"MELEKEEN MENISIN UUESTAAN, JOS VOISIN" Alfa-kurssilaisten kurssikokemukset ja kurssin vaikutus elämään

"MELEKEEN MENISIN UUESTAAN, JOS VOISIN"

Alfa-kurssilaisten kurssikokemukset ja kurssin vaikutus elämään

Miia Jokiranta Käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielma

Syksy 2018

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta

Osasto – School

Teologian osasto

Tekijät – Author

Jokiranta, Miia Johanna

Työn nimi – Title

"MELEKEEN MENISIN UUESTAAN, JOS VOISIN" Alfa-kurssilaisten kurssikokemukset ja kurssin vaiku- tus elämään

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Käytännöllinen teologia Pro gradu -tutkielma x 6.12.2018 52 + 1

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä oli selvittää, millä tavalla Alfa-kurssin käyneet kuvaavat kurssikoke- mustaan ja sen merkitystä jälkikäteen sekä millaista vaikutusta Alfa-kurssilla on ollut kurssilaisten myöhem- pään elämään. Pyrkimyksenä oli tarkastella erityisesti kurssin pitkäkestoista merkitystä ja vaikutusta. Tutki- muksen aineisto koostui kymmenestä Alfa-kurssin käyneen henkilön teemahaastattelusta. Haastateltavien kurssikokemukset olivat 4-14 vuoden takaisia. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja aineiston ana- lyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jossa analyysia ohjasi teemahaastattelun kro- nologisesti asetetut teemat.

Alfa-kurssilaiset kokivat kurssin ilmapiirin lämpimänä ja tervetulleeksi toivottavana. Tulosten perusteella vastaajat oppivat kurssilla uusia asioita kristinuskosta, kuten kolmiyhteisestä Jumalasta, Raamatusta ja ruko- uksesta. Kurssilaiset läpikävivät erilaisia elämänmuutoksia kurssin aikana ja myös sen jälkeen. Osa löysi kurssin myötä tien seurakuntaan ja he osallistuivat kurssin myötä aktiivisemmin seurakunnan toimintaan ja löysivät seurakunnasta oman paikan toimia ja harjoittaa omaa hengellisyyttään. Kurssin jälkeen monet jäivät toimimaan kurssilla vapaaehtoisena ja tekivät seurakunnassa myös muuta vapaaehtoistyötä. Toisaalta yksi vastaaja ei löytänyt itselleen sopivaa pienryhmää ja yhden vastaajan seurakunta-aktiivisuus ei lisääntynyt.

Usko Jumalaan oli kuitenkin läsnä heidän kaikkien elämässä.

Tutkimuksen tuloksia verrattiin Lewis Rambon kääntymisen vaiheteoriaan, jonka mukaan ympäristö, koh- taaminen ja vuorovaikutus ovat tärkeitä tekijöitä yhteisöön kiinnittymisessä ja se näkyy selvästi myös tämän tutkimuksen tuloksissa. Tutkimuksessa Alfa-kurssin antia kuvattiin kristillisen kasvatuksen kuuden ulottu- vuuden avulla. Aineistosta ilmenee, että Alfa-kurssilla toteutuvat kristillisen kasvatuksen opillinen, rituaali- nen, kokemuksellinen, eettis-moraalinen, huolenpidollinen sekä pedagoginen ulottuvuus, mistä voi päätellä että Alfa-kurssi näyttäytyy sopivana kristillisen kasvatuksen välineenä aikuistyössä.

Tämän tutkimuksen mukaan Alfa-kurssi voi johdattaa kurssilaisia uskonelämään, osalliseksi seurakuntaan ja elämään kristittynä. Alfa-kurssi voi antaa kurssilaisille sellaisia kokonaisvaltaisia kokemuksia, joita muutoin on kirkon piirissä vaikea kokea.

Tulosten pohjalta seurakunnissa voidaan pohtia Alfa-kurssin merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta ja sen poh- jalta suunnata resursseja kurssien, tai muun vastaavanlaisen toiminnan, järjestämiseksi aikuisille. Seurakun- nan järjestämissä tilaisuuksissa on tärkeää huomioida ilmapiiriin liittyviä tekijöitä, koska tulokset vahvistavat tutkimustuloksia, joiden mukaan positiivinen ilmapiiri vaikuttaa myönteisesti yhteisöön kiinnittymiseen.

Avainsanat – Keywords

Alfa -kurssi, aikuisten uskontokasvatus, uskonnollinen kääntymys

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Philosophical faculty

Osasto – School

School of Theology

Tekijät – Author

Jokiranta, Miia Johanna

Työn nimi – Title

"I WOULD ALMOST GO AGAIN IF I COULD" Alpha Course Experiences and Effect of Course to Lives

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Practical Theology Pro gradu -tutkielma x 6.12.2018 52 + 1

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

This thesis examined, what kind of experiences of the Alpha course people had and what kind of effects the Alpha course had to people's lives in a long-term perspective. Source material of this thesis is based on ten interviews, which were conducted in September 2018. Interviewees were the Alpha guests about 4-14 years ago. All interviews were analyzed with qualitative method. Main themes in the interviews were questions of life before the Alpha, experiences of the Alpha and life now.

The Alpha guests described the course`s atmosphere as warm and hospitable. Small groups were experienced like own community. In the course guests learned new things about Christianity such as Trinity, the Bible and prayer. They experienced life changes. After the course guests stayed on voluntary work in the Alpha courses and in church. Guests found their own place to do voluntary work and practice their spirituality. Faith in God was important in their lives.

According to Lewis Rambo, environment, meeting and interaction are important in religious conversion.

These can be seen clearly in the results of this study too. Christian education can be divided into six dimen- sions that are learning, ritual, experiential, ethical-moral, caring and pedagogical dimension. The findings indicate that the Alpha course appears to be an appropriate Christian education tool for adult work.

The Alpha course offers guests some knowledge that is otherwise difficult to experience. The course can lead the guests to participate in church and to live as a Christian.

Based on the results, churches can consider the significance and effectiveness of the Alpha course and, on this basis, allocate resources to arranging of courses or other similar activities for adults. During the events orga- nized by church, it is important to take into account elements related to the atmosphere, as the results show that it affects on how people become members of the community.

Avainsanat – Keywords

The Alpha course, Christian education of adults, religious conversion

Sisällys

1 Johdanto ... 1

2 Tutkimuksen tausta... 2

2.1 Alfa-kurssi ... 2

2.2 Aikuisten evankeliointia ja uskontokasvatusta ... 4

2.3 Aikuisen uskonnollisuuden haasteet ... 8

2.4 Uskonnollinen kääntymys ... 11

2.5 Aiempi tutkimus Alfa-kurssista... 13

3 Tutkimuksen toteuttaminen ... 17

3.1. Tutkimustehtävä ... 17

3.2. Aineisto ja sen keruu ... 17

3.3. Aineiston analyysi ... 19

3.4. Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ... 20

4 Alfa-kurssilaisten kurssikokemukset ... 23

4.1 Konteksti eli tie kurssille ... 23

4.2 Tervetullut ilmapiiri ... 25

4.3 Uutta tietoa ... 27

4.4 Pienryhmä on oma yhteisö ... 29

4.5 Hengelliset kokemukset ... 31

5 Alfa-kurssin vaikutukset myöhempään elämään ... 33

5.1 Elämänmuutokset ... 33

5.2 Seurakuntaan juurtuminen ... 36

5.3 Vapaaehtoistyö ... 38

6 Tulosten yhteenveto ja johtopäätökset ... 40

Lähde- ja kirjallisuusluettelo ... 46

Lähteet ... 46

Kirjallisuus ... 46

Liitteet... 53

1

1 Johdanto

Syksyllä 2007 minulle ojennettiin esitelehtinen, jossa kysyttiin, tässäkö tämä elämä on? Mikä on elämän tarkoitus? Kristinusko – tylsää, valhetta ja merkityksetöntä?

