Presidenttiä tarvittaisiin jälleen TKK:n historia päättyy kuvauk- seen kansainvälistymisen kasvus- ta ja rehtori Matti Pursulan kir- joitukseen suunnitteilla olevasta innovaatioyliopistosta. Pursulan mukaan monilla tärkeillä tutki- muksen aloilla olemme jäämässä jälkeen kansainvälisestä huipputa- sosta. Väärän kansallisen koulutus- ja teknologiapolitiikan seuraukse- na yliopistojen perusrahoitus on riittämättömätöntä. Erityisesti lai- teriippuvaisilla tekniikan aloilla tutkimusedellytykset ovat nopeas- ti heikentyneet.
Innovaatioyliopiston tarkoituk- sena on olla selkeästi tutkimusyli- opisto, jonka tavoitteena on pyrki- mys kansainväliselle huipputasolle Suomen elikeinoelämän kannalta tärkeillä aloilla. Se vaatii olennai- sesti nykyistä parempia resursse- ja. Innovaatioyliopisto olisi säätiö- pohjainen. Peruspääomasta 500 miljoonaa euroa tulisi valtiolta ja 200 miljoonaa euroa yrityksiltä.
Vuotuinen valtion rahoitus tulisi kaksinkertaistaa 171 miljoonasta 342 miljoonaan.
Totean, että teknillistieteelli- nen perustutkimus ja siihen nojaa- va opetus ovat erityisesti 1990-lu- vun laman aikana ja sen jälkeen jälleen joutuneet huononevaan ti- lanteeseen. Poliitikoilla ei ole sel- vää käsitystä TKK:n merkityksestä Suomen tulevaisuudelle. Sitä osoit- taa innovaatioyliopiston hidas toi- mintaan saattaminen. Hallitus on jo tinkinyt toimintavarojen lisäyk- sestä lähes puolet, ja lisäys alkaisi vasta syksyllä 2009. Jälkeenjäänei- syys kansainvälisestä tasosta on to- dettu, joten ei ole perusteltua an- taa sen edelleen kasvaa odotetta- essa innovaatioyliopiston virallis- ta alkamista. Nyt tarvittaisiin taas
tasavallan presidenttiä vauhditta- maan toimintaa.
Kirjoittaja on Teknisen korkeakoulun radiotekniikan emeritusprofessori.
Kylmäfyysikon kuumat paikat
Juhani Kakkuri Olli V. Lounasmaa: Täällä ei näperrellä! Suomen Tiedeseura 2008.
Teknillisessä korkeakoulussa oli ta- kavuosina kaksi kuuluisaa profes- soria, nimittäin Martti Tiuri, joka tähtäsi mahdollisimman ylös, ja Olli Lou nasmaa, joka tähtäsi mah- dollisimman alas. Tässä kaskuk- si tarkoitetussa väitteessä oli totta enemmän kuin toinen puoli, olihan Tiuri uranuurtaja tekokuusovellus- ten alalla maassamme. Lounasmaa puolestaan keskittyi työntäyteisinä vuosinaan ultramatalien lämpöti- lojen fysiikkaan.
Lounasmaan äskettäin ilmesty- nyt postuumi muistelmateos Tääl- lä ei nä perrellä! on mielenkiintois- ta luettavaa, kiitos Kiti Müllerin, kir joit ta jan tyttären, joka on toi- mittanut isänsä muistelmien alku- peräisestä liki tuhatsivuisesta käsi- kirjoituksesta 500-sivuisen muis- telmateoksen. Teos käsit tää kolme itsenäisesti luettavaa osaa. Niis- tä ensimmäinen, Po jannaska lista vaariksi, keskittyy henkilökuvaan, äidin- ja isän sukuun, lapsuus- ja nuoruusvuosiin, opiskelu- ja tutki- januran alkuvuosiin, per heeseen ja per he-elämään.
Kouluiässä Lounasmaalla oli monta harrastusta, kuten posti- merkit, joita hän keräili keskikou- lun loppuvuosina ja lukion alussa.
15–18 vuo tiaana hän harrasti täh- titiedetttä. Hän kävi ahkerasti täh- titieteellisen yhdistyksen Ursan ko- kouksissa, luki kaikki saatavilla ol- leet suomen kieliset tähtitieteelliset teokset ja toimi yleisö iltoina täh- tien näyttäjänäkin Ursan tähtitor- nissa. Ursan sihteeri Pentti Kalaja, johon hän tutustui tähtitieteen mer- keissä, pestasi hänet kahtena kesä- nä avustajaksi Geo deettisen laitok- sen kolmiomittaus töihin, joita teh- tiin Pudasjärvellä ja Ranualla.
