68 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2017 KIRJALLISUUS
Romaani ja monitieteisen tutkimuksen mieli
Matti Hyvärinen, Eriikka Oino- nen ja Tiina Saari (toim.): Ha- joava perhe. Romaani monitie- teisen tutkimuksen välineenä.
Vastapaino 2015.
Aino-Maija Lahtinen: Mieli ja ro- maani. Paul Auster mielen ku- vaajana. Helsingin psykotera- piayhdistys 2016.
Kaunokirjallisuus taipuu sellaisiin ihmismielen esittämisen tapoihin, joihin muut puhetavat eivät hel- posti yllä. Kaikessa rikkaudessaan fiktio tekee sellaisia asioita, jois- sa tieteen diskurssit ovat huonom- pia, yksinkertaistavia ja rajoittavia.
Nämä ovat keskeisiä huomioita, joista molemmat tässä arvioita- vat teokset motivoituvat. Hajoava perhe (HP) -teoksessa esitetään yksitoista näkökulmaa Ian McE- wanin (2007) Rannalla -teokseen ja takakansitekstissä tiivistetään, että kirja on tarkoitettu oppaak- si kaunokirjallisuuden käyttämi- seen eri tieteenalojen tutkimuk- sessa. Kirjan artikkeleissa luetaan ja teoretisoidaan teosta yhteiskun- tatieteiden, historiantutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen näkö- kulmista. Juuri tämä monitietei- syys ja paikoin tahallisen villi luen- ta tekevät Hajoavasta perheestä erityisen inspiroivan lukukoke- muksen.
Aino-Maija Lahtisen Mieli ja romaani (M&R) tutkii romaani- kirjallisuuden antia ihmismielen kuvaamisessa ja mielen ymmärtä- misessä. Teos keskittyy Paul Aus- terin tuotantoon ja lähemmin hä- nen kolmeen teokseensa mielen
näkökulmasta. Mieli on aidos- ti monitieteinen kysymys, ja sen teos mukavasti osoittaa. Lahtisen lähestymistavassa kirjallisuuden- tutkimus, psykoanalyysi ja filosofia leikkaavat.
Mieli on nimenomaan se kes- keinen idea, joka saa lukemaan näitä teoksia yhdessä. Matti Hyvä- rinen (HP, 263) nostaa esille, kuin- ka kirjallisuudentutkijat ja filosofit puhuvat laajasti ja kiinnostavas- ti ihmisen mielestä, sen esittämi- sestä ja ymmärtämisestä, kun sen sijaan sosiaalitieteilijöille mielen käsite näyttäisi olevan lähes tabu.
Näin siitä huolimatta, että kirjalli- nen fiktio on jo vuosisatojen ajan toiminut ihmisen mielen toiminnan ja sen sisältöjen kuvaajana. Hyvä- rinen korostaa, että myös sosiaali- tieteilijöiden olisi hyödyllistä aja- tella, että fiktio seurauksineen on todellista, sillä juuri fiktiosta me ih- miset saamme kuvia, sanoitusta ja pitkälle vietyjä esimerkkejä toi- sen ihmisen mielen toiminnasta.
(HP, 263.)
Romaanin mielet
Mielen kuvaamisen, tutkimisen ja ymmärtämisen kannalta (hyvä) fik- tio on esitysmuodoltaan ainutlaa- tuinen. Kirjallisuuden ja tieteelli- sen tutkimuksen päämäärät ovat erilaisia, mutta mielen ymmärtä- misen kannalta niitä voidaan pitää toisiaan tukevina. Voidaan jopa ajatella, että taide ja tiede ovat yhtä vakavasti otettavia tutkimisen ja tietämisen tapoja (Goodman 1978; M&R, 48). Molemmissa teok- sissa osoitetaan, miten mielen tut- kimisessa kirjallisuus saattaa olla monipuolisempaa kuin tiede, sil- lä symbolinen esittämisen muo- to kuljettaa erilaisia tietämisen ta- poja. Kuvitteelliset mielet voivat olla tutkimuksen resurssi, sillä ku- vitteellisten ja todellisten mielien välillä on usein sellaista samuut- ta, että vuoropuhelu käy mahdol- liseksi.
