. É m ile 'O a n d e b 'Je ld e
T puolueeton
Osuustoiminta
J ö
Sosialistinen Osuustoiminta
Kuopiossa
.Sanon Ttjöoäen .Sanomaíefitíí
ja Kitjapaino-Osuus^unta r. Í.
P U O L U EE T O N O SU U STO IM IN TA
JA
SOSIALISTINEN OSU U STO IM INTA
PUOLUEETON O SU U S
TOIMINTA
JA
SOSIALISTINEN OSUUS
TOIMINTA
K I R J O I T T A N U T
EMILE V A N D E R Y E L D E
B R Y S S E L I N ' U U D E N Y L I O P I S T O N P R O F E S S O R I
R A N S K A N K I E L E S T Ä S U O M E N T A N U T
V Ä IN Ö JO K IN E N
K U O P I O S S A
S AVON T Y Ö V Ä E N SANOMALEHTI - J A KI RJAPAINO- OS U U S K U N T A R. L.
TYÖVÄENLIIKKEEN
KIRJASTO
H3 3 X , H I U M3 Á V0 V T
OT 3 ALRI*
S I S Ä L L Y S L U E T T E L O .
E n s im ä in e n lu k u .
S ivu S o s ia lis m in ja o s u u s t o i m i n t a l ii k k e e n a i k a i s e m m a t
s u h t e e t ... 7 1 §. O w e n j a B u c h e z ... i l 2 § . L o u is B la n c j a L a s s a lle ... 22 3 § . M a rx ... o?
T o in e n l u k u .
S o s ia lis m in j a o s u u s t o i m i n t a l ii k k e e n n y k y i s e t s u h t e e t 70 1 § . E n g la n ti ... 78 2 § . R a n s k a ... 00 3 § . S a k s a ... u n 4 § . K ö p e n h a m i n a n k o n g r e s s i ... 120 5 §. H a m p u r i n k o n g r e s s i ... 130
K o lm a s lu k u .
M illa is e t tu lis i s o s ia lis m in j a o s u u s t o i m i n t a l ii k k e e n s u h t e id e n o lla ... In * E n s i m ä i n e n o sa . T u o t a n t o - o s u u s k u n n a t ... 151 T o in e n o sa. K u l u t u s o s u u s k u n n a t ... 164 1 §. O s u u s t o i m i n t a a v a s t u s t a v a t s o s ia lis tit ... t6 5 2 §. S o s ia lis tit j a p u o l u e e t t o m u u d e n p e r i a a t e . . 181
Ensim äinen luku.
Sosialism in ja osuustoimintaliikkeen aikaisemmat suhteet.
E i ole kovin p itk ä aika siitä, kun sosialistit, olivatpa m itä vivahdusta tahansa — belgialaiset yksin olivat poikkeuksena -—, vielä yksim ielisesti kohtelivat osuustoim intaliikettä kovin halveksuen.
S a k s a ss a jotk u t lassallelaiset vielä puolustivat tuotanto-osuuskuntia, mutta tuom itsivat — n. s.
rautaiseen palkkalakiin vedoten — ankarasti kulu
tusosuuskunnat. M a r x ila is e t sosialistit puolestaan luottivat ennen kaik kea valtiolliseen toimintaan eivätkä pitäneet sen ohella todenteolla tärkeänä muuta ku in ammattiyhdistystoim intaa.
R anskassa, m issä suurin osa tuotanto-osuuskun
nista oli surkeasti epäonnistunut ja m issä kulutus
osuuskunnat, muutenkin ollen harvinaisia, elää k i
tu uttivat muutamani ih m isystävällistä toim intaa harrastavain suojeluksessa, olivat guesdiläiset ja malonilaiset sosialistit, niin kaukana toisistaan kuin
muissa suhteissa o lh a tk in , yhtä mieltä tuom ites
saan »oikeaoppisen kansantaloustieteen keinotteli
jat, jo tk a olivat eksyttäneet työläiset osuustoimin
nan umpisokkeloihin« *).
M itä tulee niihin harvinaisiin M a r x in tai L a s salien oppilaisiin, jotka vuoden 1880 tienoilla y r it tivät E nglannissa levittää niestariensa oppeja, niin oli heidän osuustoimintaliikettä kohtaan osotta- mansa halveksumisen jy r k k y y s yhtä verratonta kuin heidän hehkuva uskonsa läheiseen yhteiskun
nalliseen kumoukseen **).
K u n mielten tila oli tällainen, niin voi helposti ym m ärtää, miten vanhan suunnan osuustoiminta- miehet, kuten Charles Gide, ovat voineet sanoa, että sosialistit vasta varsin myöhään ovat kääntv-
*1 B e n o ît M a to n . M a n u e l so c ia l.
* " | H a r r y S nelJ, S o c ia lis a i a n d C o o p é r a tio n . M a n s h e s le r , 1906. t e k i j ä m a in its e e , t ä s tä s e ik a s ta p u h u e s s a a n , se u - r a a v a n k o h d a n e r ä ä s t ä B e r n a r d S h a w ’n v u o n n a 1888 B r itis h A s s o c ia tio n in k a n s a n t a l o u d e l l i s e s s a o s a s to s s a p i t ä m ä s tä p u h e e s ta : M u is ta n , m ite n m i n u l t a k e r r a n j u l k i s u u d e s s a k y s y ttiin , k a u a n k o a i k a a ta r v i ts i s i n lo t e u t t a a k s e n i s o s ia lis m in , jo s m in u lla o lis i s iih e n t a r v i tt a v a v a l t a k ä s i s s ä n i. V a s ta s in v a a t i m a t t o m a s t i e t t ä v i itis e n to is ta p ä iv ä ä r u n s a a s t i r i it t ä i s i m in u lle s iih e n ta r k o i tu k s e e n . J o s lis ä ä n , e t t ä m in u a s iih e n a i k a a n (1880) u s e in k e h u t t i i n y h d e k s i j ä r k e v i m m i s t ä s o s ia lis te is ta , n iin s a a t t e j o n k i n l a i s e n k ä s i ty k s e n s e k ä m e id ä n v a k a u m u k s e m m e i n n o k k u u d e s ta e ttä k ä y t ä n n ö l l i s t e n a a t l e i t t e m m e k e v y v d e s tä .«
9 neet harrastam aan osuustoimintaa j a että he eivät ole, m itä o p p ijä rje ste lm ää n tulee, lisänneet mitään oleellista niihin periaatteisiin, jo t k a jo Rochdalen uranu u rtajat olivat omaksuneet.
M uuan toinen osuustoim intateoreetikko, F rey, on lausunut melkein sam aa teoksessaan *Coopera-
tion at h om e and a b ro a d«, jok a ilmestyi v. 19 0 8:
»V iim eisissä luomissaan ovat E nglannin sosia
listiset yhdistykset osanneet suoraan samalle osuus
toiminnallisen kehityksen uralle, jota muissa maissa on seurattu, ja ovat siten vaan tuottaneet uuden todistuksen tämän liikkeen pääasiallisesta yhdenm ukaisuudesta.«
Tä h ä n arvosteluun voi yhtyä, mikäli on k y s y mys varsinaisesti sosialistisesta osuustoim innasta, jo nk a alkumuotona 011 ollut Gentin kaupunkiin pe
rustettu »Yooruit«.
T osia an on asia siten, että V o o ru itin perustajat om a ksu iva t ne perusperiaatteet, jo tka Rochdalen uranuurtajat sitten vuoden 18 4 4 olivat muodostel
leet, ja ty y ty ivät, m uutam ia yk sityisko h tia ko sk e
via k o rja u k sia lukuunottamatta, lisäksi vaan m ää
rääm ään että osuusliikkeen jäsenten on kuuluttava T y ö vä en puolueeseen ja että osa voitosta on k ä y tettävä sosialististen aatteitten levittämiseen.
M u tta tä m ä muuten riitti johtamaan Belgian osuus
toim intaliikkeen kokonaan uusille urille.
M u tta ei-sosialististen osuustoimintamiesten
pitäisi lisätä, että Rochdalen u ranuurtajatkin, ja samoin yleensä osuustoim intaliikkeen kaikki uran
uurtajat, ovat olleet so sialisteja tai ainakin sosia
lismin suoranaisen vaikutuksen alaisia.
• T otu u s asiassa on se, että osuustoimintaliike, alkuaan oltuaan sosialistista, oli vähitellen erkaan
tunut sosialism ista ja että m olem m at liikkeet sittc määrätyllä ajankohdalla jo u tu ivat olemaan v a stak kain, mutta että viim e vuosina ne ovat alkaneet taas uudestaan lähetä toisiaan ja p y rkivä t nykyään tekemään sitä yhä enemmän.
Saattaaksem m e käsitettäviksi näitten näin ta- pahtuneitten vaihtelujen syyt j a osottaaksemme niitten loogillisen yhteyden, on meidän m uistutet
tava suurin piirtein mieleen, mikä osuustoimintaan nähden on ollut sosialistisen a jatu stavan etevinten edustajain kanta R o b e r t O wenista ja B uchez’ sta alkaen aina M a r x ii n ja n y k y a ja n sosialisteihin saakka.
