konkurssivalvonta ja jakoluettelo. 5.6.2018.
(KonkNK 6)
Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 8: Konkurssivelallisen toiminnan erityistarkas- tus. 2018b 5.6.2018 (KonkNK 8)
Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 9: Takaisinsaanti konkurssissa. 5.3.2018.
(KonkNK 9)
Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 11. Realisointi. 4.10.2010. (KonkNK 11) Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 12. Jako-osuuksien maksaminen. 10.2.2011.
(KonkNK 12)
Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 18. Pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoi- tus. 5.6.2018. (KonkNK 18)
INTERNET-LÄHTEET
Harmaa talous ja talousrikollisuus –internetsivusto, Verohallinto panostaa harmaan talou- den torjuntaan. [https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/torjunta/verotus/] Lu- ettu (12.2.2019) (sisältö tuotettu viranomaisten yhteistyöllä)
MUUT LÄHTEET Haastattelut
Kolme (3) pesänhoitajaa, yksi (1) talousrikossyyttäjä, kaksi (2) tutkinnanjohtajaa ja kaksi (2) Konkurssiasiain toimiston virkamiestä. Haastattelut (N=8) toteutettu aikavälillä 7.12.2018–10.1.2019. (Haastattelut 1–8, H 1–8)
Tiedustelut
Valvontalautakunta 2019, Suomen Asianajajaliitto. Tiedustelu sähköpostitse 10.1.2019.
Kareinen, Seija 2019, Verohallinto, johtava perinnän asiantuntija. Tiedustelu sähköpostitse 8.2.2019.
Siltamäki, Ismo 2019, rikostarkastaja, talousrikostutkinnan tutkinnanjohtaja, Itä- Uudenmaan poliisilaitos. Tiedustelu puhelimitse 25.2.2019.
Virpi, Veli-Matti 2019, Verohallinto, asianvalvoja. Tiedustelu sähköpostitse 8.2.2019.
LIITTEET
Liite 1: Teemahaastattelun haastattelurunko.
LYHENNELUETTELO
AAL laki asianajajista (456/1058) ETL esitutkintalaki (805/2011)
EU Euroopan unioni
HE hallituksen esitys
KonkNK konkurssiasiain neuvottelukunta KonkL konkurssilaki (120/2004)
KonkValvA asetus konkurssipesien hallinnon valvonnasta (111/1995) KonkValvL laki konkurssipesien hallinnon valvonnasta (109/1995) LaVM lakivaliokunnan mietintö
LTKieltoL laki liiketoimintakiellosta (1059/1985) OM oikeusministeriö
OMTR työryhmän ehdotus, oikeusministeriö OYL osakeyhtiölaki (624/2006)
PL perustuslaki (731/1999) RL rikoslaki (39/1889)
ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997) SM sisäministeriö
TakSL laki takaisinsaannista konkurssipesään (758/1991) vp valtiopäivät
VN valtioneuvosto
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuskysymykset ja tutkimusongelman taustoitus
Konkurssimenettelyn tarkoituksena on ensisijaisesti velkojien perintäintressin toteuttami- nen, mutta toissijaisesti myös julkisen selvitys- ja valvontaintressin toteuttaminen.1 Kon- kurssimenettelyllä ja konkursseihin kohdistuvalla valvonnalla onkin keskeinen merkitys talouselämän rikosten torjunnassa, sillä monet talouselämän rikokset paljastuvat konkurs- simenettelyn yhteydessä.2 Pesänhoitajien rooli on konkurssimenettelyssä keskeinen ja he tekevät eniten tutkintapyyntöjä poliisille velallisen tekemistä rikoksista.3 Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan talousrikollisuuden kokonaismäärä sekä sen muodot heijastele- vat pääsääntöisesti taloudellisia suhdanteita ja talouselämän rakenteiden muutoksia. Viime vuosina ilmi tulleiden talousrikosten määrä on kuitenkin yhteydessä ennen kaikkea valvon- tatoiminnan aktiivisuuteen ja talousrikosten tutkintaan käytettyihin resursseihin.4
Konkurssipesän pesänhoitajan tehtävänä on ensinnäkin toimia velkojien yksityisten oi- keuksien turvaajana, mutta toisaalta myös julkisen intressin edistäjänä talousrikosten sel- vittämisessä. Pesänhoitajalle konkurssilaissa säädetty velvollisuus selvittää konkurssipesä ja tarvittaessa tehdä rikosilmoitus velallisen toimista tehostavat osaltaan rikosprosessia talousrikosten osalta.5 Konkurssilailla on asetettu pesänhoitajalle monia velvollisuuksia, jotka edesauttavat paitsi velkojien perintäintressin, samalla myös julkisen intressin toteu- tumista. Jotta velkojille voidaan jakaa heille kuuluvat jako-osuudet mahdollisimman te- hokkaasti, on pesänhoitajan selvitettävä velallisen toiminta ja talous perusteellisesti. Tämä selvittämisvelvollisuus sisältää samalla myös mahdollisten rikosten selvittämisen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä on pesänhoitajan rooli konkurssimenet- telyn yhteydessä ilmenevien rikosten selvittämisessä ja miten se konkretisoituu pesänselvi- tyksen käytännöissä. Talousrikosten selvittämisellä viitataan tässä rikosoikeudellisen vas- tuun toteuttamiseen. Tutkimuskysymyksenä on siten mikä on pesänhoitajan rooli talousri-
1 Könkkölä – Linna 2013, s. 324–325.
2 Mäkelä 2001, s. 25.
3 Hirvonen – Määttä 2018, s. 206 ja 215; Verohallinto 2019, Harmaa talous ja talousrikollisuus –sivusto.
4 Niemi 2018, s. 139 ja 145; Lappi-Seppälä 2009, Kohta Talousrikokset.
5 Könkkölä – Linna 2013, s. 324–325.
kosten selvittämisessä. Jotta saataisiin vastaus tutkimuskysymykseen, on selvitettävä vas- taus myös seuraaviin alakysymyksiin:
a. Mikä on pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä lain mukaan?
b. Miten pesänhoitaja asemoituu talousrikosten torjuntaketjuun?
c. Millaiseksi pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä koetaan käytännös- sä?
Tutkimuskysymyksiin haetaan vastausta konkurssilaissa pesänhoitajalle asetettujen tehtä- vien ja hyvän pesänhoitotavan tarjoaman viitekehyksen kautta. Keskiössä ovat konkurssi- lain 14 luvun 5 §:n 4 momentti koskien pesänhoitajan velvollisuutta tehdä rikosilmoitus, sen taustat ja soveltamistilanteet. Lisäksi pesänhoitajan roolia talousrikosten selvittämises- sä pohditaan laajemmin suhteessa pesänhoitajan muihin velvollisuuksiin sekä pesänhoita- jan käytössä oleviin selvityskeinoihin ja toimintavaihtoehtoihin sekä yhteistyöhön viran- omaisten kanssa. Tutkimuskysymysten laatu edellyttää lainopillisen tutkimuksen lisäksi empiiristä tutkimusta, joka on toteutettu asiantuntijahaastatteluna.
Pesänhoitajan tehtävät ovat ajan kuluessa lisääntyneet ja oikeudellistuneet, mistä on seu- rannut myös pesänhoitajan valinnalle ja toiminnalle asetetut aiempaa suuremmat vaati- mukset.6 Pesänhoitajan laissa määritellyt tehtävät ovat lisääntyneet ja niitä on täsmennetty lailla sekä konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksilla. Aiemmin tuomioistuimelle kuu- luneita tehtäviä on siirretty pesänhoitajan vastuulle ja pesänhoitajan itsenäinen päätösvalta on kasvanut. Nykyään pesänhoitaja on keskeisin yksittäinen toimija konkurssimenettelyssä ja Smalén kuvaa kehityskulkua jopa siirtymäksi kohti yksityistä lainkäyttöä.7 Keskeinen muutossuunta on se, että pesänhoitajan tehtävissä painottuu aiempaa enemmän julkisen intressin toteuttaminen valvontaroolin ja rikosten selvittämisen kautta.
Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä pesänhoitajan tehtäväkenttää koskevia muutoseh- dotuksia eri lakien osauudistuksista on vireillä miltei vuosittain. Näiden muutosten keski- össä on konkurssimenettelyn nopeuttaminen ja talousrikosten selvittämisen tehostaminen.
Tutkielma täydentää pesänhoitajan velvollisuuksista tehtyä laajaa kirjallisuutta, mistä kui- tenkin puuttuu näkökulma pesänhoitajan roolista talousrikosten selvittämisessä. Lisäksi
6 Nenonen 2004, s. 1; Smálen 2014b, s. 328; Koulu 2009, s. 179.
7 Smálen 2014a, s. 207; Hupli 2006, s. 145.
vakavien talousrikosten selvittämiseen keskittyvästä erityistarkastuksen kohdentamiseen liittyvästä varhaisen yhteistyön toimintamallista ei ole saatavilla konkurssiasiamiehen suo- situksen ja muutaman lauseen Hirvosen ja Määtän uusimmassa teoksessa lisäksi lainkaan julkaistua materiaalia. Tutkielma tarjoaa hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa pesänhoitajan roolista talousrikosten selvittämisessä kaikille konkurssimenettelyn ja talousrikosten selvit- tämisen parissa työskenteleville, mutta erityisesti pesänhoitajille, koska tutkielma on kirjoi- tettu heidän näkökulmastaan. Lisäksi tutkielma tuottaa tutkimustietoa lainsäätäjälle lain- säädännön käytännön vaikutuksista.
Tutkielman merkitystä voidaan arvioida myös talousrikostutkinnan sujuvuuteen vaikutta- vien tekijöiden avulla. Vuorisen väitöskirjatutkimuksen mukaan talousrikostutkinnan suju- vuuden osatekijöitä ovat rikollinen teko, epäillyt henkilöt, käytetyt tutkintamenetelmät, muodolliset vaatimukset, hallinnolliset tekijät, sidosryhmien panos sekä tutkijan ja syyttä- jän välinen yhteistyö. Talousrikostutkinnan merkittäviä sidosryhmiä ovat asianomistajat, viranomaiset sekä avustavat tahot. Pesänhoitajan rooli on tässä rinnastettu asianomistajaan hänen edustaessaan pesää ja ajaessaan velkojien intressiä. Asianomistajan aktiivisuudella tai sen puutteella on olennainen merkitys tutkinnan sujuvuudelle. Erityisen tärkeää on myös viranomaisten välinen yhteistyö.8
1.2. Tutkimusmetodit 1.2.1 Lainopillinen tutkimus
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen saadaan vastaus lainopillisella tutkimusmetodilla eli oikeuslähteitä tulkitsemalla ja systematisoimalla. Lainopillinen tiedonintressi vastaa kysy- mykseen oikeusjärjestyksen sisällöstä. Lainopin lähtökohtana ovat säännöt ja niistä tulkin- nan avulla saatava tieto. Laki viittaa säädökseen ja oikeus joko normijärjestelmään tai yk- sittäiseen normiin. Aarnion mukaan on ymmärrettävä lakia, jotta voi tuntea oikeuden. Nä- kökulma oikeuteen on instrumentaalinen, eli se on aina asetettu jonkin tavoitteen saavut- tamiseksi tai edistämiseksi. Lisäksi oikeus nähdään avoimena systeeminä, johon vaikutta- vat moraali, tavat, yhteiskunnalliset tosiasiat, historia sekä oikeusvertaileva tieto muista oikeusjärjestyksistä. Tällöin oikeuden ymmärtämisessä voidaan erottaa keskenään vuoro- vaikutuksessa olevia tasoja, joista ensimmäinen on säädösten taso, joka kertoo oikeusjär- jestyksestä ja antaa informaatiota oikeuden pinnasta. Toisella tasolla tarkastellaan säädöstä
8 Vuorinen 2002, s. 64 ja 93–98; Pesänhoitajan merkityksestä myös esim. Mansikkamäki ym. 2017.
osana säädössysteemiä eli oikeusjärjestystä. Kaksi ensimmäistä tasoa antavat vastauksen kysymykseen mitä oikeus on teoriassa (”law in books”). Lainopillisen tutkimuksen kannal- ta on kuitenkin mentävä vieläkin syvemmälle ja tarkasteltava oikeutta tosiasiana (”law as a fact”) eli mikä on sen materiaalinen sisältö. Ymmärryksen syvin taso on oikeuskulttuurin taso, jonka avulla voidaan analysoida järjestelmän perusteita.9
Lainopin tehtävä on selvittää säädöksen merkityssisältö, joka ilmaisee normin. Tätä tulkin- taa tehdessään tutkijan on tehtävä valinta merkitys- ja normiehdokkaiden välillä ja perus- teltava se.10 Lainopillinen tulkinta edustaa oikeuden sisäistä näkökulmaa, mikä tarkoittaa että tutkijan näkökulma on verrattavissa oikeudellista ratkaisutoimintaa tekevän tuomarin näkökulmaan, vaikka tutkija onkin organisatorisesti järjestelmän ulkopuolella. Käyttäes- sään tuomarin kanssa samaa materiaalia ja soveltaessaan tulkinnassaan vakiintuneita oi- keusperiaatteita tutkija voi antaa suosituksia miten tuomarin pitäisi toimia.11 Lainopin toi- nen tehtävä on oikeuslähteiden systematisointi, eli normien jäsentäminen suhteessa toisiin- sa ja koko oikeusjärjestykseen yleisemmällä tasolla. Systematisointien avulla lainopillisella tutkimuksella luodaan oikeudellisia teorioita.12
1.2.2 Empiirinen tutkimus: Asiantuntijahaastattelu
Tutkielmassa lainopillisella metodilla muodostettua teoreettista näkökulmaa täydennetään empiirisen tutkimuksen avulla selvitettävällä käytännön näkökulmalla. Tämä menetel- mätriangulaatio on perusteltu, sillä pelkän lainopillisen tutkimusmenetelmän avulla ei ole mahdollista vastata tutkijan asettamiin tutkimuskysymyksiin.13 Ervastin mukaan pelkkä oikeustieteen sisäinen näkökulma ei ole riittävä kuvaamaan oikeuden ja siihen vaikuttavan ympäristön muutosta ja kehityslinjoja. Siksi sitä täydentämään tarvitaan empiiristä oikeus- tutkimusta, joka hyödyntää ns. oikeuden ulkoista näkökulmaa.14 Juristien on tärkeää ym- märtää oikeuden yhteiskunnallinen luonne ja merkitys, sekä mitä seurauksia sillä on. Er- vastin mukaan oikeus toimii yhteiskunnan osana, yhteiskunnallisena käytäntönä ja yhteis- kuntaa varten. Näin ollen myös oikeuden tulkinta ja systematisointi ovat aina kontekstuaa- lisia ja yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan. Yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen avul-
9 Aarnio 2011, s. 1, 13, 19–22; Ks. Tuori 2000.
10 Aarnio 2011, s. 39.
11 Aarnio 2011, s. 44–46.
12 Aarnio 2011, s. 97. Aarnion mukaan lainkäyttö ei milloinkaan systematisoi ratkaistessaan yksittäistapauk- sia. Systematisoiti kuuluu oikeustieteelle.