Romaanilla on episteemistä, tietämistä lisäävää voimaa, joka auttaa mielen ilmiöiden ymmär- tämistä. Kun ihmisten älyllinen ja
emotionaalinen horisontti laaje- nee, voi oppia uusia asioita. Lah- tinen tosin muistuttaa, että kau- nokirjallisuuden tehtävä ei ole opettaa eivätkä kirjailijat ole opet- tajia, mutta silti romaanista voi op- pia (M&R, 33). Kummatkin teokset painottavat, että kaunokirjalli- suutta olisi syytä käyttää nykyistä enemmän opetuksessa. Hajoa- vassa perheessä kiinnostus kau- nokirjallisuuteen on korostuneen metodologista, kun taas Mieli ja romaani -teos inspiroituu psyko- analyyttisesta ajattelusta ja eri- tyisesti siitä, miten mieli rakentuu kerroksista, suhteista ja voimista.
Lähtökohtaisesti vain ihmisel- lä itsellään on pääsy omaan mie- leensä ja vain hän itse voi arvi- oida, miltä kokemukset tuntuvat ja miten ne häneen vaikuttavat (M&R, 41). Mutta läpinäkymättö- miä mielet eivät silti ole, sillä jos näin olisi, sosiaalinen elämä kä- visi mahdottomaksi. Yksilön elä- mä ja valinnat ovat aina suhteessa muihin ihmisiin, sosiaalisiin raken- teisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin normeihin (Oinonen, HP, 70). Meil- lä on kyky kuvitella, paremmin tai huonommin, mitä toisen mielessä liikkuu. Niin romaanissa kuin myös oikeassa elämässä olemme vuo- rovaikutuksen, tulkinnan ja ym- märtämisen armoilla. Tässä suh- teessa sosiaalisen mielen (Palmer 2010; Hyvärinen, HP, 271) käsite on kiinnostava, ja sen voi ymmär- tää eräänlaiseksi mielten väliseksi yksiköksi. Fiktiossa tämä mielten välisyys muuttuu vielä entistäkin kiinnostavammaksi, kun mieli ei koske vain erillisiä yksilöitä, vaan se on usein sosiaalinen ja jaet- tu ilmiö (Palmer 2004; Hyvärinen, HP, 266).
Arkiymmärrys on tulkintojem- me resurssi. Emme tee tulkintoja umpiossa, kulttuuristen ja sosiaa- listen käytäntöjen tavoittamatto- missa, vaan asiat ovat kulttuuri- sesti jaettuja. Toimimme erilaisten käsikirjoitusten varassa, ja nämä tulevat meille tutuiksi jo varhaises- ta lapsuudesta lähtien. Ilmiöön vii- tataan usein kansanpsykologian
TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2017 69
KIRJALLISUUS
käsitteellä. Sen varassa osaamme kohtalaisen spontaanisti tulkita ih- misten käyttäytymistä heidän aja- tustensa, tunteidensa, uskomus- tensa ja halujensa avulla. Ilman tällaisia resursseja taitaisimme olla mielettömiä.
Myös ristiriidat ja epäjärjes- tys kuuluvat mielen maailmoi- hin (M&R, 38) ja kaunokirjallisuu- della on erityiset mahdollisuudet saada epäjärjestykseen tolkkua.
Auster on tästä loistava esimerk- ki. Niin kuin monia jälkimoderneja kirjailijoita, myös Austeria kiinnos- taa ihmisen maailmassa olemisen tapa ja se, miten ylipäänsä voim- me tietää ja puhua toisesta ih- misestä (M&R, 64). Olemassaolo on Austerille mysteeri, johon ku- toutuvat kuvitteellisten maailmo- jen monitasoisuus ja ristiriitaisuus, muuntuvat minuudet ja sattuman- varaisuudet (M&R, 36). Mutta on- neksi emme lukiessamme joudu eksyksiin, sillä käytämme hyväk- si tosielämän skeemoja, joiden avulla ymmärrämme kertomuk- sia (Fludernik 2003; Aaltonen, HP, 212−213). Tämä perustuu sii- hen, että romaani puhuu sellaisel- la kielellä, sanoilla ja kuvilla, jotka ilmentävät ihmisten tavanomaisia kokemuksia, ja näihin samoihin tu- keudumme myös omissa vuoro- vaikutuskäytännöissämme.
