Äidin raskauden aikaisten tekijöiden yhteys lasten kehonkoostumukseen ja ruokavalioon
Laine Linda Ravitsemustiede Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta
Lääketieteen laitos Kansanterveystieteen ja kliinisen
ravitsemustieteen yksikkö
Toukokuu 2021
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Ravitsemustieteen koulutusohjelma
Laine Linda M R: Äidin raskauden aikaisten tekijöiden yhteys lasten kehonkoostumukseen ja ruokavalioon
Pro gradu -tutkielma, 81 sivua
Ohjaajat: FT Aino-Maija Eloranta, FT Taisa Sallinen Toukokuu 2021
Asiasanat: raskaus, lapset, kehonkoostumus, ylipaino, ruokavalio
ÄIDIN RASKAUDEN AIKAISTEN TEKIJÖIDEN YHTEYS LASTEN KEHONKOOSTUMUKSEEN JA RUOKAVALIOON
Raskauden aikaisten tekijöiden, kuten äidin painoindeksin sekä raskauden aikaisen painonnousun, on havaittu olevan yhteydessä lasten ylipainon riskiin. Sen sijaan tutkimusnäyttö raskaustekijöiden yhteyksistä lasten ruokavalioon on vähäistä.
Lihavuuden yleistyminen aikuisten ja lasten keskuudessa on herättänyt mielenkiinnon lihavuuden taustalla olevista tekijöistä myös liittyen syntymää edeltäviin olosuhteisiin.
Lapsuuden lihavuudella on huomattava taipumus jatkua aikuisuuteen, joten taustatekijöiden tunteminen on tärkeää myös lihavuuden ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää äidin iän, alkuraskauden painoindeksin, raskauden aikaisen painonnousun, tupakoinnin ja
alkoholin käytön yhteyksiä 6–8-vuotiaiden lasten kehonkoostumukseen ja ruokavalioon.
Tutkielman aineisto koostui Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen alkumittauksista (n=298). Raskausajan muuttujat kerättiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kuopion yliopistollisen sairaalan rekistereistä takautuvasti. Lasten kehonkoostumusta mitattiin bioimpedanssi- ja DXA-menetelmillä. Ruoankäyttöä mitattiin neljän päivän
ruokapäiväkirjalla ja ruokavalion laatua tarkasteltiin laatuindekseillä. Äidin suurempi painoindeksi oli yhteydessä lapsen suurempaan painoon, suhteelliseen ikäkohtaiseen painoindeksiin, rasvattoman kudoksen ja rasvakudoksen määrään, runsaampaan vähärasvaisten maitovalmisteiden käyttöön ja vähäisempään rasvaisten
maitovalmisteiden käyttöön. Äidin korkeampi ikä oli yhteydessä lapsen runsaampaan
kalan ja makkaran käyttöön, vähäisempään sian- ja naudanlihan käyttöön sekä ruokavalion korkeampiin laatupisteisiin. Alkoholin käyttö raskauden aikana oli yhteydessä lapsen runsaampaan runsaskuituisten viljavalmisteiden käyttöön sekä korkeampiin ruokavalion laatupisteisiin. Äidin tupakointi raskauden aikana oli yhteydessä lapsen vähäisempään runsaskuituisten viljavalmisteiden käyttöön sekä vähäisempiin ruokavalion laatupisteisiin. Kun lapsen sukupuolen ja iän lisäksi vakioitiin vanhempien tulo- ja koulutustaso, lapsen kokonaisenergiansaanti sekä fyysinen
aktiivisuus, raskaudenaikaisten tekijöiden yhteydet lasten ruokavalion laatumittareihin hävisivät. Myös tupakoinnin ja alkoholin käytön yhteydet lasten ruokavalion muuttujiin eivät olleet enää tilastollisesti merkitseviä. Tässä mallissa havaittiin lisäksi äidin
suuremman painoindeksin olevan yhteydessä lapsen vähäisempään kasvisten käyttöön.
Tämän tutkielman perusteella äidin ikä ja alkuraskauden painoindeksi näyttäisivät olevan yhteydessä lasten kehonkoostumukseen ja ruokavalioon 6–8-vuotiaana. Tuloksia voidaan hyödyntää raskautta edeltävän ajan ja raskauden aikaisen neuvonnan
suunnittelussa sekä lasten lihavuuden ehkäisevässä työssä. Tarvitaan kuitenkin lisää tutkimustietoa, jotta raskauden aikaisten tekijöiden yhteyksiä ja mahdollisia
mekanismeja liittyen lasten kehonkoostumukseen ja ruokavalioon voitaisiin arvioida paremmin.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Institute of Public Health and Clinical Nutrition
Laine Linda M R: The association between maternal factors and children’s body composition and diet at ages 6-8 years
Master’s Thesis, 81 p.
Supervisors: PhD Aino-Maija Eloranta, PhD Taisa Sallinen May 2021
Keywords: pregnancy, children, body composition, overweight, diet
THE ASSOCIATION BETWEEN MATERNAL FACTORS AND CHILDREN’S BODY COMPOSITION AND DIET AT AGES 6–8 YEARS
There is evidence that maternal factors, such as body mass index and gestational weight gain, are associated with the risk of children’s obesity. Instead, research between
maternal factors and children’s diet is limited. The growing numbers of obesity have raised interest to the mechanisms behind obesity, even in the early stages in life.
Obesity among children has a strong tendency to continue to adult life thus knowing the mechanisms and factors behind obesity is important in prevention perspective. The aim of this master’s thesis was to investigate the associations between maternal age, early- pregnancy body mass index, gestational weight gain, smoking and alcohol use in pregnancy and the body composition and diet of children aged 6–8 years. The study population was taken from The Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) study (n=298). Maternal factors were obtained from the records of Finnish Institute of Health and Welfare and Kuopio University Hospital. Children’s body composition was measured by bioimpedance- and DXA-equipment. Children’s diet was measured by four-day food records and the quality of the diet was investigated by quality indexes. Higher maternal body mass index was associated with child’s higher weight, body mass index standard deviation score, lean and fat mass amount, higher intake of low-fat dairy products and lower intake of whole fat dairy products. Higher maternal age was associated with child’s higher intakes of fish and sausage, lower intake of pork and beef and higher diet quality.
Alcohol use during pregnancy was associated with child’s higher intake of high-fibre
grain products and higher diet quality. Smoking during pregnancy was associated with child’s lower intake of high-fibre grain products and lower diet quality. After adjusting for child’s total energy intake, physical activity, parental income- and education level in addition to child’s gender and age, the maternal associations with child’s diet quality indexes disappeared. Moreover, the associations between maternal alcohol use and smoking and child’s diet variables were not significant anymore. In this model, higher maternal body mass index was associated with lower intakes of vegetables in children.
Based on this thesis, maternal age and early-pregnancy body mass index seemed to be associated with the body composition and diet of 6–8 year-old children. Results can be utilized in the guidance in pregnancy and in the prevention work of children’s obesity.
However, more research is needed in order to understand and evaluate the mechanisms and associations between maternal factors and children’s body composition and diet.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 8
2 KIRJALLISUUS ... 10
2.1 Raskauden aikaiset tekijät ... 10
2.1.1 Äidin alkuraskauden painoindeksi sekä lihavuus ja ylipaino ... 10
2.1.2 Raskauden aikainen painonnousu ... 13
2.1.3 Äidin ikä ... 16
2.1.4 Raskauden aikainen tupakointi ... 17
2.1.5 Raskauden aikainen alkoholin käyttö ... 18
2.2 Lasten kehonkoostumus ... 19
2.2.1 Lasten kehonkoostumuksen arviointi ... 19
2.2.2 Lasten ylipaino ja lihavuus ... 22
2.2.3 Äidin ylipainon ja lihavuuden yhteys lapsen kehonkoostumukseen ... 24
2.2.4 Äidin raskauden aikaisen painonnousun yhteys lasten kehonkoostumukseen 27 2.2.5 Äidin raskauden aikaisen tupakoinnin yhteys lapsen kehonkoostumukseen .. 29
2.2.6 Äidin raskauden aikaisen alkoholin käytön yhteys lasten kehonkoostumukseen 30 2.2.7 Äidin iän yhteys lasten kehonkoostumukseen ... 31
2.3 Lasten ruokavalio ... 31
2.3.1 Ruokavaliosuositukset lapsiperheille ... 31
2.3.2 Suomalaisten lasten ja nuorten ruokavalio ... 33
2.3.3 Lasten ruokavalioon vaikuttavat tekijät ... 34
2.3.4 Raskauden aikaisten tekijöiden yhteys lasten ruokavalioon ... 36
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 39
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 40
4.1 Aineisto ... 40
4.2 Menetelmät ... 40
4.2.1 Äitiin ja vanhempiin liittyvien tietojen kerääminen ... 40
4.2.2 Lasten perustietoihin ja kehonkoostumukseen liittyvien tekijöiden mittaaminen 41 4.2.3 Lasten ruoankäytön mittaaminen ... 42
4.3 Aineiston käsittely ... 46
5 TULOKSET ... 47
5.1 Tutkittavien perustiedot ja ruoankäyttö ... 47
5.2 Raskauden aikaisten tekijöiden yhteydet lapsen kehonkoostumukseen ... 50
5.2.1 Malli 1 ... 50
5.2.2 Malli 2 ... 50
5.3 Raskauden aikaisten tekijöiden yhteydet lapsen ruokavalion muuttujiin ... 53
5.3.1 Malli 1 ... 53
5.3.2 Malli 2 ... 53
5.4 Raskauden aikaisten tekijöiden yhteys lapsen ruokavalion laatuun ... 58
5.4.1 Malli 1 ... 58
5.4.2 Malli 2 ... 58
6 POHDINTA ... 60
6.1 Aineisto ... 60
6.2 Menetelmät ... 62
6.3 Keskeiset tulokset ... 66
6.3.1 Äidin raskauden aikaisten tekijöiden yhteys lasten kehonkoostumukseen ... 66
6.3.2 Äidin raskauden aikaisten tekijöiden yhteydet lasten ruokavalion muuttujiin 68 6.3.3 Äidin raskauden aikaisten tekijöiden yhteydet lasten ruokavalion laatuun ... 70
6.4 Tulosten hyödynnettävyys terveydenhuollossa ja jatkotutkimuksissa ... 71
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 73
1 JOHDANTO
Raskausaika on herkkää aikaa sekä sikiön kehityksen että lapsen myöhemmän terveyden kannalta. Raskauden aikaiset olosuhteet vaikuttavat lapsen terveyteen monella tavalla, ja monien äidin elintapojen, kuten raskauden aikaisen ravitsemuksen, tupakoinnin ja alkoholin käytön, on havaittu olevan yhteydessä sikiön kehitykseen ja mahdollisiin kehityshäiriöihin (Huttunen 2011).
