28
Pohjoismaiden kirjastoseurat yhteistyöhön tekijänoikeuskysymyksissä
Pekka Heikkinen
Pohjoismaiset kirjastoseurat järjestivät tekijänoikeustapaamiseen helmikuun alussa Oslossa. Tilaisuuden keskeisinä teemoina olivat tekijänoikeuskeskus
telun nykytila kirjastojen kannalta, Googlen oikeudenhaltijoille tarjoamien sopi
muksien tilanne sekä tekijänoikeuksien tarkastelu kirjastojen roolin ja digitaa
listen kirjastojen näkökulmasta. Kirjastojen lähitulevaisuuden odotukset koh
distuivat erityisesti sopimuslisenssisääntelyyn perustuvan sopimuskäytännön aikaansaamiseen. Pohjoismainen kirjastoseurojen välinen yhteistyö tekijänoi
keuskeskustelussa koettiin myös tärkeäksi ja sille toivotaan jatkoa..
K
aksipäiväisen tilaisuuden järjestäjinä toimivat Norjan kirjastoseura sekä Oslon yliopiston kir- jasto. Tapahtumassa oli edustajia kaikista viides- tä Pohjoismaasta.Kokouksen avasi Norjan kirjastoseuran pu- heenjohtaja Anne Hustad. Hustadin mukaan Pohjoismailla on pitkä yhteinen historia teki- jänoikeuskysymyksissä, ja maiden tekijänoike- uslait muistuttavat suuresti toisiaan. Tämä tar- josi hyvän pohjan hedelmälliselle kokemusten vaihdolle.
Kuka hallitsee
tekijänoikeusdiskurssia?
Aamun avajaisesitelmän piti Stuart Hamilton IFLA:n päämajasta. Hamilton kuvasi sitä rajua muutosta, jonka kulttuurituotteiden markkinat ovat viime aikoina läpikäyneet. Muutos on ko- etellut erityisesti äänitealaa.
Hamiltonin mukaan äänitealan ongelmat joh- tuvat kuitenkin suurelta osin siitä, etteivät tuot- tajat ole valmiita tarjoamaan kuluttajille niitä pal- veluita, joita nämä haluaisivat. Tämän sijaan he ovat keskittyneet piratismin vastaiseen taisteluun ja perinteisten liiketoiminta-malliensa suojaami-
seen. Tällöin heiltä ovat jääneet huomaamatta ne uudet ansaintalogiikat, joita internet tarjoaa.
Kirjastojen merkitys on jatkossakin siinä, että ne toimivat puskureina suojaamassa suurta ylei- söä informaatiomonopoleja vastaan. Nykyisen lainsäädännön ongelmaksi Hamilton koki sen, että säädökset on laadittu yksilöllisiä tekijöitä ja kuluttajia ajatellen. Sääntely ei näin ollen opti- maalisella tavalla huomioi kirjastojen välittäjä- roolia. Konkreettisia esimerkkejä Hamilton ei tästä kuitenkaan esittänyt
Hamiltonin mukaan kysymys on nyt siitä, kuka hallitsee tekijänoikeutta koskevaa diskurssia digi- taalisella aikakaudella. Hänen mukaansa kirjas- tojen tulisi aiempaa enemmän painottaa nimen- omaan niitä myönteisiä taloudellisia vaikutuksia, joita kirjastojen toiminnalla on. Tekijän oikeuk- sien yksipuolinen suojaaminen ei riitä tukemaan uusien markkinoiden syntyä. Olisi selkeämmin tuotava esiin se, että myös yksinoikeuden rajoi- tusten pohjalta on syntynyt runsaasti uudenlais- ta liiketoimintaa.
Komission tekijänoikeusyksikkö on aiemmin- kin viestittänyt, että EU-päättäjät ovat erityisen vastaanottavaisia tällaiselle talous- ja työllisyys-
29
näkökohtiin painottuvalle puheelle. Mieleeni tu- li kuitenkin kysymys siitä, menisikö tässä lapsi pesuveden mukana. Jos kirjastot ryhtyvät argu- mentoimaan samoista lähtökohdista kuin oike- udenhaltijat, kykenisivätkö ne enää uskottavas- ti perustelemaan myös kulttuuripoliittisen eri- tyistehtävänsä?
Googlen sopimukset solmussa
Kirjastonjohtaja Harald Müller Max Planc -in- stituutista loi katsauksen Euroopan tekijänoike- uskehitykseen. Tekijänoikeusasiat ovat olleet Eu- roopan unionin ja sen edeltäjän EY:n agendalla vuodesta 1988, jolloin mediateollisuus havahtui huomaamaan niiden taloudellisen painoarvon.Müller keskittyi puheenvuorossaan esittele- mään EBLIDA:n ja erityisesti sen informaatio- oikeuden ryhmän EgIL:in toimintaa. Hänen mukaansa ryhmä voi ottaa kunnian monista on- nistumisista. EgIL-ryhmän aktiivisuuden seu- rauksena kirjastojen linja esimerkiksi komissi- on Vihreää kirjaa koskevaan lausuntopyyntöön syksyllä 2008 oli koko Euroopan tasolla hyvin yhtenäinen.