Vuonna 1949 Lounasmaa val- mistui ylioppilaaksi arvosanalla laudatur. Kou lumenestyksen pe- rusteella oli itsestään selvää, että hän ryhtyisi opiske lemaan mate- maattisia aineita. Teknillinen kor- keakoulu kiinnosti häntä kovasti, mutta koska hän vastavalmistunee- na ylioppilaana pelkäsi epäonnis- tumista pääsykokeessa, hän valitsi opin ahjokseen Helsingin yliopis- ton ja pääaineekseen fysiikan, jota niihin aikoihin pääsi opiskelemaan ilman pääsykoetta. Filosofian kan- didaatiksi hän valmistui tammi- kuussa 1953. Valmistumista seura- si osapäiväinen as sistentin toimi fy- siikan laitoksella ja samantapaisia tehtäviä Teknillisen korkeakoulun yleisellä osastolla.
Elämänurastaan Lounasmaa sai paljolti kiittää Väinö Hovia, Turun yli opiston professoria, joka oli päättänyt käynnistää matalien lämpötilojen fysiikan tutkimuksen Suomessa. Hovi arveli, että Lou- nasmaa olisi sopiva henkilö autta- maan häntä. Yhteistyöstä tuli tot- ta, kun Lounasmaa hyväksyi Hovil- ta saamansa työtarjouksen ja muut- ti vaimonsa kanssa Turkuun.
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 8 79
Vuonna 1955 Hovi päätti lä- hettää assistenttinsa Oxfordin yli- opiston Clarendon-laboratorioon väitöskirjatyötä varten. Siellä Lounas maa työs kenteli äärim- mäisen uutterasti. Tarvittavat he- liumin faasidiag rammiin liittyvät mittauk set valmistuivat kahdes- sa vuodessa. Tulokset analysoitiin Turun yliopistossa. Työtä oli pal- jon, sillä mittaus tuloksia oli valta- va määrä ja ne oli analysoitava kä- sikäyttöisellä laskukoneella, koti- tietokoneita kun ei siihen aikaan ollut käytettävissä.
Kun väitöskirja oli valmis, Lou- nasmaa matkusti takaisin Oxfor- diin, jossa työ tarkastettiin ja hy- väksyttiin kesäkuussa 1958. Ennen Suomeen paluu taan vastavalmistu- nut tohtorimme hankki kirkkaan- punaisesta ve rasta ja sinisestä sil- kistä valmistetun Oxfordin yli- opiston filosofian tohtorin kaa vun, jota hän sittemmin piti kymme- nissä väitöstilaisuuksissa ja akatee- misissa juhlissa.
Vuonna 1959 Lounasmaa alkoi suunnitella työskentelyä Yhdysval- loissa, jota siihen aikaan pidettiin tieteen mekkana. Tutkijatohtorin paikka löytyi Argonne National Laboratoriosta, joka sijaitsi Chica- gon lähei syy dessä. Hän työskente- li siellä kuusikymmenluvun alussa kaikkiaan kolme vuotta ja yhdek- sän kuukautta. Argonnessa hän käynnisti muun muassa laajaksi muodos tuneen tutki musohjelman, jonka aikana hän mittasi alueel- la 0,3–4,2 K lähes kaik kien harvi- naisten maametallien ominaisläm- möt. Tulok sistaan hän laati 12 jul- kaisua, jotka ilmestyivät Physical Review -lehdessä. Tulokset olivat tark koja ja tekivät hänen nimensä tunnetuksi kalorimet riikan alalla.
Asiantun tijalausuntojen mukaan
näiden töiden tieteel linen merki- tys oli ratkaiseva, kun hän vuonna 1964 voitti haku kisan Teknillisen korkea koulun profes suurista.
Lounasmaa viihtyi hyvin Ar- gonnessa ja olisi ehkä jäänyt py- syvästi Yh dysval toihin, ellei hänen vaimonsa olisi vastustanut ajatusta jyrkästi. Jälkeenpäin hän oli vai- molleen hyvin kiitollinen, että tämä esti hänen jäämi sensä Yhdysvaltoi- hin. Tultuaan nimitetyksi teknilli- sen fysiikan pro fesso riksi Teknil- liseen korkeakouluun hän muut- ti perheineen Turusta lapsuutensa maisemiin Helsinkiin asuakseen siellä elämänsä loppuun asti.
Suurimman osan muistelmis- ta täyttää sen toinen osa Elämän- työni: Kylmälaboratorio. Siinä Lou- nasmaa kertoo, miten Kylmälabo- ratorio pe rustettiin, miten sen toi- minta lähti käyntiin ja mitä vuosien varrella saatiin aikaan. Hänelle it- selleen oli alusta asti selvää, min- kälaisen labo ratorion hän halusi.
Hän tiesi myös varsin hyvin, että huippuyksikköä ei perusteta vaan se syntyy – jos on syntyäkseen! Al- kuun pääsyä helpotti sekin, että hän sai miltei heti, vuosiksi 1966–68, varttuneiden tieteen harjoittajien apura han. Vielä tär keämpää labo- ratorion tulevaisuuden kan nalta oli hänen nimityksensä tutkija- professoriksi Suomen Akate miaan 1970-luvun alussa. Kylkiäisinä saa- tiin kaksi vanhem man tutkijan vir- kaa, kaksi nuoremman tutki jan vir- kaa ja kaksi tutkimus assistentin tointa sekä 200 000 markan vuo- tuinen la boratoriomääräraha.
