Rangaistuksen mittaaminen osuudeltaan vähämerkitykselliselle ja epäitsenäiselle törkeän huumausainerikoksen tekijälle organisoidussa huumausainerikollisuudessa

(1)

Rangaistuksen mittaaminen

osuudeltaan vähämerkitykselliselle ja epäitsenäiselle törkeän huumausainerikoksen tekijälle

organisoidussa huumausainerikollisuudessa

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos

Oikeustieteen maisteritutkielma 11.11.2019

Tekijä: Annikaisa Kinnunen, 274987 Ohjaajat: Matti Tolvanen ja Heikki Kallio

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Annikaisa Kinnunen

Työn nimi

Rangaistuksen mittaaminen osuudeltaan vähämerkitykselliselle ja epäitsenäiselle törkeän huumausainerikoksen tekijälle organisoidussa huumausainerikollisuudessa

Pääaine Rikosoikeus

Työn laji

Oikeustieteen maisteritut- kielma

Aika

11.11.2019

Sivuja

XIX + 125

Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena on antaa lainkäyttäjille apua seuraamuskannanottoon ja -harkintaan rangaistuksen mittaamisessa törkeässä huumausainerikoksessa vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen osuuden tekijälle. Tutkimuksessa on kaksi tutkimuskysymystä, joista ensimmäinen tutkimuskysymys systematisoi empirian avulla huumausainerikosorganisaatioiden rakennetta ja sitä, millaisiin tekijärooleihin törkeän huumausainerikoksen vähäisempiä tekijöitä on tyypitelty. Olen jakanut laittoman huumausainekaupan organisaatioketjuun, jonka osia ovat Suomessa pääpiirteittäin valmistus- ja/tai tuotanto-organisaatio, maahantuontiorganisaatio, välitys- ja jakeluorganisaatio ja lopulta levitys- ja myyntiorganisaatio, joka levittää huumausaineet käyttäjille. Organisaatioissa eri tekijät toimivat eri syyllisyyttä osoittavissa rooleissa siten, että organisaatioketjun jokaisella tasolla voi olla niin sanottuja toimintaa organisoivia pääte- kijöitä, osuudeltaan keskeisiä eli tekijäportaan tekijöitä sekä osuudeltaan vähämerkityksellisiä ja epäitse- näisiä tekijöitä. Vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen osuuden tekijöitä ovat tyypillisesti huumausai- nekuriirit sekä huumausaineiden kätkijät ja säilyttäjät. Tekijän osallisuus ja rooli rikoksen tekemisessä vaikuttavat rangaistuksen mittaamiseen muun muassa koventamisperusteiden (pääasiassa järjestäytyneen rikollisryhmän osana toimimisen ja suunnitelmallisuuden) ja syyllisyyden kautta.

Toinen tutkimuskysymys systematisoi oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden avulla rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia seikkoja empiiristä metodia hyödyntävän lainopin avulla. Oikeuskäytännön avulla on selvitetty, mitkä seikat vaikuttavat huumausaineen määrän ja laadun lisäksi osuudeltaan vähämerkityk- sellisen ja epäitsenäisen tekijän rangaistuksen mittaamiseen. Tällaisen tekijän rangaistuksen mittaamisessa tulee huomioida huumausaineen määrä ja laatu, joiden lisäksi tulee punnita rikoslain ankaroittamis- ja lieventämisperiaatteita sekä tekijän osuutta rikoksen tekemisessä ja muuta teon osoittamaa syyllisyyttä.

Punninnassa tulee ottaa huomioon ankaroittavina seikkoina muun muassa rikoksentekijän mahdollinen välttämätön ja keskeinen asema, tarkoitus pienentää päätekijöiden kiinnijäämisriskiä, sekä toiminnan jat- kuvuus. Lieventävinä seikkoina tulee arvioida muun muassa aseman vähäisyyttä ja epäitsenäisyyttä: teh- tävän rajattua osuutta, vain vähäistä palkkiota, osallistumattomuutta oman osuuden tai rikoksen suunnitteluun ja määräysvallan puuttumisena huumausaineeseen. Mikäli tekoon liittyy joitakin syyllisyyttä li- sääviä piirteitä, kuten pitkä kesto ja jonkinlainen osallistuminen rikoksen suunnitteluun, vähämerkityk- sellisen ja epäitsenäisen osuuden tekijän rangaistuksen tulee olla jonkin verran päätekijän tai keskeisen tekijän rangaistusta lievempi. Jos tekoon liittyy useita lieventäviä seikkoja, rangaistuksen tulee olla huomattavasti lievempi. Lievennyksen määrä riippuu osallisuuden rajoittumisesta ja syyllisyyden asteesta.

Avainsanat

rangaistuksen mittaaminen, törkeä huumausainerikos, organisoitu rikollisuus, koventamis- ja lieventämisperusteet

(3)

SISÄLLYS

LYHENNELUETTELO... XVIII KUVIOT JA TAULUKOT ... XIX

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Johdatus aiheeseen ... 1

1.2 Tutkimusongelma ja aiheen rajaus ... 2

1.3 Tutkielman lähteet ja metodit ... 4

2 JÄRJESTÄYTYNYT HUUMAUSAINERIKOLLISUUS ... 9

2.1 Keskeinen lainsäädäntö järjestäytyneestä rikollisuudesta ... 9

2.1.1 Huumausaineyleissopimukset järjestäytyneen huumausainekaupan torjujina ... 9

2.1.2 Järjestäytyneen rikollisuuden kansainvälinen määrittely ... 10

2.1.3 Järjestäytynyt rikollisuus rikoslaissa ja järjestäytyneen rikollisuuden kansallinen määrittely ... 13

2.2 Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa ... 15

2.3 Oikeuskäytäntöä järjestyneistä rikollisryhmistä ... 18

2.4 Järjestäytyneen huumausainerikollisuuden erityispiirteet... 19

2.5 Järjestäytynyt rikollisuus tai yhteistoiminnallinen rikollisuus ... 21

3 JÄRJESTÄYTYNEEN HUUMAUSAINERIKOLLISUUDEN ORGANISAATIORAKENTEET ... 24

3.1 Organisaatioiden typologia ... 24

3.2 Erilaisia huumausainerikosorganisaatioita ... 26

3.2.1 Kansainväliset ja kotimaalaiset organisaatiot yhteistyössä ... 26

3.2.2 Valmistus- ja/tai tuotanto-organisaatio ... 28

3.2.3 Maahantuontiorganisaatio... 30

3.2.4 Välitys- ja jakeluorganisaatio ... 33

3.2.5 Levitys- ja myyntiorganisaatio ... 38

4 TEKIJÖIDEN LUOKITTELUA ... 39

4.1 Tekijän määrittely ... 39

4.1.1 Tekijävastuu ja rikoskumppanuus ... 39

4.1.2 Rajanveto tekijän ja avunantajan välillä ... 41

4.2 Päätekijä ja päätekijän rangaistuksen mittaaminen ... 44

4.3 Tekijäporras, keskeinen tekijä ja rangaistuksen mittaaminen näille ... 47

4.4 Vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen osuuden tekijä ... 53

4.5 Kuriirin vähämerkityksellinen ja epäitsenäinen osuus ... 55

4.6 Kätkijän vähämerkityksellinen ja epäitsenäinen osuus ... 58

4.7 Muita vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen osuuden tekijöitä... 59

(4)

4.7.1 Huumausaineiden säilyttäjä ... 59

4.7.2 Huumausaine-erän vastaanottaja maahantuonnissa ... 61

4.7.3 Huumausaine-erän välittäjä ... 62

5 RANGAISTUKSEN MITTAAMINEN HUUMAUSAINERIKOKSISSA ... 64

5.1 Rangaistuksen mittaaminen ... 64

5.2 Rangaistuksen mittaaminen huumausainerikoksissa ... 67

5.3 Koventamisperusteet ... 71

5.3.1 Suunnitelmallisuus ... 71

5.3.2. Rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa .... 73

5.3.3 Rikoksen tekeminen palkkiota vastaan ... 81

5.3.4 Kaksinkertainen kvalifiointi ... 81

5.3.5 ”Muut syyllisyyteen vaikuttavat tekijät” ... 83

5.4 Lieventämisperusteet... 85

5.5 Eurooppalainen vertailu rangaistuksen mittaamisesta huumausainerikoksissa ... 86

5.5.1 Eurooppa yleisesti ... 86

5.5.2 Ruotsi ... 87

5.5.3 Iso-Britannia ... 89

5.6 Rangaistuksen mittaamisen muutos ... 91

5.6.1 KKO:n ratkaisuista muodostuva tulkintalinja ... 91

5.6.3 Johtopäätökset KKO:n ratkaisulinjasta... 96

6 RANGAISTUKSEN MITTAAMINEN VÄHÄMERKITYKSELLISEN JA EPÄITSENÄISEN OSUUDEN TEKIJÄLLE ... 100

6.1 Osuudeltaan vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen kuriirin rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat seikat huumausaineen määrän ja laadun lisäksi ... 100

6.1.1 Vallinnut oikeustila kuriirin rangaistuksen mittaamisessa ... 100

6.1.2 Huumausainekuriirin rangaistuksen mittaamisen muutos Suomessa .... 101

6.1.3 Kuriirin osallisuus rikoksen tekemiseen ... 103

6.1.4 Kuriirin syyllisyysarviointi ... 106

6.2 Osuudeltaan vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen kätkijän rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat seikat huumausaineen määrän ja laadun lisäksi ... 108

6.3 Osuudeltaan vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen huumausaineen säilyttäjän rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat seikat huumausaineen määrän ja laadun lisäksi ... 109

6.4 Osuudeltaan vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen huumausaineen vastaanottajan rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat seikat huumausaineen määrän ja laadun lisäksi ... 111

6.5 Osuudeltaan vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen huumausaineen välittäjän rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat seikat huumausaineen määrän ja laadun lisäksi ... 112

(5)

6.6 Vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen osuuden tekijän rangaistuksen mittaamiseen

vaikuttavat seikat ... 113

6.6.1 Tarkoituksellinen tietämättömyys ja tietoisuus huumausaineista... 113

6.6.2 Rangaistuksen mittaaminen alhaisemmaksi ... 115

7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 122

(6)

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. WSOY 1989.