Lihavuuden esiintyvyys on lisääntynyt sekä aikuisten että lasten keskuudessa, ja
maailmanlaajuisesti se on lähes kolminkertaistunut vuodesta 1975 (WHO 2020). Vuonna 2016 yli 18-vuotiaista aikuisista ylipainoisten osuus oli 39 prosenttia ja lihavien 13
prosenttia. Suomessa vuonna 2019 useampi kuin neljännes 2–16-vuotias pojista ja lähes viidennes saman ikäisistä tytöistä oli ylipainoinen tai lihava (Jääskeläinen ym. 2020).
Lihavuudella lapsuusiässä on vaikutuksia lapsen fyysiseen, psyykkiseen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin (Jääskeläinen 2019) ja yksi lapsuusiän lihavuuden
merkittävimmistä haitoista on sen taipumus jatkua aikuisikään (Salo ja Fogelholm 2016).
Lihavuuden ennaltaehkäisyn näkökulmasta on tärkeää tunnistaa taustatekijät
lihavuuden taustalla, ja lihavuuden yleistyminen onkin herättänyt mielenkiinnon myös syntymää edeltäviin olosuhteisiin. Tutkimuksissa on havaittu äidin raskautta edeltävän tai alkuraskauden painoindeksin sekä raskauden aikaisen tupakoinnin lisäävän lapsen riskiä ylipainolle ja lihavuudelle (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito - suositus, 2020). Myös äidin raskauden aikainen painonnousu on yhdistetty lapsilla suurempaan ylipainon ja lihavuuden riskiin (Nehring ym. 2013, Mamun ym. 2014, Voerman ym. 2019). Vaikka taustalla olevat mekanismit tunnetaan vielä puutteellisesti, on arveltu, että esimerkiksi osa äidin raskauden aikaiseen lihavuuteen liittyvistä
yhteyksistä saattaa olla seurausta epigeneettisistä muutoksista (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020).
Ravitsemuksella voi olla vaikutusta lapsuusiän kroonisten sairauksien ja lihavuuden kehittymiseen (Wu ja Chen 2009). Ruokatottumukset muokkautuvat ja vakiintuvat jo nuorena, ja lapsena muodostuneen syömiskäyttäytymisen on havaittu usein jatkuvan aikuisikään (Scaglioni ym. 2018), joten lasten ruokavalion ja siihen vaikuttavien tekijöiden
tarkasteleminen on tärkeää. Koululaisilla ympäristö vaikuttaa merkittävästi ruokatottumuksiin (Roos ja Koskinen 2007), ja erityisesti vanhempien on havaittu vaikuttavan lasten makumieltymyksiin sekä ruokavalintoihin esimerkiksi geneettisten alttiuksien, roolimallina toimimisen ja ruokaympäristön luomisen kautta (Kral ja Rauh 2010). Suomalaisilla koululaisilla on havaittu suosituksia vähäisempää hedelmien ja kasvisten sekä kuidun saantia, ja toisaalta runsaampaa sokerin saantia (Hoppu ym.
2008). Tutkimuksia raskauden aikaisten tekijöiden yhteyksistä lasten ruokavalioon on tehty vähän, mutta yhteyksiä on havaittu muun muassa äidin nuoremman iän ja lasten runsaamman pikaruoan ja makeisten käytön välillä (North ja Emmett 2000, Northstone ja Emmett 2005, Ovaskainen ym. 2009) sekä äidin raskauden aikaisen tupakoinnin ja lasten heikomman ruokavalion laadun välillä (Kyttälä ym. 2014).
Raskauden suunnittelu sekä perheenperustaminen luovat otollisen ajankohdan vaikuttaa myönteisesti perheen elintapoihin (Virtanen ym. 2019). Myös lihavuuden Käypä hoito -suosituksissa on nostettu esiin ennaltaehkäisevä näkökulma
raskausaikaisen lihavuuden suhteen, ja toisaalta myös neuvolassa toteutettava
elintapaohjaus auttaa luomaan hyvät lähtökohdat perheen elintapojen ja mahdollisten muutosten tarkastelun suhteen. Tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää
raskautta edeltävän ajan ja raskauden aikaisen neuvonnan suunnittelussa sekä lasten lihavuuden ehkäisevässä työssä.
Tässä tutkielmassa raskauden aikaisista tekijöistä tarkasteltiin äidin ikää, alkuraskauden painoindeksiä, raskauden aikaista painonnousua sekä tupakointia ja alkoholin käyttöä raskauden aikana. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää raskausaikaisten tekijöiden yhteyksiä lasten kehonkoostumukseen ja ruokavalioon 6–8-vuotiailla tutkittavilla.
2 KIRJALLISUUS
2.1 Raskauden aikaiset tekijät
2.1.1 Äidin alkuraskauden painoindeksi sekä lihavuus ja ylipaino
Äidin alkuraskauden painoindeksi
Äidin olemassa olevan ylipainon ja lihavuuden määrittämiseksi suositellaan äidin painon ja pituuden määrittämistä ensimmäisellä neuvolakäynnillä tai ennen raskautta (Farine ja Maxwell 2017). Suomessa ensimmäinen neuvolakäynti sijoittuu raskausviikolle 8–10, jolla mitataan äidin pituus ja paino ja lasketaan painoindeksi (Odottavan äidin käsikirja 2020b).
Lihavuus voidaan määritellä normaalia suuremmaksi rasvakudoksen määräksi kehossa, ja sitä voidaan arvioida painon ja pituuden avulla painoindeksillä tai
vyötärönympäryksen avulla (Mustajoki 2019). Painoindeksissä paino suhteutetaan pituuteen, ja se soveltuu yli 18-vuotiailla (Mustajoki 2020). Painoindeksin arvot (kg/m²) määritellään seuraavanlaisesti; normaalipaino 18,5–24,9, ylipaino eli lievä lihavuus 25–
29,9, merkittävä lihavuus 30–34,9, vaikea lihavuus 35–39,9 ja sairaalloinen lihavuus yli 40 (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020). Painoindeksin
normaalilla alueella ihmisen terveys on parhaimmillaan, kun taas painoindeksin ollessa alle 18,5 tai yli 25 sairauksien riski lisääntyy (Mustajoki 2020). Painoindeksin ylipainon raja-arvo 25 ja lihavuuden raja-arvo 30 ovat kansainvälisesti sovittuja (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020). Poikkeuksen tekee aasialaistaustaisten raja-arvot 23 ja 27,5, sillä aasialaistaustaisilla liitännäissairauksien on havaittu esiintyvän pienemmillä painoindeksin arvoilla kuin muissa ryhmissä.
Painoindeksin käyttämisellä lihavuuden määrittelyn diagnostisena menetelmänä on sekä etuja että haittoja (Farine ja Maxwell 2017). Tutkimuksissa painoindeksi on helposti käytettävä menetelmä, sillä se vaatii ainoastaan kahden yleisesti mitattavan muuttujan
eli painon ja pituuden mittaamisen. Painoindeksi on myös hyvin sovellettavissa käytäntöön, sillä se on yksinkertainen ja ei-invasiivinen tapa arvioida lihavuutta.
Painoindeksin on havaittu myös korreloivan kohtuullisen hyvin varsinkin korkean painoindeksin omaavilla tarkemmilla kehonkoostumuksen mittareilla mitatun kehon rasvapitoisuuden kanssa. Sen sijaan painoindeksi ei kuvaa kehon rasvamassan jakautumista eikä se erottele rasvattoman ja rasvamassan osuuksia.
Ylipainon ja lihavuuden esiintyvyys raskaana olevilla naisilla
Ylipainoisuuden ja lihavuuden yleistyessä maailmanlaajuisesti myös ylipainoisten ja lihavien hedelmällisessä iässä olevien ja raskaana olevien naisten osuudet ovat
lisääntyneet (Farine ja Maxwell 2017). Tutkimusnäyttö ylipainoisten ja lihavien raskaana olevien naisten esiintyvyydestä keskittyy lähinnä yksittäisten maiden esiintyvyyden tarkasteluun, joten maailmanlaajuinen raskaana olevien naisten ylipainon ja lihavuuden kuorma on epäselvää (Chen ym. 2018). Chen ym. 2018 tutkimuksessa analysoitiin 184 maan tilastotietoja ja arvioitiin 38.9 miljoonan raskaana olevan naisen olleen lihava tai ylipainoinen vuonna 2014. Tutkimuksessa havaittiin lihavuuden ja ylipainon
noususuhtainen ilmiö kaikkien tuloryhmien maissa nousun ollessa selkeintä korkean keskitason sekä matalan keskitason maissa. Vaikka matalan tulotason maissa raskaana olevien naisten ylipaino ja lihavuus oli vähäisempää, myös näiden maiden tilastoissa havaittiin nouseva ilmiö.
Suomessa synnyttäjien painoindeksistä on ollut kattavaa tietoa vuodesta 2006 lähtien, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen perinataalitilastoista voidaan havaita myös
suomalaisten raskaana olevien naisten ylipainon ja lihavuuden lisääntyminen (Kiuru ja Gissler 2019). Vuosien 2006 ja 2018 tilastojen välillä ylipainoisten synnyttäjien osuus lisääntyi yli seitsemän prosenttia ja lihavien osuus viisi prosenttia. Perinataalitilastosta selviää myös, että vuonna 2018 raskautta edeltävän painoindeksin keskiarvo ylitti
ensimmäistä kertaa normaalipainon rajan. Vuonna 2018 synnyttäjistä 40,6 prosenttia oli ylipainoisia ja lihavien osuus oli 16,3 prosenttia. Tuoreimpien tilastojen mukaan vuonna 2019 raskautta edeltävän painoindeksin keskiarvo oli 25,3 (Kiuru ym. 2020). Ylipainoisten
synnyttäjien osuus oli 41,9 prosenttia ja lihavien synnyttäjien 17 prosenttia, mikä osoittaa noususuunnan jatkuvan.
Raskauden aikaisen ylipainon ja lihavuuden vaikutukset raskauden kulkuun sekä äidin ja lapsen terveyteen
Äidin ylipainolla ja lihavuudella voi olla lyhyt- ja pitkäaikaisia epäedullisia vaikutuksia sekä äidin että lapsen terveyteen (Poston ym. 2016). Lihavuus heikentää
hedelmällisyyttä ja lihavuuteen liittyvät komplikaatiot, kuten tyypin kaksi diabetes ja verenpainetauti, lisäävät epäedullisten lopputulemien riskiä raskaana olevilla naisilla.
