Strategisen iskun torjunta pääkaupunkiseudulla vuosina 1943 ja 1944

STRATEGISEN ISKUN TORJUNTA

PÄÄKAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 1943 JA 1944

Yleisesikuntamajuri Ari Suontlahti

Suomalaisten vuosina 1943 - 1944 Helsingin puolustamiseksi suunnittele- matja toimeenpanemat puolustusjärjestelyt tehtiin voimakkaan poliittis-soti- laallisen painostuksen alaisena. Suomen poliittinen asema Saksanja liittoutu- neiden välissä muodostui vaikeaksi jatkosodan loppuvaiheessa. Liittoutuneet halusivat Suomen irti sodasta ja Saksa yhä tiukemmin taistelemaan rinnallaan aina katkeraan loppuun saakka. Poliittinen liittosopimus Suomen ja Saksan välillä oli jäänyt jatkosodan alkaessa tekemättä. Saksan joutuessa voimak- kaasti puolustuskannalle, se halusi suojata pohjoisen sivustansa sekä turvata sotatoimiensa kannalta elintärkeät malmikuljetukset Petsamosta ja Ruotsin kai- vosalueilta. Liittoutuneet ja varsinkin Neuvostoliitto halusi Suomen irti so- dasta mahdollisimman vähäisin sotaponnistuksin. Rauhanehtojen läpimenoa Suomen eduskunnassa tuettiin voimakkailla ilmahyökkäyksillä helmikuussa 1944. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan ainoastaan maavoimien joukkojen avulla toimeenpantuja operatiivisia suunnitelmia, vaikka ilmapuolustuksen osuus Neuvostoliiton ilmahyökkäysten torjunnassa oli keskeinen.

VAIKKA TILANNE VIROSSA

MlJUTIUU,

EI .NEUVOSTOLIITON HYOKKAYKSEEN PAAKAUPUNKISEUDULLE SILTI USKOTA

Tammikuussa 1944 venäläiset aloittivat Pietarin eteläpuolella hyökkäyk- sen saksalaisia joukkoja vastaan. Hyökkäävät neuvostojoukot saivat yhtey- den Oranienbaumin sillanpäässä oleviin joukkoihinsa ja helmikuun kolman- tena päivänä hyökkääjä oli ehtinyt Suomenlahteen laskevan Narvajoen suul- le sekä muutamaa päivää myöhemmin Peipsijärvelle. ¹ Samalla neuvostojouk- kojen uhka kannaksella olevien j oukkoj emme oikealla sivustalla lisääntyi rat- kaisevasti. Saksalaiset alkoivat huolestua Suomen kyvystä pitää Neuvostolii- ton Itämeren laivasto saarrettuna Suomenlahden pohjukkaan.²

Talvella 1943-1944 Neuvostoliiton Itämeren laivaston toimintakyvystä pur- jehduskaudelle 1944 esiintyi suomalaisten keskuudessa ristiriitaisia arvioita.

Merivoimien Esikunta arvioi Neuvostoliiton laivastolla olleen käyttökunnos- sa noin 200 alusta.³ Laivaston esikunnassa pelattiin helmikuussa 1944 kaksi- puolinen sotapeli, jonka tarkoituksena oli selvittää tilanteen kehittymismah-

dollisuuksia purjehduskaudella 1944. Leningradin rintaman siirtymisen aihe- uttama muutos Neuvostoliiton laivaston toimintamahdollisuuksissa pakotti omat merivoimamme uuteen tilanteenarviointiin. Sotapelin ensimmäisessä jaksossa käsiteltiin tilannetta, jossa vihollisen laivasto yrittäisi murtaut1,la ulos sisemmästä saartorenkaasta valtaamalla maihinnousulla Suur-Tytärsaaren, Pien-Tytärsaaren, Ruuskerin, Vaindlonja Pohja-Uhtin. Toisessa osassa käsi- teltiin Eestin rannikolle Aserln - Kundan rannikko-osuudelle tehtävän mai- hinnousun Suomen laivastolle aiheuttamia toimenpiteitä. Sotapelin kolman- nessa vaiheessa vihollinen yritti vallata Suursaaren.⁴

Arvioitu maihinnousu-uhka VIron rannikolle perusteltiin Neuvostoliiton pyr- kimyksenä tukea Saksan vastaisen maarintamansa taistelua hyökkäämällä meritse saksalaisten joukkojen selustaan. Voimien käytöIi kannalta arvioitiin olevan edullisempaa nousta maihin VIrossa kuin Suomen rannikolle. Suo- menlahden etelärannalle tehty maihinnousu helpottaisi Baltian valtaamiseksi toteutettavia maaoperaatioita. Joukkojen käyttö Suomen rannikolla hajottaisi vain Neuvostoliiton Itämeren laivaston voimia eikä aluksiakaan riittäisi use- ammalle taholle yhtäaikaisesti suoritettuihin suurisuuntaisiin maihinnousui- hin.⁵

Laivaston esikunnan arvioihin ei vielä tuolloin sisältynyt mahdollisuus Neu- vostoliiton tekemään suurhyökkäykseen Katjalan kannaksella. VIron rannik- kopuolustus arvioitiin heikommaksi kuin Suomen ja Neuvostoliiton Laivas- ton toiminta Suomenlahden etelärannalla olisi helpommin varmistettavissa Saksan ja Suomen laivastojen hyökkäyksiä vastaan.⁶ Suomalaisten arviota lienee tukenut kesän 1940 tilanne, jossa Neuvostoliitto Baltian valtaukseen liittyen kuljetti joukkoja meritse Tallinnaan ja tyytyi tuolloin Suomenlahden etelärannan haltuunottoon jättäen pohjoisrannan Hankoa lukuun ottamatta suomalaisille.

Pääesikunnassa suunniteltiin maaliskuussa 1944 Suomenlahden itäosan, lä- hinnä Suursaarenja Koiviston, mutta myöskin Kotkan edustalla olevien saar- ten vahvistamista. Linnoitustyöt Suomenlahden uloimman rannikkopuolus- tusvyöhykkeen vahvistamiseksi olijo aloitettu. Kun lisäksi Saksalaiset olivat päättäneet ehdottomasti pitää Tytärsaaren, oli suomalaisten tavoitteena rajoit- taa Neuvostoliiton pinta-alusten liike Suursaaren itäpuolisille merialueille.

Sukellusveneille pyrittiin edellisen kesän tapaan saamaan sulku Porkkalan - N aissaaren kapeikkoon. Kesällä 1944 arvioitiin Neuvostoliiton kuitenkin toi- mivan Suomenlahdella aktiivisemmin kuin edellisinä kesinä. Hyökkäyksen edistyessä Virossa arvioitiin Puna-armeijan pyrkivän valtaamaan ainakin Ty- tärsaaren ja Suursaaren. Tähän Suomalaiset olivat jo 'varautuneet kiirehti- essään Suursaaren linnoitustöitä. Saaren puolustusta suunniteltiin vahvennet- tavaksi siirtämällä sinne henkilöstöä Uudenmaan Rannikkoprikaatista.⁷

Osasto Helsinkiä varten tehdyssä uhka-arviossa päädyttiin siihen, että ve- näläiset tuskin vielä kesällä 1944 pystyvät suorittamaan maihinnousuoperaa- tiota Suomenlahdella divisioonan vahvuisella ensimmäisellä portaalla. Valta- osa Neuvostoliiton Itämerellä olleista pienemmistä aluksista sekä kauppalai- vastosta oli ollut kolme vuotta saksalaisten raskaan tykistön tulituksen alla Leningradinja Kronstadtin satamissa. Laivaston henkilökunnan käytön maa- taistelussa arvioitiin aiheuttaneen puutteen koulutetusta henkilökunnassa.

Kalustopuutteiden vuoksi maihinnousulaivasto joutuisi turvautumaan proo- mukuljetuksiin, joka pudottaisi osaston nopeuden noin kuuteen solmuun.

Maihinnousuosaston matkan Kronstadtista pääkaupunkiseudulle arvioitiin kestävän noin 14-15 tuntia ja Tytärsaaresta 5-6 tuntia. Osasto Helsingin esi- kunnassa tutkittaessa Merivoimien esikunnan tekemiä katsauksia vihollisen laivaston sijoituksista Suomenlahden satamissa arvioitiin hyökkääjän maihin- nousuvalmisteluja satamiin koottujen proomujen määrän perusteella. ⁸

Perusteluna Neuvostoliiton laivaston epätodennäköiselle niaihinnousulle pääkaupunkiseudulle arvioitiin linnoitetun saari vyöhykkeen, Tytärsaaret - Suursaari - Haapasaari pakottavan vihollisen laivaston käyttämään määrätty- jä alueellisesti rajoitettuja kulkuväyliä. Mahdolliset maihinnousujoukkojen kuljetusreitit voitaisiin tarvittaessa tehokkaasti miinoittaa. Etenevä laivasto- osasto joutuisi raivaamaan miinoitteet ja lamauttamaan osan alueella olevasta rannikkotykistöstä. Maihin nousseen divisioonan huollon arvioitiin olevan hankalaa omien joukkojen hallussa olevan saari vyöhykkeen takaa. Sota- ja kauppalaivasto joutuisi tappiovaaralle alttiiksi maihinnousuyrityksen tuotta- man suhteellisen pienen edun vuoksi.⁹ Maantieteellisesti tilanne oli Neuvos- toliiton kannalta lähes sama kuin talvisotaa edeltävänä aikana ennen Viron tukikohtiin siirtymistä. Suomenlahti oli nyt vahvempien laivastovoimien ja vaikeammin raivattavissa olevien miinoitteiden puolustama. Lisäksi Baltias- sa oli armeija, jonka lyöminen edellytti alueiden valtaamista taistellen.

Suomalaisten arvion mukaan venäläiset eivät yrittäisi maihinnousua divisi- oonan voimin Loviisa - Porkkala seuduille ennen kuin Viro tai ainakin Suur- saari ja Tytärsaaret olisi vallattu. Maihinnousuyrityksiä arvioitiin pääkaupun- kiseudulle tehtävän pienemmin joukoin häiritsemismielessä. Neuvostoliiton etuna maihinnousutilanteessa arvioitiin olevan ilmavoimien maihinnousulai- vastolle antama suoja. Saksan ei uskottu pystyvän aiheuttamaan ilmavoimil- laan maihinnousulaivastolle riittävän suuria tappioita. JO Kokemukset talven 1944 Helsingin ja Tallinnan pommituksista saivat suomalaiset arvioissaan suhtautumaan vakavasti Neuvostoliiton ilmaylivoimaan hyökkäystä tuettaes- sao Kesäkuussa 1944 kannaksella koetut ilmahyökkäykset vahvistivat arviot oikeiksi.

