• Ei tuloksia

Tieteellinen elämä näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Tieteellinen elämä näkymä"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

364

T&E 4/06 • TIETEELLINEN ELÄMÄ

T T T T

T I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N E L Ä M Ä E L Ä M Ä E L Ä M Ä E L Ä M Ä E L Ä M Ä

BRITISH ACADEMY on otta- nut lokakuussa kantaa tutki- muksen arviointiin: “In June, the Government launched a consultation which proposed that metrics-based research assessment and funding sys- tem should replace the Re- search Assessment Exercise (RAE) after 2008. It recogni- sed that ‘possible metrics are generally less well develop- ed, and less straightforward in their application, in the arts and humanities and in the social sciences than for medical, scientific and engi- neering disciplines’, and it cal- led for further work to deve- lop a more differentiated re- sponse in these disciplines. A HEFCE/AHRC group was set up to advise on the potential for using metrics to inform both the assessment of re- search quality and the alloca- tion of funding for research in the arts and humanities.The Academy’s response is now available from our web site:

www.britac.ac.uk/reports/rae- 2006.”

“The main points raised in the submission are that:

* research assessment needs to be slimmed down and made less bureaucratic and burden- some, but that a hasty move to metrics would be ill-advised.

* quantitative indicators can play a greater part in future in informing and supporting ex- pert judgment and the identi- fication of excellence, but in the humanities and social sci- ences metrics alone are no sub- stitute for expert judgment or research outputs.

* the dual support system is of fundamental importance to the humanities and social sci- ences. The adoption of a whol- ly metrics-based approach to research assessment, especially one based on external grant in-

come, could undermine dual support, discourage long-term research and destabilise fund- ing for research in the human- ities and social sciences.

* RAE 2008 should go ahead as planned, together with an evaluation of shadow metrics and further work on the deve- lopment of appropriate metrics for research quality in the hu- manities and social sciences.”

UPSALAN yliopiston äsken eläkkeelle siirtynyt rehtori Bo Sundqvist julkisti noin vuosi sitten promemorian, joka kos- ki Ruotsin yliopistomaailmaa jo jonkin aikaa puhuttanutta sosiologian professori Eva Lundgrenin tapausta. Prome- moria totesi, että Lundgren oli vapautettu kaikista epäi- lyistä, jotka koskivat hänen tieteellistä epärehellisyyttään.

Sääntöjen mukaan tulee yli- opiston tehdä kaikki voita- vansa, jotta tällaisen väärin perustein epäillyn henkilön tutkijan kunnia palautetaan.

Yliopiston johto onkin nyt yh- dessä Lundgrenin ja ammat- tiyhdistyksen edustajan kans- sa päätynyt sopimukseen, jos- sa – paitsi julkista kunnianpa- lautusta – Lundgren saa kor- vauksena kärsimyksistään ja prosessin takia menetetystä ajasta kahden vuoden täysi- palkkaisen tutkimusvapaan sekä pari miljoonaa kruunua käytettäväksi vapaasti omiin tutkimuksiinsa.

Tämä Lundgrenin rehel- lisyyden testaus -prosessi on yleisemminkin kiinnostava.

Tämä on tiettävästi ensimmäi- nen kerta kun ainakaan Ruot- sissa sovelletaan muutamia vuosia aikaisemmin kaikissa yliopistoissa ja korkeakoulu- issa hyväksyttyjä “rehellisyys- tarkastuskomissio”-sääntöjä yhteiskuntatieteelliseen tai hu- manistiseen tutkimukseen.

Muutamat aikaisemmat ruot- salaiset tapaukset ovat koske- neet lääketiedettä ja farmako- logiaa. Niissä on ollut kysymys väitetystä (laboratorio)aineis- tojen ja testitulosten suora- naisesta väärentämisestä, ja tällaisen epärehellisen toimin- nan seuraukset voivat ymmär- rettävästi olla suorastaan koh- talokkaita mahdollisille lää- ketieteellisen hoidon koh- teille, ja usein niihin liittyy tie- teellisen kunnian ohella suuria taloudellisia etuja.

