Sukkuu
KAANAA niinko
keskenään
Etukannen kuvateksti: Paikkarin pysäkillä 1930-luvun lopulla, vas. Olga Takomo, Mimmi Koivumäki, Ida Lindberg ja Laina Lindberg. (Ritva Nokkoudenmäen kokoelma)
Takakannen kuvateksti: Kaanaantiellä 1970-luvulla. (Kuv. Martti Tuominen, Raision kaupunginkirjaston kokoelma)
Raisio-Seura ry:n kirjajulkaisu nro 6 Teksti: Nina Petander ja Altti Koivisto Taitto: Anne Nokua
Painopaikka: Uniprint ISBN 978-952-67774-1-2
Sukkuu niinko Kaanaa keskenään Aluksi
Kesällä 2013 Raisiossa toteutetaan jälleen uusi kylämatkaesitys, jossa tehdään aikamatka Kaanaaseen ennen ja jälkeen Nesteen öljynjalostamon rakentamisen. Altti Koiviston suorittama aineiston keruu käynnistyi vuonna 2003 ilmestyneen Kotiseutuoppia raisiolaisittain –kirjan yhteydessä ja keruutyötä täydennettiin menneen talven aikana tehdyin lisähaastatteluin. Tuloksena ovat kesän aikana esitettävä muisteludraama ja sen lisäksi kirja, jossa draamatekstiä on täydennetty vanhoin valokuvin. Kirjan painatuskuluista on ansiokkaasti jälleen huolehtinut Raisio-Seura.
Muisteludraama kuvaa ennen muuta sitä valtavaa muutosta, joka aiheutui eristyksissä olleelle Kaanaanmaalle, kun Nesteen öljynjalostamoa ja sinne Raisionlahden poikki johtavaa tietä ja rataa alettiin rakentaa 1950-luvun puolivälissä. Ennen Nesteentietä kaanaalaiset olivat kulkeneet Raision keskustaan Paikkarin kautta. Kaanaan hiljainen elämänmeno vilkastui monin tavoin vuonna 1957 toimintansa aloittaneen Neste Oy:n tuomien uusien työpaikkojen myötä.
Kaanaaseen asettuneiden perheiden lapset toivat alueen lapsimäärään sellaisen ratkaisevan lisäyksen, että Kaanaan kansakoulua oli vuonna 1964 pakko laajentaa vanhaan koulurakennukseen verrattuna huomattavalla uudisrakennuksella. Kaanaantien varrelle perustettiin siellä vanhas- taan olleen Turun Osuuskaupan Kaanaanmaan myymälän lisäksi myös muita kauppoja. Niin ikään Nesteen työntekijöiden Viheriäisten asuntola- alueelle tuli oma kauppa. Kaanaantien varrelle perustettu Vanton posti oli myös seurausta alueen voimakkaasta kasvusta.
Urheiluinnostuskin alkoi saada jalansijaa entistä enemmän. Nykyään yhtenä maamme maineikkaimpana lentopalloseurana tunnettu Raision Loimu perustettiin Kaanaan koululla syksyllä 1958. Alun perin Loimu oli Kaanaan kyläseura, jonka toiminnassa lentopallo oli yksi laji muiden joukossa. Unohtaa ei voi myöskään samana vuonna perustettua Nesteen Urheilijoita. Sen toiminta oli tosin kerholuonteista ja rekisteröimätöntä, eikä sen nimissä tapahtunut virallista urheilutoimintaa. Vuonna 1961 sen alaisuuteen perustettiin soutujaosto, joka seuraavana vuonna erotettiin Nesteen Soutajiksi ja rekisteröitiin omaksi soutuseuraksi. Kolminkertainen olympiavoittaja Pertti Karppinen, jonka koti oli Kaanaanmaalla, kiinnos- tui soudusta vanhempien veljiensä esimerkin innoittamana ja tuli mukaan Nesteen Soutajien toimintaan.
Kaikesta tästä ja paljosta muusta kertoo Sukkuu niinko Kaanaa keskenään –draamateksti. Sen tapahtumat lähtevät liikkeelle 1900-luvun alusta, jolloin kaanaanmaalaiset hankkivat lisäansioita soutamalla piimäruuhilla maitotuotteita turkulaisille asiakkaille. Tapahtumien päätepisteenä on puolestaan vuosi 1976, jolloin Pertti Karppinen voitti Montrealin olympialaisissa ensimmäisen kultamitalinsa.
Kirjan ovat käsikirjoittaneet ja toimittaneet Nina Petander ja Altti Koivisto. Kiitämme kaikkia, jotka ovat omalla panoksellaan tehneet tästäkin kirjasta mahdollisen. Erityisen suuren kiitoksen ansaitsevat Antti ja Eila Suominen, Ritva Nokkoudenmäki ja Heikki Piirto, jotka ovat vaivojaan säästämättä avustaneet meitä. Suuri kiitos kuluu myös kirjamme taittajalle Anne Nokualle ja kuvankäsittelystä vastanneelle Kai Viertolalle.
Raisiossa 15.7.2013
Nina Petander ja Altti Koivisto
HENKILÖT:
I Näytös:
Kaanaan asukkaita
Turkulainen kesäasukas Soutaja Pertti Karppinen Kala-Kalle ja emäntäkokelaita Johtokunnan jäsen Opettaja Anna Suominen Merimies Kauppias Vuorenheimo
Fransi Turhalan Jussi Poliisimies Aaltonen Poliisimies 2 Fanny
Kuorma-autonkuljettaja Terveydenhoitaja
II Näytös:
Kaanaan asukkaita Kauppias Piirto Peltolan Eeli Lehmä Maanostaja
Kuorma-autonkuljettaja Lehtikuvaaja
Kunnanjohtaja Poliisimies Aaltonen Poliisi 2
Toimitusjohtaja Eevonen
Urheiluseuran perustavan kokouksen puheenjohtaja ja jäsenet Kuorma-autonkuljettaja
Urheilijoita ja mittamies Postivirkailija Leila Suominen Milton ja Markku Into Kalervo Kummola Kioskinmyyjä
Soutaja Pertti Karppinen
Sukkuu niinko Kaanaa keskenään
I Näytös: Soutelua syrjäseudulla (1900-luvun alku – 1950-luvun alku) II Näytös: Nesteentietä maailmankartalle (1955 - 1970-luvun alku)
Näyttelijöillä on asuna läpi esityksen Kaa- naan kansallispuku eli Raision Loimun ver- ryttelyasu, johon lisätään eri kohtauksissa tarvittavaa puvustusta.
Kaanaan laulu
Näin taru vanha kertoo sen, kuinka retken kesäisen, siskot Pyhän Birgitan, teki luonnon helmahan.
Kaanaanmaa, Kaanaanmaa, Raamatussa mainitaan.
Kaanaanmaa, Kaanaanmaa, tiedä en sen kauniimpaa.
Kun tammipuiden siimekseen istutuivat verkalleen, katsoivat he ihaillen, paikka tää on taivainen.
Kaanaanmaa, Kaanaanmaa, Raamatussa mainitaan.
Kaanaanmaa, Kaanaanmaa, tiedä en sen kauniimpaa.
Ei paratiisi konsanaan tarjota voi parempaa, seutu kaunis nimen saa, nimi johtaa aikain taa.
Kaanaanmaa, Kaanaanmaa, tiedä en sen kauniimpaa.
Sanat ja sävel: Harri Mild
Kaanaan asukas ja torikauppias nostelevat tonkkia, porkkana- ja perunasäkkejä ym.
Mut kyllä se kaikill kaanaalaisil on vähä simmotti ollu. Eläminen ankaran luonnon kanssa on ottanut lujille. Se on kasvatta- nut ja yhdistänyt, opettanut elämisen taidon ja toimeentulon, työn ja yrittämisen. Maitoa myytiin, ja muita tuotteita. Kaanaa- laiset olivat tuttu näky Turun torilla.
Turkulainen kauppias pasteeraa ohi sunnuntaipuvussaan, kävelykeppi kädessään. Nostaa hattuaan Kaanaan asukkaille, pyyhkii tomua takinliepeistään ja jatkaa matkaa.
Kaanaassa oli myös kesäasukkaita. Turkulaisia, oli isoja kauppiaitakin, jotka tulivat junalla Paikkariin ja kävelivät sieltä mutkaista Kaanaantietä Hahdenniemeen. Aamuisin menivät töihin ja illaksi tulivat takaisin. Isäntä kävi töissä ja muut olivat Kaanaanmaassa. Kaanaanmaalaiset saivatkin elantonsa paljolti kesäasukkaista, sillä maanviljelys oli verraten pientä. Jos hiukankin oli joku ylimääräinen huone, siihen otettiin kesäasukkaita. Se oli meidänkin mamman henkireikä. Perunoita tai porkkanoita vastaan saattoi saada vaikka kangasta, tai vaikka nuken.
TORIKAUPPIAS: 1900-luvun alkupuolella Kaanaasta kuljetettiin santaaki, rullavaunuilla kiskoja pitkin, santakuopalta laitu- rin päähän ja sieltä proomuihin.
KAANAAN ASUKAS: Silloin osattiin luonnon antimia käyttää viisaasti. On täällä Kaanaassa ollut ihan ammattikalastaja- kin, Kala-Kalle Katteluksesta. Sen tunsivat kaikki ja hän tunsi jokaisen kaanaanmaalaisen. Vaikka Kaanaanmaalla kaikki taisivat vähän ollakin sukua keskenänsä, ei sen puoleen. Kalle oli ennen muuta nuottakalastaja. Nuottaa hän säilytti Hah- denniemen rannassa. Lahnaa hän kalasti ja silloin myös syötiin lahnaa. Kutuaikaisten lahnojen pyynti uimakalliokiven eli Limppukallion tienoilla toi toimeentuloa. Lahna kävi varmasti kaupaksi. Aika nuorena Kalle jäi leskeksi. Mutta vaikka hän oli jäänyt yksin, hän hoiti huushollinsa mallikelpoisesti. On hänellä kokelaita huushollia ollut hoitamassa, mutta aina ne saavat lähteä. Sieltähän se Kalle saapuu saaliineen. Menevät.
I NÄYTÖS: Soutelua syrjäseudulla (1900-luvun alku – 1950-luvun alku)
1.Kohtaus: Piimäsoutu
1900-luvun alku. Kaanaan asukas 1 saapuu.
KAANAAN ASUKAS: Keskitymme seuraavassa kuvaamaan elämää Raisionlahden länsirannalla ennen ja jälkeen Nes- teen öljyjalostamon. Kaanaanmaa, Lähi-itään viittaava raamatullinen nimi, lienee peräisin 1800-luvun herätysliikkeiden ajalta. Nimen alkuperästä on olemassa oma tarinansakin. Kun nunnat toivat Naantalin luostarista tuotteitaan Raision- lahdelle laivoihin lastattavaksi, he kokivat lahden rantamaisemat kuin Kaanaanmaaksi luostarin muurien vastakohtana.
Näyttelijät saapuvat tehden hitaita uintiliikkeitä ja laulavat Kaanaan laulun, minkä jälkeen siirtyvät torikauppiaksi. Kaa- naanlaisia torppareita soutaa ruuhessa tinkisoutua, veneessä on maitotonkkia.
