T yöntekijöiden koulutus ja kokemus rakennemuutoksen muovaajana toimipaikkatasolla
*PETRI BÖCKERMAN Tutkija
Palkansaajien tutkimuslaitos HANNU PIEKKOLA Tutkimusohjaaja
Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos
1. Johdanto
Rakennemuutos on olennainen osa suhdanne- vaihteluja.JosephA. Schumpeter(1942) luon- nehti taantumia »luovan tuhon» aikakausina.
Voimakkaiden taantumien aikana tuotantora- kenne muuttuu siten, että tuottavuudeltaan hei- koimmat yritykset (ja toimipaikat) karsiutuvat pois konkurssien myötä, ja kansantalouden tuottavuus paranee pitkän aikavälin näkökul-
masta. Työpaikkojen syntyminen ja häviäminen on puolestaan välttämätön edellytys rakenne- muutoksen toiminnalle kansantaloudessa.
Kirjoituksessa luonnehditaan työpaikka- ja työntekijävirtoja koulutus- ja työkokemusryh- mittäin, jolloin saadaan näkemys siitä, miten ra- kennemuutoksen taakka kohtaantui Suomessa 1990-luvun alun syvän laman aikana. Tarkaste- lu perustuu kattavaan toimipaikka-aineistoon.
Tavoitteena on luonnehtia rakennemuutosta ni- menomaan keskeisimmissä työntekijäryhmissä.
Kirjoitus jakaantuu viiteen osaan. Ensimmäi- sessä osassa esitellään työpaikka- ja työntekijä- virtojen määritelmiä. Toisessa osassa kiteyte- tään käytetyn toimipaikka-aineiston keskeisim- piä piirteitä tutkimusongelman näkökulmasta.
Kolmannessa osassa tarkastellaan työmarkki-
* Hanketta on rahoittanut Suomen Kulttuurirahasto.
Tutkimus on samalla osa myös Helsingin Kauppa- korkeakoulun ja Tilastokeskuksen yhteistä projektia:
»Työvoiman kysyntä ja palkanmuodostus pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja klustereissa», jonka on rahoittanut SuomenAkatemia. KiitämmeMika Mali- rantaahyödyllisistä kommenteista
257 noiden bruttovirtoja koulutusryhmittäin. Nel-
jännessä osassa keskitytään työkokemusryhmit- täiseen tarkasteluun. Kirjoitus päättyy yhteen- vetoon.
2. Määritelmiä
Tutkimuksessa tarkastellaan työpaikka- ja työn- tekijävirtojen asteita prosentteina (esim.Davis, Haltiwanger&Schuh1996;Ilmakunnas&Ma- liranta 2000, 3–21). Työpaikka- ja työntekijä- virrat suhteutetaan työllisten määrään siten, että vuoden t virta jaetaan vuosien t ja t-1 työnteki- jämäärän keskiarvolla annetulla tarkastelutasol- la (ts. työntekijäryhmittäin). Lasketut työpaik- kavirtojen asteet voivat periaatteessa vaihdella välillä 0–200 %. Tutkimuksessa tarkastellaan vuosittaisia virtoja.
Työpaikkavirtoja kuvaamaan käytetään tun- nuslukuja:
JCR: työpaikkojen syntymisaste (»job creation rate») (eli työpaikkojen muutos työvoimaa li- sänneillä toimipaikoilla suhteessa työvoimaan) JDR: työpaikkojen häviämisaste (»job destruc- tion rate») (eli työpaikkojen (absoluuttinen) muutos työvoimaa vähentäneillä toimipaikoilla suhteessa työvoimaan)
JRR = JCR + JDR (»gross reallocation rate») (eli työpaikkojen vaihtuvuusaste)
EJR = JRR – |NET| (»excess reallocation rate») (eli ylimääräinen työpaikkojen vaihtuvuusaste), jossa NET (= JCR–JDR) on työllisyyden netto- muutosaste.Ylimääräinen työpaikkojen vaihtu- vuusaste kuvastaa työpaikkojen samanaikaista syntymistä ja häviämistä taloudessa, ja sitä voi- daan samalla käyttää rakennemuutoksen mitta- rina.