Kiinnostuin ja osallistuin Alfa-kurssille eli kristinuskon peruskurssille läheisessä evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kirkon ovella oli odottamassa hymyilevät kasvot ja iloisia ihmisiä, jotka tekivät vastaanoton lämpimäksi ja tervetulleeksi. Koen, että tuo kurssi on vaikuttanut koko elämääni. Kiinnostuin kristinuskosta, opin hengellisiä lauluja ja sain uusia ystäviä. Kurssin jälkeen jäin toimintaan mukaan eri tehtäviin ja myös muuhun seurakunnan vapaaehtoistyöhön ja lähdin myöhemmin myös opiske- lemaan kirkon työntekijäksi.

Alfa-kurssi valikoitui tutkielmani aiheeksi, koska minua kiinnostaa, millä tavalla muut ihmiset ovat kokeneet käymänsä Alfa-kurssin. Onko myös joku muu kokenut kurssin yhtä merkittävänä elämässään? Kotiseudullani evankelis- luterilaisen kirkon Alfa-kursseja oli oman kurssini jälkeen kaksi kertaa vuodessa ja lisäksi oli Vapaakirkon järjestämiä kursseja. Nyt kotiseutuni evankelis-luterilaisessa kirkossa aktiivisuus tuntuu hieman laimentuneen, joten tutkielman tulokset voisivat auttaa seurakuntia ymmärtämään ja arvioimaan Alfa-kurssien vaikuttavuutta ja poh- timaan resursseja sen järjestämiseksi. Alfa-koordinaattori Helena Lintisen mukaan selkeää kasvua kuitenkin on edelleen, esimerkiksi Tampereen seudulla on alkanut syksyn 2018 aikana useita kursseja. Lukumäärää ei kuitenkaan pystytä arvioimaan, koska kursseja ja sen käyneitä ei rekisteröidä mitenkään.¹

Seuraavassa luvussa taustoitan, miten Alfa-kurssi on tullut Suomeen.

Alfa-kurssin materiaali kuvaa kurssia evankeliointina, mutta kurssi voidaan nähdä myös aikuisten uskontokasvatuksena. Tarkastelen, miten Mervi Muhosen kristillisen kasvatuksen ulottuvuudet voivat toteutua Alfa-kurssilla. Tarkennan myös, millaisia ovat aikuisen uskonnollisuuden haasteet. Tutkimusten mukaan pieni osa kurssilaisis- ta kokee kurssin aikana kääntymyksen, joten avaan siihen liittyvää prosessia Lewis Rambon vaiheteorian mukaisesti. Esittelen lisäksi Alfa-kurssiin liittyvää aiempaa tutkimusta. Kolmannessa luvussa selvitän tutkielman toteuttamisprosessia, seuraavis- sa kahdessa luvussa kerron tutkimustuloksista ja viimeisessä luvussa esitän johtopää- tökset.

1 Lintinen 2018.

2

2 Tutkimuksen tausta

2.1 Alfa-kurssi

Alfa-kurssi on saanut alkunsa aikana, jolloin Englannin anglikaanikirkosta erosi tu- hat ihmistä viikossa ja myös muut kirkkokunnat kärsivät vastaavanlaisesta tilantees- ta. Ihmiset eivät käyneet kirkossa ja usko taantui.² Anglikaanisuus tarkoittaa 1500- luvun reformaation tuloksena syntynyttä kirkkoperhettä, jonka äitikirkkona pidetään Englannin kirkkoa. Anglikaaninen kirkko pyrkii keskitien kulkemiseen. Se säilyttää vanhaa läntistä traditiota ja torjuu jyrkimpiä protestanttisia korostuksia, sijoittuen opillisesti niiden välimaastoon. Kirkkoyhteisö sisältää erilaisia korkea- ja matalakir- kollisia suuntauksia kuten anglokatolisuus tai evankelikaalisuus.³

Alfa-kurssi on kehittynyt Lontoon anglikaanisen kirkon Holy Trinity Bromton -seurakunnassa kristinuskon peruskurssina, joka oli tarkoitettu vielä seura- kunnan ulkopuolella oleville uusille kristityille. Ensimmäiset kurssit toteutettiin neli- viikkoisina anglikaanipappi Charles Marnhamin toimesta jo vuonna 1977. Vuonna 1981 toiminnan otti vastuulleen John Irvine ja kurssi piteni kymmenviikkoiseksi ja lisäksi tuli viikonloppu, jossa käsiteltiin Pyhän Hengen persoonaa ja toimintaa.

Vuonna 1985 kursseille osallistui noin 35 ihmistä, kun vetovastuuseen siirtyi Nicky Lee. Kurssit kasvoivat yli satahenkisiksi ja vuosittaisia kursseja oli kolme.⁴

Vuodesta 1990 alkaen kurssista vastasi pastori Nicky Gumbel, joka huomasi kurssin kiinnostavan myös niitä, jotka eivät pitäneet itseään kristittyinä.

Kurssista tuli suosittu, ja vuonna 1993 seurakunta alkoi kouluttaa myös muiden seu- rakuntien johtajia. Nykyisin kursseja järjestetään maailmanlaajuisesti 163 maassa 112 eri kielellä ja sen on käynyt yli 24 miljoonaa ihmistä. Kursseja voidaan järjestää kirkkojen lisäksi esimerkiksi kodeissa tai kahviloissa. Kurssi sisältää edelleen kym- menen viikoittaista tapaamista ja yhden viikonlopun. Jokainen tapaaminen sisältää ruokailun, ylistyslaulujen laulamista, lyhyen alustuksen illan teemasta sekä pienryh- mäkeskustelun, jonka isäntinä toimivat vapaaehtoiset eli tiimiläiset.⁵ Alfa-kurssiin kuuluu 15 erilaista opetuspuhetta ja kokoontumisen aikana ihmiset ehtivät ajatella,

2 Gumbel 2000, 10–11.

3McGrath 2000, 19–22; Rusama 2005, 197–205.

