Suomen ympäristökeskus www.ymparisto.fi/syke
S u o m i
2
Ilmastonmuutoksen uhan vuosikymmen
3
Suomi käyttää runsaasti luonnonvaroja
4
Suomen ilmasto lämpenee vauhdilla
6
Energiankulutus viisin- kertaistunut 50 vuodessa
8
Jätteen määrä edelleen kasvussa
9
Kaupunkiseutujen yhdys- kuntarakenne hajautuu
10
Työmatkojen pituus kaksin- kertaistunut 20 vuodessa
11
Lähimpään kauppaan useimmilla alle kilometri
12
Henkilöautoja on 2,6 miljoonaa
13
Liikenteen melulle altistuu 800 000
14
Ilman epäpuhtauksien päästöt vähentyneet selvästi
15
Hiukkaset pahimpia hengitysilman pilaajia
16
Teollisuuden fosforipäästöt vain murto-osa 1980-luvun tasosta
17
Pintavesien ekologinen tila on pääosin hyvä
18
Niityt, kedot ja hakamaat ovat uhanalaisimpia luontotyyppejä
19
Luonto ja lajisto muuttuvat alati
20
Tärkeimmät kansainväliset ympäristösopimukset
PLugI.fI / PETrI JauHIaINEN
YMPÄRISTÖN
TILA 2 0 0 8
Suomen ympäristön tila on monessa suhteessa parempi kuin vielä 10–20 vuotta sitten.
Ilmastonmuutos uhkaa kuiten- kin jättää menneet saavutukset varjoonsa.
Ympäristön tila ei ole hetkellinen olotila, vaan yhdistelmä muutoksia, vuorovaiku- tuksia ja kehityssuuntia. Miten tämä yh- distelmä tulkitaan – hyväksi tai huonok- si ympäristöksi – riippuu ainakin osittain jokaisen henkilökohtaisista arvostuksis- ta.
Tähän katsaukseen valikoitujen mitta- reiden avulla kukin voi arvioida ympäris- tön tilaa omasta näkökulmastaan. Muka- na on monta rohkaisevaa kehityssuuntaa, kuten vähenevät päästöt ilmaan ja vesiin, mutta myös huolestuttavia kehityskulku- ja, kuten luonnonvarojen käytön kasvu sekä luonnon monimuotoisuuden vähe- neminen.
Suurin huolenaihe on ilmastonmuu- tos. Vielä 1990-luvulla siihen suhtaudut- tiin enemmänkin kaukaisena haasteena kuin ongelmana, jolle pitäisi heti tehdä jotain.
Tilanne muuttui 2000-luvulla, kun lu- kuisat tutkimukset ja raportit tarkensivat ilmastoennusteita ja arvioita lämpenemi- sen seurauksista.
Poikkeuksellisen paljon huomiota sai syksyllä 2006 julkaistu Nicholas Sternin raportti ilmastonmuutoksen talousvaiku- tuksista. Sen mukaan ilmastonmuutos ai- heuttaisi 5–20 prosentin pysyvän laskun maailman bruttokansantuotteeseen, mi- käli vastatoimia ei tehdä. Sternin mukaan
ilmastonmuutosta pitäisi torjua voimakkaas- ti jo seuraavien 10–20 vuoden aikana.
Aivan viime vuosina yhdeksi ilmaston- muutoksen etenemisen symboliksi on muo- dostunut arktisen jääpeitteen sulaminen.
Kesän 2007 aikana jääpeite hupeni en- nätysmäisen pieneksi, peräti 39 prosenttia pienemmäksi kuin vuosien 1979–2000 kes- kiarvo. Kesällä 2008 jääalan laajuus oli vain vähän suurempi. Tämä sai jotkut tutkijat ou- nastelemaan jääpeitteen häviämistä vuosi- kymmenessä. Maltillisempienkin ennustei- den mukaan kesäinen jääpeite katoaisi Jää- mereltä vuoden 2040 tienoilla.
Myös Suomen luonnossa ilmastonmuu- tos näkyy jo. Monet arktiset lajit vähenevät, ja eteläiset lajit leviävät kohti pohjoista.
Ilmastonmuutos ei vaikuta Suomen ym- päristön tilaan pelkästään lämpenemisen ja sateisuuden muutosten kautta. Se vaikuttaa myös siten, että ilmastonmuutoksen torjun-
nan takia paineet muun muassa met sien, vesivarojen ja maisemien entistä voimal- lisempaan hyödyntämiseen kasvavat koko ajan.
Vesivoiman lisärakentaminen ja bio- energian laajamittainen tuottaminen met- sistä ovat lääkkeitä ilmastonmuutokseen, mutta vaikuttavat väistämättä myös ve- sistöjen ja metsien uhanalaisten lajien me- nestymissmahdollisuuksiin.
Ympäristönsuojelussa on vaikeaa teh- dä kivuttomia päätöksiä, mutta ympäris- tönsuojelun historia osoittaa, että kalliil- takin tuntuvat toimet osoittautuvat usein kannattaviksi pitkällä aikavälillä. Tutki- mustiedon avulla parhaat ratkaisut on mahdollista löytää. Niiden toteuttaminen vaatii kuitenkin pontevaa toimintaa niin yksittäisten ihmisten arjessa kuin koko yhteiskunnankin tasolla.
EU:n ympäristötietodirektiivin velvoittama- na jäsenmaiden tulee tarjota kansalaisille tie- toa ympäristön tilasta. Suomessa tiedon vä- littämisen ensisijaiseksi kanavaksi on valittu Internet. Valtion ympäristöhallinto ylläpitää www.ymparisto.fi-palvelua, jossa julkais- taan uusimmat tiedot niin päästöistä, niiden vaikutuksista kuin ongelmien torjuntakei- noistakin.
Myös monet muut viranomaiset julkai- sevat verkkopalveluissaan ympäristötie- toja. Näitä tietoja on linkitetty kattavasti www.ymparisto.fi-palveluun.
Ympäristön tila 2008 -katsaus on tiivistel- mä verkon tarjonnasta. Katsaukseen on ke- rätty tärkeimmät ja ajankohtaisimmat aiheet, jotka on esitetty mahdollisimman napakasti.
Useimmista aiheista on tarjolla verkko-osoi- te, josta löytyy lisätietoja ja uusimmat päivi- tykset.
Vaikka monien ympäristöongelmien syyt ovat maailmanlaajuisia, seuraukset näkyvät paikallisella tasolla. Samaan aikaan tämän katsauksen kanssa on Suomessa julkaistu 13 alueellista ympäristön tila -katsausta. Niissä
ympäristön tilaa tarkastellaan kunkin alu- een näkökulmasta.
Valtakunnallinen ympäristön tila 2008 -katsaus on toimitettu Suomen ympäristö- keskuksessa (SYKE). Tietolähteinä on käy- tetty ympäristöhallinnon asiantuntijoita ja tietojärjestelmiä sekä muita viranomaisia ja tutkimuslaitoksia.
www.ymparisto.fi/ymparistontila Ympäristön tila 2008 -katsaukset:
www.ymparisto.fi/ymparistontila2008 Vaikka ilmastonmuutos on hallinnut ympäristökeskustelua 2000-luvulla, on luonnon monimuotoisuuden vähene- minen vähintään yhtä vakava ympäristöongelma. Kerran tuhoutunutta elinympäristöä tai kadonnutta lajia on usein mahdoton palauttaa, kun vahinko kerran on tapahtunut. Kuvassa erittäin uhanalainen luontotyyppi, kallio- keto, Halikon Lampolassa.
uusin tieto löytyy verkosta
Ilmastonmuutoksen uhan vuosikymmen
KaTJa raaTIKaINEN
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
Suomalaisen ekologinen jalanjälki 5,2 hehtaaria
LuoNNoN- VARAT
Suomen kansantalouden luonnonvarojen kokonaiskäyttö oli vuonna 2006 noin 560 miljoonaa tonnia, eli yli 100 tonnia jokaista suomalaista kohden. Noin neljä viidesosaa käytetyistä luonnonvaroista on uusiutumat- tomia tai hyvin hitaasti uusiutuvia, kuten öljyä, kivihiiltä, metalleja, soraa ja turvet- ta. Uusiutuvien materiaalien, kuten puun ja muun biomassan, osuus kokonaiskäytöstä on noin viidesosa.
Noin puolet teollisuuden ja kulutuksen käyttämistä kokonaisluonnonvaroista on peräisin ulkomailta. Toisaalta vähän yli puo- let täällä käytettävistä materiaaleista menee vientituotteiden valmistukseen. Materiaali- tuonti ja -vienti ovat kasvaneet viime vuosi- kymmeninä merkittävästi, sillä vuonna 1970 vain neljännes materiaaleista oli peräisin ul- komailta ja viennin osuus luonnonvarojen kokonaiskäytöstä oli vajaa kolmannes.