KAANAAN ASUKAS: 1900-luvun alusta sotiin asti Kaanaan piimäruuhia kävi Turun reissulla melkein joka talosta. Tinki- soutajien päivä oli pitkä ja raskas. Aamutoimet lypsyineen oli tehtävä niin varhain, että matkaan päästiin jo aamukuudelta, oli sade tai paiste. Kotiin palattiin iltapäivällä kahden aikaan. Soutureitti kulki Raisionlahden länsirantaa Koivuluotoon saakka, sieltä yli Viheriäisten aukon, Ruissalon sillan alitse Otkanttiin ja sieltä eteenpäin Aurajoen suuta ennen föriä olevaan Kissalovin rantaan. Soutu kesti normaalisti kaksi tuntia. Matkan varrella oli suuria ja korkeita valtameri- ja saaris- tolaislaivoja, halko- ja hiekkajaaloja sekä joen molemmilla rannoilla telakat, Crichton ja Vulcan. Telakoiden miehet tulivat veneet nähdessään huutelemaan soutajille.
TORIKAUPPIAS: Kaanaan likoitte piimäveneet tulee taas!
Vene törmää. Tonkkien kolinaa ja yleistä hämmennystä.
KAANAAN ASUKAS : Ilmankos sitten Koivulan Lauri hämääntyi niin että souti päin telakan betonipylvästä ja tonkat kaa- tusivat sikin sokin paatin pohjall.
Pertti Karppinen soutaa rivakasti ohi.
TORIKAUPPIAS: No kukas tuo oikken ol?
KAANAAN ASUKAS: Ahaa, Karppinen menee taas. Kilpasoutaja. Se jaksaa harjoitella, tuli rakeita tai räntää niin mentävä on.
2. Kohtaus: Kalastaja-Kalle Katteluksesta
Kala-Kalle saapuu sydväst päässään kalaämpäreineen ja emäntäkokelaineen.
KALA-KALLE: No perhana, laitoikkos mulle perunalaatikkoa?
EMÄNTÄKOKELAS 1: Sinähän sen paremmin tairat, ko ite huushollaatki!
KALA-KALLE: No turskatti! Perskeles! Samperi soikoon! Ottaa ämpäristä kalan, jolla läpsäisee emäntäkokelasta.
EMÄNTÄKOKELAS 1: Himputti soikoon! Etteisessä se perunalooras imeltää! Etteisessä! Muita emäntäkokelaita ilmaantuu paikalle.
KALA-KALLE: No perhana! Etteisessä etteisessä, se se paras paikka perunalaatikolle on!
Emäntäkokelaat ottavat suutuksissaan esiliinansa vyötäisiltään ja leyhyttävät sitä ”tuulena” Kala-Kallen ympärillä. Syntyy varsinainen myrskypuhuri.
EMÄNTÄKOKELAAT: Laulaen. On seuduilla näillä se tunnettu kalamies, Kala-Kalleksi ristitty on..
EMÄNTÄKOKELAS 1: Velipoika kävi sen kanssa nuottaa vetämässä. Ei koskaan siitäkään ole kiitosta saanut.
EMÄNTÄKOKELAAT: Ei kiitosta ei!
EMÄNTÄKOKELAS 1: Mutta välillä Kalle lähtee tuulettumaan. Niin että osaa se elämässään myös tämän huvituspuolen.
Emäntäkokelaiden aiheuttama tuuli yltyy. Pertti Karppinen soutaa kovaa vauhtia ohi tuulessa.
EMÄNTÄKOKELAS 1: Mikä se ol?
EMÄNTÄKOKELAAT: Se on Karppinen ku harjoittelee!
KALA-KALLE: Oon rannoilla näillä mä tunnettu kalamies, Kala-Kalleksi ristitty oon.. Tanssii kalan kanssa ja suukottaa sitä.
EMÄNTÄKOKELAS 2: (Rakastuneena) Ooon se noissa jutuissaan niin mainio, vaikka paljon kiroileeki. Lasten kanssa tulee kuitenkin niin hyvin toimeen. Lapset tykkää hänestä ja hän lapsista. Kalle tuudittaa kalaa hellästi sylissään. Emäntäkokelaat piirittävät Kallen.
KALA-KALLE: No perhanan perskeles! Emäntäkokelaat siirtyvät kauemmaksi pudistelemaan esiliinojaan. Vannon pojat tulevat. Terve pojat!
VANNON POIKA: Kui sää setä aina kiroat?
KALA-KALLE: Ai kato perhana, en mä huomannukkaa.
VANNON POIKA 2: Ek sää men merel tänään?
KALA-KALLE: En mä ny men perskele, ko ny on tommonen kakotuuli! Kalat lounastuuli vie, luodetuuli lusikasta, kakotuuli kattilasta.
Emäntäkokelaiden esiliinat liehuvat tuulessa.
VANNON POJAT: Mitä setä sanos? Ei kuule ku tuulee nii kovaa!
KALA-KALLE: Ko kakotuuli vie kalatkin kattilast perkule!
Katteluksen talo 1940-luvun puolivälissä, toisena vasemmalta Kalle
Halenius eli Katteluksen Kalle. (Ritva Nokkoudenmäen kokoelma)
Näyttämöllä olevat pyörivät tuulen voimasta pois. Kala-Kalle jää.
KALA-KALLE: Ei mul mittä laituriakka ollu. Paatti vedetti rantta toho venesataman kioski kohral. Sit ko Neste tul, alko kalat kuulemma olla öljy makusi perkule. Tarpoo pois etukumarassa tuulta uhmaten. Kaanaanmaan asukkaat astelevat vastaan vaivalloisesti pitkin Kaanaantietä lumihangessa kahlaten.
3.Kohtaus: Kaanaantietä Paikkariin, Turkuun ja takaisin
Talvitamineissaan olevat tarpojat kulkevat pitkin Kaanaantietä.
KAANAAN ASUKAS 1: Nesteentien rakentamiseen saakka kaanaalaiset elävät aika lailla eristyksissä.
KAANAAN ASUKAS 2: (Väsyneenä) Niin. Aina joudutaan kävelemään Paikkariin. Hoh hoh. Aina vaan kävellään.
KAANAAN ASUKAS 1: Kaanaa on syrjäkulma, ja tie pysyy monta viikkoa auraamatta. Nimenomaan talvisin tämä eristäy- tyneisyys korostuu.
KAANAAN ASUKAS 2: Voimainsa rajoille asti kävellään, huh huh. Turkuun on matka. Kävellen mennään, tälle tielle ei mil- lään muulla kulkupelillä ole asiaa, ei hevonenkaan pysty tässä kulkemaan. Oi oi. Ei pysty ei kykene. Jaakkolansuora on se kauhein paikka, kun siinä on aina hankea. Sitten myöhemmin, kun linja-auto alkaa vihdoin kulkea, niin se on usein ojassa tuolla koulun mutkassa.
KAANAAN ASUKAS 1: Paikallisten kaupunkimatkat siis tapahtuvat siten, että Turkuun mentäessä Hahdenniemestä on pit- kä matka ensin Paikkariin ja sieltä Turkuun. Jos on kiire ja sää sallii, mennään lahden yli veneellä Upalingon puolelle ja kä- vellään metsän läpi Pansioon, jossa on päätepysäkki. Sitä kautta kuljetaan paljon Turkuun sitten kun linja-autolla päästään.
KAANAAN ASUKAS 2: Pansion linja-auto ajaa aika useasti. Pertti Karppinen soutaa ohi.
KAANAAN ASUKAS 1: Karppinen harjoittelee!
KAANAAN ASUKAS 2: Täällä lumihangessakin?
KAANAAN ASUKAS 1: Ei se säätä katso eikä vuodenaikaa. Riisuvat talvivaatteensa, joiden alla on Loimun verryttelyasu.
Ainoastaan Kaanaan asukas 1:llä on puvuntakki verryttelyasun päällä. Kampaavat tukkansa ja valmistautuvat tansseihin.
Kesällä Kaanaanmaalta kävellään seuratalolle tansseihin ja yöllä takaisin. Ne on kivoja reissuja, kun liikutaan ryhmässä.
Paikkarissa mennään junaan, jos mennään Turkuun. Porukassa mennään eikä polkupyöriäkään ole vielä kaikilla.
KAANAAN ASUKAS 2: Kuulittekos kun meidän Tauno oli saanut uuden pyörän ja lähti sitä Mikolle näyttämään. Ajatteli kurvaavansa komeasti tuonne vajan tykö tästä Kaanaantieltä. Mutta siinä olikin hiekkaa ja hän meni nurin. Katsoi äkkiä ympärilleen että näkikö kukaan. Ei se kippee mut se häppee!
KAANAAN ASUKAS 1: Vaja näkyy jo! Viiden maissa tulee työläisjuna, joiden matkustajista osa tulee Kaanaan suuntaan ja osa menee Tikanmaalle. Kaanaantien varressa on vaja, josta Nummisen Viljo vuokraa kaanaalaisille junankäyttäjille polkupyörien säilytystilaa. Siihen saa avaimen jos maksaa hiukan. Pyörät ovat kalliita, maksavat helposti jopa kuukauden palkan. Niitä on paree säilyttää huolellisesti. Siellä on usein myös lämpimiä vaatteita. No misäs teidän tamineet on?
KAANAAN ASUKAS 2: Ei kai me nyt Kaanaan kansallispukua riisuta!
KAANAAN ASUKAS 1: Niin. Onhan se meille jo kuin toinen iho. Se yhdistää meitä nuoria. Koulun kello soi. Niin kuin kou- lulaitos. Poistuvat.
Kaanaan vanha koulurakennus 1960-luvulla. (Kuv. Väinö Rautavuori, Raision kaupunginkirjaston kokoelma)
Hän oli kukka hieno maailman tarhassa, Silmissä loiste vieno ja ruusut poskilla.
Kuin päivän säde hellä käy, kukkaa suudellen, Niin taisi myhäellä hän yksin, kaunoinen.
Humalainen merimies horjuu paikalle.
MERIMIES: Mikäs kapakka tämä on, mishäs minä oikhein olen?
JOHTOKUNNAN JÄSEN: Kaanaassa, Kaanaassa ollaan.
4. Kohtaus: Kun opettaja öljylamput osti
Johtokunnan jäsen saapuu. Soittaa kelloa koulun alkamisen merkiksi. Valot himmenevät.
JOHTOKUNNAN JÄSEN: Hyvät oppilaat, minä olen johtokunnan jäsen ja tulin kertomaan teille Kaanaan koulusta. Kaa- naassa heräsi ajatus omasta kansakoulusta jo vuosia ennen kuin vanha rakennus valmistui vuonna 1928, jolloin se toimi Tahvion koulun alaisuudessa. Lahdensivun isäntä lahjoitti tontin, ja kaikki kaanaanmaalaiset tunsivat asian omakseen.
Vanhan koulun piha muun muassa tasoitettiin yhteisillä talkoilla. Vuonna 1933 Kaanaan kansakoulu sitten aloitti virallisesti toimintansa. Soittaa kelloa. Anna Suominen tuli koulun ensimmäiseksi opettajaksi. Kulisseista kuuluu epävireistä Kaanaan- maan laulua. Hän oli hyvin hmm..miten sen sanoisi..jäykähkö. Kuiskaten. Opettajan työn hän hallitsee, mutta laulaa hän ei osaa pätkääkään. Kovemmalla äänellä. Hän on tehnyt pitkän elämäntyön Kaanaan koulussa. Puutarha on hänelle rakas, ja koulun ikkunat ovat aina täynnä kukkivia kukkia. Kaivaa kukan rintapielestään ja ojentaa sen kumartaen opettajalle, joka saapuu mukanaan kolme öljylamppua.
OPETTAJA SUOMINEN: Kärrypolkua pitkin kuljn, kun tietä ei vielä ollut. Mutta koulutointa oli toki täällä jo ennen varsinaista koulurakennustakin. Kirkollinen kiertokoulu toimi säännöllisesti esimerkiksi Nummilan torpan isossa tuvassa sekä Vasta- mäessä.