V
Owen ja Bûchez.
b eroy-Beâulieu, jo nk a mielestä muuten Charles Gide, de B ov ve, Holyoakc, yleensä kaikki ne, jo tka ejvät suostu pitäm ään osuustoim intaa pelkkänä puoti-asiana, itse asiassa ovat sosialisteja j a p y r
k ivä t vallitsevan kapitalistisen jä rje s ty k s e n k u moamiseen, hän k u vaa teoksessaan T ra ité ( f E co nom ie p o litiq u e osuustoim intaliikkeen sosialistista alkua tähän tapaan:
»Sana kooperatsioni, »osuustoiminta«, siinä m erkityksessä m issä sitä nykyisin kaikissa maissa käytetään, on täydelleen muuttanut luonnollista ja alkuperäistä merkitystään. Joh toon sa nähden ei mainittu sana voisi m erkitä muuta kuin eri ihm is
ten j a eri ainesten y h ty m istä jotakin yhteistä ta r
koitusta tai työtä varten. T ä s s ä m erkityksessä me olemmekin sitä usein käyttäneet.
»Kuuluisa, mutta kykenem ätön uudistusmies R o b ert Owen 011 lennättänyt täm än oppisanan m aa
ilmaan antaen sille toisen merkityksen, m inkä se
sittem min on pitänyt. Kooperatsioni, osuustoi
minta, merkitsee erikoisenlaatuista yhteistoimintaa, yhteistoimintaa, jo k a perustuu enemmän henki
löihin kuin pääom iin, pyrkii ei yksin taloudellisiin vaan myöskin siveellisiin saavutuksiin j a omaa uudistusta ja uudestisyntym istä tark oittavia p ä ä m ääriä . , , Täm ä n la a tu isia yhd istyksiä muodos
tui, m äärätyn teorian mukaisina ja varsin äänek
käästi julistaen om aksum aan tarkoitusta, E n g la n nissa vuosien 18 2 0 j a 18 5 0 välisellä ajanjak solla.
Owenin oppien mukaisina svntvi vuosien 18 2 0 ja 18 3 0 välillä m uutam ia »co o pérative m ag az in es*;
E n glantiin nähden on mainittua vu osik ym m en tä nim itetty innostuksen a ja k s i osuustoiminnan alalla; sitä seurasi sosialistinen aika, jota kesti vuodesta 18 3 0 vuoteen 18 4 4 ; sitä seurasi vihdoin n. s. käytännön aika, jok a alkoi 18 44, tuona vuonna jolloin perustettiin kuuluisa Rochdalen kunnon u ran u u rtajain yh d istys.
»Sam aan aikaan kuin Owen, mutta omaten aivan toisenmoisen kekseliäisyyden j a älylliset voim at, oli F o u rie r kiinnittänyt aikalaistensa huo
miota kaikkiin, varsinkin ruokatavarain säilyttä
m istä ja kauppaa tarkoittavan yhteistoiminnan etuihin*).«
*) L e r o y - B e a u lie u . T r a ité d ’É c o n . p o t , II, siv . 557 j a s e u r., P a r i is i , F . A lc a n , 1896,
1
N äem m e täten, että osuustoim intaliikkeen kaksi ensim äistä teoreetikkoa olivat sam alla m y ös
kin kaksi suurinta sosialismin ensim äisistä teo
reetikoista.
Gide, totta kyllä, vä ittää , että R ob ert Owen ei hyvin silmin katsellut Rochdalen mallin m u k ais
ten osuuskauppojen s y n t y m is t ä * ) . Owen, tuo sosialisti, jo k a sam aan aikaan oli suuri työnantaja, on, sanoo hän, kyllä tehnyt kansanomaiseksi
»osuustoiminta«-sanan. L is ä k s i on hän ihastutta
vasti määritellyt osuustoiminnan lausumalla siitä:
»Teidän on tu ltava om iksi kauppiaiksenne ja o m iksi tehtailijoiksenne . . . saadaksenne ta v a ranne mahdollisim man h yvin ä j a mahdollisim man halvalla.« M u tta Owen, jo n k a huomio oli kiin ty nyt p y rkim y ksiin , jo tk a tark oittivat täydellisen yhteistoim innan toteuttamista hänen suunnittele
missaan »sopusoinnun kaupungeissa« ko m m u n is
min j a varsin kin maan yhteisomistuksen kautta, on aina osottanut ynseyttä o suuskauppoja kohtaan:
kaikkinainen osittainen, kauppojen perustamisen muodossa esiintyvä uudistus näytti hänen mieles
tään olevan omiaan pikem m in pilaamaan maineen hänen jä rjeste lm ältä än kuin edistämään sen voi- tollepääsyä.
13
*) L e s S o c ié té s c o o p é r a tiv e s d e c o n s o m m a t i o n , siv . 17, 2 :n a n p a in o s , P a r iis i, 1910.
r
Sellainen oli tosiaan Chvenin ajatu s, kun Roch- dalen 28 kankuria ryhtyi toteuttamaan tuumaansa, jolla sitten oli oleva niin tavaton menestys.
Uranu u rtajani historioitsija, Holyoake, ja R o bert Chvenin uusimman elämäkerran k irjo itta ja , F ra n k 1'odmore, tunnustavat kuitenkin y k s im ie li
sin;!, että osuustoimintaliike E n glan nissa juontaa juurensa suoraan O wenista ja elää sillä alussa oli puhtaasti sosialistiset tarkoitukset.
K a ik k i ovat lukeneet H olyoakeu pikku k i r j a n . ' T utustutam m e tässä lu kijan senvuoksi m ieluum min siihen, m itä sanoo Podm ore, jok a esittää tar
kat tiedot eräistä vksitvisseiko ista :
* \ u o d e n 1843 lopulla muuan Rochdalen villa- kankurien kom itea — Rochdalessa oli vilkkaassa toiminnassa oleva oivenilaisten perustaman seuran N ational S o cietyn haaraosasto — kääntyi teolli- suusherrojen puoleen saadakseen palkat korote
tuiksi j a voidakseen siinä tapauksessa, että palkan- korotuspyyntö evättäisiin, laatia ohjesäännön Iak- kokassalle, jo k a koottaisiin siten, että kukin täyttä työaikaa työskentelevä jäsen kultakin viikolta suo
rittaisi 2 denaaria (n. 25 penniä). T y ö n a n ta ja t antoivatkin kieltävän vastauksen, ja komitean oli päätettävä, tehtaisiinko lakko vaiko ei. K a ik k i läsnäolevat jäsenet olivat sitä mieltä, että jotakin oli tehtävä. M u utam at puolustivat valtiolliseen agätatsionityöhön ryh tym istä vanhojen esikuvien
mukaan. Toiset tahtoivat elvyttää uudelleen eloon edellisen vuosikym m enen osuustoiminnalliset suun
nitelman Vih doin sosialistit — joitten jo h tajin a n äyttävät olleen Charles Ho\varth ja W illiam Coo
per, kumpikin Chvenin innokkaita oppilaita — saa
vu ttivat voiton. K e saivat kokouksen päättämään, että y h ä edelleen kannettaisiin 2 denaarin v iik o t
tainen maksu kultakin jäseneltä ja että raha k ä y tettäisiin yhteisen rahaston p e ru sta m ise k si* ).«
P erustettu yhd istys rekisteröitiin lokakuussa vuonna 1844, niinenään R ochdalc S o cie ty o] h q iti- tablc P io n ecrs, ja alusta alkaen perustajat va ku u t
tivat, että heillä ei ollut pääm ääränään vain tarvc- tavaroittensa ostaminen hyvällä kaupalla, vaan että pääm ääränä oli sellaisen täydellisen yhteistoim in
nan voitto, jonka profeettana Robert Owen oli ollut.
-Jo kainen tuntee sen kuuluisan julistuksen, m inkä he asiassa laativat ja minkä sisällys on niin monasti selostettu. R a jo itu m m e tässä m uistutta
maan seuraavaa k u vaavaa kohtaa:
»Heti kun vaan käy mahdolliseksi, ryh tyy y h distys jä rje s tä m ä ä n tuotantoa, tuotteiden jakoa, kasvatusta ja itsehallintoa: tai toisin sanoen, y h distys jä r je s t y y itsehallintoiseksi (self supporting) siirtokunnaksi, m issä kaikkien edut ovat yhteiset
*1 P o c ln io re . R o b e r t O lu en , II, siv . SH.'!. L o n to o , 1906.
(united), j a ryh tyy antamaan apua muille yh d is
tyksille, jo tk a tahtovat perustaa sam anlaisia siir
tokuntia *).«
E i siis näytä olevan epäilystä siitä, että täm ä liike, jo k a oli luova m aailm aan tuhansia yh d isty k siä, jo is s a on m iljoonia jä se n iä j a joiden liike
vaihto liikkuu m iljardeissa, on alkanut sosialisti
sista aluista j a että sillä on ainakin alkuaan ollut sosialistiset pyrkim ykset.
P odm o re toteaa tämän seikan seuraavin sanoin:
»On historiallinen tosiasia, että tä m ä mahtava puu on saanut alkunsa siemenistä, joita O wen kylvi niin laajalle. O suustoimintamiehet itse eivät kos
kaan ole empineet tunnustaa kiitollisuudenvelkaa, jo s s a ovat tälle suurelle sosialistille. Jo kainen tun
nustaa hänet liikkeen peru stajaksi, v a ik k a mestari onkin heidät selvästi kieltänyt, heidät j a heidän ihanteensa, silloin kun liike oli heikolla alullaan, j a epäilemättä, pelkään minä, tekisi niin vielä n yt
kin, kun liike on menestyksensä kukkuloilla.«
E n sim äise t kulutusosuuskunnat ovat lähteneet sosialistisesta juuresta.