Kielellä on tärkeä merkitys mielen rakentumisessa ja inhimil- lisessä kokemuksessa. Kieli orga- nisoi ihmisen suhdetta maailmaan samoin kuin ihmisen suhdetta it- seensä. Ilman kieltä emme voisi haaveilla, kuvitella, keksiä tarinoi- ta tai tehdä tutkimusta. Austerin tutkielma muistamisesta ja unoh- tamisesta, Matkoja kirjoittajakam- miossa, on tästä huikea esimerk- ki. Mieli ja muisti ovat tiloja, joissa ajatus matkustaa. Teos esittää päähenkilön (eli kirjailijan itsensä) mielessä liikkuvia havaintoja, aja- tuksia, muistoja, kuvitelmia, pelko- ja ja toiveita (M&R, 94). Tekstissä mieli muuttuu huoneeksi, joka ei tottele ja vilistää sekavien haamu- jen seassa. Käy ilmi, että ihminen tarvitsee kielen, nimiä ja käsittei- tä, jotta voi tunnistaa ja järjestää
mielensä sisältöä. Tunteille, mie- likuville ja asioille luodaan kieli (M&R, 123). Vastaavasti asiat, joil- le ei ole sanoja, eivät myöskään ole olemassa. Asiat on nimettävä.
Yksinäisyyden äärellä -teoksessa Auster sanoo joutuneensa raken- tamaan isänsä olemattomuuden kuvaamiseksi jopa uuden sanas- ton ja kieliopin. Lahtisen Auster- tulkinnat ovat hienoa luettavaa myös austerinsa lukeneille.
Asioiden nimeäminen, puheek- si ottaminen ja pohtiminen ovat sekä Hajoavan perheen että Mie- li ja romaani -teoksen keskeistä ja hyvin inspiroivaa sisältöä. Lukija vakuuttuu, että kaunokirjallisuus voi sanoittaa ja tuoda näkyville sellaisia todellisuuden puolia, jot- ka harvoin tulevat yhtä pistävästi havainnon ulottuville. Kummatkin kirjat tarjoavat tästä esimerkkejä ja pohdintoja, ja tekevät niistä lu- kijalle uudella tavalla merkityksel- lisiä. Kirjoissa on myös monia yh- teisiä, leikkaavia teemoja. Tällaisia ovat esimerkiksi vaikeneminen ja puhumisen hankaluus, häpeä, yk- sinäisyys, poissaolo, ihmismielten dramaattinen erillisyys ja toisen ihmisen ymmärtämisen vaikeus.
Näitä kaikkia teemoja on mahdol- lista lukea myös tutkimisen näkö- kulmasta − emotionaalisella, älylli- sellä ja pohtivalla otteella.
Fiktiiviset tekstit aineistoina Laura Karttunen (HP, 142) kirjoit- taa, että kirjallisuustieteen näkö- kulmasta romaanin käyttö tutki- musaineistona on kyseenlaista vain silloin, jos kirjallisuutta pide- tään objektiivisena ja läpinäkyvä- nä dokumenttina todellisuudesta ja jätetään huomiotta sen monin- kertainen välittyneisyys.
Luonnolliseen aineistoon ver- rattuna kaunokirjallisuuden hah- mot ovat romaanin osasia ja ne on tarkoituksellisesti rakennettu vai- kuttamaan lukijaan tietyllä tavalla.
Tämä liittyy henkilöhahmojen syn- teettiseen ulottuvuuteen, keinote- koisuuteen, jolla kirjailija luo draa- maa ja käänteitä. Tämän ohella henkilöhahmoilla on mimeettinen puolensa, joka tekee hahmoista
realistisia ja ihmisen kaltaisia. Kir- jallisuuden hahmot voivat toimia myös joidenkin suurempien yleis- inhimillisten teemojen, kuten vaik- kapa yhteiskunnallisten ilmiöiden puolestapuhujina, ja silloin puhu- taan temaattisesta ulottuvuudes- ta. (HP, 142.)
Näitä kirjallisuustieteen käyt- tämiä teknisiä termejä voisi hyvin käyttää avuksi myös laadullisten aineistojen analyysissa. Sitä pait- si temaattinen ulottuvuus näyttää toisinaan kannattelevan laadulli- sen analyysin tekijää ja tutkimuk- sessa se saattaa tulla esille tietyn- laisena tendenssimäisyytenä, jota tutkija (ehkä huomaamattaan) alle- viivaa (ks. Salo 2015, 183−186).
Hajoava perhe paikantaa tut- kimuksenteon ja fiktiivisen tekstin leikkauskohtia, mahdollisuuksia ja ongelmapaikkoja varsin osuvas- ti. Fiktiivisten aineistojen eduk- si luetaan muun muassa se, että hyvin henkilökohtaiset ongelmat voidaan ottaa puheeksi ja analyy- sin kohteeksi ilman, että henkilöi- den intimiteettiä loukattaisiin (Hy- värinen, HP, 13). Rannalla-teos käy tässä hyvin esimerkistä, kun sii- nä puretaan vastavihityn avioparin hääyön tapahtumia, pettymyksiä, katkeraa riitaa ja suhteen hajoa- mista. Eikä päähenkilöiden seksu- aalisten ongelmien käsitteleminen loukkaa heidän yksityisyyttään.