13 Bayens – Roberson 2011, s. 86; Eskola–Suoranta 1998, Kohta triangulaatio.
14 Ervasti 2004, s. 11 ja 15.
la saatu tieto on keskeistä esimerkiksi sääntelyn kehittämisessä ja arvioinnissa, sekä seurat- taessa yhteiskunnallisten oikeudellisten ilmiöiden kehittymistä.15
Empiirinen tutkimus viittaa kaikkiin tutkimusmenetelmiin, joilla systemaattisesti kerätään kuvataan ja analysoidaan tutkimusaineistoa. Empiirinen tutkimus on myös kokemusperäis- tä, havaintoihin perustuvaa ja mittaamalla selvitettyä tutkimusta, jolla pyritään selittämään ja ymmärtämään ilmiöiden syitä ja seurauksia.16 Empiirinen tutkimus voi perustua joko määrällisiin eli kvantitatiivisiin tai laadullisiin eli kvalitatiivisiin tutkimusmenetelmiin ja tutkimusaineistoihin. Kvantitatiivinen analyysi perustuu suureen otokseen, numeeriseen aineistoon ja lukujen välisiin tilastollisiin yhteyksiin. Tutkimuksella pyritään objektiiviseen ilmiöiden selittämiseen ja ennustamiseen. Kvalitatiivinen analyysi puolestaan perustuu määrällisen yleistyksen sijaan ilmiön ymmärtämiseen, subjektiivisuuteen ja tyypittelyyn.
Laadulliselle tutkimukselle ominaista on myös osallistuvuus, harkinnanvarainen otanta, aineistolähtöinen analyysi, hypoteesittomuus sekä tutkijan keskeinen asema tiedon tuotta- misessa. Laadullinen tutkimus sopii erityisen hyvin sellaisiin tutkimuskohteisiin, joita ei ole aiemmin tutkittu. Laadullista tutkimusta voi tehdä monella tavalla. Keskeistä tutkimus- aineistoa ovat esimerkiksi tekstit ja haastatteluaineistot. Haastatteluaineisto litteroidaan tekstimuotoon, jonka jälkeen aineistoa luokitellaan ja tyypitellään. Tavallisimpia analyy- simenetelmiä ovat sisällönanalyysi, teema-analyysi ja diskurssianalyysi.17
Tutkimuksessa on aineistoa on kerätty kartoittavalla asiantuntijahaastattelulla, joka on kva- litatiivisen empiirisen tutkimuksen metodi.18 Asiantuntija tarkoittaa henkilöä, jolla on tie- tystä aihealueesta sellaista tietoa ja taitoa, jota maallikolla ei ole.19 Toisaalta asiantuntijuu- teen voi katsoa kuuluvan sen lisäksi, että hänellä on pääsy käsiksi tiettyä aihealuetta kos- kevaan relevanttiin erityistietoon, myös vastuun ja tiedon huomata ongelmia sekä tarjota ratkaisuja niihin.20 Asiantuntijuus määrittyy tekemisessä ja vuorovaikutuksessa esimerkiksi koulutuksen, ammatillisten tehtävien ja institutionaalisten asemien kautta. Heitä haastatel- laan sen vuoksi, että heillä oletetaan olevan merkityksellistä tietoa tutkittavasta aiheesta, kuten esimerkiksi asioiden tilasta, yhteiskunnallisesta kehityskulusta tai monimutkaisten
15 Ervasti 2017, s. 2–3 ja 13–16; Ervasti 2004, s. 11 ja 15.
16 Ks. Ervasti 2017, s. 19; Lawless ym. 2010, s. 7.
17 Bayens – Roberson 2011, s.25–26; Ervasti 2017, s. 20–21; Kainulainen 2004, s. 16–19; Eskola – Suoranta 1998, kohta Laadullisen tutkimuksen määrittelyä ja Laadullisten aineistojen analyysitapoja.
18 Meuser – Nagel 2009, s. 17.
19 Bogner ym. 2009, s. 8.
20 Pfadenhauer 2009, s. 82–83.
vuorovaikutussuhteiden dynamiikasta. Haastattelututkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa hyödyntämällä asiantuntijoiden erityistietoa. Tällöin tutkimuksen kohteena eivät ole haastateltavat henkilöt, vaan heidän tietonsa ja tulkintansa tutkimusaiheesta. Mitä vähem- män tutkimuskysymyksestä on aiempaa tutkimusaineistoa, sitä merkityksellisempää on haastatteluilla saatu tieto. Tutkijan tehtävänä on tunnistaa tutkimuskysymyksen kannalta olennaisen asiantuntijuuden sekä keskeiset toimijat.21 Lisäksi tutkijan on tunnistettava me- netelmän rajallisuudet, eli tunnistettava asiantuntijatiedon tilanne– ja arvosidonnaisuus sekä menetelmällä saadun tiedon yhdessä tuotettu luonne.22 Asiantuntijahaastatteluiden analyysissä keskeistä on asiantuntijoiden aseman institutionaalis-organisatorinen konteksti, joka määrittää heidän antamiensa lausuntojen merkitystä ja merkittävyyttä. Jaettu konteksti toisaalta myös takaa yhdessä saman haastattelurungon kanssa aineiston keskinäisen vertai- lukelpoisuuden.23
Haastattelu on tutkijan ohjaamaa keskustelua ennalta määritellystä aiheesta, jolloin haastat- telija esittää haastateltavalle kysymyksiä. Se on kuitenkin myös ihmisten välistä vuorovai- kutusta, jossa aineisto rakennetaan tutkijan ja tutkittavan yhteistyöllä.24 Haastattelu on hy- vä valinta tutkimusmenetelmäksi tutkittaessa ihmisen ajatuksia, tunteita tai motiiveja.25 Tutkielmassa haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua eli teema- haastattelua. Tällöin haastattelu kohdistuu tiettyihin teemoihin, joissa kysymysalue on pää- piirteittäin määritelty. Jokaisen haastateltavan kanssa käydään läpi samat teemat, mutta niiden järjestys ja laajuus voivat vaihdella. Haastateltava voi omin sanoin kertoa halua- mansa tiedot. Teemahaastattelu on perusteltu silloin, kun kartoitetaan ennalta tuntematonta tai vähän tunnettua aihetta.26 Teemat kuitenkin jäsentävät tutkimusta siten, että haastatelta- vat puhuvat ainakin osittain samasta aiheesta. Lisäksi teemat mahdollistavat haastatteluai- neiston jäsentyneen analyysin.27
Haastattelun jälkeen ilmiökentän rakentamista jatketaan aineiston litteroinnilla, luennalla ja muuhun aineistoon vertaamalla.28 Haastatteluaineiston analyysin tarkoituksena on selkeyt- tää haastatteluaineiston sisältö ja tuottaa siten uutta tietoa. Tutkielmassa käytetty näkökul-