Suomen luonnonvarojen käyttö kasvoi vuosina 1970–2006 noin puolitoistakertai- seksi. Kokonaiskäyttö on vähentynyt mer- kittävästi vain 1970-luvun öljykriisin ja 1990-luvun laman aikana. Myös vuosina 2004 ja 2005 luonnonvarojen kokonaiskäyt- tö pieneni hieman, koska muun muassa ki- vihiilen tuonti väheni.
Luonnonvarojen kokonaiskäyttö arvi- oidaan laskemalla eri materiaalien massa- määrät. Kokonaislaskelmissa ovat mukana niin sanotut piilovirrat, toisin sanoen luon- nonvarojen oton ja rakentamisen yhteydes- sä siirretyt ja muunnetut luonnonainekset.
Myös tuontituotteiden piilovirrat lasketaan mukaan. Piilovirtojen osuus luonnonvarojen kokonaiskäytöstä on yli puolet.
www.ymparisto.fi/syke/envimat
Suomi käyttää runsaasti luonnonvaroja
Puolet käytetyistä luonnonvaroista menee vientituotteiden valmistukseen
Suomen kansantalouden luonnonvarojen kokonaiskäyttö (TMR) oli 584 miljoonaa tonnia vuonna 2005. Puolet tästä määrästä otetaan Suomen luonnosta biomassana ja kaivannaisina, jotka jalostetaan tai käytetään sellaisenaan koti- maassa. Toinen puoli (mm. polttoaineita, malmeja, puuta) tuodaan ulkomailta joko teollisuuden käyttöön tai suoraan kuluttajille. Suomen runsaasti luonnonvaroja käyttävän puunjalostus- ja metalliteollisuuden tuotannosta huomattava osuus menee vientiin. Lähde ENVIMAT 2009.
Suomen luonnonvarojen kokonaiskäyttö materiaaliryhmittäin 1970–2006
Kuluttajat
Vienti
47 %
Kotimaiset luonnonvarat
Teollisuustuotanto
48 %
52 %
Ulkomaiset
luonnonvarat
48 %
Tuontituotteet
5 %
Lähde: Thule-instituutti. 2008.
0 100 200 300 400 500 600
1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2006 milj. t/v
tuontijalosteet maa-aines mineraalit
puukasvit ja luonnoneläimet
Ekologinen jalanjälki on noussut yhdek- si eniten huomiota saaneeksi luonnonva- rojen käytön mittariksi. Se kuvaa ihmisen kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen määrää suhteessa luonnon uusiutumis- kykyyn ja hiilidioksidipäästöjen määrää suhteessa luonnon hiilensitomiskykyyn.
Ekologinen jalanjälki ilmoitetaan lasken- nallisina hehtaareina, jotka ilmentävät kulutukseen ja jätteiden käsittelyyn tar- vittavaa biologisesti tuottavaa aluetta.
Jalanjälki voidaan laskea niin yksittäi- selle ihmiselle kuin koko ihmiskunnal- lekin. Kaikkien ihmisten yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki ylittää noin 30 pro- sentilla maapallon biokapasiteetin eli uu- siutuvien luonnonvarojen tuottokyvyn.
Suomalaisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki on WWF:n Living Planet 2008 –raportissa arvioitu noin 5,2 hehtaarin suuruiseksi. Laajan metsäalan ja harvan
Suomen kansantalouden materiaalivirrat
asutuksen ansiosta keskimääräinen bio- kapasiteetti Suomessa on 11,7 hehtaaria jokaista suomalaista kohden. Maailmas- sa biologisesti tuottavaa pinta-alaa riittää vain 2,1 hehtaaria yhtä ihmistä kohden.
Ekologinen jalanjälki voidaan laskea monella eri tavalla ja laskentamenetel- miä kehitetään koko ajan. Eri menetelmil- lä saatuja tuloksia ei voi suoraan verrata keskenään. Esimerkiksi WWF:n vuon- na 2008 julkaisemalla listalla Suomen si- joitus oli kohentunut yhdessä vuodessa maailman kolmanneksi eniten luonnon- varoja kuluttavasta kansakunnasta kuu- denneksitoista eniten kuluttavaksi. Muu- tos johtui pääosin siitä, ettei ydinvoimaa enää laskettu hiilidioksidipäästöjä tuotta- vaksi energiantuotantomuodoksi.
www.ymparisto.fi/ekotehokkuus
Maapallon ilmaston lämpeneminen on kiis- taton tosiasia, todetaan hallitustenvälisen il- mastopaneelin (IPCC) neljännessä arvioin- tiraportissa, joka julkaistiin vuonna 2007.
Viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana maapallon keskilämpötila on kohonnut 0,74 astetta. Myös merenpinta on noussut ja jää- ja lumipeite ohentunut.
IPCC:n mukaan lämpenemisen ensisijai- sena syynä ovat ihmisen aiheuttamat kas- vihuonekaasujen päästöt. Maailmanlaajui- sesti merkittävimmät päästöjen lähteet ovat fossiilisten polttoaineiden käyttö ja metsien hävitys.
IPCC kuvaa ilmaston tulevaa kehitystä joukolla mahdollisia kehityskulkuja, ske- naarioita, jotka poikkeavat toisistaan muun muassa väestön- ja talouskasvun sekä tekni- sen kehityksen suhteen. Kun ilmastomallei- hin syötetään näistä oletuksista aiheutuvat päästöt, voidaan laskea, miten lämpötila, sa- demäärät ja muut ilmastolliset suureet kehit- tyvät kussakin tapauksessa.
Synkimmän skenaarion, A1F1, mukaan maapallon keskilämpötila kohoaisi 4,0 astet- ta vuoteen 2100 mennessä verrattuna vuo- sien 1980–1999 keskiarvoon. Optimistisim- man skenaarion, B1, mukaan lämpeneminen jää kahteen asteeseen. Luvut ovat niin sanot- tuja parhaita arvioita eri ilmastomalleista: ne ovat keskellä mallien antamaa todennäköis- tä vaihteluväliä, joka voi olla useita asteita.
Suomen ilmasto lämpenee vauhdilla
Skenaariot ovat vaihtoehtoja
Lumipäivien lukumäärä Suomessa
IPCC:n neljännessä arviointiraportissa ilmaston muuttumista kuvataan SRES- skenaarioilla:
a-skenaariot perustuvat kulutusyhteis- kuntamalleihin ja B-skenaariot kestävän kehityksen malleihin.
a1-skenaarioissa talouskasvu ja tekninen
•
kehitys ovat hyvin nopeita ja väestö kasvaa tämän vuosisadan puoliväliin.
a1 jakautuu kolmeen alaskenaarioon sen mukaan, mihin energialähteisiin tulevaisuuden energiantuotanto perustuu.
a2-skenaariossa talouskasvu on
•
a1-skenaarioita hitaampaa. Teollisuus- ja kehitysmaiden erot pysyvät suurina, jolloin väestönkasvu on nopeaa ja jatkuu koko vuosisadan.
B1-skenaariossa on ympäristönsuojelua
•
tavoitteleva kehittyneen teknologian maailma. Valtioiden väliset erot tasaantuvat. Tämä hillitsee väestönkasvua.
B2-skenaariossa on ympäristönsuojelua
•
tavoitteleva maailma, jossa taloudellinen ja tekninen kehitys on alueellisesti epätasaista. alueiden kehityserot säilyvät suurina, ja väestö kasvaa nopeasti.
Etelä-Suomen pakkastalvet pian historiaa
Ilmastomallien mukaan lämpeneminen tulee olemaan erityisen rajua Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla. Suomen alueelle laskettu- na skenaariot osoittavat 3–7 asteen lämpöti- lan nousua vuoteen 2100 mennessä. Sadanta lisääntyy 13–26 prosentilla.
Talvet lämpenevät enemmän kuin kesät.
Myös sadanta lisääntyy eniten talvikuukausi- na. Talvista onkin Etelä-Suomessa tulossa suu- relta osin lumettomia ja nykyistä sateisempia.
Ilmastonmuutoksen hillintä osin myöhäistä
Ilmastonmuutoksen täydellinen pysäyttämi- nen on mahdotonta. Monet ihmisen toimin- nasta syntyvät kasvihuonekaasut säilyvät il- makehässä satoja vuosia. Ne lämmittävät il- mastoa, vaikka päästöjen tuottaminen lopetet- taisiin välittömästi.
Euroopan unionin tavoitteena on, että läm- peneminen saataisiin rajoitettua enintään kah- teen celsiusasteeseen, jotta haitallisimmilta muutoksilta vältyttäisiin. Tavoite on haastava, sillä 2000-luvulla maailmanlaajuiset kasvihuo- nekaasujen päästöt ovat lisääntyneet nopeam- min kuin 1990-luvulla, vaikka päästöjä on jo pyritty hillitsemään.