4 Gumbel 2000, 7-8. Nicky Gumbel on työskennellyt vuodesta 2005 seurakuntansa kirkkoherrana.

5 Finland Alpha s.a. Alustuksien aiheita ovat: Tässäkö tämä elämä on? Kuka Jeesus on? Miksi Jeesus kuoli? Miten on mahdollista uskoa? Miksi ja miten rukoilen? Miksi ja miten lukisin Raamattua? Miksi ja miten kertoisin toisille? Miten Jumala johdattaa meitä? Miten voin vastustaa pahaa? Vieläkö Ju- mala parantaa? Entä sitten seurakunta? Viikonlopun aiheena ovat: Kuka on Pyhä Henki? Mitä Pyhä Henki tekee? Miten voin täyttyä Hengellä? Miten käyttäisin loppuelämäni hyvin?

3

kuunnella ja puhua omista kysymyksistään ja vaikeuksistaan. Jotkut kurssilaiset ovat kokeneet olleensa kristittyjä ilman todellista kokemusta Jumalasta, jotkut ovat juuri tulleet uskoon tai ovat vielä kaukana siitä. Alfa-kurssilla yhdessäolo on leppoisaa ja se on avoin kaikille kristinuskosta kiinnostuneille. Juonnon yhteyteen kuuluu vitsin kertominen eli huumori on osa kurssia ja se auttaa rentoutumaan. Kurssi ei ole fa- naattinen; kysymyksiä ei pidetä liian yksinkertaisina tai vihamielisinä vaan pienryh- missä kysymyksille ja keskustelulle annetaan tilaa. Yhdessä ateriointi auttaa tutustu- maan toisiin ja luomaan ystävyyssuhteita. Kutsuva ja myönteinen ilmapiiri ja ympä- ristö ovat tärkeitä kurssin periaatteita.⁶

Teologian maisteri Mari Moilanen on selvittänyt pro gradu tutkielmas- saan Alfa-kurssin tuloa Suomeen. Kansan Raamattuseuran pastori Jorma Karanko oli kuullut kurssista vuonna 1990 työmatkallaan Iso-Britanniassa. Vuonna 1994 Kansan Raamattuseuran työntekijä Jouni Turtiainen osallistui Alfa-konferenssiin Edin- burghissa ja suomensi ensimmäisiä kurssimateriaaleja. Vuonna 1995 pidetyssä Alfa- kurssin julkistamistilaisuudessa ilmeni, ettei Holy Trinity Bromton antanut Kansan Raamattuseuralle materiaalien kustannusoikeuksia, koska materiaaleja oli muutettu.

Suomen Vapaakirkko oli myös ollut kiinnostunut Alfa-toiminnasta, joten Vapaakir- kon Päivä Osakeyhtiöllä oli nyt mahdollisuus neuvotteluun materiaalien kustannus- sopimuksen solmimisesta.⁷ Vuonna 1995 Helena Lintinen nimettiin ensimmäiseksi Suomen Alfa-koordinaattoriksi, jonka tehtäviin kuului muun muassa materiaalin kääntäminen. Keväällä 1996 kurssimateriaalit saatiin valmiiksi sekä pidettiin Alfa- koulutus. Samana keväänä pidettiin kurssit Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Aluksi kursseja järjestettiin Vapaakirkon toimesta, mutta Kansan Raamattuseura on tuonut aktiivisesti kursseja evankelis-luterilaisiin seurakuntiin ja sen työntekijät toimivat myös Alfa-kouluttajina.⁸

Kurssia mainostetaan erityisesti uskosta vieraantuneille, etsijöille ja vasta uskoon tulleille, mutta se sopii myös muille. Seurakunta-aktiivit ovat löytäneet paikkansa tiimin eri tehtävissä. Kurssi toimii maailmanlaajuisesti monissa kristillisis- sä kirkoissa ja liikkeissä.⁹

6 Gumbel 2000, 12–13, 33, 40.

7 Alfa-kurssin materiaalin kustantaja on Suomessa edelleen Suomen Vapaakirkon omistama Päivä Osakeyhtiö. Suomen Alfa-koordinaattori ja nuorison Alfa-koordinaattori toimivat myös Suomen Va- paakirkossa.

8 Moilanen 2008, 4-7.

9 Kansan Raamattuseura s.a. Suomessa tavallisin kurssi on aikuisten iltakurssi, mutta myös päiväkurs- seja sekä lasten, varhaisnuorten, varusmiesten ja maahanmuuttajien kursseja on järjestetty.

4

2.2 Aikuisten evankeliointia ja uskontokasvatusta

Alfa-kurssiin liittyvä englanninkielinen avainsana on Christian education of adults eli aikuisten kristillinen kasvatus tai opetus. Nicky Gumbel käyttää Alfa-kurssista termiä evankeliointi. Gumbel toteaa, että kurssin tarkoitus on auttaa ihmisiä henkilökohtai- seen suhteeseen Jeesuksen kanssa ja evankeliointi on tehokkainta paikallisseurakun- nan kautta, jolloin ihmissuhteet jatkuvat ja paikka tulee tutuksi. Alfa-kurssilla juliste- taan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta käsitellen jumaluutta ja ristinkuolemaa sekä jokaisessa puheessa käsitellään kristillisen uskon ja elämän periaatteita. Gumbe- lin mukaan Hengen täyteyden kokeminen ja Hengellä täyttyminen ovat tehokkaan evankelioinnin edellytyksiä. Hän toteaa, että evankeliointi voi edelleen olla yhtä dy- naamista ja tehokasta kuin alkukirkon aikana, jolloin tapahtui muun muassa käänty- mystä, ihmeitä, parantumista, kielilläpuhumista ja profetointia.¹⁰ Tässä yhteydessä on huomioitava, että Gumbel on evankelikaalinen teologi. Evankelikaalisuus on synty- nyt Britanniassa 1730-luvulla, leviten nopeasti Pohjois-Amerikkaan. Nykyisin evan- kelikaalisuus on kirkkokuntien rajat ylittävä, laaja, epäyhtenäinen ja lähinnä englan- ninkieliseen maailmaan kuuluva liike, jossa brittiläisillä ja amerikkalaisilla teologeil- la on ollut merkittävä rooli. Oxfordin yliopiston professori Alister E. McGrath on määritellyt liikkeeseen sisältyvän Raamatullisen auktoriteetin, ristinkuoleman välit- tämän lunastuksen ainutlaatuisuuden, henkilökohtaisen kääntymyksen tarpeen ja evankelioinnin välttämättömyyden. Lisäksi evankelikaalisuuteen kuuluu Pokin mu- kaan myös Pyhän Hengen voiman ja kristillisen yhteisön¹¹ merkitys kristityn elämäs- sä.¹²

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan evankelioimisella tarkoi- tetaan evankeliumin julistamista, tai toisin sanoin ilosanoman kertomista Jeesuksesta niille, jotka eivät vielä ole kuulleet kristinuskon sanomaa. Vanhassa testamentissa profeetat puhuivat Jumalan teoista ja kehottivat kansaa kääntymään Jumalan puo- leen. Evankelioiminen tuli kirkon piirissä tutuksi termiksi 1800-luvulla saksalaisen sisälähetyksen yhteydessä, köyhyyden ja muun yhteiskunnallisen kurjuuden sekä tapojen turmeltumisen herättäessä papit huolehtimaan kansan tilasta. Kansa tuli pe- lastaa rappiolta evankeliumin julistamisella ja kärsivien ihmisten palvelemisella.