Työntekijävirtoja kuvaamaan käytetään tun- nuslukuja:
HRR: työntekijöiden sisäänvirtausaste, ts. palk- kaamisaste (»hiring rate»), toimipaikoille tullei- den uusien työntekijöiden määrä suhteessa työ- voimaan
SRR: työntekijöiden ulosvirtausaste, ts. irtisa- nomisaste (»separation rate»), toimipaikoilta lähteneiden työntekijöiden määrä suhteessa työ- voimaan
WFR = HRR + SRR (»worker reallocation rate») (eli työntekijöiden vaihtuvuusaste) CHR = WFR – JRR: kirnuamisaste (»churning rate») (ts. työntekijöiden ylimääräinen vaihtu- vuusaste).
3. Aineisto
Tutkimuksessa hyödynnetään kattavaa toimi- paikka-aineistoa, jossa seurataan samoja toimi- paikkoja vuodesta 1987 vuoteen 1996 sekä ote- taan mukaan uusia tutkimusajanjakson aikana syntyneitä toimipaikkoja1. Kyseessä on koko- naistutkimus.
Keskeinen osa tutkimusta on toimipaikkojen demografinen analyysi, jossa on yritetty erottaa toisistaan toimipaikkojen epäaitoja syntymiä ja kuolemia aidoista toimipaikkatunnuksen muu- toksista. Toimipaikkatunnuksen vaihtumista ei ole tarkastelussa pidetty aitona, jos yli 60 pro- senttia jonkin toimipaikan työntekijöistä jatkaa toisessa toimipaikassa.
Toimipaikka-aineisto kattaa kansantalouden päätoimialat. Aineiston toimialoja ovat teolli- suus, rakentaminen, kauppa, sekä kokonaisuus, joka koostuu liike-elämän palveluista.Artikke-
1 Kyyrä (1999) tarkastelee yritysaineiston ominai- suuksia.
lin tarkastelu keskittyy teollisuuteen2. Myös- kään kansainvälisissä tutkimuksissa ei ole mu- kana julkista sektoria. Syynä tähän on se, että julkisella sektorilla toimipaikan käsitettä on vai- keata täsmentää.
Kansainvälisissä tutkimuksissa työpaikkojen syntymistä ja häviämistä on tavallisesti tarkas- teltu käyttäen ainoastaan tehdasteollisuuden tie- toja, joten tutkimuksen toimipaikka-aineisto on kattavampi toimialarakenteeltaan, ja mahdollis- taa siten työpaikkojen syntymisen ja häviämi- sen sekä työntekijävirtojen monipuolisen luon- nehdinnan Suomen taloudessa.
Aineistoon on yhdistetty tietoja useammista tilastoista, mutta sen ytimenä on Tilastokeskuk- sen ylläpitämä työssäkäyntitilasto sekä yritysre- kisterien tietoja sisältävä kokonaisuus. Työssä- käyntitilasto on saatavissa vuosilta 1987–96.
Henkilö on poimittu aineistoon työssäkäyntiti- lastosta, jos häneen oli liitettävissä liikeyrityk- sen toimipaikkatunnus ainakin yhtenä tarkaste- luperiodin vuotena (Kyyrä 1999). Henkilön toi- mipaikkatunnus määräytyy vuoden viimeisellä viikolla voimassa olleen työsuhteen perusteella.
Tutkimuksessa on käytetty neljää koulutus- ja työkokemusryhmää3. Artikkelin tarkastelu keskittyy kuitenkin sekä koulutuksen ja työko- kemuksen osalta ainoastaan kahteen ryhmään.
Koulutuksen osalta tarkastellaan korkeimmin koulutettuja (ts. työntekijöitä, joilla on ylempi
korkeakoulututkinto) ja kaikkein heikoimmin koulutettuja (ts. työntekijöitä, joilla on ainoas- taan peruskoulututkinto). Työntekijän yleinen työkokemus on laskettu perustuen ao. henkilön ikään ja koulutukseen4. Työkokemuksen osalta tarkastellaan työntekijöitä, joilla on yleistä työ- kokemusta yli 25 vuotta (ts. ikääntyneitä työn- tekijöitä) sekä ryhmää, jolla on yleistä työko- kemusta alle viisi vuotta (ts. nuoria työntekijöi- tä, jotka ovat vasta hiljattain tulleet työmarkki- noille).