Yliopiston rehtori oli aikai- semmin saman vuoden kesäl- lä antanut yhteiskuntatieteel- liselle tiedekunnalle, johon so- siologian professori Eva Lund- gren kuuluu, tehtäväksi sel- vittää oliko tällaisille epäilyille mitään perusteita. Välittömänä syynä tähän oli Göteborgin yli- opiston valtio-opin professorin Bo Rothsteinin kirjallinen “il- mianto” Lundgrenin epärehel- lisyydestä, mutta prosessin lau- kaisi oikeastaan ruotsalaista naisten kriisikeskusten val- takunnallista keskusorganisaa- tiota ja sen viimeaikaista toi- mintaa koskenut televisiodo- kumentti. Erityisen kuohut- tavaa dokumentissa oli erään naisen kertomus siitä, kuinka erään paikallisen kriisiorgani- saation edustajat olivat lähes kidnapanneet hänet ja vieneet miesten väkivaltaa turvaan Norjaan vastoin hänen tah- toaan. Useimpien katsojien mieleen jäi varmasti myös or- ganisaation puheenjohtaja, joka – katsoen tiukasti suoraan ruutuun – totesi: “Miehet ovat eläimiä”. Kun hämmentynyt toimittaja jäi tässä tilanteessa sanottomaksi, toisti haastatel- tu lausunmansa, lisäten vielä:

“Kai sinäkin olet samaa miel- tä?” Vaikkei Lundgrenia itseään sen enempää kuin hänen tut- kimuksiaankaan ei pantu suo- raan vastuuseen näistä väit-

(2)

365

TIETEELLINEN ELÄMÄ • T&E 4/06

teistä, annettiin ohjelmassa varsin selkeästi ymmärtää, että Lundgren, jonka professuurin ja tutkimusten ala on miesten naisiin kohdistama väkivalta, oli ollut toiminnan pääasialli- nen ideologi.

Ohjelma ei siis suoranaises- ti antanut aihetta epäillä Lund- grenin omia tutkimuksia mis- tään epärehellisyydestä. Tuon ilmiannon ja laajan julkisen kohun ymmärtämiseksi onkin tunnettava Lundgrenin aikai- sempia tempauksia sekä Nor- jassa että Ruotsissa. Ehkäpä kaikkein vaikuttavin näistä oli Lundgrenin julkisuudessa esit- tämä väite siitä, että hänen tut- kimiensa (monivuotinen osal- listuva tutkimus!) salaisten sa- tanististen ryhmien miehet har- rastavat pienten lasten ritualis- tista syöntiä. Käynnistyneessä poliisitutkinnassa väitteille ei löytynyt tukea, ei myöskään viitteitä siitä, että pieniä lap- sia olisi salaperäisellä tavalla kadonnut jälkiä jättämättä.

Väite, jonka Lundgren kuitta- si toteamalla, että lapset olikin salakuljetettu maahan ulko- mailta varta vasten syötäviksi.

Kahden ulkopuolisen ruot- salaisen asiantuntijan selvitys päättyi siis toteamaan, ettei se ollut löytänyt mitään perustei- ta esitetyille epäilyille Lundgre- nin tutkimuksista. Sen sijaan asiantuntijat esittivät varsin vah- voja varauksia hänen tutkimus- tensa yleisestä tieteellisestä pä- tevyydestä ja hänen tieteellisestä kompetenssistaan. Lundgren oli heidän mukaansa taipuvainen liian innokkaasti tulkitsemaan tuloksiaan omien väitteidensä tueksi, ottamatta esimerkiksi riittävästi huomioon niiden mahdollisesti sisältämää vasta- evidenssiä. Yliopiston omien sääntöjen mukaan selvitysteh- tävä koski kuitenkin vain rehel- lisyys-syytettä, toisin sanoen sitä, oliko Lundgren mahdol-

lisesti väärentänyt tai suoras- taan keksinyt omia tutkimus- lähteitään ja empiriistä aineis- toaan. Kaikkein kyseenalai- simpia väitteitään, koskien muun muassa kannibalismia, Lundgren ei kuitenkaan kos- kaan ole esittänyt varsinaisissa tutkimusraporteissaan vaan ai- noastaan tavallisena huolestu- neena kansalaisena. Siten ne- kään eivät voineet kuulua re- hellisyyskomitean toimialaan.

Pitkän ja monia vaiheita si- sältäneen prosessin lopputu- loksena Lundgrenilla on siis nyt yliopiston rehtorin allekir- joittamat ja tutkijoiden keskuu- dessa varsin harvinaiset “täysin rehellisen tutkijan paperit”

