146
AIKUISKASVATUS 2/2002 K I R J A - A R V I O I T A1990-luvun lama on suomalaisessa tietoisuudessa vähintään samaa luokkaa kuin
”60-luvun suuri muutto” ja luultavasti jonkin verran vä- häisempi kuin kansalaissota 1918 tai sodat Neuvostoliit- toa vastaan 1939-1944. Ne ovat tärkeitä kollektiivisia ko- kemuksia, joiden kautta luomme yhteistä ymmärrystä yhteiskuntapolitiikan perus- kysymyksistä, politiikan mah- dollisuuksista, tavoitteista, in- tresseistä, syistä ja seurauksis- ta. Niihin voidaan palata tut- kimuksessa yhä uudestaan ja uusien tulkintojen antaminen vuosikymmenten takaisille il- miöille voi herättää yhä po- liittisia intohimoja, kuten historian professori Heikki Ylikangas on kokenut esitet- tyään 1990-luvulla uusia tul- kintoja eräistä kansalaissodan ilmiöistä.
Jaakko Kiander sai poikkeuksellisen haastavan yhteiskuntatieteilijän tehtävän lähtiessään nopeasti 1990-lu- vun laman jälkeen käynniste- tyn Suomen Akatemian tutki- musohjelman koordinaatto- riksi. Hän ei vain koordinoi- nut paria kymmenen tutki- musryhmän työtä, vaan pyrki rohkeasti myös kokoamaan
Oliko suuri lama tietoisella politiikalla aiheutettu?
Jaakko Kiander (2001).
Laman opetukset. Suo- men 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset.
VATT-julkaisuja 27:5.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Hel- sinki.
tutkimusten tuloksia ja muo- dostamaan niiden perusteella yleistävää tulkintaa laman syis- tä, seuraamuksista ja opetuk- sista. Tuloksena on useita ko- koomateoksia ja usean tutki- jan yhteisjulkaisuja. Nyt arvi- oitava teos on 130 sivuun tiivistetty yhteenveto. Siinä on varsin onnistuneella tavalla yhdistetty tieteellinen syste- maattisuus, kansantaloustie- teen kilpailevien teoreettisten lähtökohtien popularisointi ja paikoitellen jopa lähihistorian tapahtumien dramatisointi uskottavaksi näytelmäksi. Erit- täin suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka paikantavat tä- män päivän kulttuurisia ilmi- öitä, sosiaalisia ongelmia, hy- vinvointivaltion eri osien vaikeuksia, nuorison, työelä- män tai ikääntyneiden elämää suhteessa vuosikymmenen ta- kaisiin tapahtumiin.
Syvä lama on edelleen mahdollinen. Se ei kadonnut 1930-luvun kokemuksiin.
Tämä on Kianderin toteama ensimmäinen opetus. 1990- lukua koskeva tutkimus viittaa siihen, että talouspolitiikan tekijät olivat sulkeneet tällai- sen mahdollisuuden pois mielestään. Poissulkeminen vaihtoehtojen joukosta näyt- tää tehneen mahdolliseksi la- man alkuvaiheessa sen, että talouspolitiikan päättäjät eivät pitäneet työttömyyden kasvua riittävän vakavana. Sitä pidet- tiin jopa myönteisenä väli- neenä talouden rakennemuu- toksen nopeuttamisessa. Tus- kin kuitenkaan päättäjät halli- tuksessa, Suomen Pankissa ja
talouspolitiikan virkamies- kunnassa pitivät työttömyy- den nousua 20 prosentin ta- solle edes mahdollisena. Kun todella syvää lamaa ei pidetty mahdollisena, uskallettiin olla piittaamatta laman sosiaalisten vaikutuksista. Tällaisen tulkin- nan syntymistä tukee vahvasti Kianderin esittelemä, 1990- luvun puolivälissä kerätty ta- louspolitiikan vaikuttajien haastatteluaineisto.
Oliko lama ehkäistävissä?
Kiander kritisoi ennen muuta kahta tapaa väittää, että lama oli väistämätön.
Ensimmäisen väitteen mukaan Suomen talouden ja yhteiskunnan rakenteelliset heikkoudet – yritysten tehot- tomuus ja kilpailun puute, korkeat verot, suuri julkinen sektori, ylimitoitettu sosiaali- turva, jäykät työmarkkinat jne.
– johtivat väistämättömästi la- maan. Väitteen esittäjät eivät kuitenkaan osaa selittää, miksi nämä tekijät olisivat niin no- peasti kärjistyneet oltuaan vaikuttamassa jo pitkään. Väi- tettä on myös vaikea sovittaa yhteen sen kanssa, että laman jälkeinen nopea talouden nousu saatiin aikaan ilman, että useimpia jäykiksi kutsut- tuja rakenteita oli olennaisesti muutettu..
Toisen väitteen mukaan lama johtui huonosta onnesta.
Tällöin viitataan yleensä Eu- roopan korkotason jyrkkään nousuun vuonna 1989 ja Neuvostoliiton viennin ty- rehtymiseen maan kokeman
AIKUISKASVATUS 2/2002
147
murroksen vuoksi. Vasta-ar- gumenttina osoitetaan, ettei lama syntynyt viennin heik- kouden, vaan kotimaisen ky- synnän ja kotimarkkinoiden lamaantuessa. Euroopan kor- kotason nousu taas vaikutti myös muihin maihin kuin Suomeen, mutta yksikään muu maa ei sukeltanut yhtä syvälle kuin Suomi.