0–30 30–60 60–90 90–120 120–150 150–180 180–210 210–240 240–270 270–300
1961–1990 2010–2039 2070–2099
Kartoilla on esitetty vuosittaisten lumipäivien lukumäärä eri puolilla Suomea vertailuajanjaksolla (1961–1990) ja tulevaisuudessa (ajanjaksot 2010–2039 ja 2070–
2099). Ennusteet on laskettu Hadley Centerin ilmastomallil- la (HadCM3) käyttäen päästö- skenaariota B2. Lumipäivä tarkoit- taa vuorokautta, jolloin vähintään puolet laskenta-alasta on lumen peitossa.
Lähde: Finessi, SYKE. 2008.
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
ILMASTo
Suomen päästöt reilusti yli tavoitetason
Suomi on sitoutunut rajoittamaan kasvi- huonekaasujen päästöt enintään vuoden 1990 tasolle jo lähivuosina. Tavoitetta on vaikea saavuttaa, sillä maamme kasvi- huonekaasujen päästöt ovat kasvaneet vuoden 1990 jälkeen. Vuonna 2007 ne oli- vat noin 7,6 miljoonaa tonnia yli vuoden 1990 päästötason, joka oli 70,9 miljoonaa tonnia.
Jos päästöjä ei saada vähennettyä Suo- messa, ylittyvä osuus täytyy kompensoi- da. Ilmastosopimuksessa on määritelty tapoja, niin sanottuja Kioto-mekanisme- ja, joilla valtio voi hankkia lisää päästö- oikeuksia. Suomi aikoo kasvattaa pääs- töoikeuttaan noin 10 miljoonalla tonnilla kaudella 2008–2012 toteuttamalla päästö- jä vähentäviä hankkeita kehitysmaissa.
EU:n alueella on lisäksi käytössä päästökauppa, johon kuuluvat tuotanto- laitokset voivat käydä kauppaa päästöoi- keuksillaan. Suomalainen yritys voi siten ostaa itselleen enemmän päästöoikeutta kuin sille on ilmaiseksi jaettu. Vastaavas- ti tuotantolaitos, joka onnistuu vähentä- mään päästöjään, voi myydä ylimääräi- set päästöoikeutensa.
www.ymparisto.fi/ilmasto Vuosisadannan muutos Suomessa eri skenaarioilla
Keskilämpötilan muutos Suomessa eri skenaarioilla
Kuvissa on SRES-skenaarioiden mukaiset keski lämpötilan ja sadannan muutokset Suomessa suhteessa vertailukauteen 1971–2000. Tiedot on laskettu keski arvona 19 eri ilmasto- mallin antamista tuloksista.
Lähde: Ruosteenoja K. ja Jylhä K., Ilmatieteen laitos. 2008.
Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa vuosina 1990–2007
Luokka muut sisältää HFC- ja PFC-aineet sekä rikkiheksafluoridin. Lähde: Kasvihuonekaasuinventaario 2007.
marKo KoIVuLa
0 20 40 60 80 100
1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006
milj. t CO2 -ekv.
Hiilidioksidi(CO2) Metaani (CH4) Dityppioksidi (N2O) Muut
1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007
Tavoitetaso 0
1 2 3 4 5 6 7
2000 2020 2040 2060 2080 2100
°C A1FI A2 A1B A1T B2 B1
0 5 10 15 20 25 30
2000 2020 2040 2060 2080 2100
% A1FI A2 A1B A1T B2 B1
Kesäpilkin MM-kisat Pudasjärvellä.
Energian kokonaiskulutus on yli viisinker- taistunut vuodesta 1950 vuoteen 2007. Ku- lutus on vähentynyt vain tilapäisesti syvim- pien talouslamojen aikana. Vuoden 2005 notkahdus energian kokonaiskulutuksessa johtui osaltaan lauhasta talvesta ja metsä- teollisuuden seisokeista. Energiavaltaisen teollisuuden tuotantomäärät ja teollisuus- rakenteen muutos vaikuttavat energian tar- peeseen vastaisuudessakin. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen vähen- tää, mutta rakennetun alan lisääntyminen li- sää energian kulutusta.
Kotien energiankulutusta ovat kasvatta- neet sekä kotitalouksien määrän että hen-
Energiankulutus viisinkertaistunut 50 vuodessa
Pahimmat haitat liittyvät fossiilisten polttoaineiden käyttöön
keä kohden lasketun asuinpinta-alan kasvu.
Myös kotien varustelutason kohentuminen on lisännyt kulutusta. Tietokoneet ja muu kodin elektroniikka ovat nousseet sähkösau- nojen veroisiksi sähköenergian kuluttajaksi.
Näiden kulutusta voidaan vähentää tuottei- den paremman suunnittelun ja niiden huo- lellisen käytön avulla.
Vapaa-ajan asuntojen energiankulutus kasvaa, kun yhä useampi kesämökki muu- tetaan talvisin lämpimänä pidetyksi ja run- saasti varustelluksi kakkosasunnoksi.
Energian kokonaiskulutuksen vähentä- minen on tärkeää, sillä mikään energiantuo- tantotavoista ei ole haitaton. Energiantuo-
Hallitus hyväksyi Suomen pitkän aika- välin ilmasto- ja energiastrategian mar- raskuussa 2008. Strategia tähtää siihen, että energian kulutuksen jatkuva kasvu saataisiin käännettyä laskuun ensi vuo- sikymmenen kuluessa. Tavoitteena on, että vuonna 2020 energian loppukäyttö olisi 310 terawattituntia (1 116 PJ) eli ny- kyistä tasoa. Vuoteen 2050 energian lop- pukäyttöä on tarkoitus alentaa edelleen vähintään kolmanneksella vuoden 2020 määrästä.
Strategia tähtää myös uusiutuvien ener- gialähteiden käytön voimakkaaseen lisää- miseen. Käyttämästämme energiasta 38 prosenttia tulisi saada uusiutuvista ener- gianlähteistä vuonna 2020. Eniten uusiu- tuvista energianlähteistä käytettäisiin puu- peräistä energiaa. Sen lisäksi käytettäisiin myös jätepolttoaineita, lämpöpumppuja, biokaasua ja tuulienergiaa.
Myös energiaomavaraisuutta aiotaan parantaa ja varmistaa energian saanti kai- kissa olosuhteissa.
uusi ilmasto- ja energiastrategia tähtää energian kulutuksen laskemiseen
ENERgIASTA 38 %
uuSIuTuVISTA ENERgIALÄHTEISTÄ
VuoNNA 2020
Energian kulutus asukasta kohden vuonna 2005
Suomessa kulutetaan energiaa asukasta kohden erittäin paljon. Syynä on korkea elinta- so, paljon energiaa kuluttava teollisuus, pohjoinen sijainti ja pitkät etäisyydet. Toe tar- koittaa yhden raakaöljytonnin sisältämää energiamäärää. Lähde: Eurostat.
Energian kokonaiskulutus ja loppukäyttö Suomessa 1970–2007
Energian kokonaiskulutus tarkoittaa kotimaisten energia lähteiden ja tuontienergian kokonaiskulutusta. Kun tästä vähennetään energian muunto- ja siirtohävikki saadaan energian loppukäytön määrä, joka vuonna 2007 oli noin 75 prosenttia kokonaiskulu- tuksesta. Lähde: Tilastokeskus. 2008.
tanto aiheuttaa usein haitallisia päästöjä ja tuottaa jätteitä. Polttoaineiden hankinta ja kuljetus pilaavat ja pirstovat luonnonaluei- ta, ja voimalaitokset turmelevat maisemia ja vesistöjä.
Vakavimmat haitat, happamoittavien yh- disteiden ja kasvihuonekaasujen päästöt, liittyvät erityisesti fossiilisten polttoainei- den käyttöön. Niiden osuus Suomen ener- gian kokonaiskulutuksesta on nyt noin puo- let. Myös pienhiukkasten ja raskasmetallien päästöt energiantuotannosta ovat merkittä- viä.
tavoite loppukäytölle 1 116 PJ
0 400 800 1200 1600
1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020
PJ kokonaiskulutus loppukäyttö
0 1 2 3 4 5 6 7
EU 27 Latvia Puola Liettua Tanska Britannia Viro Saksa Ruotsi Suomi
toe/asukas
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
ENERgIA
maTTI LINdHoLm
Energian kulutus asukasta kohden vuonna 2005
Noin neljännes energiasta uusiutuvista lähteistä
Suomi on maailman johtavia maita bioenergian käytössä. Sitä saadaan erityisesti metsäteollisuuden sivutuotteena syntyvistä puupohjaisista polttoaineista, joten toistaiseksi tuotanto riippuu paljolti metsäteollisuuden tuotantomääristä. Bioenergian ohella vesivoima on tärkeä energialähde. Muiden uusiutuvien energia- lähteiden merkitys on toistaiseksi varsin vähäinen. Yhteensä noin neljännes energiasta saadaan uusiutuvista lähteistä.