Vaikka hyökkäys pääkaupunkiseudulle näytti epätodennäköiseltä, laadit- tiin keväällä 1944 Osasto Helsingin esikunnassa uhka-arvio Neuvostoliiton maihinnoususta Helsingin ympäristöön. Todennäköisimmän maihinnousualu- een arvioitiin olevan Porvoon seudulla. Ainoa Helsingin länsipuolella oleva maihinnousukohde Porkkala - Espoonlahti oli hyvin linnoitetun, ilmahyök- käyksiä vastaan miltei haavoittumattoman Mäkiluodon linnakkeen suojaa- mao Pääkaupungin itäpuolella olevat rannikkotykistöpatterit olivat avopatte- reita ja siten helpommin ilmahyökkäyksillä lamautettavissa. Maihinnousukoh- teista lähempänä Helsinkiä oleva Porvoon seutu taIjosi laajemman ja Pellinki lähempänä avomerta sijaitsevan maihinnousukohteen. 11 Olihan Neuvostolii- ton taistelulaivoissa 12 kappaletta 305 millimetrin tykkiä sekä risteilijöissä 9 kappaletta 180 millimetrin tykkiä, joten maihinnousun tukeminen Porvoon - Loviisan alueella rannikkotykistön kantaman ulkopuolelta oli mahdollista. 12

Maihinnousuoperaation ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin joukkojen kul- jettamiseen tarvittava aluskalusto koottavan Suomenlahden itäosassa sijaitse- viin kuormaussatamiin. Sopivia satamia joukkojen kuormaamisen kannalta olisivat Leningrad, Kronstadt, Yhinmäki sekä Seiskari ja Lavansaari. Ennen osaston liikkeellelähtöä saarivyöhykkeen muodostama sulku murrettaisiin raivaamalla väylillä olevat miinoitteet ja lamauttamalla siirtymisreitille ampu- maan kykenevät rannikkotykistöpatterit. Pääkaupunkiseudun lähelläja VITon pohjoisrannikolla olevat lentokentät lamautettaisiin ilmahyökkäyksillä mai- hinnousussa tarvittavan ilmaherruuden saavuttamiseksi. Suomen alueella ole- via uhanalaisia lentokenttiä arvioitiin olevan Nummelassa, Hyvinkäällä, Pa- rolassa, Utissa ja Helsingissä.¹³

Toisessa vaiheessa taistelulaivasto suojaisi kuljetusalukset suomalaisten ja saksalaisten merivoimien hyökkäyksiltä ja hävittäjäkoneet lentopommituksil- ta. Tiedustelun osoittamia lentokenttiä pommitettaisiin ilmaherruuden saavut- tamiseksi ja ilmahyökkäysten estämiseksi kuljetuslaivastoa vastaan. Maahan- laskujoukot eristäisivät etujoukkona maihinnousualueen puolustajan reservi- en hyökkäyksiltä ja sitoisivat maihinnousuntorjuntaosastot taisteluun. Mai- hinnousu suoritettaisiin todennäköisimmin Pellinki - Tolkki - Svartbäck alu- eelle. Maahanlaskujoukkoja käytettäisiin maihinnousualueen sekä pääkau- pungin eristämiseen. Pienempiä maihinnousuosastoja tultaisiin käyttämään etujoukkoja sillanpääasemien hankkimiseen sekä maihinnousualueen eristä- miseen pyrkimällä yhteistoimintaan maahanlaskujoukkojen kanssa. ¹⁴

Maahanlasku Laajalahti - Leppävaara - Oulunkylä - Wiik tai Malmi - Mellunkylä alueelle arvioitiin liianuhkarohkeaksi pääkaupungin läheisyy- den, tiheän asutuksen ja pääkaupunkia suojaavan ilmatorjunnan ryhmityksen takia. Todennäköisiksi maahanlaskualueiksi arvioitiin Espoonlahti - Espoo - Ripukylä - Tuusula - Järvenpää - Sipoo - Massby tai Boxby.- Lähempänä

pääkaupunkia oleva mahdollinen alue oli Espoo - Mårtensby - Tikkurila - Vestersundom. Mahdollisena pidettiin että maahanlaskujoukkoja käytettäes- sä pyrittäisiin jopa kaksinkertaisen sulun luomiseen pääliikenneteiden suun- nissa Helsingin maihinnousualueen eristämiseksi.¹⁵

Pääkaupungin eristämiseen tarkoitetuilla maahanlaskuilla vältettiin paljas- tamasta maihinnousualuetta. Niiden toiminnan alkamista pidettiin mahdolli- sena jopa vuorokausia ennen maihinnousua. Muutamaa vuorokautta ennen maihinnousua aloitettujen maahanlaskujenja desanttien toiminnan tavoittee- na arvioitiin olevan häiritsevän vaikutuksen aikaansaaminen maihinnousun- torjunnan valmisteluihin, valtakunnan hallintokoneiston toimintaan sekä pää- kaupungin elintarvikehuoltoon. Vtimeisintään toiminta oli kuitenkin aloitetta- va noin 4 tuntia ennen maihinnousua.¹⁶ Kolmannessa vaiheessa suojalaivas- to samanaikaisesti ilmavoimien kanssa lamauttaisi maihinnousukohteita suo- jaavatrannikkotykistöpatterit. Ensimmäinen porras maihinnousujoukkoja siir- tyisi veneillä maihin. llmavoimilla eristettäisiin puolustajan reservit riittävän kauaksi varsinaisesta maihinnousualueesta. ¹⁷

Osasto Helsinkiä varten ilmavoimien tiedustelun kanssa yhteistoiminnassa tehdyssä maahanlaskujoukkojen uhka-arviossa venäläisillä arvioitiin maahan- laskuoperaatiota varten olevan käytettävissä kaukotoimintakoneita kaikkiaan 900 kappaletta. Niitä oli käytetty desanttien ja partisaanien kuljetuksiin sekä Suomen rintamalla että muualla, mutta suurempia ilmakuljetusoperaatioita ei sodan kuluessa oltu tehty. Kaukotoimintailmavoimien kaluston lentoajan ol- lessa keskimäärin seitsemästä kahdeksaan tuntiin, arvioitiin pääkaupunkiseu- dulle kohdistuvan maahanlaskuoperaation lähtötukikohtina olevan lentoken- tät Moskovan länsipuolella saakka. Kuljetettavat joukot oli kuitenkin mah- dollista myöskin kerätä Leningradin ympäristön monille lentokentille, joista kuljetuskoneet ne matkallaan voisivat ottaa kyytiin. Säilyttämällä joukot ja kuljetuskoneet eri alueilla ja -tukikohdissa saataisiin operaation valmistelu salattuaja päästäisiin onnistumisen kannalta keskeiseen asiaan, yllätykseen. 18

Yhdessä kuljetuksessa saapuvan joukon maksimivahvuuden arvioitiin ole- van noin 3000 miestä. Laskuvarjojoukoilla oli yleensä mukanaan vain henki- lökohtainen aseistus. Konekiväärien, kranaatinheittimien ja pienten tykkien pudottaminen laskuvarjolla maahan oli mahdollista. Laskuvarjokomppanian laskeutumiseen tarvittava alue oli tuolloin kooltaan noin 2 x 3 neliökilometrin laajuinen. Maahanlasku-uhan alaisia lentokenttiä arvioitiin olevan Helsingis- sä, Nummelassa, Hyvinkäällä, Kymissä ja Utissa. Heikko ilmatorjunta mah- dollisti vihollisen maahanlaskut arvioiduille kentille varsin pienin tappioin Helsingissä olevaa Malmin lentokenttää lukuun ottamatta; 19

Maahanlaskumahdollisuudet lentokenttien ulkopuolelle arvioitiin heikoik- si. Uudenmaan salaojitetut niityt eivät kestäisi kuljetuskoneiden laskeutumis-

ta. Pelloille voitiin kuitenkin laskeutua laskuteline sisään vedettynä ilman että kuljetettava henkilöstö olisi vaarassa. Keväällä 1944 ei kuitenkaan Ilmavoi- mien arvion mukaan venäläisillä ollut Pietarin suunnalla laskuvarjojoukkoja.

Keväällä sinne ilmestyneet joukot oli ilmeisesti tarkoitettu Viron rintamalle maajoukoiksi. Suomalaiset arvioivat, että Neuvostoliiton joukoilla ei ollut käytettävissä samanlaisia liitokoneita maahanlaskujoukkojen kuljettamiseen kuin länsiliittoutuneilla oli esimerkiksi Normandian maihinnousussa tai sak- salaisilla oli ollut vuosien 1940 ja 1941 operaatioissa.²⁰

Saksassa seurattiin huolestuneena Suomen ja Neuvostoliiton välisiä rau- hanneuvotteluja, jotka alkoivat uudelleen tammikuun lopulla ja päättyivät sil- lä kertaa tuloksettomina huhti-toukokuun vaihteessa. Jo syksyn 1943 rauhan- tunnustelujen seurauksena Hitler oli antanut salaisen ohjeen Pohjois-Suomen nikkelialueen hallussa pitämisestä ja toimitusten turvaamisesta siinä tapauk- sessa' että Suomi irtautuisi sodasta Saksan liittolaisena^{21 •} Ohjeessa annettiin perusteet Lapin armeijalle siltä varalta, että Suomi irtautuisi sodasta. Pääteh- tävänä oli tällöin Petsamon kaivos alueen ja sen tuotannon turvaaminen. Sitä varten Lapin armeijan tuli pitää hallussaan Ivalon - Karesuvannon pohjois- puolella oleva Suomen alue. Ilman Petsamon nikkeliä Saksan panssariteräk- sen tuotanto olisi loppunut lähes kokonaan. ²²