M it ä tulee tuotanto-osuuskuntiin, on samoin helppo osottaa, että liike, jo k a ne synnytti, alkuaan oli puhtaasti sosialistinen.
*) H o ly o a k e , R o c h d a le n k u n n o n e s ita is te lijo in h i s t o
ria , T u r k u 1906, K e s k u s k u n ta . .
17 Tiedetään että muuan S aint-S im on in oppilaista, Buchez, ensim äisenä esitti aatetta, että tuotanto- osuuskunnat vois iv a t olla tehokkaana keinona työ
väen vapauttamiseksi.
J o vuonna 1 8 3 1 oli hän laatinut erään perus
tettavaksi aiotun puusepäntyöntekijäinyhdistvksen säännöt, jon ka jäsenten ei noitten sääntöjen m u
kaan tarvinnut suorittaa muuta panosta yhd istyk
seen kuin työkapineensa ja jo n k a henki oli olen
naisesti kommunistinen. Yhd istyksen, jo nka asioita hoiti viiden valitun jäsenen muodostama toimikunta, oli määrä olla pysyväin en; yhteinen pääo m a oli luovuttamaton j a jakam aton , j a sitä -oli m ä ärä lakkaam atta kasvattaa melkoisella liike
voitoista osotettavalla määrällä. L iik ey rity k sen ei ollut m äärä olla yksityisten työläisten omistamaa pääomaa. K a ik k i säästöt oli k äytettävä parantaak
seen tulevain työ ntekijäin kohtaloa ja edistääkseen osuustoim innallista aatetta *).
M ainittu yhdistys ei joutunut koskaan to im i
maan. M utta kolmea vuotta myöhemmin, vuonna 18 3 4 , eräät kultasepäntyöntekijät — joitten yhdis
tys oli jä ä v ä kuuluisaksi osuustoimintaliikkeen historiassa — liitty ivä t yhteen omaksuen to im in nalleen vähem m än altruistiset perusteet, mutia kuitenkin säilyttäen voim akkaan yhteistimteen.
*) O ffic e d u tr a v a i l . L e s A s s o c ia tio n s o u n r ic r c s dc p r o d u c t io n, siv. 23, P a r i is i , 1897.
2
K ä siteltävä n ä m m e olevaan aineeseen nähden sopii panna merkille että:
] :o Buchcz vhtä vähän kuin kym m entä vuotta myöhemmin Rochdalen uranuurtajat, vaati valtion apua osuuskunnille;
2 : 0 hän toisaalta ra jo itti jä rje s te lm ä n s ä soveP Inttämisen käsityöläisiin, »joilla taitavuus on pää
asiallisena pääomana j a jotka käy ttä vä t työ kaluja, eivätkä koneita.« K u ten mrs Webb (Beatrice Potter) huomauttaa, ei Buchez, jo ka oli p ariisi
lainen ja k ir ja il ija , ajatellut muita kuin a m m a tti
taitoisia työläisiä eikä huolinut suunnitelmissaan ottaa huomioonsa syn tym ässä olevan koneitten kauden »uutta tosiasiaa«;
3 :0 vihdoin, ja se 011 ehkä mielenkiintoisinta hänen k äsityksissään , hän ensim äisenä esitti a j a tuksen, että yhdistyksen jäsenien olisi ehdottomasti luovuttava melkoisesta osasta yhteistä voittoa, sekä pidettävä liikkeen pääom aa yhteisenä, luovutta
mattomana ja ja kam attom ana. N äillä edellytyk
sillä työväenluokka voisi hänen mielestään vähitel
len saada taas haltuunsa tuotannonvälineet, ja olisi
»sosialisoitu« pääom a sitten, ollen ja kam a ton ta ja luovuttamatonta, turvassa yksityisten h yö k k ä y k seltä.
Vuosien 1 8 3 4 : 0 j a 18 48:11 välillä perustettiin
*) Co-operalii> e m o v e m e n t in G re a t B r ita in , ilm . 1891.
muutam ia muitakin B uchez’n esittämän perusm uo
don mukaisia yhdistyksiä. M utta vasta vuoden i8 4 8 :n jälkeen nähtiin R an sk assa, S ak sa ssa ja E nglan nissa syntyvän suuri m äärä tuotannollisia osuuskuntia, jo itten sosialistiset p y rk im y k set ilme
nivät sekä niitten sään nöissä että perustajien ja toimihenkilöiden ohjelmissa.
T ä m ä suunta oli ilmeinen siinä liikkeessä, m i
hin liittyvät nimet Uouis Ulanc ja L,ässälle.
M utta E n glan n issakin ne tuottajain y h d isty k set, jo ita »kristillissosialistit« vuosien 184 9 x8 5 2 välillä kultasepäntyöntekijäin esikuvan mukaan perustivat ja jo is ta suurin osa muuten pian hävisi, esittivät tehtäväkseen »työläisten veljeyden« saat
tamisen vallitsemaan kapitalistisen kilpailun tilalle:
»Teoreettisesti katsoen — k irjo itti myöhem min Van sittart Neale — aate, jo ta me olemme tah
toneet levittää, on ollut työläisten veljeyden aatetta, yhteiseksi edukseen yhtyneitten ihmisten työn aa
tetta, käsityskanta, jo k a on hylännyt yhteiskunnan todelliseen muotoon sopim attom ana kaiken toisten kustannuksella tapahtuvan kilpailun ajatu ksen ja jo k a, muodollisesti ju listam atta kommunismia, kuitenkin on pyrkinyt perustamaan teollisuusyri
tyksiä, joita elähyttäisivät ko m m unistiset mielipi
teet ja joissa, maksaen n orm aaleja p a lk k o ja ja viittaam aani tapaan laskettua korkoa pääomalle, pyrittäisiin käy ttä m ä än yrityksen tuottama voitto
*v
19
sen ryhmän e tu ja hyödyttäviin tarkoituksiin, jonka Ivo oli voiton tuottanut.«
H u om ataan, että jos, toistaaksemm e Giden sa
nat, sosialistit eivät ole, mitä oppeihin tulee, m i
tään lisänneet niihin olennaisiin periaatteisiin, joita ensim äiset osuustoimintamiehet o va t esittäneet, niin saa se varsin helposti selvityksensä siitä tosi
asiasta, että nuo ensim äiset osuustoim intamiehet itse olivat sosialisteja. Anseelen, perustaessaan Yooru itin , ei ole tarvinnut muuta tehdä kuin palata alkukohtaan, ottaa alku ajan periaate taas käytäntöön.
M utta Anseelen ja hänen toveriensa mielestä osuustoiminta ei enään ole muuta kuin y k s i sosia
lismin toteuttamiseksi käytettävistä keinoista. E n- simäisten kulutus- j a luotantovlidistysten perusta
ja ni mielestä se päinvastoin oli ainoa keino, jonka rinnalla muita ei ollut. E i F o u rie r eikä Robert Owen vaatineet valtion apua, pyrkiessään luomaan siirtokuntiaan ja falansterejaan. J a samoin hyl
käävät kultasepäntyöntekijät j a Rochdalen kan ku rit ehdottomasti ajatuksen, että valtion jollakin tavoin olisi puututtava heidän asioihinsa. Uusi y h teiskunta fa ra da se.
M ikään ei ole helpommin selitettävissä kuin se, että huomattava osa sosialistista köyhälistöä aluksi omaksui täm än puhtaasti osuustoiminnallisen k an
nan. Suurteollisuus oli vielä poikkeusta. Se oli
21 kyllä johonkin mittaan kehittynyt Englannissa.
R o b ert Owen, jo k a vaati työpäivän ra jo ittam ista lainsäädännön avulla, harrastaakin enemmän val
tion sekaantumista asioihin kuin F ourier. K a ik - kiallakin olivat kuitenkin pienliikkeet yhä m ä ä r ä ä vinä, eikä niissä oloissa ollut ollenkaan luonno
tonta ajatella, että työläiset, liittyen yhteen tai saaden apua joiltakin ihmisystäviltä, v o is iv a t koota riittä vä t pääom at luodakseen vapaita yhdyskuntia.
M utta olosuhteet m uuttuivat, kun kapitalisti
nen suurteollisuus loi syvän kuilun työläisten ja om istavani välille. S osialistit — L o u is Blanc, L a s salle, — alkoivat vaatia, että valtio avustaisi työ
läisten perustamia vapaita tuotantoyhdistvksiä.
Sitten, astuen askeleen eteenpäin, ryhdyttiin työs
kentelemään saavuttaakseen m ä ärää vä aseina val
tiossa, voidakseen sitte toteuttaa tuotannonväli- neitteu yhteisomistuksen. N iin että nykyisin ne, jotka vielä uskovat, että osuustoim inta yksinään riittää — puhtaat osuustoimintarniehct eli, kuten Sak sa ssa sanotaan, »Nur-genosscnschaftler«, pelkän osuustoiminnan h a rra s ta ja t — , saavat kannatta
jan sa sosialistien ulkopuolelta. H e ovat, ajassa ollen kohta seitsem änkym m entä vuotta eroa, entis
ten osuustoiminnallisten koulukuntien m yöh ästy
neitä edustajia.
