jamurteet, liivi) tavallisesti nuorena lättiläis- piirteenä pidetty passiivin partisiippiattri- buutti (tyyppi keitettätfä vesi 'kiehuva vesi', kirjoitettava pöytä 'kirjoituspöytä”) voisikin olla suhteellisen vanha areaali-ilmiö itäme- rensuomessaja mahdollisesti rinnastettavis- sa tyyppiin sormen mentävä reikä.
Aivan uutta virolaisessa dialektologias- sa on Pajusalun käyttämä VARBRUL-ana- lyysi muotojen vaihtelevuuden tutkimises- sa. Tällöin kohteena ovat erityisesti ne te- kijät, jotka vaikuttavat loppuasemaisen /el:n vaıioivuuteen.Tällaisen vuorovaikutusken- tän analyysi, jossa on mukana toistakym- mentä vaikuttajaryhmää, tuskin olisi muu- ten onnistunutkaan.
Työssä käytetty englannin kieli voi pai- koin aiheuttaa lukijalle vaikeuksia ainakin yhdeltä kannalta. Sanojen merkitykset on näet yleensä ilmaistu hyvin lyhyesti. Monil- la englannin sanoilla on kuitenkin monta merkitystä, jolloin karksin murretta taita-
mattoman on mahdotonta tietää, mistä mer- kityksestä on kyse. Esimerkiksi sivulla 74 eri sanojen merkityksiksi ilmoitetut sanat 'booth', 'pole', 'pour`, 'shorefl 'fin', 'beet- le', 'to plop' ovat monimerkityksisiä.
Karl Pajusalun väitöskirjaan sisältyy monenlaisia uusia uria kielentutkimukselle.
Varsin keskeisiksi nousevat muotovariant- tien monipuolinen tarkastelu, niiden morfo- fonologia, morfotaksi ja produktiivius. Työ ei ole kuitenkaan pelkästään synkronista kuvausta, vaan siihen sisältyy paljon kieli- historiaa, murre- ja kielikontakteja, typolo- giaaja areaalilingvistiikkaa. Varsinkin mor- fologian tutkimus ja dialektologia ovat saa- neet uuden korkeatasoisen käsikirjan. I
SEPPO SUHONEN
Suomalais-ugrilainen laitos, PL 25 (Fran- Zeninkatu 13), 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti: Seppo. Suhonen @Helsinki. Fi
ALU EVALTAUS: KESKUSTELU NANALYYTTISTA KAKKOSKIELEN TARKASTELUA
Maija Kalin Coping with problems of understanding. Repair sequences between native and non-native speakers. Studia Philologicajyväskyläensia 36.Jyväsky|ä University Printing House and Sisäsuomi Oyajyväskylä l995. Zló s. ISBN 95l-34-O508-7.
aija Kalin on edelläkävijä Suomessa M yhdistäessään väitöskirjassaan ai- neiston ja metodin, joita aikaisemmin ei ole samassa tutkimuksessa käytetty. Kalin tar- kastelee ymmärtämisen ongelmia ja niiden ratkaisemista syntyperäisten ja ei-syntype- räisten puhujien keskustelussa pääosin kes- kustelunanalyyttisesta näkökulmasta. Ky- seisen metodin ja aineiston yhdistelmä on saanut -ja saanee tulevaisuudessa lisää - seuraajia, mutta Kalin on ensimmäisenä Suomessa tehnyt väitöskirjan laajuisen tut- kimuksen, jossa sekä tartutaan kakkoskie- liseen aineistoon keskustelunanalyysin ot-
tein että pohditaan metodin ja aineiston yhdistämisen mahdollisia ongelmia.