(vrt. vain entisellä hullulla voi olla terveen paperit). Yliopis- to joutuu kaiken lisäksi te- kemään kaikkensa hänen me- netetyn maineensa palauttami- seksi. Kun ulkopuoliset asian- tuntijat kuitenkin – virallisen toimeksiantonsa ylittäen – huo- mauttivat vakavista tieteellisistä puutteista Lundregin tutkimuk- sissa, rehtori Sundqvist katsoi niin ikään asialliseksi puuttua kysymykseen tutkimuksien laadusta todeten – ehkä hie- man naiivisti uskoen yliopis- tolaitosten todella olevan kriit- tisen tieteellisen keskustelun foorumeja – ongelmana ole- van Lundgrenin ulkopuolinen asema yliopistoyhteisössä (en- tisten yhteistyövaikeuksien ta- kia hän on oman yhden nai- sen laitoksensa johtaja), minkä takia hänen tutkimuksensa eivät ole aikoinaan joutuneet tavanomaisen tieteellisen kes- kustelun ja kritiikin sekä ver- taisarvioinnin kohteeksi. Reh- tori edellyttikin, että Lund- grenille löydetään parempi sijoituslaitos ja hänet kiinnite- tään siten johonkin “tieteel- liseen yhteisöön”.Tällaista lai- tosta tuntuu kuitenkin olevan mahdotonta löytää.

YHDYSVALLOISSA tutkimus- eettisten toimikuntien tehtä- vänä on varmistaa, että esi- merkiksi kyselytutkimukset eivät aiheuta aiheetonta hait- taa vastaajille. Haittoja on mo- nenlaisia. Moraalinen haitta on kyseessä, jos osallistumi- nen tutkimukseen vahvistaa vastaajien taipumuksia toimia moraalittomasti (when parti- cipation in research streng- thens subjects’ inclinations to behave unethically). Washing- tonissa toimiva Family Re- search Foundation onkin ke- hottanut yliopistoja tiukenta- maan esimerkiksi sukupuo- lista käyttäytymistä koskevien kyselyjen valvontaa, niistä kun helposti syntyy mielikuva sii- tä, että erilaiset luonnonvas- taisen sukupuolisuuden muo- dot ovat hyväksyttäviä. Suku- puolikyselyjä on kyllä vastus- tettu myös sillä perusteella, että ne ovat tungettelevia ja loukkaavat vastaajien tunteita.

Argumentit saattavat mennä sikäli ristiin, että vaikka louk- kaavat kysymykset aiheutta- vat psyykkistä kärsimystä, ne kaiketi myös vahvistavat vas- taajien inhoa vääränlaista su- kupuolisuutta kohtaan, ja edel- lä annetun määritelmän mu- kaan tästä koituu heille mo- raalista hyötyä.

MUUAN lukijamme kommen- toi lehtemme edellisessä nu- merossa ilmestynyttä Antti Gro- nowin kirjoittamaa kirja-ar- vostelua J.P. Roosin ja Semi Purhosen toimittamasta teok- sesta Bourdieu ja minä: “Kir- ja-arvostelunsa lopussa Gro- now moittii kirjaa siitä, että siinä ei käsitellä erästä merkit- tävää Bourdieun aihealuetta, maun sosiologiaa: ‘Sekä Bour- dieuhun vasta tutustuvalle että Distinktio-teoksen tuntevalle lukijalle olisi ollut hyötyä ar- tikkelista, jossa olisi selvitetty

(3)

366

T&E 4/06 • TIETEELLINEN ELÄMÄ

teoksen perusajatuksia ja eten- kin sitä, mitä niistä ajatellaan maun tutkijoiden keskuudes- sa nykyään.’ Kuten itse kirjan johdannossa kerrotaan, Bour- dieu ja minä perustui samanni- miseen luentosarjaan, joka järjestettiin kevätlukukaudella 2003 Helsingin yliopiston so- siaalipolitiikan (nykyisin yh- teiskuntapolitiikan) laitoksel- la. Muistan että luentosarjassa oli joitakin luentoja, jotka ei- vät – syystä tai toisesta – sisäl- ly kyseiseen kirjaan. Yksi niis- tä oli Jukka Gronowin luento

’Bourdieu kulutussosiologias- sa’, jonka aiheena oli nimen- omaan maun sosiologia! Ky- syn vain että isänmurhaako tässä tehdään – vai mistä tässä on kysymys?”

TÄLLÄ akateemisen maailman juorupalstalla on harvemmin nähty juoruja tiede & edistyk- sestä ja sen toimituskunnasta itsestään, mutta nyt lienee pai- kallaan paljastaa jotakin tuos- takin kryptasta. Ensinnäkin tie- de & edistyksen pitkäaikainen päätoimittaja Arto Noro on päät- tänyt luopua tehtävästään vuo- den 2006 lopussa. Tämä ei tietenkään ole mikään juoru, mutta seuraava juoru liittyy tä-

hän valitettavaan tosiasiaan. Ar- ton kunniaksi päätettiin nimit- täin järjestää joulukuussa pie- nimuotoinen läksiäistilaisuus, eräänlainen viimeinen ehtool- linen. Tilaisuuden ruokatarjoi- lusta Arto halusi pitää itse huo- len luvaten toimituskunnan jä- senille “pientä purtavaa”.