Borgeke, Martin, Påföljdsbestämning i narkotikamål. SvJT 2013.

Ervasti, Kaius, Eräitä näkökohtia empiirisen tiedon hyväksikäyttämisestä oikeustieteessä.

Lakimies, 3/1998 s. 364–388.

Frände, Dan, Allmän straffrätt. Publikationer från juridiska fakulteten vid Helsingfors uni- versitet. 2. p. Helsingfors 2001.

Hakonen, Kimmo, 2. Rikosoikeudellinen kontrolli. Teoksessa Utriainen, Terttu – Hakonen, Kimmo, (toim.) Huumausainerikokset. Mänttä 1985.

Helminen, Johanna, Huomioita rangaistuksen mittaamisesta huumausainerikoksissa, s. 61–

76 teoksessa Koponen, Pekka – Lahti, Raimo – Elo, Elina, Valittuja kysymyksiä rikos- ja rikosprosessioikeudesta 1. Helsinki: Helsingin hovioikeus. Tampere 2018.

Hinkkanen, Ville – Lappi-Seppälä, Tapio, Sentencing Theory, Policy, and Research in the Nordic Countries, s. 349–404 teoksessa Tonry, Michel – Lappi-Seppälä, Tapio (toim.), Crime and Justice in Scandinavia. Crime and Justice. A Review of Research. Vol 40, 2011.

Hirvonen, Ari, Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen jul- kaisuja 17. Helsinki 2011.

Hjorth, Bob Nilsson, Förändringar i narkotikapraxis. SvJT 2012, s. 845–863.

Huovila, Mika, Oikeuslähdeoppi ja oikeudellinen argumentaatio rikostuomion perusteluissa, s. 13–99 teoksessa Huovila, Mika – Lahti, Raimo – Ojala, Timo, Rikostuomion perusteleminen. Helsinki 2005.

Jareborg, Nils – Zila, Josef, Straffrättens påföldslära. Fjärde upplagan. Norsteds Juridik AB 2014.

Junninen, Mika, Adventurers and Risk-Takers, Finnish professional criminals and their or- ganisations in the 1990s cross-border criminality. European Insitute for Crime Preven- tion and Control, affiliated with the United Nations (HEUNI) Publication Series No.

47. Helsinki 2006. (Junninen 2006a)

Junninen, Mika, Suomalainen järjestäytynyt rikollisuus – myytti vai fakta? Haaste 1/2006.

[https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste12006/suomalainenjarjestayty- nytrikollisuus-myyttivaifakta.html]. (Junninen 2006b)

(7)

Kainulainen, Heini, Teemahaastattelut kriminologisessa tutkimuksessa. Teoksessa Heidi Lindfors (toim.), Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 64. Helsinki 2004.

Kainulainen, Heini, (toim.) Rangaistuskäytäntö törkeissä huumausainerikoksissa. Oikeuspo- liittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 79. 2007. (Kainulainen 2007a) Kainulainen, Heini, Rangaistuskäytäntö törkeissä huumausainerikoksissa. Haaste 3/2007.

[https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste32007/rangaistuskaytantotor- keissahuumausainerikoksissa.html] (2.7.2019) (Kainulainen 2007b)

Kainulainen, Heini, Huumeiden käyttäjien rikosoikeudellinen kontrolli. Helsinki 2009.

Kaskenmäki, Marjatta, Rangaistuksen määräämisen perusteleminen, s. 328–351 teoksessa Huovila, Mika – Lahti, Raimo – Ojala, Timo, Rikostuomion perusteleminen. Helsingin hovioikeus. Helsinki 2005.

Keinänen, Anssi – Väätänen, Ulla, Empiirinen oikeustutkimus – mitä ja milloin?, s. 246–

271 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeus-tieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170]

Keinänen, Anssi, Yhdyskuntapalvelu empiirisen kriminologisen tutkimuksen kohteena. Jo- ensuun yliopisto. Joensuu 2008. [www.edilex.fi/lakikirjasto/5676]

Keinänen, Anssi, Empiirisen oikeustutkimuksen tarpeellisuudesta ja sen nykytilasta. Oikeus 2010 (39); 4, s. 465–470.

Kekomäki, Paavo, Ammattimaisten ja tavanomaisten rikosten käsitteestä. Helsinki 1933.

Kimpimäki, Minna, Kansainvälinen rikosoikeus. Kauppakamari 2015.

Kurenmaa, Tero, Järjestäytynyt rikollisuus ja vankilat. Lakimies 6/2006, s. 1025–1036.

Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, s. 105–134 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170]

Laakso, Seppo, Lainopin teoreettiset lähtökohdat. Tampere 2012.

Lappi-Seppälä, Tapio – Niemi, Hannu, Seuraamusjärjestelmä 2015. Kontrollijärjestelmä ti- lastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 11/2016. Helsinki 2016.

Lappi-Seppälä, Tapio, Rikosten seuraamukset. Porvoo 2000.

Launiala, Mika, Prejudikaatti ja prejudikaattinormi. Edilex-sarja 2016/18, 9.8.2016.

[www.edilex.fi/artikkelit/16683]

(8)

Luoto, Lauri, Avunannon rangaistavuuden edellytykset. Helsinki 2018.

Matikkala, Jussi, Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä. Helsinki 2010.

Metsäpelto, Leena, KKO 2004:72, Osallisuus törkeään huumausainerikokseen, s. 37–44 teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein 2004:II. Helsinki 2005. (Metsäpelto 2005a)

Metsäpelto, Leena, KKO 2005:56 Huumausaineen vaarallisuuden luokittelu ja rangaistuksen mittaaminen törkeästä huumausainerikoksesta, s. 439–445 teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein 2005:I. Helsinki 2005. (Metsäpelto 2005b)

Metsäpelto, Leena, KKO 2006:58 Rangaistuksen mittaaminen törkeästä huumausainerikoksesta, s. 19–25 teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein 2006:II. Helsinki 2007.

Myrsky, Matti, Ennakkopäätökset verotuksessa. 3. uudistettu painos. Talentum 2011.

Nuotio, Kimmo, Participation in Crime in Nordic Criminal laws: Variations on a Theme.

Teoksessa Husa, Jaakko – Nuotio, Kimmo – Pihjajamäki, Heikki (toim.), Nordic Law – Between Tradition and Dynamism. Intersentia Antwerp – Oxford 2007.

Nuotio, Kimmo, Kansainvälinen ja eurooppalainen rikosoikeus, s. 159–194 teoksessa Lappi- Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Oikeuden perusteokset. Rikosoikeus. Kolmas, uudistettu painos. WSOYPro. Helsinki 2008.

Nuotio, Kimmo, Rikosoikeuden koherenssi ja fragmentaatio: esimerkkinä järjestäytyneen rikollisuuden määrittely. Lakimies 7–8/2009, s. 1154–1174.

Nuutila, Ari-Matti, Law in Books ja Law in Action - seuraamusharkintaa lainkäytössä. Te- oksessa Nuutila, Ari-Matti – Pirjatanniemi, Elina (toim.), Rikos, rangaistus ja prosessi.

Juhlajulkaisu Eero Backman 1945 – 14/5 – 2005. Turun yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta 2005.

Nuutila, Ari-Matti – Melander, Sakari, 2009. RL 50. Huumausainerikokset, s. 1363–1417 teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Oikeuden perusteokset. Rikosoikeus. Kolmas, uudistettu painos.

WSOYPro. Helsinki 2008.

Palo, Sanna, Järjestäytyneet rikollisryhmät ja rikosvastuu. Helsinki 2010.

(9)

Rintala, Matti, Rikosoikeuden yleisten oppien uudistus ja rangaistuksen määrääminen, s.

278–303 teoksessa Lahti, Raimo – Ojala, Timo (toim.), Rikosoikeuden uudistuneet yleiset opit. Helsingin hovioikeus. Saarijärvi 2004.

Repo, Sanna, Tekijäkumppanuus ja avunanto, s. 264–277. Teoksessa Lahti, Raimo – Ojala, Timo (toim.), Rikosoikeuden uudistuneet yleiset opit. Helsingin hovioikeus. Saarijärvi 2004.

Perklev, Anders, Straffmätning i narkotikamål – fyra domar från Högsta domstolen. SvJT 2012/2, s. 131–143.