Ongelmallisuus, joka kyseisen metodin ja aineiston yhdistämiseen liittyy, kumpuaa taustalla olevien tutkimusperinteiden erilai- suudesta. Kakkoskielitutkimus on suurelta osin ollut kielenomaksumisen tutkimusta, jossa oppijan kielitaitoaja sen kehittymistä on testattu erilaisten järjestettyjen koe- ja haastattelutilanteiden avulla. Keskustelun- analyysi puolestaan nojaa autenttiseen kes- kusteluaineistoon, jonka pohjalta se pyrkii hahmottamaan vuorovaikutuksen järjesty- neisyyttä. Koska keskustelunanalyysi on
D VIRITTÄIÄ 3/1998
kehitetty -ja sitä on myös aivan viime vuosiin saakka yksinomaisesti käytetty - natiivien välisen vuorovaikutuksen tutkimi- seen, se ei sisällä omaksumistutkimuksissa olennaista aikaperspektiiviä.
Vakavin ristiriita keskustelunanalyytti- sen metodin ja kakkoskielisen aineiston yh- distämisessä on kuitenkin toisaalta tutkijan ja keskustelijoidenja toisaalta keskustelijoi- den keskinäinen yhteisen tiedon puute. Kes- kustelunanalyysin perusperiaatteen mukaan nimenomaan yhteinen, jaettu tieto mahdol- listaa sen, että osapuolet kykenevät tulkit- semaan toistensa vuoroja. Yhteinen tieto myös oikeuttaa tutkijan käyttämään näitä tulkintoja analyysinsa pohjana. (Ks. esim.
Heritage 1996 [l984].) Koska kakkoskieli- keskusteluissa osapuolilla ei välttämättä ole paljon yhteistä kielellistä tietoa, aineiston luotettava luenta saattaa perinteisen käsityk- sen mukaan hankaloitua ratkaisevasti.
Kalin hahmottelee alkuyhteenvedossa kaksi kysymystä, joihin hän tutkimukses- saan pyrkii vastaamaan. Toinen, metodolo- ginen kysymys liittyy juuri keskustelunana- lyysin sovellettavuuteen: kuinka käyttökel- poinen natiivikeskusteluiden tutkimiseen kehitetty menetelmä on muunlaisissa aineis- toissa? Tutkimuksen sisällöllisenä tavoittee- na puolestaan on kartoittaa niitä keinoja, joilla eri kieli-ja kulttuuritaustoista lähtöi- sin olevat ihmiset selviytyvät ymmärtämi- sen ongelmista. Metodologinen pohdinta on ansiokasta; Kalin testaa ja muovaa ennak- koluulottomasti keskustelunanalyysin pe- ruskäsitteiden rajoja kakkoskielisten esi- merkkien avulla. Metodologista ongelmal- lisuutta olisi kuitenkin voinut käsitellä vie- lä hieman laajemmin: osapuolten yhteinen, jaettu tieto (intersubjectivity) on varsin monisyinen ilmiö, jonka määrä ja luonne riippuu useasta eri tekijästä. Rajanvedot sii- tä, mikä on analyysin luotettavuuden takaa- va osapuolten riittävä yhteinen tieto, eivät välttämättä ole aina selviä edes natiivien
välisissä keskusteluissa. Lisäksi yhteisen tiedon ongelmaa voisi lähestyä myös eri henkilökategorioiden näkökulmasta: mitä vaikutuksia on keskustelijoiden välisellä kielellisellä epäsymmetriallaja mitä tutki- jan ja inforrnanttien välisen yhteisen tiedon
vähyydellä tai aukkoisuudella?
Kalin itse on tutkimuksessaan epäkes- kustelunanalyyttisessa tilanteessa sikäli, että hänellä on paremmat mahdollisuudet tulki- ta keskustelun vuoroja kuin osalla keskus- telijoista. Tutkimuksen suomalaiset infor- mantit osaavat keskustelukieltä, ruotsia, varsin vaihtelevasti, eivätkä ruotsalaiset tut- kijatjuurikaan osaa suomea, jota informan- tit silloin tällöin puhuvat. Näin ollen kaikilla keskustelijoilla ei ole pääsyä kaikkiin kes- kustelun vuoroihin, mikä taas Kalinilla tut- kijana on. Tämä ulottuvuus saattaisi olla pohtimisen arvoinen: onko tutkijan laajem- malla pääsyllä tietoon metodologisia seu- rauksia? Vaikuttaako analyysiin, jos tutki- jalla on keskustelijoiden omien tulkintojen lisäksi pääsy lausumiin, joita keskustelijat eivät ole tulkinnoissaan pystyneet ottamaan huomioon?
