Rikoskonkurrenssi

Oikeuskirjallisuuden mukaan tekijälle syyksiluettavat yksittäiset rikokset ovat lähtökohtana rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiselle tuomioistuimessa. Rikoskonkurrenssi eli rikosten yhtyminen on kyseessä silloin, kun joudutaan arvioimaan useita saman henkilön tekemiä rikoksia.¹³⁵ Oikeuskirjallisuuden mukaan rikosten yhtymistä koskeva oppirakenne (rikoskonkurrenssi) sisältää kysymykset siitä, onko tekijän katsottava rikkoneen useita ri-kossäännöksiä yhden sijasta (ns. lainkonkurrenssi) ja onko tekijä rikkonut samaa rikossään-nöstä useammin kuin kerran (ns. rikosten yksiköinti).¹³⁶ Kukkosen mukaan lainkonkurrens-sissa tekoon soveltuu muodollisesti useita rikostunnusmerkistöjä, jolloin on ratkaistava, että tekeekö yhden tunnusmerkistön soveltaminen jonkun toisen soveltamisen tarpeettomaksi.¹³⁷ Kallion mukaan yksi keskeisin tunnusmerkistöjen syrjäytymistä koskeva sääntö on toissijai-suus eli subsidiariteetti. Lainsäätäjä on pyrkinyt ratkaisemaan rikossäännösten välisen etusi-jan ilmaisemalla sen nimenomaisella toissijaisuuslausekkeella lakitekstissä¹³⁸. Toissijaisia rikossäännöksiä pidetään yleissäännöksinä ja ne tulevat sovellettavaksi ainoastaan

132 Frände ym. 2018, s. 795.

133 HE 66/1988 vp, s. 138.

134 HE 268/1993 vp, s. 4. Kallion mukaan lainkonkurrenssissa on kyse eri rikossäännösten välisestä ensi- ja toissijaisuudesta sen mukaan, miten ne soveltuvat tekoon. Ks. Kallio 2018, s. 20.

135 Lappi-Seppälä ym. 2009b, s. 187. Ks. rikoskonkurrenssista myös Tapani – Tolvanen 2013, s. 465–490.

136 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 564.

137 Kukkonen 2016, s. 29. Tapani ja Tolvanen ovat todenneet, että vaikka tekijän menettely näyttäisi täyttävän useamman rikoksen tunnusmerkistön rikoslain sanamuotoa luettaessa, lainkonkurrenssiopin avulla tekijän me-nettelyn voidaan tulkita täyttävän vain yhden rikoksen tunnusmerkistön. Ks. Tapani – Tolvanen 2013, s. 468.

138 HE 40/1990 vp, s. 8.

sellaisessa tilanteessa, kun tapaukseen ei sovellu mikään erityissäännös. Toissijaisuudesta ei ole epäselvyyttä silloin, kun se on nimenomaisesti ilmaistu toissijaisuuslausekkeella rikos-säännöksessä. Toisaalta hiljaisesta toissijaisuudesta on kyse silloin, kun toissijaisuutta ei ole nimenomaisesti ilmaistu vaan se on selvitettävissä esimerkiksi laintulkinnalla.¹³⁹

Oikeuskirjallisuudessa esimerkiksi Määttä on todennut, että rikoslain 36 luvun 5 §:n mukai-nen luottamusaseman väärinkäyttöä koskeva rikossäännös on tarkoitettu toissijaiseksi.¹⁴⁰ Kukkosen mukaan pesänhoitajalle voi syntyä myös muun muassa rikoslain 39 luvun mukai-nen velallisen rikoksia koskeva velallisen tekijävastuu¹⁴¹, jos pesänhoitaja jatkaa konkurssiin asetetun oikeushenkilön liiketoimintaa konkurssipesän lukuun. Tällaisessa tapauksessa pe-sänhoitaja rinnastuisi yrityksen toimitusjohtajaan.¹⁴²

Lainkonkurrenssi tuli arvioitavaksi tapauksessa KKO 2015:33, jossa korkein oikeus arvioi kavalluksen ja luottamusaseman väärinkäytön välistä suhdetta. Tapauksessa vakuutusyhtiön toimitusjohtaja A siirsi yhdistyksen varoja noin 800 000 euron arvosta pankkitilille, jonka hän oli avannut yhdistyksen nimissä Itävallassa. Tilin käyttöoikeus annettiin ulkomaalaiselle asianajajalle. Siirtoa ei merkitty yhdistyksen kirjanpitoon eikä A antanut varojen siirtämi-sestä tietoa yhdistyksen hallitukselle. A oli tehnyt asianajajan kanssa sopimuksen, jonka mu-kaan asianajajalla oli oikeus hallita varoja ja sijoittaa ne. Toimitusjohtaja A:lla ei ollut oi-keutta tehdä näin isoja sijoituksia ilman edustamansa yhdistyksen hallituksen päätöstä. Varat tuli kuitenkin palauttaa eräälle yhdistyksen tilille Suomessa kuuden viikon kuluessa niiden vastaanottamisesta. Takaisinmaksulle ei ollut asetettu vakuutta. Tapauksessa asianajaja käytti suurimman osan varoista omiin tarkoituksiinsa ja niistä palautui yhdistykselle alle kymmenesosa alkuperäisten varojen määrästä. Korkein oikeus totesi, että A oli anastanut varat yhdistykseltä ja hänet tuomittiin törkeästä kavalluksesta. Sen sijaan luottamusaseman väärinkäyttöä ei voitu lukea A:n syyksi erillisenä rikoksena. A:lla ei ollut oikeutta ilman