4. Koulutus suojasi lamaa vastaan
Työpaikkojen syntymisasteen rakenteellinen taso on ollut vuosina 1989–1996 korkeammalla tasolla ylemmän korkeakoulututkinnon suoritta- neille verrattuna ainoastaan peruskoulututkin- non hankkineille toteutuneeseen työpaikkojen syntymiseen teollisuuden toimipaikoilla5 (Ku- vio 1).Perssonin (1999) tutkimuksen mukaan vastaava havainto pätee Ruotsissa. Havaintoa voidaan selittää työntekijöille asetetun vaati- mustason jatkuvalla nousulla6. Myös 1990-lu- vun syvän laman aikana korkeasti koulutetuille syntyi suhteellisesti huomattavasti enemmän
2 PiekkolajaBöckerman(2000) sisältää yksityiskoh- taisemman tarkastelun.
3 Vainiomäki(1999) käyttää tutkimuksessaan samo- ja koulutusryhmiä. Vainiomäki (1999) erittelee tek- nologista muutosta ja työntekijöiden taitojen parane- mista teollisuudessa tarkastelemalla toimipaikkojen sisäisiä siirtymiä ja toimipaikkojen välisiä siirtymiä mm. työntekijöiden koulutuksessa. Tulosten mukaan merkittävin osuus työntekijöiden taitojen parantumi- sesta selittyy toimipaikkojen sisäisillä siirtymillä.
4 Yleinen työkokemus on laskettu vähentämällä hen- kilön iästä hänen koulutuksensa kesto vuosina. Tut- kimuksessa käytetty yleisen työkokemuksen mittari kuvastaa työntekijän potentiaalista yleistä työkoke- musta, joka yliarvoi erityisesti naisten kohdalla todel- lisuudessa karttunutta yleistä työkokemusta.
5 Ainoastaan rakentamisessa työpaikkojen syntymis- aste on ollut vuosina 1989–1996 keskimäärin kor- keammalla tasolla heikoimmin koulutetuille verrattu- na korkeimmin koulutettuihin työntekijöihin. Syynä tähän on se, että rakentamisessa työntekijöille ei tyy- pillisesti aseteta korkeata koulutusvaatimusta.
6 Myös koulutuksen tarjonta on kasvanut samalla, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa.
259 työpaikkoja kuin heikoimmin koulutetuille, jo-
ten myös työpaikkavirtojen perusteella voidaan väittää, että koulutus suojasi syvän laman vai- kutuksia vastaan.
Tosin laman alkaessa työpaikkojen syntymis- aste heikkeni jyrkemmin nimenomaan korkeim- min koulutetuille puolittuen kolmen vuoden ai- kana. Työpaikkojen syntymisasteen elpyminen käynnistyi kuitenkin nopeasti korkeimmin kou- lutetuille vuodesta 1991 alkaen. Heikoimmin koulutetuille työntekijöille työpaikkojen synty- misaste pysytteli sitä vastoin hyvin matalalla ta- solla vuosina 1991–1993.
Työpaikkojen häviämisaste on ollut vuosina 1989–1996 korkeammalla tasolla peruskoulu- tutkinnon hankkineille työntekijöille(Kuvio 2), joten työpaikkojen vaihtuvuusaste (työpaikko- jen syntymis- ja häviämisasteen summa) on
suurin piirtein samalla tasolla kummassakin koulutusryhmässä. Suomen taloudessa onkin paljon työpaikkojen vaihtuvuutta myös kor- keimmin koulutettujen keskuudessa. Tilanne poikkeaa muista Pohjoismaista, joissa työpaik- kojen vaihtuvuus ei ole yhtä voimakasta kor- keasti koulutetuilla verrattuna muihin työnteki- järyhmiin7. Työpaikkojen häviämisasteessa ta- pahtui lisäksi 1990-luvun alussa repeämistä koulutusryhmien välillä korkeimmin koulutet- tujen työntekijöiden eduksi verrattuna lamaa edeltäneeseen tilanteeseen. Laman aikana työ- paikkojen syntymisasteessa tapahtunut jyrkkä aleneminen merkitsee sitä, että työpaikkojen Kuvio 1. Työpaikkojen syntymisaste heikoimmin (JCR1) ja korkeimmin (JCR4) koulutetuille teollisuudessa vuosina 1989–1996.
7 Graversen(2000) raportoi Pohjoismaita koskevia tuloksia työntekijöiden liikkuvuudesta koulutusryh- mittäin.
vaihtuvuusaste ei ole käyttäytynyt Suomessa vuosina 1989–1996 selkeän vastasyklisesti ku- ten useimmissa teoreettisissa tarkasteluissa ole- tetaan8.