KÄsı TTEı sTöNPoHDı NTAA Tutkimuksen neljä ensimmäistä lukua kes- kittyvät aineiston esittelyn lisäksi metodo- logisiinja käsitteellisiin pohdintoihin. Joh- danto-luvussa Kalin esittelee kakkoskieli- sen aineiston pohjalta tehtyjä ymmärtämis- tä koskevia tutkimuksia ja tuo esiin oman työnsä näkökulmanja tutkimuskysymykset.
Tutkimuskysymyksiä ja -asetelmia syven- netään kolmannessa, metodiikkaan keskit- tyvässä luvussa. Johdannon lopussa noste- taan esiin käsitteet natiivi ja ei-natiivi kie- lenpuhuja ja näiden käyttö keskustelun- analyyttisessa tutkimuksessa. Kalin mainit- see, että keskustelunanalyysi ei salli puhu- jien ennakkokategoriointia, jolloin myös- kään natiivi/ei-natiivi-jako ei olisi oikeutet-
tu. On kuitenkin huomattava, että keskuste- lunanalyysi ei epäile keskustelunulkoisten kategorioiden olemassaoloa vaan näiden käyttöä osapuolten toiminnan automaattise- na selityksenä tai vuorojen tulkinnan poh- jana. Keskustelunanalyysin kehittäjä Har- vey Sacks (1992 [l966]) pohti osapuolten roolien vaikutusta keskustelun jäsentymi- seen ja totesi keskustelijoilla olevan ››omni- relevantteja rooleja» _ hänen aineistossaan
››terapeutti›› ja ››potilas›› -joihin voidaan suuntautua ja jotka voidaan nostaa merki- tyksellisiksi milloin tahansa keskustelun ku- luessa. Osapuolia voi siis pitää kategorioi- densa edustajina keskustelussa, mutta kate- gorian relevanssi täytyy todentaa vuorovai- kutuksesta.
Tutkimuksen toinen luku koostuu ai- neiston esittelystä. lnfonnanteistaja heidän kielellisistä taustoistaan kyetään antamaan varsin kattava kuvaus. koska aineisto on kerätty osana laajaa yhteiseurooppalaista projektia, jossa kartoitetaan aikuisten maa- hanmuuttajien kielenomaksumista, ja ai- neistosta on tehty muitakin tutkimuksia.
Kalinin tutkimusmateriaalina on viisi kes- kustelua neljän eri kielenoppijan kanssa.
Keskustelut on tallennettu ääninauhoille.
Kaikki nauhoitukset ovat kolmen hengen keskusteluita, joissa osapuolina on varsi- naisten informanttien eli oppimisen alkuvai- heessa olevien maahanmuuttajien lisäksi ruotsalainenja ruotsia hyvin hallitseva suo- malainen tutkija. Yhtä lukuunottamatta kaikki keskustelut käydään informanttien kotona, jonne tutkijat ovat varta vasten tul- leet nauhoittaakseen oppijoiden puhetta.
Nämä keskustelut ovat siis eri tavoin ikään kuin välimaastossa; ne eivät ole sel- västi institutionaalisia mutta eivät myöskään vapaita arkikeskusteluja. Ne eivät ole täysin autenttisia vuorovaikutustilanteita, koska niitä ei olisi tapahtunut ilman kyseistä tut- kimusta, mutta ne ovat kuitenkin luonnol- lista keskustelua eivätkä koetilanteita. Kes-
kustelujen erikoisluonne vaikuttaa toisinaan vuorovaikutuksen etenemiseen, mutta Kalin ottaa tilanteen ominaislaadun pääosin hyvin huomioon analysoidessaan esimerkkejä.