10 Gumbel 2000, 11, 16, 20, 27, 68. Gumbel (2000, 135) viittaa, että missiologi David Bosch on mää- ritellyt evankelioinnin Kristuksen pelastustyön julistukseksi niille, jotka eivät usko Kristukseen, kut- suen heitä parannukseen ja kääntymykseen syntien anteeksiantamisen saarnaamisella, kutsuen liitty- mään Kristuksen yhteisön jäseneksi ja palvelemaan toisia Pyhän Hengen voimassa.

11 Kalliokoski (2016, 128) esittää viisi ehtoa yhteisölle: Sillä on oltava jokin yhdistävä seikka, jäsenet tunnistavat ja tunnustavat toistensa jäsenyyden, jatkuvuus, keskinäinen vuorovaikutus ja vuorovaiku- tuksessa syntynyt yhteinen eetos eli toimintatapa tai normi.

12 McGrath 2000, 164–165; Pokki 2010.

5

Myöhemmin evankelioimista pidettiin kansan käännyttämisenä tai herätyskokousten järjestämisenä. Evankelioiminen on seurakunnan perustehtävä ja sen muotoja on lukuisia. Ihmisille välitetään kutsu Jumalan yhteyteen ja löytämään oma tapa hengel- lisen elämän ja kutsumuksen toteuttamiseen. Nykyään evankelioimisessa korostetaan kirkon missionaarista, lähetystyöhön liittyvää luonnetta, jossa keskeistä on kristityn oma todistus Kristuksesta. Evankeliointia voidaan toteuttaa sanallisesti, mutta myös teoin, eläen ja toimien.¹³

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kristillisestä kasvatuksesta puhutaan erityisesti lapsi- ja nuorisotyössä. Seppälän mukaan aikuiskasvatus ja elä- mänikäinen oppiminen ovat tuttuja käsitteitä jo vuosikymmenien takaa. Jo 1970- luvulla laaditussa kirkon kasvatustyön kokonaisohjelmassa luotiin tavoitteet ja oh- jelmarunko myös aikuisille. Kirkon historiassa esimerkiksi kinkerit on esimerkki aikuiskasvatuksesta.¹⁴ Kirkon aikuiskasvatus sisältää aikuisille järjestettyjä opiske- lumahdollisuuksia erilaisina kursseina, luentosarjoina tai seurakunta- tai maallikko- kouluina. Toiminta pyrkii tukemaan kokonaisvaltaista ihmiskuvaa, jossa elämänky- symykset ja kristinuskon sanoma nivoutuvat yhteen.¹⁵

Mervi Muhosen tutkimuksessa kristillistä kasvatusta on kuvattu kuuden ulottuvuuden avulla, jotka ilmentävät kasvatuksen hengellisiä ja inhimillisiä puolia.

Ulottuvuuksia ovat opillinen, rituaalinen, kokemuksellinen, eettis-moraalinen, huo- lenpidollinen sekä pedagoginen ulottuvuus. Ulottuvuudet ovat yhteydessä toisiinsa erottamattomasti ja vastavuoroisesti, eikä hengellisen ja inhimillisen puolen välille ole mahdollista vetää selvää rajaa.¹⁶ Seuraavaksi tarkastelen ulottuvuuksia tarkem- min ja pohdin, miten kristillisen kasvatuksen ulottuvuudet toteutuvat Alfa-kurssilla.

Kristillisessä kasvatuksessa opillinen ulottuvuus tarkoittaa kristinus- koon kuuluvia oppeja, uskomuksia ja niiden välittämistä, kuten kuva hyvästä ja ra- kastavasta Jumalasta. Raamatunkertomukset ovat siinä keskeisessä asemassa. Yhteis- tä perinnettä ylläpidetään ja viedään eteenpäin, sekä vahvistetaan kristityn identiteet- tiä.¹⁷ Opillinen ulottuvuus toteutuu Alfa-kurssilla jokaisessa tapaamiskerrassa. Työ- kirja sisältää runsaasti viittauksia kutakin aihetta käsitteleviin Raamatun jakeisiin ja viidennen kokoontumiskerran aiheena on Miksi ja miten lukisin Raamattua? Jeesuk-

13 Aikuiset seurakuntalaisina 2012, 21–22; Aamenesta öylättiin: Evankelioiminen s.a.

14 Launonen 2008, 221–222.

15 Aamenesta öylättiin: Aikuiskasvatus s.a.

16 Muhonen & Tirri 2008, 64, 77. Muhosen tutkimus käsitteli lastenohjaajaopiskelijoiden kuvaamaa kristillistä kasvatusta.

17 Muhonen & Tirri 2008, 78.

6

sesta ja Pyhästä Hengestä opetetaan useana eri kertana. Työkirja sisältää myös suosi- teltavaa lisälukemista jokaisesta aiheesta.¹⁸

Kristillisen kasvatuksen rituaalinen ulottuvuus sisältää tavat ja perin- teet, kuten kirkkovuoden seuraaminen, jumalanpalvelukseen osallistuminen, rukoi- leminen ja hengelliset laulut. Rituaalit tuovat kokemuksia, turvallisuutta, vahvistavat osallistujien yhteyttä toisiinsa sekä samalla opitaan tapojen ja perinteiden merkitys.¹⁹ Alfa-kurssilla lauletaan jokaisessa tapaamisessa virsiä tai hengellisiä lauluja. Viikon- loppuleirillä on mahdollisuus osallistua yhteiseen messuun ja rukousta käsitellään omassa kokoontumisessaan, Miksi ja miten rukoilen? Illan päätteeksi pienryhmissä rukoillaan yhdessä ja viikonloppuleirillä on käytettävissä rukouspalvelun mahdolli- suus.²⁰

Kokemuksellinen ulottuvuus sisältää kasvatussuhteen emotionaalisen ilmapiirin sekä Jumalan rakkauden ja läsnäolon. Kokemus turvallisesta ja rakastavas- ta Jumalasta tarjoaa luottamusta elämään ja siihen, että ihminen saa olla hyvissä kä- sissä, suuremman kannateltavana. Tässä yhteydessä huomioidaan myös ihmisen tar- ve olla yhteydessä Jumalaan, tuetaan jumalasuhdetta ja edistetään hengellistä hyvin- vointia. Kasvatussuhteeseen heijastuu myös kasvattajan oma luottamus Jumalaan.²¹ Alfa-kurssin kuudennessa kokoontumisessa puhutaan Jumalan johdatuksesta ja millä tavalla sen voi huomata omassa elämässä. Pienryhmissä voidaan keskustella siitä, onko joku kokenut viime aikoina johdatusta ja miltä ajatus johdatuksesta tuntuu.²²

Eettis-moraalinen ulottuvuus on olennainen osa kristillistä kasvatusta.

Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö haastavat vastuuseen ja lähimmäisen- rakkauteen, toisen huomioimiseen, kunnioittamiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen sekä tiedon että käytännön tasolla. Puolimatkan mukaan mallioppimisella on tässä keskeinen sija, kun arvot välittyvät toiminnan ja persoonan kautta.²³ Alfa-kurssin periaatteena on rohkaiseminen ja kuunteleminen. On tärkeää että ihmiset saavat pu- hua ja heitä kuunnellaan ja kunnioitetaan. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita tosi- aan kohtaan ja tiimiläiset ovat sitoutuneet tehtäväänsä.²⁴

Huolenpidollinen ulottuvuus tarkoittaa lämmintä ja turvallista ilmapii- riä, huolenpitoa ja rakkauden osoittamista. Kasvatuksessa huomioidaan ihmisten

18 Alfa -kurssin Työkirja 2006.

19 Muhonen & Tirri 2008, 78.

20 Alfa -kurssin Työkirja 2006; Gumbel 2000, 101.

21 Muhonen & Tirri 2008, 79.

22 Alfa-kurssin Työkirja 2006.

23 Muhonen & Tirri 2008, 79–80.

24 Gumbel 2000, 59–61.

7

suhde sekä Jumalaan että lähimmäisiin.²⁵ Alfan tavoitteena on huolehtia jokaisesta osallistujasta, esimerkiksi heidän kaikkien puolesta rukoillaan. Kurssilla voi kehittyä läheisiä ja kestäviä ihmissuhteita osallistujien välille. Ryhmät ovat pieniä, joten kaikki oppivat toistensa nimet helposti. Ryhmässä huolehditaan siitä, että kaikki ha- lukkaat saavat puhua tai on myös mahdollisuus olla hiljaa. Ryhmänohjaajat rohkai- sevat ryhmäläisiä ja he ovat kiinnostuneita sekä ryhmäläisistä, että siitä mitä sanotta- vaa heillä on. Gumbel käyttää kasvatuksellisesta huolenpidosta termiä paimenhoito.

Kurssilla autetaan ihmisiä pääsemään uskonelämässä alkuun, jotta he voivat kasvaa ja itsenäistyä. Kurssilla ystävyyssuhteet kasvavat luonnollisesti ja niiden avulla ihmi- set rohkaistuvat myös hengellisyyden hoitamisessa. Yhdessä voidaan keskustella kristinuskosta tai käydä kirkossa.²⁶

Kristillisen kasvatuksen pedagoginen ulottuvuus tarkoittaa niitä sisältö- jä ja menetelmiä, jotka kasvatustilanteeseen on kulloinkin valittu. Menetelmänä voi Ahteenmäki-Pelkosen (1992) mukaan olla esimerkiksi kerronta ja keskustelu.²⁷ Alfa- kokoontuminen sisältää aiheen alustuksen ja pienryhmäkeskustelun. Alustus eli ope- tuspuhe voidaan toteuttaa joko papin tai tiimiläisen puheella tai vaihtoehtoisesti vi- deolla, joka on tekstitetty suomeksi. Alustuksen sisältö on kirkkokunnasta riippumat- ta aina samanlainen ja sitä havainnollistetaan kuuntelijan elämään sopivaksi, jottei se olisi liian teologinen. Illan päätteeksi kokoontuvassa pienryhmässä keskustellaan illan aiheesta ja mahdollisista kysymyksistä.²⁸

Lassi Kontula on jo vuonna 1987 todennut, että tulevaisuuden uskonto- kasvatuksen tulee huomioida uskonnollisuuden moniulotteisuus ja kirkon jäsenten erilaisuus. Uskontokasvatuksen tulee huomioida kunkin sukupolven tarpeet ja erilai- set arvot.²⁹ Ihminen suuntautuu ulospäin ja etsii yhteyttä toisiin ihmisiin ja Jumalaan.

Ihmisyyteen kuuluu spiritualiteetti³⁰, uskonto ja rukous. Henkisyys, uskonnollisuus sekä elämän mielekkyyden ja tarkoituksen etsintä ovat lisääntymässä. Kirkon ongel- mana on, ettei ihmisen etsintää ja kirkon toimintaa osata sovittaa yhteen, joten yksi- löllinen ja yhteisöllinen spiritualiteetti ovat kaukana toisistaan.³¹

25 Muhonen & Tirri 2008, 80.

26 Gumbel 2000, 54-58, 69-72.

27 Muhonen & Tirri 2008, 81.

28 Gumbel 2000, 83, 68.

29 Kontula 1987, 114–115.

30 Kotila (2003, 13) määrittelee spiritualiteetin hengelliseksi elämäksi, johon kuuluu sekä kokemus että käytäntö; McGrath (2000, 782) määrittelee spiritualiteetin kristillisen elämän teoriaksi ja käytän- nöksi, jota innoittaa Pyhä Henki.

31 Virtanen 2008, 441.

8

Viimeisten vuosikymmenten aikana yhteiskuntamme on monimuotois- tunut nopeasti. Arkea ovat yksilöllisyys, monet muutokset ja elämänmuotojen moni- puolisuus. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä aikuisia on 75 % eli noin 3,1 miljoonaa. Aikuisilla on monenlaisia toiveita ja odotuksia, mutta vähän mahdolli- suuksia osallistua arjen vastuiden vuoksi. Seurakuntaan sitoudutaan silloin, kun se koetaan merkitykselliseksi. Kun ihminen etsii ja kysyy elämän tarkoitusta ja mielek- kyyttä, hänelle on tärkeää kokea olevansa hyväksytty ja tervetullut omana itsenään.

Myös aikuinen haluaa kasvaa ja kehittää identiteettiään ja ne edellyttävät mahdolli- suutta etsiä vapaasti, kysyä ja jakaa kokemuksia. Uskosta keskusteleminen, myös kriittisesti, kasvattaa kristittynä. Aikuiset seurakuntalaisena -hankkeen mukaan seu- rakuntien sivustoilta on vaikea hahmottaa ja päätellä, mikä toiminta on tarkoitettu aikuisille. Aikuistyön toiminnan painopisteitä ovat kokoava raamattuaiheinen ryhmä- toiminta tai tilaisuudet, joissa on vieraileva puhuja kristillisestä järjestöstä tai yhtei- söstä. Esimerkiksi Aikuiskatekumenaatti on vuoden kestävä pienryhmä, jota vetävät seurakuntalaiset. Ryhmässä keskeistä on ryhmäläisten kysymyksistä nouseva sisältö sekä liittyminen kirkkovuoden rytmiin ja jumalanpalveluselämään. Aikuistyön suun- nittelussa ja toteutuksessa on huomioitava muutokset, jotka koskevat ihmisten ajan- käyttöä, liikkuvuutta, viestintää, yhteisöllisyyttä, identiteettiä ja uskonnollisuutta.³²

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa oli vuosina 2006–2009 Nuori aikuinen kirkon jäsenenä -projekti, jonka tavoitteina olivat nuorten aikuisten kristilli- sen identiteetin ja uskonnollisen kasvun vahvistaminen ottamalla paremmin huomi- oon nuorten aikuisten elämänkysymykset ja hengelliset tarpeet. Seurakunnissa on alettu huomioimaan nuoria aikuisia paremmin perustyössä, vapaaehtoistoiminnassa ja viestinnässä.³³