Suomen luopuminen sodasta eri1lisrauhan tai aselevon kautta olisi merkin- nyt Saksan Lapin armeijan, vahvuudeltaan lähes 200000 miestä, joutumista eristetyksi, mahdollisesti erillisenä lyödyksi tai internoiduksi. Joka tapaukses- sa sen huoltotiet olisi käytännöllisesti katsoen katkaistu kokonaan. Aselevon tai erillisrauhan pelättiin merkitsevän, että koko Suomen alue joutuisi venä- läisten miehittämäksi. Tällöin Suomenlahti ja Pohjanlahti kuten myös Itämeri suurelta osaltaan tulisivat Neuvostoliiton valvontaan. Tästä seuraisi Saksan malmilaivausten vaikeutuminen, ehkä kokonaan estyminen Ruotsin Pohjan- lahden satamista. Varsinkin Ahvenanmaan miehityksen jälkeen venäläiset voisivat todennäköisesti täysin estää nämä laivaukset. Itsestään selvänä pidet- tiin lisäksi, että Saksa menettäisi kaikki Suomen alueelta saamansa sotatalou- dellisesti erittäin tärkeät tuotteet, kuten kuparinja nikkelin sekä puutavarat.²³ Saksan Nikkelin kuukausi tuotanto oli vuoden 1944 alussa sama kuin kulu- tus. Nikkelistä 75 % tuli Petsamosta.²⁴

Myös Saksan Itämeren strategialta Suomen aselevon uhka näytti riistävän pohjan. Jos Suursaari ja Hanko olisivat venäläisten tai puolueettomien suo- malaisten hallussa, ne eivät enää sulkisi neuvostolaivastoa Suomenlahden pohjukkaan ja Ahvenanmaan saarilta käsin voitaisiin katkaista Luulajan elin- tärkeä malmintuonti. Venäläisten laivastoyksiköiden päästessä Itämerelle Sak- san sukellusvenekoulutus olisi lopetettava ja upotussodan kohtalo sinetöity.

Näillä perusteilla Hitler antoi 16. helmikuuta käskyn Ahvenanmaan ja Suur-

saaren viipymättömästä miehittämisestä, mikäli Suomi tekisi erillisrauhan.

Tanskaan keskitetty 416. divisioona ja yksi laskuvarjorykmentti määrättiin Ahvenanmaan operaatioon, kun taas Baltiassa olleen Heeresgruppe Nordin oli määrä luovuttaa Suursaaren miehityksessä tarvittavat voimat.²⁵ Poliittisel- la rintamallakaan ei jääty toimettomiksi. Helmikuun 19. päivänä 1944 Saksa ilmoitti Suomelle pitävänsä mahdollista erillisrauhaa selvänä petoksena ase- veljeyttä kohtaan ja tulevansa tekemään siitä kaikki asianmukaiset johtopää- tökset. Samalla ulkoministeri von Ribbentrop toisti aikaisemmat ennustuk- sensa Suomea rauhanteonjälkeen odottavasta kohtalostaja Saksan alati para- nevasta sotilaallisesta asemasta.²⁶

Saksan sodanjohto antoi helmikuun puolessa välissä 1944 merisodanjoh- dolle tehtäväksi laatia operaatiosuunnitelman Ahvenanmaan ja Suursaaren valtaamisesta siinä tapauksessa, että Suomi tekisi erillisrauhan Neuvostolii- ton kanssa. Suunnitelmalle annettiin peitenimi "Tanne" . 27 Suunnitelma laa- dittiin neljän toteutusmahdollisuuden varalle. Ensimmäinen toteutusvaihto- ehto, "Tanne Ost" tarkoitti ainoastaan Suursaaren valtaamista. Toinen vaihto- ehto, "Tanne West" laadittiin maihinnousun suorittamiseksi Ahvenanmaalle.

Kolmas vaihtoehto, "Tanne Ost + "Tanne 1" + "Tanne West" sisälsi maihin- nousun ja maahanlaskun Ahvenanmaan valtaamiseksi sekä maihinnousun Suursaaren valtaamiseksi. 28

Neljännen operaatiovaihtoehdon, "Tanne 1"

+

"Tanne West" toimeenpa- nossa oli saksalaisten määrä vallata Ahvenanmaa maihinnousulla ja sitä tuke- valla maahanlaskulla. Joukkojen johtosuhteet ja operaatioiden suoritus vastuu oli jaettu siten, että maihinnoususta Ahvenanmaalle vastasi Saksan merivoi- mien Itämeren merisodanjohto. Maahanlaskun suunnittelu- ja toteuttamisvas- tuu annettiin ilmavoimille ja Suursaaren valtaaminen Maavoimien Pohjoisen Armeijaryhmän tehtäväksi. ²⁹

Operaatiot suunniteltiinja valmisteltiin huolellisesti. Esimerkiksi Suursaa- ren valtausoperaatiota varten perustettiin Tallinnan vanhaan virolaiseen sota- kouluun "Koulutusprikaati Nord". Prikaati aloitti perusteellisen harjoittelun

"Tanne Ostia" varten.³⁰ Ahvenanmaan valtaus suunnitelmaan liittyen saksa- laiset pyysivät laivastolleen tukikohtaa Ahvenanmaalta. Tukikohdan tarve oli perusteltava suomalaisille neuvostolaivaston Itämerelle ulosmurtautumisen varotoimenpiteeksi, kuten oli tehty Saksan Itämeren laivaston tunkeutuessa Ahvenanmaalle syksyllä 1941. Mannerheim ei kuitenkaan suostunut tuki- kohdan perustamiseen Ahvenanmaalle vaan saksalaiset joutuivat tyytymään Korppoon eteläpuolella sijaitsevan Aspön saariryhmän varustamiseen risteili- jöidensä tukikohdaksi.³¹

Suursaaren ja Ahvenanmaan valtaamiseksi suunniteltujen Saksalaisten mai- hinnousujoukkojen henkilövahvuuksia tarkasteltaessa on huomattava maihin-

nousuun tarkoitettujen joukkojen pieni määrä. Saksalaiset saattoivat olettaa operaatio suunnitelmansa mahdollisen toimeenpanon tulevan suomalaisille yllätyksenä. Pitkäaikaisten aseveljien ei odotettu tekevän kuin korkeintaan muodollista vastarintaa. Voimakas ilma- ja merivoimien tuki oli suunniteltu ennen kaikkea neuvostojoukkojen väliintulon varalta. Maihinnousujoukko- jen vähäinen määrä selittynee osaltaan sillä, että kevättalvella 1944 olivat Suomen rannikkopuolustusjoukot vielä pääosiltaan suojajoukkovahvuudes- saan.³² Toisaalta saksalaisilla ei olisi operaatioihin ollut käytettävissäkään suuria määriä joukkoja. Neuvostoliitto painosti Baltian rintamalla, eikä arvokkaan Petsamon Nikkelin suojana olleita joukkoja voitu vähentää.

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen käynnistyessä kesäkuussa 1944 saksalai- set arvioivat Suomen puolustuksen luhistuvan nopeasti. Saksan maavoimien esikunnassa laadittiin kesäkuun lopussa muistio toimenpiteistä Suomen puo- lustuksen sortumisen varalta.³³ Suomenlahden sulkemiseksi oli välttämätön- tä, että Suomen eteläinen rannikko alue tai ainakin Helsingin ja Turun seudut saataisiin lujasti saksalaisten käsiin. Tämän saavuttaminen katsottiin mahdol- liseksi vain siinä tapauksessa, että huomattava osa Suomen puolustusvoimis- ta olisi asettunut saksalaistenjohdossajatkamaan taistelua. 34

Edellä esitettyyn muistioon sisältyvistä saksalaisista joukoista osa, nimit- täin 122. Jalkaväkidivisioona ja 303. Rynnäkkötykkiprikaati olivat saapu- neet maahamme jo kesäkuun lopulla Ribbentrop - Ryti sopimuksen nojalla.

Saksan sotavoimien pääesikunta liitti omasta aloitteestaan mukaan Viidennen Armeijakunnan esikunnan.³⁵ Saksan maavoimien esikunnassa laaditun suun- nitelman mukaan Suomen puolustuksen murtuessa ottaisi 20. Vuoristoarmei- jan komentaja koko maan puolustuksen johtoonsa. Merialueen varmistami- seksi piti Suomen sotalaivasto eliminoida valtaamalla, upottamalla tai muuten hävittämällä rannikkolinnoitukset ja satamalaitteet. Saksalaisten suunnitelmat kehittyivät suurhyökkäyksen alussa siten, että 20. Vuoristoarmeijan komen- taja pyysi Saksassa olevia 14000 armeijan lomalaista palautettavaksi Lap- piin. Hitler määräsi kuitenkin 14. päivänä kesäkuuta 1944, ettei lomalaisia kuljeteta takaisin, vaan heille oli varattu toinen tehtävä Etelä-Suomen alueel- la. Tilanteen kehittymisen johdosta ei kuitenkaan muistion mukaisia joukkoja lähetetty Suomeen.³⁶

Valmistautumisesta sekä Neuvostoliiton että Saksan taholta arvioituun uh- kaan kertoo Osasto Väinämöisen käyttö keväällä 1944. Osasto siirrettiin huh- tikuun alussa Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvottelujen johdosta Ahve- nanmaalle tehtävänään osallistuminen Ahvenanmaan puolustukseen. Osas- ton käyttö Ahvenanmaalla paättyi 30. huhtikuuta³⁷ ja se siirtyi Porkkalan - Strömsön alueelle, josta edelleen tutulle alueelleen Helsingin - Loviisan saa- ristoon³⁸• Panssarilaivalle oli jälleen määritetty koIlne toimintasuuntaa, jotka olivat Suursaaren luoteispuoli, Helsinki ja Porkkalan - Jussarön suunta³⁹•

UHKAAN VASTATAAN ALUKSI MAAHANLASKUNTORJUNNALLA

Marraskuussa 1943 Päämaja käski Kotijoukkojen esikunnan suunnitella Helsinginja sen ympäristön maahanlaskuntorjuntajärjestelyt. Toimenpide oli vastaus Saksan taholta lokakuussa alkaneeseen poliittiseen painostukseen.