JOHTOKUNNAN JÄSEN: Entä myötämäessä?
OPETTAJA SUOMINEN: Niin myötä- kuin vastamäessäkin! Virallisesti Kaanaanmaan nimi tuli käyttöön koulun myötä.
Silloin keskusteltiin, pitäisikö koulun nimen olla Kaanaanmaan vai Kaanaan kansakoulu. Jälkimmäinen voitti lyhyytensä vuoksi, vaikka edellinen olisi ollut yleisen käytännön mukainen. Mutta katsokaa, minä toin valoa!
JOHTOKUNNAN JÄSEN: Hetkinen, hyvä opettaja! Mehän elämme nyt 30-luvun pulavuosia! Olemme kovalla säästökuuril- la. Siksipä ajan silloisen, niin kuin nykyisenkin, hengen mukaisesti esitämme seuraavan pienen muisteluksen ilman valais- tusta. Sali pimenee. Opettaja Suominen, ovatko nämä öljylamput todella tarpeellisia hankintoja?
OPETTAJA SUOMINEN: Ei, mikäli koulu aloitetaan tuntia tavallista myöhemmin! Ensin lauletaan sellainen virsi jonka kaikki osaavat ulkoa, niin ei valoa tarvita. Sitten kuulustellaan uskonnon ulkoläksy ja mahdolliset muut ulkoläksyt. Sen jälkeen pidetään muita tunteja. No niin, antaapas kuulua veisuuta!
JOHTOKUNNAN JÄSEN: E-en minä osaa muuta kun tuon Kaanaanmaan laulun. Alkaa varovasti laulaa, opettaja laulaa epävireisesti mukana. Laulavat alkua kunnes Johtokunnan jäsen soittaa kelloa.
OPETTAJA SUOMINEN: Ja sitten ulkoläksynlukua olkaa hyvä! Vai joko saadaan valoa kansalle?
JOHTOKUNNAN JÄSEN: No sytyttäkää nyt ne lamppunne sitten, opettaja hyvä, niin lakkaa se hiillostaminen. Opettaja sytyttää lamput. Mutta muistan minä yhden laiskanläksyn. Tanssahtelee kukkien terälehtiä heitellen. Opettaja kuuntelee hartaana Johtokunnan jäsenen haaveilevaa runonlausuntaa.
Kaanaan uusi koulurakennus 1960-luvulla. (Kuv. Väinö Rautavuori,
Raision kaupunginkirjaston kokoelma)
MERIMIES: Jaahas, no onkos täältä vielä pitkä matka Port Saidiin?
Pertti Karppinen soutaa näyttämön poikki.
MERIMIES: Karppiselle. Vie minut Port Saidiin veli! Karppinen heilauttaa kättään ja jatkaa matkaa.
OPETTAJA SUOMINEN: Saunaan sinut kuuluu viedä! Opin sauna on autuas aina! Taluttaa merimiehen korvasta pois.
JOHTOKUNNAN JÄSEN: Opettajan hankkimat lamput olivat käytössä 40-luvun alkuvuosiin saakka, jolloin sähkövalo saa- tiin Kaanaanmaalle ja koululle. Valot syttyvät. Tämä Kaanaan uusi koulu rakennettiin Nesteen tulon myötä vuonna 1964.
Säästäkäämme sähköä! Kumartaa ja poistuu.
5. Kohtaus: Kaupankäyntiä ja kaanaalaisia persoonallisuuksia
Turun Osuuskaupan myymälä Kaanaassa. 1940-50 -luku. Fransi istuu jakkaralla juomassa pölökaljaa.
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Kuten edellä olemme havainneet, Kaanaanmaassa lähes kaikki toiminta on Kaanaantien varrella. Koulun jälkeen tulee tämä Turun Osuuskaupan myymälä. Se toimii vuodesta 1941 aina 70-luvun lopulle.
Kauppa on kylän keskus, vaikka pieni kauppa onkin. Tämä on tapaamispaikka, jossa kylän miehet istuskelevat pitkiä aiko- ja. Tänne tullaan oikein ajan kanssa. Ei ol monellakkaa kiiru mihenkää. Niin ku tämä meidän Fransi. Aina se on tääl. Ostaa pölökaljaa, tulee siitä pikkukänniin ja viihtyy entist paremmi. Ei häiritse ketään ja meillä on joskus oikein mukaviakin juttuja.
Vai mitä Fransi?
FRANSI: Nii-in! Hyvä kauppa on! Oo-on!
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Kyllä hän juomisensa aina maksaa. Eikö niin Fransi että maksetaan?
FRANSI: Mitä? Nii-in. Juu-u. Ainahan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu.
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Fransi on kirvesmies, tekee satunnaisia hommia siellä täällä. Ja meillä höpisee asiakkaiden kanssa. No Fransi, san ny sääki jottai!
FRANSI: Nii-in. Saisko uuren? Kauppias antaa oluen.
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Onhan se joskus aika tyhjänpäivästä sen höpötys. Mutta aina sitä joku jää kuuntelemaan.
FRANSI: On mulla juttuja! Ko Naantalin poliisilaitoksen putkasta murtautusin! Nii-i. On tää hyvä kauppa, oo-on! Mutta put- ka, se ei ollu hyvä puoti lainkka! Siks lährin poies sielt!
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Sitä se on jaksanut leuhkia vuoskaupalla!
FRANSI: Nousee seisomaan ja uhoaa hieman hoippuen. Hihasta putoaa puukko. Mää tulin putkast ulos eikä munt pirätä mikkää! Nii-i!
Turhalan Jussi astuu kauppaan. Ilman paitaa, viulu kainalossaan, puinen lapio toisessa kädessään sekä teroitustarvikkeita sisältävä laukku toisessa.
JUSSI: Päivää kauppataloon! Poimii Fransin puukon lattialta. Jaahas, pitäiskös tätäkin vähä liipata?
Fransi yrittää ottaa puukon Jussilta. Taistelevat siitä hetken vaarallisen näköisesti. Sapelitanssi soi taustalla. Kauppias ottaa ryynipurkin ja heittää sen sisällön Fransin päälle.
KAUPPIAS VUORENHEIMO: No, Fransi! Rauhotukkos!
Fransi saa kiskottua puukon itselleen ja hoipperoi sen kanssa näyttämön laidasta laitaan niin että kauppias ja Jussi joutuvat väistelemään.
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Morjens vaa, Jussi! Ny liippaa läheltä, ettet vaan ite joudu teroteltavaks! Yleisölle, Fransia väistellen. Tää Turhalan Jussi, tää se vasta omalaatuinen persoona on. Yhtenä sivutoimenaan se kulkee teroittamassa saksia ja veitsiä täällä kylällä, mutta on se aikamoinen viuluvirtuoosikin. Itse rakentaa soittopelinsä ja on pelimanni vailla vertaa! Kätevä mies! Siitä vaan omalaatuinen että kaikkea muuta se hoitelee, muttei omasta kotopaikastaan paljoa piittaa, siksi se Turhalaks on ristittykin. Ei se sen oikia nimi oo. Mutta tiärätteks miss Kaanaanmaass on sellanen paikka, jos ei oo miehell paitaa eikä pellos aitaa, ei oo hakkoo tarhass eikä takkoo vartaas? No se on..
KAUPPIAS VUORENHEIMO JA FRANSI: Turhala! Väistelevät Fransia, joka sotkeutuu verhoon tms. Jussi ottaa viulunsa ja soittaa Sapelitanssia viulu selkänsä takana.
JUSSI: Korvakuulolt vaa soittelen!
FRANSI: Laulellen ja tanssahdellen huterasti puukkonsa kanssa. Muut väistelevät. Putkasta karkasin, parkasin: juu! Putka oli tiilestä rakennettu, yks tiili ol lohjennu, eikä siin auttannu muu, puukolla rikkosin mä sen kun soi kutsu vapauren, juu!
Kauppias ja Jussi joutuvat ahtaaseen tilaan niin että Fransi huitoo puukolla heidän lähellään. Poliisimies Aaltonen saapuu sivuvaunullisella moottoripyörällään ja astuu hitaasti kauppaan ajolasit silmillään. Aaltonen toimii hyvin rauhallisesti. Sa- maan aikaan kauppiaan ja Jussin ahdinko pahenee. Aaltonen puhaltaa pilliin. Kaikki seisahtuvat paikoilleen.
KAUPPIAS VUORENHEIMO, JUSSI JA FRANSI: Rymy-Eetu tuli!
POLIISIMIES AALTONEN: Isokokoinen poliisi kävelee rauhallisesti Fransin luo. Kuules Fransi. Jos nyt sitten tältä erää olis,
tule ja sano, tanssit tanssittu.
FRANSI: Juu, polliisi Rymy-Eetu, hyvää päivää vaan. Antaa puukon poliisimies Aaltoselle, joka heittää sen Jussille.
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Pyyhkii hikeä otsaltaan. Kyl ol Fransilla juopon tuuri ku ei mitään käyny. Onneks sattu Aalto- nen paikalle. Hän on Naantalin maalaiskunnan ja Kaanaanmaan poliisina. Tuntee kaikki seudun rähjät ja hoitelee niitä. Saa aikaan, niin että ne kunnioittavat häntä. Rymy-Eetuksikin häntä kutsutaan. Sitten on nimittäin oksat pois, jos hän suuttuu.
Hän on tuttu kaikkien kaanaanmaalaisten kanssa. Tulee ja tasoittaa riidat, komentaa nuorisoa. Kun Aaltonen jotain sanoo, se pitää. Se on sitä myöten selvää. Hän sanoo asiansa jämptisti eikä vouhota turhaa.
Poliisimies 2 pyrkii sisään.
POLIISIMIES 2: Pholliisista päivää. Mhitäs thäällä tapahtuu?
POLIISIMIES AALTONEN: Sinä voit pysyä poies tällä kertaa totta soita. Sää voit mennä partioimaan Kaanaantielle, että liikenne sujuu, yhtä kaikki.
POLIISIMIES 2: Ashia harrvinaishen shelvä. Poliisi vetää käden lippaan ja kääntyy kannoillaan. Samaan aikaan kohtauk- sen 3 tansseissa kävijät Kaanaan asukas 1 ja 2 saapuvat.
KAANAAN ASUKAS 1: Hei tules kaveri, mitä suotta me Turkuun asti lähretään, täälläkin on meno päällänsä! Pertti Karppi-
nen soutaa näyttämön poikki.
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Aaltonen hoitelee molempia, sekä tätä tanssiporukkaa että tuota toista poliisia. Komennus tulee kuitenkin aina huumorin kautta. Hyvä mies tämä Aaltonen on. Hänen tunnusmerkkinsä on sivuvaunullinen moottori- pyörä, jos satutte tuolla raitilla näkemään. Sillä hän aina liikkuu.
KAANAAN ASUKAS 2: Lähetääs sittenki Turkuun jatkaan! Kaanaan asukas 1 ja 2 poistuvat.
POLIISIMIES AALTONEN: Jos Fransikin siitä sitten kotio päin, mene ja tiedä.
FRANSI: Kyllä kiitos, kyllä juu kiitos vaan. Maantietä pitkin tanssahtelen. Horjuu ulos.
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Sellaset ne on Fransin saavutukset. Siellä se nyt kekkaloittee Kaanaantiellä.
JUSSI: Laittaa viulun syrjään ja ottaa lapion. Katopas Aaltonen, minä osallistuin Pirilän maatalousnäyttelyn yhteydessä järjestettyyn käsityökilpailuun ja tein puisen lapion ja sain ensimmäisen palkinnon! Siinä samassa näyttelyssä oli myös ojankaivuukilpailu. Muut loi ojaa linjalankojen mukaan mutta minä poika avasin viivasuoran uoman ihan näin silmämääräi- sesti ja voitin senkin kilvan.