Lihavilla raskaana olevilla naisilla on suurempi keskenmenon, kohtukuoleman,
synnytyksen ennenaikaisuuden sekä synnytyskomplikaatioiden riski (Poston ym. 2016).
Ylipainoisuus lisää keskenmenon riskiä (Metwally ym. 2008), ja keskenmenon riskin on arvioitu olevan 30 prosenttia suurempi lihavilla raskaana olevilla naisilla
normaalipainoisiin verrattuna (Marchi ym. 2015). Marchin ym. 2015 artikkelissa
kohtukuoleman todennäköisyyden arvioitiin olevan lähes kaksinkertainen painoindeksin korkeimmassa luokassa verrattuna normaalipainoisten luokkaan.
Äidin lihavuuden on havaittu olevan yhteydessä synnytyksen kulkuun. Äidin lihavuus suurentaa lääkärin aloittaman ennenaikaisen synnytyksen riskiä ja toisaalta se on yliaikaisen raskauden riskitekijä (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito - suositus, 2020). Keisarinleikkauksen on havaittu olevan yleisempää lihavilla äideillä normaalipainoisiin verrattuna (Poston ym. 2016). Lapsen suurempi syntymäpaino on myös yleisempää lihavilla äideillä. Lihavuuden on arvioitu olevan yhteydessä kaksi kertaa suurempaan riskiin saada raskauden kestoon nähden suurikokoinen lapsi (large for gestational age, LGA) verrattuna normaalipainoisiin äiteihin. Lihavuus lisää myös synnytyskomplikaatioiden, kuten keisarileikkausten jälkeisten infektioiden, riskiä (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020). Äidin lihavuuden on havaittu vaikuttavan myös synnytyksen jälkeiseen elämään, kuten imetyksen
onnistumiseen ja kestoon sekä painon palautumiseen (Poston ym. 2016).
Äidin lihavuus lisää joidenkin sikiövirheiden ja synnynnäisten epämuodostumien riskiä (Poston ym. 2016). Näitä ovat esimerkiksi hermostoputken sulkeutumisen häiriöt, sydänperäiset poikkeamat, suulakihalkio sekä vesipäisyys (Stothard ym. 2009).
Epämuodostumien riskin on havaittu kasvavan ylipainon ja lihavuuden vakavuuden lisääntyessä (Persson ym. 2017).
Lihavuuden on havaittu lisäävän raskausdiabeteksen sekä verenpainehäiriöiden riskiä raskaana olevilla naisilla (Poston ym. 2016). Raskausdiabetesriskin on havaittu nousevan painoindeksin noustessa ja riskin on arvioitu olevan 4–9 kertaa suurempi lihavilla
normaalipainoisiin verrattuna. Torlonin ym. 2008 systemaattisessa katsauksessa
arvioitiin, että painoindeksilukeman noustessa yhden lukeman raskausdiabeteksen riski nousee 0,92 prosenttia. Diagnostiset kriteerit raskausdiabetekselle vaihtelevat
maailmanlaajuisesti, mikä voi selittää riskin laajaa vaihteluväliä (Poston ym. 2016). Chun ym. 2007 meta-analyysissa raskausdiabeteksen kehittymisen riskin arvioitiin olevan noin kaksinkertainen ylipainoisilla, nelinkertainen lihavilla ja kahdeksankertainen
sairaalloisen lihavilla verrattuna normaalipainoisiin raskaana oleviin naisiin. Lihavilla raskaana olevilla naisilla on havaittu olevan suurentunut riski korkeaan
verenpaineeseen ja raskausmyrkytykseen normaalipainoisiin verrattuna (Poston ym.
2016). Lihavuuden on havaittu olevan itsenäinen riskitekijä raskausmyrkytykselle (Wang ym. 2013) ja riskin suuruuden on arveltu olevan 3–10-kertainen lihavilla äideillä
verrattuna normaalipainoisiin äiteihin (Poston ym. 2016). Äidin raskauden aikaisen lihavuuden on havaittu olevan yhteydessä myös lapsen myöhempään terveyteen, kuten suurempaan lihavuuden, sydänsairauksien ja tyypin kaksi diabeteksen sairastumisen riskiin (Godfrey ym. 2017).
2.1.2 Raskauden aikainen painonnousu
Raskauden aikaisen painonnousun määritelmä
Raskauden aikana ensisynnyttäjän paino nousee keskimäärin 12,5 kg, kun taas uudelleen synnyttäjien painonnousu on usein hieman vähäisempää johtuen
korkeammasta lähtöpainosta (Erkkola 2012). Painonnousu johtuu sikiön, istukan ja
kohdun kasvusta, lapsivedestä sekä äidin rasvakudoksen määrän lisääntymisestä.
Kolmasosa raskauden aikaisesta painonnoususta on peräisin äidin rasvakudoksen lisääntymisestä, jota kertyy pääosin lantion alueelle. Laskennallisesti normaali
painonnousu raskauden loppupisteessä on keskimäärin 10–12 kg, josta sikiön paino on noin 3–4 kg, kohdun 1 kg, lapsiveden 0,5–1 kg, istukan 0,5 kg, rintojen 0,4 g, äidin veren tilavuuden lisäys 1,2 kg ja ylimääräinen rasvakudos ja nesteen kertyminen noin 4 kg (Odottavan äidin käsikirja 2020a). Painonnousu on vähäisempää uudelleen synnyttävillä sekä lähtöpainoltaan kevyimmillä ja painavimmilla naisilla (Erkkola 2012). Painon on havaittu nousevan eniten lähtöpainoltaan 60–68 kg painavilla naisilla, ja huomattavaa yli 20 kg painonnousua ilmenee viidellä prosentilla raskaana olevista.
Kokonaispainonnousu määritellään painon nousun määränä, joka tapahtuu
hedelmöittymisen ja synnyttämisen välillä (Gilmore ja Redman 2015). Usein raskauden aikainen kokonaispainon nousu lasketaan vähentämällä raskautta edeltävä paino viimeisimmästä painosta ennen synnytystä. Yksilöllisen vaihtelun esiintyvyydestä huolimatta suositeltavan painonnousun on havaittu johtavan parhaimpiin tuloksiin raskauden kulussa sekä lapsen ja äidin terveyden kannalta (Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä 2013).
Raskauden aikaisen painonnousun suositukset
Suomessa raskaana olevien naisten painoa seurataan neuvolakäynneillä, jossa painonnousua tarkastellaan suosituksiin perustuvien painonnousukäyrien avulla (Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä 2013). Ensimmäisellä
raskauskolmanneksella paino ei yleensä nouse, mutta esimerkiksi keski- ja
loppuraskaudessa painonnousu on riittämätöntä, mikäli se on vähemmän kuin yksi kilogramma kuukaudessa. Suositukset raskauden aikaiselle painonnousulle huomioivat äidin raskautta edeltävän painoindeksin, ja painonnousun suositellaan olevan
vähäisempää lihaville ja ylipainoisille ja suurempaa ali- ja normaalipainoisille. Taulukossa 1 on esitelty raskauden aikaisen painonnousun suositukset.
Taulukko 1. Raskauden aikainen suositeltu painonnousu (mukailtu THL 2013).
Painoindeksi (BMI) ennen raskautta Suositeltava kokonaispainonnousu (kg)
Alipainoiset: <18,5 kg/m² 12,5–18,0
Normaalipainoiset: 18,5–24,9 kg/m² 11,5–16,0
Ylipainoiset: 25–29,9 kg/m² 7,0–11,5
Lihavat: ≥30 kg/m² 5,0–9,0
Suomalaiset painonnousun suositukset perustuvat Institute of Medicinen (IOM) laatimiin suosituksiin, jotka on uudistettu vuonna 2009. Institute of Medicine (IOM) -suositukset painonnousulle ottavat kokonaispainonnousun lisäksi huomioon myös viikoittaisen painonnousun toisella ja kolmannella raskauskolmanneksella (Rasmussen ja Yaktine 2009).
Riittämättömän ja liiallisen raskauden aikaisen painonnousun vaikutukset äidin ja lapsen terveyteen
Riittämättömällä ja liiallisella painonnousulla on havaittu olevan yhteyksiä äidin ja lapsen terveyteen (Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä 2013). Liian suuri raskauden aikainen painonnousu lisää riskiä muun muassa raskauskomplikaatioihin ja
keisarileikkaukseen sekä heikentää äidin painon palautumista. Suosituksiin nähden liiallinen painonnousu lisää riskiä äidin myöhemmälle lihavuudelle, sillä lisääntyneen painon säilyminen on vahvasti yhteydessä liialliseen painonnousuun (Rasmussen ja Yaktine 2009). Ylipaino ja lihavuus taas lisäävät monien sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, tyypin kaksi diabeteksen sekä verenpainetaudin riskiä. Riittämätön raskauden aikainen painonnousu on sen sijaan yhdistetty äidillä imetyksen aloittamisen vaikeuksiin.
Äidin raskauden aikaisen painonnousun on havaittu vaikuttavan sikiöaikaiseen kasvuun ja lapsen syntymäpainoon siten, että suosituksiin nähden liian alhainen raskauden aikainen painonnousu lisää riskiä lapsen pienemmälle syntymäpainolle (small for gestational age, SGA) ja liiallinen painonnousu lisää riskiä lapsen suurempaan
syntymäpainoon (large for gestational age, LGA) (Rasmussen ja Yaktine 2009). Pieneen
syntymäpainoon on yhdistetty esimerkiksi kehityksen ongelmia ja suurikokoinen lapsi sen sijaan lisää riskiä raskauskomplikaatioille ja keisarileikkaukselle. Liiallisen
painonnousun on havaittu myös mahdollisesti olevan yhteydessä lihavuuteen lapsuudessa.
2.1.3 Äidin ikä
Synnyttäneiden äitien keski-ikä vuonna 2018 oli Euroopassa keskimäärin 30,8 vuotta (Eurostat Statistics Database 2020) ja eri Pohjoismaissa keskimäärin 30,0–31,0 vuotta (Heino ja Gissler 2020). Pohjoismaissa ensisynnyttäjien keski-ikä vuonna 2018 oli 28,0–
29,3-vuotta, kun lähes neljäkymmentä vuotta aikaisemmin keski-ikä on ollut 21,8–25,4- vuotta (Heino ja Gissler 2020). 1980-luvun alusta lähtien yli 35-vuotiaiden synnyttäjien määrä on reilusti tuplaantunut Pohjoismaissa osuuden noustessa alle 10 prosentista yli 20 prosenttiin. Yli 35-vuotiaiden synnyttäjien osuus Suomessa on 23,6 prosenttia, mikä on Pohjoismaiden korkein lukema. Vastaavasti nuorten synnyttäjien osuus on laskenut, ja Pohjoismaissa alle 20-vuotiaiden synnyttäjien osuus on laskenut alle 1,5 prosentin lukemaan. Suomessa vuonna 2018 synnyttäjien keski-ikä oli 31 vuotta ja
ensisynnyttäjien 29,3 vuotta (Kiuru ja Gissler 2019), ja vuonna 2019 kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,2 vuotta ja ensimmäisen kerran äidiksi tulleiden ikä oli 29,6 vuotta
(Tilastokeskus 2020). Kaikista synnyttäjistä noin neljäsosa oli yli 35-vuotiaita vuoden 2018 tilastoissa.