Työpaikkojen ylimääräinen vaihtuvuusaste (ts. työpaikkojen samanaikainen syntyminen ja häviäminen annetussa työntekijäryhmässä) ku- vastaa kansantalouden rakennemuutoksen voi- makkuutta. Laman aikana työpaikkojen ylimää- räisen vaihtuvuudessa tapahtui alenemista la- maa edeltäneeseen tasoon verrattuna9(Kuvio 3).
Laman syvyys 1990-luvun alussa aiheutti sen, että työpanosta sopeutettiin hyviin aikoihin ver-
rattuna enemmän samaan suuntaan toimipaik- katasolla. Työpaikkavirtojen avulla tarkastellen rakennemuutos näyttäisi olevan hieman voimak- kaampaa korkeimmin koulutetuille ainoastaan peruskoulututkinnon hankkineisiin työntekijöi- hin verrattuna lukuun ottamatta vuosia 1994 ja 1995. Työpaikkojen ylimääräinen vaihtuvuusas- te kuvastaa samalla työpanoksen sopeuttamisen heterogeenisuutta toimipaikkatasolla. Korkeim- min koulutettujen työntekijöiden suurempaa työpaikkojen ylimääräistä vaihtuvuusastetta eri- tyisesti 1990-luvun alun romahduksen aikana voidaan selittää korkeimmin koulutettujen mo- Kuvio 2. Työpaikkojen häviämisaste heikoimmin (JDR1) ja korkeimmin (JDR4) koulutetuille teollisuudessa vuosina 1989–1996.
8 DavisinjaHaltiwangerin(1990) mallin mukaan taantuman aikana työpaikkojen häviämisasteessa ta- pahtuu voimakasta nousua, mutta työpaikkojen syn- tymisaste ei ole riippuvainen talouden tilasta.
9 IlmakunnaksenjaMalirannan(2000) toimialoittai- nen tarkastelu tuottaa saman tuloksen työpaikkojen ylimääräisen vaihtuvuuden käyttäytymisestä 1990- luvulla.
261 nipuolisemmalla ammattirakenteella, jolloin ta-
loudessa tapahtuvilla häiriöillä ei ole ainoastaan yhdensuuntaisia vaikutuksia työpanoksen so- peuttamiseen toimipaikkatasolla. Syvän laman aikana toimipaikkatasolla luotiin enemmän työ- paikkoja korkeimmin koulutetuille.
Koulutusryhmittäistä tarkastelua on syytä laajentaa myös työntekijävirtojen tarkasteluun, joka täydentää näkemystä laman aikaisesta so- peutumisesta toimipaikkatasolla. 1990-luvun alun syvän laman aikana työntekijöiden sisään- virtaus toimipaikkoihin heikkeni hyviin aikoi- hin verrattuna(Kuvio 4). Uusien työntekijöiden palkkaaminen toimipaikkoihin heikkeni kuiten- kin nopeammin korkeimmin koulutettujen ryh- mässä laman alkaessa.Elpymisen käynnistyes- sä vuosina 1993–1994 työntekijöiden sisäänvir-
taus (ts. uusien työntekijöiden palkkaaminen toimipaikkoihin) nousi sitä vastoin suurin piir- tein yhtä voimakkaasti kummassakin koulutus- ryhmässä. Työntekijöiden rakenteellinen si- säänvirtausaste on heikoimmin koulutetuilla huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin kor- keimmin koulutetuilla teollisuuden toimipai- koilla. Palvelualoilla koulutustasojen välinen ero sisäänvirtauksessa on pienempi, ja selittyy lähinnä 1980-luvun lopun havainnoilla, jolloin korkeimmin koulutettujen sisäänvirtaus oli erit- täin suurta verrattuna heikoimmin koulutettui- hin työntekijöihin.