POLIISIMIES AALTONEN: Kappas Jussia, aikamoinen, aikamoinen virtuoosi olet kyllä, istu ja pala.
JUSSI: Eiku kyl se enneminki on seiso ja kaiva! Mää lähren tästä nimittäin ojankaivuuhommiin ja saksia liippailemaan.
Menee.
Fanny tulee. Hänellä on yllään esiliina tms. jossa on monta taskua erilaisia hoitotarvikkeita ja salvapurkkeja varten.
KAUPPIAS: Päivää Fanny! Mitäs hyvää laitettas, kun ootte niin kovin laihaks päässy.
FANNY: Älkääs turhia huolehtiko, kauppias. Ei kitunu puu ensmäiteks kaadu.
Jussi taluttaa verissä päin olevan Fransin kauppaan.
KAUPPIAS: Jaaha. Mutta Fransi se näemmä kaatuilee senkin edestä. Et sää kauas kerinny. Onneks tuli Fanny kaupoille.
JUSSI: Tost lähiojast se löytys, mun kaivamast. Ja ol siel joku toinenki, poliisin virkapuku sil oli päällä. Mut se pääs omin voimines ylös.
POLIISIMIES AALTONEN: Otti ja tuota, lienee parasta mennä tekemään pieni tarkastuskäynti. Päivänjatkoja vaan kaikille.
Menee.
FANNY: Tuokaa se vertavuotava mies tänne. Kaivaa taskuistaan sidetarpeita. No niin, aloillanne nyt. Puhdistaa Fransin päässä olevan haavan ja käärii pään sideharsoon.
Konstaapeli Aarne Aaltonen toimi Naantalin
maalaiskunnan ja Kaanaanmaan poliisina vuo-
sina 1935-1953. (Altti Koiviston kokoelma)
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Hakee vettä ja tuo mukanaan myös koiranpennun. Voiskos Fanny katsoa tätä meidän koi- ranpentua myös, kun on kissa päässy sitä nokkaan raapasemaan?
FANNY: Vartokaas hetki, eiköhän siihenkin jokin rohto löydy. Fransi menee nyt sinne jakkarallens istumaan ja lopettaa sen pörräämisen.
JUSSI: Fanny kuule ko mullaki pientä vaivaa. Nyrjähtäny niska ojankaivuussa, käsi menny sijoiltaan viulua rakentaessa, sormi soittaessa ja vielä terä lipsahtanu liipatessa. Piipunnysääki on vaikee sovittaa suuhun ku hammastarha on päässy vähä harvenemaan.
FANNY: Sinne jonon perälle vaan nii hoidetaan!
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Yleisölle. Fanny on kylän lääkäri sekä eläimille että ihmisille. Hän hoitaa kaikki vammat, mitä Kaanaassa syntyy. Pahemmat murtumatkin hän pystyy hoitamaan salvoillansa. Miten sää oikeen ossaatki, Fanny?
FANNY: Konstit on monet.. Apteekista ostelen salvat ja sekoittelen niitä oman tietoni mukaan. No niin. Kiltti hauva. Elikot monesti on potilasmyönteisempiä, sen olen tullut huomaamaan. Ottaa purkin yhdestä lukuisista taskuistaan ja laittaa siitä salvaa koiranpennun silmään.
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Fannylla on sana hallussa. Vaan olen minä kuullu puhuttavan että sillä olis myös musta raamattu, josta se ottaa ohjeita.
FANNY: Paremmin toipuu kun vähän loitsuja lisää salvan sekaan. Seuraava potilas! Kauppias vie koiran pois, Jussi astuu Fannyn käsittelyyn.
JUSSI: Fannyn salvat on sit mahrottoman hyviä, ol sitte kyseessä silmä- tai luuvamma. Ol eläin taik ihmine, Fannyn luo mennään. Ei siinä muuta tarvita! Kyllä nyt taas kelpaa ojaa kaivaa.
FANNY: Sisso, valmista tuli. Jos minä nyt vähän ostoksiakin tekisin. Menee tiskin ääreen.
JUSSI: Ei vaan, kyllä täsä touhutes jo alkaa vattaa korventaa. Tartteis jottai murua rinnan alle. Oisko kauppiaal mittää apua tähän? Laarul ei niin väliä ol.
KAUPPIAS VUORENHEIMO: Sinä Jussi se olet oikein syömäköyhä mies. Yleisölle. Mahdoton määrä menee sapuskaa, ihan pohjaton se on. Meillä jäi komeroon vadillinen parin päivän takast hernesoppaa, se on päässy vähä happaantumaan.
Kelpaiskos se?
JUSSI: Jos ei kellekään muulle enää maistu niin anna mul vaan. Kauppias antaa vadin ja lusikan Jussille, joka alkaa ha- lukkaasti ryystää keittoa. Ääh, täsähän menee henki ja elämä. Annas förleekkari! Saa kauhan, jolla kuoritaan kermaa pois maidon päältä. Syö keittoa hetken kauhalla. Ei se tälläkään suju tarpeeks joutuin! Tarttuu vadin reunoista ja kaataa keittoa suoraan vadista suuhunsa.
Valot himmenevät. Muut poistuvat laulaen Olen nähnyt Kaanaan -kappaletta tai Kaanaan laulua, Jussi pyyhkii suunsa kä- denselkään, tarttuu lapioon ja alkaa kaivaa. Opettaja Suominen seisoo lyhty kädessään näyttämön toisella puolella.
JUSSI: Valoa kohti! Osoittaa kädellään lyhtyä ja jatkaa kaivamista.
OPETTAJA SUOMINEN: Sivistyksen valoa!
Paikalle ajaa kuorma-auto, joka on lastattu täyttömaalla. Lasti kipataan Jussin jalkoihin.
JUSSI: Mitäs tää ny oikein meinaa?
KUORMA-AUTONKULJETTAJA: Nyt koittaa luonnontilassa lepäävälle Raisionlahden länsirannalle uusi aika! Tähän ra- kennetaan öljyjalostamo ja asuntola-alue työntekijöille. Siihen tarvitaan tie ja ratayhteys. Tuodaan täyttömaata niin paljon että saadaan lahti umpeen. Nii että voisikkos vähän siirtyä. Osoittaa yleisöä. Ja käske nää muukki pois tästä erestä. Tähän tulee nyt Nesteentie. Niin että väistäkää väistäkää! Menkää siittä! Kaffepaussi! Ja ku tuutte takasi niin tuokaa vähä santaa mukana. Tätä tietä ku savipohjan päälle rakennetaan, niin illalla laitettu maa on aamuun mennessä jo vajonnu moneen kertaan!
VÄLIAIKA
II NÄYTÖS: Nesteentietä maailmankartal- le (1955 - 1976)
1.Kohtaus: Nesteentie tuo ja Nesteentie vie
1950-luku. Kaanaan Osuuskauppa.
KAUPPIAS PIIRTO: Kun minä tulen myymälänhoitajaksi vuonna 1955, alkaa lento olla jo erilaista. Nesteentien ja jalosta- mon tulo merkitsevät ennen niin eristyksissä olleelle Kaanaanmaalle valtavaa muutosta. Toiset sanovat, että Nesteentie on
Nesteentien ja –radan rakentaminen Raisionlahden poikki oli poikkeuksellisen suuritöinen työmaa. Tie- ja ratayhteys saatiin valmiiksi samaan aikaan jalostamon käynnistymisen kanssa vuonna 1957. (Neste Oil Oyj:n kokoelma)
Turun Osuuskaupan Kaanaanmaan myymälä. Kuva on vuodelta 1960. (Heikki Piirron kokoelma)
pelastus peräkaanaanmaalaisille, sillä Neste herättää koko kylän eloon.
Joillekin tien rakentaminen on kuitenkin paha paikka. Niin kuin Peltolan Eelille. Tai Elin hänen oikea nimensä on. Hän on vanhapiika ja nuuka ku mikä. Erakkona elelee ja on niin tarkka kuin ihminen pystyy olemaan. Ei käy minun kaupassa ollen- kaan vaan säkki mukanaan menee Turkuun, Oululaisen leipomoon ja halliin. Ostaa sieltä jauhelihaa ja pesee kuulemma pakkauspaperitkin myöhemmin. Laittaa ne ruusupensaan päälle kuivumaan ja vie vinttiin. Niin nuuka on. Naapurissa käy saunomassa ja kuuntelee siellä kirkonmenot. Tulta se pelkää niin, että pitää kahta puuta ristissä pesässä. Tuli on hänelle pyhä asia, hän pelkää valkeaa yli kaiken ja pystyy olemaan kylmissä oloissa. Hänellä ei ole sähköä eikä vettä. Mutta lehmä hänellä vielä on.
Eeli tulee lehmää taluttaen.
LEHMÄ: MUU!
Heidän jäljessään tulee maanostaja, jonka perässä köröttelee kuorma-auto.
EELI: En myy! Viimeiseen asti pirän tiluksistani kii!
LEHMÄ: MUU! Yrittää potkaista maanostajaa.
EELI: Soo, mees sää navettaan siitä. Lehmä menee sivummalle.
MAANOSTAJA: Ei se auta nyt kuule Eeli hyvä. Me otetaan täältä santaa kun me tarvitaan tietä varten. Autonkuljettajalle.
Haetaan tuolta noin.
Kuorma-auto ja kaivuri ajavat lehmän viereen ja ryhtyvät työhön.
EELI: Mutta kun minä en myy!
MAANOSTAJA: Kyllä se sitten maksetaan ja pakkolunastetaan.
EELI: Hyvä ihme sentään! Minun lehmä on siellä navetassa! Ette te sieltä voi kaivaa, menee lehmältä navetta alta!
LEHMÄ: Hädissään. MUU-U!
Lehmä roikkuu putoamaisillaan keikkuvassa navetassa. Eeli juoksee tukemaan sitä takapuolesta.
KAUPPIAS PIIRTO: Oh hoh, ottavat kuorman tosiaan niin läheltä navettarakennusta, että sehän jää vallan ilmaan killu- maan! Toinen pää on jo ihan tyhjän päällä.
Lehtikuvaaja ryntää paikalle ottamaan kuvia.
LEHTIKUVAAJA: Turun Sanomista! Päivää ja näkemiin! Poistuu kiireesti.
KAUPPIAS PIIRTO: Avaa seuraavan päivän Turun Sanomat. Eeli täällä on kuva lehdessä! Tulepas katsomaan! Eeli pääs- tää otteensa lehmästä, joka rojahtaa alas. Eeli menee lukemaan lehteä. Kaanaan asukkaita saapuu sanomalehtineen.
KAANAAN ASUKAS 1: Ei voi olla totta!
KAANAAN ASUKAS 2: Voi kauhistus!
KAANAAN ASUKAS 3: Sus siunakkoo!
KAUPPIAS PIIRTO: Tässä kuvassa on oikein nuoli joka näyttää navettaan, että täällä on vielä lehmä.
KAANAAN ASUKAS 1: On se niin kauhiaa!
KAANAAN ASUKAS 3: Sus siunakkoo!
Raision Säästöpankin pankinjohtaja saapuu, näyttää Eelille setelitukkoa ja Kaanaan asukas 1 vie lehmän. Muut kauppiasta ja Kaanaan asukas 2:ta lukuunottamatta seuraavat päivitellen perässä.
KAUPPIAS PIIRTO: Niin siinä kävi että viranomaiset tulivat lopulta hakemaan lehmän ja veivät sen. Siihen loppui Eelin lehmänpito. Neste vei hänen santansa ja loppujen lopuksi pakkolunasti sitten. Eelille Nesteentien rakentaminen oli paha paikka, koska siinä meni hänen kaikki maansa. Mutta kyllä Eeli rahansa sai. Santaa tuli niin suuri määrä, että Eelistä tuli rikas nainen.