Sekä hyvin aikainen että myöhäinen ikä synnyttäessä ovat yhteydessä keskimääräistä suurempaan ennenaikaisen syntymän, kasvun rajoittumisen sekä
perinataalikuolleisuuden riskiin (Zeitlin ym. 2018). Nuoremmilla äideillä on
todennäköisemmin alhainen sosioekonominen asema, suunnittelematon ja salassa pidetty raskaus, riittämätön äitiyshuolto sekä heikko ravitsemus. Vanhemmilla äideillä sen sijaan on suurempi riski useisiin synnytyksiin, joihinkin synnynnäisiin
epämuodostumiin sekä raskauskomplikaatioihin, kuten korkeaan verenpaineeseen sekä diabetekseen. Myös kohtukuoleman riski lisääntyy synnyttäjän iän lisääntyessä eivätkä rinnakkaissairastavuus tai hedelmällisyyshoidot selitä tätä riskin nousua kokonaan (Lean ym. 2017). Sairastuvuus ja kuolleisuus on korkeinta kaikista nuoremmilla sekä kaikista
vanhemmilla äideillä (Zeitlin ym. 2018). Vanhemmilla äideillä riskit nousevat yleensä huomattavasti 40 ikävuoden jälkeen (Zeitlin ym. 2018), ja todella nuorilla äideillä tarkoitetaan alle 15-vuotiaita tai alle kaksi vuotta ensimmäisten kuukautisten jälkeen raskautuneita äitejä (Gibbs ym. 2012).
2.1.4 Raskauden aikainen tupakointi
Pohjoismaissa tupakointi alkuraskauden aikana on vähentynyt ja erityisen suuri lasku on ollut havaittavissa Ruotsissa ja Norjassa (Heino ja Gissler 2020). Tupakoivien äitien osuus on vähentynyt myös Suomessa. Vuonna 2012 suomalaisista äideistä 16,6 prosenttia tupakoi raskauden alussa, kun taas vuonna 2018 alkuraskauden aikana tupakoivien äitien osuus oli 11 prosenttia. Ensimmäisen kolmanneksen aikana 50,9 prosenttia kaikista raskauden aikana tupakoivista lopetti tupakoinnin, mutta tässä on havaittavissa eroja ikäryhmien välillä (Kiuru ja Gissler 2019). Alle 20-vuotiaista äideistä 23 prosenttia jatkoi tupakointia, kun taas 35 vuotta täyttäneistä tupakointia jatkaneiden äitien osuus oli vain 3,6 prosenttia. Äidin koulutustaso vaikuttaa myös tupakoinnin yleisyyteen, sillä eroavaisuudet vähemmän ja enemmän opiskelleiden äitien välillä raskausajan
tupakoinnissa olivat lähes kolmin-nelinkertaiset (Kaikkonen ym. 2012). Raskauden aikainen tupakointi oli yleisempää alemman koulutustason omaavilla äideillä verrattuna korkeamman koulutustason äiteihin. Suomalaisessa Lasten ja nuorten
terveysseurannan kehittäminen (LATE) -hankkeessa noin 9 prosenttia äideistä raportoi tupakoineensa raskausaikana.
Tupakoinnilla on monia mahdollisia haittavaikutuksia raskauden kulkuun sekä
kehittyvän sikiön terveyteen, joten raskaana olevaa naista kannustetaan lopettamaan tupakointi (Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä 2013). Vanhemmille kerrotaan tupakointiin liittyvistä haitoista sekä heille annetaan käytännönläheistä ohjausta. Moni tupakansavun sisältämistä tuhansista kemiallisista aineista, kuten nikotiini,
hiilimonoksidi sekä erilaiset polysykliset hiilivedyt ja syanidi, läpäisee istukan ja pääsee siirtymään sikiön verenkiertoon (Tiitinen 2020b). Nikotiini- ja hiilimonoksidipitoisuudet ovat 15 prosenttia suurempia sikiön veressä verrattuna äidin vereen (Tikkanen 2008).
Nikotiini supistaa verisuonia, joten sen seurauksena kohdun ja istukan verenkierto sekä
sikiön hapensaanti heikentyvät. Hiilimonoksidi sen sijaan vähentää hapen kuljetusta sikiön kudoksiin sitoutumalla hemoglobiiniin.
Tupakointi huonontaa huomattavasti raskauden ennustetta (Tikkanen 2008). Tupakointi heikentää hedelmällisyyttä ja raskauden aikainen tupakointi lisää huomattavasti
keskenmenoriskiä (Tiitinen 2020b). Keskenmenon riskin on arvioitu olevan
tupakoitsijalla jopa 33 prosenttia, kun keskiväestössä riski vaihtelee 10–15 prosentin välillä (Shiverick ja Salafia 1999). Tupakointi raskauden aikana lisää huomattavasti riskiä myös raskauskomplikaatioille, kuten ennenaikaisen synnytykselle, istukan
ennenaikaiselle irtoamiselle sekä etiselle istukalle (Tiitinen 2020b). Tupakoitsijan riski istukan ennenaikaiselle irtoamiselle tai etiselle istukalle on jopa 2,5 kertaa suurempi, ja nämä häiriöt ovat vaaraksi sekä sikiölle että äidille (Tikkanen 2008). Raskauden aikaisen tupakoinnin on havaittu lisäävän merkittävästi sikiön kasvuhäiriön riskiä sekä syntyvien lasten pienikokoisuutta (Tiitinen 2020b). Sikiön kasvuhäiriön riski on kaksin- tai
kolminkertainen tupakoivien äitien lapsilla, ja lasten syntymäpaino on keskimäärin 200 grammaa pienempi (Hammoud ym. 2005). Tupakoinnilla on havaittu vaikutuksia myös vastasyntyneiden terveydentilaan, kuten alhaisempaan pH:seen sekä Apgarin pisteisiin, sekä lapsen terveyteen pidemmällä aikavälillä, kuten hengitystieinfektio alttiuteen sekä oppimishäiriöihin ja ylivilkkauteen (Tiitinen 2020b).
2.1.5 Raskauden aikainen alkoholin käyttö
Suomessa syntymärekistereihin ei kirjata raskausaikaista alkoholin käyttöä, joten päihteiden käytön yleisyydestä suomalaisilla äideillä ei ole saatavilla vertailukelpoista tietoa (Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä 2013). Kansainvälisissä tutkimuksissa naisten alkoholin käytön on havaittu vaihtelevan ja valtaosan alkoholia käyttävistä naisista käyttää alkoholia pieniä määriä kerralla ja vain satunnaisesti (Komulainen ym.
2017). Vaikka suurin osa naisista vähentää tai lopettaa alkoholin käytön viimeistään raskauden varmistuttua (Tiitinen 2020a), eräässä suomalaistutkimuksessa havaittiin naisista yli puolen käyttäneen alkoholia raskauden aikana (Komulainen ym. 2017).
Tutkimuksessa tutkittavia perheitä oli 380, ja suurin osa alkoholia nauttineista äideistä oli käyttänyt alkoholia harvoin ja pieniä määriä kerralla.
Alkoholin käytöstä ja sen käytön aiheuttamista haitoista keskustellaan neuvolassa jo ensikäynnillä, ja alkoholin käytön lopettamista kokonaan suositellaan (Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä 2013). Alkoholin käyttöä sekä raskaana olevilta että heidän puolisoiltaan selvitetään Audit-kyselyn avulla neuvolan ensikäynnillä ja tarpeen mukaan myös muilla käynneillä. Asiakas täyttää itse Audit-kyselyn, jonka kysymykset pisteytetään 0–4 maksimipisteiden ollessa 40. Raskaana olevalle tavoitepistemäärä on 0, ja kyselyn pistemäärä 8 viittaa alkoholin liikakäyttöön.
Raskauden aikaiselle alkoholinkäytölle ei ole pystytty määrittelemään turvallisen käytön rajaa, joten tavoitteena on äidin alkoholin käytön lopettaminen kokonaan (Tiitinen 2020a). Alkoholialtistus sikiön kehityksen aikana vaikuttaa erityisesti sikiön aivojen kehitykseen ja kognitiivisiin, motorisiin sekä behavioraalisiin toimintoihin (Dejong ym.
2019). Sikiöaikainen alkoholialtistus on yhdistetty lukuisiin rakenteellisiin
epämuodostumiin, kuten munuaisten, sydämen, kallon ja kasvojen epämuodostumiin.
Runsas alkoholin käyttö lisää monia riskejä, kuten keskenmenon, sikiön pienipainoisuuden ja kasvun hidastumisen, synnytyksen ennenaikaisuuden,
epämuodostumien sekä sikiön alkoholioireyhtymän (fetal alcohol spectrum disorders, FASD) riskiä (Tiitinen 2020a). Erityisesti humalahakuinen juominen lisää riskiä sikiön alkoholioireyhtymille, spontaanille keskenmenolle sekä lapsen kognitiivisten toimintojen heikkenemiselle (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus, 2018). Sikiön
alkoholioireyhtymällä tarkoitetaan oirekuvaltaan ja vaikeusasteeltaan monimuotoista oireyhtymää, joka kuvaa koko sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamaa
sikiövaurioiden kirjoa (Käypä hoito -työryhmä Alkoholiongelmaisen hoito 2015).
Alkuperäisesti oireyhtymän kriteeristöön kuuluivat kasvuhäiriö, tietyt kasvonpiireet, keskushermoston vaurio sekä elinten epämuodostuma, esimerkiksi sydämessä,
luustossa tai sukuelimissä, mutta laajan oirekuvan vuoksi raja eri diagnoosien välillä on liukuva.
