Tahallisuuden ja tuottamuksen aste

Pesänhoitajan on korvattava vahinko, jonka hän on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheut-tanut (KonkL 20:1.1). Konkurssipesän pesänhoitaja on luottamustehtävässä, joten häneltä edellytetään korkeaa huolellisuustasoa.²⁴¹ Huolellisuusvaatimus käy ilmi suoraan esimer-kiksi konkurssilain 17 luvun 1 §:n nimenomaisesta säännöksestä, jonka mukaan konkurssi-pesään kuuluvaa omaisuutta on hoidettava huolellisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Lain esitöissä on lisäksi todettu, että pesänhoitaja voi joutua korvausvastuuseen esimerkiksi myös silloin, jos hän toimii velkojainkokousten päätösten vastaisesti. Korvausvastuu perus-tuu siinäkin tapauksessa konkurssilain rikkomiseen, koska velkojien ja pesänhoitajan väli-sestä tehtävien jaosta sekä päätösvallan käyttämiväli-sestä on säädetty konkurssilaissa (KonkL 14 luku ja 15 luku).²⁴² Tulkintani mukaan pesänhoitaja voi siis joutua korvausvastuuseen myös, jos hän toimii konkurssilaissa asetetun yleisen huolellisuusvelvollisuuden tai pesän omaisuutta koskevan erityisen huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti.

Ståhlbergin ja Karhun mukaan joissain tilanteissa vahingonaiheuttajan vastuuta on arvioi-tava täsmentävän kysymyksen avulla: ”Kuinka suurta huolellisuutta yhteiskunnan jäseniltä vaaditaan eri tilanteissa?” Konkurssilaissa pesänhoitajan huolellisuuden mittatikkuna, aina-kin yleislausekkeen tasolla on mainittu, että pesänhoitajan on hoidettava tehtävänsä huolel-lisesti ja hyvää pesänhoitotapaa noudattaen sekä toimittava velkojien yhteiseksi eduksi (KonkL 14:3.1).²⁴³ Perusteltua olisi myös, että huolellisuusarvioinnissa otettaisiin huomioon myös se konkurssilain lähtökohta, jonka mukaan pesänhoitajaksi määrätään henkilö, jolla on tehtävän vaatima kyky, taito ja kokemus sekä joka on muutoinkin tehtävään sopiva (KonkL 8:5.1). Konkurssilain esitöiden mukaan sopivuuteen luetaan se, että pesänhoitaja nauttii yleensä aikaisemmalla toiminnallaan saavuttamaansa velkojien luottamusta.²⁴⁴ Pesänhoita-jan huolellisuusvelvollisuutta korostanee se, että lähtökohtaisesti konkurssimenettelyn osa-puolien tulisi voida luottaa siihen, että pesänhoitaja on tehtävään kelpoinen ja kykenee huo-lehtimaan heidän oikeuksien toteutumisesta.

Nähdäkseni hyvää pesänhoitotapaa vahvasti kehittävien ja ohjaavien konkurssiasian neuvot-telukunnan suositusten rooli pesänhoitajan vastuun arvioimisessa on isossa roolissa

241 HE 26/2003 vp, s. 179. Ks. tarkemmin Smalén 2014, s. 345.

242 HE 26/2003 vp, s. 179.

243 Ståhlberg – Karhu 2013, s. 96.

244 HE 26/2003 vp, s. 96.

varsinkin tilanteissa, joissa esimerkiksi pesänhoitajan vahingonkorvausvastuun perusteena olevaa tuottamusta (KonkL 20:1.1) on vaikea arvioida. Koska velvollisuus hyvän pesänhoi-totavan noudattamiseen on mainittu konkurssilaissa (KonkL 14:3.1), on pesänhoitajan va-hingonkorvausvelvollisuuden määrittely tässä mielessä jätetty hyvin avoimeksi. Tulkitsen asian siten, että pesänhoitajan vahingonkorvausvelvollisuus syntyisi aina silloin, jos voidaan osoittaa, että pesänhoitaja on toiminut vastoin konkurssilaissa sanottua hyvää pesänhoitota-paa. Kirjallisuudessa on todettu, että pesänhoitajan vastuuta ei ole oikeuskäytännössä perus-tettu konkurssiasiain neuvottelukunnan suositusten vastaiseen menettelyyn. Toisaalta suosi-tuksia ei ilmeisesti ole todettu vastuuvapauden perusteeksikaan.²⁴⁵ Lainsäädännön ja kon-kurssiasiamiehen kannanottojen lisäksi suosituksilla on kuitenkin keskeinen asema hyvän pesänhoitotavan määrittämisessä, koska korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä on ole-massa hyvin rajallisesti.

Konkurssilakia edeltäneen kumotun konkurssisäännön (31/1868, KS) 70 §:n (62/1935) mu-kaan uskottujen miesten ja toimitsijamiesten on hoidettava konkurssipesän omaisuutta niin kuin huolellinen mies hoitaa omaansa, tai korvattava vahinko. Mainitun pykälän mukaan he vastaavat yhtäläisesti koko pesän hallinnosta, jos sitä ei ole jaettu oikeuden päätöksellä, kui-tenkin niin, ettei toinen ole vastuussa sellaisesta toisen konkurssipesälle aiheuttamasta va-hingosta, jota hän ei ole voinut estää.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2001:70 tulkittiin silloin voimassa olleen ja sittemmin kumotun konkurssisäännön 70 §:n sisältöä pesänhoitajalta vaadittavan huolellisuu-den näkökulmasta. Korkein oikeus tulkitsi lainkohtaa siten, että pesänhoitajan on kaikissa pe-sänhoitotoimissaan meneteltävä sellaisella huolellisuudella kuin vastaavassa asemassa ole-valta huolelliselta henkilöltä voidaan objektiivisesti arvioiden kyseisessä tilanteessa edellyttää.