Hitler lähetti kirjeen Rytille, jossa varoitettiin Suomea erillisrauhan hankkeis- ta. Toisaalta lokakuussa oli järjestetty liittoutuneiden ulkoministeritapaami- nen Moskovassa, jossa oli käsitelty mm. Suomen irrottamista sodasta. Tehtä- vä käskettiin Helsingin sotilasläänin komentajalle. Sotilasläänin komentaja laati suunnitelman ja esitteli sen Merivoimien komentajalle joulukuun puo- lessa välissä 1943.⁴⁰ Käskynä suunnitelma julkaistiin joulukuun lopussa.

Laaditun suunnitelman mukaan pääkaupunki seutu jaettiin viiteen maahan- laskuntorjuntalohkoon. Ensimmäisen alueen muodosti Helsingin kaupungin lohko käsittäen Helsingin suojeluskuntapiirin alueen, johon kuuluivat Hel- singin kaupunki, Haagan kauppala sekä Huopalahden, Oulunkylän ja Kulo- saaren kunnat. Toinen maahanlaskuntorjuntalohko oli nimetty Espoon loh- koksi, käsittäen Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirin alueelta Espoon kun- nan, Kauniaisten kauppalan ja Kirkkonummen kunnan itäosan Hirsala, Jor- vas ja Vitträsk mukaan lukien.⁴¹

Kolmas lohko oli Helsingin maalaiskunnan lohko, käsittäen Etelä-Uuden- maan suojeluskuntapiirin alueelta Helsingin maalaiskunnan. Neljäs lohko oli Sipoon maahanlaskuntorjuntalohko käsittäen Etelä-Uudenmaan suojeluskun- tapiirin alueelta Sipoon kunnan Spjutsund ja Löparö poislukien. Viides lohko oli Tuusulan lohko käsittäen Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin alueel- ta Tuusulan kunnan eteläosan Tuusulan järven pohjoispäähän saakka sekä Järvenpään ja Keravan kauppalat. Maahanlaskuntorjunta-alue rajoittui ete- lässä Uudenmaan Rannikkoprikaatin vastuualueeseen.⁴² Laaditusta lohkoja- osta riippumatta käskettiin erikseen puolustuksen kannalta tärkeiden kohtei- den kuten Helsinkiin lännestä ja idästä johtavien teiden, tärkeiden siltojen sekä Malmin lentokentän puolustuksesta.⁴³ Merivoimien ilmatorjuntakoulu- tuspatteristo siirrettiin lentokentän puolustusta varten Villingistä Malmin - Puistolan alueelle alistettuna maahanlaskuntorjuntatehtävässä Helsingin So- tilasiäänin komentajalle. ⁴⁴

Maahanlaskuntorjuntaa johti Merivoimien komentajan alaisena Helsingin sotilasläänin komentaja. Operaatiota varten muodostettiin Helsingin Sotilas- läänin ja -Suojeluskuntapiirin esikuntien henkilöstöstä⁴⁵ johtoelin, johon si- joitettiin hälytyksen sattuessa yhteysupseerit ilmavoimien esikunnasta, Uu- denmaan Rannikkoprikaatista sekä Ilmatorjuntarykmentti l:n esikunnasta.

Maahanlaskutapauksessa Sotilasläänin komentajalle alistettiin välittömästi yksi

komppania Helsingin varuskuntapataljoonasta, Maasotakoulu, Merisotakou- lu, Viestikoulutuskeskus, Etelä- ja Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirien alueella olevat ilmasuojelujoukot sekä Helsingin suojeluskuntapiirin henki- löstöstä muodostettava torjuntaosasto. 46

Merivoimien komentajan katsoessa yleisen torjuntatilanteen niin vaativan, suunniteltiin osastoon alistettavaksi lisäksi Jalkaväen koulutuskeskus 1 (Hy- rylässä), Jalkaväen koulutuskeskus 11 (Tammisaari), Jalkaväen koulutuskes- kus 24 (Hyvinkää), Suojeluskuntien Päällystökoulu, yksi komppania Helsin- gin varuskuntapataljoonasta, torjuntavastuualueella olevien esikuntienja lai- tosten sekä esikuntapataljoonien ja -komppanioiden henkilöstöstä muodos- tettavat torjuntamuodostelmat sekä lomalla olevista sotilashenkilöistä perus- tettavat torjuntaosastot. Lomalla olevista sotilaista suunniteltiin muodostetta- vaksi pataljoona ja tykkikomppania.⁴⁷

Toisessa vaiheessa perustettuja joukkoja suunniteltiin käytettäväksi myös Uudenmaan Rannikkoprikaatin vastuualueella.⁴⁸ Torjuntaosastoissa ei saa- nut käyttää kenttäanneijasta kotiutettuja liikekannallepanossa perustettavaksi määrättyihin yksiköihin sijoitettuja reserviläisiä, eikä joukkojen liikekannal- lepanossa tarvittavaa suoritushenkilöstöä.⁴⁹ Pääesikunta halusi pitää kenttä- anneijasta kotiutetut yksiköt osana yhtymää, josta joukot oli kotiutettujajo- hon ne oli tarkoitus tilanteen vaatiessa sijoittaa. Toinen syy kotiutettujen jouk- kojen käyttökieltoon oli pääkaupunkiseudun puolustuksen turvaaminen myös tilanteessa, jolloin kenttäanneija tarvitsi kaikki mahdolliset joukkonsa.

Osastoon kuuluvien joukkojen tehtävänä oli heti hälytyskäskyn saatuaan tai oma-aloitteisesti maahanlaskun huomatessaan motittaa maahan päässeet vihollisosastot, ilmoittaa viipymättä johtoelimeen maahanlaskusta, vartioida tärkeitä teollisuuslaitoksia, vartioida rautatie- ja maantiesiltoja, vartioida mui- ta tärkeitä laitoksia ja kohteita sekä valvoa tiedustelulll;\ ja tähystyksellä aukei- ta ja muita sopivia maahanlaskupaikkoja. Tiedusteluun ja hälyttämiseen käy- tettiin Helsingin ympäristön tiivistä ilmavalvontaverkkoa, jonka havainnot kerättiin ilmavalvonta-aluekeskuksen kautta Sotilasläänin päivystävälle up- seerille.⁵⁰

llmatorjuntarykmentti muodosti alueen merkittävimmän ja taisteluva1miin maahanlaskuntorjuntavoiman. Se osallistui joulukuussa laaditun suunnitel- man mukaan torjuntaan ilmatilanteen kulloinkin sallimassa laajuudessa. Tor- junta suunniteltiin toteutettavaksi ampumalla kuljetuskoneita, laskuvarjon

varassa maahan laskeutuvia joukkoja niiden ollessa vielä ilmassa, maahan jo laskeutuneita joukkoja kokoontumisen häiritsemiseksi sekä antamalla mah- dollisuuksien mukaan tulitukea omalle jalkaväelle työntämällä pattereista tu- lenjohtajia sen mukaan. Yksiköiden tuliasemien puolustamiseksi laadittiin

suunnitelmat kaikkia vihollisen maasta tai ilmasta käsin suorittamia hyökkä- yksiä vastaan. 51

TOIjuntakeskukselle käskettiin myös pinta-ammunnanjohtamis- ja koordi- nointivastuu. Thlenjohto" ja tähystyspaikkoina valmistauduttiin käyttämään pattereiden tuliasemia, kuulosuuntimien ja valonheittimien sijoituspaikkoja sekä tehtävää varten erikseen perustettavia tulenjohtopaikkoja. Maahan las- keuhmeita joukkoja valmistauduttiin tuhoamaan patteri- ja patteristokohtai- sen ammunnan lisäksi tOIjuntakeskuksen johtamana kartta-ammuntana, mi- käli vihollisjoukon paikka oli tarkasti tiedossa. ⁵² Torjuntakeskukseen tuli yh- teydet ilmavalvonta-asemilta naapuriin sijoitetun ilmavalvonta-aluekeskuk- sen kautta, joten siellä oli paras kuva alueen tapahtumista. ⁵³ Maahanlaskun- torjuntatehtävää varten varustettiin patterit tarvittavilla kartoilla, tulenjohto- ja viestivälineillä sekä patteritasoilla. Todennäköisinä maahanlaskualueina ryk- mentin maatorjuntavyöhykkeellä nähtiin Malmin lentokentän ympäristö, Van- taanjoen varrella olevat peltoaukeat sekä Mellunkylän, Malminkartanon ja

Mankkaan pellot. ^{54 '}

OSASTO HELSINKI SUOJAA VALTAKUNNAN POLllTTISEN PAATOKSENTEON

Maaliskuun 28. päivänä 1944 Ylipäällikkö antoi käskyn kenraaliluutnantti Hägglundille Osasto Helsingin perustamisestaja tehtävistä. Käskyn perusta- na oli arvio mahdollisuudesta vihollisen hyökkäystoiminnan yhä laajentuessa kohdistaa hyökkäykset mereltä tai ilmasta maahanlasku- tai maihinnousujou- koilla myös pääkaupunkia vastaan. Osasto Helsinki piti muodostaa tarvitta- essa pääkaupungin puolustusta varten. Tehtävänä oli Helsingin ja Etelä-Uu- denmaan suojeluskuntapiirien alueella torjua yhteistoiminnassa meri- ja ilma- voimien kanssa maihinnousu- ja maahanlaskuyritykset pääkaupunkiin. ⁵⁵ Helsingin Sotilasläänin maahanlaskuntorjuntasuunnitelman perusteena ollut- ta uhkakuvaa laajennettiin ottamalla siihen mukaan maihinnousutilanteet. ⁵⁶ Osaston todellisena tehtävänä lienee ollut suojata valtakunnan hallinnon kan- nalta välttämättömät elimet ja laitokset siltä varalta, että saksalaiset yrittäisivät kaapata vallan pääkaupungissa. 57

Osaston komentajaksi määrättiin aluksi kenraaliluutnantti Hägglund Hel- singin puolustuksen komentajana ja esikuntapäälliköksi Helsingin Sotilaslää- nin komentaja. Osaston komentopaikka sijoitettiin Helsingin Sotilasläänin esikunnan yhteyteen. Osasto Helsingin muodostivat tuolloin Helsingin va- ruskuntapataljoonana toiminut Jalkaväkirykmentti 37:n kolmas pataljoona, Helsingissä toimineet Maasotakoulu ja Merisotakoulu, Hyryiässä sijainnut Jalkaväen koulutuskeskus 1, Tammisaaressa ollut Jalkaväen koulutuskeskus 11,

Hyvinkäällä toiminut Jalkaväen koulutuskeskus 24, Riihimäelle sijoitettu Tykistön koulutuskeskus 3, Santahaminassa toiminut Viestikoulutuskeskus sekä Helsingin ja Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirien alueiden ilmasuoje- lujoukot, lomalaiset, reserviläiset ja nostoväki. 58 Osaston käyttöön siirrettiin Viipurista Täydennyspataljoona 2 Keravalle maalis-huhtikuun vaihteessa 1944. Näistä joukoista suunniteltiin tehtävää varten muodostettavaksi tilapäis- yhtymä. 59 Helsingin Sotilasläänin komentajan maahanlaskuntorjuntasuunni- teIman toisessa vaiheessa Merivoimien komentajan harkinnan mukaan häly- tettävät koulutuskeskukset suunniteltiin hälytettäväksi nyt ensimmäisessä vai- heessa suoraan Osasto Helsingin esikunnasta ja ne muodostivat Täydennys- pataljoonan ja Varuskuntapataljoonan kanssa Osaston tärkeimmän isku voi- man.