21 Hyvärinen ym. 2017, s. 214–232; Alastalo – Åkerman 2010, s. 373–376.
22 Alastalo – Åkerman 2010, s. 389–390.
23 Meuser – Nagel 2009, s. 35.
24 Eskola – Suoranta 1998, kohta Haastattelu.
25 Bogner ym. 2009, s. 8.
26 Metsämuuronen 2011, s. 119; Kainulainen 2004, s. 18–20.
27 Eskola – Suoranta 1998, kohta Haastattelu.
28 Alastalo – Åkerman 2010, s. 390.
ma haastatteluaineistoon on se, että haastattelut kertovat vääristelemättä todellisuudesta ja sen vuoksi sen avulla on mahdollista tuottaa uutta tietoa.29 Puhtaan aineistolähtöisyyden sijaan tutkielmassa kuitenkin tarkastellaan aineistoa teorian valossa,30 eli tässä tapauksessa lainsäädännön ja konkurssiasiain neuvottelukunnan suositusten määritelmien näkökulmas- ta. Analyysitapana on kvalitatiivinen teemoittelu, joka tarkoittaa sitä, että aineistosta noste- taan esiin tutkimuskysymysten kannalta olennaisia teemoja, jonka jälkeen tarkastellaan niiden esiintyvyyttä ja ilmenemistä aineistossa teorian valossa. Teemoittelu on suositeltu analyysitapa etsittäessä ratkaisua käytännön ongelmaan. Aluksi litteroitu aineisto ryhmitel- lään eli koodataan teorian luomien käsitysten mukaan muotoiltujen tutkimuskysymysten perusteella tehdyn haastattelurungon teemojen mukaisesti. Teemoitteluun jälkeen analyy- siä voidaan jatkaa tyypittelemällä vastauksia esimerkiksi tapahtumakulun tai henkilökuvan mukaisesti. Jotta analyysi ei kutienkaan jäisi tematisoinnin nimissä tapahtuvaksi sitaattiko- koelmaksi, vaan sen avulla voitaisiin tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä, edellyttää teemoittelu onnistuakseen teorian ja empirian vuorovaikutusta. Teorian ja empirian on siis lomituttava toisiinsa tutkimustekstissä.31
Tässä tutkimuksessa asiantuntijahaastattelun tavoitteena on saada faktuaalista tietoa32 pe- sänhoitajan roolista talousrikosten selvittämisessä ja siihen liittyvistä käytännöistä, eli siitä miten tutkimaani ilmiöön liittyvä lainsäädäntö toimii käytännössä. Haastattelun tarkoituk- sena on täydentää lainopillisella tutkimusmetodilla saatuja tietoja. Tutkimusaiheestani ei juuri löydy aiempaa kirjallisuutta, joten menettelyjä kartoittava haastattelututkimus on pe- rusteltu. Pesänhoitajan velvollisuuksista on yleisellä tasolla kirjoitettu paljonkin, mutta juuri talousrikosten selvittämisnäkökulma puuttuu. Viimeaikainen yhteiskunnallinen kehi- tyskulku viittaa kuitenkin osa-alueen merkityksen kasvuun pesänhoitajan tehtäväkentässä.
Etenkin konkurssivelallisen erityistarkastukseen liittyvästä toimintamallista saatu tieto pe- rustuu konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen lisäksi lähes yksinomaan haastatelta- vilta saatuihin tietoihin.
Tieteellisessä tutkimuksessa tutkimuksen ajatuspohjaksi tarvitaan jokin teoria, joka toimii yhtäältä tutkimuksen tekemisen keinona ja toisaalta sen päämääränä. Teoria keinona ohjaa tutkijaa uuden tiedon etsimisessä tarjotessaan tarkastelunäkökulman kerätyn tiedon jäsen-
29 Eskola–Suoranta 1998, kohta Erilaiset kielikäsitykset ja puhe sosiaalisen todellisuuden rakentajana.
30 Eskola–Suoranta 1998, Kohta Laadullisen aineiston käsityötaito.
31 Eskola – Suoranta 1998, Kohdat Laadullisen aineiston käsityötaito, Teemoittelu sekä Tyypittely.
32 Kainulainen 2004, s. 20.
tämiselle ja systematisoinnille. Empiirisessä oikeustutkimuksessa teoria pelkistyy Keinä- sen mukaan viitekehykseksi, jonka avulla rajataan näkökulma tarkasteltavaan oikeudelli- seen ilmiöön ja sen oleellisiin osiin. Teoria päämääränä taas viittaa tutkimuksen tarkoituk- seen testata ja kehittää teoriaa. Käytännössä tämä voi olla esimerkiksi teorian pohjalta joh- dettujen olettamusten testaamista käytännössä. Oikeustieteellisessä tutkimuksessa lainsää- däntö voi toimia teoriana ohjaamassa tutkimuksen suuntaa tai olla sen päämääränä. Teoria on keskeinen myös laadullisen tutkimuksen aineiston analyysille. Tutkija tarvitsee tausta- teorian esittääkseen aineistolle oikeat kysymykset ja tehdäkseen siitä oikeat tulkinnat. Kun aineistosta tehdyt tulkinnat pohjautuvat teoriaan, voidaan ne esittää tieteellisessä muodos- sa.33
1.3 Tutkielman rajaus ja rakenne
Tutkielmassa tarkastellaan pesänhoitajan roolia talousrikosten selvittämisessä Suomen lainsäädännön mukaan ja suomalaisessa konkurssissa. Tutkielman tarkoituksena on selvit- tää millaista roolia talousrikosten selvittämisessä voimassa oleva lainsäädäntö ja konkurs- siasiamiehen suositukset edellyttävät pesänhoitajalta. Tutkielmassa pohditaan pesänhoita- jan tehtäviä nimenomaan siitä näkökulmasta, miten ne osaltaan liittyvät talousrikosten sel- vittämiseen ja mitä keinoja tai menettelytapoja pesänhoitajalla on epäillessään velallisen syyllistyneen rikokseen. Keskeisessä osassa on myös pesänhoitajan yhteistyö eri viran- omaisten kanssa. Lopuksi tarkastelen vielä sitä, missä menevät rajat pesänhoitajan velvol- lisuudelle edesauttaa rikosten selvittämistä. Jätän kansainväliset konkurssit ja niissä ilme- nevät rikosepäilyt tutkielmani ulkopuolelle, vaikka talousrikollisuus onkin yhä enenevässä määrin kansainvälistä. Lisäksi tutkielmassa painottuu talousrikosten selvittämisen näkö- kulma, mistä johtuen osaa pesänhoitajan tehtävistä kuvataan vain pintapuolisesti.
Tutkielman toisessa luvussa kuvataan lyhyesti talousrikostutkinnan kulku ja ominaispiir- teet sekä siihen osallistuvat tahot. Lisäksi esitellään yleisimmät konkursseissa ilmenevät rikosnimikkeet. Kolmannessa luvussa luodaan pesänhoitajan yleisen tehtäväkentän ku- vauksen avulla teoreettinen perusta tutkimuskysymysten tarkastelulle. Luvussa käydään läpi keskeiset oikeuslähteet, konkurssimenettelyn tarkoitus, pesänhoitajan asema sekä pe- sänhoitajan tehtävät konkurssimenettelyssä. Tutkielman neljäs luku keskittyy siihen, mikä pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä on lain sekä konkurssiasiain neuvottelu- kunnan suositusten mukaan. Luvussa käydään läpi pesänhoitajan velvollisuutta tehdä ri-
33 Keinänen – Väätäinen 2015, s. 15–16; Eskola–Suoranta 1998, Kohta Teoria ja laadullinen tutkimus.
kosilmoitus koskeva konkurssilain pykälä perusteineen. Lisäksi listataan pesänhoitajan käytössä olevat apuvälineet talousrikosten havaitsemiseen sekä keinot ja toimintamallit niiden selvittämisen edistämiseen. Viidennessä luvussa tarkastellaan asiantuntijahaastatte- lujen kautta kerätyn aineiston avulla pesänhoitajan roolia talousrikosten selvittämisessä käytännössä. Luvussa kuvataan ensin tutkimuksen toteuttaminen, jonka jälkeen analysoi- daan tutkimusaineisto teemakohtaisesti. Kuudennessa luvussa kootaan yhteen tutkielman tärkeimmät havainnot ja lopputulokset, kehitysehdotukset sekä mahdolliset tutkimuskysy- mykset tuleviin tutkimuksiin.
2 TALOUSRIKOSTUTKINTA 2.1 Talousrikokset
Talousrikokselle ei ole yksiselitteistä määritelmää, vaikka talousrikosoikeus onkin jok- seenkin vakiintunut rikosoikeuden alue. Rikoslaissa (39/1889, jäljempänä RL) tai sen lu- kusystematiikassa talousrikoksen määritelmää ei käytetä.34 Viranomaisten käyttämän ja talousrikostorjuntaohjelmissa käytetyn sisäministeriön määritelmän mukaan talousrikos tarkoittaa:
”…yrityksen, julkishallinnon tai muun yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyt- täen tapahtuvaa, huomattavaan välittömään tai välilliseen taloudelliseen hyötyyn tähtäävää rangaistavaa tekoa tai laiminlyöntiä.