2.2 Lasten kehonkoostumus
2.2.1 Lasten kehonkoostumuksen arviointi
Kehonkoostumuksen määrittely ja mittausmenetelmät
Ihmisen elimistö koostuu rasvasta, proteiineista, vedestä, glykogeeneistä sekä luustosta ja elimistön muista kivennäisaineista (Fogelholm ja Uusitupa 2012). Kehon koostumus jaotellaan usein rasvattomaan osaan, joka sisältää veden, luun ja kudosten mineraalit, proteiinit sekä glykogeenin, ja rasvaosuuteen, joka sisältää rasvakudoksen. Kehon koostumuksen mittaaminen perustuu erilaisiin ennusteyhtälöihin, joita hyödynnetään koostumuksen laskemisessa. Kehonkoostumuksen mittaamisen menetelmiä on useita, ja menetelmät vaihtelevat yksinkertaisista menetelmistä haasteellisiin menetelmiin (Fosbøl ja Zerahn 2015). Eri menetelmien välillä on eroavaisuuksia esimerkiksi menetelmän saatavuudessa, kuluissa ja turvallisuudessa säteilystä johtuen. Kaikki menetelmät, kuten vedenalaispunnitus, eivät sovellu pienille lapsille, joten tässä
koosteessa keskitytään muutamaan yleisimpään tutkimuksissa käytettyyn menetelmään eli dual-energy X-ray absorptiometry (DXA) - ja bioimpedanssimenetelmään.
DXA-menetelmä on alun perin kehitetty mittaamaan luuntiheyttä osteoporoosin diagnosoimisen avuksi (Fosbøl ja Zerahn 2015). DXA-menetelmä mittaa tarkasti luustomassan lisäksi pehmytkudoksen massaa, ja kaavioiden avulla laite määrittää rasva- ja lihasmassan arviot. Nestetasapaino ei vaikuta DXA-menetelmän
luotettavuuteen, mutta muita luotettavuuteen vaikuttavia asioita ovat vääränlainen asettelu, metalliset implantit sekä tutkittavien liian suuri leveys tai pituus. Menetelmän etuja ovat mittojen tarkkuus, vähäiset vaatimukset potilailta sekä vähäiset kulut laitteen hankkimisen jälkeen. Lasten mittaamisen suhteen menetelmän etuna on se, että luun tiheys ei perustu olettamuksiin ja mittausaika on suhteellisen lyhyt.
Bioimpedanssi-menetelmä mittaa kehon kykyä johtaa sähköä, ja menetelmä perustuu kehon nesteen jakautumiseen eri kudoksittain (Fosbøl ja Zerahn 2015). Käytännössä sähkönjohtavuus menee kudoksen vesimäärän suhteen siten, että mitä korkeampi johtuvuus, sen pienempi on rasvakudoksen määrä eli rasvakudoksessa sähkön johtavuus on pieni ja rasvattomassa kudoksessa, joka sisältää paljon vettä, sähkön johtavuus on suuri. Laite arvioi käyttäjän kehonkoostumuksen yhtälöiden avulla. Tämän
menetelmän luotettavuuteen vaikuttavat muun muassa nestetasapaino, aiempi
liikuntasuoritus, kehon asento, ihon lämpötila sekä ravinnonsaanti. Laite soveltuu myös lapsille, mutta menetelmän kehonkoostumusmittarien tarkkuuden ja luotettavuuden on havaittu olevan DXA-menetelmää heikompaa (Orsso ym. 2020).
Muita määrittelytapoja
Suomessa lasten ja nuorten lihavuuden arviointi kliinisessä työssä tapahtuu
painoindeksin ja pituuspainon avulla (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito - suositus, 2020). Painoindeksi on myös kansainvälisesti käytetyin menetelmä, kun taas suomalaiset kasvukäyrät eroavat kansainvälisistä käyristä. Koska lasten
kehonkoostumus ja mittasuhteet muuttuvat kasvun ja iän myötä, tulee lasten painoa arvioida perinteisen painoindeksin sijaan ikä- ja sukupuolivakioidulla painoindeksillä (Impact of age and sex adjusted body mass index, ISO-BMI) eli aikuista vastaavan painoindeksin avulla (Dunkel ym. 2020). ISO-BMI:tä voidaan käyttää 2–18-vuotiaille, ja laskuri huomioi lapsen kehon mittasuhteet iänmukaisesti. ISO-BMI kuvaa lapsen aikuisuuden painoindeksiä tilanteessa, jossa hänen painoindeksinsä ei iän karttuessa muuttuisi (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020). ISO-BMI:n tulkinnassa normaalipainon alue sijoittuu välille 17–25, ylipaino 25–30, lihavuus 30–35 ja huomattava lihavuus painoindeksin ollessa yli 35 (Dunkel ym. 2020). Mikäli lapsen painoindeksi on alle 16, on lapsi selvästi alipainoinen, kun taas painoindeksin ollessa 16–
17 välillä, lapsi on lievästi alipainoinen.
Lasten painoindeksin lisäksi neuvolassa seurataan pituus-painokäyriä, joita käytetään lasten pituuskasvun sekä painon seurannassa. Pituuspainoprosentin avulla voidaan määritellä ylipainoa ja lihavuutta tarkastelemalla lapsen painoa suhteessa
samanikäisten ja -pituisten lasten keskiarvoon (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset):
Käypä hoito -suositus, 2020). Taulukossa 2 on esitelty pituuspainon ja ISO-BMI:n raja- arvot.
Taulukko 2. Suomalaisten lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden kliiniseen käyttöön soveltuvat kriteerit (Mukailtu Käypä hoito- lihavuus 2020)
Ylipaino Lihavuus
ISO-BMI (≥ 2 v) 25–29,9 kg/m² ≥30 kg/m²
Pituuspaino < 7 v 10–20 % > 20 %
Pituuspaino ≥ 7 v 20–40 % > 40 %
2.2.2 Lasten ylipaino ja lihavuus
Lasten ylipainon ja lihavuuden yleisyys
Lihavuus lasten ja nuorten keskuudessa on yleistynyt huomattavasti viime vuosikymmenten aikana (Jääskeläinen ym. 2020). Lapsuudessa ja nuoruudessa alkaneella lihavuudella on huomattava taipumus jatkua aikuisuuteen, joten
painonkehityksen seuraaminen ja varhainen tunnistaminen ovat tärkeässä osassa (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020).
Ylipainoa ja lihavuutta esiintyy yleisemmin pojilla kuin tytöillä, ja lihavuuden ja ylipainon yleisyys on suurempaa kouluikäisillä verrattuna alle kouluikäisiin (Jääskeläinen ym.
2020). Vuonna 2019 vähintään ylipainoisia oli suomalaisista 2–16-vuotiaista pojista 27 prosenttia ja tytöistä 17 prosenttia. 24 prosenttia alle kouluikäisistä pojista ja 15
prosenttia tytöistä oli vähintään ylipainoisia, kun taas alakouluikäisillä vastaava poikien osuus oli 28 prosenttia ja tyttöjen 18 prosenttia. Yläkouluikäisten keskuudessa 29 prosenttia pojista ja 20 prosenttia tytöistä oli vähintään ylipainoisia.
Lasten lihavuuden taustatekijät
Vaikka lihavuus on seurausta pitkään jatkuneesta liiallisesta energiansaannista energiankulutukseen nähden, on lihavuuden taustalla moninaisia tekijöitä liittyen esimerkiksi perimään, psykososiaalisiin tekijöihin, elintapoihin sekä ympäristöön
(Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020). Lihavuuden taustalla on lasten ja nuorten kohdalla pitkälti samoja asioita kuin aikuistenkin kohdalla (Salo ja Fogelholm 2016). Perheen rooli on merkittävä lapsen ja nuoren lihavuuden kehittymisen
kannalta, ja esimerkiksi vanhempien elintapojen, kuten ruokailu- ja liikuntatottumusten, on havaittu olevan yhteydessä lapsuusiän lihavuuteen (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020). Myös raskaus- ja imeväisikään liittyvien
tekijöiden, kuten äidin raskauden aikaisen lihavuuden ja imeväisiän ravitsemuksen, on arveltu vaikuttavan lapsen lihomisriskiin.
Genetiikka on yksi eniten tutkittuja lihavuuden taustatekijöitä, ja joissain tutkimuksissa painoindeksin on havaittu olevan 25–40-prosenttisesti perinnöllinen (Sahoo ym. 2015).
Lihavuuteen liittyen on tunnistettu tiettyjä geenejä, jotka saattavat altistaa yksilöitä painonnousulle (Salo ja Fogelholm 2016), mutta geneettinen alttius tarvitsee usein sekä ympäristöön että käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä vaikuttaakseen painoon, ja
geneettisten tekijöiden vaikutuksen on arveltu olevan alle 5% lapsuusiän lihavuudessa (Sahoo ym. 2015).
Lihavuuden riskitekijöihin kuuluvat muun muassa ruokatottumukset, fyysinen aktiivisuus sekä passiivinen paikallaan olo (Sahoo ym. 2015). Vanhempien ruokailutottumukset, halu kokeilla uusia ruokia sekä ruoan saatavuus ja ruoalle
altistuminen vaikuttavat lasten ruokatottumuksiin, joten vanhemmilla on suuri vaikutus lapsen lihavuuden kehittymiseen. Vaikka lasten ja nuorten ei ole havaittu syövän
enemmän kuin aikaisemmin, on muutoksia tapahtunut ruokailutottumuksissa,
esimerkiksi pikaruokaa, virvoitusjuomia ja makeisia kulutetaan enemmän kuin ennen (Salo ja Fogelholm 2016). Muun muassa lisääntynyt pikaruoan ja sokeroitujen juomien kulutus on yhdistetty lisääntyneeseen lihavuuden riskiin (Sahoo ym. 2015).
Tutkimuksissa on myös havaittu aterioiden suuremman lukumäärän olevan yhteydessä lasten pienempään lihavuuden todennäköisyyteen (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset):
Käypä hoito -suositus, 2020). Passiivinen elämäntapa ja vähentynyt fyysinen aktiivisuus on myös yhdistetty vahvasti lisääntyneeseen lihavuuden riskiin, ja toisaalta
ympäristötekijöiden on havaittu vaikuttavan fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen (Sahoo ym. 2015). Sekä lapsilla että aikuisilla on havaittu lihavuuden olevan yleisempää alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä, ja esimerkiksi yksinäisyyden olevan yhteydessä suurempaan painoindeksiin ja ylipainoon (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020).
Lapsuusiän ylipainon ja lihavuuden vaikutukset terveyteen
Lihavuudella lapsuusiässä on vaikutuksia lapsen fyysiseen, psyykkiseen sekä
sosiaaliseen hyvinvointiin (Jääskeläinen 2019). Lapsuusiän lihavuuden merkittävimpiä haittoja on sen taipumus jatkua aikuisikään (Salo ja Fogelholm 2016). Lihavuuden pysyvyydestä on tehty arvioita, joiden mukaan 7-vuotiaista lihavista 60 prosenttia on edelleen lihavia aikuisina ja 14-vuotiaista jopa 80 prosenttia.