Louis Blanc ja Lassalle.
.Sosialistit odottivat sillä aikakaudella, jok a ulottui vuodesta 18 4 8 Internationaalen perustam i
seen. yhä edelleen pa ljon työläisten osuustoim in
nasta. S am aan aikaan kuin kulutusosuuskuntien kehitys E n glann issa jatk ui kesk ey ty m ä ttö m ä stä mutta suurestikaan kiinnittäm ättä puoleensa y h teiskunnallisten uudista jäin huomiota, suosittavat R a n sk assa j a pian jälkeenpäin S ak sa ssa L o u is Blanc ja Lassalle, suoraan tai välillisesti B uchez’n innoittamina, tu ottajain y h ty m istä tehokkaim pana keinona aikaansaadakseen siirtym isen kilpailulle perustuvasta kapitalistisesta yhteiskunnasta tule
vaisuuden yhteiskuntaan, jo k a perustuu osuustoi
minnalle, yhteistoiminnalle, työläisten yhteenliitty
miselle. M u tta sekä L o u is Blanc että Lassalle eroa
vat B uchez’ stä siinä, että he eivät enään usko, että vapaa yhteistoim inta sellaisenaan riittäisi. S itä mieltä voitiin olla vuonna 1 8 3 1 . M u tta m ahdo
tonta oli sellaiselle kannalle asettua enään vuonna
23 1848, vielä vähem m än vuonna 1864. L o u is Blanc vaatiikin ensim äisenä, että valtion on käy tä vä avustam aan vapaita yhdistyksiä, ja hänen jälkeensä Lassalle, joka omaksui mainitun aatteen, otti tä
män vaatim uksen laatim ansa yhteiskunnallisten uudistusten suunnitelman pääkohdaksi j a asetti tuotanto-osuuskunnan, jo ta valtio varoillaan a vus
taa, vastakohdaksi »omaan apuun" vetoaville luotto- ja kulutusosuuskunnille, jollaisia oli perus
tanut Sclmlze-Deliztsch.
Tunnettu asia on, että L o u is Elänein Ranskassa j a Lassallen S ak sa ssa ja kaikissa maissa, jotka ovat saksalaisen vaikutuksen alaisina, välittöm ästi tai välillisesti kirjoitu stensa j a puheittensa kautta harj ottamalla aatteidenlevittämistyöllä on ollut melkoinen vaikutus sosialistien kantaan osuus
toim inta-asiassa. Tulem m epa näkemään, että tämä vaikutus ei ole vieläkään täydelleen lakannut tun
tumasta. E i senvuoksi liene hyödytöntä puhua hiu
kan yksityiskoh taisem m in heidän osuustoim innal
lisista opeistaan.
1
.Vuonna 18 3 9 L o u is Eläne aikakauslehti lie v in ' du P ro g re s ’ ssa julkaisem assaan sarja s s a k ir jo itu k sia, jo tk a myöhemmin ju laistiin L,’ O rganisahon
du trarail nimisenä kirjana, ensi kerran esitti a at
teitaan siitä, m itä hän sanoi »yhteiskunnalliseksi uudistukseksi«.
Saattaakseen toteutetuksi »työn jä rjestä m istä « tarkoittavan systeeminsä, ehdotti hän muodostet
tavaksi n. s. »yhteiskunnallisia ty ö p a jo ja « , joitten perustana olisivat seuraavat periaatteet:
a) Hallitus olisi oleva tuotannon vlin j ä r j e s tä jä ja tätä tarkoitustaan täyttääkseen varustettu suurella vallalla.
b) Se käyttäisi lainavaroja yh teisku n n allisten ty ö p a jo jen luom iseksi kaikille kansallisen teolli
suuden tärkeimm ille aloille.
c) Säännöt näille yhteiskunnallisille tvöpajoillc laatisi kansaneduskunta.
d ) N ä issä yhteiskunnallisissa työ pajoissa työs
kentelemään otettaisi, kunnes työnvälineiden ostoa varten alkuaan koottu pääom a olisi täydelleen maksettu, sellaisia työläisiä, jotka ta rjo is iv a t ta
keet kunnollisuudesta.
c) K u n nykyisen sukupolven saama väärä ja yhleiskuntavastainen kasvatus vaikuttaa sen, että keskinäisen kilpailun ja vireän toiminnan vaiku- tinta ci voi saada muusta kuin enem m ästä palkasta, olisi palkoissa oleva asteettaista eroavaisuutta, riip
puen palkka siitä, m ik ä asema palkannauttijalla yhteisössä olisi: vasta kokonaan uusille perusteille rakentuva kasvatus tulisi tässä suhteessa muutta
25 maan aatteet ja tavat. Itsestään selvää on, että palkan tulisi jo k a tapauksessa runsaasti riittää työ
läisen elämäntarpeisiin.
f ) E n sim äise k si vuodeksi ohjesääntö m ääräisi kuka kutakin tointa hoitaa. Ensim äisen vuoden jälkeen ei asia enään olisi siten. K u n työläisillä olisi ollut aikaa arvioida toistensa k y v y t j a k a i
kille olisi, kuten on ilmeistä, yhtä tärkeätä yhtei
sön menestyminen, niin toim ihenkilöt m ä ä r ä ttä i
siin vaalin kautta.
g ) J o k a vuosi laskettaisiin, kuinka suuri puh
das voitto on, ja jaettaisiin se sitte kolmeen osaan:
y ksi jaettaisiin tasan yhteisön jäsenten kesken;
toinen k äytettäisiin: 1 : 0 vanhusten, sairaitten ja työkyvyttöm ien ylläpitäm iseen: 2 : 0 muita teolli
suudenhaaroja rasittavien liikepulien lieventäm i
seen, koska kaik ki teollisuudenhaarat olisivat vel
vollisia toisiaan auttamaan j a palvelemaan; kolmas osa vihdoin om istettaisiin käy te ttäv äk si työnväli- neitten hankkimiseen sellaisille työläisille, jotka tahtoisivat liittyä yhteisöön, niin että yhteisö voisi laajentua äärettömiin,
h) Jo k a in en yhteiskunnallisen työ pajan jäsen olisi oikeutettu k äyttäm ään palkkansa mielensä m ukaan: mutta yhteisen elämän ilmeinen tarkoi
tuksenmukaisuus ja eittämätön oivallisuus saat
taisivat ennen pitkää töitten yhteisyyden pohjalle
syntymään myöskin tarpeitten ja nautinnoitten v a paaehtoisen yhteisyyden.
i) kap italisteja kutsuttaisiin yhteisöön j a saisi
vat he nostaa koron sijoittamalleen pääomalle, mikä korko heille olisi budjetissa taattu; mutta voittoon heillä ei olisi osuutta muuten kuin työn
tekijöin ä *).
N ähdään, että tähän aikaan L o u is Blancin a j a tuksissa ei ollut k y s y m y s ainoastaan siitä — kuten hän itse, j a hänen jälkeensä Lassalle, myöhemmin esittivät — , että valtio avustaisi vapaita y h d isty k siä: valtion oli määrä perustaa kullekin tä rk eim mistä teollisuusaloista yhteiskunnallinen työpaja, y ksi ainoa kullekin, antaa sille ohjesääntö, m ä ä rätä ensim äiseksi vuodeksi eri toimien hoitajat, olla, sanalla sanoen, tuotannon ylim pänä j ä r j e s t ä jän;!. Suunniteltujen yhteisöjen jä rje s te lm ä oli esivallan alkutoimella pantava yksityiseen isäntä- valtaan perustuvan jä rjeste lm än tilalle. L u on n olli
sesti oli tämän siveellisen uudistuksen toteuttaak
seen täten kaikkein ensiksi tarpeen toteuttaa val
tiollisten olojen uudistus.
L o u is Blanc lausui tämän seikan nimenomaan teoksensa O rganisatiou du travail esipuheessa, jo k a 011 p ä ivä tty tammikuulla 18 4 5 ;
“ ) L. B liiiic. O r i/a iiis u tio n d u tr a v a il, siv . l l f l , B ry ss e l.
l«zi, 2b
27
»Saadakseen valtiollisten olojen uudistukselle lukuisasti kan n a tta jia kansan keskuudesta, on vä lt
tämätöntä kansalle osottaa, m ik ä suhde on ole
massa kansan tilan sekä aineellisen että siveellisen parantamisen j a toisaalta valtiollisen uudistuksen välillä . . .
»M utta jo s on välttäm ätöntä harrastaa y hteis
kunnallisen uudistuksen aikaansaam ista, 011 yhtä tärkeätä kaikin voim in kannattaa valtiollista uu dis
tusta. S illä samalla kun edellinen on pääm ääränä, niin on jälkim äinen keinona, jo nka avulla täm ä p ä äm ää rä toteutetaan. E i riitä se, että päästään selville tieteellisistä menettelytavoista, jo tk a ovat tarpeen ottaakseen käytäntöön yhteenliittymisen periaatteen ja jä rjestä äk see n työn jä rje n , oikeu
den j a ihmisyyden sää n töjä v a s ta a v a ise s ti; täytyy mvöskin hankkia itselleen tilaisuus toteuttaa om a k sumansa periaate, tilaisuus hedelmöittää ne menet
telytavat, jo tk a tutkimuksen kautta on saatu sel
ville. M u tta valta 011 jä r je s te t ty ä voimaa. V a lta nojautuu edustajakam areihin, tuom ioistuim iin, sotilaisiin, s. o. lakien, vankiloitten ja pajunettien kolminaiseen voim aan. Ellei ota valtaa välikappa
leekseni, kohtaa sen ennen pitk ää esteenä tiellään.