Savona, Ernesto U. – Riccardi, Michele (toim.), From illegal markets to legitimate busi- nesses: the portfolio of organised crime in Europe. Final Report of Project OCP – Or- ganised Crime Portfolio (www. ocportfolio.eu). Trento: Transcrime – Università degli Studi di Trento 2015 [http://www.transcrime.it/wp-content/uploads/2015/03/OCP- Full-Report.pdf]

Siltala, Raimo, Empirismin haaste – ajatuksia yhteiskuntatieteellisen metodin soveltamisesta lainopissa. Oikeustiede – Jurisprudentia XXX. Helsinki 1997.

Siro, Jukka, Huumausainerikokset. Keuruu 2017.

Soininen, Niko, Oikeudellisen argumentin rakentaminen kirjoitusprosessissa, s. 51–70 teoksessa Tarmo Miettinen (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170]

Sutela, Mika, Arbitrium an decisio – Oikeudellisen päätöksenteon yhtenäisyys yleisissä tuomioistuimissa. Joensuu 2016.

Svensson, Erik, Gärningsmannaskap vid fleras deltagande i brott. Uppsala 2016.

Tapani, Jussi, KKO 2017:9. Törkeä huumausainerikos ja rangaistuksen määrääminen, s. 77–

82 teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein 2017:I. Helsinki 2017.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti, Rikosoikeus – Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöön- pano. Alma Talent Oy 2016.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti, Rikosoikeuden yleinen osa. Vastuuoppi. Alma Talent Oy 2019.

Tolvanen, Matti, Kriminaalipolitiikka, kriminologia ja rikosoikeuden tutkimus. Katsauksia ja pienempiä kirjoituksia. Lakimies 5/2006 s. 809–812.

(10)

Tolvanen, Matti, Rangaistusteoriat – mitä ne ovat ja mihin niitä tarvitaan? Oikeus 2009 (38);

3: s. 358–379.

Tolvanen, Matti, Huumausainerikokset ja alkoholirikokset, s. 875–911 teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahl- berg, Markus, Keskeiset rikokset, Porvoo 2014.

Tolvanen, Matti, Rikosoikeus ja rikollisuuden tutkimus, s. 272–294 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opin- näytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016.

[www.edilex.fi/kirjat/16170]

Tolvanen, Matti, Huumausainerikokset ja alkoholirikokset, s. 949–1001 teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahl- berg, Markus, Keskeiset rikokset. Porvoo 2018. (Tolvanen 2018a)

Tolvanen, Matti, KKO 2018:45 Huumausaineen kätkeminen ja rangaistuksen mittaaminen, s. 358–364 teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein 2018:I.

Liettua 2018. (Tolvanen 2018b)

Uusitalo, Kirsti, Korkeimman oikeuden ratkaisujen merkitys normaalirangaistuksen arvioin- nissa alemmissa oikeusasteissa – määritteleekö korkein oikeus normaalirangaistusta- son? Teoksessa: Lappi-Seppälä, Tapio – Kankaanrinta, Veera (toim.): Rangaistuksen määrääminen. Helsingin hovioikeus, Helsinki 2013.

Vanhanen, Teemu, Rikoskumppanuutta vai avunantoa – onko sillä merkitystä? Turun yliopisto. Oikeustieteellinen tiedekunta 2004.

van Koppen, M. Vere – de Poot, Christianne J. – Blokland, Arjan A. J, Comparing Criminal Careers of Organized Crime Offenders and General Offenders. European Journal of Criminology, September 2010, Vol.7(5), s. 356–374.

Virolainen, Petri – Martikainen, Jyrki, Tuomion perusteleminen. Alma Talent Oy 2010.

VIRALLISLÄHTEET

EMCDDA, A definition of ‘drug mules’ for use in a European context. European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction 2012.

EMCDDA, Euroopan huumeraportti 2016: Suuntauksia ja muutoksia, Euroopan unionin jul- kaisutoimisto, Luxemburg 2016.

EMCDDA, Drug trafficking penalties across the European Union: a survey of expert opin- ion, Technical report. January 2017. (EMCDDA 2017a)

(11)

EMCDDA, Euroopan huumeraportti 2017: Suuntauksia ja muutoksia, Euroopan unionin jul- kaisutoimisto, Luxemburg 2017. (EMCDDA 2017b)

Euroopan Parlamentti, Mietintöluonnos järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja ra- hanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (lopullinen mie- tintö) (2013/2107(INI)), Euroopan Parlamentti 10.6.2013.

Euroopan komissio, Study on criminal sanction legislation and practice in representative Member States. Final report. Toim. Thomson Reuters Aranzadi. Euroopan Unioni 2014.

Europol, SOCTA 2013. EU Serious and Organised Crime Threat Assessment. European Po- lice Office, 2013. [https://www.europol.europa.eu/activities-services/main-reports/eu- serious-and-organised-crime-threat-assessment-socta-2013].

Europol, Europol Review 2016-2017. European Union Agency for Law Enforcement Co- operation (Europol), 2017. Saatavana osoitteesta: [https://www.europol.europa.eu/activities-services/main-reports/europol-review-2016-2017] (20.3.2018)

HE 125/1975 II vp. Hallituksen esitys eduskunnalle rikoslain 6 luvun ja siihen liittyvien säännösten muuttamisesta.

HE 180/1992 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä (Laki rikoslain muuttamisesta).

HE 82/1995 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi.

HE 44/2002 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lain- säädännön uudistamiseksi.

HE 53/2006 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 50 luvun muuttamisesta.

HE 65/2006 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle huumausainelaiksi ja eräiksi siihen liitty- viksi laeiksi.

HE 263/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle rikoslain järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskevien säännösten yhtenäistämiseksi.

Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke, Huumausainerikosten rangaistussuositus. 4.12.2006.

(12)

Helsingin ja Rovaniemen hovioikeuspiirien laatuhanke, Rangaistuksen määrääminen huumausaine-, lääke- ja dopingrikoksissa. 28.10.2019.

Keskusrikospoliisi, Keskusrikospoliisin toimintakertomus 2015. [https://www.poliisi.fi/in- stancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/poliisiwwwstruc-

ture/46970_KRP_toimintakertomus_2015.pdf?0a4d3b7c886ed388]

Keskusrikospoliisi, Keskusrikospoliisin toimintakertomus 2017. [https://www.poliisi.fi/in- stancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/poliisiwwwstruc-

ture/68698_KRP_toimintakertomus.pdf?8761537189aad588] (Keskusrikospoliisi 2017a)

Keskusrikospoliisi, Huumaus- ja dopingainerikollisuuden tilannekatsaus 2016–2017. (Kes- kusrikospoliisi 2017b)

Rikosoikeuskomitean mietintö 1976:72.

Neuvoston puitepäätös 2008/841/YOS, (24.10.2008)

OM 2002, YK:n järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen ns. Palermon sopimuksen hyväk- syminen. Lausuntoja ja selvityksiä 2002:27. Helsinki 2002.

Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen toimintaohjelma. Hyvinvointivaltion kriminaalipolitiikka. Kriminaalipoliittinen toimintaohjelma vuosille 2007–2012. Oikeusministe- riön toiminta ja hallinto 2007:13. Helsinki 2007.

OM 23/2014, Mietintöjä ja lausuntoja, Järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan käsitteistön yhtenäistäminen, Helsinki 2014.

Prop. 2015/16:111. Synnerligen grova narkotikabrott. (Ruotsin hallituksen esitys)

Sentencing Council, Drug Offences Definitive Guideline. 2012. [https://www.sen- tencingcouncil.org.uk/wp-content/uploads/Drug-offences-definitive-guideline- Web.pdf]

SOU 2014:43. Synnerligen grova narkotikabrott. Betänkande av Narkotikastraffutred- ningen. Stockholm 2014.

UNODC, Results of a pilot survey of forty selected organized criminal groups in sixteen countries. United Nations Office on Drugs and Crime, September 2002.

UNODC, Drug trafficking as a security threat in West Africa, United Nations Office on Drugs and Crime, Vienna. 2008. Saatava osoitteessa: [https://www.unodc.org/docu- ments/data-and-analysis/Studies/Drug-Trafficking-WestAfrica-English.pdf]

(16.2.2018)

(13)

Valtioneuvoston periaatepäätös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiasta 7.3.2013.

OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus

KKO 1997:117 KKO 1999:89 KKO 2001:117 KKO 2002:5 KKO 2002:97 KKO 2003:62 KKO 2003:63 KKO 2003:100 KKO 2004:6 KKO 2004:45 KKO 2004:72 KKO 2005:62 KKO 2005:73 KKO 2006:58 KKO 2006:64 KKO 2008:37 KKO 2008:85 KKO 2011:41 KKO 2011:102 KKO 2013:90 KKO 2015:18 KKO 2017:9 KKO 2017:12 KKO 2017:23 KKO 2017:93 KKO 2018:45 KKO 2018:76 KKO 2018:89

(14)

KKO 13.4.2018 t. 0777

Hovioikeudet

Helsingin HO 30.6.2016 t. 128213 Helsingin HO 21.12.2016 t. 153618 Helsingin HO 31.01.2017 t. 103973 Helsingin HO 16.02.2017 t. 106046 Helsingin HO 22.02.2017 t. 107472 Helsingin HO 01.03.2017 t. 108355 Helsingin HO 07.04.2017 t. 114400 Helsingin HO 12.04.2017 t. 115234 Helsingin HO 26.04.2017 t. 115849 Helsingin HO 27.04.2017 t. 117921 Helsingin HO 05.05.2017 t. 118388 Helsingin HO 18.05.2017 t. 119924 Helsingin HO 31.05.2017 t. 121814 Helsingin HO 30.06.2017 t. 126599 Helsingin HO 30.06.2017 t. 126753 Helsingin HO 07.07.2017 t. 127333 Helsingin HO 09.08.2017 t. 129739 Helsingin HO 09.08.2017 t. 129739 Helsingin HO 31.08.2017 t. 133213 Helsingin HO 07.09.2017 t. 134383 Helsingin HO 29.09.2017 t. 138166

Helsingin HO 18.10.2017 t. 141342, t. 141351 ja t. 141363 Helsingin HO 17.11.2017 t. 146811

Helsingin HO 18.01.2018 t. 101984 Helsingin HO 26.01.2018 t. 103617 Helsingin HO 28.02.2018 t. 108745 Helsingin HO 12.04.2018 t. 115735 Helsingin HO 27.04.2018 t. 118225 Helsingin HO 04.05.2018 t. 119108 Helsingin HO 15.06.2018 t. 126279

(15)

Helsingin HO 15.06.2018 t. 126337 Helsingin HO 13.07.2018 t. 129545 Helsingin HO 13.07.2018 t. 129696 Helsingin HO 08.08.2018 t. 131673 Helsingin HO 16.08.2018 t. 132578 Helsingin HO 24.08.2018 t. 133993 Helsingin HO 12.09.2018 t. 136626 Helsingin HO 27.06.2019 t. 128376 Itä-Suomen HO 13.7.2018 t. 129521 Itä-Suomen HO 29.1.2015 t. 104045 Itä-Suomen HO 16.3.2015, t. 111243 Itä-Suomen HO 16.4.2015 t. 116422 Itä-Suomen HO 16.6.2017 t. 123362 Itä-Suomen HO 22.06.2017 t. 125153 Itä-Suomen HO 27.10.2017 t. 143051 Itä-Suomen HO 6.2.2018 t. 104137 Itä-Suomen HO 20.03.2018 t. 111698 Itä-Suomen HO 27.3.2018 t. 113393 Itä-Suomen HO 27.3.2018 18/113376 Itä-Suomen HO 27.3.2018 t. 113393 Itä-Suomen HO 28.3.2018 t. 113674 Itä-Suomen HO 31.8.2018 t. 135498 Itä-Suomen HO 28.09.2018 18/140312 Kouvolan HO 13.5.2009 nro 531 Rovaniemen HO 23.10.2015 t. 144954 Rovaniemen HO 02.05.2017 t. 117433 Rovaniemen HO 16.06.2017 t. 124799 Rovaniemen HO 28.06.2017 t. 126334 Rovaniemen HO 03.08.2017 t. 129295 Rovaniemen HO 19.10.2018 t. 144946 Turun HO 29.5.2009 t. 1307

Turun HO 19.9.2013 nro 1725 Turun HO 31.03.2017 t. 112804

(16)

Turun HO 27.06.2017 t. 126129 Turun HO 28.02.2018 t. 108246 Turun HO 28.02.2018 t. 108246 Vaasan HO 05.01.2017 t. 100421 Vaasan HO 12.04.2017 t. 115038 Vaasan HO 05.05.2017 t. 118177 Vaasan HO 21.06.2017 t. 125179 Vaasan HO 21.06.2017 t. 125209 Vaasan HO 04.07.2017 t. 127162 Vaasan HO 06.09.2018 t. 136559

Käräjäoikeudet

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus 14.07.2016 t. 129846 Helsingin käräjäoikeus 20.04.2016 16/116651

Helsingin käräjäoikeus 03.05.2016 t. 117406 Helsingin käräjäoikeus 21.06.2016 t. 127211 Helsingin käräjäoikeus 25.10.2016 t. 144095 Helsingin käräjäoikeus 17.05.2017 t. 120017 Helsingin käräjäoikeus 21.07.2017 t. 128564 Keski-Suomen käräjäoikeus 15.10.2015 t. 143260 Kymenlaakson käräjäoikeus 26.5.2017 t. 121527 Kymenlaakson käräjäoikeus 16.02.2018 t. 107183 Oulun käräjäoikeus 11.04.2016 t. 114737

Pirkanmaan käräjäoikeus 21.06.2016 t. 127212 Pohjanmaan käräjäoikeus 01.07.2016 t. 127913 Päijät-Hämeen käräjäoikeus 22.9.2019 t. 136390 Tuusulan käräjäoikeus 10.06.2016 t. 125634 Vantaan käräjäoikeus 23.5.2016 t. 122023 Vantaan käräjäoikeus 14.07.2017 t. 128128

Varsinais-Suomen käräjäoikeus 10.04.2017 t. 114951 Högsta Domstolen

NJA 1991 s. 255

(17)

NJA 2004 s. 797 NJA 2011 s. 357 NJA 2011 s. 675 I ja II NJA 2011 s. 799 NJA 2012 s. 70 NJA 2012 s. 144 NJA 2012 s. 154

INTERNETLÄHTEET

Sisäministeriö. Järjestäytynyt rikollisuus. [https://intermin.fi/poliisiasiat/jarjestaytynyt-rikollisuus] (31.10.2018).

(18)

LYHENNELUETTELO

EMCDDA European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (Eu- roopan unionin huumeseurantakeskus)

EU  Euroopan unioni

HAMC Hell’s Angels MC (Helvetin enkelit -moottoripyöräkerho) HD   Högsta domstolen (Ruotsin korkein oikeus)

HE  Hallituksen esitys eduskunnalle

HO Hovioikeus

KKO  Korkein oikeus

KM Komiteamietintö

MC Motorcycle club (moottoripyöräkerho)

MDMA 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini, ekstaasi

NJA Nytt Juridiskt Arkiv, avd. 1

NSL Narkotikastrafflag 1968:64 (Ruotsin huumausainerikoslaki) OCTA (Europolin) järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva uhka-arvio

(Organised Crime Threat Assessment)

PL Suomen perustuslaki 731/1999

Prop. Proporsition (Ruotsin hallituksen esitys eduskunnalle)

Rangaistussuositus Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeen huumausainerikosten rangaistussuositus 4.12.2006

RL Rikoslaki 39/1889 

SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja

SOU Statens Offentliga Utredningar

SvJT Svensk Juristtidning

SOCTA EU serious and organised crime threat assessment

UNOCD United Nations Office for Drugs and Crime (YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastainen toimisto)

VKS Valtakunnansyyttäjä

Vp Valtiopäivät

Wienin yleissopimus Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan (SopS 44/1994)

YK Yhdistyneet kansakunnat (United Nations, UN)

(19)

KUVIOT JA TAULUKOT

Kuva 1. Merkittävimpien järjestäytyneen rikollisuuden organisaatioiden levinneisyys Suomessa vuosina 2000 ja 2003. Yle Uutiset 22.2.2013 klo 10:31. [https://yle.fi/uutiset/3- 6507990]

Kuvio 1. Huumausainerikosorganisaatioiden ketju

Kuvio 2. Valmistus- ja/tai tuottajaorganisaation tekijöiden luokittelua Kuvio 3. Maahantuontiorganisaation tekijöiden luokittelua

Kuvio 4. Välitys- ja jakeluorganisaation tekijöiden luokittelua Kuvio 5. Levitys- ja myyntiorganisaation tekijöiden luokittelua

Kuvio 6. Huumausaineen maahantuojien kategorisointi. EMCDDA 2012, s. 3.

Kuvio 7. Visualisointini KKO 2011:102 kohdassa 19 annetusta oikeusohjeesta rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavien oikeuslähteiden etusijajärjestyksestä

Taulukko 1 Rikollisryhmien rakenteen vaihtelu. UNODC 2002, s. 20

Taulukko 2. Kansainvälinen vertailu yhden kannabis- tai heroiinikilogramman tarjoamisesta EU:n jäsenvaltioissa. EMCDDA 2017b, s. 37

Taulukko 3. Osallisuuden ja huumausaineen määrän ja laadun mukaan porrastuva rangaistustaulukko A-luokan huumeista. Sentencing Council 2012, s. 5

Taulukko 4. Vähäisen ja epäitsenäisen tekijän rangaistuksen mittaamisessa rangaistusta lie- ventävästi huomioon otettuja seikkoja. 115

Taulukko 5. Vähäisen ja epäitsenäisen tekijän rangaistuksen mittaamisessa rangaistusta an- karoittavasti huomioon otettuja seikkoja. 116

(20)

1 JOHDANTO

1.1 Johdatus aiheeseen¹

Noin kolmannes kaikista järjestäytyneen rikollisuuden ryhmistä Euroopan unionissa (EU) on osallisena laittomien huumausaineiden² tuotantoon tai levittämiseen. Järjestäytyneen rikollisuuden verkostot hyödyntävät huumausaineiden kysyntää ja tekevät voittoa laittomalla huumausainekaupalla.³ Rangaistuksen määräämisessä huumausainerikoksissa joudutaan ot- tamaan huomioon useita järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja tekijöiden erilaiseen osallisuu- teen liittyviä piirteitä. Tästä syystä tuomioistuimissa tulee tarkastella, onko huumausainerikos järjestäytyneen rikollisryhmän tekemä, ja miten järjestäytyneisyyteen tai yhteistoimin- taan liittyvä tekijöiden erilainen osallisuus tulee ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa.