Yrityksen tai muun yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyttäen tehdyt verori- kokset (RL 29 luku), kirjanpitorikokset (RL 30 luku), velallisen rikokset (RL 39 luku), arvo- paperimarkkinarikokset (RL 51 luku) ja osakeyhtiörikokset (RL 16 luku) ovat kuitenkin aina talousrikoksia.
Yrityksen tai muun yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyttäen tehdyllä teolla tai laiminlyönnillä tarkoitetaan joko tosiasiallista tai tällaiseksi naamioitua yritystoimintaa, mutta ei kuitenkaan sellaista toimintaa, jossa teossa ainoastaan käytetään yrityksen tai yhtei- sön nimeä, ellei toiminta tähtää huomattavaan taloudelliseen etuun. Talousrikos tarkoittaa myös muunlaiseen yritystoimintaan verrattavaa huomattavaan taloudelliseen hyötyyn tähtää- vää suunnitelmallista, rangaistavaa tekoa tai laiminlyöntiä.”35
Edellä mainittujen kriteerien täyttyessä talousrikoksia ovat esimerkiksi rikokset julkista taloutta vastaan (RL 29 luku), elinkeinorikokset ja muut rikoslain lahjusrikokset (RL 30 luku), petokset ja muu epärehellisyys (RL 36 luku), tieto- ja viestintärikokset (RL 38 luku), velallisen rikokset (RL 39 luku), säännöstelyrikokset ja salakuljetukset (RL 46 luku), työ- rikokset (RL 47 luku), ympäristörikokset (RL 48 luku), aineettomien oikeuksien loukkauk- set (RL 49 luku), arvopaperimarkkinarikokset (RL 51 luku) sekä sopimattomaan menette-
34 Hirvonen – Määttä 2018a, s. 1
35 Hirvonen – Määttä 2018, s. 18. Alkuperäinen määritelmä Talousrikostutkijan käsikirjasta, joka ei ole julki- nen; Ks. myös Määttä – Hirvonen 2018a, s. 249; Danielsson 2018, s. 137; Lahti 2007, s. 10.
lyyn elinkeinotoiminnassa liittyvät rikokset.36 Useiden talousrikosten tunnusmerkistöön liittyy myös lisäedellytyksiä liittyen esimerkiksi tekijään tai teon olosuhteisiin.37
Harmaa talous puolestaan on talousrikoksen lähikäsite, joka on talousrikoksen käsitteen kanssa osin päällekkäinen, mutta ei kuitenkaan ole rikosoikeudellinen. Harmaalla taloudel- la tarkoitetaan laillista liike- ja yritystoimintaa, josta ei suoriteta lakisääteisiä maksuja tai veroja. Harmaaseen talouteen liittyvä teko voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön, mutta suurin osa ilmi tulleista harmaan talouden tapauksista hoidetaan hallinnollisin keinoin, kuten veronkorotuksin.38
Rikosvastuun taustalla ovat perus- ja ihmisoikeuksista johdetut oikeushyvät tai suojeluob- jektit. Oikeushyvät ovat yhteiskunnassa tärkeinä pidettäviä arvoja, joiden toteutuminen on julkisen vallan velvollisuus (Perustuslaki 731/1999, PL 22 §). Perustuslakiin kirjattuja oi- keushyviä suojataan viime kädessä säätämällä rikosvastuusta ja sen toteuttavasta tehok- kaasta rikosoikeusjärjestelmästä. Perusoikeuksilla on yksilöllinen ja yhteisöllinen ulottu- vuus. Konkurssimenettelyn yhteydessä ilmi tulevien rikosten, kuten velallisen rikosten, kriminalisoinnin taustalla on lähtökohtaisesti velkojien oikeus saataviinsa, eli perustuslain mukainen omaisuuden suoja (PL 15 §). Toisaalta talousrikosten kriminalisointien taustalla on myös yhteisöllinen ulottuvuus, koska niillä pyritään suojaamaan tehokkaan taloudelli- sen toiminnan edellyttämää luottamusta. Talousrikokset rapauttavat luottamusta taloudelli- seen toimintaan ja vääristävät kilpailua, millä on monia yhteiskunnallisesti ja moraalisesti haitallisia seurauksia talouden rakenteisiin ja vaihdantaprosesseihin. Rikosoikeudellisella normistolla ei kuitenkaan suojata taloutta tai luottamusta sinänsä, vaan esimerkiksi arvopa- perimarkkinarikoksilla luottamusta arvopaperimarkkinoiden toimintaan, velallisen rikok- silla velkojien taloudellisia etuja, verorikoksilla valtion fiskaalisia intressejä, kirjanpitori- koksilla kirjanpidon oikeellisuutta ja petoksilla varallisuutta.39 Tapanin mukaan velallisen rikosten kriminalisoinneilla voidaan oikeuskäytännön perusteella nähdä suojattavan myös luotonantoa.40
36 Hirvonen – Määttä 2018, s. 17–18.
37 Ks. esim. Tapani 2018.
38 Hirvonen – Määttä 2018, s. 3 ja 18.
39 Hallberg ym. 2010, Kohta Julkinen valta perusoikeussäännösten kohteena; Tapani – Tolvanen 2013, s. 79–
85; Kukkonen 2018, s. 25–26.
40 Tapani 2018, s. 958.
Suuri osa talousrikoksista jää arvioiden mukaan viranomaisilta piiloon, sillä tutkimuksen mukaan yritykset raportoivat poliisille vain noin 10 prosentista havaitsemistaan niihin kohdistuvista talousrikoksista. Toisaalta yritykset eivät aina edes havaitse joutuneensa ri- koksen kohteeksi, sillä rikokset tehdään laillisen liiketoiminnan nimissä. Tiedot talousri- kollisuuden määrästä perustuvat viranomaistilastoihin, sillä piilorikollisuuden määrästä ei vielä olla pystytty tekemään Suomessa luotettavaa tutkimusta. Viranomaisille ilmi tulevien rikosten määrä taas vaihtelee paitsi talouden suhdanteiden, myös erityisesti viranomais- kontrollin tehokkuuden mukaan. Tämä kehityskulun arvioidaan selittävän myös törkeiden tekomuotojen osuuden lisääntymisen vero- ja kirjanpitorikoksissa sekä velallisen rikoksis- sa viime vuosina.41 Rikollisuuden määrän arviointiin vaikuttaa myös se, että suuri osa pal- jastuneista teoista hoidetaan hallinnollisin toimenpitein, jolloin niistä ei jää merkintää ri- kostilastoihin.42
Talousrikokset ja harmaa talous ovat monella tavalla haitallisia yhteiskunnalle. Niiden kautta aiheutetut taloudelliset vahingot ovat muihin rikoksiin verrattuna huomattavan suu- ria. Niiden vuoksi veroja ja muita lakisääteisiä maksuja jää saamatta, kilpailu markkinoilla vääristyy ja työntekijöitä kohdellaan lainvastaisesti. Kansalaiset maksavat talousrikosten seuraukset esimerkiksi kohonneina hintoina ja veroina. Taloudellisen vahingon lisäksi ta- lousrikoksista seuraa myös niin oikeusjärjestelmää kuin markkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen ja uskottavuuden heikkenemistä.43 Järjestelmää kohtaan tunnettu luottamus taas on talouskasvun edellytys.44
Valtaosa poliisin tutkimista talousrikoksista on verorikoksia, kirjanpitorikoksia ja velalli- sen rikoksia sekä avustus- ja petosrikoksia.45 Haastattelujen mukaan konkurssimenettelyn yhteydessä ilmi tulevista rikoksista yleisimmät rikosnimikkeet ovat kirjanpitorikos, verori- kos, sekä velallisen epärehellisyys. Usein toiminta täyttää samalla kertaa useamman rikok- sen tunnusmerkistön.46 Tyypillistä on myös rikosten liittyminen useampaan yhtiöön, joiden välillä on tehty oikeustoimia, joiden todellinen merkitys on peitelty.47 Konkurssipesät, jois- sa ilmenee rikoksia, ovat tavallisesti pieniä yrityksiä, joilla on jo pidempään mennyt huo-
41 Danielsson 2018, s. 137–139 ja 145; Lappi-Seppälä 2009, Kohta Talousrikokset; Valtioneuvosto 2016, s.
2. 42 Määttä – Hirvonen 2018b, s. 249.