»Muuten on työläisten vapautus liian m o n im u t
kainen työ, se y h ty y liian moniin k y sym y k siin , se häiritsee liian monia tottum uksia ja haittaa, ei todellisesti, vaan näennäisesti, liian m onia etuja,
ollakseen olematta mieletöntä uskoa että tuo vapau
tus voitaisiin toim ittaa muutamilla osittaisilla ponnistuksilla j a h ajanaisilla yrityksillä. M u u tosta aikaansaadakseen on käytettävä valtion koko voim a. K ö y h ä listölä isiltä puuttuu vapautumisek- seen työnvälineet: hallituksen tehtävänä on hankkia niitä heille. J o s meidän olisi m ääriteltävä, mitä valtio meidän k äsityksem m e mukaan on, niin va s
taisim m e: Valtio 011 köyhien p a n k k iir i* ) .«
K o lm e vuotta näitten rivien julkaisem isen j ä l keen oli * valtiollinen uudistus« toimeenpantu tai ainakin näytti siltä. Helmikuun vallankumous oli kohottanut O rgaiiisalion du /n/rmi-teoksen k ir
jo itta ja n valtaan. J.ouis Blane ja A lb ert suoritti
vat. ensimäisen kokeen m itä tulee sosialistien osan
ottamiseen porvarilliseen hallitukseen. Koe, ikävä kyllä, onnistui kovin huonosti!
Tunnetaan, mitä tapahtui: T.amnrtinen va stu s
tus työministeriön jä rje s tä m is tä vastaan; »kansal- listyöpajojen« perustaminen, kuten sittemmin on tunnustettu, siinä tarkoituksessa että esittäen niit
ten muodossa irvikuvan »yhteiskunnallisista työ
pajoista« saatettaisiin näm äkin epäilyksenalai
s i k s i * * ) : sekä, saattaakseen näyttäm ään siltä, että jo ita k in m yönn ytyksiä oli telitv, »Lu x em b o u rgin komitea« nimisen laitoksen perustaminen, missä
*) M a in , te o s . E s ip u h e , siv. 21 ja s e u r.
“) K ts. Q u a c k , D e S o c ia lis te n , I II , siv , 47(5 j a s e u r,
2 9
Louis Blanc oli puheenjohtajana ja missit köyliit- listcin kumouksellisen innon kovin toivottiin tyh
je ntyvän pelkkiin keskusteluihin ja platonisiin pää
töslauselmiin.
Olisi kuitenkin väärin sanoa, että L u x e m bourgin komitean toim inta jä i kokonaan hedel
mättömäksi.
L u ku u n ottam atta sitä, että komitea antoi ty ö väenluokan ja sosialismin edustajille tilaisuuden esittää uudistusehdotuksensa, on sen ansioksi luet
tava, että se itse, V id alin selostuksen perustalla, laati välittöm ästi toim eenpantaviksi a ja te ltu ja uudistuksia esittävän ohjelman, jolla vielä n y k y i
sinkin on mielenkiintoisuutensa.
T ä m ä ohjelm a, jossa oli seitsemän kohtaa, val
misteli työministeriön luomista, m illä ministeriöllä olisi erikoisena tehtävänä valm istella yhteiskun
nallista muutosta ja saada asteettain, rauhallisesti, mullistuksitta aikaan köyhälistön vapautus. T o i saalta oli edistysministeriön tehtävänä oleva lunas
taa valtion asettamilla korkopapereilla rautatiet ja kaivokset, muuttaa pankkilaitos Banque de F rance valtion pankiksi, keskittää vakuutustoim inta va l
tion käsiin, perustaa varastopaikk oja, mihin tuot
ta ja t j a teh tailijat vo isiva t tallettaa tavaroitaan k u itteja vastaan, jotka voisivat käydä paperi
rahasta, ja vihdoin avata m yym älöitä, jotka hoi
taisivat vähittäiskauppaa, samalla tavoin kuin nuo
varastopaikat toim isiv at tukkukaupan tehtävissä.
\ oitoista, jo ita rautatiet, kaivokset, vakuutuslai
tokset. j a pankki tuottaisivat valtiolle, m uodostet
taisiin työläisten b u d je tti, jon ka tu loja j a m enoja valvoisi työministeriö. Sen jälkeen kun korkojen j a kuoletusten maksamiseen v ä lttä m ä ttö m ä t erät olisi vähennetty, k äytettäisiin voitto seuraaviin tar
koituksiin: 1 : 0 antaakseen v a r o ja työväen perusta
mien yhteisöjen k äytettäv äk si; 2 :0 perustaakseen maataloussiirtoloita. Jo tt a mainitut yhdistykset ja siirtolat p ä äsisivä t nauttimaan valtion avustusta, täytyisi niitten olla veljellisen yhteistunnon peri
aatteelle rakentuvia, sellaisia että ne kehittyessään voisivat hankkia yhteisen, luovuttam attom an ja yhä kasvavan pääoman. Scnvuoksi olisi jokainen työläisten yhteisö, jo k a tahtoisi päästä nauttimaan valtion avustusta, velvollinen toim intansa perus
taksi om aksum aan senraavat tulojen jaon periaat
teet: kun ensin olisi maksettu palkat, pääoman korko, vähennetty kunnossapitokustannukset ja raaka-aineitten hinta, olisi yksi neljännes voitosta käytettävä kuoletukseen, y k si neljännes vanhusten, sairaitten ja muitten työkyvyttöm ien ylläpitoon, yksi neljännes jaettaisiin työntekijöille voittoina, viimeisen neljänneksen mennessä va rarah astoo n *)
' ) T ä m ä n a lk i i s m m n i t e l m a n t e k s ti o n o te t t u L o u is Blancin te o k s e e n H is to ir e d e la R é v o lu tio n d e 1848, I. siv.
I f il, P a r i is i , 1870.
31 T ä s t ä ohjelm asta toteutettiin vain varsin vä h ä i
nen osa.
K u iten k in ryhdyttiin tuotanto-osuuskuntien edistäm iseksi eräisiin toimenpiteisiin, jo t k a aut
toivat kehitystä siihen suuntaan, että L u xentb ou r- gin komitean vaikutuksen alaisena suuri m äärä täl
laisia y h d isty k siä perustettiin.
K e s ä k u u n 5 :n tenä päivä n ä 18 4 8 annettu ju lis tus määräsi 3 m iljoo naa tuotanto-osuuskunnille, jo ita olivat muodostaneet jo k o työläiset yksinään tai työn antajat j a työläiset yhdessä. M uuan toi
nen julistus, se annettiin 1 5 pä ivä n ä heinäkuuta 18 48, velvotti yleisten töitten ministeriön sovin- nollisesti kohtelemaan työläisten tuotantoyhdis- tyksiä.
Niiin saatu laiha apu ei epäilemättä olisi pal
joakaan vaikuttanut, ellei L u x e m b o u rg in komitea samaan aikaan olisi suoranaisesti toiminut saat
taakseen työläisten perustamia yhd istyk siä syn ty
mään.
E n sim äissä tällaisia yhd isty k siä oli muuan räätälien yhdistys.
Heti helmikuun vallankumouksen jälkeen oli väliaikainen hallitus antanut kaksi julistusta, joilla ensi näkem ältä ei tunnu olevan kuin varsin kau
kainen suhde tässä käsiteltävän äm m e olevaan asiaan: väliaikainen hallitus oli lakkauttanut velka- vankeuden ja, edelleen, liittänyt kansalliskaartin
riveihin kaikki kansalaiset, samalla määräten että valtion kustannuksella annettaisiin univorm u j o kaiselle, jo k a olisi liian köyhä itse sitä h an k kia k
seen. N äitten julistusten seurausta oli, että Clichyn vankila oli t y h jä ja että yksin P a r iis ia varten ta r
vittiin satatuhatta univormua.
Tällöin johtui L o u is Blancin mieleen perustaa räätälien yhdistys ja saada sille noitten sadantuhan
nen univormun tilaus sekä muuttaa Clichy työ
pajaksi.
N äin syntynyt yhd istys om aksui niitten teo
rioinen mukaisesti, jo ita oli kehitetty teoksessa O rganisation du travail ja jo ita muuten oli esi
tetty jo Buchez’n teoksissa, periaatteet, joitten mukaan palkat olivat samanlaiset ja pääoma yhteinen. Y r it y s menestyi. 2,000 työläistä s ijo it tui entiseen vankilaan. He tä yttivät kaikki s i
toumuksensa. T ilau s saatiin suoritetuksi oikeaan aikaan. 1 1 , 0 0 0 frangin laina, jon ka räätälim es- tarit olivat antaneet yhtyneille työläisille, m ak settiin takaisin lyhyessä ajassa, j a kun yhdistys, P a riisin kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen päättyessä, selvitti tilinsä, jä rjesty ä kse en sitte sup
peammille perusteille, havaittiin, että y rity s oli tuottanut voittoa*).