Metsien arvioidaan tarjoavan suurimman bioenergian lisäläh- teen. Vesivoiman lisärakentamisen mahdollisuudet ovat Suomes- sa vähäisiä, mutta vanhojen voimaloiden toimintaa tehostamal- la vesivoiman tuotantoa voidaan lisätä. Aurinko- ja tuulivoiman käyttöä on mahdollista lisätä tuntuvasti nykyisestä.
Myös uusiutuviin energiamuotoihin liittyy haittoja, kuten ra- vinnepäästöjä, haittoja luonnon monimuotoisuudelle, meluhait- toja tai energian saatavuuden epävakautta. Tärkeää on löytää energiantuotannon tapoja, jotka vähentävät kasvihuonekaasujen päästöjä ja samalla auttavat saavuttamaan muita ympäristöhyö- tyjä sekä taloudellisia hyötyjä. Maatalouden jätteiden ja biojättei- den hyödyntäminen biokaasun tuotannossa on yksi tällainen rat- kaisu.
Tuulivoiman tuotanto 1992–2007
Vuonna 2007 tuulivoimalla tuotettu sähkö vastasi noin 0,2 prosenttia Suomen vuotuisesta sähkön kulutuksesta. Maaliskuussa 2008 Suomessa oli 113 suurta tuulivoimalaa. uuden ilmasto- ja energiastrategian tavoite on lisätä tuulivoiman tuotantoa yli 20-kertaistaiseksi. Lähde: VTT. 2008.
Uusiutuvan energian osuus energiankulutuksesta 1970–2007
Lähde: Energiatilastot. Tilastokeskus. 2008.
Ilmalämpöpumpuilla tuotettu energia 1992–2007
Lämpöpumppujen avulla voidaan vähentää erityisesti sähkölämmitteisten talojen energiankulutusta. Ilmalämpöpumput tuottavat lämpöenergiaa parhaimmillaan 3–5 kertaa enemmän kuin ne tarvitsevat sähköenergiaa. Vuonna 2007 maalämpöpum- puilla tuotettu energia oli 2 815 gWh ja poistoilmalämpöpumpuilla 100 gWh.
Lähde: Suomen lämpöpumppuyhdistys ry. 2009.
0 5 10 15 20 25 30
1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005
%
MuutPuun pienkäyttö
Puunjalostusteollisuuden jäteliemet Teollisuuden puupoltto-aineet Vesivoima
0 50 100 150 200 GWh
1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010
0 400 800 1 200 1 600 2 000
1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010
GWh
Tuottajavastuussa tuottaja vastaa jätehuollosta
JÄTTEET
Suomessa syntyi vuonna 2006 lähes 70 mil- joonaa tonnia jätettä. Se on noin neljä miljoo- naa tonnia enemmän kuin vuonna 2005. Syn- tyneestä jätteestä lähes 71 prosenttia oli mi- neraalijätteitä ja noin 19 prosenttia puujättei- tä. Jätemäärään eivät sisälly maa taloudessa hyödynnetty lanta eivätkä metsään jätetyt hakkuutähteet. Syntyneestä jätteestä mate- riaalina tai energiana hyödynnettiin noin 40 prosenttia. Loput sijoitettiin kaatopaikalle tai käsiteltiin muutoin. Ongelmajätettä syn- tyi vuonna 2006 lähes 2,4 miljoonaa tonnia, josta valtaosa oli peräisin mineraalien kai- vun ja teollisuuden toimialoilta.
Kokonaisjätemäärästä yhdyskuntajäte on alle neljä prosenttia. Sen määrä on vaih- dellut 2,4:stä 2,6 miljoonaan tonniin vuosina 2000–2007. Noin kaksi kolmasosaa yhdys- kuntajätteistä kertyy kotitalouksissa. Vuon- na 2007 yhdyskuntajätettä kertyi 505 kiloa jokaista suomalaista kohden. Määrä lisään-
Jätteen määrä edelleen kasvussa
Suomalainen tuottaa yhdyskuntajätettä noin 500 kiloa vuodessa
Jätteen hyödyntäminen vuonna 2006 (milj. t/v) Yhdyskunta-
jätteet rakentamisen
jätteet Kaivostoiminnan
jätteet Teollisuuden
jätteet Energiantuo-
tannon jätteet maa- ja metsä-
talouden jätteet muut jätteet
Hyödyntäminen energiana 0,22 0,523 0 7,4 0,004 1,89 0
Hyödyntäminen materiana 0,87 7,752 3,38 5,518 0,623 0,133 0,33
Käsittely ja loppusijoitus 1,53 14,87 18,14 5,057 1,01 0,015 0
Lähde: Tilastokeskus. 2008.
Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätys vuonna 2006
Yhdyskuntajätteiden jakautuminen hyödyntä- miseen ja käsittelyyn 1997–2007
Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisessa syntyviä jätteitä ja niihin rinnastettavia teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntyviä jätteitä. Lähde: Tilastokes- kus ja SYKE. 2008.
tyi 12 kiloa vuoteen 2006 verrattuna. Tavoit- teena on vakiinnuttaa yhdyskuntajätteen mää- rä 2000-luvun alun tasolle, eli noin 2,4 miljoo- naan tonniin. Jätemäärä on tarkoitus kääntää laskuun vuoteen 2016 mennessä.
Jätteiden hyödyntäminen kasvaa
Yhdyskuntajätettä on vuonna 2007 hyödyn- netty materiaalina hieman aikaisempaa enem- män. Myös energiahyödyntäminen on hiukan kasvanut. Jätteen polton osuus oli noin 12 pro- senttia. Kaatopaikalle päätyvän yhdyskunta- jätteen määrä on laskenut vuodesta 2000 vuo- teen 2007 noin 10 prosenttia.
Edelleenkin kaatopaikalle päätyy yli puolet syntyneestä yhdyskuntajätteestä. Tavoitteena vuodelle 2016 on, että vain viidennes synty- neestä jätteestä sijoitettaisiin kaatopaikalle.
www.ymparisto.fi/jatteet
Joidenkin tuotteiden osalta vastuu jätehuol- lon järjestämisestä ja sen kustannuksista on tuotteiden valmistajilla ja maahantuojilla.
Tuottajavastuu koskee ajoneuvoja, renkai- ta, sähkö- ja elektroniikkalaitteita, paris- toja ja akkuja, sanoma- ja aikakauslehtiä, toimistopaperia ja pakkauksia. Pakkausten osalta tuottajavastuussa ovat pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat.
Tuottajavastuun tavoitteena on tehostaa tuotteiden uudelleenkäyttöä ja materiaali- en kierrätystä. Erityisen hyvin tavoitteet on saavutettu juomapakkausten osalta. Vuon- na 2007 pantillisten pullojen palautusaste oli 97 prosenttia. Tölkit palautettiin lähes 90-prosenttisesti.
Sähkö- ja elektroniikkalaitteet tulivat tuottajavastuun piiriin vuonna 2005. Niitä kerättiin kotitalouksilta vuonna 2006 noin 7 kiloa asukasta kohti. Tulos on eurooppa- laista keskitasoa.
www.ymparisto.fi/tuottajavastuu Ryhmille määritetyt tavoitteet on merkitty pisteellä. Pirkanmaan ympäristökeskus valvoo tuottajavastuun toteutumista Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Lähde: Pirkanmaan ympäristökeskus 2008.
0 20 40 60 80 100
1997 1999 2001 2003 2005 2007
Hyödyntäminen energiana
(sis. jätteiden polton jätteiden käsittelylaitoksessa) Hyödyntäminen materiaalina
Kaatopaikkasijoitus ja muu käsittely
tavoite2016
%
0 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Suuret kodinkoneet Pienet kodinkoneet Tieto- ja tele- tekniset laitteet Kuluttajaelektroniikka Valaistuslaitteet Lamput;
ei hehkulamppuja Sähkö- ja elektro- niikkatyökalut Lelut, vapaa-ajan- ja urheiluvälineet Terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet Tarkkailu- ja valvontalaitteet Automaatit
Hyödyntämisaste Uudelleenkäyttö- ja kierrätysaste
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
RAKEN- NETTu YMPÄRISTÖ
Suurimmassa osassa Suomen kaupunkiseu- tuja yhdyskuntarakenne hajautuu. Syynä on se, että kaupunkiseudun väestömäärä ei kas- va tai jopa vähenee, mutta kaupunkiseutu- jen reuna-alueille muodostuu uusia taajama- alueita. Hajautuneessa yhdyskuntaraken- teessa koti, työpaikat ja palvelut ovat usein etäällä toisistaan. 1980-luvun lopulta alkaen osa palveluista on siirtynyt asumisen ja työ- paikkojen perässä kaupunkikeskustojen ul- kopuolelle. Voimakkaimmin tämä on näky- nyt suurten kauppojen rakentamisena.
Suomen kaupunkiseutujen yhdyskunta- rakenne on muuhun Eurooppaan verrattu- na varsin hajanainen. Tämä johtuu osin Suo- men myöhäisestä kaupungistumisesta.
