180
AIKUISKASVATUS 2/01O
petusministeriö asetti maaliskuussa parla- mentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän. Kun Eduskunta antoi hallitukselle vastauksensa esityk- seen ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusta kos- kevaksi laiksi, se samalla edellytti työryhmän pi- kaista asettamista. Taustalla oli esityksestä edus- kunnan sivistysvaliokunnassa ja hallitusryhmissä käyty monivaiheinen kiista ja monien tahojen vahva tyytymättömyys syntyneeseen ratkaisuun.Työryhmän tehtävänä on selvittää aikuiskou- lutuksen tavoitteita ja rahoitusta sekä koulutuk- sen kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamista.
Työryhmän tehtävä koskee omaehtoista ja työ- voimapoliittista aikuiskoulutusta sekä henkilös- tökoulutusta. Työryhmä arvioi, riittääkö koulu- tustarjonta ja miten se vastaa työelämän ja ai- kuisväestön tarpeita. Se tutkii myös koulutus- verkostojen tarkoituksenmukaisuutta ja toimin- taedellytyksiä.
Toimeksianto on laaja ja tehtävät merkittä- viä, vaikka kysymyksessä on vain ”työryhmä”.
Sen tehtävä on mm. laatia ehdotukset elinikäi- sen oppimisen periaatteelle rakentuvan aikuis- koulutuspolitiikan kehittämislinjoista. Sen tulee myös tehdä ehdotukset aikuiskoulutuspolitiikan toteuttamisen vaatimista resursseista, rahoituk- sen suuntaamisesta ja rahoituspohjasta. Työryh- män määräaika päättyy 31.12.2002.
Työryhmän puheenjohtajana on vt. kanslia- päällikkö Markku Linna. Sen jäseninä on seitse- män eduskuntapuolueiden edustajaa, minkä li- säksi työhön osallistuu 16-jäseninen asiantunti- jaryhmä. Asiantuntijajäsenet tuovat työryhmään vahvan edustuksen järjestöistä, erityisesti työ- markkinajärjestöistä. Opetusministeriössä saate- taan ajatella, että alan asiantuntemus ja viisaus on nykyään asettunut nimenomaan työmarkki- noiden etujärjestöihin. Sivistystyön järjestöistä sitä ei ole paljon löydetty.
U
lkopuolinen voi ihmetellä, miksi selvitys- tehtävää ei annettu aikuiskoulutusneuvos-Aikuiskoulutuksen linjaukset työn alla
tolle. Sille se olisi sopinut neuvostoa koskevan valtioneuvoston päätöksen ja monipuolisen ko- koonpanon takia. Tehtävä olisi antanut neuvos- tolle mahdollisuuden ottaa paikkansa merkittä- vänä komitealaitoksen elimenä.
Työryhmältä odotetaan erityisesti aikuiskou- lutuksen rahoitusta koskevia ehdotuksia. Sillä ei tässä suhteessa ole paljon liikkuma-alaa, kun toi- meksiannon enimmäistasona on valtion vuoden 1999 budjetin raami. Vaikka koulutuksen ja ai- kuiskoulutuksen tilanne ei ole julkisista palve- luista vaikein, tiukan linjan jatkuminen johtaa vakaviin ongelmiin. Resurssien puute pakottaa keskittymään kaikkein välttämättömimpään, vaik- ka kehittämishaasteet ovat suuret. Kun käytettä- vissä olevat määrärahat eivät kasva, strategisten painotusten ja valintojen tarve korostuu. Paljon on toki tätä kauttakin tehtävissä.
L
innan työryhmän tehtävä on joka tapauksessa kutsu laajempaan keskusteluun aikuiskoulu- tuspolitiikan tilanteesta ja tulevaisuudesta. Hy- vää esimerkkiä näyttää Elinkeinoelämän Valtuus- kunta EVA, joka julkaisi huhtikuussa huolella val- mistellun raportin koulutuksesta. Siinä on lyhyt, mutta monipuolinen luku myös aikuiskoulutuk- sesta.E
VAn näkemys aikuiskoulutuksen tilanteesta on hyvin kriittinen. ”Suurista määrärahoista huolimatta aikuiskoulutuksen tulokset ovat jää- neet kyseenalaisiksi.” EVA vaatii, että aikuiskou- lutuksen kimppuun on käytävä ensin ripeydel- lä, sitten pitkäjänteisyydellä. Raportin mukaan pitäisi ripeästi paikata ikääntyvien työntekijöi- den osaamisvaje. Pitkäjänteisempää toimintaa sii- nä suositetaan julkisin varoin tuetun aikuiskou- lutuksen tuloksellisuuden parantamiseksi. Ensin mainittu vaatimus on paikallaan, kiireellinenkin.Jälkimmäinen kuulostaa hyvältä, mutta vaatii malttia ja harkintaa.