Kenraaliluutnantti Hägglund oli saanut Ylipäälliköltä jo aikaisemmin tehtä- väksi selvittää Helsingin puolustusta yllätyksellisten maihinnousujen varalta, koska hänen ylipäällikölle tarkoitettu lausuntonsa asiasta on päivätty Mikke- lissä 28.3.1944.⁶⁰ Osaston komentaja oli valmisteluvaiheessa ja toistaiseksi määrätty välittömästi Ylipäällikön alaiseksi, mutta toimintavaiheessa tai uh- kan ilmaantuessa alistettiin "Helsingin puolustuksen komentaja" Merivoimien komentajalle yhteistoiminnan takaamiseksi maa- ja merivoimien kesken. Osas- ton esikuntana toimi Helsingin Sotilasläänin esikunta tarpeen mukaan vah- vistettuna Helsingin Suojeluskuntapiirin esikunnalla.⁶¹ Näillä järjestelyillä pääkaupunkiseudun rannikkopuolustus oli saanut tueksensa vahvoja reservi- joukkoja jatkosodan alun jälkeen.

Osasto Helsingin toiminta-alueena oli Helsingin- ja Etelä-Uudenmaan suo- jeluskuntapiirien alue rajoittuen etelässä Uudenmaan Rannikkoprikaatin alu- eeseen. llmatorjuntarykmentin tulivyöhykkeellä torjuntavastuu oli käsketty rykmentille.llmatorjuntarykmentti 1:n taistelualue käsitti suunnilleen rykmentin tulivyöhykkeen, jonka rajat olivat idässä Östertokan - Hindsby, lännessä Herrö - Velskola, Pohjoisessa Hindsby - Velskola ja Etelässä Östertokan - Herrö.

Uudenmaan Rannikkoprikaatin taistelualue käsitti seuraavien saarien etelä- puoleisen alueen, Kytö - Iso-Lehtisaari - Pukkisaari - Miessaari - Meikki - Pihlajasaaret - Suomenlinna - Santahamina pois lukien - Villinki - Musta He- vonen - Skata - Ledholm. 62

Perustamiskäskyä seuraavana päivänä (29.3.1944) käydyssä neuvottelussa Hägglund antoi käskyn lomalaisten koehälytyksen suorittamisesta Helsingin Varuskunnassa. Helsingin seudulla laskettiin olevanjatkuvasti noin 7000-8000 lomalaista. Hälytyksellä Hägglund halusi tarkistaa joukkojen käyttökelpoi- suuden osana Osasto Helsinkiä. Tiedotus hoidettiin seiniin ja pylväisiin kiin- nitetyillä kuulutuksilla ja kokoon saatiin yli 4000 miestä. Helsingin suojelus- kuntien koehälytyksessä saatiin 1. huhtikuuta koolle 388 suojeluskuntalaista

pl1MAO'A

28".3,1944.

. ! ) tJSH!ALT

119 764/Op_i/6.4/sål', ,

Jt • "

;1 11 -

· '.' ' . , . I (It, !!ffj' fi)'/

!i. ,Iihollisen hyökkl7stoiminn~n :yhä laajentuessa on mahdol- lS.~~. että. S8 kohdistaa toimintansa mereltä ta! 1lmaG..

ta maih1nlaskujouko111a mlCs pääkaupUQk1a'vastaan_

" ,

!a. Pili.kauplUlgin 'pUOlustusta varten muodostetaan tarvi ttaes- 'sa erikoinen Osasto H(ols1nk1), Mhl~ Osasto'E:n ko~

men~a38ksi·'kenr.luutn. ~SSlUDUn Belai,Dsin p~~!:,stuksen k9maptatan.a, BelSins!n puolustuksen kODlClntaja on valmis .. ' teluvauleess8 38· toistaideka1 vili ttomlstl n1plUU11kön _{I ' .• ,} ala1sena. !Ofm1ntavB1beessa tai Qhkan ilmaantuessa alls- totaab,HelS1DSlD pl1bllistdkaon kOmonta3a IIIOr1- ja maavoi- mien tly40ll1sen Jhte1sto1m1nnan takaamiseka1 Korivo1-

mien koJII.entajBll0. " . •

!slkuntaaull1kkör B~ietnlia sotllaslillnlD k~montaja~.

Es1knptå, ;" Bel.81 .. :I tlU'paon mukaan Hel.s~.B:ste.

1oUkot,

, vahvistottuna.

nIin :n

Jlaa.SB:

UorlSK: - , 1v.Itoul.K 1

iJ'v.Koul;K U il'v .. Koul.X ~4

TJlC,Koul"K 3 '

UOlll.X· ,

Tiy~.P 21s11rretäln PM:n toimosta

',' Koravallo)'

Bol, ja Et.Uudonmaan sk_p11rion aluei- den ie.joukot, naill! aluoilla lomal- la olovasta ym ... sekä koulutetusta ro- , ,sorv1stä ja n08tova~sti kokoonsaata-

vasta honkllöstösti muodostettava t1- lapä1syhtymä.' Reservln ja nostoväon osion kutsumisosta on tarvltt~essa

tehtävä ositys Y11piJ.lllköllo.

JA

Osasto

',e

ttbtlyitt.Toiminta~alueonaafi Hels1ngin ja Ete- li Uudeamaan sk.p11r1on aluoet torjua ki~nto!ssi :yhtols- to1m1Dnassa morlvo1m1en Ja 1lmavoimien kaMsa pilUcaupun- . 'kUri kohdistuvat malhinno\l8u- ja il,mamalhlDlaskuyr1tykaot.

Kuva 1 Käsky Osasto Helsingin perustamisesta.

Osastoon tulevat Jo~'.J'....m-OQ;t....sa:i muodostum1shotkeen saaJr..

ka OdGllo~ n7ky18te~ vakina1sten komontoj1onsa alaisIna •.

mutta on Holslnsln ~uolustuksen kOJllontsjal14 niihin nl1hden suc rnnainen m!I1iämisvalta tlss! mainittujen tOhtävien velm1st~

.lun suhteen.. .

1.. Helsingin puol,US$ukson· komentajAA on ryhCI.7ttlivi\. vl1p3'1ll!1ttä, thteIsto11ldnnasso KerivOWElJl komelitlljan. llmavo1mien komen- tajan. Pl!.i.ma~o.h IlIIIesuoJolukomentejan ja ICotljoukkojen komeh- ta3an kanssa valmistoluihin teötävän suorItusta ja joukkojen to1m1ntakyky1sIks1 varustamista varton~ ,

!a.

TIi:u.,

^käskylll ~oaliJiliin käskyn NO 4606/Isol/68isBlo/9011D43 ja sl1~ ka"~1 .• s11n6.'Jialosl:n komentajallo annetut tehtl!.- ' vllt ~a valtuU4et .. Hels:InS1~P\lOlustuksen kom&nta-lel.lOo

Ylels8sikUnnahp6ä111kkO:·

.' . ~alkavl!.e~raal,~~~~~~~~~~ __

Veralle ^{, 5 11 "}

Y h t G e n s II. 28 kpi.

ja 2. huhtikuuta Tykistökoulutuskeskuksessa toimeenpannussa koehälytyk- sessä koottiin yksi kevyt patteristo kalustonaan 12 kappaletta 76 millimetrin tykkejäja yksi raskas patteri varustettuna neljällä 152 millimetrin tykillä.⁶³

Hälytykset tietysti myös näkyivät ja näin ne kertoivat osaltaan pääkaupun- gin puolustusvalmiudesta. Maaliskuun 31. päivänä hälytettiin Maasotakoulu, Merisotakoulu, Varuskuntapataljoona ja Viestikoulutuskeskus Helsingin So- tilasiäänin komentajan joulukuun lopulla 1943 antaman maahanlaskuntorjun- takäskyn mukaisesti.⁶⁴ Huhtikuun ensimmäiseen päivään mennessä oli kaik- kien palveluksessa ja lomalla olevien sekä suojeluskuntaan kuuluvien häly- tysjärjestelyt ja kokoontuminen harjoiteltu.⁶⁵

Pääkaupunkiseudun joukkojen taistelukykyyn lisäämiseksi siirrettiin Täy- dennyspataljoona 2 huhtikuun alussa Viipurista Osasto Helsingin käyttöön Keravalle⁶⁶ alistettuna Kotijoukkojen komentajalle siihen saakka kunnes Osasto Helsinki mahdollisesti saatetaan toimintaan.⁶⁷ Koulutuskeskusten kou- lutusohjelmia muutettiin siten, että koulutettavien taisteluvalmius saatettaisiin mahdollisimman nopeasti Osaston tehtävien edellyttämälle tasolle. Voimas- saolevienkoulutusohjelmien mukaan 4 kuukaudessa saavutettavaan taistelu- valmiuteen oli mahdollisuus päästä jo 2 kuukaudessa siirtämällä valmiuteen vähemmän vaikuttavat opetusaiheet jälkimmäiseen koulutusjaksoon. 68 Suur- hyökkäyksen käynnistyttyä uhka kannaksella kasvoi pääkaupunkiseutua suu- remmaksi ja Täydennyspataljoona siirrettiin takaisin Viipuriin 12. kesäkuu- ta. 69

Hägglund kävi esittelemässä Osasto Helsingin kokoonpanon, perustami- sen ja koulutusohjelmat Ylipäällikölle huhtikuun kymmenentenä päivänä.