43 Ks. esim. Valtioneuvosto 2016, s. 2; Vuorinen 2002, s. 102; Tapani 2018, s. 958.
44 Luottamuksen merkityksestä esim. Bjornskov 2012.
45 Könkkölä – Linna 2013, s. 216; Valtioneuvosto 2016, s 2.
46 Haastattelu 2.
47 Kukkonen 2018, s. 1.
nosti. Talousrikoksia esiintyy kaikilla toimialoilla, mutta rakennus-, ravitsemus- ja kulje- tusala edustavat kuitenkin tilastojen kärkipäätä. Tämä johtuu toimialojen liiketoiminnan rakenteesta, joka tarjoaa eniten mahdollisuuksia vilpilliseen menettelyyn. Leimallista useil- le konkurssiyrityksille on myös se, että niissä juridistaloushallinnollinen osaaminen on heikkoa.48
2.2 Talousrikostutkinta
Talousrikostutkinta eroaa monelta osin perinteisten rikosmuotojen tutkinnasta. Se vaatii enemmän valmistautumista ja asiakirjanäyttöä, mutta myös yhteistyötä eri viranomaisten kanssa.49 Talousrikostutkinta on vaativaa ja tekijöiden saattaminen lainvoimaisesti rikos- vastuuseen kestää yleensä useita vuosia, sillä jutut ovat laajoja ja sisällöllisesti monimut- kaisia. Tutkinta-aineisto koostuu talousrikoksissa pääasiassa asiakirjamateriaalista, kuten kirjanpitoaineistosta, tositteista, sopimuksista ja kauppakirjoista. Asiakirjamateriaalia saat- taa olla satoja tai jopa tuhansia sivuja. Juttuja saattaa lisäksi olla hankala rajata tutkittaviksi kokonaisuuksiksi, koska ne koostuvat useista osateoista, jotka saattavat olla maantieteelli- sesti hajallaan.50 Teot voivat ajoittua pitkälle aikavälille ja niiden seurausten syntymiseen voivat vaikuttaa muutkin seikat, kuin tekijän vaikutusvallan piirissä olevat asiat.51 Juttuihin liittyy usein myös suunnitelmallisuutta sekä peittelyä ja ne tehdään usein laillisen liiketoi- minnan puitteissa. Talousrikosten tutkintaa hankaloittaa myös se, että rikosepäilyjen juri- dinen arviointi on hankalaa ja vaatii oikeudellisen osaamisen lisäksi taloustieteellistä asian- tuntemusta. Perinteisissä rikoksissa rikoksen tapahtuminen on paljastumisen jälkeen usein selvää, mutta talousrikoksissa tunnusmerkistön täyttymisen arviointi ei ole yksiselitteistä.52 Talousrikoksissa myöskään teon moraalisella arvioinnilla ei saa selvyyttä teon oikeuden- vastaisuudesta.53 Ominaispiirteet näkyvät myös niiden rikostyyppikohtaisessa tahallisuus- arvioinnissa, jota joudutaan tekemään konkreettisten, objektiivisesti tarkasteltavien ja ul- koisesti havaittavien seikkojen perusteella.54
48 Ks. esim. Valtioneuvosto 2016; Haastattelut 1–8.
49 Hakamo ym. 2009, s. 33.
50 Kankaanranta – Muttilainen 2013, s. 29. Hirvonen – Määttä 2018, s. 225; Valtioneuvosto 2016; Vuorinen 2002, s. 65–67.
51 Tapani 2018, s. 983.
52Kankaanranta – Muttilainen 2013, s. 29. Hirvonen – Määttä 2018, s. 225; Valtioneuvosto 2016; Vuorinen 2002, s. 65–67.
53 Vuorinen 2002, s. 68.
54 Tapani 2018, s. 957–958 ja 983.
Talousrikosten torjunnassa ja ennaltaehkäisyssä on keskeisellä sijalla eri viranomaisten yhteistyö, sekä viranomaisten yhteistyö yksityissektorin kanssa. Talousrikosten torjuntaan eli ns. rikosten torjuntaketjuun osallistuu useita viranomaistahoja, jotka eivät varsinaisesti harjoita rikosoikeudellista kontrollia, mutta niiden rooli tapausten kriminalisoinneissa on merkittävä.55 Keskeisiä viranomaisia harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa ovat ensinnäkin valvontavianomaiset, joihin kuuluvat Verohallinto, Tulli, työsuojelutarkas- tajat, tilaajavastuutarkastajat, Eläketurvakeskus, Työttömyysvakuutusrahasto, Tapaturma- vakuutuskeskus, Evira, konkurssiasiamies, Kilpailu- ja kuluttajavirasto sekä ympäristövi- ranomaiset. Lisäksi myös lupaviranomaisilla on valvontatehtäviä omilla sektoreillaan.
Valvontaviranomaiset paljastavat osaltaan havaitsemiaan talousrikoksia, määräävät hallin- nollisia seuraamuksia sekä tekevät tarvittaessa tutkintapyyntöjä poliisille.56 Konkurssin yhteydessä ilmi tulevista rikoksista tekee rikosilmoituksen poliisille lähes aina pesänhoita- ja, vaikka yksittäisellä velallisellakin on siihen oikeus.57
Rikosprosessi on oikeudellisesti säännelty menettely, jossa tutkitaan ja ratkaistaan kysy- mys rikosoikeudellisesta vastuusta epäillyn rikoksen johdosta. Prosessi koostuu laajassa mielessä esitutkinnasta, syyteharkinnasta, oikeudenkäynnistä ja rangaistuksen täytäntöön- panosta.58 Talousrikokset tutkitaan niihin erikoistuneissa talousrikosyksilöissä alueellisilla poliisilaitoksilla sekä Keskusrikospoliisissa.59 Talousrikostutkinta lähtee liikkeelle rikosil- moituksesta ja siihen liitetystä materiaalista, joiden pohjalta tehdään tutkintasuunnitelma, minkä perusteella esitutkina suoritetaan.60 Poliisin (ja muiden esitutkintaviranomaisten eli tullin ja rajavartiolaitoksen) tehtävä on huolehtia rikosepäilyjen esitutkinnasta (Esitutkinta- laki 805/2011, ETL 2:1), eli sen selvittämisestä, onko tapauksessa riittävää aihetta syytteen nostamiseen.61 Esitutkinnassa on ensinnäkin selvitettävä asian edellyttämällä tavalla epäil- ty rikos, teko-olosuhteet, sillä aiheutettu vahinko ja siitä saatu hyöty, asianosaiset sekä muut syyteharkintaa ja rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat (ETL 1:2,1). Toiseksi selvitetään mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palautta- miseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntöönpanemiseksi. Kolmanneksi selvitetään asianomis-