Perustelujen mukaan pesänhoitaja välttyy toisen pesänhoitajan aiheuttaman vahingon korvaa-miselta vain, jos hän näyttää, ettei hän olisi voinut estää vahinkoa, vaikka olisi toiminut ob-jektiivisesti arvioiden huolellisesti. Näin ollen pesänhoitajan tulee huolehtia siitä, että hän on riittävästi selvillä pesän asioista, joka viime kädessä edellyttää myös kanssapesänhoitajan toi-mien oma-aloitteista valvontaa.

Vaikka en tutki tilannetta, jossa konkurssipesään on määrätty kaksi pesänhoitajaa, on kysei-sestä korkeimman oikeuden ennakkopäätökkysei-sestä johdettavissa tulkinta-apua pesänhoitajalta

245 Smalén 2014, s. 347.

vaadittavan huolellisuuden arviointiin. Pesänhoitajalta edellytetään ennakkopäätöksestä KKO 2001:70 ilmenevin tavoin korkeaa huolellisuustasoa. Mielestäni ratkaisua voidaan myös tul-kita siten, että pesänhoitaja olisi myös vastuussa sellaisesta vahingosta, jonka hän olisi voinut estää huolellisesti toimimalla, vaikka vahinko sinänsä ei suoraan johtuisi pesänhoitajan omasta toiminnasta. Toki tarkasteltavassa tilanteessa pesänhoitajan vahingonkorvausvastuun on pe-rustuttava konkurssilain nimenomaisen säännöksen rikkomiseen. Koska konkurssilaissa on kuitenkin asetettu pesänhoitajalle velvollisuus hyvän pesänhoitotavan noudattamiseen, voitai-siin pesänhoitajan vahingonkorvausvastuuta tulkita tämän perusteella kattamaan myös tilan-teet, jossa pesänhoitaja ei ole estänyt vahingon syntymistä, vaikka on tiennyt vahinkoriskin olemassaolosta. Tämän perusteella pesänhoitajan huolellisuusvelvollisuus on nykytilassa hy-vin korkea ja pienikin huolimattomuus, jos se on syy-yhteydessä vahinkoon, voisi synnyttää pesänhoitajalle vahingonkorvausvastuun.

Koulu on todennut, että pesänhoitajan vastuu lähentelee ankaraa tai ainakin käännetty tuot-tamusvastuuta.²⁴⁶ Lainsäätäjä on kuitenkin esitöissä alleviivannut, että kyse on tuottamus-vastuusta.²⁴⁷ Myös pesänhoitajan vahingonkorvausvelvollisuutta koskevan lainkohdan (KonkL 20:1.1) sanamuoto: ”tehtävää hoitaessaan – – aiheuttanut”, viittaa nähdäkseni aktii-viseen pesänhoitajan omaan toimintaan. Näin ollen pesänhoitajalla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa rajoissa panttiomaisuuden myyntitavan valin-taan ja muihin realisointitoimiin sekä sitä kautta vahingonkorvausvastuun syntymiseen tai syntymättä jäämiseen. Toisaalta vastuuta ei tämän tutkielman näkökulmasta pitäisi syntyä, jos pesänhoitaja ei itse voi vaikuttaa vahingon syntymiseen²⁴⁸.

Pesänhoitajana toimivan asianajajan huolellisuusarvioinnissa on lisäksi otettava huomioon asianajajia koskevassa sääntelyssä asetettu huolellisuustaso. Asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa (AAL 5.1 §).²⁴⁹

246 Koulu 2004b, s. 198.

247 HE 26/2003 vp, s. 179.

248 Pesänhoitajan vastuu on niin sanottua ankaraa vastuuta niiden vahinkojen osalta, jotka konkurssilain 14 luvun 7 §:ssä tarkoitetut pesänhoitajan avustajat ovat tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaneet. Ks. Koulu 2004b, s. 198–199. Tutkielmaa ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista laajentaa pesänhoitajan vastuun osalta koskemaan avustajien aiheuttamien vahinkojen korvausvelvollisuutta. Ks. tarkemmin ankarasta vastuusta esi-merkiksi Ståhlberg – Karhu 2013, s. 139–141.

249 Smalén 2014, s. 346–347.

Pesänhoitajan ja velkojien välinen tehtävienjako sekä päätösvallan jakaminen ei ole yksi-selitteistä. Pesänhoitajalla on velvollisuus toimia velkojien päätösvaltaan kuuluvalla alu-eella, mikäli se on pesän edun mukaista (KonkL 14:8.3). Pesänhoitaja voi joutua päättämään itsenäisesti nopeasti arvoaan menettävän omaisuuden realisoinnista tai kieltämään kiinteis-töpanttivelkojaa ryhtymästä kiinteistön realisointia koskeviin toimenpiteisiin. Kuten edellä on käynyt ilmi, pesän omaisuuden onnistunut realisointi turvaa lähtökohtaisesti kaikkien me-nettelyn osapuolten oikeuksia. Pesänhoitajalla on kiinteistön myynnin valmistelussa ja myynnin suorittamisessa keskeinen rooli. Näissä tilanteissa pesänhoitajan toimintaa ohjaa hyvä pesänhoitotapa ja huolellisuusvelvollisuus, joiden sisältöä kussakin tilanteessa on mää-riteltävä tarkemmin, jotta vahingonkorvausvastuun syntymisen edellytyksenä oleva tuotta-mus²⁵⁰ voidaan osoittaa.