Työntekijöiden ylimääräinen vaihtuvuusaste (eli kirnuamisaste) kuvastaa lähinnä työnteki- jöiden vapaaehtoista työpaikkojen vaihtamista, jota ei voida liittää työpaikkojen muutoksiin Kuvio 3. Työpaikkojen ylimääräinen vaihtuvuusaste heikoimmin (EJR1) ja korkeimmin (EJR4) koulutetuille teollisuudessa vuosina 1989–1996.
toimipaikkatasolla10. Kirnuamisaste on tulosten mukaan ylemmän korkeakoulututkinnon hank- kineilla huomattavasti korkeammalla tasolla kuin ainoastaan peruskoulututkinnon hankki- neilla työntekijöillä(Kuvio 5). Havaintoa voi- daan selittää sillä, että korkeimmin koulute- tuilla työntekijöillä on runsaammin yleistä in- himillistä pääomaa, jota on mahdollista hyö- dyntää lukuisissa eri työtehtävissä. Laman aika- na molempien koulutusryhmien kirnuamisas- teessa tapahtui tuntuvaa alenemista. Selitykse-
nä on lähinnä se, että laman aikaisen tuntuvan epävarmuuden vallitessa työntekijät pitivät kiinni työpaikoistaan, eivätkä uskaltaneet vaih- taa vapaaehtoisesti työpaikkaansa11. Työpaikan vaihtaminen olisi merkittynyt suurella todennä- köisyydellä työttömyysjaksoa ja jopa pysyviä ansiomenetyksiä. Vaihtoehtoinen tulkinta on se, että 1990-luvun laman aikana työntekijöiden liikkuvuus väheni sen tähden, ettei avoimia va- kansseja yksinkertaisesti ollut tarjolla, koska la- man aikana toimipaikat sopeuttivat työvoiman määräänsä ensisijaisesti rekrytointeja vähentä- mällä.
Kuvio 4. Työntekijöiden sisäänvirtausaste heikoimmin (HHR1) ja korkeimmin (HHR4) koulutetuilla teolli- suudessa vuosina 1989–1996.
10 Tulkinta on pelkistetty. Osa työntekijöiden ulos- virtauksesta toimipaikoista voi myös johtua siitä, et- tei esim. määräaikaisia työsopimuksia uusita (vastoin työntekijän toivetta), joten kirnuamisasteen muutok- sia ei voida selittää ainoastaan työntekijöiden vapaa- ehtoisen liikkuvuuden muutoksilla.
11 AsplundjaLilja(1998) ovat myös raportoineet tu- loksen, jonka mukaan työntekijöiden vapaaehtoinen liikkuvuus väheni 1990-luvun alun syvän laman ai- kana.
263 Kirnuamisasteen kehityksen perusteella voi-
daankin väittää, että 1990-luvun syvä lama
»jäykisti» suomalaisia työmarkkinoita. Ilma- kunnasjaMaliranta(2000) ovat aiemmin pää- tyneet samaan tulokseen toimialoittaisissa tar- kasteluissa.Elpymisen jatkuessa ennen kaikkea korkeimmin koulutettujen työntekijöiden va- paaehtoisessa liikkuvuudessa on tapahtunut huomattavaa nousua työllisyystilanteen paran- tumisen johdosta, mutta ainoastaan peruskoulu- tuksen hankkineille kirnuamisaste oli vielä vuonna 1996 laman aikaisella tasolla. Kir- nuamisasteen perusteella näyttäisikin siltä, että 1990-luvun alun syvä lama olisi jättänyt pysy- viä jälkiä heikoimmin koulutettujen työntekijöi- den työmarkkinakäyttäymiseen.
5. Ikääntyneiden asema heikentymässä
Työpaikkojen rakenteellinen syntymisaste on ollut koko ajanjakson erittäin alhaisella tasolla ikääntyneille työntekijöille(Kuvio 6). Tulosten mukaan työpaikkoja on syntynyt esim. vuonna 1996 suhteellisesti noin kolmasosan vähemmän ikääntyneille verrattuna nuoriin työntekijöihin.
Tunnusomaista työpaikkojen syntymiselle on myös se, että työpanoksen sopeuttaminen ta- pahtuu toimipaikkatasolla lähinnä nuorten työ- panosta muuttamalla. Laman aikana työpaikko- jen syntymisasteessa tapahtui erittäin voimakas- ta supistumista nuorille työntekijöille, mutta myös ikääntyneiden ryhmässä työpaikkojen syntymisaste puolittui laman alkaessa teollisuu- den toimipaikoilla. Työpaikkojen syntymisas- Kuvio 5. Kirnuamisaste heikoimmin (CHR1) ja korkeimmin (CHR4) koulutetuilla teollisuudessa vuosina 1989–1996.
