T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 9 73
Musiikki muistin tukena
Juha Partanen
Oliver Sacks: Musicophilia. Tales of Music and the Brain. Picador 2007.
Samuel S. oli liki 70-vuotias ja kär- si vaikeasta afasiasta aivoverenvuo- don seurauksena. Hän oli täysin puhekyvytön kahden vuoden ajan intensiivisestä puheterapiasta huo- limatta ja hänen tilaansa pidettiin toivottomana. Eräänä aamuna mu- siikkiterapeutti kuuli hänen laula- van Ol’ Man River, suurella tunteel- la, mutta tavoittaen vain pari lau- lun sanaa.
Terapeutti aloitti puoli tuntia kestävät istunnot Samuelin kanssa kolmasti viikossa, laulaen hänen kanssaan tai säestäen häntä har- monikalla. Pian Samuel löysi kaik- ki laulun sanat ja vähitellen mo- nia balladeja, jotka hän oli oppinut nuoruudessaan 1940-luvulla. Kah- den kuukauden kuluttua hän pys- tyi antamaan lyhyitä, mutta asial- lisia vastauksia hänelle esitettyihin kysymyksiin.
Tämä on yksi monista tarinois- ta, joita Oliver Sacks kertoo uusim- massa kirjassaan Musicophilia ku- vatessaan musikaalisuuden ja sen puuttumisen tai katoamisen, amu- sian luonnetta. Se on sympaattinen teos, jossa aiempien kirjojen tapaan analyyttinen ote yhdistyy lämpi- mään myötätuntoon poikkea via ihmisiä kohtaan. Sacks kohtaa hei- dät ihmisinä, ei potilaina.
Hänen neljäkymmentä vuotta kestänyt toimintansa psykiatrina, lukuisten kollegojen kokemukset ja hänen saamansa tuhannet kirjeet ympäri maailmaa ovat tarjonneet
rikkaan aineiston musiikin tuotta- misesta ja vastaanottamisesta. Pe- rinteistä psykiatrista havainnointia täydentävät aivotutkimuksen uusi- en menetelmien antamat tulokset.
Musikaalisuus on hyvin moni- muotoinen ja -asteinen ilmiö. Hui- pulla oli Mozart, jonka kyky tallen- taa ja toistaa virheettömästi koko- nainen pitkä sävellys vain yhden kuuleman jälkeen on tavalliselle ihmiselle käsittämätön. Noin yh- dellä ihmisellä kymmenestätuhan- nesta on absoluuttinen sävelkorva, joka ilmoittaa tarkasti sävelkorkeu- den. Heille jokaisella säveleellä on sille ominainen värisävy.
Sacks kertoo myös suomalaises- ta hyön teis tutkijasta Olavi Sotaval- lasta, joka tunnisti hyönteiset niiden siipien liikkeen aikaansaamasta len- toäänestä. Koilaji oli Plusia gamma, ääni matala fis, mutta vielä tarkem- min 46 värähdystä sekunnissa.
Joillakin on absoluuttinen sä- velkorva ja taipuisat sormet, ja sil- ti kyky tavoittaa sävellyksen luon- ne puuttuu täysin. Jotkut eivät pys- ty kahdesta peräkkäisestä sävelestä sanomaan kumpi niistä on korke- ampi. Joiltakin puuttuu täysin ryt- mitaju. Kerrotaan, että Che Gueva- ran saattoi nähdä tanssivan mam- boa, kun orkesteri soitti tangoa.
Monet eivät saa musiikista minkäänlaista mielihyvää. Kuten Freud, joka eli musiikin kyllästä- mässä Wienissä. Darwin kadotti kyvyn nauttia musiikista, ”kun hä- nen mielestään tuli jonkinlainen kone, joka jauhoi esiin yleisiä lake- ja laajoista tosiasioiden joukosta”.
Kirjalilija Vladimir Nabokov sa- noo muistelmissaan musiikin vai- kuttavan häneen vain enemmän tai vähemmän ärsyttävien äänien mie- livaltaisena rykelmänä.
Musiikin taju voi kadota tila-
päisesti. Sacks itse rakastaa klassis- ta musiikkia ja hän osti sadan dolla- rin lipun Dietrich Fischer-Diskaun konserttiin Carnegie Hallissa vain todetakseen, että jotain oli hänen mielestään pahasti vinossa. Ää- ni kuulosti täysin lattealta ja elot- tomalta. Seuraavan päivän lehtiar- vostelut totesivat, että laulaja oli pa- remmassa kunnossa kuin koskaan ennen.
Aivotoimintojen paikannus- menetelmät ovat tarkentaneet kä- sityksiä muistin rakenteesta. Kes- keinen on erottelu toimintamuis- tin eli implisiittisen muistin ja ta- pahtumamuistin eli eksplisiittisen muistin välillä. Edellisen perusta- na ovat limbinen järjestelmä ja ai- vojen primitiivisemmät subkorti- kaaliset alueet. Niihin tallentuu jo kahden ensimmäisen elinvuoden aikana toimintaskeemoja ja tun- nemuistoja, ilman selviä muisti- kuvia. Toimintamuisti on jäykkä ja kestävä.