Lapsuusiän lihavuuteen liittyy lisääntynyt riski sairastua useisiin aikuisiän sairauksiin, kuten metaboliseen oireyhtymään, tyypin kaksi diabetekseen, kohonneeseen
verenpaineeseen ja dyslipidemioihin (Salo ja Fogelholm 2016). Lihavilla lapsilla suurentuneet plasman low density lipoprotein (LDL) -kolesteroli- ja
triglyseridipitoisuudet sekä pienentyneet high density lipoprotein (HDL) -
kolesterolipitoisuudet ovat yleisempiä kuin normaalipainoisilla. Riski valtimosairauksien riskitekijöihin pienenee, mikäli lapsuudessa lihava henkilö saavuttaa aikuisena
normaalipainon (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus, 2020).
Muita sairauksia, jotka on yhdistetty lapsuusiän lihavuuteen, ovat astma, uniapnea, rasvamaksasairaus sekä ortopediset ongelmat (Sahoo ym. 2015). Suurin osa fyysisistä sairauksista ovat ehkäistävissä ja häviää lapsen tai nuoren saavuttaessa
normaalipainon.
Fyysisten sairauksien lisäksi lapsuusiän lihavuus vaikuttaa lapsen tai nuoren sosiaaliseen ja tunnepuolen terveyteen (Sahoo ym. 2015). Kiusaaminen ja syrjiminen ylipainon tai lihavuuden vuoksi on yleistä, ja kielteiset sosiaaliset ongelmat saattavat johtaa lapsen heikkoon itsetuntoon ja itseluottamukseen, kielteiseen kehonkuvaan sekä huonompaan koulumenestykseen. Lasten ylipaino ja lihavuus on yhteydessä psykologiseen
huonovointisuuteen, kuten masennukseen, huonona koettuun elämänlaatuun ja tunne- elämän sekä käyttäytymisen ongelmiin (Rankin ym. 2016).
2.2.3 Äidin ylipainon ja lihavuuden yhteys lapsen kehonkoostumukseen
Äidin painoindeksin yhteys lasten painoindeksiin
Vanhempien ylipainon ja lihavuuden yhteyksiä lasten kehonkoostumukseen on tutkittu paljon eri-ikäisillä lapsilla. Tässä kirjallisuuskatsauksessa keskitytään äidin raskautta edeltävän tai alkuraskauden ylipainon ja lihavuuden ja kouluikäisten lasten
kehonkoostumuksen välisiin yhteyksiin. Meta-analyyseissa ja systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa on havaittu äidin raskautta edeltävän painoindeksin olevan yhteydessä lasten ylipainon ja lihavuuden riskiin (Voerman ym. 2019, Heslehurst ym.
2019). Laajassa meta-analyysissa, jossa oli mukana 37 kohorttia Euroopasta, Pohjois- Amerikasta ja Australiasta, havaittiin äidin raskautta edeltävän painoindeksin olevan yhteydessä suurempaan riskiin lapsuusiän ylipainolle ja lihavuudelle (Voerman ym.
2019). Kohorttien tutkittavia oli yhteensä 162 129. Tutkimuksessa lapsuusikä oli jaoteltu varhaiseen (2–5-vuotiaat), keski- (5–10-vuotiaat) sekä myöhäislapsuusikään (10–18- vuotiaat). Lasten ylipainon ja lihavuuden mittarina toimi suhteellinen ikäkohtainen painoindeksi, jossa käytettiin WHO:n raja-arvoja. Tutkimuksessa havaittiin äidin
alipainon olevan yhteydessä matalampaan ylipainon ja lihavuuden riskiin lapsuudessa kaikissa ikäluokissa, kun taas äidin ylipainon ja lihavuuden havaittiin olevan yhteydessä korkeampaan ylipainon ja lihavuuden riskiin lapsuudessa kaikissa ikäluokissa yhteyden ollen vahvin myöhäislapsuudessa. Lasten ylipainon ja lihavuuden riski lisääntyi äidin lihavuusluokitteluasteikon noustessa korkeammaksi.
Myös Heslehurstin ym. (2019) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-
analyysissa havaittiin yhteyksiä äidin raskautta edeltävän ja lapsen painoindeksin välillä.
Kyseiseen systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen ja meta-analyysiin sisällytettiin 79 tutkimusta, jotka tarkastelivat äidin raskautta edeltävän painoindeksin yhteyttä 1–18- vuotiaiden lasten suhteelliseen ikäkohtaiseen painoindeksiin (Heslehurst ym. 2019).
Meta-analyysi tehtiin eri ylipaino- ja lihavuusluokille seuraavanlaisesti: lasten lihavuudesta sisällytettiin 20 tutkimusta (n=88,872), ylipainosta ja lihavuudesta 22 tutkimusta (n=181,800) ja ylipainosta 10 tutkimusta (n=53,238). Meta-analyysissa havaittiin, että äidin raskautta edeltävä lihavuus oli yhteydessä lapsen suurempaan lihavuuteen (≥95. persentiili, primary outcome), ylipainoon/lihavuuteen lihavuus (≥85.
persentiili) sekä ylipainoon (85.–95. persentiili). Lihavien äitien lapsilla oli 264 prosenttia
suurempi lihavuuden riski ja ylipainoisten äitien lapsilla 89 prosenttia suurempi riski verrattuna normaalipainoisten äitien lapsiin.
Äidin painoindeksin yhteys lasten kehonkoostumuksen eri muuttujiin
Vaikka suurin osa tutkimuksista liittyen äidin painoindeksiin ja lapsen ylipainon ja lihavuuden riskiin on tarkastellut lasten kehonkoostumusta painoindeksin avulla, tutkimusta on tehty myös hyödyntäen muita mittareita, kuten bioimpedanssi- ja DXA- menetelmiä. Äidin painoindeksin ja lasten kehonkoostumuksen eri muuttujien, kuten kehon rasvakudoksen ja rasvattoman kudoksen, välillä on havaittu olevan yhteyksiä (Gale ym. 2007, Gademan ym. 2014, Andres ym. 2015, Castillo ym. 2015). Galen ym.
(2007) kohorttitutkimuksessa havaittiin äidin raskautta edeltävän painoindeksin olevan yhteydessä suurempaan rasvakudoksen määrään lapsilla. Kyseisessä tutkimuksessa, jossa tutkittavia oli 216, äidin raskautta edeltävän painoindeksin yhteyttä lasten kehonkoostumukseen tutkittiin mittaamalla lasten kehonkoostumusta DXA-
menetelmällä (Gale ym. 2007). Tutkimuksessa havaittiin korkeamman äidin raskautta edeltävän painoindeksin tai suuremman käsivarren ympärysmitan raskauden aikana olevan yhteydessä suurempaan rasvakudoksen määrään 9-vuotiailla tutkittavilla.
Andresin ym. (2015) pitkittäisessä kohorttitutkimuksessa tarkasteltiin äidin painoindeksin yhteyttä lasten kehonkoostumuksen eri muuttujiin, kun lasten
kehonkoostumusta mitattiin DXA-menetelmällä. Tutkittavina oli 325 lasta, joita tutkittiin eri-ikäkausina (0,25-, 0,5-, 1-, 2-, 3-, 4-, 5-, ja 6-vuotiaana). Tutkimuksessa lihavien äitien 2–6-vuotiailla pojilla havaittiin suurempi kehon rasvamäärä verrattuna
normaalipainoisten äitien poikiin. Sen sijaan tytöillä tämä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (Andres ym. 2015).
Gademanin ym. (2014) kohorttitutkimuksessa havaittiin äidin korkean raskautta edeltävän painoindeksin olevan yhteydessä suurempaan kehon rasvamäärään 5–6- vuotiailla lapsilla. Tutkimuksessa huomioitiin myös äidin lipidiprofiili, joka ei muuttanut äidin raskautta edeltävän painoindeksin ja lapsuudessa esiintyvän lihavuuden yhteyttä (Gademan ym. 2014). Tutkimukseen osallistui 1727 äiti-lapsiparia. Lapsilta määritettiin pituus, paino ja vyötärönympärys sekä rasvan määrä bioimpedanssi-menetelmällä.
Castillon ym. (2015) tutkimuksessa havaittiin myös äidin painoindeksin olevan yhteydessä lapsen kehonkoostumuksen muuttujiin. Äidin painoindeksin noustessa lapsen rasvakudoksen määrä, rasvattoman kudoksen määrä sekä näiden indeksit ja rasvakudoksen osuus (%) lisääntyivät. Tutkimuksessa tarkasteltiin 3156 iältään 6–7- vuotiasta lasta, joiden kehonkoostumusta mitattiin ilman syrjäyttämisen
pletsymografialla (air displacement plethysmography, ADP).
2.2.4 Äidin raskauden aikaisen painonnousun yhteys lasten kehonkoostumukseen
Raskauden aikaisen painonnousun yhteys lasten painoindeksiin
Raskauden aikaisen painonnousun on havaittu olevan yhteydessä lasten ylipainon ja lihavuuden riskiin useissa meta-analyyseissa (Nehring ym. 2013, Mamun ym. 2014, Voerman ym. 2019), joissa on pääasiallisesti tarkasteltu lasten ylipainoa ja lihavuutta painoindeksin avulla. Voermanin ym. (2019) laajassa meta-analyysissa tarkasteltiin raskautta edeltävän painoindeksin lisäksi myös raskauden aikaisen painonnousun yhteyksiä lasten ylipainoon ja lihavuuteen eri ikäkausina (2–5-vuotiaat, 5–10-vuotiaat, 10–18-vuotiaat). Raskauden aikainen painonnousu määriteltiin riittämättömäksi, sopivaksi tai liialliseksi IOM 2009-kriteerien mukaisesti (Voerman ym. 2019).
Tutkimuksessa havaittiin riittämättömän painonnousun olevan yhteydessä
matalampaan ylipainon ja lihavuuden riskiin varhais- ja keskilapsuudessa, mutta ei myöhäislapsuudessa. Liiallisen painonnousun sen sijaan havaittiin olevan yhteydessä korkeampaan ylipainon ja lihavuuden riskiin kaikissa lapsuusiän ikäkausissa. Myös systemaattinen katsausartikkeli, joka tarkasteli 12 kohorttitutkimusta, havaitsi
raskauden aikaisen painonnousun olevan yhteydessä lasten ylipainoon ja lihavuuteen (Mamun ym. 2014). Katsauksen tutkimuksista kaksi käsitteli alle 5-vuotiaita, kuusi
tutkimusta 5–18-vuotiaita ja neljä tutkimusta tarkasteli yli 18-vuotiaita, joten tutkimusten pääpaino oli keskilapsuudessa. Riittämättömän painonnousun yhteys matalampaan lasten ylipainon ja lihavuuden riskiin sekä liiallisen painonnousun yhteys korkeampaan lasten ylipainon ja lihavuuden riskiin havaittiin kaikissa ikäryhmissä (< 5-vuotiaat, 5–18- vuotiaat, >18-vuotiaat) vaikkakin yhteys oli voimakkaimmillaan nuoremmissa
ikäluokissa.