Kalin on varannut aineiston esittelylle, ku- ten myös johdannolle, kokonaisen luvun.
Työn teknisen jäsentymisen kannalta olisi ollut tasapainoisempaa yhdistää kaksi en- simmäistä lukua saman otsikon alle, sillä ne ovat sekä sivumäärältään että sisällöltään huomattavasti muita lukuja suppeampia.
Tutkimuksen kolmannessa luvussa kes- kitytään keskustelunanalyysin esittelyyn.
Tarkemman huomion kohteeksi on valittu keskustelunanalyyttisista käsitteistä vuoro, lausuma, normi, intersubjektiivisuusja kor- jaus. Myös kaksi seuraavaa, erillisinä esiin- tuotua alalukua olisi voinut sijoittaa keskus- telunanalyysi-otsikon alle: keskustelun ins- titutionaalisuus ja litteraatiokäytänteet ovat keskustelunanalyysin olennaisia osa-aluei- taja välineistöä.
Kolmannessa luvussa nousee erityises- ti esiin vuoron määrittämisen vaikeus kak- koskielisessä aineistossa. Kalin ongelmal- listaa käsityksen vuorosta prosodisena ja syntaktisena kokonaisuutena: alkuvaiheen oppijoiden tuotokset ovat usein syntaktisesti varsin hajanaisia, ja ne sisältävät runsaasti taukoja, epäröintiäänteitä ja korjauksia.
Vuoron määrittelyn ongelmallisuutta Kali- nin aineistossa lisää epäilemättä se. että keskusteluja ei ole videoitu. Katse ja muut ei-kielelliset merkit voivat osoittaa, johtuu- ko tauko puhujan prosessoinnista vai onko hän luopunut vuorostaan. Vuoron määritte- lyn pohdinta ja suhteuttaminen aineistoesi- merkkeihin on Kalinin tutkimuksen uudis- raivaaja-antia, joka haastaa myös perintei- sen keskustelunanalyysin käsitekentän uu- delleenarviointiin. Vuoron problematiikkaa pohditaan työssä yksityiskohtaisemmin kuin mitään muita keskustelunanalyysin käsitteitä. Painotus puolustaa kuitenkin paikkaansa sikäli, että vuoro on keskuste-
>
lunanalyyttisen näkemyksen mukaan kes- kustelun perusyksikkö, ja sen kautta voi- daan peilata sekä kakkoskielisyyden että ai- neiston erityisen välimuotoluonteen vaiku- tuksia. Sen sijaan pohdinnan jaottelua olisi voinut selkiyttää: vuoron määritelmiä ja rakentumista esitellään kolmannessa luvus- sa, vuoronvaihtoaja vuorojen pituutta käsi- tellään kuitenkin vasta seuraavassa, profii- liltaan melko epäselvässä luvussa.
Vuoron lisäksi kolmannessa luvussa esi- tellään käsitteet normi, sääntö ja korjaus.
Tarkastellessaan kyseisten käsitteiden suh- detta aineistoonsa Kalin mainitsee, että kak- koskielisissä keskusteluissa normien rikko- minen on suhteellisen yleistä, mutta siitä seuraa hyvin harvoin mitään sanktioita.
Huomiota olisi kiinnostavaa kehitellä eteen- päin: ovatko natiivi- ja kakkoskielikeskus- telujen normit samat, jos niiden rikkominen toisessa keskustelussa aiheuttaa seuraamuk- sia ja toisessa ei? Toisaalta myös keskuste- lun luonne saattaa vaikuttaa vuorovaikutuk- sen rakentumiseen; korjausta käsitellessään Kalin toteaa, että aineistossa ongelmatjäte- tään usein selvittämättä, jos korjaus ei tun- nu johtavan tulokseen. Tällainen hankalien tilanteiden välttäminen on mahdollista ni- menomaan aineiston erityisluonteen vuok- si: puheenaiheen voi hylätä, jos se osoittau- tuu ongelmalliseksi, koska keskustelulla ei ole muuta päämäärää kuin vuorovaikutuk- sen ylläpito. Institutionaalisessa keskuste- lussa hankalaksi osoittautuvia topiikkeja ei voi yhtä helposti sivuuttaa, koska ne kuulu- vat yleensä osana institutionaalisen tavoit- teen saavuttamiseen.