Tapahtumamuisti kehittyy myö- hemmin ja perustuu kompleksi- seen systeemiin, jossa on mukana hippocampus ja aivojen otsalohkon rakenteet. Sen sisältö on tietoista ja yksilöllistä, tapahtumista ja niiden havaitsemisesta riippuvaista.
Musiikin esityksessä molem- mat muistin lajit ovat mukana. Kun mestariviulisti soittaa ulkomuistis- ta konserton, hän tukeutuu harjoit- telulla aikaansaatuihin kompleksi- siin toimintaskeemoihin, jotka ak- tivoituvat esitystilanteessa.
Mutta tämä ei yksin riitä. Jotta esitys eläisi, sen on tavoitettava mu- siikin ”momentum”. Musiikkikap- pale ei ole vain nuottien järjestys, vaan tiukasti organisoitu orgaani- nen kokonaisuus. Jokainen tahti ja jokainen fraasi nousee siitä mikä on edeltänyt sitä ja viittaa siihen mikä
74 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 9
sitä seuraa. Kaiken taustalla ovat sä- veltäjän tavoitteet, tyyli ja logiikka, jotka tämä on luonut ilmaisemaan musiikillisia ideoitaan ja tuntei- taan. Ne esittäjän on yritettävä ta- voittaa jokaisessa ainutkertaisessa esitystilanteessa.
Musiikki on universaali ilmiö, maailmassa ei ole kulttuureja ilman musiikkia. Sen perustavin element- ti on rytmi. Ihmislapsilla, toisin kuin muilla ihmisapinoilla rytmin taju ilmaantuu spontaanisti. Tämä on saanut monet pohtimaan musii- kin asemaa ihmislajin kehityksessä ja sen suhdetta kielen kehitykseen.
Darwin ajatteli, että musiikki on edeltänyt kielen syntyä. Jotkut muut ovat olleet vastakkaisella kan- nalla. Sacks tuntuu olevan sitä miel- tä, että kummallakin on oma erilli- nen alkuperänsä, sillä rytmin pol- jento on erilainen kuin epäsäännöl- lisesti painottuvan puheen.
Silti musiikissa voidaan havai- ta kulttuuriset ja kielestä aiheutu- vat erot, kuten Elgarin englantilai- suus tai Debussy’n ranskalaisuus.
Janáček kuunteli ihmisten puhei- ta kahviloissa, upottaen niiden tšekkiläistä rytmiä sävellyksiinsä.
Luonnonvalinnan näkökulmas- ta katsoen musiikki ei suoranaisesti palvele ihmislajin evoluutiota. Sen yleismaailmallisuus perustuu mu- siikin sosiaaliseen luonteeseen:
”Kaikissa yhteiskunnissa musiikin ensisijainen tehtävä on kollektiivi- nen ja yhteisöllinen, ihmisten tuo- minen ja sitominen yhteen. Ihmiset laulavat yhdessä ja tanssivat yhdes- sä kaikissa kulttuureissa, niin lienee tapahtunut jo ensimmäisillä leiri- tulilla, satatuhatta vuotta sitten.”
Rytmi sitoo yhteen, synkronisoi aivoja ja mieliä yhä edelleen kon- serteissa, työlauluissa, marssiessa.
Tärkeä tekijä ihmisen evoluuti-
ossa on mimesis, kyky esittää tun- teita ja ulkoisia tapahtumia käyttä- en vain ilmeitä ja asentoja, liikettä ja ääntä, ilman kieltä. Mimesis on tänäkin päivänä kulttuurin perus- taa, ja rytmi on kaikkein olennai- sin mimeettinen taito
Kirjan toistuva, Sacksin kaikkia pohdintoja läpäisevä teema on mu- siikin panos erilaisten psyykkisten vammojen ja häiriöiden diagnosti- soinnissa ja terapiassa. Havainnoi- malla eri tavoin vammautuneiden tai geneettisesti poikkeavien ihmis- ten suhdetta musiikkiin saadaan aivotutkimusta täydentävää tietoa ihmismielen rakenteesta.
Musiikkiterapiaa on järjestel- mällisesti harjoitettu vasta vii- me vuosikymmeninä, mutta se on tuottanut tuloksia. Erityyppi- set vammat ja sairaudet edellyttä- vät erilaisia lähestymistapoja. Par- kinsonin taudin liikuntahäiriöistä kärsivää voi auttaa MP3:sta korva- kuulokkeisiin tuleva rytmikäs mu- siikki.
Kaikkein hämmästyttävintä on musiikin avulla saatu yhteys vai- keasti dementoituneisiin ihmisiin.
Se on mahdollista, koska musiikin tajuaminen ja muistaminen säilyy kauan sen jälkeen, kun muut muis- tin lajit ovat kadonneet, niin kauan kun ihmisen mieli on vielä elossa.
Kirjoittaja on eläkeellä oleva Helsingin yliopiston dosentti ja Stakesin tutki- musprofessori.
