Mestarin opetuksia näkymä

70 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5

Mestarin opetuksia

Mestari Kongin keskustelut.

Kungfutselaisuuden ydinolemus.

Suomentanut ja toimittanut Jyrki Kallio. Gaudeamus 2014.

Kiinalaisen klassisen ajattelun kak- si länsimailla tunnetuinta nimeä lienevät Laozi ja Kongzi. Mestari Laon pääteos on Daodejing, josta on erilaisia suomennoksia kymme- nisen kappaletta. Mestari Kongin – ehkä paremmin tunnettuna myös Kungfutsena – pääteos Keskuste- lut (Lunyu) ilmestyy nyt toisena kokonaisena käännöksenä. Edel- lisen teki Toivo Koskikallio vuon- na 1958. Käsillä oleva suomennos jatkaa Jyrki Kallion vanhan Kiinan klassikoiden käännösten sarjaa ja samalla siirtää katseen Kiinan klas- sisen kirjallisuuden kaanonin alku- aikoihin.

Laozin teos on ollut tärkeä kult- tuurinen vaikuttaja länsimailla eri- tyisesti mystisen idän kuvan muok- kaajana. Kongzi puolestaan on keskeinen tekijä yritettäessä ym- märtää myös nykyisen Kiinan po- litiikkaa ja etiikkaa sekä sitä, miten kansakunta ja kansalaiset käyttäy- tyvät. Kongzin poliittinen ja kasva- tuksellinen merkitys on myös sii- nä, että hänen kokoamikseen mai- nitut niin sanotut klassisen Kiinan kirjalliset klassikot – neljä kirjaa ja viisi klassikkoa – muodostivat kaanonin, jonka pohjalle kiinalai- nen kirjallinen sivistys kasvoi ja jota lukemattomat virkamieheksi haaveilleet joutuivat pänttäämään valmistautuessaan valtion palve- lukseen.

Sotivista valtioista kohti yhtenäistä valtakuntaa

Mestari Kongin syntymävuodeksi on esitetty 552 eaa. ja hänen kerro- taan eläneen ja vaikuttaneen noin seitsemänkymmenen vuoden ajan.

Kong eli Zhou-kauden (n. 1045–

221 eaa.) aikana, jolloin Kiinan ensimmäinen yhtenäinen valtio alkoi kehittyä. Samaan aikaan so- tivien valtioiden tarvitsema sääty- rakenne alkoi muuttua kohti sivis- tysvaltion tarvitsemaa rakennetta.

Kong itse syntyi köyhtyneeseen ri- tariluokkaan.

Kongin opetus rakentaa sil- taa myyttisen menneisyyden ja ra- kentumassa olevan valtion välillä.

Zhou-kauden alku kuviteltiin val- lankäytön kannalta ideaaliseksi, koska nimellinen yhtenäisyys ja ha- jautettu vallankäyttö takasivat sekä rauhan että mahdollisuuden elin- voimaiseen kehittymiseen. Kongin aikana oli merkkejä vallan hajoami- sesta ja uusista ristiriidoista. Tämän vuoksi Kong alkoi Kallion mukaan rakentaa oppiaan menneisyydelle ja sen arvoille, joita hän ajatteli hyvän valtion ja sen hoitajien tarvitsevan kriisiytyvässä tilanteessa.

Kong alkoi opettaa oppiaan ja kehitti jo elinaikanaan koulukun- nan seuraajineen. Tässä hänen toi- mintatapansa muistuttavat tuon ajan historiallista kehitystä muual- lakin: ajattelija keskustelee oppi- laidensa kanssa ja keskustelun pohjalta aletaan rakentaa kirjal- lista perintöä ja oppirakennelmia.

Keisarikunnan viralliseksi opik- si kungfutselaisuus tuli 136 eaa. ja jatkoi siinä asemassa aina vuoteen 1905, jolloin sen asema mureni modernin ajan ja 1900-luvun alun maailmansotien aiheuttamien po- liittisten muutosten vuoksi. Kom- munistinen Kiina kielsi konfutse-

laisuuden, mutta poliittisen avau- tumisen ja uuden ideologian tar- peen vuoksi tällä vuosituhannella on nähty Kongin oppien uudelleen tuleminen ja jopa rehabilitointi.