KAANAAN ASUKAS 2: No Eeli, antaisikkos sää mulle heinäseipäitä?
EELI: En anna.
KAANAAN ASUKAS 2: Lainaatko?
EELI: En lainaa.
KAANAAN ASUKAS 2: No myytkö sitten?
EELI: En myy.
KAANAAN ASUKAS 2: No mitä sinä niillä enää teet, kun sulla ei ole maatakaan?
EELI: Pistän polttopuiksi.
Kaanaan asukas 2 tuhahtaa ja lähtee suutuksissaan pois.
KAUPPIAS PIIRTO: Se on jämpti. Eelillä on aina vastaus valmiina. Mä en nyt muistakaan, kuinka vanha Elin jo on?
EELI: Kyl Eeli syntynyt on.
KAUPPIAS PIIRTO: Niin aina, niin aina.
PANKINJOHTAJA: Päätimme nyt yksissä tuumin lähteä Eelin luokse. Kun raisiolaisia ollaan ja meillä on tämmöinen Sääs- töpankki täällä Raisiossa, niin kyllä kai Eeli nyt tallettaa rahat tänne meidän pankkiin?
Raision Osuuspankin pankinjohtaja saapuu, asettuu Säästöpankin johtajan tielle.
PANKINJOHTAJA II: No mutta onhan täällä rahaisessa Raisiossa myös meidän kaikkien ystävä Osuuspankki! Mitäs sanot Eeli, jos kuitenkin pennoset laittaisit varmaan talteen meidän pankkiin?
PANKINJOHTAJA: Kyllä se meidän pankki kuule on parempi, meillä on paksummat seinät kuin teillä ja..
PANKINJOHTAJA II: Mutta meillä on isommat rahasäiliöt!
PANKINJOHTAJA: Kuule kyllä meidän pankki teidän pankin talletuksissa voittaa!
PANKINJOHTAJA II: Meidän pankkirosvot voittaa teidän pankkirosvot!
PANKINJOHTAJA: Äläs kuule yhtään ala siinä rosvoilemaan!
PANKINJOHTAJA II: Kyllä mää oon isompi rosvo kuin sää! Käyvät toistensa raiveleihin ja alkavat nujakoida.
EELI: Minähän en Raisioon rahojani jätä! Mä vien ne Turkuun Turun Suomalaiseen Säästöpankkiin! Minä menen Turkuun niin kauan, kunnes muuri eteen laitetaan! Ja nyt painutte hiiteen siitä tappelemasta! Kaikki ottavat uimarenkaan ja menevät Nesteentien avajaisiin.
2. Kohtaus: Nesteentie vihitään käyttöön
Nesteentien avajaiset 1957. Kunnanjohtaja sekä yleisö poliisit mukaan lukien saapuvat uimarenkaat mukanaan. Kaanaan asukas 1 laittaa kunnanjohtajalle renkaan kaulaan.
KUNNANJOHTAJA: Ja mitäs tämä tarkoittaa?
KAANAAN ASUKAS 1: No jos tämä tie täsä taas kerran uppoo nii ettei me hukuta.
KUNNANJOHTAJA: Aivan, aivan. Krhm. Hyvät Raision asukkaat! On koittanut uusi, mittavan kasvun aika. Nesteentien ja radan rakentaminen Raisionlahden poikki on ollut poikkeuksellisen suuritöinen työmaa. Yhteys on saatu vihdoin valmiiksi ja jalostamon toiminta käyntiin tänä herran vuonna 1957. Onneksi täyttömaata on riittänyt ja tien pohja on saatu pitäväksi.
Nesteentietä jalostamon suunnasta nähtynä 1970-luvulla. (Raision kaupunginkirjaston kokoelma)
Tie kuitenkin painuu edelleen.. Yleisö tarttuu uimarenkaisiin. Pertti Karppinen soutaa näyttämön poikki.
Mitäs nyt tapahtuu?
KAANAAN ASUKKAAT: Karppinen harjoittelee!
Karppisen mentyä Kaanaan asukkaat 1 ja 2 asettuvat pitelemään nauhaa. Toinen ojentaa kunnanjohtajalle sakset.
KUNNANJOHTAJA: Aivan, aivan. 1950-luvun puolestavälistä, kun Nesteen öljyjalostamoa ja sen työntekijöiden asunto- la-aluetta on rakennettu Viheriäisiin, asutus on kasvanut voimakkaasti Raision myllyn ja öljyjalostamon tuomien uusien työpaikkojen myötä. Uudet asukkaat ovat tuoneet mukanaan uusia virikkeitä. Nesteen työntekijöiden lapset ovat myös lisänneet Kaanaan lapsimäärää ratkaisevasti. Krhm. Pitemmittä puheitta: Täten julistan Nesteentien avatuksi! Yleisön ta- puttaessa ja poistuessa Eevonen porhaltaa autolla paikalle melkoista ylinopeutta. Poliisit pysäyttävät hänet.
POLIISIMIES AALTONEN: Otti ja tuota. Mihinkäs sitä hurjastellaan näin roimalla ylinopeudella? Hienoisessa hiprakassa oleva Poliisimies 2 osoittaa Eevosta pampulla.
POLIISIMIES 2: Nhiin, mmihinkäsh shitä hur hur hur..
POLIISIMIES AALTONEN: Jos minä hoidan tämän ja sinä vaikka asetut tuonne valvomaan ettei tie uppoa alta, mene tiedä.
Poliisimies 2 siirtyy sivummalle tarkastelemaan maaperää.
TOIMITUSJOHTAJA EEVONEN: Mulla on miehiä Nesteellä hommissa ja mää olen menos työmaalle. Kiirettä on pitäny viime ajat eikä se työ tekemällä lopu.
POLIISIMIES AALTONEN: Niin tai näin, kyllä tästä kumminkin on sakkolappu kirjoitettava. Kirjoittaa. Taustalla Poliisimies 2 ottaa käsiraudat ja näyttää niitä toimitusjohtaja Eevoselle mutta onnistuu raudoittamaan itsensä. Yrittää avata käsirautoja siinä onnistumatta.
TOIMITUSJOHTAJA EEVONEN: Kirjoita kaks lappua saman tien, sillä mie tuun parin tunnin päästä takaisin! Poliisimies Aaltonen nostaa käden lippaan, toimitusjohtaja Eevonen jatkaa matkaa.
POLIISIMIES 2: Rymy-Eetu auta..
POLIISIMIES AALTONEN: No voi yhden kerran otti ja tuota, mennääs kamarille. Istu ja pala! Menevät.
3. Kohtaus: Raision Loimu perustetaan
1950-luvun loppu, Kaanaan Osuuskauppa. Kauppias käärii tyytymättömän asiakkaan ostoksia paperiin.
TYYTYMÄTÖN KAANAAN ASUKAS: Kai täällä uljaassa uudessa Raisiossa saa yhden poikkipuolisenkin sanan sanoa.
Siellä missä Nesteen liekki nykyään palaa, oli ennen Rettigin huvila. Ihan rannassa. Viheriäisissä muun muassa seura- kunta piti leirejä. Viheriäisten kaunis luonto hävitettiin, kun öljynjalostamoa ruvettiin rakentamaan. Santalan mamma antoi tuttujen kysyjien rajoittamatta uida heidän mainiolla hiekkarannallaan. Mennyttä on se nyt kaikki vaan. Minä olen niitä joka uskoo siihen että vaikka miten kehitys kehittyy, oli ennen kuitenkin kaikki paremmin. Hyvästi! Menee.
KAUPPIAS PIIRTO: Kaikille mielipide sallittakoon. Minä olen kuitenkin putiikkiani saanut jo laajentaakin, kun kaupankäynti on lisääntynyt Nesteen rakentamisen myötä. Lahden poikki rakennetusta tiestä on tullut todellinen piristysruiske. Kesä- asukkaita on, monet heistä rautateillä töissä, veturinkuljettajia ja konduktöörejä.
Santalan tila vuonna 1928. Sen paikalle rakennettiin Nesteen insinööritalot eli insinööreille
tarkoitetut paritalot, jotka valmistuivat vuonna 1961. (Ritva Nokkoudenmäen kokoelma)
Kaanaan uusi koulu rakennettiin Nesteen tulon myötä. Suominen on vielä opettajana. Kouluakin kohta laajennetaan. Siitä on tullut koko kylän toiminnan keskus.
Ja kova urheiluinnostus täällä on! Raision Kuulalla on alaosasto täällä. Myös Raision Ryhti suunnittelee omaa alaosastoa Kaanaaseen. Unohtaa ei sovi myöskään vasta perustettua Nesteen Urheilijoita. Näistä kuvioista lähtee nyt liikkeelle yhden yhtenäisen urheiluseuran perustaminen, koska usean alaosaston toimiminen ei ole oikea ratkaisu pienessä kylässä. Antti Suominen veljineen on yksi perustamisajatuksen isistä. Perustava kokous pidetään syyskuun neljästoista vuonna ’58 van- halla koululla. Sinne minäkin tästä suuntaan. Laittaa pesäpalloräpylän käteensä, ottaa pallon ja mailan ja menee pulpettiin istumaan.
Puheenjohtaja saapuu.
PUHEENJOHTAJA: Olemme siis yksimielisesti päättäneet perustaa uuden urheiluseuran, joka liitetään SVUL:n alaisuu- teen. Kopauttaa pöytää pingismailalla. Toiminta aloitetaan yleisseurana, ja lajivalikoimaan kuuluvat seuraavat lajit:
Urheilijat marssivat esiin palavan innostuneina yksi kerrallaan.
Hiihto! Hiihtäjä sivakoi näyttämölle 50-luvun lopun hiihtovarusteissa.
Suunnistus! Suunnistaja harppoo paikalle karttaa lukien, kompassi kädessään.
Hiihto-suunnistus! Hiihtäjä ottaa suunnistajan reppuselkäänsä.
Palloilu! Lento- ja koripalloilija sekä pesä- ja jalkapalloilija saapuvat. Lentopallo lähti liikkeelle Raision Tehtailta.
Yleisurheilu! Innokas keihäänheittäjä ilmaantuu välineineen kumaraselkäinen mittamies tiiviisti kannoillaan.
Pöytätennis! Kaivaa taskuistaan pingispalloja, pompottelee niitä ja syöttää pesäpalloilijalle, joka lyö palloja mailallaan niin että palloja satelee ympäri salia. Muut urheilijat jatkavat lajinomaista toimintaansa. Pertti Karppinen soutaa viimeisenä näyttämön poikki vakain vedoin.
Öö, olikos meillä soutuakin?
URHEILIJAT: Se on Karppisen Pertti, sehän harjoittelee aina.
PUHEENJOHTAJA: Toki toki. Selvä. Sitten päätämme seuran nimestä. Nimikilpailussa on noussut esiin seuraavia varteen- otettavia ehdotuksia:
HIIHTÄJÄ: Raision Kisa!
SUUNNISTAJA: Raision Kisailijat! Hiihtäjä hyppää suunnistajan reppuselkään. Kiertävät ympäri näyttämöä.
KEIHÄÄNHEITTÄJÄ: Raision Kiri!
MITTAMIES: Selkä kumarassa. Kiri kiri..
PESÄPALLOILIJA: Raision Kajastus!
LENTOPALLOILIJA: Ooksää pesäpalloilija vai pesäpaloilija..Hei, Loimu! Raision Loimu se on!
JALKAPALLOILIJA: Minusta Raision Viher-Veikot on kyllä paras ehdotus!
