Pyhän Ramatun doctorin · DIGI

Pyhän

Namatun Doctorln, Promastln

^ja

Kirkkoherran Kokkolasta,

Andreas ^Shydenmxen

Puhet/

Kronobyn Mestaus paikalla pidetty, Kosta

KuningaMsen

Masan Homi - _Oikeuden

Duomion

^jälkeen,

Sotamiesten Matchias

Hjelrin,

AbrahamFrodin

^ja

Petter ^Lind»

siromin ^{oikia käsi}

^ja

^taltta

^poiM

^hakattln za

steilattin sinä

^{12 päimänä}

Huhti Kuusa Muonna 1786. Jotka ^olit

murhanneet, ryöstäneet ja murhapoltanehetLasten-Opet- tajan

Johannes ^{Matin pojan}

^ja

^hänen Maunonsa

^Kronobyn

PttäMä

^ja

^Terma-

järmen Kappeliknunafta.

Ruotsin Kielestä ^Suomext

^käätty.

V

Masasa,

Pränd. ^Gesrg Wilhelm Londiccrildck

§. I.

A>yt ^{on näiden Kolmen} murhamiesten

werlwuotanut. Se^höyryäwtela

tvaitittaxens lnnrhatutden ^weren kosto -hm

toa: ^{Maan, joka} wiattomalla

werellä on

saastutettu, pitä

lainehtiman Murhaitten

werta

, _että se ^kirouresta

puhdistettaistn. i

Mos.kirj.4:lv,11.

4Mos. kirz.

35 :33.

F.2.Näidenpahantekialn

rikoxet

^owatjul-

mat ^jakyllä tietyt meidän

seasamme.

^So«

tamiehet Hielti

^ja

Llndstromi,he

^olit

mu-

tamla ^wiftkoja

ennen murtanehet itsensä ^La- sten

^»Opettajan

Johannes ^Matin

^pojan

aittahan

Terwajärwesä, jonga

he

lulit 'tik-

kahan

^olnvan;mutta

kosta

^ei

^{he sseldä wä-} hindäkän

^rahoja

käsittäneet,

neurvottellt

he keskenänsä ,

kuinga

he

^parahiten

^olis

^tainneet

ryörvatä tawaran

hänen asuntmvastansa.

PxinpäinsH ei^l)e

uskaltaneet heidän kauhiata aikomustansa

^täyttä,

^waan

^{päätit otta}

seura»

hansa

^Sotamiehen

^Frodm,

^jonga

he tiesit vlewan

wäkewän,jokakaurvan

aika

oli

war-

kautta harjoittanut, jailman

sitä ^{io ennen}

oli

miehen

^tappanut.

Hänelle ^{he ilmoitit}

mkommens,

loka kohta

^mieldyi

heidän

^jul-

maan neuwohonfa«

Mmieleststi

^murhajat

^matkustit

^nimitetyn

Lasten-

Opettajan majalle,johonga

he ehtool-

la

hllian ennättivät. He

^rikoit

kohta ^ne

^tu-

kut^ja

salrvat

^joidenga

turwtsa, hän

_nMtuo--

nensa

^tolwoi,

suloisna rauhan

^aikana,ja

rau-

haarnkastawnnEsiwallan helmoisa,saawan-

sa

4 ₃

⁾

sa ^nautita

^{yön tepoa}

rumihin mirmotureri.

Mutta he herätettin murhamiesten koltnaldn

ja

Mies kirehesti

^tuman

owe^le

^pyO

kädesä

^joka oli ilman ladingia,

übaten am-

PW

^{heitä, joslie}

asteldakan lähemmäri roh- kieisit ^tulla. Tästä

^murhajat

^mäliän

^tnr.

mistylt,

sanoit itsensä matkamlehiri

^jaanoit

ruoka.

Waimo

kurotti

heille

^{woitajaleipä}

porstuan,mutta^Frodig,joka

seisoi

^omenpls-

lesa

ulkopuolella

sai

^nyttpystyn

suun

^poists'

tuxi

puolestansa, ja weti

Lasten-

^Opettazan

pyssynenft turvasta

^ulos.