Huumausainerikollisuus on yksi Suomessa esiintyvän järjestäytyneen rikollisuuden päätoi- mialoista.⁴ Huumausainerikoksia tekevät ryhmät voivat olla hierarkkisia tai verkostomaisia ja niiden tarkoitus on tuottaa jäsenilleen voittoa tai valtaa rikollisen, mutta myös lailliselta näyttävän toiminnan kautta. Ryhmien toiminta voi olla paikallista, kansallista tai rajat ylit- tävää.⁵ Myös Suomessa tapahtuva huumausainekauppa on kasvavilta osin kansainvälistä ja järjestäytynyttä.⁶ Vakiintuneesti on siis katsottu, että huumausainerikoksia tehdään erilai- sissa ryhmissä. Oikeuskirjallisuudessa on tulkittu 2000-luvun alkupuolella uudistuneen Suo- men osallisuusopin lähenevän yhtenäisvastuujärjestelmiä, joissa kunkin osallisen toiminnan moitittavuus huomioidaan nimenomaan rangaistusta mitattaessa.⁷ Korkein oikeus (KKO) on linjannut ratkaisuissaan, että huumausainerikollisuudessa tekijän rooli tulee ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa siten, että vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen osuuden teki- jälle tulee mitata huomattavasti alhaisempi rangaistus kuin päätekijälle.⁸

1 Haluan kiittää lämpimästi valtionsyyttäjä Leena Metsäpeltoa sekä Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuoma- reita tutkielmaani koskevista kommenteista.

2 Huumausaineella tarkoitetaan usein kansainvälisissä sopimuksissa tai kansallisen lainsäädännön mukaan huu- mausaineeksi luokiteltuja aineita. RL 50:5.1 mukaan huumausaineena pidetään huumausainelaissa tarkoitettua huumausainetta. Huumausaineen käsite on määritelty huumausainelaissa (373/2008) 1:3 5) kohdassa.

3 Europol Review 2016–2017, s. 48.

4 Valtioneuvoston periaatepäätös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiasta 7.3.2013, s. 5.

5 Valtioneuvoston periaatepäätös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiasta 7.3.2013, s. 4.

6 Nuutila – Melander 2008, s. 1364; Sisäministeriö 2018, Intermin.Fi > Vastuualueet > Poliisiasiat > Järjestäy- tynyt Rikollisuus (31.10.2018).

7 Repo 2004, s. 275.

8 Ks. esim. KKO 2017:9 ja KKO 2018:45.

(21)

Ryhmärikollisuudessa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavan osallisuuden määrittelyssä ongelmana voi olla täytäntöönpanotoimien hajauttaminen usealle henkilölle, siten että teko muodostuu vähäisistä yksittäisistä teoista. Tällöin myös hierarkkinen rakenne ja sisäinen ku- rinpito täytyy huomioida sekä lieventämis- että ankaroittamisperusteissa tapauksen mukaan.⁹ Erityisesti rikollisen roolin huomioonottamiseksi rangaistuksen mittaamisessa on en- sinnäkin tunnettava tyypillisiä huumausaineorganisaatioiden rakenteita ja niihin kuuluvien rikollisten tehtävänkuvia ja toisekseen pystyttävä arvioimaan, mikä syyllisyysaste ja moitittavuus erilaisilla, vielä KKO:n oikeuskäytännön perusteella vakiintumattomilla rooleilla on huumausainerikollisuudessa.

1.2 Tutkimusongelma ja aiheen rajaus

Huumausainerikollisuudessa on tyypillistä, että kiinnijäämisriskiä kasvattavat tehtävät kuten kuljettaminen ja säilyttäminen annetaan muiden kuin toiminnan taloudellisen hyödyn itsel- leen saavien tekijöiden suoritettavaksi.¹⁰ Lähtökohtana rangaistuksen mittaamisessa on rikoslain (39/1889, RL) 6:4 (515/2003), jonka mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikutti- miin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Törkeässä huumausainerikoksessa (RL 50:2 (1304/1993)) rangaistus voidaan mitata laajalta asteikolta myös tekijälle, jolla ei ole määräysvaltaa käsittelemiinsä huumausaineisiin ja jonka osuus on tekokokonai- suudessa vähämerkityksellinen ja epäitsenäinen. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaaminen on perustunut pääasiassa huumausaineen määrään ja laatuun, jotka ilmentävät rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta.¹¹

Koska huumausainerikokset yleensä ovat yhteistoiminnallisia, tutkielmani ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on selvittää, millaisia organisaatiorakenteita ja yhteistoimintaa huumausainerikoksia tekevillä henkilöillä on. Huumausainerikollisuus on yleensä organisoitu- nutta tai jopa järjestäytynyttä, ja organisaatiossa eri tekijöillä on erilaisia, suunnitelmallisuu- deltaan ja syyllisyydeltään toisistaan poikkeavia rooleja.¹² Erilaisten osallisten toisistaan

9 Palo 2010, s. 308.

10 Ks. KKO 2017:9, kohta 15.

11 Ks. esim. KKO 2017:9, kohta 10.

12 Tavanomaisessa yhteistoiminnassa huumausaineiden hankkimiseksi ei ole kyse järjestäytyneestä rikollisuudesta, mutta näkemykseni mukaan myös tällaisissa yhteistoiminnallisissa rikoksissa teot voivat osoittaa erita- soista syyllisyyttä.

(22)

poikkeavan syyllisyyden tutkiminen on rangaistuksen mittaamisen kannalta tarpeen. Oi- keuskäytännön ja -kirjallisuuden perustella muodostan organisaatioketjun huumausaineor- ganisaatioista. Ketju alkaa huumausaineen valmistavasta, tuottavasta tai viljelevästä organi- saatiosta ja loppuu yksittäiseen käyttäjään.¹³ Jaan huumausaineen toimitusketjun osaorgani- saatioihin, joista analysoin kirjallisuuden ja erityisesti oikeuskäytännön sisällön analyysillä, mitkä tekijäroolit on katsottu osuudeltaan vähämerkityksellisiksi ja epäitsenäisiksi.

Toisena tutkimuskysymyksenä on analysoida, mitkä seikat vaikuttavat huumausaineen mää- rän ja laadun lisäksi osuudeltaan vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen tekijän rangaistuksen mittaamiseen törkeissä huumausainerikoksissa. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että tekijälle on mitattava ankarampi rangaistus kuin avunantajalle ja teon moitittavuuden kannalta tekijät voivat olla eri tasoisia.¹⁴ Siten tekojen toisistaan poik- keava moitittavuus tulisi ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa tekijän roolin kautta.

Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat seikat ovat eriytyneet muista rikostyypeistä suositusrangaistuksia runsaasti hyödyntävään rangaistuksen mittaamiseen huumausaineen määrän ja laadun perusteella, ja tekijän yksilöllisen syyllisyyden vaikutus rangaistuksen mittaamisessa on ollut vähäisempää.¹⁵ Kuitenkin viime aikoina KKO on katsonut, että tietynlaisissa tilanteissa kuriirit ja kätkijät voidaan katsoa osuudeltaan vä- hämerkityksellisiksi ja epäitsenäisiksi tekijöiksi, joiden rangaistus tulee vähäisemmän syyllisyyden ja muiden seikkojen vuoksi mitata huomattavasti päätekijän rangaistusta alem- maksi. Systematisoinnin seurauksena annan tulkintasuosituksen siitä, mitä seikkoja tulisi ottaa huomioon rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavassa punninnassa törkeissä huumausainerikoksissa, joissa tekijän asema on epäitsenäinen ja muita osallisia rajoitetumpi.

Oikeuskirjallisuudessa rangaistuksen määräämisen on katsottu koostuvan useista osaratkai- suista: soveltuvan rangaistusasteikon määrittämisestä, rangaistuslajin valinnasta, rangaistuksen mittaamisesta (rangaistuksen määrän vahvistaminen tietyn valitun tai käytössä olevan rangaistuslajin sisällä ja valinta eri rangaistuslajien välillä, kun ne edustavat ankaruudeltaan

13 Ks. EMCDDA – Europol 2016, s. 7.

14 Helminen 2018, s. 65.

15 Ks. esim Siro 2017, s. 147; Kaskenmäki 2005, s. 334; Uusitalo 2013, s. 37.

(23)

toisistaan poikkeavia vaihtoehtoja), rangaistuksesta tehtävistä vähennyksistä ja muista rangaistusta koskevista lausumista.¹⁶ Tutkin rangaistuksen mittaamista sen suppeassa merkityk- sessä eli rangaistuksen määrän vahvistamisena, josta KKO on antanut vuosina 2017 ja 2018 useita ratkaisuja nimenomaan mittaamisesta törkeissä huumausainerikoksissa.¹⁷ Teonku- vauksista rangaistuksen mittaaminen rajataan vain törkeisiin huumausainerikoksiin. Mittaa- misperiaatteista tarkastellaan yleisperiaatetta sekä koventamis- ja lieventämisperiaatteita siltä osin, kun ne soveltuvat nimenomaan osuudeltaan vähämerkityksellisen ja epäitsenäisen tekijän tekemään törkeään huumausainerikokseen.¹⁸ Osallisuus on huomioitu työn rajaami- sen kannalta kahdella tapaa: ensinnäkin huumausainerikoksen tekijöistä tutkitaan vain var- sinaisia tekijöitä (ei esimerkiksi avunantajia tai yllyttäjiä) ja tekijöistä vain osuudeltaan vä- häisiä ja epäitsenäisiä tekijöitä.¹⁹

1.3 Tutkielman lähteet ja metodit

Tutkimuksessa on kaksi tutkimuskysymystä, joista organisaatioita koskeva kysymys on empiirinen ja tutkin sitä empiirisellä metodilla. Toinen kysymys on rikoslainopillinen, ja metodina on empiriaa hyödyntävä rikoslainoppi. Molemmissa kysymyksissä rikoslainopilliselle tutkimukselle tyypillisesti käytän lähteinäni säädöstekstejä, hallituksen esityksiä, oikeuskäy- täntöä (erityisesti korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien tapauksia) ja oikeuskirjalli- suutta.²⁰ Erityisesti organisaatioihin liittyen tärkeänä lähteenä ovat Euroopan unionin huu- meseurantakeskuksen (European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction, EMCDDA) ja Yhdistyneiden kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden vastaisen toimiston (United Nations Office for Drugs and Crime, UNODC) tutkimusjulkaisut ja vuosiraportit huumausainerikollisuudesta.