Tutkimuksen neljäs luku on otsikoitu aineiston rakenteellisten piirteiden esitte- lyksi. Tässä luvussa syvennetään edellises- sä luvussa esiin tuotua vuoron problematiik- kaa. Koska neljäs luku on pääasiassa kol- mannen laajennus, sen asemaa koko työn hierarkiassa on hieman vaikea hahmottaa.
Luvussa tuodaan esiin aineistolle tyypilli-
siä piirteitä, joita ovat muun muassa vuoro- jen lyhyys, runsaat minimipalautteet ja pit- kät tauot. Pohdinta on varsin perusteellista ja valaisee hyvin aineiston luonnetta, mut- ta toisinaan esitetty yhteys keskustelun piir- teiden ja keskustelijoiden ei-syntyperäisyy- den välillä tuntuu hieman suoraviivaiselta.
Esimerkiksi taukojen ja yksisanaisten vuo- rojen runsauden voisi olettaa liittyvän myös aineiston luonteeseen. Tilanne, jonka tavoit- teena on keskustelun ylläpitäminen tunte- mattoman kanssa, ei ole natiiveillekaan luonteva ja saattaisi aiheuttaa taukoilua myös natiivien välisessä vastaavassa kes- kustelussa. Luku painottaa vuoron ongel- mallisuutta kakkoskielikeskustelussa ehkä turhankin paljon. Natiivikeskustelussakaan ei ole aina itsestään selvää, missä vuorojen rajat menevät ja mitkä tauot ovat vuorojen sisäisiäja mitkä taas vuorojen välisiä. Vuo- rojen kuvaus on kaikissa keskusteluissajos- sain määrin myös tulkintaa.
YMMÄRTÄMı soNGELMAT
JA Nıı sTÄsELvıYTYMıNEN Aineiston varsinainen analyysi on Kalinin työssä keskitetty kolmeen lukuun (5-7).
Näissä hän esittelee kakkoskielisten kes- kustelujen koıjausaloitteita,joita keskuste- lunanalyyttisessa korjaustutkimuksessa ei aikaisemmin sellaisina ole tarkasteltu. Kor- jaukseen johtavina tekijöinä Kalin tarkaste- lee palautteen puuttumista, liian epämääräi- siä palautteita ja ymmärtämättömyyden eksplikointia. On huomattava, että palaut- teen puuttuminen Kalinin aineistossa tar- koittaa nimenomaan verbaalisen palautteen puutetta; ääninauhoitettu aineisto ei kerro, onko puhuja reagoinut vuoroon eleillä tai il- meillä. Viides luku osoittaa, että kakkoskie- likeskusteluissa hiljaisuus (tietyissä sekven- tiaalisissa asemissa) tulkitaan vastaanotta- jan ymmärtämättömyyden merkiksi. Puhu- jat pyrkivät purkamaan tilanteen muokkaa-
malla omaa aiempaa lausumaansa tai esit- tämällä vastaanottajalle ymmärtämistä var- mistavia kysymyksiä. Luvun analyysi on vakuuttavaa, mutta alalukujenjäsennykses- sä on hieman toivomisen varaa. Niiden keskinäinen hierarkia jää osittain epäsel- väksi, jajotkin alaluvut vaikuttavat päällek- käisiltä.