Täft

^tarmi

^hän händä kurkkuhun

_nipttele

_händä, in Llttdstrsmltt ^{kansa M.}

sihen asti

että gielti ^jokaul'

toa

^hyppäisi porstuan, pisti

htrmtttämän mnrha

^puukon

hänen rindohinsa. ^Werl

^pu-

halsi sen miattoman chdämmesta,

^ja

hatt

Maipui

murhamiesten kasihln.

ja

Lindstesmi ^ktruhdit

^{nyt tupa^}

han,

jaanoit

Walmolda

rahoja joita

hänen sanoisstns

^ei

heillä ^ollut. He

pyysit arkuin ammmia,ja

kosta hänandol ^ne

^betlle,

^heitti

Lmdstrsmi

^{monet kerrat}

peräseldään tuhka hänen silmihinsä, sihen asti että Aeltt,

jon-

ga kädet wielä

^höyrysit

murha

^{merestä,tulija}

pisti

händä samalla

puukolla jolla

hänhanett miehensä ^{surmannut oli.}

^Seonneloin mai- nio^maipul

laattlalle

^ja

matreroltst surkiasttt

muttaei rllkouxst,

ei

kyyuneleet,ei

malims eitämeri tatnm

^lepnttä

^mulhajan mlmaa ^sy.

A

²

^Ms

4

danda.

Hän ^oli

^lumomlt

^konnansa

^{ja paa.}

duttanut

sydämmensä

^{ja pisti}

händä toisen

kerran^paljoa

chirmicknmällä asehella

^Bajn-

nettillä,joka

oli

^tehty

Maldakunnan mihol- lisiä wastan

^{"). Nytt arkut ja}

lukut mm- hailda

^{amattin,rahat,}lijnawateet,

kultasor»

muret,jayxi

Lasten

-Opettajalda

itseldä teh-

ty plakkari-

kellä

^ryömättin.

Mutta

murha

^jaryömäys piti myös

sa-

lattalnan. Se

murhattu

mies makais kuol- lnnna

meresänsä

porstnasa, ja maimo meti

mijmmeistä kerta ^hengiänsä tumaft,

kosta

murhajat päätit

malillansa,että

^poltarumi-

hit

^ja

hnoneet. He

^{kannoityhdestä}

^neumosta

nijden

murhatuiden rnmihit

^{sänkyhyn,kokoi,}

sit kaikellaisia

^syttöjä

sen

^{alle,jamirititnij.}

hm

^walkian.

Nytt

wasta

^{murhajatpakenit}

saalihinensa

ja

omisa tunnoisansa

poltinraudalla

kanhtasti

merkityt.

He

^lymyisit

^heitänsä muorokanden

yhdesä

heinä

^{ladosa, joka} oli

runsaamman

kuinpeninkuormanmatkan pääsä

murha

^-ti»

loista,ja

sitten masta

^menit

he itsekukin

^ko-

ttansa. ^Moi hirmuisia töitä!

Naburit,

^jotka_malkian

loistolda herätettin

uniwuoteildansa, tijruhdit

sammuttaman

wabingonwalkiata;_mutta

he

^{löysitnijden}

e-

nimmttten

tnhmaxi

palaneitten

rumisten ^al-

la

*)Oikeuden

edesii

^kielss

Hielti

^tclman

tehne«

hensä, mutta

tunnusti sm

fangiudesg.

5

la

meristä

^{maatteita,josta}

he

^päätit

murhat

tapahtuneen.

Hirtti

^ja

Andstromi

^olit

saa.

neet

Esimiehildansa

luman kulkia Samon»

maahan,

josa

he

^cmvoit

sitä

^{ryöstettyäkalua}

kaupita yhteisexi

eduxi.

Mutta

Inmalan Manhurffaus

ei

sallinut ^heidän

^pchudensa

salasa

^olla.