Tämänjälkeen hänet määrättiin alkuperäisen tehtävänsä mukaisesti tarkasta- maan puolustusvalmisteluja rintamalle eikä hän enää palannut Osasto Helsin- gin esikuntaan.⁷⁰ Hägglundin tehtävänä lienee Helsingissä ollut tarkastaa jou- lukuussa tehdyn maahanlaskuntorjuntasuunnitelman valmistelujen toteutumi- nen sekä edustaa Päämajan arvovaltaa yhdistettäessä pääkaupunkiseudulle sijoitetut hyvin erilaiset joukot Helsingin puolustamiseksi.

Sijaisekseen hän määräsi esikuntapäällikkönä toimineen Helsingin Sotilas- läänin komentajan, eversti Ekholmin. Ekholm kävi huhtikuun 25. päivänä selostamassa tasavallan presidentille Osasto Helsingin tehtävää ja sen mukai- sesti laadittua perustamissuunnitelmaa. Kaikkia osastoon kuuluvia joukkoja ei oltu saatu vielä tuolloin aseistettua.⁷¹ Hyväksyessään perustamissuunnitel- man pienin korjauksin Ylipäällikkö lausui tunnustuksensa työn suorituksesta ja asiallisuudesta. Ylipäällikkö korosti Osasto Helsingin tehtävien välttämät- tömyyttä. Kaikkia perustettavia joukkoja varten oli saatava aseet ja varus- teet.⁷² Eversti Ekholm oli palannut talvella 1942 vanhempien ikäluokkien kotiuttamisen yhteydessä Helsingin Sotilasläänin komentajaksi. Hän omasi

, .

JOUKKO VABVU1JS PERUSTAJA IlENKILÖSTON PERVSTAM1SPAIKKA TST-VALM. HEVO- AITJ'().

LAATU PERUST. PAI- SIA JA

KALLA EsikwrtalOs. H . 41+15+32=88 ElOs.H palvelllksessa Helsinki T+6

EIJR 71 15+ 13+27=55 MaaSK palveluksessa Kllpyla, KirjastotaIo T+6 13 13

Jaakarijoukkue 1+4+27-32 MaaSK lomalaisia Santahamina T+24

Viestijoukkue 1+12+55=68 VKoul.K pa1veluksessa Santahamina T+5

Pioneerijoukkue 1+9+46=56 MaaSK lomaIaisia Santahamina T+24

JlJR 71 28+ 134+737=899 Er.P30 palveluksessa Helsinki T+4 47 42

IIIJR 77 28+134+737=899 Tayd.P2 palveluksessa Kerava T+4 47 42

1IJIJR 71 28+ 134+ 737=899 MaaSK lomalaisia Helsinki T+36 47 42

Km.K1JR 71 5+30+121=156 MaaSK lomalaisia Helsinki T+36 14 13

Tyk.K1JR 71 5+20+111=136 MaaSK lomalaisia Helsinki T+36 14 14

ElJR88 15+13+27=55 JV.Koul.K 1 palveluksessa Hyryl! T+6 13 13

Jaakarijoukkue 1+4+21=32 Jv.Koul.K 1 palveluksessa Hyryl! T+6 Viestijoukkue 1+12+55=68 VKouLK palveluksessa Santahamina T+4 Pioneerijoukkue 1+9+46=56 Jv.Kou\.K 1 pa1veluksessa HyryIa T+6

JlJR88 31+149+842=1022 Jv.KouI.K 1 palveluksessa Hyryl! T+6 47 42

IIIJR88 31+149+842=1022 Jv.Kou\.K Jl palveluksessa Drassvik T+6 47 42

IWJR88 31 + 149+842= 1022 JV.Koul.K 24 palveluksessa HyvinkU T+6 47 42

ElKTR55 8+4+IIF22 Tyk.Koul.K 3 palveluksessa Riihimaki T+6

IJKTR55 26+ 1 08+ 353=487 Tyk.Kou\.K3 palveluksessa Riihimaki T+6

WKTRS5 26+ 1 08+353=487 MaaSK lomalaisia Helsinki T+48

Rask.Ptri 66 5+27+ 101F132 Tyk.KoulK3 palveluksessa Riibimaki T+8

1. Pion.K1Os.H 5+27+134=166 MaaSK lomalaisia Kapyla. Iyövaentalo T+48 9 9 -

Viesti-oslOs.H 5+42+ 188=23S VKouIK palv. ja lomal. Santahamina T+24 1. AUIOKlOs.H 4+17+71=92 HeLLiik.Piiri palv. ja siv. Fredrikinkatu 6S T+6 2. AutoKIOs.H 4+17+71=92 Hel.Liik.Piiri palv. ja siv. Fredrikinkatu 6S T+12 3. AUIOKlOs.H 4+17+71=92 5. Er.AutoOs palv. ja siv. Fredrikinkatu 6S T+12

PolttOslOs.H 1+4+20=25 PUudskp palveluksessa Hyryll T+6

LKIOs.H 6+12+133=161 Laak.sk + suojlrunt ja II>- Kapyla, lastenkoti T+18 Adv.san.sk maI

1. SAutDJ I+S+33=39 18. SAuloK palv. ja lomal. Helsinki T+12 HTKIOs.H 8+18+8=34 MaaSK palv.ja loma!. Aleksis Kiven kansa- T+12

koulu, Porvoonkatu 2

I POJT8ll yhteeDsI 3S3+1396+6BS6=86 34S 314

05

Kuva 2. Osasto Helsingin ensimmäisen portaan kokoonpano

siis Osasto Helsingin toiminnan suunnittelussa ja johtamisessa tarvittavaa rin-

tamakokemusta.⁷³ .

Joukkojen perustaminen suunniteltiin toteutettavaksi kolmessa portaassa.

Ensimmäinen porras muodostettiin käyttöön saatavista joukko-osastoista ja koulutuskeskuksista sekä Helsingin Suojeluskuntapiirin alueella olevista 10- malaisista. Ensimmäisen portaan perustivat Maasotakoulu, Viestikoulutuskes- kus, Erillispataljoona 30 joka.oli Helsingin vartiopataljoona, Täydennyspa-

taI

joona 2, Jalkaväen koulutuskeskus 1, Jalkaväen koulutuskeskus 11, J alka- väen koulutuskeskus 24 ja Tykistön koulutuskeskus 3. Merisotakoulu jäi Merivoimien komentajan käyttöön. Ens~äisen portaan joukoille joulukuun

JOUKKO VAIIVUtlS PERUSTAJA IIXNKILÖSTON PERUSTAMlSPAIKKA TST-VALM. IlEVO A~

LAATU PERUST_ _PAIKALLA SIA '.1.

EKIOs.H 2+32+59=93 Hel.skp n:servitaisia TaolGntorinkatu 2 T+48

Krb.K/JR88 5+»+121=156 Hel.skp n:serviUlisia Helsinki T+48 14 13

Tyk.K/JR88 5+21» 111 =136 Hel.skp reservilaisill Helsinki T+48 14 14

BfJR99 15+13+27=55 Hel.skp n:servilllisia Kapylll, KiJjBSlO1Blo T+60 13 13

JlIIlkarljollkkuelElJR 99 1+4+27=32 Hel.skp n:servilaisia Helsinki T+60 ViestijoukkueIEIJR 99 1+12+55=68 HeLskp n:servi taisla Helsinki T+60 Pioneerijoukkue/ElJR 99 1+9+56=66 He1.skp reservilaisia Helsinki T+60

IIJR 99 28+ 134+ 737=899 Hel.skp n:servilaisia Klpylll, kansakoulu T+60 47 42

WJR99 28+ 134+737=899 Hel.skp reservilaisil Helsinki T+60 47 42

UUJR99 28+ 134+737=899 EUwiskp res. ja loma!. Tikkurila T+60 47 42

Krb.K/JR99 5+31»121-156 Hel.skp n:servilaisia Helsinki T+60 14 13

Tyk.KlJR99 S+21»1II=136 Hel.skp n:servi111isi1l Helsinki T+60 14 14

7./KTR SS S+27+9()= 122 Hel.skp n:serviIAisia OuIunkyla T+72

2. Pion.KI09.H 5+27+134=166 He\.skp reservitaisiä Helsinki T+60 9 9

3. VKIOs.H 3+11+81=95 VKouI.K n:servilll\siA Santahamina T+60

A Var.KIOs.H 3+14+77=94 Hel.skp n:servilaisia Kapylll, yhteiskoulu T+36 EVar.K/Os.H 5+21»91=116 Hel.skp reservilAisia Kapylll, yhteiskoulu T+48 2 SAutoJ/Os.H 1+5+33=39 Hel.skp reservitaisiä Kapylll, lastenkoti T+36

EU/Os.H 1+8+34=43 Hel.skp reservilaisia Kapylll, yhteiskoulu T+36 10

n Porras ybteellll 147+684+:J439a4270 229 202

Kuva 3. Osasto Helsingin toisen portaan kokoonpano

lopussa käsketyt tiedustelu-, vartio- ja motittamistehtävät jäivät voimaan ai- kaisemmin annettujen käskyjen mukaisesti. Ensimmäisen vaiheen joukkojen rungon muodostivat kaksijalkaväkirykmenttiä, Jalkaväkirykmentti 77 ja Jal- kaväkirykmentti 88 sekäkenttätykistörykmentti, Kenttätykistörykmentti 55.