teen perusteella näyttäisikin siltä, että ikäänty- neiden asema työmarkkinoilla oli huono koko 1990-luvun, mutta samalla edelleen heikkeni la- man myötä. Elpymisen käynnistyessä työpaik- kojen syntymisaste kolminkertaistui neljässä vuodessa nuorille työntekijöille, mutta ikäänty- neille työntekijöille ei ole vuosina 1991–1996 tapahtunut lainkaan nousua työpaikkojen synty- misasteessa. Työpaikkojen syntymisasteen pe- rusteella voidaankin päätellä, että 1990-luvun lama jätti pysyviä jälkiä nimenomaan ikäänty- neiden työntekijöiden mahdollisuuksiin löytää työpaikka avoimilta työmarkkinoilta.
Työpaikkojen häviämisasteen vaihtelut ovat olleet myös huomattavasti suurempia nuorille työntekijöille(Kuvio 7). Laman aikana työpaik- kojen häviämisasteessa tapahtui voimakasta
nousua nuorille työntekijöille. Ikääntyneille työntekijöille työpaikkojen häviämisasteessa ei ole tapahtunut läheskään yhtä jyrkkiä muutok- sia. Nuorten kohdalla työpaikkojen häviämis- asteen korkein taso saavutettiin vuonna 1991, mutta häviämisasteen lasku on ollut myös no- peata vuodesta 1991 alkaen. Ikääntyneiden työntekijöiden poikkeuksellisen heikkoa työ- markkina-asemaa kuvastaa se, että työpaikko- jen häviämisaste on ollut heille vuosina 1992–
1996 korkeammalla tasolla kuin nuorille, mutta samalla ikääntyneiden työpaikkojen syntymis- asteessa ei ole havaittavissa lainkaan nousua talouden elpymisestä huolimatta. Työpaikka- virtojen tarkastelu osoittaakin sen, että ikäänty- neiden työmarkkina-asema on heikentynyt 1990-luvulla (ts. harva toimipaikka on lisännyt Kuvio 6. Työpaikkojen syntymisaste nuorille (JCRTK1) ja ikääntyneille (JCRTK4) työntekijöille teollisuudes- sa vuosina 1989–1996.
265 olennaisesti ikääntyneiden työntekijöiden mää-
rää).
Työntekijöiden ylimääräinen vaihtuvuus on ikääntyneillä työntekijöillä hyvin alhaisella tasolla verrattuna nuoriin työntekijöihin (Ku- vio 8). Havainto on sopusoinnussa työpaik- kavirtoja koskevien tulosten kanssa, koska erittäin matala työpaikkojen syntymisaste ikääntyneille merkitsee sitä, että työpaikan vapaaehtoiseen vaihtamiseen liittyy merkittä- vä työttömyysriski. Lisäksi nuorten joukossa ylimääräisessä työntekijöiden vaihtuvuudessa on tapahtunut jatkuvaa laskua vuosina 1989–
1996. Kirnuamisasteen alenemisella saattaa olla vaikutusta myös tulevaan työuraan12.Manning (1998) korostaa nimittäin sitä, että työpaikan toistuvalla vaihtamisella on erittäin keskei-
nen merkitys työntekijän palkkaprofiilin nou- sulle.
6. Lopputoteamuksia
Työpaikka- ja työntekijävirtojen avulla voidaan luonnehtia työpanoksen sopeuttamisen raken- netta ja kehitystä toimipaikkatasolla. Työpaik- ka- ja työntekijävirtoja tarkasteltiin teollisuuden toimipaikoilla vuosina 1989–1996. Työpaikko- jen syntymisaste on korkeammalla tasolla ylem- Kuvio 7. Työpaikkojen häviämisaste nuorille (JDRTK1) ja ikääntyneille (JDRTK4) työntekijöille teollisuu- dessa vuosina 1989–1996.