Hielti

^jaFrodiglnultin ^kyllä monelda mikapäaxi

tähän

^rikoxen,

sillä he ^o-

lit

murha

yönä poisa torpistansa, ja ilman

sitä

tntnt pahantekiät;muttaet

heitä wastan mitään todistusta ^ollut, ennen

kuinSielu, joka jongun

marastetun

^kalun

tähden

^panti.

hm

rautohin,koko

asian tunnusti. Herran suuri Nimi olkohon

tjantaikkisesti kijtetty ja

kunnioitettu!

^jokapienten

asian haarain

^kaut.

ta ilmi

saatti nämät kauhittamat

^pahante-

got, ja

malmistt

pahantekiöiUe

ansaitun ^ran-

gaisturen, muutoin^nijn olis monet

murhat

ja

mäkimallaisudet ennen

^pitkä tainneet ta- pahtua meidän

seafamme.

F.3.

Tainkallmset

^omat

^ne

jnlmat pimey- den-työt,joistaepäilematä

simoma ^on

^ollut

kaikella

^mierolla.

Näitä

^{olen minä myös}

tahtonut

lyhykäisestikertoa minun

sanan

^kuu»

lioilleni,

_että

ne kaukaisemmatkin mahdaifit

nytt,

kosta he omattullehet katsomaan ^näiden murhaitten hirmiätä

^loppua,

saada selkiän

tiedon

heidän rikoxistansa.

^{Mutta ei}

sinä

^kyl-

lä ^ole;minä

tahdon

^myös

^tällä

^{erällä jotaan}

lamtammalda osotta ^teille

^julmuutta,

A

₃ ^että

6

että

^te

tästedes kauhistuisitte ^näitä

^ja

^mnita Ehristiknndaa bamäisemiä rikoxia ,

_ja

_että

_te

ftnkautta ^tulisitte kehoitetnxi Jumalan

^pel-

koon ^ja

lnnihin ChrMlisshin

harjoiturihin, jota paitsi ett' te ^sningaan

moi mättää kal-

wawata omatundoa ja häpiällistä

kuolema-

ta, ja

turhaan etsitte

autuutta

setä

^ajasa

et- tä

ijankaittisudesa.

§.

4. Nämat mnrhamtehet! he ^olit

^{jo lap.}

suhesansa heidän Manbemmildansa saatetut Jumalan

armo-sylihin.

He ^tulit

^ylösotetun

Jumalan

armo-lapstri ja merkitkin

meidän KattMmman

Mapahtajamme

Ristin-Mr- killä siinä

^Pyhäsä

^Kastehesa,

^josa

he

^puolet-

hansa kummeinsa kautta

^lupaisit luopua per-

keleestä

^ja

kaikista

^{pimeyden töistä,ja}

malal- la makuutit kaiken elinaikansa

^palmella

Her-

raa sitä snurta Immlata

^ja

^olla Hänen ^py- hille

^Myillensä

kmMaat. Usiasti on heitä ha- masta

lapsuudesta

neumottn

^ja

marsitettn tä- män

^Pyhänlijton

suuresta ^armosta

^ja

^sisälle-

pidosta.

Minä tiedän että he

^omatmyös

o- malla suuttansa uudistanehet sen ^{kallihin ma-}

lan Herralle ^{kosta he ensi kerran} sait ^nantita fita

^pyhääja

^kallista Ehtoollista,

josa

se ^rak-

kaudesta

palama Vapahtaja

lesus Hänen Mmmihins

^ja

Verens osallisudella

^tarjoisi

heillemoimaa

^pyhäänjalulnalisehm

elämä-

kertaan, Lijton'

ääni on

^joka

kerran kuin he smat astnnest ^Hsrmn

^Pyhyteen

^moimalli-

ftstt

7

sesti soinnt heidän kormisansa. Murta 0!

millä taivalla

omat

he

lijton pitäneet?kuin»

ga omat

he malastansa

^maartn

ottanehet?

Minä olen hamasta

lapsudesta noudattanut

heitä hartahilla

^{nemvoilla ja} maroituxilla;

mutta

he ^uhraisit itsensä

^{synnille japerkeleet,}

le.