Pohtiessaan hiljaisuutta korjausaloittee- na Kalin tekee useita kakkoskieliseen kes- kusteluun yleisesti liittyviä kiinnostavia ha- vaintoja. Merkittävä huomio on, että myös- kään natiivi ei kommunikoi äidinkielellään puhuessaan ei-natiivin kanssa. Natiivin käytettävissä olevat kielelliset keinot eivät kata hänen koko kielikykyään vaan ainoas- taan sen alan, jonka hän olettaa olevan yh- teistä ei-natiivin kanssa. Kiinnostava on myös Kalinin havainto itsekorjauksen ja toisen korjauksen välisen rajan hämärtymi- sestä silloin, kun puhujat varmistavat lau- sumien merkityksiä. sekä kysymys siitä, missä määrin vuorovaikutuksen ongelmat ovat tuottamisen ja missä määrin ymmärtä- misen ongelmia. Pohdintaa näiden aiheiden ympäriltä olisi mielellään lukenut lisääkin.
Hiljaisuudesta Kalin siirtyy asteittain kohti tarkempirajaisia korjausaloitteita.
Hän ottaa ensin esiin epämääräiset puhun- nokset ja sitten ymmärtämättömyyden eksplikoimisen korjauksen laukaisijana.
Epämääräisinä puhunnoksina tarkastellaan diskurssipartikkeleita. avoimia korjaus- aloitteita (ks. Drew l997)ja osittain myös naurua. Eksplikointikeinoina Kalin tutkii vuoroja,jotka toistavat edellisen lausuman tai osan siitä. Toisto on havaittu yleiseksi korjausaloitteeksi myös natiivien välisissä keskusteluissa (ks. esim. Schegloff. Jeffer- son ja Sacks I977). mutta Kalin tuo tutki- ınukseen uuden ulottuvuuden pohtiessaan toiston tulkintaa suhteessa oppijoiden kie- litaitoon. Tässä luvussa Kalin myös osoit- taa ansiokkaasti, miten natiivikin kokee kielitaitonsa puutteelliseksi kakkoskielisis-
@
sä keskusteluissa. Lausumien uudelleen- muokkaus voi olla natiiville hankalaa, jos hänellä on käytössään ainoastaan se kielen osa-alue, jonka hän olettaa myös ei-natiivin hallitsevan.
Tutkimuksen viimeinen luku on loppu- yhteenveto, jossa Kalin siirtyy analyysin mikrotasolta laajempaan näkökulmaan ja pohtii kakkoskielisen keskustelun taustal- la vaikuttavia tekijöitä. Kalin nostaa esiin osapuolten välisen epäsymmetrianja peilaa sen avulla vallan käsitettä ja ilmentymistä kakkoskielikeskustelussa. Toisaalta natiivit ovat kielellisesti etuoikeutetussa asemassa ja voivat valita käyttämänsä kielen vaikeus- asteen, toisaalta taas ei-natiivit voivat hyö- dyntää oletettua inkompetenssiaan jajättää keskustelun eteenpäinviemisen lähes täysin natiivin vastuulle.
Laajakatseinen, lankoja yhteen nivova loppuluku palaa alkuluvuissa esitettyihin kysymyksiin ja rakentaa kirjasta eheän ko- konaisuuden. Hyppäys mikrotason analyy- sista makrotason syy-seuraus-suhteisiin on kuitenkin melkoisenjyrkkä. Varsinkin kuu- dennen ja seitsemännen luvun yhteenvedot ovat varsin niukkoja,jolloin lukujen perus- ajatukset saattavat helposti hukkua esimerk- kien ja tietomäärän rikkauteen. Loppulu- vussa tai analyyttisten lukujen lopussa oli- si voinut ennen makrotasolle siirtymistä olla kooste analyyttisista havainnoista ja näiden suhteesta toisiinsa ja keskustelun toimintoihin.
Kalinin tutkimus on kuvaus tietyistä kakkoskieliselle keskustelulle tyypillisistä piirteistä vuorovaikutusongelmien ratkaise- misessa. Työ keskustelee kautta linjan hy- vin sekä keskustelunanalyysin perinteen että kielenomaksumistutkimuksen tradition kanssa. Ainoastaan muutaman käsitteen kohdalla saattaa kahdesta eri traditiosta aınmentavatutkimus aiheuttaa sekaannus- ta; esimerkiksi termejä ››sanahaku›› ja ››kan- nanotto›› Kalin käyttää väljemmin kuin kes-
>
kustelunanalyysin perinteessä, jossa kysei- set toiminnot on määritelty varsin tarkasti.