'*) L o u is Hl a n e . L a R é v o l u t io n d e 1, siv . 194,
33 A 'u ita sam anlaisia y hd istyksiä — niitä oli erää
seen aikaan olemassa lähes kaksisataa — perustet
tiin pian jälkeenpäin. 3 9 : llä niistä, jou k ossa 17 työnantajain j a työläisten yhteistä yhdistystä, oli v a r o ja 2,500,000 frangin m ä ärää n asti. Suurin osa niistä eli vain varsin lyhyen aikaa. Vuon na 18 5 5 ei R e ybau d enään tavannut P a r iis is ta muuta kuin yhdeksän sellaista yhdistystä, jo tk a olivat saaneet avustusta vuoden 18 4 8 rahastoista. Ne k äyttivät muuten työssään enemmän apulaisia kuin y h d isty k sissä oli jäseniä. Vuonna 1863 ei näistä yhd istyksistä enään ollut jälellä muuta kuin kolme.
Muuan niistä — eräs räätälien yhdistys — oli ole
massa vielä v. 189 7, kun työvirasto toimitti työ
läisten tuotantoyhdistyksiä koskevan kierto
kyselyn*) .
E i ole epäilystä siitä, että valtiolliset s y y t — hallituksen viham ielisyys, kesäkuun kapinan k u k is
taminen, valtiokaappaus — ovat suurelta osalta vaikuttaneet vuonna 18 4 8 perustettujen yhdistysten häviöön.
M utta L o u is Blanc itse eräässä elokuulla vuonna 184 9 päivä tyssä k irjeessään viittaa muihin svihin, jo tk a ennemmin tai myöhemmin olivat tuottavat tämän häviön.
*1 O ffic e d u T r a v a i l d e F r a n c e , L e s A s s o c ia tio n s o u v r iè r e s d e p r o d u c tio n , P a r i is i , 1897, siv . 27.
3
on perustettu mullistuksitta lakkauttaakseen k il
pailun järjestelm än , 011 kilpailu päässyt ju u rtu maan. Liikkeen rinnalle, jo k a oli avattu hyvällä paikalla, on nähty perustettavan toinen, sitten pian kolmaskin. Liiketu ttavat, jo tk a siten hajoitettiin eri liikkeiden kesken, eivät riittäneet pitämään elossa kolmea liikettä. Ne joutuivat kaikki hä
viöön siinä, missä yksi ainoa liike olisi menesty
nyt. Sellaista tulosta ei olisi saatu, jos yhdistysten jä rje s te ly olisi ollut uskottuna kaukonäköisiin kä
siin, sen s ija an että kaikki oli sattuman ja mieli- johteitten varassa, ja jos kaikkialla olisi nouda
tettu järjestelm ällistä suunnitelmaa, jo k a enna
kolta olisi yhteistuumin pätevästi harkittu. T o s i
asia on, että tällaiset yhdistykset eivät voi elää, ellei yhteistunne ole niitä tukemassa. On välttä
mätöntä, että niitä yhdistäm ään tulee samanlainen side, m ikä yhdistää kunkin niitten eri jäsenet toisiinsa*).«
L o u is Blanc, uskollisena ensim äisille aatteilleen, vetosi siten vuotta 1848 seuranneena aikana entistä tarm okkaam paan valtion sekaantumiseen saadak
seen varm u u tta näitten työläisvhdistvsten s ä ä n nölliseen kehitykseen. K o e oli huonosti onnistu
nut. T ä y t y i tehdä se uudestaan suotuisam m issa
*) L o u is B la n c . L a R e v o lu tio n d e 1848, I, siv . 209, 210.
35 olosuhteissa. O m iin hoiviinsa jätettyn ä oli tuol
lainen työläisyhdistys voim aton j a m ä ärätty h ä v iä mään. V allien avustamana, toimien yhteistuntoi- scna kaltaistensa kanssa, se sen s ija an pystyisi, niin arveltiin, uhm aam aan sekä teollisuuden alalla esiintyviä että valtiollisia pulia.
M onia vuosia oli kuluva, ennen kuin uusia y r i
ty ksiä tehtiin. M utta vuonna 1848 koetut vauriot eivät kuitenkaan riittäneet vieroittam aan työväen
luokkaa tuotantoyhdistysten harrastam isesta, ja vuonna 1863 — sam aan aikaan kuin R an sk assa heräsi uusi tuollaisten yhdistysten perustamisen puuska — om aksui Lassallc L o u is Elänein k äsi
tyksen asiassa miltei sellaisenaan, ja tuli siitä sit
ten joksikin aikaa Saksan köyhälistön sosialistinen uskontunnustus.
I I .
K u n Lassalle 1 p :n ä m aaliskuuta v. 18 6 3 k ir joitti kuuluisan »A voim en vastau sk irjelm än sä«
L eipzigin kokouksen keskuskom itealle*), oli S a k
*) O f fe n e s A n t w o r t s c h r e i b e n a n d a s Z e n tr a lk o m ite e z u r B e r u f u n g e in e s a llg e m e in e n d e u t s c h e n A rfc e ite rk o n g re s - se s z u L e ip z ig . S is ä lty y j u l k a i s u u n F e r d . k a s s a l l e , R e d e n u n d S c h r i ft e n , II, siv . 409 j a s e u r., B e rliin i, 1893.
san osuustoim intaliike, jon ka peru stajana oli ollut Schulze-Delitzsch, pikem m in käsityöläisten ja pikkumestarien kuin työläisten liikettä. Se oli ai kam u vuosina 1 8 4 9 — 5 ° siten että räätälit, suu
tarit j a eräät muut am m attilaiset olivat perusta
neet y hd istyksiä raaka-aineitten ostoa varten.
Sittem m in oli syntynyt luottoyhdistyksiä, joista pian tuli lu ku isim m at ja m erkitsevim m ät. Vuoden
j 800 paikkeille saakka ei ollenkaan ollut olemassa kulutusyhdistyksiä. M utta siitä alkaen niitä no
peasti syntyi. M itä tulee tuotanto-osuuskuntiin, oli Schulzen mielestä niitten perustaminen lykät
tävä. parempiin aikoihin*).
Näitten yhdistysten py rkim y kset oli määritelty ensin B ry sselissä v. 18 5 6 pid etyssä kansainvälisessä kongressissa, sitten ensim äisessä Saksan talous
tieteilijäin kokouksessa, jo k a pidettiin Gothassa v. 1858. T ä m ä viim em ainittu kokous lausui Schul
zen ehdotuksesta:
»1. E t t ä kokous tunnustaa periaatteessa, että osuuskuntien perustam ista j a säännöstelyä ei pi
täisi odottaa valtion taholta tapahtuvaksi, vaan tulisi sen alla tuloksena käsityöläisten ja työläisten om asta vapaasta toiminnasta.
Ms. E ttä S ak sassa, Englann issa ja R a n sk assa
'") C riig e r, L e s S o c ié té s c o o p é r a tiv e s en A lle m a g n e . lie u . d 'E c o n . p o l., 1892, siv . 967 j a s e u r.
37 saavutettujen tulosten nojalla j a tähänasti tehty
jen kokeitten perusteella kokous suosittaa perus
tettavaksi :
»a. lainaus-osuuskuntia ja -kassoja,
»b . teollisuusosuuskuntia varsinkin raaka-ai- neitten yhteisostoa varten,
»c. kulutusosuuskuntia ruokatavaroitten tukku- ostoa varten,
»jotka kaikki ovat mainioita k ein o ja auttaak
seen taas pystyyn avuttom iksi r iis te tty jä työväen
luokkia ja käsityöläisiä.
» I I I . E t t ä niitten kokemusten mukaan, joita oli saatu luotto-osuuskunnista ja raaka-aineitten ostam iseksi perustetuista osuuskunnista, kaikkien jäsenten ra jattom an yhteisvastuun periaate — mitä tuli osuuskunnan joiltakin vie railta henkilöiltä lai
naamiin varoihin sekä niihin säästöihin jo ita oli niitten liuostaan uskottu — on käytännössä osot- tautunut mainioksi keinoksi hankkiakseen osuus
kunnille välttäm ättöm ät käyttövarat.