He

ylönkatsoit kaiken

nnhteen

^jatallai.

sit Testamentin -

_{Merenjalkainsaala.}

_Näin

omat

he

malapattoiset ja petolliset

ollehet sitä sunrta

^ja

Manhnrstasta lumalata

^mastaan;

He

^orvat

^wklan katsoneet

^{ylon jasärjit}

lljton,Hes.i6:i9.

Acb! st

^jokalijton

sarke

pttaisk6

hauen

^{paastman?Cap.}17:^15.

Ei!

silla ^kirottu olkohon st

^{joka eitotte.}

le lijton sanoja:

sano

^Herra,

_lerem.

11:3.

F.5.Malapattoiset _omatnämät^pahante.

kiät mielä

nstammatta

^{lamalla. Nijnknin}

Sotamiehet

^omat

he

^arvatun

Fanun

^alla

walalla wannoneet:nijn_totta

kuin heitä

Jumala ^amakoon sielun

^ja

rumihin

^puo-

lesta;

nijn

tahdoit he

^myös

olla

Kuntngaalle ja

Isänmaalle ^nstolliset

ja marjella

heitä

mijmmeiseenmeripisaraan

saakka. Sentäh.

Den oli

sota-asehet heille

^{nstotnt,torpat ja}

asnintilat

talonpoilta

raketut^ he

nanttimat

heildä

^palkan

sekä sodan

^että

ranhan aikana,

ja paitsi

sitä

^monia

suuria

^{etuja:MuttaOl}

hinviätä

malapattoisuntta! nämät

rauhan

ia ^mapandenmartiat,

he itse

^{pistämätpun.}

kon heidän

syyttömänkausameljensä si)däme.

A

4

hen.

8

hsn. sa,

_ja

He _mielä

^ryömämätpäällisen

^kaiken Maldaknnnan ^hänen

^tamaran.

maru- sNmilla surmamat sen ^mmhesta

^{ja pelmosta}

pyörtuneell ja horjuman maimon.

Kuningas on

Hattituren

^{Muodon 2 §.}

^ma-

lalla lvakuuttanut, ettei

ketään Hänen ^a-

limmaisistansa ^turmella

^hengen

, _{elon eli}

tamaran

puolesta. Ia

^nijnkuin

^Laki

^yh-

deltä ^puolen makuutta

meitä tästä ^meille mannotusta

^mapaudesta

,

ntjn_omat

sotamie- het toiselda

^pnolen

sen

^{martiat. O!}

^ääritöin.

da pahanilkeisyyttä!

itse

^{mapauden wartiat}

he

rikkomat

sen

^lijto-malan jongaKuningas

on

mannomlt

Hänen alimmaisillensa.

F- ^6.

Jota ^mämmin

minä tntkin

heidän

pahunttansa,

sen ^enämmin

^julmene

se

^mi.

nun silmisäni. ^Kenen

^sydän ei kuole, kenen

silmät

^{ei kyynnellä,}

kosta

^murhajat mim-

mafansa

karkamat miattomain ^{päälle^}

Pön

pimeys oli jo peittänyt

Taimaan mnstalla

waipalla

kosta

Lasten-Opettaja Maimonen.

sa

^olit

^menehet

lemolle mirmottaman edes»

mennehen väimän

työstä wasyneitä rajojan.

sa

^:

He tiesit elämänsä

Christittyin

seasa

^jot-

ka

Lain

^jaChristillisyden

sitehiltä hallitaan.

Rauha

^{jalemollinenomatuntooli kaikenpel-}

wou^poistannt

heistä:

^{ja juuri}

silloin he hera.

tetaän murhamiesten

metelißä. Meri.koirat karkamat

heidän

päällensä, ja et knkan tien- nyt

tulla heille

^auxi,

Ma he olit rakendaneet

ma-

9

majansa

metsän

^suojaan

^{mahan matka Kir-}

kolda:mnttamingä

tähdenheitä ^mainotaan?

Mitä

^pahaa olit

he tehnehet ^{näille mnrhail-} l.e?

^Marsingoon

he

^{jollaantamonotit}

heidän mielensä

pahoittaneet? Et

millään

muotoa.