Lamaa syvennettiin tehdyillä poliittisilla valin- noilla, vaikka sitä ei olisi ko- konaan voitu estää. Tämä on Kianderin keskeinen johto- päätös. Hänen tulostensa mu- kaan keskeisin virhe oli sallia vuosina 1991-93 työttömyy- den räjähdysmäinen nousu, jota olisi voitu hillitä elvyttä- vällä raha- ja finanssipolitii- kalla. ”Työttömyyttä on help- po kasvattaa mutta työläs alentaa”, on Kianderin mu- kaan keskeinen laman opetus, joka toki olisi voitu oppia jo ennen lamaa tutkimuskirjalli- suudesta. Keskeisiä virheitä oli vahvan markan politiik- kaan liittynyt korkotason nos- taminen ylikorkeaksi sekä jul- kisten menojen leikkaaminen tavalla, joka kasvatti työttö- myyttä ja syvensi ”säästöistä”
huolimatta budjettialijäämää supistaessaan taloudellisesta aktiviteettia ja veropohjaa.
Kiander toki myöntää, että jälkiviisaus on paljon helpom- paa kuin valintojen tekemi- nen silloin, kun lamaan ollaan liukumassa. Hänen käyttä- mänsä aineisto kuitenkin osoittaa, että samaa viisautta olisi ollut tarjolla jo virheelli- seksi osoittautuneita valintoja tehtäessä.
Laman varjo on pitkä.
Lama tuhosi monen yrittäjän ja asunnonvaihtajan elämän vuosiksi ellei lopullisesti. La-
man syvenemisen sallimisen seuraukset kokevat elämässään kymmenet tuhannet pitkäai- kaistyöttömät – yhä edelleen.
Suomalainen hyvinvointival- tio ei lamaleikkausten jälkeen kykene samanlaiseen tasa-ar- voisuuden tuottamiseen kuin ennen lamaa. Tuloerot ovat kasvaneet sekä rikkaiden ri- kastuessa että köyhien elämän entisestään tiukentuessa. Jat- kotutkimuksissa olisi syytä ky- syä, näkyykö laman pitkä var- jo myös esimerkiksi kulttuu- rissa – muutenkin kuin julki- sen rahoituksen korvautumi- sella sponsorirahoilla. Voitai- siin myös kysyä, miten syviä ja pysyviä yhteiskunnallisten ja eettisten arvojen muutoksia lamasta seuraa uudelle vuosi- tuhannelle. Laman aikana il- meisesti solidaarisuus lisään- tyi, osallistuimme yhteisiin talkoisiin. Mutta katoaako so- lidaarisuus, kun laman jälkeen vahvat eturyhmät ulosmittaa- vat kasvun hedelmät unohta- en jälleen solidaarisuuden, jota he eivät tarvitse? Voisiko kypsymässä olla katkeruuden ja syvenevän arvojen eriyty- misen prosessi?
Opittiinko lamasta mitään? Kiander ja muut tut- kijat ovat kirjanneet tärkeitä opetuksia. Kianderilla koros- tuu erityisesti opetus pitää työttömyys alhaalla. Tutkijoi- den oppiminen on kuitenkin aivan eri asia kuin oppien ottaminen poliittisen päätök- senteon lähtökohdaksi. Ne Kianderin tulkinnat, joissa lamaan johtaneet talouspoliit- tiset virheet olivat suureksi osaksi Suomen pitkän linjan talouspoliittisten valintojen jatkamista, eivät lupaa hyvää.
Jos aiemmasta talouspolitiikan valikoimasta on vielä jätetty EMU-ratkaisun jälkeen deval-
vaatio pois käytöstä, voidaan- ko olettaa, että jatkossa työlli- syys saisi edes samaa paino- arvoa kuin 1990-luvun alussa.
Vai olemmeko
totuttautumassa olennaisesti aiempaa korkeampaan ”nor- maalin työttömyyden ta- soon”. Tällaisiin oppimista koskeviin kysymyksiin Kian- derin ”opetuksia-kirja” ei vastaa.
Taloudelliset tapahtumat ovat vain osa lamakertomusta.
Tiivistetyssä kirjassa ja kansan- taloustieteilijän lähtökohdilla ei ole ollut mahdollista laa- jentaa lama-analyysia esimer- kiksi siihen, miten kansan tu- levaisuuden perspektiivit muuttuivat, miten lama edes- auttoi EU-jäsenyyden hyväk- symistä ja markan korvaamista eurolla, miten laman aikana aikuistunut sukupolvi poik- keaa ennen lamaa aikuistu- neesta sukupolvesta, vain joi- takin esimerkkejä mainitakse- ni. ”Suurta lamaa” ei kuiten- kaan olisi ollut ilman talou- den lamaa. Siksi kaikille laman seurausten, laman jaksottami- en kertomusten ja laman ope- tusten kanssa työskentelevien on hyvä perehtyä myös laman taloudellisiin ja sosiaalipoliit- tisiin opetuksiin. Toki tämä on vasta ensimmäinen laajem- man tutkimustyön yhteenve- to. Veikkaan, että uusia on vielä vuosien ja jopa vuosi- kymmenien päästä odotetta- vissa.
Juhani Lehto