12 Rakentamisessa kirnuaminen on alentunut erityi- sesti ikääntyneillä. Työntekijöiden ylimääräinen vaihtuvuus kuvastaa rakentamisessa vapaaehtoisen vaihtuvuuden lisäksi toimialan voimakasta suhdan- neherkkyyttä.
män korkeakoulututkinnon hankkineille verrat- tuna ainoastaan peruskoulututkinnon hankkinei- siin työntekijöihin. Työpanoksen kysynnän ra- kennemuutos on seurausta työntekijöille asete- tun vaatimustason jatkuvasta noususta toimipai- koissa. Suomessa tapahtuu paljon työpaikkojen vaihtuvuutta myös korkeimmin koulutettujen keskuudessa, mikä poikkeaa muista Pohjois- maista. Työpaikkojen syntymisaste on myös erittäin matalalla tasolla ikääntyneille. Ikäänty- neiden työmarkkinat ovat kirnuamisasteella tar- kastellen »seisetilassa», koska nuorien työnte- kijöiden ylimääräinen vaihtuvuus on huomatta- vasti suurempaa kuin ikääntyneiden työntekijöi- den.Merkittävä osa työpanoksen välittömästä so- peuttamisesta toimipaikkatasolla tapahtui 1990-
luvun syvän laman aikana heikosti koulutettu- jen ja nuorten työntekijöiden keskuudessa. Työ- paikkavirtojen tarkasteluun perustuva havainto on luonteva, koska heikoimmin koulutetuilla ja nuorilla työntekijöillä on vähiten toimipaikka- kohtaista osaamista, joten heidän työpanostaan on suhteellisen vaivatonta sopeuttaa toimipai- kan menekin mukaan. Työntekijöiden ylimää- räinen vaihtuvuusaste supistui laman aikana sekä heikoimmin että korkeimmin koulutetuilla työntekijöillä, joten voidaan väittää, että lama
»jäykisti» suomalaisia työmarkkinoita. Työ- paikkavirtojen perusteella näyttäisi myös siltä, että 1990-luvun lama jätti pysyviä jälkiä hei- koimmin koulutettujen ja ikääntyneiden työllis- tymismahdollisuuksiin sekä kykyyn vaihtaa työpaikkaa. Heikoimmin koulutetuilla tapahtu- Kuvio 8. Kirnuamisaste nuorilla (CHRTK1) ja ikääntyneillä (CHRTK4) työntekijöillä teollisuudessa vuosina 1989–1996.
267 nut vapaaehtoisen vaihtuvuuden lasku voi jät-
tää myös pysyviä jälkiä työntekijöiden tulevaan palkkaprofiiliin, koska työpaikan vaihtaminen on tärkeä tekijä, joka auttaa työntekijää nosta- maan palkkaansa työuransa aikana.
Kirjallisuus
Asplund, R. ja R. Lilja (1998): »Labour market transitions inFinland.Does background mat- ter?».Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos,Kes- kusteluaiheita, 660.
Davis, S. J. ja J.C. Haltiwanger (1990): »Gross job creation and destruction: Microeconomic evidence and macroeconomic implications».
NBER Macroeconomics Annual 5.The MIT Press,Cambridge, MA.
Davis, S. J., J. Haltiwanger ja S. Schuh (1996):
Job Creation and Destruction. The MIT Press,Cambridge, MA.
Graversen,E. K. (2000): »Formal competencies in the innovation system in Denmark: An analysis of register based data with compari- son to the Nordic countries». Muistio.
Ilmakunnas, P. ja M. Maliranta (2000): »Työ- paikkojen syntyminen ja häviäminen ja työ- voiman vaihtuvuus».Työministeriö, Työpo- liittisia tutkimuksia, 209.
Kyyrä, T. (1999): »Aineistokuvaus». Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Muistio.
Manning,A. (1998): »Mighty good thing: The returns to tenure».Centre forEconomic Per- formance,Discussion Papers, 383.
Persson, H. (1998): »Job and worker flows in Sweden 1986–1995: Who gets the new work- ers and who loses the old workers?».Swed- ish Institute for Social Research, Working Papers, #7/99.
Piekkola, H. ja P. Böckerman (2000): »On whom falls the burden of restructuring?Evi- dence fromFinland».Elinkeinoelämän Tut- kimuslaitos,Keskusteluaiheita, 714.
Schuh, S. ja R. K. Triest (1998): »Job realloca- tion and the business cycle: New facts for an old debate». Center for Economic Studies, CES 98–11.
Schumpeter, J. A. (1942): Capitalism, Social- ism, andDemocracy.Harper and Row, Har- vard.
Vainiomäki, J. (1999): »Technology and skill upgrading: Results from linked worker-plant data forFinnish manufacturing». Teoksessa Haltiwanger, J.C. et al. (toim.)The Crea- tion and Analysis of Employer-Employee Matched Data. Elsevier Science, Amster- dam.