He

^olit

luonnostansa

hiljaiset ja rehelliset,ja Luoja oli^jolapsudesta mlattomuden ^ja

rehel-

lisyden

merkittä kaunistanut molemdain

^nmo.

.Don:

he kohtelit kaikkia ihmisiä

simeydellaja nöyrydellä, ja

sentähden

^{mnilta yhteisestira-}

kastettin,

^janäitähymiä^tapojaoli

hän

^myös

nijnkuin

Lasten

^opettaja

sekä

^opitta

että elä-

mällä

nuorukaisten

^sydämmihin

istuttanut.

Mikasta

sijs yllytti murhajat

tähän

miatto- muden ^majaan?

Jo!

^{yri kirottu}

^himo

^ryö-

mätä lähimmäisensä

^{tamarata ja}

^omaisnut-

ta.

Lasten

^-Opettaja

maimonensa

^olit

nnorm desta

harjaunduneet

tarkkahan

käsityöhön,

he

olit miriät ^ja

ahkerat

töisimsä,)apidit _tama-

ransa tarkasti

^tallella;

sentähden Jumala

myös

siunais heidän otsansa hien

^niin,

^että heillä

^ei

ainoastans

ollntjokapäimänen leipä, mutta myös joku

maha

^{saästösä,ja jurita«}

man tähden

^täydyt

heidän

kuolla. ^Murhajat

he

anomat ruoka,

sitäheille

^{annetaan.Maan}

ei

heidän nälkänsä sammn

^ilman

^murhata

eisä

^janonsa ilman merta.

Metsän

^-pedot

nättiänsä

^joskusraatelemat toisiansa,^mutta ei^yhtäänniinjulmaa löydyjokaei

tesustn

^e-

lattäjäänsä.

Palanut! ^ios

^ei

ihmisten ^eikä

^pe-

A

5

toin«

10

toinkan seasa

^{teidänmertaanne löydy?}

^Oliko

teillä

sydändä pistä

vnnkon sen

pomehen joka teitä ruokki ^ja

mnrhata

hymintekiätanne?

Ah!

^minun

Julmaani!

^joko

^{satana on}

ⁿⁱⁱⁿ

rijmannut synninorjat,

että he

pahudesansa omat^julmemmatkuin

metsän

^{pedot, ja}ettei

heidän

^kirottu

himonsa

^{tamarainperäänmä.}

hemmälla

_ja

sammu ^kuin

^miattoman

^murhalla

meren muodatnretta. Lnondo hnoka ,

_järki

ja taito ^tyrmisty,kenen sydän ei

tasa ^tuole?

ja kenen

silmät

ei

sula mesihin?

§.7.

Mutta hirmu mielä enämmin

^lähesty

meitä,jos

me

ajattelemme,että

sama

^onnet,

tomns

olis

tainnnt^yhtähymin

kohdata

^mei-

takuinLasten

^Opettajataja

hänen

^maimoan»

sa. ^Me

^{hälyimmekaikin}

^{maarasa näiltä}

^ja

näiden mertatsilda

^ryhmättä taikka

murhat-

ta.

Ia ^mikä

^{turmameillä hengen}

,

_elon ja

elämän

^puolesta

silloin ^olis?

^jotka

sanat

^kui-

tengin

fisällänsa

^pitämät

kaiken meidän luonnollisen onnemme.

Uffokat

^minua,

en minä tahdois ^teitä ran- hattomari tehdä eikä

paljailla marjoilla^pelo-

tella. Näiden

pahantektäin mijmmeistt tnn.

Nusturet

^omat

ilmi saattaneet

^{monet julmat}

murhan dantehet. He kiukuitsit murhalla

^ja

tulipalolla

kostaa ^kaikkia

nijtä jotka

mahan- Bn mastustit heitä: he suutuit

Opettaille, jos

he

^mainkysyit

heidän elämänsä

^perään:

heidän nuhteensa

^ja

maroituxensa

^yllytti

^hei.

ta

11

ta sammumattomaan

^mihaan,

niin että he usiasti etseit kostoa

^ja tila

mnrhataxensa

^mei-

tä. Ia

^{ei mijmmeinkarmittumuuta ryö-}

mäyxen ja

murhan

^syytä,

knin

^joku

maha

^ta-

marata_ja

säästöfä. Jos senkallalsia ^mnrhan

markanden lahkokundia mielä

^löytyis,

mi- kä

tnrma

silloin meillä.? mikä lukkn

^tama-

ratta? me mahdamme

^syystä Seurakunnan

kansa ^Malitta

^ja

sanoa

He

^omat

^kinkns

^{ja mimmas,}

Ei

^moi

meit kärsiä ^tiellä.