Romaanin lukijoina saamme myös enemmän tietoa kuin mihin meillä koskaan on mahdollisuus vuorovaikutuksessa toisten ihmis- ten kanssa. Sama havainto pä- tee tutkimustyöhön ja esimerkiksi haastatteluaineistojen analyysiin (Aro, HP, 100). Fiktio voi edelleen tehdä lukijalle joistakin vierais- ta tosielämän ilmiöistä olemassa olevia, vaikka hän ei niitä omassa elämässään kohtaisi. Näin esimer- kiksi Rannalla -teoksessa kuvat- tu Edwardin äidin aivovamma ja kuvaus siitä, millaista arkea aivo- vamman kanssa eletään, voi olla opettavaista. Fiktiolla on monessa mielessä opettavaa ja kasvattavaa potentiaalia (Aaltonen, HP, 228).
Romaanihenkilöt voivat olla myös tunnekasvatuksen toimijoi-
70 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2017 HAKEmISTo 2016
ta, kuten Jari Aro (HP, 121) pohtii.
Hän kuitenkin varoittaa, että psy- kologinen romaani ei ole kattava tunteiden sosiologian oppikirja, vaikka se voi kyllä kertoa vaikut- tavia tarinoita siitä, mitä ja miten me ihmisinä tunteita koemme. Toi- saalta ymmärrys siitä, millaiset tunteet ja käyttäytymistavat ovat mahdollisia, ymmärrettäviä, hyväk- syttäviä ja paheksuttavia voi luki- essa lisääntyä (Aro, HP, 124). Ha- joavan perheen kirjoittajat eivät tuo omia kokemuksiaan tulkintoi- hinsa, mutta Juha Suoranta tekee sympaattisen poikkeuksen, kun hän suhteuttaa Rannalla -teoksen emotionaalista maisemaa omiin
”ihmissuhdeonnettomuuksiinsa”
(Suoranta, HP, 138).
Kaunokirjallisuus heijastaa ja kommentoi ympäröivää maail- maa. Fiktio voi kommentoida to- dellisuutta monin tavoin, kyseen- alaistaa vallitsevia rakenteita, toimijuuksia ja uskomuksia ja tar- jota erilaisia, yllättäviäkin näkökul- mia. Fiktiiviset aineistotkaan eivät ole kuitenkaan kulttuurista irral- laan, vaan ne tulkitsevat omalla tavallaan kulttuuristen käytäntö- jen mahdollisuuksia ja rajoituksia (Suoninen, HP, 235). Näin ollen lu- kija voi vastustaa kirjailijan tulkin- toja ja alkaa epäillä, sillä lukijalla on oikeus myös kielteiseen luku- kokemukseen. Epämukavuutta voi aiheuttaa vaikkapa kirjailijan tapa kohdella ja kuvata naishenkilöi- tä tai se, miten vaihtoehdottomas- ti ihmisten seksuaalisuus tulee kuvatuksi. Tällaiset kriittiset ha- vainnot ja niistä ääneen puhumi- nen ovat erityisen tärkeitä silloin, kun romaania käytetään opetusti- lanteissa (Karttunen, HP, 161).
Loputtoman monikerrokselliset tulkinnat
Romaani koettelee lukijansa tul- kinnallisia taitoja monikerrokselli- suudellaan, mutta fiktiivistä teks- tiä lukiessa tekstin ristiriitaisuus ja hetkellisyys ovat jollakin taval- la ymmärrettäviä, eikä meidän tar- vitse lähteä jäljittämään ihmisten ja heidän lausumiensa pysyvyyt-
tä ja johdonmukaisuutta (Hyväri- nen, HP, 21−23). Fiktion kiinnostus epäselviä ja monimutkaisia hen- kilöhahmoja kohtaan tuo eteem- me mysteerin, joka toinen ih- minen aina jossain määrin on.
Toisen ihmisen kokemusmaailma on verrattavissa aukkoiseen teks- tiin ja kohtaamisissa meille kerro- taan vain osa kokonaisuudesta, tai vain osan siitä osaamme ot- taa vastaan (Aaltonen, HP, 230).