2.3 Aikuisen uskonnollisuuden haasteet

Maallistuminen, vaihtoehtoinen uskonnollisuus sekä uskonnollinen moninaisuus ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon haasteita.³⁴ Kun puhutaan maallistumisesta, käytetään termiä sekularisaatio, jolla kuvataan prosessia, jossa uskonnon merkitys vähenee sekä yhteiskunnassa että yksilön elämässä yhteiskunnan muutosten seurauk- sena. Sekularisaatio on alun perin sosiologian käyttämä termi ja Larry Shinerin (1967) mukaan sitä voidaan käyttää useassa eri merkityksessä, kuten uskonnon mer- kityksen väheneminen, kirkon mukautuminen maailmaan, maailman desakralisoitu-

32 Aikuiset seurakuntalaisina 2012, 6-7; Haastettu kirkko 2012, 166.

33 Haastettu kirkko 2012, 163–164.

34 Kaikkialta kaikkialle – kirkon missio nyt 2018, 6.

9

minen eli yliluonnollisen ja mystisyyden puuttuminen, yhteiskunnan ja uskonnon toisistaan eriytyminen sekä uskonnollisen käyttäytymisen siirtyminen uskonnollises- ta maalliseen elämänpiiriin. Sosiologian teoreetikot ovat käsitelleet sekularisaatioteo- riaa eri tavoin, mutta sen keskeiset yhteneväiset periaatteet ovat eri elämänalojen eriytyminen toisistaan, uskonnon heikkeneminen ja privatisoituminen eli uskonnon siirtyminen yksityiselle elämänalueelle.³⁵

Maallistuminen on alkanut jo sotien jälkeen, mutta viimeisen kahden- kymmenen vuoden aikana suomalaiset ovat selvästi vieraantuneet kristillisestä us- kosta. Jumalaan ja Jeesuksen ylösnousemukseen uskovien määrä on vähentynyt. Kir- kosta eroaminen on maallistumisen ilmiö, kun kristinuskolla ei ole enää positiivista merkitystä ihmisen elämässä. Usko mielletään enemmän oppilauseisiin uskomiseksi, kuin elämäntavaksi. Uskonnollisesta puheesta on tullut kiistan alaista ja julkisessa tilassa rajoitettua. Vaihtoehtoinen uskonnollisuus, kuten uushenkisyys, on arkipäi- väistynyt. Sanotaan, ettei uskonto ole kadonnut, vaan muuttanut muotoaan. Erilaiset uskonnolliset virtaukset ja meditatiiviset harjoitteet ovat osa hyvinvointikulttuuria.

Maahanmuuttajista merkittävä osa on kristittyjä, mutta uskontojen kirjo laajenee edelleen globaaliksi.³⁶

Kirkosta eroaminen on nykyään helppoa. Kirkosta erotaan hetken mie- lijohteesta tai siksi, koska kirkolla ei ole merkitystä tai ei uskota kirkon opetukseen eikä olla uskonnollisia. Kirkosta eroamisen syynä voi olla haluttomuus maksaa kir- kollisveroa, erimielisyys kirkon päätöksistä, liiallinen konservatiivisuus tai suvaitse- mattomuus tai jopa liiallinen suvaitsevaisuus tai maallistuneisuus.³⁷ Suomen evanke- lis-luterilaisen kirkon jäsenyyteen vaikuttaa myös se, ettei jäsenyys itsessään merkit- se mitään eikä kirkkoa pidetä auktoriteettina, vaikka sen julkisuuskuvaa pidetään myönteisenä. Kirkon ei koeta antavan vastauksia ongelmiin, jotka koskevat hengelli- syyttä, moraalia, perhe-elämää tai maan sosiaalisia ongelmia.³⁸

Uskonnollisuudessa on myös alueellisia eroja. Erityisesti pääkaupunki- seudulla asuvien uskonnollisuus on vähäisempää kaupunkimaisen elämäntyylin, yk- silöllisyyden ja heikon yhteisöllisyyden vuoksi. Maaseudulla ja pienissä kaupungeis- sa yhteisöllisyys sen sijaan korostuu.³⁹ Kirkon jäsentilaston mukaan vuoden 2017

35 Kääriäinen 2003, 87, 90–91.

36 Kaikkialta kaikkialle – kirkon missio nyt 2018, 22–25.

37 Haastettu kirkko 2012, 87.

38 Niemelä 2003a, 137–138.

39 Niemelä 2003b, 207; Salminen 2014, 46.

10

lopussa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä oli 70,8 % suomalaisista.⁴⁰ Eni- ten kirkkoon kuuluvia oli Porvoon, Oulun ja Lapuan hiippakunnissa. Helsingissä nuorista aikuisista alle 50 % kuuluu kirkkoon. Muuttoliike vaikuttaa osaltaan kirkon jäsenyyteen. Uudelle paikkakunnalle muuttaessa seurakunta vaihtuu ja kiinnittymi- nen uuteen seurakuntaan voi olla haastavaa. Jos muutto ajoittuu ruuhkavuosiin, seu- rakuntayhteys voi jäädä etäiseksi.⁴¹ Suomalaiset muuttavat vilkkaasti paikkakunnalta toiselle. Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2011 kuntien välisiä muuttoja on tapahtunut noin 278 000 ja eniten muuttajia on 20–29 -vuotiaissa. Kirkko tavoit- taa huonosti 18–29 -vuotiaat ja heidän osallisuuttaan pidetään kirkossa erityisenä haasteena. Opiskelun myötä paikkakunnalta muutto katkaisee yhteyden kirkkoon, mutta erityisesti musiikki- ja keskustelutilaisuuksilla heitä on onnistuttu tavoitta- maan.⁴²

Kirkkoon kuulutaan, koska kirkko ylläpitää toimituksilla elämän taite- kohtien traditioita sekä auttaa ja huolehtii heikommista, kuten vanhukset, vammaiset tai vaikeuksissa olevat. Kirkko puolustaa köyhiä ja syrjäytyneitä julkisuudessa ja auttaa koko maailman köyhiä. Kirkon rooli perinteiden ja kulttuurin ylläpitäjänä on tärkeä. Erityisen tärkeää on myös kirkkojen ja hautausmaiden ylläpito. Vanhemmat ikäpolvet kokevat kirkon jäsenyyden olevan osa suomalaista elämänmuotoa. Jäsenet arvostavat kirkon työtä lasten ja nuorten parissa sekä arvokasvatusta, kuten oikeat elämänarvot ja lähimmäisenrakkaus. Alle puolelle jäsenistä selkeästi hengelliset syyt, kuten kirkon opettama usko ja Jumalan sanan esillä pitäminen, ovat tärkeitä.⁴³

Suomalaiset ovat passiivisia jumalanpalvelukseen osallistujia. Gallup Ecclesiastica -kyselyn mukaan vuonna 2011 vain 6 % suomalaisista kävi kirkossa kerran kuussa tai useammin ja 39 % ei käynyt lainkaan. Aktiivisia jumalanpalveluk- sessa kävijöitä ovat ikääntyneet ja naiset ovat miehiä aktiivisempia osallistujia. Rip- pikouluikäisten osallistuminen on aktiivista, mutta erityisesti nuoret aikuiset osallis- tuvat jumalanpalvelukseen harvoin. Vapaaehtoistyöhön osallistui kerran kuussa tai useammin 6 % suomalaisista ja 67 % ei osallistunut lainkaan. Häkkisen mukaan ti- lastot kertovat, että institutionaalinen uskonnollisuus, johon kuuluvat kirkon jäse- nyys, osallistuminen ja kirkon oppiin sitoutuminen, heikkenee edelleen. Osallistumi- nen on muuttunut projekti- ja kertaluontoiseksi pitkäkestoisen sitoutumisen sijaan.