Ankomat

^myös

heidän ^kitans, Ett saisit

^meitä

^niellä.

Kuin aallot meres

^pauhamat,

Nijn

he

^{meidän mertmn janomat;}

Jumal taimastsitä nähköön! N:o 85 :v. _3.'

s°. 8.

Rakkaat Sanankuuliat!

^mikä

armo näillä töillä?

^mikä palka päälliseri? ^Motpi-

ko kukan niin mnstia mnrhan ^töltä

^malkiari

malaa?

^{järki ja}

Jumalansana,

molemmat

kiroa senkaltaisia

^{julmia rikoria.}

Herra ^huu-

taSinaista:Ei

sinun ^pidä warastaman, ei sinun

^pidätappaman, 2

Moskin.

^20;

'5,13-

Ia

³

^Mos.

^kirj.19.knlu

se: ^{Ei tei-}

dänpidä rparastaman elimalehteleman eli pettämän toinen toistan. ^{Ei teidän}

pidä

wäänn mannoman Minun Ni-

meeni,ja

hamaisemän sinun lumalas

Nimeä,

sillä ^{minä olen perra. Ei} sinun

pidä tekemän MMmmstlles ^wääryyt.

ta

c

^{12 )}

ta _dä

eli_myös

r^smämän ^{hättda. Ei} slnun

^pi-

asettaman sinuas ^lahimmai«

scsmermmastaan, sillä

^{minä olen}

^Her-

ra. Et

sinun ^{pidä kostaman eikä miha.}

Man

sinun kansas ^{lapsia. Sinun}

^pitara.

kastaman lähimmaistas nifn ^kuin ttse si«

nuas^

sillä ^{millä olen}

^Herra,

vers.

^11,12,

!3^{/^l6,}

l - _Näiden

käffytnrikkoille

on

Man-

han Jumala ^itse

jnlistanut yhden

kauhitta- wan

kirouren duomioll

, _kosta se ^esimerkixi

kunln

,

₅

_Mos.

kirj,_27:24.

kirottuolkoon

joka

lähimmäisensäsalaisesti ^lyö,

^ja

^kaikki kansa

^ftnokan,

^{amen. Kirotut}

^omat

^he

ajasa,

sillä

omantunnon-mato kalma

heitä.

Marpnsen

rapsans

_kamtnantta

heitä metsisa

palmatta ja

heidän

^{pahudensaknljaile yöttä}

heidän silmisänsä,

ja

maitta he

^{pelmosta pa-}

kenemat murha luolahansa,ntin

^nijdenMiat.

tomain meri kuitengin

huuta lakkamata

ko-

stoa heidän kormisansa

^:

^heidän

^täytyCainin

kansa ^kaubiasti huuta: Kuka ikänans mi- nun ^löyrä st

^tappa

^minun.

¹

Mos.

^kirj.4:

14.

Rauhattomat

^omat

senkaltaiset

^pahan,

tetiät maan

^päällä,

sillä heidän

^omatundon-

ja joka

on

poltinraudalla symästi merkitty pure

heitä

¹

Tim.

4:^2, ja

Jumalan ^kosto.

dnomio

murhamiehille ^{on heidän}

päänsäpääl.

la:

Joka lhmisin ^meren

^muodatta,

ha.

nen merensä

^pitä

^{ihmisten kauna muo-}

dgreugman^ «

Mos

^kirj.9<

6. la4Mos.