16 Matikkala 2010, s. 112. Lappi-Seppälä 1987 s. 8–9. 17. Ks. Tapani – Tolvanen 2016, s. 15–16; HE 44/2002 vp, s. 12 rangaistuksen mittaamisen käsitteestä.

17 Lajinvalintaperusteet osana rangaistuksen mittaamista on rajattu työn ulkopuolelle, sillä törkeissä huumausainerikoksissa rangaistus on RL 50:2 mukaan joka tapauksessa vähintään yksi ja enintään 10 vuotta vankeutta.

Työn ulkopuolelle on rajattu siten myös valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen välillä. Vuonna 2016 törkeästä huumausainerikoksesta määrätyissä rangaistuksissa törkeästä huumausainerikoksesta langetetut rangaistukset olivat vankeutta keskipituudeltaan 3–4 vuotta. 60–80 prosenttia päärikoksena tuomituista tör- keistä huumausainerikoksista johtaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lappi-Seppälä – Niemi 2016, s. 103.

18 Esimerkiksi RL 6:6,3 mukainen pyrkimys edistää rikoksen selvittämistä on rajattu ulkopuolelle, sillä se so- veltuu kaikkiin rikoksiin.

19 Jaan tekijät oikeuskäytännön perusteella osuutensa ja ”roolinsa” mukaisen teon osoittaman syyllisyyden mukaan kolmeen kategoriaan: päätekijöihin, keskeisiin ja merkittäviin tekijöihin sekä vähämerkityksellisiin ja epäitsenäisiin tekijöihin.

20 Tolvanen 2016, s. 276. Tolvanen pitää näitä lähteitä tyypillisinä rikoslainopilliselle tutkimukselle.

(24)

Ensimmäinen tutkimuskysymys systematisoi empirian avulla sitä, miten huumausaineorganisaatioiden on katsottu rakentuvan oikeuskäytännössä ja millaisiin tekijärooleihin törkeän huumausainerikoksen rajoitetumman osuuden tekijöitä on tyypitelty. Oikeuskirjallisuuden mukaan empiirisellä tiedolla tarkoitetaan kaikkea havaintoihin perustuvaa tietoa. Tutkimuk- sessa on silloin teorian lisäksi lähtökohtana konkreettinen tutkimusaineisto, joka on laadullisessa tutkimuksessa tekstiä.²¹ Tässä tutkimuksessa havainnoidaan törkeitä huumausaineita koskevia ratkaisuja, ja aineisto painottuu hovioikeuskäytäntöön.²² Oikeuskirjallisuudessa erotetaan kokonaistutkimukset, joissa tutkitaan jokainen perusjoukon jäsen sekä otantatutki- mukset, joissa tutkitaan osa populaation jäsenistä.²³ Tässä tutkimuksessa populaatiosta on tehty otanta, jossa tutkittavaksi on otettu kaikista törkeää huumausainerikosta koskevista ratkaisuista vain ne, joissa on lausuttu jotakin tutkimuskysymyksen kannalta relevanttia teki- jöiden organisoitumisesta tai järjestäytymisestä, eli kyse on sisällön analyysistä.

Empiirisessä oikeustutkimuksessa voidaan erottaa laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus ja määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus. Laadullinen tutkimus pyrkii tutkittavien ilmiöiden ymmärtämiseen, ja määrällinen tutkimus pyrkii ilmiöiden selittämiseen ja ennustamiseen.²⁴ Tämän tutkimuksen metodi on kvalitatiivinen, sillä tarkoituksena on ilmiön kuvailu ja organisaatioiden systematisointi määrällisessä tutkimuksessa usein käytettävän tilastollisen päät- telyn sijaan. Otannan tuomioista on ensimmäisen kysymyksen kannalta otettu tarkastelta- vaksi ne, joissa on joko sovellettu RL 6:5.1,2 (564/2015) koventamisperustetta, perusteltu miksi se ei sovellu tapauksessa, tai muutoin perusteluissa viitattu tuomittavana olevien ri- koksentekijöiden organisoitumiseen tai järjestäytyneisyyteen. Erityisesti on analysoitu tuomioita, joissa on tuomittu useampi eri rooleissa toiminut tekijä, jolloin ainakin osaorgani- saation rakenteesta on saanut tuomion perusteella käsityksen. Ensimmäisen tutkimuskysy-

21 Keinänen – Väätänen 2016, s. 247, 254.

22 Hovioikeuden tapaukset ovat kaikista Suomen hovioikeuksista ajanjaksolta 1.1.2017–2.10.2018 ja niissä on kyse törkeästä huumausainerikoksesta. Tapauksia on otoksessa yhteensä 316. Otos on saatu pyytämällä ensin Oikeusrekisterikeskuksesta tieto aikavälin kaikista hovioikeuden tuomioista, joissa kyseessä on törkeä huumausainerikos. Sen jälkeen tuomiot on Oikeusrekisterikeskuksen antamien diaarinumeroiden perusteella pyy- detty hovioikeuksista. Tarpeen mukaan tässä tutkimuksessa on viitattu hovioikeuden tuomion lisäksi siihen käräjäoikeuden tuomioon, jonka muutoksenhausta hovioikeudessa on ollut kyse. Heikomman velvoittavuu- tensa takia käräjäoikeuden tuomioita ei ole kuitenkaan erikseen analysoitu, vaan olen pitänyt pääpainon oi- keustapauksissa korkeimman oikeuden ja hovioikeuden ratkaisuissa.

23 Keinänen 2008, s. 18.

24 Kainulainen 2004, s. 17.

(25)

myksen osalta hyödynnetään siten perinteisiä oikeustieteellisen tutkimuksen lähteitä empii- riseen kysymykseen vastaamiseksi. Vastaavaa yleistä tutkimusta huumausainerikollisten or- ganisaatiorakenteista ei ole Suomessa ennen tehty.

Rikosoikeudellisesta tutkimuksesta toinen tutkimuskysymys tutkii yleisiin oppeihin kuulu- vaa seuraamusoppia.²⁵ Rangaistuksen mittaamista analysoivan toisen tutkimuskysymyksen osalta metodina on kriminaalipoliittisesti orientoitunut rikoslainoppi.²⁶Lainopin on katsottu tutkivan sitä, mikä on voimassa olevaa oikeutta ja miten sitä tulee tulkita, sillä tiedonintres- sinä on merkityksen tuominen voimassa olevalle oikeudelle.²⁷ Tolvasen mukaan kriminaalipoliittisesti suuntautunut lainoppi pyrkii yhdistämään kriminaalipolitiikan arvopäämäärät rikosoikeuden yleisiin oppeihin tutkimuksessa molempien kannalta optimaaliseen lopputulok- seen pääsemiseksi.²⁸ Tutkimus kartoittaa rangaistuksen mittaamisessa vallitsevassa oikeus- käytännössä huomioitavat seikat. Tutkimuskohteena olevat tuomiot kuuluvat empiirisen ha- vainnoinnin piiriin, mutta metodi on siitä huolimatta lainoppia, sillä tutkimuskysymys sel- vittää voimassa olevaa oikeutta ja systematisoi tuomioiden perusteluja.²⁹ Oikeudellisessa tutkimuksessa voidaan empiirisen menetelmän avulla kuvailla vallitsevaa oikeudellista tilaa, mistä tutkimuskysymyksessä onkin kyse.³⁰

Analysoin törkeitä huumausainerikoksia koskevia korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien tuomioita selvittääkseni, miten rikoslain rangaistuksen mittaamista määrittäviä säännöksiä on sovellettu. Annan tulkintasuositukseni, miten niitä tulisi siten oikeuskäytännön yhtenäi- syyden saavuttamiseksi soveltaa. Tässäkin tutkimuskysymyksessä on mukana empiirinen elementti oikeuskäytännön johdosta. Etenkin rikoslainoppiin empiirinen lähestymistapa on

25 Tolvanen 2016, s. 273. Seuraamusoppi systematisoi seuraamuslajin valintaa, seuraamuksen määräämistä sekä rangaistuksen täytäntöönpanoa. Tolvanen 2016, s. 273.

