322
Kirjoittaminen on tutkimista
Kniivilä, Sonja, Lindblom-Ylänne, Sari & Mäntynen, Anne (2017).
Tiede ja teksti. Tehoa ja taitoa tutkielman kirjoittamiseen.
3. uudistettu painos. Gaudeamus. 220 sivua.
TieTeelliseN kirjoiTTAMiseN
oppikirja on tarkoitettu kaikkien alojen korkeakouluopiskelijoille.
Tiede ja teksti asettaa tehtäväkseen luoda lukijalle laaja ymmärrys tie- teellisestä kirjoittamisesta. Siihen se myös antaa käytännöllisiä työ- kaluja.
Kaikkien alojen käytäntöjen kattaminen voi kuulostaa yliop- timistiselta pyrkimykseltä. Se on kuitenkin hyvä lähtökohta, koska lopultakin aina samat kynnyk- set – tutkimuksen pätevyyden ja luotettavuuden varmistaminen sekä tekstin synnyttämisen, edi- toimisen ja kirkastamisen teknii- kat – tulevat kirjoittajaa vastaan tutkimusalaan katsomatta.
lukija alkaa hyppiä
Teoksen rakenne pohjaa ajatuk- seen kirjoittamisesta tärkeänä osa- na itse tutkimusprosessia. Luvut avaavat kirjoittamistyötä pala pa- lalta: ensin luodaan kokonaiskuva tieteellisen kirjoittamisen perus- periaatteista ja vaiheista aina luon- nostelusta viimeistelemiseen. Seu- raavaksi ryhdytään konkreettisesti itse kirjoittamiseen ja käydään läpi tekstin rakennetta osa osalta sekä kirjoittamisen tekniikoita ja ilmai- sua. Lähdeluettelon tarkistamiseen kirja tarjoaa erinomaisen listan.
Viittaaminen saa oman yksityis- kohtaisen lukunsa, mikä on hyvä,
koska jostain syystä opiskelijasu- kupolvet toisensa jälkeen kokevat referointi- ja viittaustekniikat han- kaliksi. Kirja päättyy koko opinnäy- tetyön kattavaan tarkistuslistaan.
Vaikka teos onkin rakennettu prosessin mukaan kronologisesti, se mitä tapahtuu, kun kirjan saa käteensä ei noudata järjestystä.
Täsmällinen ja informatiivinen sisällysluettelo on nimittäin niin innostava, että lukija alkaa kir- jaimellisesti hyppiä. Niin monta konkreettista ongelmaa ja ratkai- sua on lueteltu alaotsikoissa, että lukija ei osaa päättää, mistä aloit- taisi lukemisen. Tämä ei haittaa, päinvastoin. Kirjaa on helppo käyttää, kun sitä voi lukea täsmä- tysti ongelma kerrallaan.
pedagogin äänellä
Kirjan ääni on kauttaaltaan peda- goginen ja konkretisoiva. Se si- nuttelee lukijaansa rohkaisevasti ja aloittaa kirjoittamiseen valmis- tautumisen sopivan nojatuolin valitsemisesta. Se pyrkii demysti- fioimaan kirjoittamista ja näyttä- mään sen arkisena työnä, johon jokainen pystyy. Se lähtee perus- teiden perusteista.
Esimerkiksi käsitteellistämi- sen käsite, jota on usein yllättävän vaikea selittää opiskelijoille, ava- taan yksinkertaisesti näyttämäl- lä, kuinka arkikielen ajatus ”näin
paljon me juomme kahvia” kään- tyy ”kahvinjuonnin” käsitteeksi, jonka avulla asiasta voidaan jo keskustella teoreettisella tasolla.
Hyvä lukijaa huomioiva ele on jaottelu erilaisiin kirjoittajatyyp- peihin, joille kaikille esitetään omanlaisensa keinot kirjoittami- sen ongelmien selättämiseksi.
kirjoiTTaminen on vaikeaa
Vaikka kirja on helposti lähes- tyttävä, se ei tarjoudu oikotieksi.
”Tieteellinen kirjoittaminen on vaikeaa”, tekijät toteavat suoraan.
Lähtökohta on piristävä ja rehel- linen. Kirja tarjoaa paljon käytän- nön ohjeita, mutta ei yritä latistaa vaikeaksi myönnettyä asiaa me- kaaniseksi lapioinniksi. Sen sijaan se käsittelee ymmärtäen ja tulkiten myös kirjoittamisen syvää ydintä, merkityksenmuodostusta. Näin kirja argumentoi sen puolesta, että vaikeitakin asioita on syytä tehdä, ja niiden huolellinen tekeminen palkitsee. Kirja rohkaisee lukijaa
aikuiskasvatus 4/2017
323
kirja-arviot
olemaan avoin rakentavalle pa- lautteelle ja käyttämään sitä harki- ten hyväkseen kirjoitusprosessin karikoissa.
Tieteellistä kirjoittamista kä- sittelevää oppikirjaa on helppo ar- vostella pienimmästäkin virhees- tä, eikä Tiede ja teksti ole virhee- tön, niin kuin ei ole mikään teksti.
Toiston kitkemiseen paneudu- taan omassa alaluvussa, mutta kir- jaan itseensä on jäänyt toistoa sin- ne tänne. Oppikirjassa se ei toki ole suuri ongelma, onhan kertaus opintojen äiti. Toiston jääminen tähänkin kirjaan kertoo samalla itse toiston ongelman hankaluu- desta. Toinen asia, johon kiinni- tin huomiota, ovat kirjan muuta- mat kuvitukset. Uskoisin, että yk- sinkertaisia piirroskuvia ajattelun monimuotoisuudesta tai ylös- ja alassuin olevista suppiloista ei välttämättä tarvittaisi tässä kirjas- sa ollenkaan.
Kirjoittajat lupaavat kattaa kaikkien alojen tutkimuksen, mutta tosiasiassa kirjassa ei sivu- ta eikä edes mainita taiteellisen tutkimuksen aluetta. Rajaus on ymmärrettävä, kun puhutaan pe- rinteisestä tieteellisestä kirjoit- tamisesta, mutta toisaalta samat lainalaisuudet sopivat, osin sovel- lettuina, myös taiteellisen tutki- muksen kirjoittamiseen.
Taiteellinen tutkimusteksti poikkeaa tieteellisestä nähdäkseni
eniten siinä, että se ei ole retros- pektiivinen raportti jo tehdystä, vaan kirjoittaminen nimenomaan tuottaa ymmärrystä yhtäaikaisesti ja vuoropuhelussa toisen taiteelli- sen prosessin kanssa. Taidealojen opiskelijoille suosittelen taiteelli- sen tutkimuksen ja esseemuodon oppikirjoja sekä kaikkia kaunokir- jallisuuden lajeja luettavaksi tä- män teoksen rinnalla.
klassikon ainekseT
Tiede ja teksti ei keskity kielen- huoltoon, mutta antaa hyvät viit- teet kielenhuollon tietolähteisiin.
Viimeisessä luvussa käsitellään lauserakenteiden ja sanaston käy- tön yleisiä perusasioita, ja kirjoit- tajien oma ammattimaisen hiottu suomen kieli on myös itsessään mainio esimerkki hyvästä tieteel- lisestä kirjoittamisesta.
Teos on kulunut opiskelijoi- den käsissä kymmenen vuotta, kolmanteen painokseen asti. Jo se kertoo, että kirja on perusteellises- ti tehty ja hyödylliseksi koettu.
HAnnA WESELIUS TaT, valokuvataiteen yliopistonlehtori, kirjailija Aalto-yliopisto