Kongin oppi liittyy keskeisesti politiikkaan ja kansalaisetiikkaan, siihen, kuinka valtion johto ja sen kansalaiset toimivat – länsimaisesta puhetapaa käyttäen – sivistyneesti.

Valtaa käyttävät kunnialliset ja yle- vät herrasmiehet. Opin keskeisi- nä hyveinä ovat lisäksi perinnäista- vat ja kuuliaisuus, jolla tarkoitetaan

”toimimista vanhempiensa ja ylem- piensä parhaaksi”, sekä uskollisuus erityisesti hallitsijaa kohtaan.

Yksilötason hyveitä ovat oikeel- lisuus ja huomaavaisuus, arvoja, joi- den pohjalle voidaan alkaa rakentaa oikeusvaltiota. Kongin opin keskei- siä käsitteitä ovat myös tie (dao) ja hyve (de), jotka ovat klassisen kii- nalaisen filosofian tärkeimpiä käsit- teitä. Kongilla tie tarkoitti erityisesti muinaisaikojen tapojen seuraamis- ta ja niistä opin ottamista.

Hyvän hallitsijan – tai hallitsija- luokan – käsitteeseen liittyvät loput Kongin hyveistä: tietäväisyys, esi- kuvallinen mies ja mallikas. Näis- sä näkyvät selkeästi hänen halun- sa korostaa sotimisen, vallanhi- mon ja sekasorron sijasta sellaista hallintoa, joka luo rauhaa ja mah- dollisuuksia. Kongin opin ytimessä on myös koulutuksen ja oppimisen velvollisuus itsensä kehittämisessä.

Kongin yllättävän moderni val- tio-oppi näkyy hyvin otteessa XII.7:

”Tarvitaan vain kylliksi ruokaa ja kylliksi aseita sekä rahvaan luotta- mus hallintoon.” Zigong kysyi: ”Jos olisi pakko, niin mistä näistä kolmesta tulisi luopua ensiksi?” Mestari vastasi:

”Luovuttakoon aseista.” Zigong kysyi:

”Jos olisi pakko, niin kummasta jäl- jellejääneestä tulisi luopua ensiksi?”

Mestari vastasi: ”Luovuttakoon ruoas-

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5 71

ta. Kuolemaa on ollut muinaisuudes- ta saakka. Ilman kansan luottamusta hallinto ei pysy pystyssä.”

Kongin tekstit ja niiden kerrostumat

Keskustelut-teos koostuu eri aikoi- na muistiin kirjoitetuista fragmen- teista. Eri muistiinmerkitsijät ovat myös käsitelleet tekstiä eri tavoin.

Kallio on hyödyntänyt tätä teok- sen jaottelussa. Teoksen alkuun hän on sijoittanut tutkimuksen mukaan vanhimman kerrostuman, jota pi- detään myös autenttisimpana, Kon- gin ja hänen aikalaistensa suullista perimätietoa hyödyntävänä osiona.

Myöhemmät kerrostumat ja niiden tekstit ovat rakentuneet opillisten tulkintojen histo rian kautta. Alku- peräistekstien tarkka ajoittaminen on vielä tekemättä – ja saattaa jää- däkin – mutta tekstien rakenteis- ta on voitu päätellä jotakin niiden ajallisista suhteista. Lisäksi eri osioi- den ajallinen kerrostuma on sekava, koska vanhempia ja uudempia teks- tinosia on käytetty varsin vapaasti.

Kallion rakenteellinen ratkai- su palvelee hyvin lukijaa. Kääntäjä itse sanoo: ”Pyrkimykseni on luo- da lukijalle mahdollisimman hyvät edellytykset muodostaa käsitys sii- tä, miten Keskustelut-teos on kas- vanut ja kehittynyt.” Erityisesti täl- laisten teosten kohdalla, jotka ovat olleet historiallisten ja opillisten in- tohimojen kohteena satojen ja jopa tuhansien vuosien ajan, lukijan on joskus vaikea erottaa käännöksistä historiallisia kerrostumia ja opillis- ta kehittymistä. Kallion laatima laa- ja, teoksen loppuun sijoitettu kat- saus konfutselaisuuden kehittymi- sestä oppina, uskontona ja valtiol- lisena ideologiana tukee hyvin tätä tavoitetta.