Myöhemmistä kehitys vaiheista tärkein oli Kylmälaboratorion itsenäis tyminen erilliseksi, suo- raan korkea koulun hallintokolle- gin alaiseksi tutki musyksiköksi ja Lou nasmaan nimitys pysyväksi
tutkijapro fes soriksi Suomen Aka- temiaan. Akateemikon arvon hän sai vuonna 1997.
Kylmälaboratorion toimin- ta lähti pikkuhiljaa käyntiin, mut- ta kun alkuun päästiin, saatiin pal- jon tuloksia. Laboratorion maine pe rustui tuloksiin lähinnä kolmel- la alueella, nimittäin supraneste helium-3:n tutki mustuloksiin, yti- mien magneettisen järjestäytymi- sen tutkimustulok siin ja aivojen magne to enkefalografiaan. Tärkein yksittäinen tulos oli helium-3:n supra juokse vuuden todentaminen vuonna 1973. Se nosti laboratori- on maail man luok kaan. Tavallis- ta lukijaa kiinnostavista tulok sista mainitta koon ”kyl myy den” maail- manennätykset: Lounasmaan aika- na saavutettu 280 piko kelvinin (0,000 000 000 28 K) lämpöti- la ja myö hemmin saavu tettu 100 pikokelvinin lämpötila. Myös sanomaleh distö oli niistä kiinnos - tunut. Vuonna 1996 oltiin lähel- lä fysiikan Nobel-pal kintoa. Se jäi kui tenkin saamatta, Lounasmaan mu kaan mahdollisesti siksi, että Otanie messä oli jääty liian pitkäk- si ajaksi tutkimaan supra nes teen jäähtymisen mekanismeja.
Kylmälaboratoriossa oli jo 1970-luvun alussa työskentelemäs- sä useita ulkomaisia tiedemiehiä.
Heiltä saatiin tehokkaasti uutta tieteellistä tietoa. Tunnetuimmis- ta vie raili joista mainittakoon täs- sä yhteydessä vain venäläinen aka- teemikko Pjotr Kapitza, joka vierai- li kylmälaboratoriossa kaksi kertaa.
Hänen arvo valtansa tuella Lounas- maa pystyi käynnistämään usei- ta Suomen ja Neu vostoliiton vä- lisiä yhteistyöprojekteja kylmäfy- siikan alalla.
Muistelmiensa kolmannessa osassa Tiedepolitiikkaa Lounas-
80 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 8
maa kommentoi osallistumistaan vuosina 1969–1970 korkeakoulu- jen hallin non uudistamisesta käy- tyyn taisteluun, joka pyöri ”Mies ja ääni” -isku lauseen ympärillä. Pro- fessoriliiton osuus hallinnon uu- distamista kos keneessa taistelussa on hänen mielestään jäänyt kovin vähälle huomiolle, vaikka liiton pa- nos on ollut siihen liittyvän lakiesi- tyksen, Lex Viro laisen, kukistami- sessa aivan keskeinen ja myöhem- pien Lex Itälän ja Lex Sund qvistin kaatamisessa sangen tärkeä.
Muistelmiensa loppupuheen- vuorossa, Minulla on ollut hyvä elämä, Lounasmaa nostaa Kylmä- laboratorion tieteen edelläkävijäk- si Suomessa, ja syys täkin, sillä tu- lokset olivat komeita. Laboratoriol- la oli hänen johtaja kautenaan kaksi tehtävää, kansainvälisesti korkea- tasoinen tutkimus ja nuorten kou- lutus. Vuoden 1995 loppuun men- nessä ilmestyi lähes 1 200 julkaisua ja vuoden 1996 lopussa oli valmis- tunut 58 tekniikan, lääke tieteen, fi- losofian tai psykologian tohtoria, ja mikä parasta, heistä useim mat alle 30-vuotiaina. Vuoden 2002 lopus- sa tohtorien lukumäärä oli 80. Pro- fessoria pidetään sitä etevämpänä, mitä suurempi koulukunta hänellä on. Tässä mielessä Lounasmaa oli superetevä.
Kirjoittaja on Geodeettisen laitoksen täysinpalvellut johtaja.
Paperipinkat ja
mappikasat arkistoksi!
Yhdistyksesi arvokas työ ansaitsee arvokkaan kohtelun.
Arkisto-opas auttaa vanhan arkiston järjestämisessä ja nykyisessä toiminnassa syntyvän aineiston arkistoinnissa.
Selkeät ohjeet myös sähköiseen arkistointiin ja materiaalin
säilyttämiseen julkisissa arkistoissa.
Alla artiklar även på svenska!
Hinta Tiedekirjassa15 €
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 8 81