Hälinää, kun jokainen puolustaa omaa nimiehdotustaan.
PUHEENJOHTAJA: Niin, kuvastaisikos Viher-Veikot parhaiten seuramme toimintaa? Hiljaisuutta pyydän! Äänestyksen tulos on nyt selvillä. Viher-Veikot: 14 ääntä. Loimu: 17 ääntä! Urheiluseuran nimeksi tulee siis Raision Loimu! Nimen ehdot- tajat Antti Suominen ja Mikko Numminen palkittakoon runsaalla kahvilla! Kaikki jalkapalloilijaa lukuunottamatta skoolaavat
Raision Loimun yleisurheilijoita vuonna 1959. Ylärivissä vasemmalta Asser Aalto, Toivo Penttinen,
Kaino Suominen ja Kalevi Piipponen. Alarivissä vasemmalta Esko Lampiola, Eero Hyppänen,
Reino Santaharju sekä Ilpo Höykinpuro. (Raision Loimun arkisto)
kahvikupeilla. Seura saa nimensä Nesteen öljyjalostamon krakkaustornin ikuisesta liekistä. Se symbolisoi palavaa urhei- luinnostustamme, joka on vaikuttanut tämän seuran syntymiseen. Neste ja Loimu toimivat käsi kädessä. Jos Nestettä ei olisi perustettu, ei olisi Raision Loimuakaan.
PESÄPALLOILIJA: Oletteko miettineet, mitkä olisivat Raision Loimun värit?
LENTOPALLOILIJA: Heittää punaisen Nortti-askin pöytään. Tuossa on hyvät värit! Muut nyökkäilevät hyväksyvästi, aino- astaan jalkapalloilija pyörittelee päätään.
JALKAPALLOILIJA: Mutta entäs ne Viher-Veikot..
Samassa kupit alkavat täristä ja pomppia pöydässä. Sitten kuuluu kova pamaus, valot sammuvat ja savu täyttää näyttä- mön. M/S Tupavuori on räjähtänyt. Näyttelijät poistuvat. Kun himmeä valo syttyy, savun keskeltä soutaa hiljakseen näyttä- mön poikki Pertti Karppinen naama nokisena ja tukka pystyssä.
4.Kohtaus: Verryttelyasuja, jääkaappeja ja sitkeä huhu
Kaanaan Osuuskauppa. Kauppias Piirto järjestelee tavaroitaan, kuivia elintarvikkeita sekä tuoretavaraa, kuten makkaroita ja lihaa. Myös maataloustuotteita löytyy, esimerkiksi lannoitteita. Tarjolla on myös sahoja, kirveitä ym. rautatavaraa. Kaup- pias ottaa käteensä kaarnalaivan.
KAUPPIAS PIIRTO: Kun jotain alkaa, aina jotain myös päättyy. Samana päivänä, lokakuun viides vuonna 1958, kun saatiin urheiluseuralle nimi, kävi niin että Nesteen ylpeys, tankkilaiva M/S Tupavuori kohtasi traagisen loppunsa. Se oli laiturissa kiinni tuolla Naantalin Nesteen satamassa, kun sen tankkeja puhdistettiin. Kello 19.40 tapahtui valtava räjähdys, jonka jyti- nä kantautui Turkuun saakka. Alus repesi paineen voimasta, viereinen laituri murskaantui ja läheisten rakennusten ikkunat ja ovet painuivat sisään. Laiva syttyi tuleen ja vajosi kymmenessä minuutissa pohjaan ja jäi törröttämään mereen poikittain toinen kylki revenneenä. Osa ihmisistä hyppäsi mereen mutta onneksi suurin osa miehistöstä oli maissa. Yksi löydettiin kuolleena ja kaksi on edelleen kateissa. Kuulin tuossa että presidentti Kekkonenkin kävi tutkimassa laivan nostoyritystä moottoriveneestään käsin.
Kaanaan asukas 1 tulee kauppaan.
KAANAAN ASUKAS 1: Päivää! Kamala pamaus se oli, kuulitteko jo siitä Tupavuoresta hui kauhia sentään kerta kaikkiaan juu. Olitteko kuulolla kun se tapahtui? Misäs olitte silloin? Oikke huh huh! Vieläki ihan syrämestä ottaa!
KAUPPIAS PIIRTO: Juu olin ihan täsä..
KAANAAN ASUKAS 1: Ja Kekkonenki siinä loukkaantui..
KAUPPIAS PIIRTO: No ei kai hän sentään, kävi vain katsomassa sitä nostoyritystä..
KAANAAN ASUKAS I: Jaa niinkö, toivottavasti ei käynyt pahemmin, maan päämies kuitenkin kun on, tärkeitä virkatehtäviä ja maakuntamatkoja että pitää pysyä hyvissä voimissa..
KAUPPIAS PIIRTO: Niin eikös se ollut moottorimies joka menehtyi..
KAANAAN ASUKAS I: Jaa niinkö voi kamala sentäs Mutta kuulittekos siitä että sai tämä meidän uusi urheiluseura nimes täst pamalattomast jumauksest?
KAUPPIAS PIIRTO: Anteeksi miten?
KAANAAN ASUKAS 1: Ei vaan jumalattomast pamauksest, niin, siitä se Raision Loimu sai nimes, syntyi samas yhteyres koko seura niin siitä puhutaan ja oli joku soutuveneessä räjähryksen aikaan istunu lentäny sinne..
KAUPPIAS PIIRTO: Pertti Karppinen harjoitteli?
Loimun maakuntasarjassa pelannut lentopallojoukkue kaudella 1965-66. Vasemmalta
Raimo Honkanen, Juhani Rekola, Juhani Liekkala, Antti Suominen, Erkki Pölönen,
Esko Koivisto, Tauno Aalto ja Reino Santaharju. (Raision Loimun arkisto)
KAANAAN ASUKAS I: Perustamiskokoukseen asti lensi seinän läpi Pertti, pirstoutui veneet ja airot niin kova voima sillä oli aivan kamalaa.. ja siitä keksivät antaa urheiluseuralle ikimuistoisen nimen Raision Loimu.
KAUPPIAS PIIRTO: Eiei kyllä nyt on joku sitkeä huhu liikkeellä, ei siinä ollenkaan noin käynyt.
KAANAAN ASUKAS I: No kävi kävi, kyllä olen kuullut luotettavalta taholta tästä kokouksesta..ja uhreja ja verta ja laivan- kappaleita sinne asti lensi..
KAUPPIAS PIIRTO: Satuinpa tuossa kokouksessa olemaan minäkin niin että olen kyllä ihan omin korvin kuullut että eikö- hän niihin nyt vielä ole luottaminen. Meidän kamarissakin näistä Loimun asioista on paljon kokoonnuttu, kun tässä samassa rakennuksessa asutaan. Kyllä minulla varma tieto siitä asiasta on kun innokkaana pesäpallomiehenä palloilujaoston toimin- taakin vedän ja kokouksissa istun..
KAANAAN ASUKAS I: Kyllä minulla on kuulkaas kaikkest luotettavin tieto tästä asiasta kun on niin kamala juttu tämä pyhä jysäys senttä..
KAUPPIAS PIIRTO: Tietääkseni kyllä ei. Olinhan nimittäin siellä itsekin ja nimikilpailun perusteella seuralle nimi annettiin.
Krakkaustornin liekistä Loimu on nimensä saanut.
KAANAAN ASUKAS 1: Kyllä kauppias on nyt väärässä, onhan se nyt selvä että tämmöinen kamala pamaus missä presi- denttikin osallisena..
Kaanaan asukas 2 astuu kauppaan.
KAANAAN ASUKAS 1: Kuulehan sinäkin! Eikö ollut kamala se Tupavuoren räjähdys! Vieläkin korvat soi vaikka en ihan vieressä ollutkaan ja miten sen Kekkosenkin laita nyt on. Laittaa sormet korviinsa.
KAANAAN ASUKAS 2: Jaa no misäs olitte?
KAANAAN ASUKAS 1: Häh? Ottaa sormet korvistaan.
KAANAAN ASUKAS 2: Että missäs olit kun pamahti?
KAANAAN ASUKAS 1: Sukuloimassa Keski-Suomessa mutta kyllä se sinnekin asti melkein kuului kun oli niin kova jysäys Mutta saipahan tämä meidän vastaperustettu urheiluseura Raision Loimukin siitä nimensä, oletkos kuullut? Loimotti niin se Tupavuoren räjähdyksen tulipalo että ne liekit on nyt Loimun väreissä.
KAUPPIAS PIIRTO: Ei kuulkaas kun ei se ollenkaan mennyt niin. Älkääs nyt.
KAANAAN ASUKAS 2: Jaa niinkös siinä kävi. No sehän sattui sopivasti, kuvaava nimihän se on toki. Siitä tulikin mieleen että jokos teiltä niitä verryttelyasuja saa ostaa?
KAUPPIAS PIIRTO: Kyllä niitä täältä vielä löytyy vaikka on koko kylä jo käynyt omansa hakemassa. Tästä on tullut var- sinainen Kaanaan kansallispuku. Joka päivä ihmiset tätä näyttävät käyttävän. Välillä loppuivat kesken mutta tein toisen tilauksen. Satoja pukuja kerrallaan täällä kaupassa oli niin ettei meinannut sekaan sopia. Mutta tulikos teille jotakin vielä?
KAANAAN ASUKAS 1: Jaa niin, mitäs minä tarvitsinkaan kun oli niin kamala se räjähdys että muistikin meni siinä rytä- kässä. No jos minäkin tuollaisen verryttelyasusteen, mustat olkapäät tuossa, taitavat muistuttaa siitä pamauksesta aivan.
Oranssi, tulta ja mustaa näissä väreissäkin, oioi kyllä se oli sellainen tapaus.
KAUPPIAS PIIRTO: Nortti-askista ne värit otettiin kyllä ennemminkin..
KAANAAN ASUKAS 1: Täytyy lähteä kertomaan muillekin että tulevat hekin kaikki ostamaan verryttelyasun, oli se semmo- nen pamaus. Näkemiin! Lähtee tohkeissaan.
KAUPPIAS PIIRTO: Ihmekös että varsinainen kansanliike on näiden pukujen ostamisesta syntynyt. Aina kun on tullut viidenkymmenen puvun tilaus niin olen saanut Rauman Kisapuvusta tällaisen kuparisen urheilijapatsaan ja näin monta minulla jo on. Ensimmäinen satsi pukuja oli satoja kappaleita, mutta nehän loppui heti. Juuri taas soitin että kymmenen tarvitaan lisää. Saadaan kiertopalkintoja koulujenvälisiin jalka- ja pesäpallocupeihin näistä patsaista.
KAANAAN ASUKAS 2: Mahoton määrä pukuja.
KAUPPIAS PIIRTO: Paljon täällä kaupassa Loimun asioita käsitellään, ihan kirjaimellisestikin näiden pukujen myötä.
Kuorma-autonkuljettaja astuu kauppaan.
KUORMA-AUTONKULJETTAJA: Jaahas päivää. Täällä olis ne Emersonit nyt tuolla pihalla.
KAUPPIAS PIIRTO: Keitäs ne nyt olikaan?
KUORMA-AUTONKULJETTAJA: No ne on ne konkurssipesän kolmekymmentä jääkaappia jotka tänne on tilattu. Että mi- hinkäs ne laitetaan? Teillä onkin vaatekauppa täällä, että onko oikea osoite ollenkaan?
KAUPPIAS PIIRTO: Ei ei, kyllä täällä kaikkea myydään. Meillä on vain tällä hetkellä kova menekki verryttelyasuille.