Tilaisuudessa läsnä olleet ymmärsivät välittömästi tarjoi- lupöydän nähtyään, mitä Arton

“pieni purtava” tarkoittaa, ni- mittäin jotakin samaa kuin hänen harjoittamansa “pieni so- siologiakin”: ei mitään suo- lapähkinöitä ja perunalastuja, kuten joku tilastososiologi ehkä tarjoaisi, tai monimutkaisia sop- pia ja keitoksia, joita filosofi- set sananvääntäjät kenties tyr- kyttäisivät, vaan paljon pieniä, makua kutkuttavia ja äärim- mäisellä pieteetillä valittuja har- vinaisia erikoisherkkuja. Olipa Artolla jokaisen herkun kohdal- la kerrottavanaan pieni tari- nakin.

Vähintään yhtä olennaista kuin se, mitä nämä herkut oli- vat ja miten ne oli valmistettu, Arton tarinoissa oli se, missä ja kuka niitä möi! Niinpä niin.

Yhtä vähän kuin pienessä so- siologiassa, pienessä purtavas- sakaan ei asiaa voi erottaa tyy-

listä, jonka symbolina on paik- ka ja nimi.

Mitä Arto sitten tarjosi? Ka- laa ja leipää, toki, mutta myös juustoa ja makkaraa, hiukan hedelmiä sekä joitain muitakin tuotteita, mutta ei mitä tahan- sa kalaa vaan varsin erikoisel- la tavalla valmistettua graavi- lohta (säilytetty ensin pakas- teessa voipaperissa…?), Rezé’n tomaattileipää ja bretagnelais- ta kukkasuolattua voita, har- vinaista savunmakuista meet- vurstia Somerolta (jossa muuan lihamestari sitä valmistaa), Ros- lundin makeaa maksapasteijaa, sisilialaisia veriappelsiineja, kotimaisia omenia (joulukuus- sa!) sekä liuta muita erikoi- suuksia, joita kaikkia ei tässä voi kuitenkaan paljastaa.

Ei ihme, että toimituskun- nan jäsenistä useampikin näh- tiin joulun alla kyselemässä Ar- ton tarjoamia tuotteita paikois- sa, joista hän oli herkkunsa ostanut. Valitettavasti huhu Arton tarjoiluista oli tainnut ehtiä muidenkin korviin, sillä esimerkiksi Roslundin kojun eteen vanhassa kauppahallis- sa oli ahtautunut koko Etelä- Helsinki! Hemmetti…

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Maxin puoliso Marianne antoi kuitenkin myöhemmin ymmärtää, että Helene aiheutti ympäristölleen syyllisyyttä, ja Maxin mukaan taas äiti ei osannut opettaa muille vastuunottoa,

Tällä oletuksella yliopistojen autonomia lisääntyisi, jos se ei enää saisi itse päättää, mitä koulutus- ohjelmia tarjoaa, vaan ministeriö päättäisi siitä..

2012 raportoivat, että noin 120 ihmistä osoitti mieltään Butlerin palkintoa vastaan samaan aikaan kuin hän piti kiitospuhettaan Frankfurtin Paulskirchessä (ja 15 ihmistä

Negri ja Kriegel kävivät sananvaihtoa imperiumin ja tasavallan eroista, ja Kriegel arveli, että Negrillä on vaikeuksia erottaa toisistaan imperiumi ja tasavalta johtuen

Samalla kävi tosin myös ilmeiseksi, että myös radikaaleja puheenvuoroja esit- tävät puhujat olivat varmis- taneet itselleen oppituolin. Ehkä tässä oli vähintään

tuaan internetin keskusteluista huolestuneita kommentteja, joiden mukaan tuo 1500-sivui- nen tuotos olisi jollain uudella tavalla vakavasti otettava ja erilainen kuin

Ironista kyllä, murhatutkinnan edetessä pal- jastui, että kyse oli perinteisestä mustasukkaisuusmurhasta; Bala nimittäin epäili, että murhan uhri tapaili hänen

Tieteen & edistyksen on myös vaikea uskoa, että erityisen raskaan vainoamisen kohteeksi joutunut emerita professori Heller voisi olla poikkeukselli­. sen epäpätevä