Müller sivusi myös googlen viimeaikaisia toi- mia Euroopassa. Monet suuret tieteelliset kir- jastot ovat jo solmineet yhteistyösopimuksia googlen kanssa. Eurooppalaisten kirjastoseuro- jen (mm. IFLA, EBLIDA, LIBER) kanta yhteis- työlle on ollut pääosin myönteinen. Syynä tä- hän on Müllerin mukaan yksinkertaisesti se, et- tä google tekee sen, mihin yksikään kansallinen toimija ei tällä hetkellä kykene.
Professori Janice Pilch Illinoisin yliopistosta jatkoi teemasta, ja taustoitti puheenvuorossaan googlen kirjaprojektin lähtökohtia ja nykytilan- netta. Yhtiö aloitti projektinsa kaikessa hiljaisuu- dessa jo vuonna 2002. Kolme vuotta myöhem- min, eli vuonna 2005 oikeudenhaltijat nostivat yhtiötä vastaan loukkauskanteen. Oikeusjuttu on pitkittyessään mutkistunut, paisunut ja muutta- nut muotoaan.
Jutun käsittely jatkui tauon jälkeen helmi- kuun puolivälissä New Yorkin paikallistuomio-
istui-messa. Oslon seminaarin jälkeen tilanne on muuttunut siten, että Yhdysvaltain oikeusminis- teriö on lausunnossaan esittänyt varaumia uusim- mankin sopimusversion hyväksymiselle.
Kirjastojen kannalta suurin ongelma liittyy hinnoitteluperiaatteisiin. Ne kaipaavat säänte- lyä, joka varmistaisi, ettei google pyri hyödyn- tämään tosiasiallista monopoliasemaansa rahasta- malla käyttöoikeuksista kohtuuttomasti.
Osapuolten näkemykset ovat sen verran kauka- na toisistaan, että tuomioistuimen ratkaisua jou- duttaneen vielä odottelemaan. Mitä sitten tapah- tuu, ellei tuomioistuin hyväksy googlen ja oike- udenhaltijoiden solmimaa sopimusta? Kukaan ei osaa sanoa, Pilch totesi. Hänen mukaansa on epävarmaa, voitaisiinko vastaavanlaista sopimus- ta enää tuoda korjatussakaan muodossa uudelleen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Privatisoituuko kirjastojen toiminta?
Osastonjohtaja Harald von Hielmcrone Århu- sin yliopistosta esitti päivän lopuksi oman visi- onsa digitaalisesta kirjastosta. Digitalisoituminen mahdollistaa hänen mukaansa ennenäkemättö- män toimintojen tehostamisen. Von Hielmcro- ne otti esimerkiksi oman osastonsa, jossa vielä parikymmentä vuotta sitten tarvittiin 25 henkeä lisensoimaan 8000 ulkomaista lehteä. Nykyään neljä henkilöä kykenee hoitamaan 43000 elekt- ronisen lehden lisensoinnin.
Tämän kääntöpuoli on kulttuuriperinnön kontrollin privatisoituminen, kun kirjastot eivät enää omista kokoelmiaan, vaan lähinnä välittävät aineistoihin käyttöoikeuksia. Von Hielmcronen mukaan onkin mahdollista, että pyrkimys digi- taalisen kirjaston luomiseen johtaa tilanteeseen, jossa kirjastoja ei enää tarvita lainkaan. Von Hiel- mcrone toi myös tuoreita terveisiä EU:n komis- siosta, jossa hän oli yhdessä EBLIDA:n johdon kanssa tammikuun lopulla tavannut tekijänoi- keusyksikön päällikön Tilman Lüderin.
Lüder oli viestittänyt, että komissio on edelleen hajallaan ns. orpojen teosten kysymyksessä. Lü-
30
derin mukaan Pohjoismaiden mallin mukainen sopimuslisenssijärjestelmä ei yksinään ratkais- se kaikkia ongelmia, vaan lisäksi tarvitaan EU:n sääntelytoimia. Komissiossa valmistellaan erillis- tä orpoja teoksia koskevaa säädöstä, joka annet- taisiin ensi syksynä. Tämä uusi säädös olisi jäsen- maita pakottava, mikä turvaisi yhtenäisyyden Eu- roopan tasolla.
Miten yhteistyöhön?
Toisen seminaaripäivän aluksi kunkin Pohjois- maan edustaja esitteli lyhyesti näkemyksiään teki- jänoikeussääntelyn vaikutuksista kirjastojen toi- mintaan omassa maassaan. Yleisvaikutelmak- si jäi, että vuonna 2001 säädettyyn tietoyhteis- kuntadirektiiviin oltiin suhteellisen tyytyväisiä.
Kaikkien Pohjoismaiden edustajien puheenvuo- roissa nousi keskeisenä haasteena esille sopimus-
lisenssisääntelyyn perustuvan sopimuskäytännön aikaansaaminen, johon tähän kohdistuu nyt suu- ria odotuksia.
Seminaarin päätteeksi pohdittiin kysymystä sii- tä, tulisiko Pohjoismaista yhteistyötä jatkaa, ja jos niin missä muodoissa. Laaja yksimielisyys vallit- si siitä, että yhteistyötä sinällään tarvitaan. Eri- tyyppiset kirjastot joutuvat kuitenkin vastaamaan erilaisiin haasteisiin. Tämän vuoksi yhteistoimin- ta olisikin mielekkäintä organisoida kirjastoseu- rojen välisenä, eikä esimerkiksi kansalliskirjasto- jen tasolla. &
Tietoa kirjoittajasta:
Pekka Heikkinen, lakimies Kansalliskirjasto
email. pekka.heikkinen@kansalliskirjasto.fi