Yhä suurempi osa jää osallistumatta kokonaan. Osallistumisaktiivisuuteen vaikuttaa

40 Kirkon jäsentilasto s.a.

41 Sohlberg & Ketola 2016, 28–31.

42 Haastettu kirkko 2012, 16–17, 91.

43 Haastettu kirkko 2012, 77–79.

11

katsomuksellinen identiteetti, uskonnon henkilökohtainen merkitys ja yksityinen uskonnonharjoittaminen. Esimerkiksi vuonna 2015 Gallup Ecclesiastica -kyselyyn vastanneista suomalaisista neljännes rukoili päivittäin ja lähes 30 % kuunteli hengel- listä musiikkia muutamia kertoja kuukaudessa sekä 16 % luki uskonnollista kirjalli- suutta yhtä usein. 14 % suomalaisista luki Raamattua muutamia kertoja kuukaudes- sa.⁴⁴

Tutkimuksen mukaan erityisesti nuoret, alle 35 -vuotiaat, suomalais- miehet osallistuvat uskonnollisiin tilaisuuksiin ja harjoittavat uskonnollisuutta varsin vähän ja lisäksi he ovat sitoutuneet kirkkoon heikosti. Asenteissa korostuu minäkes- keisyys ja ulkoiset arvot, ei hengellisyys. Yleisesti nuoret ovat kiinnostuneita eri us- kontojen opetuksista ja rakentavat maailmankatsomustaan erilaisista aineksista. Her- vieu-Légerin teorian mukaan uskonnolliset yhteisöt ja perheet modernissa yhteiskun- nassa eivät kykene välittämään uudelle sukupolvelle sen muistia eli perinteiden välit- täminen on vaikeaa. Vanhemmat eivät pidä kristinuskoa ainoana uskomusjärjestel- mänä, joten he eivät siirrä sitä seuraavalle sukupolvelle. Uusi sukupolvi rakentaa näin itse oman maailmankatsomuksensa.⁴⁵

2.4 Uskonnollinen kääntymys

Gumbelin mukaan kääntymys voi tapahtua hetkessä, mutta se on myös prosessi. Jo- hanneksen evankeliumissa Jeesus käytti hengellisen elämän alkamisesta ilmaisua syntyä uudesti (Joh. 3:3) ja Uudessa testamentissa puhutaan myös Jumalan lapseksi tulemisesta.⁴⁶ Muun muassa Lewis Rambo on tutkinut uskonnollista kääntymystä ja myös hän toteaa kääntymyksen olevan prosessi, mutta hän ei myöskään poissulje sen mahdollisuutta, että se tapahtuisi nopeasti, "yhdessä yössä". Kaikki ihmiset ovat luontaisesti yhteydessä sosiokulttuuriseen maailmaan, jossa henkiset realiteetit ovat yhteisesti jaettuja. Kaikki kääntymykset tapahtuvat toisten ihmisten, instituutioiden, yhteisöjen ja ryhmien välityksellä. Kääntymyksellä tarkoitetaan muutosta uskomus- järjestelmän puutteesta uskoon sitoutumiseen tai sen vaihtamista toiseen. Se merkit- see Rambon mukaan elämänmuutosta, muutosta suhtautumisessa kaitselmukseen sekä luottamukseen rakastavan ja hyvää haluavan Jumalan läsnäolosta.⁴⁷

Rambo esittelee eräänlaisen kääntymysprosessin jaksottaisen vaiheteo- rian, jossa voidaan mennä myös edestakaisin vaiheiden välillä. Vaiheita on yhteensä

44 Haastettu kirkko 2012, 96; Salminen 2014, 42–43; Ketola 2016, 78.

45 Niemelä 2003b, 194–197, 199; Salminen 2014, 45.

46 Gumbel 2000, 12.

47 Rambo 1993, 1-2.

12

seitsemän ja niitä ovat konteksti, kriisit, etsintä, kohtaaminen, vuorovaikutus, sitou- tuminen ja seuraukset. Ensimmäisenä käsittelen kontekstia, joka käsittää yleisen kas- vupohjan, jossa ihmiset, tapahtumat, kokemukset ja instituutiot vaikuttavat eli se on kokonaisuus, jossa muutos tapahtuu. Konteksti vaikuttaa myös muissa kääntymisen vaiheissa. Prosessissa vaikuttavat yksilöön liittyvät sisäiset ja ulkoiset asiat, kuten oma motivaatio, kokemukset ja toiveet tai uskonnollisten vaihtoehtojen valikoima.

Ulkopuoliset tekijät voivat rohkaista kääntymykseen tai estää sen. Kontekstissa huomioidaan myös yhteiskunnallinen, laaja ympäristö sekä lähiympäristö, johon kuuluu esimerkiksi perhe tai etninen ryhmä. Ympäristö on tärkeässä asemassa identi- teetin ja kuulumisentunteen luomisessa sekä ihmisen ajatusten, tunteiden ja toimien muokkaamisessa.⁴⁸

Kääntymystä voi edeltää kriisi, joka voi olla uskonnollista, poliittista, psykologista tai kulttuurista alkuperää. Kääntymyksen kannalta tärkeitä kriisejä ovat kriisit, jotka kyseenalaistavat elämän näkemyksellisen suunnan ja kriisit, jotka ovat itsessään lieviä, mutta voivat kertyessään olla kuormittavia. Kuolema ja kärsimys haastavat ihmisen tulkitsemaan elämäänsä, mutta myös kasautuvat tapahtumat ja prosessit ovat usein tärkeitä kääntymyksessä. Laukaisevana tekijänä voi toimia esi- merkiksi mystiset tai kuolemanläheiset kokemukset, sairaus ja parantuminen, "onko tässä kaikki" -ajatukset, transsendenttinen kaipaus Jumalaa kohtaan, muuttunut ta- junnan tila esimerkiksi huumeiden vuoksi, psyykkiset syyt, uskonnollisesta traditios- ta luopuminen tai ulkoapäin stimuloidut kriisit, kuten alkuperäiskansojen sortami- nen.⁴⁹

Etsinnän käsite alkaa oletuksesta, että ihmiset pyrkivät maksimoimaan elämän merkityksen ja tarkoituksen, poistamaan tietämättömyyden ja ratkaisemaan epäjohdonmukaisuudet. Kriisitilanteissa he etsivät aktiivisesti kasvua ja kehitystä tarjoavia resursseja täyttämään tyhjiötä, ratkaisemaan ongelmia ja rikastamaan elä- mää. Etsintä on jatkuva prosessi, mutta se voimistuu kriisin aikana.⁵⁰ Kohtaaminen on tärkeää kääntyjän ja niin sanotun käännyttäjän välillä eli vapaaehtoinen käänty- minen on mahdollista, kun olosuhteet, aika, henkilöt ja uskonto ovat oikeat.⁵¹ Kun ihminen kohtaa mahdollisen uskonyhteisön, vuorovaikutus lisääntyy. Potentiaalinen kääntyjä oppii lisää opetuksista, elämäntavoista ja odotuksista, jotta mukanaolo olisi