Vain pääkaupunkiseudun ydinalueel- la, pääradan kehystaajamissa ja muutami- en kasvukeskusten, kuten Tampereen, Ou- lun, Turun ja Jyväskylän, ydinalueilla täy- dennysrakentamisella on onnistuttu tiivis- tämään yhdyskuntarakennetta. Niidenkin reunamilla yhdyskuntarakenne hajautuu haja-asutuksen lisääntymisen ja väljien taa- jama-alueiden syntymisen myötä. Esimer- kiksi Helsingin kaupunkiseudulla oli vuon- na 2005 maa-alasta 31 prosenttia harvaa pientaloaluetta.
Hajanainen yhdyskuntarakenne merkitsee:
pidempiä työssäkäynti- ja asiointietäisyyksiä
•
suuria infrastruktuurin rakentamis- ja
•
ylläpitokustannuksia suuria liikkumiskustannuksia
•
luonnonvarojen tuhlausta ja turhia päästöjä
•
Eheä yhdyskuntarakenne luo edellytyksiä:
joukkoliikenteen järjestämiselle
•
palveluiden saavutettavuudelle
•
luonnonvarojen ja -alueiden säästämiselle
•
päästöjen vähentämiselle
•
Eräissä kansainvälisissä tutkimuksissa on toimivan joukkoliikenteen rajaksi asetettu 20 asukasta hehtaarilla. Tällä kriteerillä tarkas- tellen joukkoliikenteen mahdollisuudet Suo- men suurimmilla kaupunkiseuduilla ovat koko ajan heikentyneet Helsingin kaupun- kiseutua lukuun ottamatta. Myös Kuopiossa joukkoliikenteen järjestämisen mahdollisuu- det ovat vielä hyvät. Jyväskylässä ja Tampe-
Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne hajautuu
reella viimeisen vuosikymmenen kehitys on ollut varsin vakaata. Monilla kaupunkiseu- duilla autoriippuvuudesta on kuitenkin hy- vin vaikea päästä eroon, jos mahdollisuus joukkoliikenteeseen tukeutuvaan yhdys- kuntarakenteeseen on menetetty.
www.ymparisto.fi/ykr www.ymparisto.fi/elyse
Toimivan joukkoliikenteen alueella (> 20 as/ha) asuvan väestön osuus eri kaupunkiseutujen väestöstä 1980–2005
PäIVI TaHVaNaINEN
Lähde: YKR/SYKE ja Tilastokeskus. 2008.
Helsinki Tampere Turku
Oulu Lahti Jyväskylä
Pori Kuopio
Kotka–Hamina Hyvinkää–Riihimäki Vaasa
Hämeenlinna
40 50 60 70 80 90
1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010
% asukkaista
Suomalaisen keskimääräinen työmatka on nyt lähes kaksi kertaa niin pitkä kuin pari- kymmentä vuotta sitten. Vuonna 2005 kes- kimääräisen työmatkan pituus oli jo 13 kilo- metriä suuntaansa.
Työmatkojen pidentymisen vuoksi yhä harvemmalla on mahdollisuus kulkea ne ja- lan tai polkupyörällä. Osa voi käyttää jouk- koliikennettä, mutta yhä useamman on teh- tävä työmatkansa henkilöautolla.
Työmatkojen pituudet vaihtelevat paljon kaupunkiseutujen sisällä. Esimerkiksi Hel- singin seudulla keskimääräinen työmatka on pitkä. Niillä, jotka asuvat seudun ytimes- sä eli 20 kilometrin säteellä Helsingin kes- kustasta, työmatka on lyhyempi kuin maas- sa keskimäärin. Pitkät työmatkat tehdään kaupunkiseudun reuna-alueilta. Yli 30 kilo- metrin etäisyydellä Helsingin keskustasta
Työmatkojen pituus
kaksinkertaistunut 20 vuodessa
työmatkojen keskipituus on liki kaikkialla yli 20 kilometriä. Viimeisen kymmenen vuo- den aikana keskimääräiset työmatkat ovat pidentyneet eniten juuri Helsingin kaupun- kiseudun reunoilla. Henkilöautolla kulkevi- en pitkämatkalaisten pieni joukko aiheuttaa valtaosan työmatkasuoritteesta ja siten kas- vihuonepäästöistäkin.
Työmatkan pituuksissa ja niiden muutok- sissa on suuria eroja kaupunkiseutujen kes- ken. Työmatkan pituus ei yleensä ole riip- puvainen kaupunkiseudun koosta, vaikka suurilla kaupunkiseuduilla työmatkat ovat yleensä pitkiä. Pisimmät matkat tehdään Hyvinkään, Porvoon ja Lohjan kaupunki- seuduilla. Lyhimmät työmatkat ovat Vaasan, Pietarsaaren ja Raahen kaupunkiseuduilla.
www.ymparisto.fi/ykr
©Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/08.
Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta / Elinympäristön seuranta.
YKR / SYKE ja TK.
alle 3,0 km 3,1–4,5 km 4,6–6,0 km 6,1–23,5 km Työmatkojen keskipituuden muutos 1995–2005
Työmatkojen keskipituus kaupunkiseuduilla vuosina 1995 ja 2005
Kaaviossa näkyy työmatkan keskimääräinen pituus vuonna 1995 ja työmatkan pituuden lisäys vuoteen 2005.
Lähde: YKR/SYKE ja Tilastokeskus. 2008.
Keskimääräinen yhdensuuntaisen työmatkan pituus Suomessa 1980–2005
Lähde: YKR/SYKE ja Tilastokeskus. 2008.
Keskimääräisen työmatkan pidentyminen 1995–2005 eri etäisyyksillä Helsingin keskustasta
Lähde: YKR/SYKE ja Tilastokeskus. 2008.
Erot kaupunkiseutujen välilllä ovat suuria
0 3 6 9 12 15 18 21
Heinola Iisalmi Valkeakoski Raahe Pietarsaari Varkaus Forssa Savonlinna Salo Imatra Kajaani Lohja Kokkola Rauma Porvoo Mikkeli Seinäjoki Kemi-Tornio Hämeenlinna Rovaniemi Kouvola Lappeenranta Joensuu Vaasa Hyvinkää-Riihimäki Kotka-Hamina Kuopio Pori Jyväskylä Lahti Oulu Turku Tampere Helsinki
kilometriä
1995 2005
0 3 6 9 12 15
1980 1985 1990 1995 2000 2005
km
0 2 4 6 8 km
etäisyys Helsingin keskustasta (linnuntietä km) 0–5 10–15 20–25 30–35 40–45 50–55 60–65 70–75
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
RAKEN- NETTu YMPÄRISTÖ
Arkisen liikkumisen määrään vaikuttaa myös palvelujen saavutettavuus. Yleinen suuntaus on, että kaupan palvelut siirtyvät pois keskustoista kehäteiden ja ulosmenotei- den varsille, autolla helposti saavutettaviin paikkoihin.
Kahdella kolmasosalla suomalaisista lähin ruokakauppa on linnuntietä enintään kilo- metrin päässä, eikä tämä tilanne ole 2000-lu- vulla juurikaan muuttunut. Silti ruokaostok- sille mennään usein lähikauppaa kauemmas suuriin marketteihin muun muas sa parem- pien valikoimien ja halvem pien hintojen pe- rässä. Erikoiskauppa on sekin siirtynyt mer- kittävissä määrin keskusta-alueilta taajamien reunoille kaupallisiin keskittymiin.
Valtakunnallisen henkilöliikennetutki- muksen mukaan ostos- ja asiointimatkat ovat lisääntyneet työmatkojen jälkeen nopeim- min. Ostos- ja asiointimatkojen kilometreistä
peräti 86 prosenttia kuljetaan henkilöautol- la. Valtion kustantamasta keskusten välisestä päätieverkosta on monin paikoin tullut osa kaupunkiseutujen paikallisliikenneverkkoa.
Kauppa sijoittuu tämän nopean tieverkon ää- relle, jolloin asiakkailla ei monesti ole mui- ta vaihtoehtoja kuin kulkea omalla autolla kauppaan.
Ympäristöministeriö kartoitti syksyllä 2008 suunnitteilla olevia suuria kaupan ra- kennushankkeita. Huomattava osa niistä on suunniteltu taajamien ja asuinalueiden reu- noille siten, että asiointimatkoista tulee pitkiä.
Parin kilometrin etäisyydellä kaupasta asuu vain vähän ihmisiä, ja riittävä asiakaspohja löytyy vasta pitemmän matkan päästä. Mo- net hankkeet ovat hyvin suuria lähi alueensa asukasmäärään verrattuna. Nykyisistä kaup- pakeskuksista vain Lempäälän Ideaparkissa on enemmän kerrosneliöitä kuin 10 kilomet-
Lähimpään kauppaan useimmilla alle kilometri
ostos- ja asiointimatkoista 86 % kuljetaan henkilöautolla
rin etäisyydellä on asukkaita. Suunnitteilla olevista hankkeista tällaisia on useampi kym- menen, tosin osa niistä on paljon tilaa vaati- van kaupan toimipaikkoja.