Painonnousun välisiä yhteyksiä on havaittu myös Tien ym. (2014) ja Nehringin ym. (2013) meta-analyyseissä. Tie ym. (2014) tarkasteli 12 kohorttitutkimusta, ja havaitsi liiallisen raskauden aikaisen painonnousun lisäävän riskiä lasten ylipainolle ja lihavuudelle verrattuna sopivaan painonnousuun. Nehringin ym. (2013) meta-analyysissa, jossa tarkasteltiin seitsemää havainnoivaa tutkimusta, havaittiin myös äidin liiallisen
raskauden aikaisen painonnousun olevan yhteydessä lasten suurempaan ylipainon ja lihavuuden riskiin verrattuna sopivaan painonnousuun. Sekä Tien ym. (2014) että Nehringin ym. (2013) meta-analyyseissa tutkittavien lasten ikä vaihteli 2–20-vuoden välillä eikä analyyseissa tarkasteltu äidin raskauden aikaisen painonnousun riskiä lasten ylipainoon ja lihavuuteen eri ikäryhmissä.
Raskauden aikaisen painonnousun yhteys lasten kehonkoostumuksen muuttujiin
Tutkimusta on tehty painoindeksin lisäksi myös lasten kehonkoostumuksen muilla mittareilla, kuten DXA-laitteella, mutta näyttö on ristiriitaista eikä tutkimuksissa ole löydetty vahvoja yhteyksiä raskauden aikaisen painonnousun ja lasten
kehonkoostumuksen välillä (Gale ym. 2007, Crozier ym. 2010, Fraser ym. 2010).
Kohorttitutkimuksessa, jossa tutkittavia oli 948, lasten kehonkoostumusta mitattiin DXA- menetelmällä lasten syntyessä sekä lasten ollessa neljän ja kuuden vuoden ikäisiä (Crozier ym. 2010). Tutkimuksessa havaittiin äidin suuremman raskauden aikaisen painonnousun olevan yhteydessä suurempaan rasvan määrään vastasyntyneillä sekä lapsilla neljän ja kuuden vuoden iässä. Sekoittavien tekijöiden vakioimisen jälkeen painonnousun yhteys kehonkoostumukseen heikkeni 6-vuotiailla tutkittavilla ja 4- vuotiailla tutkittavilla yhteys hävisi. Myös Galen ym. (2007) tutkimuksessa lasten kehonkoostumusta tutkittiin DXA-menetelmällä. Tutkimuksessa ei havaittu raskauden aikaisen painonnousun olevan yhteydessä lasten kehon rasvamäärään 9-vuotiailla tutkittavilla. Sen sijaan Fraserin ym. (2010) kohorttitutkimuksessa havaittiin, että lapsilla, joiden äidin raskauden aikainen painonnousu oli liiallista, oli todennäköisemmin
suurempi painoindeksi, vyötärönympärys sekä suurempi rasvakudoksen määrä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin äidin raskauden aikaisen painonnousun yhteyttä lasten lihavuuteen sekä metabolisiin ja kardiovaskulaarisiin tekijöihin, ja tutkittavina oli 5154
äiti-lapsiparia, joista lapsi oli tutkittaessa 9-vuotias (Fraser ym. 2010). Lasten kehonkoostumusta tutkittiin painoindeksillä, vyötärönympäryksellä sekä DXA- menetelmällä.
2.2.5 Äidin raskauden aikaisen tupakoinnin yhteys lapsen kehonkoostumukseen
Äidin raskauden aikaisen tupakoinnin ja lasten kehonkoostumuksen välisiä yhteyksiä on havaittu eri ikäisillä tutkittavilla useissa meta-analyyseissa (Oken ym. 2008, Ino 2010, Rayfield ja Plugge 2016, Albers ym. 2018). Meta-analyysi, joka tarkasteli 39 tutkimusta Euroopasta, Australiasta, Amerikoista sekä Aasiasta, havaitsi yhteyden äidin raskauden aikaisen tupakoinnin sekä lasten ylipainon välillä (Rayfield ja Plugge 2016). Tutkittavien lasten ikä vaihteli tutkimuksissa 2–18-vuoden välillä. Tupakoinnin esiintyvyys
tutkimuksissa vaihteli 5,5 ja 38,7 prosentin välillä, kun taas lasten ylipainon vaihteluväli oli 6,3–32,1 prosenttia ja lihavuuden 2,6–17 prosenttia. Lapsilla, joiden äiti tupakoi raskauden aikana, ylipainon riski oli korkeampi kuin lapsilla, joiden äiti ei tupakoinut.
Sama ilmiö havaittiin lihavuuden kohdalla. Myös Okenin ym. (2008) ja Inon (2010) meta- analyyseissa havaittiin äidin tupakoinnin lisäävän riskiä lapsen ylipainolle. Okenin ym.
(2008) meta-analyysissä tarkasteltiin 14 havainnointitutkimusta ja analyysissa havaittiin tupakoivien äitien lapsilla olevan lisääntynyt ylipainon riski verrattuna tupakoimattomien äitien lapsiin. Tutkittavien lasten ikä vaihteli 3–33-vuoden välillä ja tupakoinnin
esiintyvyys tutkimuksissa vaihteli 7,5 ja 51 prosentin välillä (Oken ym. 2008). Sosiaalisten tekijöiden vakioimisen jälkeen yhteydet eivät muuttuneet, joten tupakoivien ja
tupakoimattomien äitien väliset sosiaaliset eroavaisuudet eivät todennäköisesti selittäneet ylipainon riskiä. Inon ym. (2010) meta-analyysiin sisällytettiin 17 tutkimusta (n=94,997) ja lasten ikä vaihteli 3–33-vuoden välillä ja raskauden aikaisen tupakoinnin yleisyys 7,5 ja 51 prosentin välillä. Meta-analyysissa havaittiin lihavuuden riskin olevan suurempi tupakoivien äitien keskimäärin 9-vuotiailla lapsilla verrattuna
tupakoimattomiin äiteihin (Ino 2010).
Eräässä meta-analyysissa selvitettiin lisäksi savukkeiden määrän yhteyttä lasten ylipainon riskiin (Albers ym. 2018). Meta-analyysiin sisällytettiin 16 tutkimusta, joissa tutkittavia äiti-lapsipareja oli yhteensä 238 340. Keskimäärin 22 prosenttia äideistä
tupakoi raskauden aikana ja keskimääräinen savukkeiden määrä vuorokaudessa oli 11 kappaletta. Lapsista ylipainoisia ja lihavia oli keskimäärin 18,5 prosenttia, josta lihavia oli 5 prosenttia. Tutkimuksessa havaittiin lasten ylipainon ja lihavuuden riskin lisääntyvän lineaarisesti äidin raskauden aikaisen tupakoinnin määrän lisääntyessä 10–15
päivittäisen kappaleen savukemäärään asti. Yhteys havaittiin vahvimpana 5–8- vuotiaiden kohdalla. Tutkimuksessa ei havaittu eroja sukupuolten välillä eikä riskin havaittu lisääntyvän yli 15 savukemäärän kohdalla.
2.2.6 Äidin raskauden aikaisen alkoholin käytön yhteys lasten kehonkoostumukseen
Yhteyksiä äidin raskauden aikaisen alkoholin käytön ja esimerkiksi lapsen pienen syntymäpainon välillä on havaittu, mutta yhteyksien, kuten pienen syntymäpainon, säilymisestä lapsuuteen asti on vähän tutkimustietoa (O’Keeffe ym. 2015). Mourtakosin ym. (2015) tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin äitiin liittyviä tekijöitä, kuten raskauden aikaista alkoholin käyttöä ja tupakointia, ei havaittu äidin alkoholin käytön raskauden aikana olevan yhteydessä lasten kehonkoostumukseen. Tässä tutkimuksessa tutkittavat lapset olivat 8-vuotiaita (n=5125), ja lasten kehonkoostumusta tarkasteltiin
painoindeksillä. Myöskään O’Keeffen ym. (2015) prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa ei havaittu äidin raskauden aikaisen alkoholin käytön olevan yhteydessä 10-vuotiaiden lasten kehonkoostumukseen (O’Keeffe ym. 2015). Tutkimuksessa havaittiin äidin runsaan alkoholin käytön olevan yhteydessä lapsen pienempään syntymäpainoon ja - pituuteen, mutta yhteyksiä ei ollut enää havaittavissa lasten ollessa 10-vuotiaita.
Tutkimuksessa tarkasteltiin 7597 äiti-lapsiparia, ja tutkittavista äideistä 57 prosenttia käytti alkoholia raskauden aikana.
Sen sijaan Dayn ym. (2002) ja Carterin ym. (2012) tutkimuksissa havaittiin yhteyksiä äidin raskauden aikaisen alkoholin käytön ja lasten antropometristen muuttujien välillä. Dayn ym. (2002) tutkimuksessa oli 580 äiti-lapsiparia, ja tutkimuksessa havaittiin
alkoholialtistuksen ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikana olevan yhteydessä pienempään painoon 14-vuotiailla tutkittavilla. Alkoholille altistuminen ensimmäisen kolmanneksen aikana oli myös yhteydessä lasten pienempään pituuteen,
ja altistuminen toisen kolmanneksen aikana yhteydessä pienempään ihopoimun paksuuteen (Day ym. 2002). Carterin ym. (2012) tutkimuksessa suuren raskauden aikaisen alkoholialtistuksen (≥ 2 annosta/vrk tai ≥4 annosta/kerta) havaittiin olevan yhteydessä pienempään painoon, pituuteen sekä päänympärykseen tutkittavilla 6.5 kuukauden iästä 9-vuoden ikään. Suuri raskauden aikainen alkoholialtistus ei ollut yhteydessä kehonkoostumukseen, mutta lapsilla, joilla oli todettu fetal alcohol
syndrome (FAS) ja osittainen FAS havaittiin olevan vähäisempi kehon rasvamäärä kuin suuresti altistuneilla ilman FAS diagnoosia sekä kontrolliryhmän lapsilla (Carter ym.