55 Hakamo ym. 2009, s. 29; Valtioneuvosto 2016, s. 1; Hirvonen – Määttä 2018, s. 226.
56 Hirvonen – Määttä 2018, s. 193 ja 212–213.
57 Haastattelut 1 ja 2.
58 Jokela 2018, s. 7–9.
59 Hirvonen – Määttä 2018, s. 212–213.
60 Ks. esim. Vuorinen 2002, s. 102–103.
61 Helminen ym. 2014, s. 321.
tajan mahdollinen yksityisoikeudellinen vaatimus sekä neljänneksi mahdollinen suostumus asian käsittelyyn kirjallisessa menettelyssä. Talousrikoksissa esitutkintavaihe on rikosvas- tuun toteuttamisessa erityisen keskeisessä asemassa, koska talousrikokset ovat vaikeasti tunnistettavissa ja riittävän näytön saaminen on hankalaa.62 Talousrikoksia ei aina tunniste- ta esitutkinnassa tai maksukyvyttömyysmenettelyissä rangaistaviksi teoiksi, jolloin ne saat- tavat jäädä piiloon.63 Esitutkinnassa on pystyttävä tunnistamaan usein monesta osateosta koostuva rikollisen teon kokonaisuus sekä saatava riittävä näyttö syytteen nostamiseksi ja tuomitsemiskynnyksen saavuttamiseksi. Tutkijoille ja syyttäjälle onkin keskeistä hahmot- taa toiminnan kokonaisuus ja luonne sekä tekojen alustava juridinen määrittely jo tutkin- nan alkuvaiheessa, sekä kohdentaa tutkinta rikosvastuun kannalta olennaisiin asioihin tut- kintaa rajaamalla. Esitutkinnassa ja syyteharkinnassa voi käydä myös niin, että joudutaan turvautumaan vaihtoehtoisiin tutkintalinjoihin ja syytteisiin.64 Talousrikostutkinnassa ko- rostuukin tutkijoiden erityisasiantuntemus ja usein tutkinnassa käytetään apuna kauppatie- teellisen koulutuksen käynyttä ekonomitarkastajia, jotka tekevät tarvittaessa rikosperustei- sen tilintarkastuksen.65
Poliisin toimenkuvaan kuuluu myös itse paljastaa rikoksia toimintansa yhteydessä sekä systemaattisella tiedustelutoiminnalla.66 Lisäksi poliisi jäljittää rikoshyötyä ja tekee toi- menpiteitä sen takaisin saamiseksi. Poliisi toimii tiiviissä yhteistyössä muiden viranomais- ten kanssa suorittaessaan reaaliaikaisia operaatioita ja sillä on toimivalta käyttää edellytys- ten täyttyessä tiedusteluoikeuksiaan sekä pakkokeinoja riittävän näytön saamiseksi ja ri- koshyödyn kiinni saamiseksi.67 Talousrikostutkinnassa pakkokeinoja voidaan käyttää erit- täin laaja-alaisesti sekä muihin rikoksiin verrattuna suunnitelmallisemmin, sillä tutkinta- pyynnöt sisältävät usein enemmän arvioita tunnusmerkistötekijöiden täyttymisestä, rikos- hyödystä ja rikosvahingosta.68
Myös syyttäjä osallistuu aina talousrikosten esitutkintaan ja on siinä merkittävässä roolissa.
Etenkin tutkinnan loppuvaiheessa poliisin kannattaa keskustella syyttäjän kanssa selvityk-
62 Jokela 2018, s. 8: Kukkonen 2018, s. 1–2.
63Kukkonen 2018, s. 1–2.
64 Kukkonen 2018, s. 1–2; Vuorinen 2002, s. 102.
65 Ks. esim. Vannela 2011, s. 153 ja 164–165.
66 Helminen ym. 2014, s. 32.
67 Hirvonen – Määttä 2018, s. 212–213.
68 Mansikkamäki ym. 2017, s. 16.
sen riittävyydestä ja täydentää tutkintaa tarvittaessa.69 Esitutkinnan jälkeen syyttäjä päättää esitutkintapöytäkirjan perusteella syyteharkinnassa, onko asiassa perusteita katsoa rikoksen tunnusmerkistön täyttyneen.70 Jos esitutkinnassa saadun näytön perusteella on todennäköi- siä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi, on syyttäjän nostettava syyte ja ajettava sitä valmistelujen jälkeen oikeudenkäynnissä (Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, jäl- jempänä ROL, 1:2; 1:6; 5:12). Laajoissa talousrikosasioissa voidaan ennen pääkäsittelyä toimittaa suullinen valmistelu pääkäsittelyn keskittämisen turvaamiseksi (ROL 5:10).71 Tuomioistuimen tuomio voi olla syylliseksi tuomitseva tai vapauttava (ROL 11:4.1). Tuo- mioon haetaan usein muutosta ja asiaa käsitellään vielä ylemmissä oikeusasteissa eli hovi- oikeudessa, sekä hyvin harvoissa tapauksissa korkeimmassa oikeudessa sen myöntäessä valitusluvan. Harmaan talouden ja talousrikosten torjuntaan osallistuu täytäntöönpanopuo- lella ulosottohallinto.72
69 Helminen ym. 2014, s. 371.
70 Hirvonen – Määttä 2018, s. 225–226.
71 Jokela 2018, s. 362.
72 Hirvonen – Määttä 2018, s. 193.
3 PESÄNHOITAJAN TEHTÄVÄT 3.1. Oikeuslähteet
Konkurssimenettelystä säädetään konkurssilaissa (120/2004, KonkL). Lisäksi konkurssia koskevaa sääntelyä on lukuisissa muissa laeissa.73 Nykyistä vuonna 2004 voimaan tullutta konkurssilakia edelsi konkurssisääntö, joka oli annettu autonomisen Suomen aikana vuon- na 1868 (31/1868, KS). Konkurssilainsäädäntöä ja sen läheislainsäädäntöä on muutettu vuosien saatossa osittaisuudistuksilla useasti. Viimeisten vuosikymmenten aikana keskei- nen muutossuunta on ollut se, että tuomioistuinmenettelyyn painottuneesta konkurssista on tullut perus- ja ihmisoikeudet huomioon ottava, moderni ja aiempaa joustavampi menette- ly. Menettelyn painopiste on siirtynyt tuomioistuinprosessista konkurssihallintoon siten, että pesänhoitajalle on siirretty useita aiemmin tuomioistuimelle kuuluneita tehtäviä.74 Myös velkojien oikeudet suhteessa pesänhoitajaan ovat parantuneet.75
Konkurssimenettelyssä selvitetään monimutkaisia sopimussuhteita ja takaisinsaanteja sekä jaetaan huomattavia määriä varallisuutta. Tilanteet ovat usein niin moninaisia, että lainsää- däntö ei kykene määrittelemään ohjeita jokaiseen mahdolliseen konkurssihallinnon koh- taamaan tilanteeseen.76 Lainsäädännön puuttuessa on sovellettu konkurssipesien hoidossa noudatettua käytäntöä sekä oikeuskäytäntöä.77 Keskeisintä pesänhoitajan laajaa harkinta- valtaa ohjaavaa sääntelyä ovat konkurssiasiamiehen apuna toimivan konkurssiasiain neu- vottelukunnan laatimat suositukset.78 Konkurssiasiamies huolehtii konkurssi- ja yrityssa- neerausmenettelyiden toimivuudesta ja osaltaan talousrikosten torjunnasta esimerkiksi määräämällä erityistarkastuksen tai hakemalla konkurssin siirtämistä julkisselvitykseen.