Kirj._35:

13

Kirj.35:^30,

3

^1,33-

niin

^puhu

Jumala itse Mosexelle Moabtterein

^maalla,

maha ennen

kuin

Israelin

^piti

sisälle

^käymädän

^{sihen siu-}

nattuhun

^Canaan

maahan: ^Miehentap.

pajaa

pitä

tapettaman

todlstainen

suun ^{jälkeen; Ia}

^ei

teidän pidä

otta-

man

^yhtakan

hindaa miehen

^tappajan

hengen

edestä,

joka

itse pahuudesta _on

kuoleman

^matkaan

saattanut, sillä ^hä-

nen

pitä totisesti ^kuoleman Joka ^me-

reen

_ja

mikapää

^on,

hän saastuna ^msan,

maa

^ei

taida puhdistetta merestä

^jo-

ka sihen

^muodatenu

^on , muutoin kuitt

sen ^{meren kautta}

^joka

sen

^muodananut

on.

Mutta

kosto

^känpt miclä

edcmmäxi.

Ki- rotut omat

senkaltaiset

pahantekiät

iankaik- kisesti; sillä

ⁿⁱⁱⁿ

sano

^Apost.

Pamali

¹

6:9,10.

Ettäko

te

tiedä ,

_ettei

_määrät

pidä Jumalan ^maltakunda

^perimän.

Ia ^{kosta hän}

^hamaitst,

^että

^monda

fsnkal-

latsta

^{löytyiCorinthon}

Seurakunnasa ,

_jotka

tahdoit mähendä ^tätä Herran

^miha,

^kohtaa

hän heitä

^kimahalla

^nuhteella

^ja

sano: ^Al-

kät

^exyko,

eifä huorintekiäin, _eikä

epä- jumalden palmelicun,

eikä falamuorei-

sten -- _{. eikä marasten, eikä ahneetten^}

eikä

juomaritten,

etkä

pilkaltten,

eikä raateliain pidä Jumalan maldakundaa

perimän.

Ia

^{Gal.5:«9, «}

.

^{21. niin}

^han

luettele ne

^julkiset

lihan

^työt

erinomattain

(

«4

⁾

kateuden, murhan, juopumuxen ia

^p.

lensysmisen:

^ja

sano

mijmmelstrl:

Näitä minä teille edellä sanon nijnkuin minä

enningln

sanonut

^olen

^{että ne}

^jota

stm taUatsia ^tekemät

^ej

^pidä Jumalan ^wal«

dakundaa

^perimän.

lesus

^itse,jonga

sy- dän hohta sulasta rakkaudesta

^syndisiä

^koh.

tan,

hän sanoMatth.

^5:21,22.

^että miehen

tappajan pitä

Helmerin mlehen ^mikä.

pää

oleman

,

ja

loh. ^Ilmest.

^kirj.2

,

_:

_8. sano

hän

^että

murhannen

^ja

pahantckian pai-

ta

^pitä

olemaan sijnä järmesä

^{joka pala}

tulesta

^ja

tulikimestä.

Sijswäris,wapis,ann'katkk'kannas

nosta,

Äin

mutstain

^{kuinga julmast}

Jumal' ^kosta,

Oyndifill'

helmetin

maimas haiktas,

Ia ^kadotuxen

^kuopas

^kauhias.

Zl:o 408

^tv.ii.

§.

_9.

Kauheita ^töitä

^!

hlrmiätä ^pahuutta

^ja

onnetoinda^loppua!

kenellä

ⁿⁱⁱⁿ

timikoma sy-

dän?kukanijn paadutettusynninorja!

Taik-

ka syntykö

ihmisen ^sMndä,

^joka

näiw

tnt-

tistellesa

^{taidats mteldyä}

tainkallaifihin ka- Lottamihin

^syndeihin.

Kuningan

Korkin Kästynhaldia on

^pyytä-

nytminun maroitus

sanaa sarnamaan ^teille

jotka

tasa ftatamilla ^olletta. Tähän ^olen

^mi-

nä

^myös

sekä Miraldant että omallatunnol- tani melmotettu, erinomattain kosta ^minun on

^{nytt täytynyt}

särjetyllä sydämmellä sev-

ra-