26 Oikeusministeriö määrittelee rikosoikeuspolitiikan siitä päättämiseksi, mistä rangaistaan ja miten ankarasti.

Sen sijaan kaikista laajimmin kriminaalipolitiikkaan voivat kuulua kaikki rikollisuuteen vaikuttavat toimet ta- hosta ja toimien tarkoituksellisuudesta huolimatta. OM 2007, s. 1. Lainopista rikollisuuden lähestymisessä ks.

Tolvanen 2016, s. 275–276.

27 Hirvonen 2011, s. 22, 23; Soininen 2016, s. 59. Lainopista myös Aarnio 1989; Laakso 2012, s. 450; norma- tiivisesta rikosoikeudentutkimuksesta eli rikoslainopista Tolvanen 2016, s. 275–277. Lainopin eri tiedonintres- seistä ks. Kolehmainen 2016, s. 107; Hirvonen 2011, s. 34.

28 Tolvanen 2006, s. 810; Tapani – Tolvanen 2016, s. 20.

29 Tolvanen 2016, s. 276; Hirvonen 2011, s. 23. Vrt. Kolehmaisen mukaan lainopillista tutkimusta ei ole sään- nöksen soveltamiskäytännön selvittäminen. Kolehmainen 2016, s. 111.

30 Keinänen 2010, s. 468.

(26)

hyvin yhdistettävissä ja tuottaa usein parhaan tutkimustuloksen.³¹ Oikeuskirjallisuuden mukaan empiirisiä menetelmiä voidaan hyödyntää lainopillisessa tutkimuksessa muun muassa kuvattaessa oikeuskäytäntöä, esimerkiksi rangaistuksen ankaruuteen vaikuttavia tekijöitä.³² Koska tutkielmassa käytetään hyväksi empiiristä metodia, se ei ole puhtaasti rikoslainopillinen vaan hyödyntää tulosten luotettavuutta parantavaa menetelmätriangulaatiota.³³

Myös tutkimuksen lainopillinen osio hyödyntää laadullisen tutkimuksen tekemisen metodia.

Laadullisessa tutkimuksessa aineistoa tarkastellaan jotakin taustateoriaa vasten.³⁴ Tässä tutkimuksessa taustateoriana on rikoslain rangaistuksen mittaamista koskevat säännökset, erityisesti RL 6:4 ja törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistö (RL 50:2). Tutkimuksessa tarkastellaan oikeuskäytännön avulla teon vaikuttimia sekä rikoksesta ilmenevää muuta te- kijän syyllisyyttä, sillä työn ulkopuolelle rajatut huumausaineen määrä ja laatu edustavat teon vahingollisuutta ja vaarallisuutta. Tärkeänä oikeuslähteenä ovat KKO:n rangaistuksen mittaamista koskevat ratkaisut, erityisesti ratkaisut KKO 2017:9, KKO 2017:23 ja KKO 2018:45.³⁵ Tutkimuksessa hovioikeusotannasta analysoitavaksi on otettu ne tuomiot, joissa hovioikeus on perustellut rangaistuksen mittaamisen tapauksessa, ja näistä erityisesti ne tapaukset, joissa rangaistus on mitattu osuudeltaan rajoitetulle ja epäitsenäiselle tekijälle. Ho- vioikeusotoksen kaikista tuomioista tutkimuksessa viitataan lopulta noin neljäsosaan tuo- miosta, minkä lisäksi aineistossa on korkeimman oikeuden ratkaisuja, otosajankohdan ulko- puolisia hovioikeuden tuomioita sekä käräjäoikeuden tuomioita. Laadullisen aineiston ana- lyysillä tarkoitetaan huolellista aineistoon tutustumista ja sisällön ja tekstin erittelyä ja uu- delleen jäsentämistä.³⁶ Tutkittaviksi otetuista tapauksista on sisältöä systematisoimalla poi- mittu sanallisesti tuomioistuimen perusteluista, mitkä seikat ovat vaikuttaneet rangaistuksen mittaamiseen, ja keskeisistä seikoista on tehty yhteenvetotaulukko.

Tolvasen mukaan rangaistusteoreettisella tutkimuksella on merkitystä, sillä rangaistusteori- oilla on vaikutusta koko rikosprosessissa, ja vaikutus voidaan laajentaa ulottumaan myös

31 Ervasti 1998, s. 368, 372. Vrt. Siltala 1997, s. 279–290. Empiiristen menetelmien hyödyntämisestä lainopissa Keinänen – Väätänen 2016, s. 249; Tolvanen 2016, s. 281.

32 Keinänen – Väätänen 2016, s. 251.

33 Menetelmätriangulaatiossa tutkimuskohdetta tutkitaan useilla eri aineistonhankinta- ja tutkimusmenetel- millä. Keinänen – Väätänen 2016, s. 263.

35 Vertailua on tehty myös ruotsalaiseen vastaavaan oikeuskäytäntöön.

(27)

lainsäädäntöön, lainkäyttöön, täytäntöönpanoon ja rikollisuuden tutkimukseen.³⁷ Tämän tutkimuksen pääasiallinen tarkoitus on antaa lainkäyttäjille – erityisesti syyttäjille ja tuoma- reille – apua seuraamuskannanottoon ja seuraamusharkintaan.³⁸ Myös lainsäätäjään vaikut- taminen rangaistusteoreettisella tutkimuksella on tärkeää, sillä lainsäädäntö määrittää ran- gaistavat rikokset, rangaistusasteikon ja rangaistusuhan kohteen.³⁹ Sen lisäksi, että tutkimuk- seni muodostaa systemaattisen esityksen rangaistuksen mittaamisesta osuudeltaan vähämer- kitykselliselle ja epäitsenäiselle tekijälle de lege lata, tutkimuksessa annetaan myös kehitys- ehdotuksia de lege ferenda.⁴⁰

37 Tolvanen 2009, s. 377.

38 Helsingin ja Rovaniemen hovioikeuspiirien 28.10.2019 julkaistussa laatuhankkeessa selvisi, että tuomarit olivat kokeneet rangaistuksen mittaamisen huumausainerikoksissa monilta osin haastavaksi. Lisäksi laatuhankkeessa lähtökodaksi on otettu, että syyttäjän tulisi esittää riittävä selvitys rangaistusvaatimustaan puoltavista seikoista, minkä tulkitsen viittaavan myös rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaviin koventamis- ja lieventä- misperusteisiin ja tekijän syyllisyyteen vaikuttaviin seikkoihin. Tämän vuoksi tutkimuksestani on hyötyä niin syyttäjille, kuin tuomareillekin. Helsingin ja Rovaniemen hovioikeuspiirien laatuhanke 2019, s. 6–8.

39 Tolvanen 2009, s. 376.

40 Oikeuskirjallisuuden mukaan de lege lata tulkintasuositukset perustuvat oikeuslähdeoppiin, kun taas de lege ferenda suositukset voivat perustua esimerkiksi yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuteen. Kolehmainen 2016, s. 108.

(28)

2 JÄRJESTÄYTYNYT HUUMAUSAINERIKOLLISUUS

2.1 Keskeinen lainsäädäntö järjestäytyneestä rikollisuudesta

2.1.1 Huumausaineyleissopimukset järjestäytyneen huumausainekaupan torjujina

Laittoman huumausainekaupan torjunta on suurelta osin kansainvälinen kysymys, ja laitto- mia huumausaineita koskevat yleissopimukset ovat instrumentteja myös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa.⁴¹ Huumausaineiden valvonnassa tärkeimpiä valtiosopimuksia ovat 1) vuoden 1961 huumausaineyleissopimus⁴², 2) psykotrooppisia aineita koskeva vuoden 1971 yleissopimus⁴³, sekä 3) huumaus- ja psykotrooppisia aineita koskeva vuoden 1988 yleissopimus⁴⁴.⁴⁵ Hallituksen esityksen mukaan vuoden 1988 yleissopimuksen olennaisin uutuus on tehostettu kansainvälinen yhteistyö laitonta kauppaa vastaan.⁴⁶ Vuoden 1988 yleissopimuksessa korostetaan laittoman huumekaupan olevan osa kansainvälistä järjestäy- tynyttä rikollisuutta. Yleissopimuksen 3 artiklan 5 kohdasta seurasi sopimusvaltioille vel- voite kriminalisoida erityisen vakavana rikos, jossa a) rikokseen on osallistunut järjestäyty- nyt rikollisryhmä, johon rikoksentekijä kuuluu ja b) rikoksentekijä on osallistunut muuhun järjestäytyneeseen kansainväliseen rikolliseen toimintaan. Hallituksen esityksessä on koh- distettu rikosoikeudellisten toimet erityisesti kolmea ryhmää vastaan: 1) varsinaisesti laittomaan kauppaan osallistuviin⁴⁷, 2) laittomassa tuotannossa käytettävien raaka-aineiden levit- täjiin ja 3) huumekaupan voittoja kätkeviin tai "peseviin" henkilöihin.⁴⁸ Nuotion tulkinnan mukaan Wienin huumausaineyleissopimus on ollut yhtenä mallina Palermon sopimusta laa- dittaessa, ja sitä pidetään olennaisena järjestäytyneen rikollisuuden myöhemmän sääntelyn kannalta laajemminkin.⁴⁹

41 HE 180/1992 vp, s. 4.

42 New Yorkissa 30 päivänä maaliskuuta 1961 tehty vuoden 1961 huumausaineyleissopimus (SopS 43/1965) muutettuna Genevessä 25 päivänä maaliskuuta 1972 tehdyllä vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen muuttamista koskevalla pöytäkirjalla (SopS 42/1975).