Perustettavaksi suunnitellun osaston vahvuus oli noin 8600 henkilöä ja sen oli määrä olla toimintavalmiina noin kuuden - kahdeksan tunnin kuluttua hä- lytyksestä. Jalkaväkirykmentti 77:n pataljoonien perustamisesta vastasivat Erillispataljoona 30, Täydennyspataljoona 2 ja Maasotakoulu, joten se oli Osasto Helsingin kokenein ja taistelukelpoisin rykmentti. Jalkaväkirykmentti 88:n perustamisesta vastasivat Jalkaväen koulutuskeskukset 1, 11 ja 24.⁷⁴

Toinen porras samoin kuin kolmaskin perustettiin Helsingin- ja Etelä-Uu- denmaan Suojeluskuntapiirien reserviläisistä, jotka olivat syntyneet vuonna 1902 tai myöhemmin.⁷⁵ Toinen porras koostui yhdestäjalkaväkirykmentistä, Jalkaväkirykmentti 99 ja sen tarvitsemista tukijoukoista. Osaston vahvuus oli noin 4200 miestä ja se oli toimintavalmiina noin kahden ja puolen, kolmen vuorokauden kuluttua hälytyksestä. Kolmannen portaan muodosti kolme eril- listä pataljoonaa ja erillispatteristo, Erillispataljoonat 66, 67, 68 ja Raskaspat - teristo 77. Sen oli määrä tulla perustetuksi noin 3 vuorokauden kuluessa häly- tyksestä.⁷⁶ Osaston vahvuus oli suunnitelman mukaan noin 3300 henkilöä.

Koko Osasto Helsingin vahvuudeksi oli suunniteltu 610 upseeria, 2580 ali- upseeriaja 12993 miestä, yhteensä 16193 henkilöä⁷⁷• Valmistelutyöt oli saa-

IOUKKO VABVUllS PERUSTAJA - N PERUSTA· TS'I".VALM. HEVo.. AUTO- LAATI! M1SPAIKKA PERUST. PAJ. SIA JA

KALIA

Er.P66 28+ 134+737=899 EUud.skp reservilllisill A Hinthaara T+60 47 42

ja B michiB seka lomaIaisia

Er.P67 28+134+737=899 PUud.skp reservilllisill A Vihti T+72 47 42

ja B michia seka lomalaisia

Er.P68 28+ 134+737=899 PUudskp reservilllisia A Hyvinkaa T+72 47 42

ja B michia seka lomalaisia

RsPsto17 26+108+353=487 PUud.skp reservilllisill A Hyryla T+72 jaB miehia, 10-

malaisia ja palv.

m Porras ybteellSll 110+51/)1-2698>-3318 141 116

Owasto Helslllld ybteensA 61/)1-259ItH2993-16193 715 642

Kuva 4. Osasto Helsingin kolmannen portaan kokoonpano

tava valmiiksi toukokuun loppuun mennessä, jolloin käsky Osasto Helsingin toiminnasta astui voimaan kumoten Helsingin sotilasläänin komentajanjou- lukuun 29. päivänä 1943 antaman käskyn Helsingin alueen maahanlaskun- torjunnasta. 78

Osasto Helsingin joukkojen hälyttäminen oli järjestetty siten, että viholli- sen ilma-tai meritoiminnan antaessa aihetta epäillä suuremman maihinnousu- tai maahanlaskuyrityksen olevan odotettavissa pääkaupunkiseudulle, Meri- voimien Esikunnallaja Helsingin ilmavalvonta-aluekeskuksella oli ilmoitus- vastuu oman toimialansa osalta suoraan Helsingin puolustuksen komentajal- le, esikuntapäällikölle tai päivystävälle upseerille. llmoitus oli viipymättä vä- litettävä edelleen Helsingin puolustuksen komentajalle tai esikuntapäälliköl- le. Oikeus ensimmäisen portaan hälyttämisestä oli ainoastaan Helsingin puo:- lustuksen komentajalla tai hänen sijaisellaan.⁷⁹

Helsingin sotilasläänin päivystävällä upseerilla oli hallussaan sinetöity kir- jekuori, joka sisälsi toimintaohjeet joukkojen hälyttämisestä. Sen hän oli oi- keutettu viipymättä avaamaan, jos hänelle saapui ilmoitus vihollisen aloitta- masta maahanlaskusta. llmoitus läänin esikuntaan saattoi tulla ilmavalvonta- aluekeskuksesta, Etelä- tai Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiiristä sekä Merivoimien esikunnasta. Toimintavalmiuden jatkuvaksi ylläpitämiseksi Osas- to Helsingin johtamisessa tarvittavat avainhenkilöt olivat velvollisia ilmoitta- maan kulloisenkin olinpaikkansa puhelinnumeron Helsingin sotilasläänin päivystävälle upseerille. Erityisesti tämä velvollisuus nähtiin tärkeäksi pitem- piaikaisten ilmapommitusten aikana, koska maahanlaskuoperaatio alkoi to- dennäköisesti pommituksilla. 80

Osasto Helsingin joukkojen tehtävät säilyivät joulukuussa laaditun Helsin- gin sotilasläänin komentajan maahanlaskuntorjuntasuunnitelman mukaisina aina toukokuun alkuun saakka. Siihen asti joukkojen käytössä ei ollut varsi- naista laajempaa operaatioajatusta, vaan joukkojen tehtävänä oli hälytyksen

Kuva 5. Osasto Helsingin joukkojen suunniteltu käyttö maihinnousuntor- Junnassa.

jälkeen motittaa omilla alueillaan maihin päässeet vihollisosastot, vartioida tärkeitä teollisuuslaitoksia, vartioida rautatie- ja maantiesiltoja sekä valvoa tie- dustelulla ja tähystyksellä aukeita ja muita sopivia maahanlaskupaikkoja.

Muuten joukkoja suunniteltiin käytettäväksi tilanteen mukaan maahan las- keutuneen vihollisen tuhoamiseksi.⁸¹ Osasto Helsingin joukkojen käytön suunnittelusta vastasi yleisesikuntaeverstiluutnantti Bremer. Hän laati huhti- kuussa 1944 arviot vihollisen toiminnasta ja ensirnmäinenjoukkojen käyttö- suunnitelma maihinnousun tOljumiseksi rantaviivaUa saatiin valmiiksi yli kuu- kausi Osaston Helsingin perustamisen jälkeen eli 3. toukokuuta 1944.⁸²

Suunnitelma perustui arvioon siitä, että maihinnousujoukko muodosti vi- hollisen tärkeimmän iskuryhmän ja maahanlaskujoukko sitä tukevan, puo- lustajaa sitomaan pyrkivän ryhmän. Sen vuoksi ensimmäisen portaan jouk- koja oli käytettävä maihinnousujoukon torjumiseen eikä sidottava taisteluun maahanlaskujoukkoja vastaan. Maihinnousu oli pyrittävä tOljumaan ranta vii- valla ennen kuin vihollinen ehtisi pureutua mannermaahan ja saada sillan- pään haltuunsa voimansa kasvattamiseksi. Todennäköisten maihinnousualu- eiden läheisyyteen oli sijoitettava riittävästi ensimmäisen portaan joukkoja, joiden arvioitiin pystyvän torjumaan ainakin mahdollisen maahanlaskussa käytettävän arviolta 500-1000 miehen vahvuisen etujoukon sillanpäänvaltaa- misyritykset. 83

Joukkojen tarkoituksenmukaisen käytön mahdollistamiseksi jaettiin Osas- to Helsingin toiminta alue Jalkaväkirykmenttien kesken siten, että Helsinki-

Hyvinkää rautatien itäpuolinen alue kuului Jalkaväkirykmentti 77:n komen- tajalle ja länsipuolinen alue Jalkaväkirykmentti 88:n komentajalle. 84 Maihin- nousun torjunnassa, Neuvostoliiton murrettua Suursaaren -1Ytärsaaren muo- dostaman saarivyöhykkeen siirrettäisiin Jalkaväkirykmentti 77:n Toinen Pa- taljoona Keravalta Porvoon seuduille sekä Jalkaväkirykmentti 88:n Kolmas Pataljoona Hyvinkäältä Forsbyn - Loviisan - Liljendahlin alueelle. Jalkaväki- rykmentti 88:11e alistettaisiin lisäksi Jalkaväkirykmentti 77:n Kolmas Patal- joona. Jalkaväkirykmentti 88:n Toinen Pataljoona siirrettäisiin Tammisaares- ta Espoon - Kirkkonummen seuduille. Siirtojen onnistumiseksi vihollisen len- topommituksista, kaasuhyökkäyksistä ja miinoituksista huolimatta tiedustel- tiin tiestö varateineen joukkojen perustamispaikoilta keskittämisalueille etu- käteen.^8s

Maihinnousun kanssa yhtäaikaa tulevien maahanlaskujoukkojen toimin- nan rajoittaminen ja tuhoaminen annettiin paikallisille suojeluskunnille täy- dennettyinä niiden alueilla olevilla Osasto Helsingin kolmannen portaan re- serviläisillä. Lisäjoukkoina suunniteltiin käytettäväksi joko toisen tai kolman- nen portaan joukko-osastoja, joukkoina tulivat kyseeseen Jalkaväkirykmentti 99:n Kolmas Pataljoona ja Erillispataljoona 66.⁸⁶

Kesäkuun 18. päivänä laadittiin suunnitelma Helsinkiä vastaan suunnatun maahanlaskuoperaation torjumiseksi alkuvaiheessaan. Suunnitelmajäi ilmei- sesti kesken, koska sen Osasto Helsingin arkistossa oleva kappale on vielä luonnosasteella ja sisältää ristiriitaisuuksia joukkojen käytössä. Vähintään ryk- mentin suuruisen maahanlaskun uhatessa suunniteltiin J alkaväenkoulutuskes- kus II:a perustama Jalkaväkirykmentti 88:n Toinen Pataljoona siirrettäväksi heti Tammisaaresta Kirkkonummen - Espoon - Siuntion alueille, josta val- mistautui toimimaan Melbynja Helsingin pitäjän suuntiin. Täydennyspatal- joona 2:n perustaman Jalkaväkirykmentti 77:n Toisen Pataljoonan oli siirryt- tävä Keravalta Tikkurilan - Malmin alueelle, josta valmistautui toimimaan Melbyn, Östersundomin ja Sipoon suuntiin.⁸⁷

Jalkaväenkoulutuskeskus 24:n perustama Jalkaväkirykmentti 88:n Kolmas . Pataljoona suunniteltiin siirrettäväksi Hyvinkäältä Nurmilahden, Nurmijär-

ven ja Hyrylän suuntiin tai Sipoon ja Keravan seuduille, josta valmistautui toimimaan Boxbyn, Helsingin pitäjän ja Hyrylän suuntiin. Hyryiässä ollut Jalkaväenkoulutuskeskus l:n perustama Jalkaväkirykmentti 88:n Ensimmäi- nen Pataljoona valmistautui toimimaan Hyryiästä Sipoon, Järvenpäänja Nur- mijärven suuntiin. Pukinkylässä ollut ilmatorjuntakoulutuskeskus alistettiin Malmin lentokentän puolustustehtävässä Osasto Helsingille. Malmille oli jo aikaisemmin sijoitettu Merivoimien llmatorjuntakoulutuspatteristo, jonka vah- vuus oli noin 140 henkilöä ja sillä oli käytössään 4 kappaletta 40 millimetrin ilmatorjuntakanuunoita ja 2 kappaletta 20 millimetrin ilmatorjuntakanuunaa.