Erilaisten näkökulmien yhdistäminen on kuitenkin pääosin hedelmällistä: keskuste- lunanalyyttinen metodi mahdollistaa aineis- ton käsittelyn uudella tarkkuuden tasolla, kun taas omaksumistutkimuksissa olen- naisten taustatekijöiden huomioonotto te- kee mahdolliseksi yksittäisten puhujapro- filiien luornisen ja vertailun. Kalinin työ ko- konaisuudessaan on vastaus hänen alussa esittämäänsä kysymykseen keskustelun- analyysin käyttömahdollisuuksista: kyllä, keskustelunanalyysi on käyttökelpoinen _ vieläpä hyvin hedelmällinen _ metodi kak- koskielisen aineiston tutkimisessa. I SALLA KURl-lILA
Suomen kielen laitos, PL 25 (Franzenínk.
13), 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: Salla.Kurhila@Helsinki.Fi
LÄHTEET
DREw, PAUL 1997: 'Open' class repair ini- tiators in response to sequential sources of troubles in conversation. - Joumal of Pragmatics 28 s. 69-101.
HERITAGE, JOHN 1996 [l984]: Harold Gar- finkel ja etnometodologia. Suomen- taneet Ilkka Arminen, Outi Palopos- ki, Anssi Peräkylä, Sanna Vehviläinen ja Soile Veijola. Gaudeamus, Helsin-
ki.
SAcKs, HARVEY 1992 [1966]: Lectures on conversation. Toim. G. Jefferson.
Blackwell, Oxford.
ScHEoLoFF, E. - JEFFERsoN, G. - SAcKs, H 1977: The preference for self-correc- tion in the organization of repair in conversation. - Language 53 s. 361- 382.
KOULULAISTEN SANASTON
KEHITTYMISESTÄ JA SEN MITTAAMISESTA
Leena Saarela Peruskou/u/aisten kirjoitelmien kehittyminen sanastotutkimuksen valossa. Acta Universitatis Ouluensis B l-lurnaniora 25. Oulun yliopisto, Oulu l997. 210 s. ISBN 95 I-42- 449 I -5.
asten ja koululaisten sanaston kehitty- minen on aina kiinnostanut kasvatta- jia ja tutkijoita eri kielialueilla. Sanaston määrän mittaaminen on osoittautunut on- gelmalliseksi, eikä sanaston laadunkaan arviointiin saada helposti pitävää otetta. Jos lapsen tietyn ikävaiheen sanastoa on jo työ- läs hahmottaa, niin lapsen kehitystä seurai- leva pitkittäistutkimus vaatii tutkijan paneu- tumista samaan ongelmaan yli vuosikym- meneksi. Sanaston osalta erityisenä vaikeu- tena on vielä se, että testitilanteissa anne- tut tehtävät pyrkivät yhdenmukaistamaan tutkittavien lasten tuotoksiaja vääristämään sanojen esiintymistaajuuksia ››normaalim-
vıRıTTAıA 3/1998
piin›> viestintätilanteisiin verrattuna.
Leena Saarelan tutkimus ››Pemskoulu- laisten kirjoitelmien kehittyminen sanasto- tutkimuksen valossa» käsittelee lasten pe- ruskouluaikaista kirjoitelmien ja erityises- ti niiden sanaston abstraktiotason kehitty- mistäja sanaston aikuismaistumista. Tutki- mus on monessa mielessä - siitä huolimat- ta, että se on aloitettu jo vuosia sitten - juuri nyt hyvinkin ajankohtainen. Lasten ja koululaisten kielen taitojen kehittyminen on meilläkin pitkään nähty tärkeäksi tutkimuk- sen kohteeksi. Muun muassa Oulussa on varsinaisen lapsenkielen seurantatutkimuk- sen ohella tehty runsaasti myös kouluaikai-