Turun kaupunkiseudun vähittäiskaupan työpaikkojen sijainnin muutos 1985–2005 yhden neliökilometrin ruuduissa
Kaupan työpaikat vähenevät kaupunkien keskusta-alueilla ja lisääntyvät reuna-alueilla hyvien liikenneyhteyksien varrella. Lähde: YKR/SYKE ja Tilastokeskus. 2008.
Valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet
Yhdyskuntarakenteen kehittymistä ohjataan muun muassa valtakunnallisten alueidenkäytön tavoit- teiden avulla. Ne tarkistettiin marraskuussa 2008.
Keskeiset tarkennukset koskevat yhdyskuntara- kenteen eheyttämistä, Helsingin seudun asun- totuotannon, liikenteen ja maankäytön kokonai- suutta sekä alueidenkäytön energiakysymyksiä.
Tarkistettuihin tavoitteisiin kuuluu mm. palveluiden ja työpaikkojen sijoittaminen siten, että henkilöau- toliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen.
www.ymparisto.fi/vat
601−1064 301−600 101−300 21−100 1−20 0− -19 -20− -99 -100− -299 -300− -599 -600− -1134 Taajamat 2005
© YKR/SYKE ja TK /2008
© Genimap Oy, Lupa L4659/02
4 kilometriä 2
0
Vuoden 2007 lopussa Suomessa oli rekiste- rissä yhteensä lähes kolme miljoonaa autoa, joista henkilöautoja oli noin 2,6 miljoonaa.
Autojen määrä on kasvanut voimakkaasti 1940-luvun lopulta lähtien 1990-luvun alun lamavuosia lukuun ottamatta.
Autoliikenne on kasvanut. Vuonna 2006 henkilöautojen yhteenlaskettu henkilölii- kennesuorite oli yli 62 miljardia kilometriä.
Tämä tarkoittaa, että jokainen suomalainen ajoi tai kulki henkilöauton kyydissä keski- määrin noin 12 000 kilometriä.
Vaikka liikennemäärät ovat kasvaneet, monet liikenteen päästöistä ovat vähenty- neet selvästi 1990- ja 2000-luvuilla. Esimer- kiksi hiilimonoksidin, typen oksidien, hii- livetyjen ja hiukkasten päästöt ovat suurin piirtein puolittuneet vuodesta 1990.
Sen sijaan liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet noin 16 prosenttia vuodesta 1990. Liikenteen osuus Suomen hiilidioksi- dipäästöistä on noin neljännes.
On mahdollista, että autotekniikan ja bio- polttoaineiden kehitys saa myös autoilun hiilidioksidipäästöt laskuun lähitulevaisuu- dessa. Vaikka näin kävisi, ei autoilu voi kas- vaa nykyistä tahtia. Tieverkoston suoritus- kyky on jo nyt koetuksella etenkin pääkau- punkiseudulla, ja nykyisellekin automääräl- le on vaikea osoittaa riittävästi parkkitilaa kaupunkien keskustoissa.
Henkilöautoilua voidaan vähentää esi- merkiksi joukkoliikennettä suosimalla. Tois- taiseksi kehitys on kuitenkin ollut päinvas- taista. Joukkoliikenteen osuus liikennesuo- ritteista on laskenut lähes vuosi vuodelta, vaikka ihmiset ovat muuttaneet maalta kau- punkeihin, missä toimivan joukkoliikenteen järjestämisen pitäisi olla helpompaa. Suo- messa kaikesta henkilöliikenteestä yli 80 prosenttia kulkee nykyisin henkilöautoilla ja vain vajaat 20 prosenttia joukkoliikenne- välineillä.
Henkilöautoja on 2,6 miljoonaa
monet päästöt vähenevät vaikka autoilu lisääntyy
Henkilöautojen henkilöliikennesuoritteet 1960–2007 Joukkoliikenteen osuus henkilöliikenteestä 1960–2007
Liikenteen hiilidioksidipäästöt 1980–2007 Liikenteen typen oksidien päästöt 1980–2007 Liikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt 1980–2007
PLugI.fI / JuHa mETSo
Lähde: Tiehallinto. 2008.
Lähde: VTT, Lipasto. 2008.
Lähde: Tilastokeskus. 2008.
0 5 000 10 000 15 000 20 000
1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2004 2007
1 000 t/v Muu liikenne Tieliikenne
0 50 100 150 200 250
1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2004 2007 1 000 t/v
0 3 6 9 12
1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2004 2007 1 000 t/v
Muu liikenne Tieliikenne Muu liikenne Tieliikenne
0 20 40 60
1960 1970 1980 1990 2000 2010
%
0 20 40 60 80
1960 1970 1980 1990 2000 2010
mrd henkilökm/v
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
LIIKENNE JA MELu
Tieliikenne on ylivoimaisesti suurin ympä- ristömelun lähde. Yli 55 desibelin liikenne- melulle altistuu noin 800 000 suomalaista.
Meluntorjunnan ponnisteluista huolimatta altistuneiden kokonaismäärä ei ole muuttu- nut paljoakaan viime vuosikymmeninä.
Ympäristömelulle altistumista voidaan vähentää sijoittamalla tiet, junaradat, lento- kentät ja muut äänilähteet mahdollisimman haitattomiin paikkoihin. Meluesteitä raken- tamalla voidaan suojata pahimmin altistu-
Suomenlahden öljykuljetukset kasvavat
Suomenlahden kautta kuljetettiin vuonna 2007 lähes 150 miljoonaa tonnia öljyä. Se on noin neljäsosa Venäjän öljyntuotannosta. Määrä on kasvanut nopeasti, sillä vielä vuonna 2000 öljykuljetukset olivat vain kolmasosa nykyisestä. Vuoteen 2015 mennessä kuljetusten ennuste- taan kasvavan yli 260 miljoonaan tonniin.
Öljykuljetusten määrän kasvun pelätään lisäävän öljyonnetto- muuksia. Riskejä on pyritty vähentämään kehittämällä laivaliikenteen valvonta- ja ohjausjärjestelmiä sekä investoimalla uuteen öljyntorjun- takalustoon. Lisäksi on pyritty lisäämään Itämeren rantavaltioiden öl- jyntorjuntayhteistyötä. Öljykuljetusten lisäksi myös muu liikenne var- sinkin Suomenlahdella on lisääntynyt.
www.ymparisto.fi/oil
Suomenlahden öljykuljetukset satamittain vuosina 1995–2005 ja ennuste vuosille 2010 ja 2015
Vuonna 2007 kuljetusmäärä oli noin 145 miljoonaa tonnia. Lähde: SYKE ja VTT.
Liikenteen melulle altistuu 800 000
altistuneiden määrä ei ole vähentynyt viime vuosikymmeninä
Melulle altistuvien määrä
Suomessa on tehty kaksi valtakunnallista arviota ympä- ristömelulle altistuvien määrästä. Viimeisin selvitys ku- vaa 2000-luvun alkuvuosien tilannetta. Ympäristömeluk- si määritellään asuinalueella päiväsaikaan ulkona mitattu yli 55 dB:n melutaso. Työperäisen melualtistuksen tiedot ovat vuodelta 2006. Työperäisen melun raja-arvoina käytetään 80 ja 85 desibeliä. Kuvassa esitettyjen lisäksi teollisuudessa, siviiliampuma- ja moottoriurheiluradoil- la ympäristömelulle altistuu arviolta hieman yli 10 000 ihmistä. Lähteet: Liikonen & Leppänen 2005. Kauppinen ym. (toim.) 2007.
EIJa PuTKurI
Luonnonsuojelualueetkaan, kuten Lopen Luutasuo, eivät välty kokonaan liikenteen ja muun ihmistoiminnan ääniltä varsinkaan Etelä-Suomessa. Hiljaisten alueiden säilyttäminen on tärkeä tavoite sekä ihmisten viihtyvyyden että luon- non monimuotoisuuden kannalta.
via alueita. Melua voidaan ehkäistä vähen- tämällä liikennemääriä ja alentamalla liik- kumisnopeutta. Tekniikan kehittäminen on tärkeä meluntorjuntakeino. Esimerkiksi au- tojen meluun voidaan vaikuttaa moottori- ja rengastekniikan avulla, auton aerodyna- miikkaa kehittämällä sekä tienpinnan mate- riaalivalinnoilla.
Meluntorjunnan toimien tulisi ensisi- jaisesti kohdentua asuinalueille, joilla päi- väajan keskiäänitaso ylittää 65 desibeliä ja
alueille, joilla on paljon melulle altistuneita.
Ympäristömelun torjunnan lisäksi on oleel- lista jatkaa työperäisen melualtistuksen vä- hentämistä.
Vapaa-ajan melu on kasvava ongelma ää- nekkäiden vapaa-ajan viettotapojen ja viih- de-elektroniikan lisääntyvän käytön takia.