139 Kallio 2018, s. 20–21.

140 Hirvonen – Määttä 2018, s. 398.

141 Vuorisen mukaan velallisen rikoksissa rikoksen uhri eli kohde on yrityksen velkoja. Velallisen rikos on tyyppiesimerkki siitä, että se voi samaan aikaan kohdistua sekä yksityiseen pääomaan että julkisiin varoihin.

Ks. Vuorinen 2002, s. 20 ja s. 33. Koponen on todennut, että velallisen rikoksia koskevien rikoslain 39 luvun rangaistussäännösten suojeluobjektina ovat velkojien taloudelliset oikeudet. Ks. Lahti – Koponen 2007, s. 103.

Huomion arvoista on se, että luottamusaseman väärinkäyttöä koskevan rikossäännöksen (RL 36:5) suojeluob-jektina ovat myös muut kuin taloudelliset intressit. Ks. HE 66/1988 vp, s. 138.

142 Kukkonen 2018, s. 286.

yhdistyksen hallituksen päätöstä tehdä näin isoa sijoitusta. A:n olisi tullut huolehtia rahan-siirron merkitsemisestä kirjanpitoon, mutta sen laiminlyöntiä ei pidetty erikseen luottamus-aseman väärinkäyttönä. Kirjanpitoa koskevan laiminlyönnin arvioitiin rikosten yhtymistä koskevien sääntöjen perusteella sisältyvän A:n syyksi luettuun törkeään kavallukseen.¹⁴³

Rikoslain 28 luvun 4 §:ssä (769/1990) säädetään kavalluksesta. Sen mukaan kavalluksesta on tuomittava se, joka anastaa hallussaan olevia varoja (RL 28:4.1). Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa va-roja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä taikka muulla sel-laisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana (RL 28:4.3). Tarkastelun kohteena on tilanne, jossa pesänhoitaja myy separatistivelkojan saamisten vakuutena olevan konkurssipesälle kuuluvan kiinteistön erilli-sen toimeksiantosopimukerilli-sen perusteella. Pesänhoitajan on välittömästi panttiomaisuuden myymisen jälkeen annettava tilitys sekä maksettava panttivelkojalle kuuluva osuus kauppa-hinnasta (KonkNK suositus 11, s. 12)¹⁴⁴. Panttikiinteistön realisointihinnan ylijäämä tulee yleisen velkojatahon hyväksi (KonkNK suositus 11, s. 9). Konkurssilain 18 luvun 7 §:n mu-kaan pesänhoitajan on maksettava jako-osuudet velkojille, kun lopputilitys on hyväksytty.

Tulkintani mukaan tekoon sovellettaisiin ensisijaisesti rikoslain 28 luvun 4 §–5 §:n (769/1990) kavallusta koskevia säännöksiä, mikäli pesänhoitaja käyttäisi panttikiinteistön myynnistä tulleita varoja oikeudettomasti omiin tarkoituksiin ja sen vuoksi varojen tilittämi-nen panttivelkojalle ja yleiselle velkojataholle jäisi tekemättä. Törkeän kavalluksen tunnus-merkistö voisi täyttyä esimerkiksi silloin, jos pesänhoitaja käyttäisi hyväkseen tunnusmer-kistön edellyttämää vastuullista asemaansa tai jos kavalluksen kohteena olisi suuri määrä varoja ja kavallus myös kokonaisuutena arvostellen olisi törkeä (RL 28:5).

Rikosten yhtymistä koskevat säännöt tulivat arvioitavaksi myös korkeimman oikeuden rat-kaisussa KKO 1995:172. Tapauksessa pankin konttorinhoitaja A oli toimivaltansa ylittäen ottanut luottoa itselleen ja puolisolleen merkiten laatimilleen luottoa koskeviin asiakirjoihin

143 Frände ym. 2018, s. 800.

144 Konkurssipesällä on oikeus saada korvaus pesään kuuluvan panttiomaisuuden hoidosta ja myynnistä aiheu-tuneista välittömistä kustannuksista, mukaan lukien pesänhoitajan palkkio omaisuuden myynnistä, heti myynti- ja täytäntöönpanokulujen jälkeen (KonkL 17:7.1). Konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen mukaan pe-sänhoitajan on huolehdittava näiden kustannusten perimisestä panttiomaisuuden tuotosta tai myyntihinnasta (KonkNK suositus 11, s. 12).

totuudenvastaisesti, että pankin luottotoimikunta oli myöntänyt luotot. Saamansa varat A oli käyttänyt osittain pariskunnan aikaisempien luottojen maksamiseen ja osittain muulla ta-voin. Korkein oikeus totesi, että siltä osin kuin varoja oli käytetty aikaisempien luottojen maksuun eikä niitä ollut siirretty pankin varallisuuden ulkopuolelle, A ei ollut syyllistynyt kavallukseen vaan ainoastaan luottamusaseman väärinkäyttöön. Niiltä osin kuin A oli nos-tanut varoja omaan käyttöön, hänen katsottiin syyllistyneen kavallusrikoksiin eikä menette-lyä luettu hänen syykseen erikseen luottamusaseman väärinkäyttönä.