Harmaan talouden ja talousrikosten torjunta ovat konkurssiasiamiehen toiminnan keskiös- sä.79 Konkurssiasiain neuvottelukunnan tehtävänä on kehittää hyvää pesänhoitotapaa kir- jaamalla suosituksiinsa käytännössä syntyneet ja hyväksi havaitut menettelytavat (KonkValvA 7 §).80 Vaikka on kyse ns. pehmeästä sääntelystä, pesänhoitajan on konkurs- silain 14:3:n nojalla noudatettava hyvää pesänhoitotapaa sekä hoidettava tehtävänsä huo- lellisesti. Suositukset voivat olla velvoittavuudeltaan ehdottomiksi menettelyohjeiksi tar-
73 Könkkölä – Linna 2013, s. 1.
74 Könkkölä – Linna 2013, s. 1 ja 10–11; Smalén 2014b, s. 333.
75 Haastattelu 3.
76 Könkkölä – Linna 2013, s. 711.
77 Nenonen 2004, s.1.
78 Smalén 2014a, s. 207; Könkkölä – Linna 2013, s. 711.
79 Hirvonen – Määttä 2018, s. 231.
80 Korkea-Aho 2005, s. 817.
koitettuja tai harkinnanvaraisesti noudatettavia. Ehdottomien suositusten poikkeamisesta seuraa moitearvostelu sekä vahingonkorvausvelvollisuus. Tällaisista suosituksista on mah- dollista poiketa yksittäistapauksessa vain hyvillä vastaperusteluilla ja samanaikaisella vel- kojien suostumuksella. Suosituksia hyödynnetään erityisesti pesänhoitajaa velvoittavan hyvän pesänhoitotavan (KonkL 14:3) asettamien vaatimusten arvioinnissa.81 Konkurssi- menettelyssä hyvä tapa poikkeaa muualla oikeusjärjestelmässä määritellystä hyvästä tavas- ta, sillä konkurssimenettelyn hyvä tapa ei keskity toiminnan eettisyyteen tai periaatteisiin, eivätkä suositukset synny ratkaisukäytännöistä, vaan ovat yksityiskohtaisia menettelyohjei- ta.82 Konkurssipesien pesänhoitajat ovat useimmiten konkurssiasioihin erikoistuneita asi- anajajia ja pesänhoito on asianajotoimintaa, jolloin heitä velvoittaa myös Suomen Asian- ajajaliiton laatima hyvää asianajotapaa. Hyvää asianajotapaa tarkentavat paitsi eettiset ta- paohjeet, niin myös muut asianajajaa velvoittavat ohjeet, valvonta- ja kurinpitoasioissa annetut ratkaisut sekä asianajajakunnan omaksumat hyvät käytännöt (Laki asianajajista 496/1958, AAL 5.1 §).83
Konkurssi on muiden maksukyvyttömyysmenettelyiden tavoin vahvasti kansallisen kehi- tystyön tulosta ja Euroopan unionin toimivalta rajoittuu pääasiassa valtioiden rajat ylittä- viin tilanteisiin.84 Kansainvälisesti keskeisin sääntelyinstrumentti on ns. uudelleenlaadittu maksukyvyttömyysasetus (EU 2015/848)85, joka sääntelee pääasiassa tuomioistuinten toi- mivaltakysymyksiä ja päätösten tunnustamista rajat ylittävissä konkursseissa. Lisäksi ase- tus velvoittaa jäsenvaltiot perustamaan maksukyvyttömyysrekisterin.86 Euroopan unionin lisäksi konkurssia koskevia kehitys- ja sääntelyhankkeita on tehty esimerkiksi Pohjoismai- den, Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden Kansakuntien piirissä.87
3.2 Konkurssimenettely
Konkurssi määritellään konkurssilain 1 luvun 1 §:ssä. Sen mukaan velallinen, joka ei ky- kene vastaamaan veloistaan, voidaan velkojan tai velallisen hakemuksesta asettaa tuomio- istuimen päätöksellä konkurssiin. Konkurssi on velallisen kaikkia velkojia koskeva eli kol- lektiivinen maksukyvyttömyysmenettely, jonka tarkoituksena on likvidaatio, eli maksuky- vyttömäksi todetun yrityksen toiminnan lopettaminen ja jäljellä olevan varallisuuden arvon
81 Nenonen 2004, s. 3–6.
82 Korkea-Aho 2005, s. 818–820.
83 Koulu 2009, s. 180; Könkkölä – Linna 2013, s. 590; Smalén 2014b, s. 341; Ylönen 2018, s. 294.
84 Koulu ym. 2011, s. 85.
85 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/848.
86 OMTR 31/2016, Kohta Oikeusministeriölle.
87 Könkkölä – Linna 2013, s. 12.
jakaminen velkojien kesken.88 Konkurssin alkaessa velallisen omaisuus siirtyy velkojien määräysvaltaan ja tuomioistuin määrää pesänhoitajan hoitamaan velallisen omaisuuden hallintoa (KonkL 1:1.2). Velallinen tarkoittaa konkurssiin asetettua luonnollista henkilöä tai jos konkurssiin asetettu taho on yhteisö, osakeyhtiön ja osuuskunnan hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa, kommandiittiyhtiön vastuunalaista yhtiömiestä ja yhdistyksen hallituk- sen jäsentä (KonkL 4:12). KonkL:n 4 luvun 12 §:n mukaisesti velallisen asemaa koskevia säännöksiä sovelletaan lähtökohtaisesti myös siihen, joka on tai on ollut konkurssia edeltä- vänä aikana lakimääräisesti tai tosiasiallisesti vastuussa yhteisön velvoitteista.
Liiketaloudellisesti konkurssi, johon ei sisälly väärinkäytöksiä, voidaan nähdä luonnollise- na osana markkinoiden toimintaa.89 On tarkoituksenmukaista poistaa markkinoilta liike- toiminnallisesti kannattamattomat toimijat, jotka aiheuttavat muille toimijoille luottotap- pioriskin. Konkurssimenettelyllä voidaan varmistaa, että vain riittävän maksukykyiset yri- tykset saavat toimia markkinoilla.90 Usein konkurssien yhteydessä esiintyy myös rikosoi- keudellista harkintaa edellyttäviä toimia. Näin ollen konkurssimenettelyllä on likvidaa- tiofunktion lisäksi myös väärinkäytöksiä selvittävä ja ehkäisevä kontrollifunktio. Julkisen intressin toteuttamisen keskeisyys erottaa konkurssin muista maksukyvyttömyysmenette- lyistä, vaikka sitä ei olla kirjattu konkurssilakiin. Se on kuitenkin taustaperiaatteena monis- sa konkurssimenettelyä koskevissa säännöksissä ja tulee konkreettisesti ilmi esimerkiksi pesäluettelon merkityksessä, julkisselvityksen ja erityistarkastuksen toteuttamisessa, kir- janpidon ajalle saattamisessa sekä pesänhoitajan velvollisuudessa tehdä rikosilmoitus.
Myös ennen vuotta 2013 voimassa ollut käytäntö, jossa syyttäjä oli aina automaattisesti mukana velallisen toiminnan selvittämisessä, kertoo konkurssimenettelyn erityisestä yh- teydestä julkiseen intressiin. Nykyään tutkintapyynnön tekeminen kuuluu pesänhoitajan tehtäviin.91
Hallintojärjestelyn perustana on konkurssi yksityisoikeudellisena täytäntöönpanona, joka tapahtuu velkojien lukuun ja hyväksi.92 Oikeudenkäyntimenettelyn ja täytäntöönpanome- nettelyn sisältävä konkurssi on aineelliset oikeudet toteuttavaa menettelyä. Tällaisia aineel- lisia oikeuksia ovat yhtäältä omistusoikeuteen kuuluva saamisoikeus ja siihen liittyen vel-
88 Könkkölä – Linna 2013, s. 4; Koulu 2009, s. 9–10.
89 Könkkölä – Linna 2013, s. 4.
90 Könkkölä – Linna 2013, s. 1.
91 Könkkölä – Linna 2013, s. 18–19 ja 576–577.
92 HE 26/2003 vp., s. 22.