Tämä on myös osa sitä tulkinnal- lista työtä, jota esimerkiksi lääkä- ri, sosiaalityöntekijä, opettaja − ja tutkija tekevät työssään. Vuoro- vaikutus ja vastavuoroiset ihmis- suhteet edellyttävät toisen mielen ymmärtämistä (M&R, 68). Kummat- kin arvioitavat kirjat ovat erityisen hyödyllisiä niille, joiden työssä tar- vitaan ihmismielen tulkintaa.
Mielen ymmärtämisen kannal- ta romaania pidetään ainutlaatui- sena, koska lukiessaan lukija kat- soo maailmaa ainoastaan sanojen kautta ja kokee asioita toisen ko- kemuksen kautta. Lukija saa ot- teen hetkistä, jotka arkitodellisuu- dessa vilahtavat ohi ilman, että niihin kiinnitetään huomiota (M&R, 155.) Tässä on ilman muuta yksi romaanin salaisuus. Tieto, käsit- teellisyys ja kriittisyys ovat tie- teellisen tutkimuksen perusasioi- ta, mutta Hajoava perhe ja Mieli ja romaani osoittavat, että tutkijan omat kokemukset, tunteet, sitou- tuminen ja intohimo voivat tehdä tutkimuksesta ja sen opettamises- ta vielä suurempaa. Tiede taitaa loppua ennen kirjallisuutta.
Lähteet
Fludernik, Monika (2003) Natural narra- tology and cognitive parameters. Teo- ksessa David Herman (toim.) Narrative theory and the cognitive science. Stan- ford: CSLI Publications, 243−270.
Goodman, Nelson 1978. Ways of worldmak- ing. Indianapolis: Hackett.
Palmer, Alan (2004) Fictional minds. Uni- versity of Nebraska Press.
Palmer, Alan (2010) Social Minds in the nov- el. The Ohio State University Press.
Salo, Ulla-Maija (2015) Simsalabim, sisäl- lönanalyysi ja koodaamisen haasteet.
Teoksessa Sanna Aaltonen ja Riitta Högbacka (toim.) Umpikujasta oival- lukseen. Refleksiivisyys empiirisessä tut-
kimuksessa. Nuorisotutkimusverkosto/
Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 164 ja Tampere University Press, 166−190.
ULLA-MAIJA SALO
Kirjoittaja on dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa
Pääkirjoitukset
Heikkilä, Tuomas ja Niiniluoto, Ilkka:
Humanistinen tutkimus on arvokas- ta ja hyödyllistä 6/2016, 1–2 Heinämaa, Sara: Ihmistieteellinen kriisi-
diagnoosi, 4/2016, 1–2
Herlin; Ilona ja Korhonen, Kalle: Säätiö katsoo päiväntiedepolitiikan yli, 2/2016, 1–2
Mustalahti, Irmeli: Miltä tulevaisuus tutkijana näyttää?, 3/2016, 1–2 Taalas; Petteri: Ilmastonmuutoksen
uhat ja mahdollisuudet Suomelle, 1/2016, 1–2
Väliverronen, Esa: Tiede tarvitsee avoi- muutta, 5/2016, 1–2
Artikkelit
Heikura, Pekka T.: Rooman metalliaitta Pyreneitten niemimaalla, 5/2016, 21–27
Heikura, Pekka, T.: Käärmeitä, sisiliskoja ja rupisammakoita – hovieunukit politiikassa myöhäisantiikin Roo- massa, 2/2016, 28–34
Heinonen, Marina: ”Rikka rokassa” – onko ruoka turvallista?, 1/2016, 6–8 Janasik-Honkela, Nina ja Ruckenstein,
Minna: My Data. Teknologian orjuu- desta digitaaliseen vastarintaan, 2/2016, 11–19
Kivistö, Sari ja Pihlström, Sami: Tutki- muksen vaikuttavuus, moninaisuus ja julkaisu käytännöt, 5/2016, 3–10 Koivu, Tapio ja Myllykoski, Mikko: Tie-
dekeskuksen uusi rooli, 1/2016, 19–25
Kortti, Jukka: Talous mediahistoriassa 2/2016, 3–8
Koskiaho, Briitta: Erojen yhteiskunta nykysosiaalipolitiikan ongelmana, 1/2016, 9–18
Kotonen, Tommi: Holokaustin kiistäjät ja ”kansallismielisyyden alasajo”, 3/2016, 9–15
Muhonen, Reetta ja Pölönen, Janne: Pal- jonko on paljon? 5/2016, 11–19 Nykänen, Panu: Teknillisten tieteiden
akatemioiden liittyminen Tiedeaka- temiain neuvottelukuntaan 4/2016, 17–24
HAKEMISTO 2016