KKO 1995:172 ratkaisun perusteella voidaan todeta, että mikäli pesänhoitaja olisi samalla kertaa aiheuttanut taloudellista tai muun luonteista vahinkoa kiinteistöpanttivelkojalle tai konkurssipesälle hoitamalla luottamusasemaansa kuuluvia tehtäviä häntä velvoittavien oh-jeiden vastaisesti tai jättämällä nämä tehtävät hoitamatta, olisi pesänhoitaja kavallusrikosten lisäksi tuomittava luottamusaseman väärinkäytöstä (RL 36:5) rikosten yhtymistä koskevia tulkintasääntöjä soveltaen.¹⁴⁵ Lain esitöitä on tulkittava siten, että kavalluksesta olisi kyse silloin, kun pesänhoitaja on päämieheltä saamiensa ohjeiden vastaisesti käyttänyt päämiehen varoja eikä sen vuoksi voi tilittää varoja takaisin päämiehelle. Toisaalta kysymys olisi luot-tamusaseman väärinkäytöstä siinä tapauksessa, jos pesänhoitaja myy kiinteistön alihintaan vastoin panttivelkojan ja muiden velkojien ohjeita.¹⁴⁶

Utriaisen mukaan yleiset tunnusmerkistöt eivät huomioi sitä erityisasemaa ja julkista luotet-tavuutta, jota asianajaja nauttii. Tämän vuoksi hän on todennut, että yleiset kavallus- ja pe-tossäännökset eivät riitä kattamaan niitä luottamusaseman väärinkäyttöjä, joita asianajotoi-minnassa on tapahtunut.¹⁴⁷ Pesänhoitajan tehtävä perustuu tuomioistuimen määräykseen (KonkL 8:1.1), joten rikoslain 36 luvun 8 §:n 2 momentin (317/1994) mukaan syyteilmoitus ei tällöin ole tarpeen.¹⁴⁸ Utriaisen mukaan RL 36:5:n soveltamista asianajajiin (tutkimukseni näkökulmasta pesänhoitajiin) korostaa se, että luottamusaseman väärinkäyttäminen ei ole asianomistajarikos.¹⁴⁹ Luottamusaseman väärinkäyttöä koskeva rikostunnusmerkistö on

145 HE 66/1988 vp, s. 138.

146 HE 66/1988 vp, s. 138.

147 Utriainen 1994, s. 514.

148 Ruotsissa luottamusaseman väärinkäyttöä vastaavan rikoksen tavallinen tekomuoto on yleensä virallisen syytteen alainen. Sen sijaan sitä on pidettävä asianomistajarikoksena silloin, jos tekijä ja uhri ovat läheisessä henkilökohtaisessa suhteessa toisiinsa, mutta yleisen edun vaatiessa voi syyttäjä nostaa syytteen tällaisessakin tapauksessa. Lisäksi lain esitöissä todetaan oikeusvertailun osalta, että eräissä rikoslaeissa velkojien taloudel-listen etujen loukkaamisen rangaistavuuden edellytykseksi on asetettu konkurssi tai muu velkojen virallissel-vitys. Ks. HE 268/1993 vp, s. 7.

149 Utriainen 1994, s. 514.

kuitenkin jätetty hyvin avoimeksi ja osittain myös epätäsmälliseksi esimerkiksi säännök-sessä tarkoitetun vahingon osalta.¹⁵⁰

Oikeuskirjallisuuden mukaan lakia on tulkittava, koska rikoslain tunnusmerkistöt ovat avoi-mia eivätkä ne kuvaa konkreettisia tekoja.¹⁵¹ Toisaalta on myös todettu, että kielen sanasto on monimerkityksellistä eikä tulkinnanvararaisuutta voi kokonaan välttää.¹⁵² Näin ollen myös pesänhoitajan laiminlyöntien arviointi rikosvastuun näkökulmasta edellyttää harkintaa ja punnintaa eri tulkintavaihtoehtojen välillä, koska teot tai tekemättä jättämiset ovat konk-reettisia ja ne voivat täyttää usean rikossäännöksen tunnusmerkistön. Lain esitöiden mukaan rajatapauksia ratkaistaessa lähtökohtana ovat laillisuusperiaatteen tausta-arvot ja tavoit-teet.¹⁵³