» IV . E t t ä muuten ei ole sy y tä suosittaa eräit
ten muitten osuuskuntalajien enempää kehittä
mistä, mutta että muihin suuntiin tehdyt yritykset otetaan vastaisuudessa käsiteltäväksi heti kun ne ovat johtaneet käytännöllisiin kokeisiin.«
Tuotanto-osuuskuntien asemasta suositeltiin siis muita, ja ne perustelut, joita Schulze esitti psottaakseen oikeutetuksi tämän osan päätöslausel-
liiasta, sietää mainita, ensinnäkin sen vuoksi, että niillä on todellinen historiallinen mielenkiintoisuu
tensa, sekä edelleen sen vuoksi, että ne täysin sel
västi kuvaavat sen liikkeen peruspyrkim ystä, jota vastaan Lassalle pian oli ry h tyvä taisteluun:
»Se tosiasia — sanoi Schulze-Delitzsch — että ne (tuotanto-osuuskunnat) eivät ole menestyneet Saksassa, huolim atta tehdyistä yrityksistä, p a ko t
taa meidät päättäm ään, että nykyinen tilanne ei ole niille suotuisa, että olosuhteet eivät vielä ole niitä varten kypsät, että ei saa siihen syyksi v ä it
tää työläisten siveellistä huonoutta tai teknillistä taitam attomuutta, vaan pikem m in sitä tilaa, m issä teollisuus ja valtiollinen elämä ovat; että tosi
asiassa Englannilla j a osittain Ranskallakin on tässä suhteessa Saksan rinnalla se etu, että teolli
suuden vanhojen m uotojen häviäminen ja a m m a t
tikunta jä rje s te lm ä ä n erottam attom asti kuuluvain rajoitusten poistaminen siellä ovat tapahtuneet pal
jon perinpohjaisem m in j a paljon aikaisem m in kuin- . S a k s a ss a : vihdoin että työläisten nauttima suu
rempi valtiollinen vapaus näissä maissa (R anskassa ainakin ajoittain) ja siihen liittyvä laajem pi yhdis
tym isvapaus o va t saaneet aikaan sen, että yhdisty- mishenki siellä on luonnollisestikin kehittynyt pal
jon pikem m in ja että rautainen välttäm ättöm yys on puolestaan työntänyt työläisiä tälle tielle. E t t ä S aksassa päinvastoin, missä täm ä liike on alkanut
39 vasta myöhemmin ja h uom aam attom am m in, k äsi
työläiset j a työläiset o va t y hä vieläkin enemmän kiintyneet eristyneisyyteensä, j a että he nykyisiin asti ovat olleet taipuvaisempia liittym ään yhteen tuotannon edellytysten parantamiseksi (hankkiak
seen pääom ia j a raaka-aineita j. n. e.) kuin itse tu otantotoim intaa varten, k o ska he pelkäävät v i i memainitussa tapauksessa menettävänsä riippu
mattomuutensa *).«
K y s y m y k s e s s ä oli kaiken kaikkiaan vahvistaa, luotto-oloja ja raaka-aineitten hankintainahdolli- suuksia parantamalla, käsityöläisten asemaa tai sa
manlaisin keinoin auttaa jotakin m ä ärätty ä työläis
jo u kkoa perustamaan yksilöllisten liikeyritysten asemasta työläisten yhdistyksiä. J a saavuttaakseen tämän kahtanaisen tuloksen, vedottiin yksinomaan omaan apuun. H ylättiin kaikkinainen valtion se
kaantuminen asioihin. P y s y ttiin uskollisina libe
raalisen koulun «antaa niennä«-periaatteille.
E i olekaan k u m m eksittavaa, että Schulze- Delitzsch-malliset individualistiset osuuskunnat, joita muodostivat ennen kaikkea käsityöläiset tai sitten käsityöläisiksi tulemassa olevat työläiset ja jo ita olivat perustaneet henkilöt, joitten mielipi
teet o livat ylitä kaukana konservatism ista kuin so
sialismistakin, ei ole kum m eksittavaa, sanomme,
*) C riig e r, m a in . te o s , siv . 994.
että nämä osuuskunnat ovat olleet — v a ik k a ne eivät olekaan avoimesti harrastaneet politiikkaa — vapaamielisen puolueen linnoituksina.
A siain ollessa cdelläsanotulla tavalla, oli helppo nähdä, että kun alettaisiin ponnistuksia tehdä j ä r jestääkseen työväenluokka erikoiseksi luokkapuo
lueeksi, niin taistelu, joka puhkoisi vapaamielisten ja sosialistien välillä valtiollisella alalla, pian laa
jenisi käsittäm ään myöskin taloudellisen alan.
Siten tapahtuikin.
Lassallen »A voin kirjelmä,* oli samalla syytös liberaalista politiikkaa vastaan j a sodanjulistus osuustoim intaa vastaan sellaisena, jollaiseksi Schulze-Delitzsch sen käsitti.
Lausuttuaan mielipiteenään, että työväenluo
kan on jä r je s t ä y d y t t ä v ä valtiolliseksi puolueeksi ia vaad ittava ennen kaikkea yleistä, yhtäläistä ja välitöntä äänioikeutta, Lassalle kirje lm ässä än ryh
tyi käsittelemään osuust.oimintakvsymystä, aluksi kunnioittavasti mainiten sen henkilön, joka sittem min oli oleva tällä alalla hänen pääasiallisin v a s tustajansa.
Schulze oli liberaali j a kuului manchesteriläi- sen koulukunnan kannattajiin. Hän omaksui kaikki puolueensa j a koulukuntansa erehdykset ja ennakkoluulot. M utta oli, selittää Lassalle edelleen, paikallaan lisätä että kaikista liberaalisen puo
lueen jäsenistä hän oli ainoa, jo ka oli jotakin teh
41 nyt kansan hyväksi. H än se kaiken k aikkiaan oli Saksa n osuustoim innan isä, j a hänen eittämätöntä ansiotaan oli se, että osuu stoim intakysym vs oli nyt joutunut työväenluokan ratkaistavaksi. M utta näitten ansioitten vilpitön tunnustaminen ei L a s salien mielestä saanut estää k y s y m ä s tä itseltään, olivatko nämä Schulze-Delitzschin suosittamat luotto-, raaka-aineittenosto- j a kulutusyhdistvkset sittenkään omiaan parantamaan työväenluokan kohtaloa?
Ta tähän kysym ykseen Lassalle vastaa ehdotto
man kielteisesti, ja esittää kantansa perusteluiksi seuraavat sy y t:
1:0 . M itä tulee luotto- ja raaka-aineitten osto- yhdistyksiin, ei niistä voi olla etua muille kuin sellaisille, joilla on jo liike h arjotettavanaan, s. o.
pikku käsityöläisille: mutta ne eivät ensinkään koske varsinaisten työläisten, s. o. niitten elin
ehtoihin, jotka työskentelevät ty öpajoissa ja teh
taissa. K u n sitä paitsi suurteollisuus lakkaam atta edistyy vanhentuneitten tuotantom uotojen kustan
nuksella, ei näistä yhd istyk sistä voi olla apua kuin yhä vähenevälle määrälle työläisiä, m inkä määrän vähenemistä ne muuten eivät estä, mikäli tuotan
non kehitys jatkuu.
2:0. O vat sitte vielä jälellä kulutusyhdistyk- set, jotka, ne puolestaan, ehdottomasti pyrkivät saamaan osakseen kaikkien työläisten kannatuksen.
Asutta ne ovat kokonaan kykenem ättöm iä paran
tamaan työläisluokan asemaa, j a ovat sitä kolmesta syystä, jo tk a itse asiassa kuitenkin kaikki perim mältään ovat yksi j a sam a:
a. R iistäm inen, jonka uhreina työläiset ovat, kohdistuu heihin tuottajina eikä kuluttajina. T u o tannon jä rjeste lm än suhteen siis on toimenpiteisiin ryhdyttävä, jos todella mieli työläisten asemaa pa
rantaa. K u lu tta jin a me kaikki olemme suunnilleen samassa asemassa. Me olemme tasa-arvoisia kaup
piaan edessä yhtäläisesti kuin poliisiviranomaisen edessä, koka kum m ankin h yväksi maksamm e.
T otta on kyllä, että työväenluokalla, koska sillä ei ole muuta kuin rajoitetu t maksamisen mahdolli
suudet, on vielä kärsittävän ään se haitta, että sen täytyy ostoissaan kääntyä pienten vähittäiskaup- piaitten puoleen, jo tk a pakottavat sen kalliisti m ak
samaan luoton, m inkä suovat. T ä ltä kannalta kat
soen kulutusosuuskunnat voivat olla työväenluo
kalle joksikin hyödyksi, joskin myöhemmin tut
kittavaksi jää, voiko täm ä hyöty olla pitkä-aikai- nen: mutta missään tapauksessa tätä v ä h ä istä hyö
tyä, jo k a vain pyrkii tekemään köyhälistön ku rjan aseman hiukan siedettävämmäksi, ei saa sekoittaa siihen yleiseen työläisten aseman parantamiseen, jota työläiset vaativat,
b. R au tainen laki, jok a olevaisissa oloissa, tvön tarjonnan ja kysynnän lain vallitessa, määrää pal
kat, on seuraava: k eskim ääräinen palkka pyrkii aina supistumaan siihen m inim i-m äärään, minkä työläiset m äärätyissä yhteiskunnallisissa oloissa pitä vä t välttäm ättö m änä elääkseen ja jatkaakseen sukuaan. Todellinen palkka ei voi pysyväisesti las
kea tätä m in im i-m ä ärää vähem m äksi, koska niin k äydessä siirtolaisuus, avioliittojen luvun vähene
minen, lasten ja täysi-ikäisten kuolevaisuuden lisääntyminen ja, k urjuuden viim eisenä seurauk
sena, työläisten lu kum äärän suoranainen vähene
minen vähentävät työn tarjon taa. Se ei voi py sy väisesti kohota tuota m in im i-m ä ärää suurem
maksi, koska työväestön lukumäärän kasvaminen siinä tapauksessa taas päinvastoin lisää työn tar
jontaa.
c. Olosuhteiden ollessa tällaiset, on helppo sel
vittää, m ik ä vaikutus kulutusyhdistyksillä voi olla rautaisen palkkalain alaisena olevan työväenluokan elinehtoihin.