Kattavia tietoja tästä melualtistuksesta ei kuitenkaan ole olemassa.
www.ymparisto.fi/melu
0 100 200 300 400 500
Lentotoiminta Rautatieliikenne Yleiset tiet Kadut ja kaavatiet Työperäinen altistus
> 80 dB
1 000 henkeä
0 100 200 300
1995 2000 2005 ennuste 2010 ennuste 2015
milj. t Vysotsk Primorsk Pietari Ust-Luga Sillamäe Tallinn Porvoo Muut
päästöt ilmaan
Lähes kaikkien ilman epäpuhtauksien pääs- töt niin Suomessa kuin lähialueillakin ovat vähentyneet selvästi 1980-luvulta, jolloin ne olivat suurimmillaan. Päästöjä on vähennet- ty ennen kaikkea rikinpoistolaitteiden, säh- kösuodattimien, puhtaampien polttoainei- den ja parempien polttotekniikoiden avulla.
Rikkidioksidin päästöt, jotka 1980- ja 1990-luvuilla uhkasivat happamoittaa jär- viä ja metsiä, ovat vähentyneet merkittävim- min. Euroopan unionin alueella rikkipäästöt vähenivät 71 prosenttia vuosina 1990–2006.
Suomessa rikkidioksidin päästöt ovat vii- me vuosina olleet noin 60–70 prosenttia pie- nemmät kuin vuonna 1990. Suomen päästö- määrät vaihtelevat vuodesta toiseen muun muassa sen mukaan, kuinka paljon päästö- töntä vesivoimaa on saatavilla ja kuinka pal- jon energiaa tarvitaan lämmitykseen.
Typen oksidit on nykyisin merkittäväm- pi happamoittava päästö kuin rikkidioksi- di. Typen oksidien päästöt vähenivät EU:n alueella 37 prosenttia vuosina 1990–2006.
Suomessa typenoksidipäästöt ovat viime vuosina olleet 25–35 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990.
ilman epäpuhtauksien päästöt vähentyneet selvästi
Suurin osa päästöistä peräisin energiantuotannosta ja liikenteestä
Hiukkasten päästöjä on Suomessa arvioi- tu vuodesta 2000 lähtien. Tänä aikana pääs- töjen kasvuun on vaikuttanut lähinnä ener- giantuotanto.
Valtaosa ilman epäpuhtauksien päästöis- tä on peräisin energiantuotannosta ja liiken-
teestä, mutta lähteet vaihtelevat eri päästö- jen kohdalla. Esimerkiksi ammoniakin suu- rin päästölähde on maatalous, jossa sitä syn- tyy etenkin eläinten ulosteista.
www.ymparisto.fi/paastotilmaan
plugi.fi / VjatSeSlaV RobtSenkoV
Typen oksidien, ammoniakin ja rikkidioksidin päästöjen jakautuminen sektoreittain 2006
Rikkidioksidin päästöt 1990–2006 Hiukkasten päästöt 2000–2006
lähde: sYKE. 2008.
Typen oksidien päästöt 1990–2006 NOX
Energia Liikenne Teollisuusprosessit Liuottimien ja muiden aineiden käyttö Maatalous Jätteet SO2
NH3
0 50 100 150 200 250 300
1990 1995 2000 2005
1 000 t/v
0 50 100 150 200 250 300
1990 1995 2000 2005
1 000 t/v
0 30 60 90 120
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006
1 000 t/v PM2,5 PM10 PMtot
tavoite2010 2010
tavoite
pmtot = kokonaishiukkaset pm10 = hengitettävät hiukkaset pm2,5 = pienhiukkaset
YmpäRistön tila
2 0 0 8
ILMAN- LAATu
Kun ilman epäpuhtauksien päästöt ovat vähentyneet, myös ilmanlaatu on nykyisin pääsääntöisesti parempi kuin parikymmen- tä vuotta sitten. Suurin parannus on tapah- tunut teollisuuslaitosten ja voimaloiden lie- peillä. Voimakkaasti kasvanut autoliikenne on kuitenkin hidastanut ilman puhdistumis- ta kaupungeissa ja muilla vilkkaan liiken- teen alueilla.
Ilmanlaadun keskimääräinen parane- minen näkyy maahan päätyvän laskeuman määrästä. Vuodesta 1990 vuoteen 2006 Suo- men rikkilaskeuman arvioidaan vähenty- neen noin 70 prosenttia ja typpiyhdisteiden laskeuman noin 30 prosenttia.
Kun varsinkin rikkiyhdisteiden määrä ilmassa on vähentynyt, pahimmaksi ilmaa pilaavaksi epäpuhtaudeksi ovat tulleet hen- gitettävät hiukkaset. Ne ovat pieniä, alle 10 mikrometrin kokoisia, kiinteitä kappaleita, jotka voivat kulkeutua hengitysilman muka- na keuhkoihin. Hiukkasiin voi olla sitoutu-
nut esimerkiksi myrkyllisiä raskasmetalleja tai hiilivetyjä.
Koko maan hiukkaspäästöistä valtaosa on peräisin energiantuotannosta, mutta taa- jamissa tieliikenne on merkittävin päästöjen aiheuttaja. Hiukkasia joutuu ilmaan ajoneu- vojen pakokaasuista ja renkaiden aiheutta- masta tienpinnan kulumisesta. Niiden ai- heuttama katupöly huonontaa ilmanlaatua kaupungeissa varsinkin keväisin, jolloin ka- duilla on myös talven hiekoitushiekkaa.
Kaikkein pienimmät hiukkaset kulkeutu- vat pitkiä matkoja. Esimerkiksi metsäpalo- jen synnyttämiä hiukkasia kulkeutuu ulko- mailta Suomeen asti.
Viranomaisten toimittava, jos raja-arvot ylittyvät
Euroopan unioni on asettanut ilmanlaadul- le raja-arvot, joiden ylittyessä viranomaisten
Paha haju ja tumma savu
Pientaloalueilla asuntojen tulisijat aiheut- tavat merkittävän osan lämmityskauden päästöistä ilmaan. Pienhiukkasia, häkää ja hiilivetyjä syntyy varsinkin, kun van- hassa ja huonosti vetävässä tulisijassa poltetaan märkää puuta, jätepuuta tai roskia. Paha haju ja tumma savu ovat hel- posti havaittavia merkkejä epäpuhtaasta palamisesta.
maTTI LINdHoLm
Hiukkaset pahimpia hengitysilman pilaajia
rikkilaskeuma vähentynyt 70 prosenttia 1990-luvulta
Tulisijojen hiukkaspäästöt ovat terveyden kannalta merkittävä ongelma, koska matalat savupiiput jättävät hiukkaspilvet leijumaan tiiviinä lähelle päästölähteitä. Altistuvien määrää lisää puulämmityksen suosion kas- vu ja asutusalueiden tiivistyminen. Väestön ikääntyminen sekä hengitystiesairauksien ja astman yleistyminen lisäävät puolestaan al- tistuneiden terveysriskejä.
on ryhdyttävä toimenpiteisiin pitoisuuksien alentamiseksi. Suomessa ylittyvät yleisim- min typpidioksidin vuosiraja-arvo ja hen- gitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo.
Typpidioksidin koko vuodelle laskettu kes- kiarvo ei saisi ylittää 40 µg/m3 millään mit- tausasemalla. Hiukkaspitoisuuden vuoro- kausiraja-arvo on 50 µg/m3. Se saa ylittyä korkeintaan 35 päivänä vuodessa.
Varsinkin Helsingin keskustassa nämä raja-arvot ylittyvät lähes joka vuosi. Pää- kaupunkiseudulla on laadittu vuosille 2008–
2016 toimintaohjelma, jolla tähän ongelmaan puututaan. Toimenpiteitä ovat muun muas- sa joukkoliikenteen kehittäminen, jalanku- lun ja pyöräilyn edistäminen, asukkaiden tietoisuuden lisääminen sekä tutkimustoi- minnan lisääminen.
www.ilmanlaatu.fi Rikki- ja typpilaskeuma Vihdissä 1985–2007
Sademäärällä on huomattava merkitys laskeuman määrään. Esimerkiksi vuonna 2007 satoi hyvin paljon, mikä näkyy laskeuman nousuna. Lähde: SYKE. 2008.
Hengitettävien hiukkasten (PM10) vuorokausiraja-arvon ylitykset 2008
Kullakin mittausasemalla hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus saa ylittää 50 µg/m3 korkeintaan 35 päivänä vuodessa. Lähde: Ilmanlaatuportaali. 2008.