Tuloksellisuuden vaatimus toimii ammatilli-
Pekka Sallila
K O L U M N I
AIKUISKASVATUS 2/01
181
sessa ja työllisyyskoulutuksessa. Kun sitä viedään vapaaseen sivistystyöhön, kohdataan suuria on- gelmia. Vapaan sivistystyön lähtökohtana on, että laaja-alaiset palvelut ovat kaikkien saatavilla, so- siaalisesi ja alueellisesti lähellä. Tässä suhteessa kansalaisopistoverkosto on avainasemassa. On tärkeää, että kuntien epätasaisia mahdollisuuksia järjestää aikuiskoulutuspalveluja parannetaan. Nyt tilanne näyttää aika huonolta. Tuloksellisuus-ajat- telun myötä tilanne heikkenisi ilmeisesti enti- sestään.
Mielenkiintoinen on EVAn kanta, jonka mu- kaan valtion aikuiskoulutusrahoitus on jaettava selvästi kahtia, kulttuuripoliittiseen ja tavoitteel- liseen osaan. Kansalaisopistojen ja opintokeskus- ten rahoitus siirtyisi kulttuuripolitiikan puolel- le, muun on oltava tavoitteellista. Tavoitteelli- nen rahoitus pitäisi kytkeä lähinnä 337 näyttö- tutkintoon, jotka opetushallitus on työelämän kanssa laatinut.
V
apaassa sivistystyössä esitystä voidaan pitää arveluttavana, mutta yhtä hyvin se on mah- dollisuus, vähintäänkin selvittämisen arvoinen.Onhan koko koulutusjärjestelmän sanottu hypän- neen uusliberalistisen talousajattelun kelkkaan.
Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa Suomi oli ykkönen koulutuksen sopeutumisessa talouselä- män tarpeisiin. Nimenomaan aikuiskoulutuksessa voidaan puhua painopisteen ja ajattelutavan siir- tymisestä kulttuuriselta ja sosiaaliselta kentältä taloudelliselle, tehotalouden moraalimaisemaan.
Kulttuuripolitiikan suunnalta saattaa löytyä sivis- tyksellisen aikuiskasvatuksen uudistamiselle luon- nollisempi ympäristö, vaikka ei varmaankaan li- sää resursseja.
E
VAn raportissa arvostellaan aikuiskoulutuspo- litiikkaa oppilaitoskeskeiseksi. Raportin mu- kaan sillä pyritään ennen muuta turvaamaan op- pilaitosten toiminta. Mm. ammatillisen lisäkou- lutuksen uudistetussa rahanjaossa raportti näkee yleistä oppilaitostukea ilman todellisia tavoitteita.Suunta pitäisi muuttaa oppimis- ja työelämäkes- keiseksi. Tälle kannalle on hyvät perusteet, ja Linnan työryhmältä odotetaan rohkeutta tätä tar- koittaviin ehdotuksiin. Uhkakuvana on, että oppilaitoksia kilpailutetaan työelämän päiväkoh- taisten tarpeiden tyydyttämisessä, mikä merkit-
see laaja-alaisempien perustehtävien jäämistä ny- kyistä huonommalle hoidolle.
Vaikka raportin näkökulma painottuu vah- vasti talouselämään, siinä nostetaan näkyvästi esil- le myös syrjäytyminen ja pudokkaat. Aikuiskou- lutuksen kykyä torjua syrjäytymistä pidetään
”hämmästyttävän heikkona” siitä huolimatta, että toimijoita on ”yllin kyllin” ja rahaa tulee ”lu- kuisilta eri momenteilta”. Sananvalinta kärjistää ja se vähättelee monien oppilaitosten ja järjestö- jen kehityshankkeita ja innovaatioita, mutta kri- tiikki on oikeutettua. Tietoyhteiskunnan kan- sainvälisyyden huumassa saattaisi olla aika panostaa vihdoin tälle alueelle nykyistä määrätietoisem- min.
E
VAn raportti ei ole ainoa tuore evästys Lin- nan työryhmälle. Talvelta on muistissa ohjel- mapaperi Vapaan sivistystyön visio 2005. Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö julkaisi sen monivai- heisen valmistelun jälkeen joulukuussa 2000.Opetusministeriössä on tähän asti saatettu ko- kea, että tutkintotavoitteisen koulujärjestelmän ulkopuolelle jäävän nonformaalin vapaan sivis- tystyön suunnittelu ja mitoitus on ongelmallis- ta. Vision valmistumisen jälkeen moneen perus- kysymykseen on vastauksia.