KUORMA-AUTONKULJETTAJA: No niin näyttää olevan, kun jokaisella näyttää sellaiset olevan päällänsä. Tuossa kylän- raittiakin ajaessa kattelin kun oli niin samaa kuosia kaikilla.
Kaanaan asukas 1 palaa takaisin.
KAANAAN ASUKAS 1: Tieltä huomasin että jääkaappejakin tänne saakka lentänyt! Ostaisin sellaisenkin ilman muuta.
Ovatko nekin niitä Tupavuoren jäämistöjä? Niin kuulittekos siitä räjähdyksestä kun kaikki meni pirstaleiksi ja ikkunat särki ja urheiluseura sai siitä nimensä.
KUORMA-AUTONKULJETTAJA: En oo kuullukaan, niinkös siinä kävi?
KAUPPIAS PIIRTO: Ei. Ei käynyt ollenkaan, nimestä on nyt vain sitkeä huhu liikkeellä.
KUORMA-AUTONKULJETTAJA: Nämä jääkaapit on ihan joltain kerrostalon rakentajalta, joka on menny konkurssiin.
KAANAAN ASUKAS 1: Ettei vain Tupavuoren kanssa olisi silti tekemistä kun Kekkonenkin on siihen juoneen sotkettu.
KAUPPIAS PIIRTO: Joka tapauksessa jääkaapit myydään nyt puoleen hintaan. Se on historiallinen tapaus joka ei varmasti tule ikinä Kaanaassa toistumaan!
KAANAAN ASUKAS 1: Niinkö? No sittenhän se on kunnon jysäys sekin! Otan heti kaksi kappaletta, tupaan ja porstuaan.
Huutaa ovesta ulos. Hei tulkaa tekin ostamaan, täällä on jääkaappeja halvalla!
KAANAAN ASUKAS 2: Laitetaan minulle myös yksi. Toinen pahan päivän varalle. Ja vielä pari verryttelypukua. Hei katto- kaas! Tuolla soutaa se Karppinen! Silläkin on jääkaappi veneessä! Ihan ku vetten päällä liukuis. Kuorma-autonkuljettaja, Kaanaan asukas 1 ja 2 menevät.
KAUPPIAS PIIRTO: Yleisölle. Tässä toimessa sitä sitten vierähtää kokonaiset viisitoista vuotta, kunnes minut valitaan Rai- sion keskustaan Sokoksen päälliköksi. Hyvä kauppa tästä Kaanaan Osuuskaupasta on tullut ja hyvät ovat sen asiakkaat.
Kaikki auttavat toisiaan, missä huushollissa apua tarvitaan, sinne mennään. 60-luvulla Kaanaassa kauppakin se on vielä kannattavaa, täällä on kaikkiaan viisi-kuusi kauppaa, vaikka asukkaita meitä on muutama sata. Tarmolan myymäläauto käy Perä-Kaanaassakin, Tammiston puoleisessa päässä.
Mutta totuus kyllä on, että sitkeistä huhuista huolimatta Raision Loimu sai nimensä nimikilpailun perusteella. Antti Suomi- nen ja Mikko Numminen sen keksivät. Ja seuran värit tulivat nortti-askista, jonka jaostossa mukana ollut Lindqvistin Raimo heitti kokouksessa pöydälle.
Jaahas. Taidanpa käväistä postissa tuossa vastapäätä, muurari Koskisen rakentaman talon alakerrassa. Se aloitti toimin- tansa vuonna 1960. On siellä pankkipalvelupuolikin. Posti lajitellaan keittiössä, toinen makuuhuoneista on varastona ja toisessa on työpöytä ja kassakaappi. Asiakkaita palvellaan entisessä olohuoneessa. Ennen Vanton postia postit kannettiin Kaanaanmaalle Raision asemalta. Leila Suominen on postiaseman ainoa virkailija. Kiireimpään aikaan hän sentään saa apulaisen päiväksi tai pariksi. Menee.
5.Kohtaus: Vanton posti
Posti. Tiskin takana oleva Leila Suominen palvelee Kaanaan asukas 1:tä.
POSTIVIRKAILIJA LEILA SUOMINEN: Päivää päivää.
KAANAAN ASUKAS 1: Päivää. Postimerkkejä tarvitsisin kaksi kappaletta. Sukulaisille kirjeitä lähetän, kun täällä niin kaik- kea jännittävää tapahtuu. Mutta kerropas Leila miksi tämän postin nimi oikein on Vanton posti vaikka Kaanaassa ollaan?
Eikös se nyt olisi luontevinta että tämä olisi Kaanaan posti?
Tyytymätön Kaanaan asukas saapuu.
Vanton postin työntekijöitä postirakennuksen edustalla 1960-luvun alussa. (Leila Suomisen kokoelma)
TYYTYMÄTÖN KAANAAN ASUKAS: Jos poikkipuolinen sana sallitaan niin minäkään en ole ollenkaan nimeen tyytyväinen, ja tiedän monia jotka eivät hekään ole. Nimi on niin harhaanjohtava! Moni on lähtenyt Vantoon asioimaan, minä mukaan lukien, vaikka toimisto on tässä!
KAANAAN ASUKAS 1: Voi kamala sentään!
POSTIVIRKAILIJA LEILA SUOMINEN: Postiviranomaiset ovat sen sillä tavoin ratkaisseet, koska Porin seudulla on jo Kaanaan posti. Siksi on päädytty Vanton posti -nimitykseen. Vanto-nimistä paikkaa ei nimittäin ole missään muualla maas- samme.
Kauppias Piirto saapuu. Kaanaan asukas 1 ryntää hänen luokseen.
KAANAAN ASUKAS I: Ootteko kauppias kuullut! Täälläkin kytee nimikiista! Vaan kyllä minä tiedän! Se on Tupavuoren pamauksen peruja kaikki tyynni. Sano minun sanoneen! Sellainen jysäys se oli että siinä meni kaikki maailmankirjat ja nimikirjat ja kaikki sekaisin ja ikkunat säpäleiksi yhdellä kertaa!
KAUPPIAS PIIRTO: Jaaha..
POSTIVIRKAILIJA LEILA SUOMINEN: Posti on osaltaan lisännyt Kaanaanmaan vilkkautta, sillä Nesteen tulon myötä pos- tin kulku on lisääntynyt huomattavasti.
Milton Into saapuu.
POSTIVIRKAILIJA LEILA SUOMINEN: Täällä on herra Miltonin nimellä tullut kirjattu kirje.
MILTON INTO: Niin tuota, minun nimeni.. Se on..Siis minä olen Into. Milton Into. Milton on etunimi.
POSTIVIRKAILIJA LEILA SUOMINEN: Ai anteeksi..
KAANAAN ASUKAS 1: Kyllä on Tupavuoren räjähdys pistänyt koko kylän sekaisin, kun kukaan ei enää nimiä tiedä, on Vantoa ja Intoa ja kaikenlaista sekaannusta!
Markku Into ja Kalervo Kummola saapuvat jääkiekkovarusteissaan ja pelaavat muiden keskellä.
KAANAAN ASUKAS 1: Keitäs kummia te sitten olette?
KALERVO KUMMOLA: Kummolan Kalervo mä olen.
MILTON INTO: Ja tässä on minun poikani Markku Into, josta tulee sittemmin runoilija ja yksi turkulaisen 60-luvun under- ground-liikkeen johtohahmoista.
KALERVO KUMMOLA: Markun kanssa pelataan jääkiekkoa Paikkarin lammella kunnes minusta tulee..
MARKKU INTO: Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja!
KALERVO KUMMOLA: Valtakunnan rautakansleri siis. Lähetääs Markku miettiin pelaajasiirtosopimuksia.
MARKKU INTO: Ja keittään kahvia! Markku Into ja Kalervo Kummola esittävät kappaleen Keitä keitä kahvinkeitin, joka alkaa soida taustalla. Pertti Karppinen soutaa vinhasti ohi. Näyttämöllä olijat alkavat tanssia sen tahdissa kukin omalla tyylillään ja poistuvat.
6.Kohtaus: Asser Aallon ratkaiseva panos ja Nesteen talvipäivien nap- pulahiihto
1960-luvun puoliväli. Kaanaan Osuuskauppa. Kauppias Piirto järjestelee suurta määrää jääkiekkomailoja. Sivummalla hiih- täjä kiertää olkirataa.
KAUPPIAS PIIRTO: Ihmiset ovat ratkaisevia kaikissa organisaatioissa. Loimulla on onnea, kun sen joukoissa on Asser Aalto. Hän on aivan korvaamaton. Syntyperäinen kaanaalainen, nykyään Nesteellä varastonhoitajana. Pesäpalloa lukuun ottamatta hän on mukana kaikessa, erityisen rakkaita lajeja hänelle ovat yleisurheilu ja hiihto. Hänellä on taito innostaa nuoria ja hän tulee kaikkien kanssa toimeen. Sataa tai paistaa, Asser Aalto painelee urheilukentälle vetämään nuorten yleisurheiluharjoituksia.
Kellon saattaa rukata Asserin liikkeiden mukaan. Kun hän tulee töistä Nesteeltä, hän käy kotona ja hetken päästä Wartburg painaa meidän kaupan ohitse. Se on niin jämptiä. Hän uhraa kaikki illat poikien harjoitusten vetämiseen. Heitä on mahdoton määrä kentällä, viisikymmentä poikaa, mutta hänellä on aikaa. Hän vetää kaikennäköistä urheilua ja järjestää seuraotteluja.
Erittäin luotettava kaveri. Ei mikään höpöttäjä. Rauhallinen eikä halua olla esillä.
Yksi oivallinen esimerkki Loimun hiihtäjien kekseliäisyydestä ja talkoohengestä on tuo Asserin maille rakennettu 350 metriä pitkä olkirata. Se parantaa seuran hiihtäjien harjoitusmahdollisuuksia pitkän lumettoman syksyn aikana.
HIIHTÄJÄ: Ympäri vuoden voi hiihtää! Latua! Hajuja perhanan pirhana!
KAUPPIAS PIIRTO: Mutta eikös se kuuluisa lausahdus ole että ’havuja perkele’!
HIIHTÄJÄ: Nii onki! Täytyy harjoitella lisää! Hiihtäjä jatkaa lenkin kiertämistä.
KAUPPIAS PIIRTO: Nyt kun verryttelyasut ovat loppu ja jääkaapitkin saatu kaupaksi, Asseri on tilannut tuhannen markan
edestä jääkiekkomailoja. Omista varoistaan lahjoittaa ne seuralle. Minuakin monet kerrat on vannottanut että en saa ker- toa, mistä nämä kaikki on tulleet. Hän kaatoi koulun viereen rakennettuun kaukaloon tarvittavan puutavaran omasta met- sästään. Kunta järjesti kaukalolle paikan, tasoitti alueen ja hommasi valaistuksen. Mutta kaukalo ja varusteet ovat Asserin ansiota. Se kyllä kertoo jotain hänen omistautumisestaan. Iso uhraus, vaikka itselleen hän ei mitään kunniaa halua. Asser saa pojat mukaansa urheilun pariin. Hänenlaisiaan aina paikkakunnalla tarvitaan niin silloin hommat kulkee. Jonkun täytyy olla vetäjä. Karppinen soutaa olkiradan halki. Veto! Veto! Veto!
Nesteen urheilijoiden, erityisesti olympiajuoksija Simo Salorannan johdolla tavataan järjestää erilaisia koko perheen liikun- tatapahtumia. Kaikkein mittavin näistä on kevättalvella, helmikuun puolessa välissä järjestettävä talvipäivänvietto, johon pyritään saamaan jokaiselle sopivaa liikuntaa. Päivää vietetään tuolla Neste Oy:n asuntoalueella Viheriäisissä. Päivän kohokohta ovat nappulahiihdot. Siinä kisassa on joskus ollut yli sata hiihtäjää!