N iin kauan kun kulutusyhdistyksiin kuuluu vain vähäisiä tvöläisrvhm iä, eiv ät nämä y h d isty k set vaiku ta palkkojen yleiseen tasoon, j a osuustoi
mintaan liittyneet työläiset saavuttavat ne edut, jo ista on mainittu a-kohdassa. — M u tta siitä het
kestä alkaen, jolloin osuuskuntiin alkaa yhä tä y dellisemmin kuulua työläisluokka kokonaisuudes
saan, alkaa tuntua se rautaisen palkkalain ehdoton seuraus, että palkat alenevat sam assa suhteessa
kuin kulutusosuuskunnat alentavat elintarpeitten hintoja.
Sille asteelle tultua eivät kulutusosuuskunnat missään tapauksessa voi parantaa koko työläisluo- kan asemaa. X e voivat tuottaa e tu ja vähäisille tvöläisryhmille vain siinä tapauksessa, että suu
rem m at jo u k ot eivät seuraa näitten työläisryhmien antamaa esim erkkiä. S iitä alkaen kun osuustoi
mintaan on yhtyn yt m erkitsevä osa köyhälistöä, nämä edut vähenevät. Ne supistuisivat nollaan siitä hetkestä, jolloin koko työväenluokka olisi liit
tynyt kulutusosuuskuntiin.
T y ö vä en lu okk a valm istaisi siis itselleen, selit
tää Lassalle, m itä kätkerinta pettym ystä, jo s se odottaisi todellista ja p y sy väistä kohtalonsa paran
tam ista kulutusosuuskunnilta tai muilta Schulze
Delitzschin luomilta ja ylistelemiltä osuustoimin
nan muodoilta.
Merkitseekö täm ä sitä, että on tuom ittava koko yliteenliittym isen periaate ?
E i ensinkään, vastaa Lassalle. M utta työläis
ten on liity ttä vä yhteen tu o ttajin a eikä kuluttajina.
Heidän on ponnisteltava tullakseen om iksi työn- antajikseen, sen sija an että jä is iv ä t yhä edelleen kapitalististen liikkecn harjo ttajain riistettäviksi:
»Kapitalisteille menevän voiton lakkauttaminen on toteutettavissa mitä yksinkertaisim m alla, lain- mukaisimmalla, rauhallisim malla tavalla. R iittä ä
se, että työläisluokka tulee om aksi työnantajakseen luomalla vapaita yhdistyksiä, jo tk a ovat ainoana keinona, m ink ä avulla työväenluokka voi vapautua rautaisen palkkalain alaisuudesta, ne kun suovat työläisille heidän työnsä tuloksen kokonaisuudes
saan.
»M u tta miten päästään tähän tulokseeni E ik ö ole mahdotonta saattaa työläisiä luomaan tuotanto- y h d isty k siä sellaisilla aloilla kuin ovat rautatiet, laivatelakat, kutomatehtaat, m issä liikeyritysten perustaminen vaatii m iljo o n ia ?
»On kyllä, mutta valtion osana j a asiana, on tehdä sellainen mahdolliseksi, ottaa aja akseen työ
läisten teollisen yhteenliittymisen suuri asia ja antaa heille keinot kohota tämän itsehallintoisen yhdistym isen j a jä rje s t ä y ty m is e n asteelle.
»Sanotaan että täm ä en sosialism ia tai ko m munismia. Erehd)rs. M ik ä än ei ole kauempana siitä, mitä sanotaan sosialism iksi tai k o m m u n is
miksi, kuin tä m ä vaatim us, jo k a jä ttä ä työläisille heidän yksilöllisen vapautensa, heidän yksilöllisen elämisensä tavan, oikeuden k äy ttä ä mielensä mu
kaan työvoim aan sa j a jo ka ei luo työläisluokan ja valtion välille muita siteitä kuin ne, m itk ä joh tu vat tarpeellisen pääoman tai luoton hankinnasta näille vapaille y h ty m ille * ) .
*) O f fe n e A n tw o r t, F e r d . L a s s a lle s R e d e n u n d S c h r if- le n , II, siv . 431, B e rliin i, 1893.
Valtion toim inta ei siis ole välttäm ätöntä mää- rätäkseen toim intaohjeet yhdistyksille, joitten toi
minnan päinvastoin on saatava olla täysin vapaata, vaan on se välttäm ätöntä hankkiakseen niille elä
misen ja kehittymisen mahdollisuudet. Valtio myöntää takuita kapitalistisille rautatieyrityksille.
M ik si ci se voisi samalla tavalla auttaa työläisten y h d isty k siä?
M utta jo tta valtio tällaiseen toim intaan ryh tyisi, sitä varten on aivan ensi s ija s s a vä lttäm ä
töntä, että nykyinen valtio joutuu työväenluokat!
vaikutuksen alaiseksi; j a tätä tarkoitusta saavu t
taakseen 011 työläisten, jä rje s ty n e in ä erityiseksi puolueeksi, ennen kaikkea saatava itselleen yleinen äänioikeus:
»Teidän ei kannata — kirjo itti k assalle — m i
tään toivoa vastustuspuolueelta, jon ka ohjelm ana on perustuslaki jo n k a h a llitsija 011 myöntänyt mutta jon ka hallitus on tuhannesti rikkonut, va s
tustuspuolueelta, jo k a ei sen enemmän välitä a r
vostaan kuin että keskustelee vielä sellaisen m in is
terin kanssa, jo k a avoim esti tekee pilaa eduskun- nallisesta h allitu sjärjestelm ästä j a perustuslailli
sesta oikeudesta. K ä y ttä k ä ä hyödyksenne y h d is
tyin isoikeuttanne j a muodostakaa todella kansan
omainen puolue, yhtä riippumaton liberaaleista kuin junkkereistakin. "Valtiollisena ohjelmananne olkoon vaaliolojen uudistus, yleinen ja välitön
äänioikeus. K u n kerran olette päässeet lainsää
dännöstä m äärää m ä än , voitte panna alulle yhteis
kunnan uudistuksen, j a odottaessanne aikaa, jo l
loin olette oleva enemmistönä, oppikaa j a valistu
kaa aineellista ja siveellistä etuanne k oskevissa k y s y m y k sissä *).«
» A v o in k irje lm ä« herätti suurta huomiota. L i beraaliset kansantaloustietein jä t eivät jättän eet sii
lien vastaamatta. Schulze-Delitzsch erittäin ju l kaisi erikoisen »T y ö vä en katkism u ksen«, jo k a sil
loisen kansantaloustieteen yleisten seikk ojen selvi
tyksen ohella sisälsi, suurelta osalta oikeutetun, hänen v a stu sta jan sa uudistusehdotusten arvostelun.
Lassalle vastasi pitäm ällä lukuisia puheita ja ju l kaisemalla lentokirjasen »H err B astia t S ch u lze
D elitz sch«, m issä hän ivasi j a pahanpäiväisesti sätti henkilöä, jo ta hän kaksi vuotta aikaisem m in oli nimittänyt S ak san osuustoim innan isäksi.
E m m e anna suurtakaan m erkitystä tälle väitte
lylle, jo n k a mielenkiintoisuus on suureksi osaksi mennyttä.
Schulze-Delitzschin luoma liike on jä ä n y t k a i
ken kaikkiaan samanlaiseksi, m ikä se oli alussaan
k o ! : pikkuporvarilliseksi liikkeeksi. L u otto- ja raaka-aineittenosto-osuuskunnat ovat menestynet j a moninkertaisesti lisääntyneet. M u tta työväen
47
*) O f fe n e A n tw o r t, m a in . te o s, siv . 443.
osuustoiminnan kannalta ovat tulokset olleet lai
hanlaisia. Vuonna 1 9 1 1 ei Sak sa n osuuskuntien yleiseen liittoon, entiseen n. s. Schulze-Delitzschi- läiseen liittoon, kuulunut enään kuin 27 0 ,4 37 j ä sentä, jo is ta tuskin 30 prosenttia oli teollisuustyö- läisiä, sen s ija an että H am purin K eskusliittoon, Zentral-Verband, johon kuuluivat valtiollisesti puo
lueettomat, mutta suurim m alta osaltaan sosialis
tien muodostamat osuuskunnat, kuului 1 , 1 7 1 , 7 6 3 jäsentä, jo is ta suurin osa oli työläisiä.
M itä Lassalleen tulee, on hänen » A io in k ir je l mänsä« sosialismin historiassa merkitykseltään ensiarvoinen, sillä sen julkaisem isella alkoi työ- läisagitatsionin liike, jo sta tuloksena oli oleva Y le i
sen T yö väenyhd istyksen syntym än kautta tapahtu
nut Sak sa n sosialid emokratian perustaminen.
M utta kiinnittäessään työläisten huomion valtiol
lisen toiminnan välttäm ättöm yyteen ja antaessaan sille ratkaisevan m erkityksen työväenliikkeessä, vaikutti Lassalle suuressa m ä ärässä siihen suun
taan, että työläisten harrastus kääntyi osuustoimin
nasta, puhumattakaan am m atillisesta toiminnasta.
J o s tosiaan oli totta, että kapitalistisen tu otanto
jä rjeste lm än vallitessa rautainen palkkalaki ehdot
tomasti vähentää palkat siihen vähim pään m ä ä rään, m ik ä elämiseksi on välttämätön, niin m iksi luoda osuuskuntia? V a in valtiollisen vallan saa
vuttaminen tekisi mahdolliseksi uuden a ja n ja k s o n