Hyppy Koskikallion käännök- sen tulkinnasta, jossa teos nähtiin

vielä Kongin oppilaiden tekemänä yhtenäisenä kirjallisena luomukse- na, Kallion analyyttiseen käännök- seen kuvaa hyvin myös suomalai- sen sinologian ja Kiina-osaamisen kehittymistä. Myyttinen Kiina ja sen tarinat aletaan nähdä kriittisen tutkimuksen läpi. Tällöin näkemys muuttuu monipuolisemmaksi ja pitkän historian ymmärtämiseksi.

Ääriesimerkkeinä tästä ovat seuraavat otteet näistä eri tulkin- noista:

1.ix. Tseng-tse lausui: ”Jos van- hemmille toimitetaan kunnolliset hautajaiset ja heidän muistoaan rakkaudella vaalitaan, niin kansan hyveet kasvavat suuresti.” (Koski- kallio 1958.)

I.9 Zengzi sanoi: ”Jos hallitsija harkitsisi tekojensa lopullisia seu- rauksia ja olisi pyrkimyksissään kaukonäköinen, niin rahvaan hy- veellisyys kukoistaisi jälleen.” (Kal- lio 2014.)

Koskikallion tulkinta pohjaa kommentaarien pohjalta tehtyyn tulkintaan, Kallio puolestaan tul- kitsee tekstin suoremmin ohjeena hallitsijalle.

Kaiken kaikkiaan Kallion kään- nös on hyvä alku konfutselaisuu- den kriittiseen avaamiseen suo- malaiselle lukijakunnalle. Mestari Kongin oppi näyttäytyy suomalai- sen silmin kovin tutulta: hyvä hal- linto, sivistys ja koulutus ovat olleet keskeisiä arvoja jo kohta satavuo- tiaan maamme rakentamisessakin.

Niin ne ovat olleet jo pari tuhatta vuotta kiinalaisen kansalaisuuden ja valtion keskeisenä ideologiana.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja.

Ansiokas suomennos roomalaisen retoriikan merkkiteoksesta

Jukka-Pekka Puro Marcus Fabius Quintilianus:

Puhujan kasvatus. Suomentanut Aulikki Vuola. Faros 2014.

Pidin ensimmäiset retoriikan his- toriaa käsittelevät luentokurssini 2000-luvun alkupuolella Turussa ja Jyväskylässä. Antiikin Rooman suomenkielinen kurssilukemisto oli tuolloin koruton. Keskeisistä al- kuperäislähteistä oli suomeksi saa- tavilla ainoastaan Ciceron Puhetai- dosta: Brutus, joka ilmestyi vuon- na 1990. Kääntäjä Pirkko Haapalan ja professori Teivas Oksalan laati- mat johdannot ja esittelyt täyden- sivät tuota käännöstä, mutta mui- ta latinalaisen retoriikan suomen- noksia ei käytännössä ollutkaan.

Helleenisen retoriikan osalta suo- menkielisen kurssilukemiston laa- dinta oli opettajalle huomattavasti helpompaa.

Tilanne on muuttunut ratkai- sevasti kymmenen vuoden aika- na, kun antiikin Rooman retorii- kan keskeiset teokset on vihdoin suomennettu. Suomennos Marcus Tullius Ciceron (s. 106 eaa. – k. 43 eaa.) Puhujasta (De Oratore) val- mistui vuonna 2006 ja Marcus Fa- bius Quintilianuksen (s. n. 35 – k.

100) Puhujan kasvatus (Institutio Oratoria) ilmestyi Faroksen kus- tantamana loppuvuodesta 2014.

Nuo kaksi teosta muodostavat roomalaisen retoriikan selkäran- gan. De Oratore ilmestyi vuonna 55 eaa., Institutio Oratoria puoles- taan vuoden 95 tienoilla. Teosten väliin jäävä 150 vuoden ajanjakso on roomalaisen retoriikan jäsen-