Yksinäisen hiihtäjän seuraksi olkiradalle putkahtaa lisää hiihtäjiä yksi toisensa jälkeen. Hiihtävät kunnes kaikki ovat yhtä aikaa olkiradalla. 4-vuotias Risto ja Pekka odottavat malttamattomina vuoroaan radan vieressä Simo Salorannan kanssa,
joka toimii lähettäjänä.
4-VUOTIAS RISTO: Koska oikein on meijän vuoro lähtee?
SIMO SALORANTA: Heti kun nämä alle 7-vuotiaat ovat tulleet maaliin niin sitten taitaa olla teidän vuoronne.
4-VUOTIAS RISTO: Misä helvetis ne oikeen viipyy?
4-VUOTIAS PEKKA: Niin ja koska on meidän vuoro?
SIMO SALORANTA: Paikoillanne valmiit hep! Kaikki mehuasemalle! Kaikki hiihtäjät ryntäävät pois kauppiaan perässä.
7.Kohtaus: Mehuaseman omenamehumaistiaiset ja Siskon kioski
1960-luvun tienoilla alettiin omenista puristaa tuoremehua. Kolme huivipäistä mammaa istuu pöydän ääressä tyhjät lasit edessään mehupullo keskellään. Taustalla Siskon kioski.
MAMMA: Yleisölle. Tämä Hilma-mamma, Eilan äidin sisko, asuu Ihalassa ja hänet haettiin äsken veneellä tänne Hahden- niemeen kun hänellä on tällaista uutta mehua.
HILMA: Tuoremehua niin. Se on kuulemma terveellistä ja hyvää. Uurel mehuasemal puristettu.
MAMMA: Ihan suu jo napsaa. Ruonan mammakin on tullut mehun tähden tänne asti. Hilma on niin innoissaan ollut ja ke- hunut. Ollaan kokkoonnuttu nyt yhteen tänne että maistellaan tuoremehua kaik yhres!
RUONAN MAMMA: Tulin minä kyllä siksikin että haluaisin sanoa sanasen Kaanaan omakotiyhristyksest. Sellainen on nyt nimittäin perustettu ja se ajaa Kaanaan asuinolojen parantamista kunnallistekniikkaan ja liikenneoloihin liittyvistä asioista aina Raisionlahden suojeluun. On retkiä ja äitienpäiväjuhlakin.
HILMA: Kyllä kyllä sehän on toki tärkeää mutta nyt minä kaadan meille mehua. Antakaas lasinne niin maistetaan vihdoin että miltä se oikein maistaa. No niin, hölökyn kölökyn!
RUONAN MAMMA: Kippis! Malja omakotiyhristyksel!
MAMMA: Skål!
Loimun nuoria jääkiekkoilijoita vuonna 1966. (Raision Loimun arkisto)
Kilistävät ja maistavat omenamehua hartauden vallitessa.
HILMA: Irvistystä pidätellen. Kovin on terveellisen makuista.
MAMMA: Ei ainakaan liian makiaa ol, ei ollenkaa.
RUONAN MAMMA: Hyi! Olen mä pirttuki juonu, muttei sekään näin kamalaa ol. Hyi! Mut kyl mun ny täyty lähtee omakotiyh- ristyksen kokkouksee, virkistystoiminta siäl on niin toimivaa että siäl saaraan kaik mehukki maistumaan makioilt!
HILMA: Näin me tehrään. Siel ova käsittelyvuoros Kaanaantien valaistus- ja päällystystöiden ja Kaanaan alueen viemäröin- nin aloittamisasiat. Menevät keskustellen.
MAMMA: Juu menkkä te vaa, mää jään viäl maistelemaan omenamehua. Juo antaumuksella mehupullon viimeiseen pisa- raan. Nuori, hiprakassa oleva nainen tulee laulaen Kaanaan laulua. Mamma näyttää hänelle mehupulloa ja menee. Nainen laulaa kunnes väsähtää, alkaa nuokkua ja valahtaa maahan. Kaanaan asukkaat 1 ja 2 tulevat.
KAANAAN ASUKAS 1: Juu..Hei pysährys, kaveri. Huomaa maassa makaavan naisen. Katos.
KAANAAN ASUKAS 2: Katos vaan joo. Pojat kertos, että koulun mäkeen on sammunu joku nainen.
KAANAAN ASUKAS 1: Kuka toi on? Kiertelevät naisen ympärillä.
KAANAAN ASUKAS 2: No vappu tiätysti.
KAANAAN ASUKAS 1: Mist sää sen nimen tiärät?
KAANAAN ASUKAS 2: Ei kun nyt on vappu ja siks se varmaan makaa tosa. Hei nyt se herää.
NAINEN: Misä mä mahdan olla?
KAANAAN ASUKAS 1: Tää on sellainen Kaanaanmaa.
NAINEN: Kaanaanmaakaanaanmaatiedäensenkauniimpaa..Mul on kauhia jano, mis täält sais jottain juomaa?
KAANAAN ASUKAS 2: No täälthän saa sellatti hyvää omenamehuu..jos on siis omenoita mistä puristaa..
NAINEN: Ei! Ei enää.. Pyörtyy Kaanaan asukas 1:n syliin.
KAANAAN ASUKAS 1: Huh, onpas täsä pitelemistä.
KAANAAN ASUKAS 2: Eiks Siskon kioski mahra jo sit olla auki? Rouva hei herätkääs!
NAINEN: Kauhia jano..
KAANAAN ASUKAS 1: Nii, kuulkaas, tosa pienen matkan päässä on Siskon kioski. Sielt sä varmaan saat juotavaa, jos sul on rahaa. Me voidaan viedä sut sinne.
NAINEN: On mulla rahaa..Ei omenoita..Mullon joku myrkytys.
KAANAAN ASUKAS 2: Vierääs tää Lumikki Siskon kioskil. Aika pörrössä se on vieläki. Tarttuvat naisen kainaloihin ja talut- tavat hänet kioskille.
Moro, tarttettais juotavaa Lumikille.
SISKO: Ai mitä, maitoo ootte myymässä?
NAINEN: Ei mehuu ei maitoo, mullon myrkytys..
KAANAAN ASUKAS 1: Vissyy?
NAINEN: Juu pilsuu pilsuu. On niin mahroton jano.
Sisko ojentaa naiselle pilsupullon, jonka tämä kulauttaa kerralla alas.
NAINEN: Saaks toisen viäl. Nainen saa toisen pullon ja juo senkin yhtä kyytiä. Sama jatkuu uudelleen ja uudelleen.
KAANAAN ASUKAS 1: En oo kyl eläissäni nähny et joku juo noin monta pulloo pilsnerii kerralla.
KAANAAN ASUKAS 2: No en oo määkää.
Nainen jatkaa pullojen tyhjentämistä. Muut ihmettelevät vieressä.
SISKO: Alkaa kohta mulla varasto olla tyhjilläs. Pitää laittaa lappu luukulle.
KAANAAN ASUKAS 1: Yleisölle. Se nainen joi aivan mielettömän määrän. Ei kukkaan voi uskoo, kui mont pulloo se joi.
Laskettiin tyhjät pullot moneen kertaan, että kui voi yhteen kroppaan mennä. Sitten se nainen lähti Paikkariin päin. Nainen menee. Se oli aivan uskomatonta, viel ja viel aina meni.
Pertti Karppinen kävelee hitaasti paikalle.
KAANAAN ASUKAS 2: Mistäs Karppinen on tulossa? Sun kotihan on tääl Kaanaanmaalla. Täällä on sun vankka pohjakun- tos luotu, sen tietää kaikki. Mut kerros nyt misäpäin sä oikein aina pyörit. Ja miks sää oot noin märkä? Ja misä sun vene on?
KAANAAN ASUKAS 1: Nii. Täsähän sä olet soudellu ja juossu ja harjoitellu koko ajan erestakas, tuli sitten räntää tai rakei- ta. Mikä ny on?
PERTTI KARPPINEN: Nyt kävi niin, että vene kiepsahti ympäri Uittamon harjoituksissa.
KAANAAN ASUKAS 1: Ai etteks te Karppiset enää Viheriäisis sourakaan?
PERTTI KARPPINEN: Alkuaikoina Nesteen Soutajat harjoittelivat Viheriäisten rannassa. Se oli kuitenkin tuulinen ja levoton paikka, joten uudeksi harjoittelupaikaksi tuli Uittamon ranta. Bussilla sinne menin tällä kertaa mutta olikin alkanut lakko ja piti kävellä kotiin. Kesällä matka sujuu hyvin pyörällä, ensin 20 km sinne, sitten 20 km harjoitussoutua ja taas 20 km pyörällä takaisin kotiin.
KAANAAN ASUKAS 2: Kui sää jaksat?
KAANAAN ASUKAS 1: On se aikamoinen.
PERTTI KARPPINEN: Tähänastisen urani hurjin kokemus oli tämä kiepsahdus. Jäät oli jo sen verran sulaneet, että vapaa- ta tilaa soutuun löytyi. Piti kuitenkin soutaa jään reunan mukaan. Siinä en sitten huomannut, että vedestä pisti esiin seiväs.
Törmäsin siihen. Hankain rikkoutui, airo putosi ja samalla vene keikahti ympäri.
Olin hyisessä vedessä pää alaspäin, jalat kiinni veneen jalkatelineissä. Jäykistyvin sormin sain toisen jalan irrotettua, mut- ten enää toista. Rajulla ponnistuksella sain lopulta kiskaistua irti toisenkin jalan ja pääsin pulpahtamaan pintaan. Pystyin siitä pinnistämään kumollaan olevan veneen päälle. Onni onnettomuudessa oli, että mestarimeloja Ilkka Nummisto oli samaan aikaan harjoittelemassa. Hän näki kaatumiseni ja meloi nopeasti avuksi.
KAANAAN ASUKAS 1: No mitä ihmettä, saadaanko me tarjota sulle juotavaa noin rankan reissun jälkeen? Pilsuu ei taida kyl enää olla..
SISKO: Juu ei, ne on kaik loppu.
KAANAAN ASUKAS 2: Vissyä?
PERTTI KARPPINEN: Kiitos vaan mutta tuli tuolla Uittamolla juotua vettä ihan tarpeeks. Täytyy tästä mennä.
KAANAAN ASUKAS 1: No mihis sulla niin kova kiire on?
PERTTI KARPPINEN: Kanadaan. Montrealin olympialaisiin. Menee.
KAANAAN ASUKAS 2: Es sunkaa sä sinne kävellen mee? Karppinen heilauttaa kättään. Kaanaan asukkaat 1 ja 2 jäävät vissyostoksille.
Pertti Karppisen ensimmäinen kultasoutu 1976. Kaikki Kaanaan asukkaat katsomassa soutua televisiosta, jännittämässä ja kannustamassa lippuineen räikkineen. Alkuperäinen selostus löytyy Ylen Elävästä Arkistosta.
SELOSTAJA: Alkaa raivoisa loppukiri, Kolbe edelleen johdossa, Karppinen toisena, kun alkaa viimeinen taisto, 150 met- riä maaliin, Karppinen lähes tasoissa, Karppisella enää tuollainen puolen veneenmitan, ei enää puoltakaan veneenmittaa eroa Kolbeen, ja nyt viimeiset kymmenet metrit, Karppisen tahti tiivistyy ja Karppinen menee johtoon, Karppinen tulee ja voittaa ensimmäisen suomalaisen kultamitalin soudussa! 7. 29.03 ovat ne numerot jotka kirjoitetaan ensimmäisen suo-