43 Wienissä 21 päivänä helmikuuta 1971 tehty psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus (SopS 60/1976).

44 Wienissä 20 päivänä joulukuuta 1988 huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehty Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus (SopS 44/1994).

45 HE 65/2006 vp, s. 4. Ks, myös Nuutila – Melander 2008, s. 1364.

46 HE 180/1992 vp, s. 5.

47 Tämä ryhmä on laajennettu käsittämään ne, jotka järjestävät, johtavat, rahoittavat tai muuten toiminnallaan edistävät laitonta kauppaa. Ibid.

48 HE 180/1992 vp, s. 5.

49 Nuotio 2009, s. 1157.

(29)

2.1.2 Järjestäytyneen rikollisuuden kansainvälinen määrittely

Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus toimii valtioiden rajojen ylitse pyrkien hyväksi- käyttämään valtioiden lainsäädännöllisiä heikkouksia.⁵⁰ Kansainvälisen rikollisuuden vas- tustamisessa tarvitaan yhteistyötä valtioiden välillä.⁵¹ Hollantilaisen tutkimusryhmän mukaan siinä missä rikollisuus vaatii yleensä vain vähän vaivaa, suunnittelua, valmisteluja taikka taitoja ja kontakteja, järjestäytynyt rikollisuus edellyttää edistyneempiä toimia kai- killa edellä mainituilla osa-alueilla, sillä se tavoittelee suurempia voittoja systemaattisella toiminnalla, joka voi olla pitkäjänteistä ja jopa kuukausien suunnittelua vaativaa. Tärkeänä osana järjestäytynyttä rikollisuutta ovat organisointitaidot ja verkostoituminen, sillä isom- pien rikoksien onnistuminen edellyttää yhteistyötä ja sosiaalisia kontakteja.⁵²

Tärkeissä valtiosopimuksissa on eroja rikollisryhmälle määritellyn rakenteen osalta, mikä on erityisen mielenkiintoista tämän tutkimuksen kannalta. Wienin yleissopimuksesta poike- ten vuoden 2004 neuvoston puitepäätöksen⁵³ kohteena ovat ennen kaikkea huumausaineiden ja lähtöaineiden laittomaan valmistukseen ja kauppaan osallistuneet henkilöt.⁵⁴ EU:n vuoden 1998 yhteisen toiminnan, Palermon sopimuksen tai Euroopan unionin neuvoston määritel- mät järjestäytyneelle rikollisryhmälle eivät sisällä ryhmän hierarkkiseen rakenteeseen liitty- vää elementtiä. Palermon sopimuksessa edellytetään, että kyseessä on ”rakenteeltaan jäsen- tynyt ryhmä”, mikä tarkoittaa ryhmää, joka ei ole satunnaisesti muodostettu rikoksen väli- töntä tekemistä varten. Palon mukaan tämä tarkoittaa sitä, että ryhmän jäsenillä ei välttä- mättä tarvitse olla muodollisesti määriteltyjä rooleja, jäsenyyden ei tarvitse olla jatkuvaa, eikä ryhmältä myöskään edellytetä pitkälle kehittynyttä sisäistä rakennetta, jotta ryhmä voi- taisiin määritellä järjestäytyneeksi rikollisuudeksi.⁵⁵

50 Nuotio 2008, s. 196–197; Kimpimäki 2015, s. 301.

51 Kimpimäki 2015, s. 301.

52 Van Koppen ym. 2010, s. 357.

53 Neuvoston puitepäätös 2004/757/YOS, tehty 25 päivänä lokakuuta 2004, laittoman huumausainekaupan ri- kostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta.

54 Kimpimäki 2015, s. 310.

55 Palo 2010, s. 168–169.

(30)

Järjestäytyneelle rikollisuudelle on siis useita kansainvälisissä sopimuksissa sovittuja mää- ritelmiä.⁵⁶ Palon mukaan pakolliset reunaehdot kansallisille rikollisryhmän määritelmille perustuvat kansainvälisestä sääntelystä Palermon yleissopimukseen⁵⁷, Euroopan unionin valtioiden vuoden 1998 yhteiseen toimintaan⁵⁸ sekä tulevaisuudessa myös järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevaan puitepäätökseen⁵⁹.⁶⁰ Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kan- sainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Palermon yleissopimuksen 2 artiklassa järjestäytynyt rikollisryhmä on määritelty seuraavasti: ”[j]ärjestäytynyt rikollisryhmä tarkoittaa sellaista kolmen tai useamman henkilön muodostamaa rakenteeltaan jäsentynyttä ryhmää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja jonka tarkoituksena on tehdä yksi tai useampi vakava rikos tai tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetty teko välittömän tai välillisen taloudellisen tai muun aineellisen hyödyn saamiseksi”. Yhteisen toiminnan vuoden 1998 sopimuksen 1 artiklan mukaan ”rikollisjärjestöllä tarkoitetaan useamman kuin kahden henkilön muodostamaa tietyn ajan kestävää järjestäytynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen sellaisia rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vä- hintään neljän vuoden pituinen vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide tai sitä ankarampi rangaistus, olivatpa nämä rikokset itsessään tavoitteena tai keino saada aineellista hyötyä ja tarpeen mukaan vaikuttaa aiheettomasti viranomaisten toimintaan.”⁶¹

Neuvoston puitepäätöksen 1 artiklan mukaan

”1) ’rikollisjärjestöllä’ [tarkoitetaan] rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä tehdäkseen rikoksia, joista voi enimmillään seurata vähintään neljän vuoden pituinen

56 Valtioneuvoston periaatepäätös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiasta 7.3.2013, s. 4. Järjestäy- tynyttä rikollisuutta koskee Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ylikansallisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yleissopimus (SopS 20/2004). Sopimuksen mukaan siihen liittyneiden valtioiden tulee säätää kansalli- sesti rangaistavaksi mm. rikollisjärjestön toimintaan osallistuminen, rahanpesu sekä lahjonta. Huumausaineri- koksia ei erikseen sopimuksessa mainita, mutta sopimuksella on yhtäläisiä tavoitteita Wienin huumausaineso- pimuksen (SopS 44/1994) kanssa. OM 2002, s. 9, 17, 22, 24.

57 Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus, 1371/2003, SopS 18/2004.

58 Euroopan unionin neuvosto, Yhteinen toiminta 21 päivältä joulukuuta 1998, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella, rikollisjärjestöön osallistumisen kriminali- soinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa, (98/733/YOS) EYVL L 351, 29.12.1998.

59 Euroopan unionin neuvoston puitepäätös, tehty 24 päivänä lokakuuta 2008, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta, (2008/841/YOS) EUVL L 300/42, 11.11.2008.

60 Palo 2010, s. 153.

61 Palo 2010, s. 157.

(31)

tai sitä ankarampi vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, saa- dakseen niistä suoraan tai välillisesti taloudellista tai muuta aineellista hyötyä;

2) ’rakenteeltaan jäsentyneellä yhteenliittymällä’ yhteenliittymää, jota ei ole satunnaisesti muodostettu rikoksen välitöntä tekemistä varten, jonka jäsenillä ei tarvitse olla nimenomaisesti määriteltyjä tehtäviä, jonka jäsenyyden ei tarvitse olla jatkuvaa ja jolla ei tarvitse olla kehitty- nyttä rakennetta.”

Lisäksi EU:ssa on käytössä EU:n neuvoston päätöksen⁶² 11-kohtainen määritelmä ENFO- POL-määritelmä. Ryhmä katsotaan järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, jos se täyttää luettelon kohdista vähintään kohtien 1, 3, 5 ja 11 edellytykset ja sen lisäksi vähintään kahden muun kohdan edellytykset:

1. Ryhmään kuuluu enemmän kuin kaksi henkilöä.

2. Kullakin ryhmän jäsenellä on ryhmässä oma, määrätty tehtävä.

3. Ryhmä toimii pitkän tai rajoittamattoman ajan.

4. Ryhmässä on sisäinen kuri ja kontrolli.

5. Ryhmää epäillään törkeistä rikoksista.

6. Ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla.

7. Ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja.

8. Ryhmä käyttää peiteyhtiöitä.

9. Ryhmä harjoittaa rahanpesua.

10. Ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin.

11. Ryhmän toiminnassa on taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu määräävänä tekijänä.

Palon mukaan kaikki ryhmittymät, jotka täyttävät ENFOPOL-määritelmän kriteerit, täyttä- vät myös EU:n yhteiseen toimintaan sisältyvän määritelmän kriteerit, sillä ENFPOL-määri- telmä on tarkemmin rajattu.⁶³ ENFOPOL-määritelmän mukaan tyypillinen huumausainerikoksia tekevä yhteenliittymä täyttää usein aina vaadittavien neljän kohdan lisäksi kohdat 2, 4 ja 6, mutta tästä huolimatta koventamisperustetta on suoraan harvoin sovellettu, sillä EN- FOPOL-määritelmä ei ole oikeudellisesti sitova.⁶⁴

62 EU:n neuvoston päätös 6204/2/97 ENFOPOL 35 REV 2.

63 Palo 2010, s. 157.

64 HE 263/2014 vp, s. 19.