Malmilla oli myös 56. Kevyt llmatorjuntajaos, 22. Dmatorjuntakonekivääri- joukkue sekä hävittäjälentue⁸⁸ • Erillispataljoona 30 pidettiin reservissä ja suo- jaamassa kaikissa vaiheissa Helsingin kantakaupungin kohteita.⁸⁹

Venäläisten aloitettua suurhyökkäyksenä Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 miehistöä ja joukkoja oli siirrettävä sitä torjumaan ja Osasto Helsingin käytettävissä olevat resurssit pienenivät. Lomalaisia ei enää ollut Helsingissä.

Maasotakoulu lopetti toimintansa. Vuotta 1902 nuoremmat reserviläiset kut- suttiin palvelukseen rintama joukkoihin. Suunnitelmiinkin oli tehtävä muu- toksia. Palvelukseen suunniteltiin kutsuttavaksi vuosina 1900-1901 syntyneet reserviläiset ja vuonna 1899 syntynyt nostoväen ensimmäinen luokka. Val- miuden säilyttämiseksi määrättiin, että kunkin koulutuskeskuksen pataljoo- nassa oli muodostettava taisteluosasto maahanlaskeutuneen vihollisen motit- tamiseksija tuhoamiseksi. Tällaisen oli oltava valmiina 1-2,5 tunnin kuluttua hälytyksestä. Heinäkuun lopulla osasto Helsinki pyysi jo, että suunniteltaisiin ikäluokkien 1896-99 palvelukseen kutsuminen täydentämään lomalaisten muodostamaa vajautta.^9O

llmatorjuntarykmentti 1 tarkisti talvella laadittua maahanlaskuntorjuntasuun- nitelmaa Osasto Helsingin uhkakuvaaja suunnitelmaa vastaavasti. Rykmen- tin toiminta maahanlaskuntorjunnan alkuvaiheessa ei eronnut talvella laadi- tusta suunnitelmasta. Se käsitti tykistötaistelun tuliasemista käsin. Oleellisin muutos oli valmistautuminen tilanteisiin, jossa vihollinen lähestyy panssari- voimin kaupunkia Porvoon maantien suunnassa maahanlaskujen tullessa sa- manaikaisesti kaupungin ympäristöön.⁹¹

Tehtävien toteuttamista varten rykmentistä muodostettiin seitsemän taiste- luosastoa. Kuhunkin taisteluosastoon muodostettiin liikkuvaan tulenjohtoon kykenevä etäisyydenmittareilla varustettu tulenjohtue.⁹² llmatorjuntarykmentti harjoitteli vähintään kerran viikossa maahanlaskuntorjuntaa tekemällä ammun- nan täydellisen valmistelun arvioiduille maahanlaskualueille.⁹³ Tilanteessa, jossa vihollinen lähestyi panssarivoimin kaupunkia Porvoon maantien suun- nassa ilmamaihinlaskujen tapahtuessa samanaikaisesti kaupungin ympäris- töön Taisteluosasto Heinosen piti edetä Porvoon tien suunnassa metsikön Kasaberget - Vestersundom itäreunaan, mihin asettui puolustukseen, varmis- taen maaston Heitbacka - Sottungsby. Etenemisen aikana kohdatut laskuvar- jomiehet oli tuhottava. Päätehtävä Osastolla oli estää vihollisen pääsy puolus- tusasemien itäpuolelle olevan aukean yli.⁹⁴

Käskettäessä piti vihollista viivyttää Porvoon tien suunnassa ja asettua puo- lustukseen viivytysalueen takarajalla yleiselle linjalle Hallonberget - Kasa- pelto, vasempana rajana tie Mellunkylä - Hallonberget ja oikeana rajana tie Puodinkylä - Kasapelto pois lukien. Taisteluosasto Paatero siirtyi Herttonie- men maastoon tehtävänään pitää hallussaan Kulosaaren kapeikkoa suojeleva

"DaJ ...

"*'."."

^Ii

Kuva 6. Osasto Helsingin joukkojen suunniteltu käyttö maahanlaskuntor- Junnassa.

sillanpääja estää vihollisen pääsy Santahaminan suuntaan. Vasen raja tie Puo- dinkylä - Kasapelto mukaan lukien, oikea raja merenranta. Lisäksi osaston oli valmistauduttava eri käskyllä etenemään Porvoon tien suunnassa itään päin, sekä siirtämään sinne panssarintorjuntaan kaksi 88 millimetrin ilmatorjunta- kanuunaa.⁹⁵

Taisteluosasto Marte siirtyi puolustukseen Tullivuoren -Pukinmäen maas- toon tehtävänä vanhan Porvoon tien ja Malmin tien suunnassa etenevien vi- hollisen maahanlasku- ja panssarijoukkojen pysäyttäminen. Taisteluosasto Pentti siirtyi puolustukseen alueelle Toivola -Tuomarinkylä Domarby, tehtä- vänä tuhota sinne pudotetut maahanlaskujoukot, häiritä vihollisen kokoontu- mista Vantaanjoen molemmin puolin olevilla aukeilla sekä estää vihollisen yritys ylittää Vantaanjoki. Taisteluosasto Sunden siirtyi puolustukseen Pitä- jänmäenja Konalan maastoon, tehtävänään tuhota siellä olevat maahanlasku- joukot. Taisteluosastot Seppäläja Alfthanjäivät rykmentin reserviksi marssi-

valmiuteen.⁹⁶

Varsinaisessa maahanlaskutilanteessa, eli vihollisen pudottaessa maahan- laskujoukkoja Helsingin ympäristöön Taisteluosasto Heinonen siirtyi Mal-

min lentokentän suojaksi sen itäpuoleiseen maastoon ilman panssarintOIjun- ta-aseistusta. Taisteluosasto Paateron tehtävänä oli partioida ja puhdistaa maas- toa Herttoniemen ja Mellunkylän välillä Porvoon tien suunnassa. Tiedustelu oli ulotettava Östersundomin tasalle saakka. Taisteluosasto Marteen tehtävä säilyi erikoismaahanlaskutilanteen mukaisena. Taisteluosastot Pentti ja Sun- den toimivat kuten erikoismaahanlaskutapauksessa. Taisteluosastot Seppälä ja Alfthan jäivät rykmentin reserviksi, mutta Osasto Seppälän oli valmistau- duttava siirtymään eri käskyllä puolustukseen Hagalundin - Westendin maas- toon tehtävänä sillanpään säilyttäminen Jorvaksen tien suunnassa.⁹⁷

Uudenmaan Rannikkoprikaati valmistautui tukemaan Osasto Helsingin maa- hanlaskuntOIjuntaa rannikkotykistön ammunnoilla. Varsinaisiksi tukipattereiksi määrättiin Kytön, Isosaarenja Pirttisaaren raskaat patterit sekä Rysäkarinjä- reä patteri. Välittömästi käytössä oli viiden 254 millimetrin ja neljän 152 mil- limetrin rannikkotykin tuli. Patterit olivat koko rykmentin henkilöstötilanne huomioiden ainoat, jotka oli mahdollista saada välittömästi ilman tilapäisjär- jestelyjä tulitoimintaan. Toisessa vaiheessa rannikkorykmentti valmistautui miehittämään tilapäisjärjestelyin kaksi järeää ja kaksi raskasta patteria valmi- uspattereiden lisäksi.⁹⁸ Uudenmaan Rannikkoprikaatin ja Ilmatorjuntarykment- ti 1:n tulialueet Osasto Helsingin taistelun tukemisessa on esitetty kuvassa 6.

Tulenjohtoa varten perustettiin viisi maatulenjohtuetta, joista kolme sijoitet- tiin valmiiksi Puistolaan. Ilmatorjuntarykmentin maatulenjohtueita valmistau- duttiin käyttämään rannikkotykistön tulen johtamiseen. Malmin ja Santaha- minan lentokentillä tapahtuvaa tulenkäyttöä varten jaettiin lentokenttien alu- eet numeroituihin ruutuihin, joihin tykistötuli suunniteltiin ammuttavaksi alue- ammuntana. Puhelinyhteydet järjestettiin pääsääntöisesti ilmavalvonta-asemien kautta. 99

Huhtikuun jälkeen Pääesikunnan huomio kiinnittyi Osasto Helsinkiin hei- nä-elokuun vaihteessa 1944, kun saksalainen 122. Jalkaväkidivisioona,joka oli osallistunut VIipurinlahdella neuvostojoukkojen maihinnousu yritysten tor- juntaan, käskettiin heinäkuun 29. päivänä kuljetettavaksi Tallinnaan. Ylipääl- likkö määräsi sen laivattavaksi Hangosta eikä Helsingistä kuten saksalaiset olivat halunneet. Saksalaisille ilmoitettiin, että kuormaus Helsingistä saattaisi aiheuttaa vihollisen ilmapommituksia Helsinkiinja muutenkin tehdä epäsuo- tuisan vaikutuksen pääkaupungin asukkaisiin. ¹⁰⁰

Laivauksen kieltäminen Helsingissä saattoi johtua Ylipäällikön epäilykses- tä, että divisioonaa saatettaisiin käyttää Helsingissä vallankaappaukseen. Di- visioonan kuormaus aloitettiin Hangossa 3. päivänä elokuuta. lOi Divisioo- nan lähdettyä maasta elokuussa 1944 ei Etelä-Suomessa ollut valmiina yh- tään voimaryhmittymää, joka olisi pystynyt tarjoamaan saksalaisten kaavaile- man rungon suomalaiselle vastarintaliikkeelle Helsingin hallituksen solmies-