0 300 600 900 1 200 1 500
1985 1990 1995 2000 2005 2010
mg/m2/v (laskeuma)
mm/v (sadanta) SO4-S NO3-N NH4-N sademäärä
0 10 20 30 40
Pori, keskusta Tampere, Pirkankatu Espoo, Leppävaara 3 Lahti, Laune Oulu, keskusta 2 Hämeenlinna, Kaivokatu Tampere, Santalahti Raahe, keskusta 2 Helsinki, Mannerheimintie
kpl
KuoRMITuS VESIIN
maatalous on
nykyisin merkittävin vesistökuormittaja
Kuormitusta vesistöihin on onnistuttu par- haiten vähentämään teollisuudessa, yhdys- kunnissa ja kalankasvatuslaitoksissa. Maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen pääs- töjen vähentäminen on ollut huomattavasti vaikeampaa ja hitaampaa.
Maatalouden osuus fosforikuormituk- sesta on noin 60 prosenttia ja typpikuormi- tuksesta noin 50 prosenttia. Maatalouden vesiensuojelulle on myönnetty huomattavia ympäristötukia, minkä seurauksena viljely- käytännöt ovat muuttuneet vesiensuojelun kannalta myönteisesti. Toimenpiteet ovat kuitenkin olleet riittämättömiä. Tämä johtuu osin siitä, että EU-tukia ei ole voitu kohdis- taa vesiensuojelun kannalta tehokkaimpiin kohteisiin.
Muut päästölähteet, erityisesti teolli- suus ja yhdyskunnat, ovat onnistuneet vä- hentämään päästöjään paljon maataloutta nopeam min.
Metsätalouden kuormitus on pienentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana etenkin metsäojitusten vähentymisen ja vesiensuoje- lutoimien tehostumisen myötä. Arviot kuor- mituksen viimeaikaisesta kehityksestä ovat kuitenkin epävarmoja, koska toimien vaiku- tukset näkyvät vasta pitkällä viiveellä.
Teollisuuden fosfori- ja typpikuormitus kääntyivät selvään laskuun 1980-luvun lo- pulla. Tähän vaikuttivat sekä parannukset teollisuuden prosesseissa että jätevesien puhdistuksen selvä tehostuminen. Vuodesta 1985 vuoteen 1995 teollisuuden fosforikuor- mitus väheni 57 prosenttia ja typpikuormitus 34 prosenttia. Vuosina 1995–2005 kuormitus väheni edelleen fosforin osalta 46 prosenttia ja typen osalta 22 prosenttia. 2000-luvulla teollisuuden ravinnekuormitus ei ole enää merkittävästi alentunut.
miljoona suomalaista asuu viemäriverkoston ulkopuolella
Lähes kaikkien taajamien jätevedet on käsi- telty puhdistamoissa jo 1980-luvun puolivä- listä lähtien. Orgaanisesta aineesta ja fosfo- rista voidaan puhdistaa yli 95 prosenttia ja typestä keskimäärin 54 prosenttia.
Miljoona suomalaista asuu vakituisesti haja-asutusalueilla kiinteistöissä, jotka eivät kuulu viemäriverkostoon. Lisäksi lähes puo-
Teollisuuden fosforipäästöt
vain murto-osa 1980-luvun tasosta
TaPIo HEIKKILä
Pistemäiset typpipäästöt vesistöihin 1980–2007
Pistemäiset fosforipäästöt vesistöihin 1980–2007
Lähde: Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä VAHTI. 2008.
len miljoonan loma-asunnon jätevedet käsi- tellään kiinteistökohtaisesti.
Haja- ja loma-asutuksen aiheuttaman vesistöjen fosforikuormituksen arvioidaan olleen 2000-luvun alkupuoliskolla noin 350 tonnia vuodessa. Ympäristönsuojelulain no- jalla annettu asetus talousvesien käsittelystä vesihuoltolaitosten ulkopuolisilla alueilla parantaa mahdollisuuksia vähentää haja- asutuksen aiheuttamaa paikallista vesistö- kuormitusta. Asetuksessa vanhoille kiinteis-
töille on varattu pitkähkö siirtymäaika.
Maa- ja metsätalouden, teollisuuden ja asutuksen lisäksi vesistöjä kuormittavat ka- lankasvatus, turvetuotanto ja kaivostoimin- ta. Niiden osuus vesistöjen kaikesta fosfori- ja typpikuormituksesta on nykyisin varsin pieni, mutta alueellisesti ja paikallisesti nii- den vaikutus vesistöjen tilaan voi olla mer- kittävä.
www.ymparisto.fi/kuormitusvesiin
0 4 000 8 000 12 000 16 000 20 000 t/v
0 200 400 600 800 1 000
t/v Teollisuus Kalankasvatus Yhdyskunnat Teollisuus Kalankasvatus Yhdyskunnat
1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
Sinilevät
pinta- vesien tila
pintavesien ekologinen tila on pääosin hyvä
Joki- ja rannikkovesissä suurimmat ongelmat
Maamme pintavesistä suuri osa on ekologi- selta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Tätä hei- kommassa tilassa on vajaa kolmannes luo- kitelluista järvistä, puolet jokivesistä ja yli puolet rannikkovesien kokonaispinta-alasta.
Ekologisessa luokittelussa pintavedet ar- vioidaan erinomaisiksi, hyviksi, tyydyttä- viksi, välttäviksi tai huonoiksi sen mukaan, kuinka paljon ne ovat heikentyneet ihmistoi- minnan vaikutuksesta. Arvio tehdään järvil- le, joille ja rannikkovesille kullekin erikseen valikoitujen biologisten tekijöiden, kuten le- vien, kalojen, pohjaeläinten ja vesikasvien esiintymisen, perusteella.
Luokittelu on tehty EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin ja sitä toteuttavan lainsää- dännön velvoittamana. Säädösten mukaan pintavesissä tulee saavuttaa hyvä tila vuo- teen 2015 mennessä, eikä erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa saa heiken- tää.
Sisävesien pintavesimuodostumista on alustavasti luokiteltu noin 34 prosenttia.
Suuret reittivedet ja rannikkovedet on luoki- teltu lähes kokonaan. Luokittelu valmistuu kokonaisuudessaan vuoden 2009 loppuun mennessä.
Eniten työtä hyvän tilan saavuttamises- sa on joki- ja rannikkovesissä. Välttävässä
Kaaviossa luokkien osuudet on laskettu jokien osalta suhteessa vesistön pituu- teen ja järvien ja rannikkovesien osalta suhteessa pinta-alaan. Tiedot kuvasta- vat tilannetta vuoden 2008 lopussa, jol- loin luokittelu oli tehty kaikista niistä pintavesimuodostumista, joista oli saa- tavilla tietoa biologisista vedenlaatute- kijöistä. Kartalla harmaalla merkittyjä vesistöjä ei ole toistaiseksi luokiteltu.
Ruskeat alueet ovat keinotekoisia tai voimakkaasti muutettuja vesistöjä.
lähde sYKe ja alueelliset ympäristökeskukset 2008.
Eniten leväongelmia on Suomenlahdel- la ja järvissä Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoalueilla sekä Kainuussa. Levä- esiintymien runsautta säätelee ravintei- den lisäksi kesän sää, joten vuosittaiset erot levätilanteessa voivat olla suuria.
Pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna kesällä 2008 levätilanne oli rauhallinen.
www.ymparisto.fi/levatilanne
sinilevät anabaena (kierteet) ja aphanizomenon (suora kimppu) ovat tavanomaisia kukintoja muo- dostavia lajeja järvissä ja itämerellä.
ja huonossa tilassa olevia jokia on erityisesti Etelä-, Länsi- ja Lounais-Suomessa. Haittoja aiheuttavat muun muassa maatalouden ra- vinnekuormitus ja vesirakentaminen. Poh- jois-Suomen jokien tila on pääosin erinomai- nen tai hyvä.
Suomenlahden ja Saaristomeren sisem- pien rannikkoalueiden tila on yleensä välttä- vä ja ulkosaariston tyydyttävä. Tämä johtuu maatalousalueilta laskevien jokien tuomasta ravinnekuormasta ja etenkin Suomenlahdel- la myös koko merialueen rehevöitymisestä.
Itäisellä Suomenlahdella tilanne on päinvas- tainen: ulkosaaristo on luokiteltu huonom- paan tilaan kuin sisäsaaristo, koska ulko- saaristossa pohjaeläimet ovat lähes tyystin
kuolleet laajoilla hapettomilla pohja-alueilla.
Rannikkovesien heikoin ekologinen tila on Tammisaaren ja Inkoon saaristossa, jossa var- sinkin paikallisten syvänteiden happitilanne on kesäisin huono ja pohjaeläimet puuttu- vat. Pohjanlahden tila on arvioitu pääosin hyväksi, mutta sielläkin sisempien, lähinnä maatalouden kuormittaminen rannikkoalu- eiden tila on paikoin vain tyydyttävä.
Järvistä huonoimmassa tilassa ovat pie- net ja keskisuuret järvet, jotka sijaitsevat maatalousvaltaisilla alueilla. Näissä järvis- sä rehevöitymishaitat, kuten leväkukinnot, ovat yleisiä.
www.ymparisto.fi/vesienlaatu
reiJa Jokipii