2012). Tutkittavien äitien määrä oli 148, joista 85 kulutti suuresti alkoholia ja 63 oli alkoholista pidättäytyneitä tai vähän alkoholia kuluttavia (<1 annosta/vrk, ei humalahakuista juomista).
2.2.7 Äidin iän yhteys lasten kehonkoostumukseen
Tutkimusnäyttö äidin iän ja lapsen kehonkoostumuksen välillä on heikkoa.
Tutkimusaiheesta ei ole tehty katsauksia ja tutkimusten määrä on vähäinen ja tulokset ristiriitaisia, joten yhteyksistä ei voida tehdä luotettavia ja johdonmukaisia päätelmiä.
Eräässä prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa havaittiin äidin korkeamman iän olevan yhteydessä 7-vuotiaiden lasten korkeampaan painoindeksiin (Li ym. 2018). Tässä tutkimuksessa tutkittavina oli 2604 äiti-lapsiparia, ja tutkittavien äitien synnytystä edeltävä ikä oli keskimäärin 20,0-vuotta. Barroson ym. 2012 tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin 372 äiti-lapsiparia ei havaittu äidin iän olevan yhteydessä lasten painoon.
Tutkimuksen tutkittavat lapset olivat 1–2-vuoden ikäisiä, ja äideistä suurin osa oli nuoria keski-iän ollessa 26,1-vuotta (Barroso ym. 2012). Myöskään Wengin ym. 2013 tutkimuksessa äidin iän ei havaittu olevan yhteydessä 3-vuotiaiden lasten ylipainon riskiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin useita äitiin liittyviä tekijöitä, ja tutkimuksessa analysoitiin 13 513 äiti-lapsiparia (Weng ym. 2013).
2.3 Lasten ruokavalio
2.3.1 Ruokavaliosuositukset lapsiperheille
Terveyttä edistävää ruokavaliota suositellaan koko perheelle (Virtanen ym. 2019). Jo varhaislapsuudesta lähtevällä terveyttä edistävällä ruokavaliolla voidaan ylläpitää hyvinvointia sekä vähentää riskiä usealle aikuisiän sairaudelle, kuten sydän- ja
verisuonisairauksille, tyypin kaksi diabetekselle ja lihavuudelle. Säännöllinen ateriarytmi toimii perustana terveyttä edistävälle ruokavaliolle ja aikuisten ohella myös lapsille suositellaan säännöllistä ateriointia 3–4 tunnin välein eli noin 4–6 ateriaa päivässä.
Lapset eivät pysty syömään kerralla suuria määriä, joten ruokailukertoja tulee olla tiheästi päivän mittaan. Energiansaannin olisi hyvä jakautua tasaisesti pääaterioiden ja välipalojen kesken, sillä lapset syövät pienempiä annoksia eikä heidän elimistön
energiavarastojen hyväksikäyttö ole yhtä tehokasta kuin aikuisilla (Valtion
ravitsemusneuvottelukunta 2018). Säännöllinen syöminen helpottaa myös aterioiden annoskokojen pysymistä kohtuullisina, sillä aterioiden pitkät välit altistavat napostelulle ja hallitsemattomalle syömiselle ja ylipainon riskille (Virtanen ym. 2019). Terveyttä edistävä ruokavalio perustuu ruokavalion kokonaisuuteen, ja käytännössä syömisen perustana toimivat kasvikunnan tuotteet eli täysjyvävilja, kasvikset, marjat ja hedelmät, ja lisäksi ruokavalio sisältää kalaa, kasviöljyä ja muita pehmeitä rasvoja sekä rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita. Kohtuullinen siipikarjan sekä punaisen lihan käyttö voi myös kuulua monipuoliseen kokonaisuuteen.
Kasviksia suositellaan aikuisille 5–6 annosta päivässä, mikä vastaa noin puolta kiloa (Virtanen ym. 2019). Lapsille suositellaan vähintään puolet aikuisen saantisuosituksesta, mikä tarkoittaa esimerkiksi viittä lapsen oman kourallisen kokoista annosta. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulisi olla jokaisella aterialla, jolloin saantisuosituksen tavoite täyttyy helpommin. Kuitua suositellaan 6–9-vuotiaille lapsille 15–20 grammaa vuorokaudessa ja murrosiän kynnyksellä oleville nuorille aikuisten suosituksen verran eli vähintään 25–35 grammaa vuorokaudessa. Koko perheelle kouluiästä lähtien suositellaan 5–6 dl
nestemäisiä maitovalmisteita ja 2–3 viipaletta juustoa päivittäin. Maitovalmisteista on hyvä suosia vähärasvaisia ja rasvattomia tuotteita maidon sisältämän tyydyttyneen rasvan vuoksi. Maidossa, piimässä, jogurtissa ja viilissä saisi olla enintään 1 % rasvaa, ja juustoista suositellaan käytettävän vähemmän suolaa ja enintään 17 % rasvaa sisältäviä vaihtoehtoja.
Runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältäviä kasviöljyjä ja -margariinia tulisi suosia näkyvän rasvan lähteinä ruokavaliossa (Virtanen ym. 2019). Aikuiselle ja
kouluikäiselle suositeltava määrä on 2–3 ruokalusikallista kasviöljyä tai 6–8 teelusikallista kasvimargariinia päivässä. Pähkinät, mantelit ja siemenet sekä avokado sisältävät
tyydyttymätöntä rasvaa sekä myös kuitua. Aikuisille suositellaan enintään kaksi
ruokalusikallista pellavan- tai muiden öljykasvien siemeniä päivässä ja lapsille soveltuva annos voi olla noin puolet eri lajikkeita vaihdellen.
Lisättyä sokeria suositellaan saatavan enintään 10 prosenttia
kokonaisenergiansaannista (Virtanen ym. 2019). Lasten suurimpia sokerinlähteitä ruokavaliossa ovat sokeroidut mehut, jogurtit, muut makeutetut maitovalmisteet, leivonnaiset, keksit ja makeiset. Suolan saantisuositus 2–10-vuotiaille lapsille on
enintään 3–4 grammaa vuorokaudessa. Suolan merkittäviä lähteitä lasten ruokavaliossa ovat leipä, murot ja leikkeleet. D-vitamiinilisää suositellaan 2–17-vuotiaille 7,5 µg
päivässä ympäri vuoden.
2.3.2 Suomalaisten lasten ja nuorten ruokavalio
Alle kouluikäisillä lapsilla tuoreiden kasvisten, marjojen ja hedelmien sekä kasvirasvalevitteiden ja kalan kulutus on vähäistä, kun taas sokeripitoisten
elintarvikkeiden käyttö on runsasta (Erkkola ym. 2010). Koululaisten ruoankäytöstä on tehty samankaltaisia havaintoja, ja esimerkiksi hedelmien ja kasvisten käyttö sekä kuidun saanti on suosituksia vähäisempää, ja toisaalta sokerin saanti on suosituksia runsaampaa (Hoppu ym. 2008). Hopun ym. (2008) tutkimuksessa havaittiin, että yläkouluikäisistä tytöistä 40 prosenttia ja pojista 28 prosenttia söi tuoreita kasviksia päivittäin, ja 32 prosenttia tytöistä ja 23 prosenttia pojista söi hedelmiä päivittäin. Myös toisessa suomalaistutkimuksessa havaittiin hedelmien käytön olevan koululaisten keskuudessa vähäistä, sillä 40 prosenttia koululaisista söi niitä korkeintaan yhtenä tai kahtena päivänä viikossa (Kaikkonen ym. 2012).
Sokerin saannin on havaittu olevan suomalaislapsilla ja -nuorilla suosituksia suurempaa (Hoppu ym. 2008, Erkkola ym. 2010). Sakkaroosin saannin on havaittu ylittävän
saantisuosituksen mukaisen määrän jo kaksivuotiailla tutkittavilla, ja sokerin saanti lapsilla koostuu pääosin piilosokerista (Erkkola ym. 2010). Myös yläkouluikäisten sokerin saanti oli suosituksiin nähden liiallista, ja suurin sokerin lähde nuorilla oli sokeripitoiset juomat (Hoppu ym. 2008). Suomalaisessa Lasten ja nuorten terveysseurannan
kehittäminen (LATE) -hankkeessa havaittiin myös sokeroitujen virvoitusjuomien tai mehujen käytön olevan yleistä, sillä 15 prosenttia koululaisista joi virvoitusjuomia tai mehuja päivittäin ja joka kolmannes vähintään joka toinen päivä (Kaikkonen ym. 2012).
Tässä tutkimuksessa 5.- ja 8.-luokkalaisista koululaisista 80 prosenttia söi makeisia vähintään kerran tai kahdesti viikossa. Välipalat ovat nuorilla suuressa osassa, ja
yläkouluikäisillä 40 prosenttia päivän energiasta on havaittu tulevan välipaloista (Hoppu ym. 2008). Yleisimmät kouluaikana nautittavat välipalat ovat makeiset ja suklaa, leipä, välipalapatukat, hedelmät ja sokeripitoiset limonadit.
Hopun ym. (2008) tutkimuksessa 7.–8.-luokkalaisista 71 prosenttia söi koululounaan päivittäin. Koululounaan osuus koko päivän energiansaannista oli 20 prosenttia, kun suosituksen mukaan sen tulisi olla kolmannes (Manninen ym. 2017). LATE-hankkeen aineistossa reilu puolet kouluikäisistä piti kouluruokaa hyvänä, ja erityisesti kasvikset olivat pidettyjä ja puolet koululaista toivoikin enemmän kasviksia kouluruoalle
(Kaikkonen ym. 2012). Toisaalta pojista 30 prosenttia ja tytöistä 15 prosenttia jätti viikoittain koululounaan salaatin syömättä. Noin 40 prosenttia jätti pääruoan koululounaalta syömättä yhden tai kaksi kertaa viikossa. Myös Hopun ym. (2008) tutkimuksen mukaan yli puolella peruskoulun yläasteen oppilaista jäi jokin koululounaalla tarjotuista aterianosista syömättä.
2.3.3 Lasten ruokavalioon vaikuttavat tekijät
Ruokatottumukset muokkautuvat ja vakiintuvat jo nuorena, ja lapsena muodostuneen syömiskäyttäytymisen on havaittu usein jatkuvan aikuisikään (Scaglioni ym. 2018).
Koululaisilla ympäristö, kuten perhe, ystävät, lähiympäristö sekä laajemmin yhteiskunta, vaikuttaa merkittävästi ruokatottumuksiin (Roos ja Koskinen 2007). Vaikka vanhemmat vaikuttavat lasten fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön ja täten lasten varhaisiin ruokailutottumuksiin ja -kokemuksiin, vanhemmat vaikuttavat lasten syömiseen myös