48 Rambo 1993 17, 20-22.

49 Rambo 1993, 44-46, 48-55.

50 Rambo 1993, 56.

51 Rambo 1993, 87.

13

täydellisempää. Tämän vaiheen kesto ja intensiteetti vaihtelevat eri ryhmissä.⁵² Sitou- tuminen on kääntymyksen tukipilari. Sitoutumiseen on oltava oikeat olosuhteet, aika ja henkilöt. Intensiivisen vuorovaikutuksen jälkeen tapahtuu sitoutumisen valinta, käännekohta. Sitoutumisrituaalit, kuten kaste tai todistaminen, ovat tärkeitä sinettejä julkisesta valinnasta.⁵³

Kääntymisen seuraukset ovat monitahoisia. Kääntyminen on loppujen lopuksi uskonnollinen muutos uskonnollisessa yhteisössä ja perinteessä, mutta se on myös edelleen jatkuva prosessi. Kokonaisvaltainen muutos voi vaikuttaa kaikilla elämän alueilla, kuten esimerkiksi eettisesti, henkisesti, sosiaalisesti tai emotionaali- sesti. Syvällisempiä muutoksia voi tapahtua kuukausia ja jopa vuosia kääntymista- pahtuman jälkeen. Ihmisten kuvaamat muutokset ovat olleet esimerkiksi elävä ja läheinen suhde Jumalaan, koska Jumala oli ollut aiemmin joko tuntematon tai he olivat olleet vieraantuneita Jumalasta. Lähimmäisenrakkaus oli voimistunut, synnin ja syyllisyyden taakka oli helpottunut, oli löytynyt syy elää tai kutsu julistajaksi tai muuhun tärkeään tehtävään, jossa voi palvella muita Jumalan hyväksi. Jäsenyys yh- teisössä oli tärkeää ja niin sanottu Jumalan perhe koettiin uudeksi kodiksi. Kääntynyt voi kokea, että elämä alkaa uudelleen ja he ajattelevat ja toimivat eri tavalla. Jumala on nyt elämän keskus ja he kokevat sisäistä rauhaa. Seuraukset voivat olla radikaali elämänmuutos. Uutta elämäntilannetta on puolustettava ja vaalittava ja se tarvitsee yhteisöä vahvistusta ja yhteisymmärrystä ollakseen pysyvä. Se on tavallaan jonkin loppu ja jonkin alku.⁵⁴

2.5 Aiempi tutkimus Alfa-kurssista

Etsin Alfa-kurssia koskevia artikkeleita UEF-finnan kautta, EBSCO-tietokannasta, esimerkiksi hakusanoilla Alpha course, Nicky Gumbel sekä Christianity tai spiritu- ality. Suomalaisia tieteellisiä artikkeleita tietokannoista ei löytynyt. Google Scholarin kautta tehdyissä hauissa löytyi kaksi suomalaista tutkielmaa, joissa vain viitataan Alfa-kurssiin, joten en käsittele niitä tässä tutkielmassa. Kansainväliset tutkimukset eivät ole kovin tuoreita, sillä pääasiallinen tutkimus ajoittuu 2000-luvun alkupuolelle.

Artikkelitietokannasta löytyneiden kansainvälisten artikkeleiden aiheina ovat esi- merkiksi Alfa-kurssi eri kontekstissa, uskoontulo, Pyhän Hengen kokemus kurssilla sekä kurssiin liittyvä brändäys, markkinointi ja julkaisutoiminta.

52 Rambo 1993, 102.

53 Rambo 1993, 124.

54 Rambo 1993, 142, 146, 160–176.

14

Suomalaisia tutkielmia on kurssiin liittyen tehty vain kaksi. Teologian maisteri Mari Moilasen pro gradu -tutkielma "Usko on vielä opettelua." Tutkimus Alfa-kurssin koetusta vaikuttavuudesta uskonnollisuuteen, on tehty kvantitatiivisella tutkimusotteella. Tutkielmassa selvitettiin, millaiset ihmiset osallistuvat Alfa- kurssille ja miten kurssi on vaikuttanut heidän uskonnollisuuteensa. Moilasen mu- kaan kurssilaisten uskonnollisuus ja uskon harjoittaminen olivat vahvistuneet; Raa- matun lukeminen oli lisääntynyt ja kristittyjen välinen yhteys oli tullut tärkeäksi.⁵⁵

Nuorisotyönohjaaja Merja Alapiha on tehnyt opinnäytetyön MINUA TARVITAAN! Tutkimus Alfa-kurssin vapaaehtoisten kokemuksista. Alfa -kurssin va- paaehtoisten syyt osallistua Alfa-kurssin vastuutehtäviin, jossa hän on kartoittanut vapaaehtoisten eli tiimiläisten kokemuksia ohjaajakoulutuksesta ja toiminnan vaiku- tuksia heidän hengelliseen elämäänsä. Alapihan mukaan tiimiläiset olivat tyytyväisiä ohjaajakoulutukseensa. Toimintaan osallistumisen myötä uskonelämä oli vahvistu- nut, virkistynyt ja uudistunut. Osallistumisesta oli saatu iloa ja jaksamista arkeen, sekä Raamatun lukeminen ja rukous olivat lisääntyneet.⁵⁶

Iso-Britannian Bristolin yliopiston sosiologian professori Stephen Hunt on kirjoittanut Alfa-kurssista tutkimuksen The Alpha Enterprise Evangelism in a Post-Christian Era, josta hän on kirjoittanut useita artikkeleita eri julkaisuissa. Hunt on tutkinut tapaa, jolla Alfa pyrkii luomaan siltaa kristinuskon ja maallistuneen kult- tuurin välille tarjoamalla evankeliointipakettia keinona kirkon rappeutumiselle. Tut- kimuksen mukaan kurssi oli erityisen suosittu nuorten aikuisten naisten keskuudessa, joille kirkko oli jo entuudestaan tuttu. Kurssille osallistuttiin, jotta voisi kasvaa us- kossa, kertauksen vuoksi tai jonkun kutsumana, mutta myös uskon ulkopuolella ole- vat halusivat tietää kristinuskosta lisää. Huntin tutkimuksessa ilmeni, että suurin osa kurssilaisista oli jo uskossa ja viidesosa tuli uskoon kurssin aikana. Tämän perusteel- la kurssi ei ole Huntin mukaan saavuttanut ainakaan brittien keskuudessa tavoitetta löytää niitä, jotka eivät kirkossa käy, vaan kyseessä oli jonkinlainen sisäinen herätys tai takaisinpaluu niille, joiden usko oli elpynyt. Merkittävä osa oli kokenut kurssin vaikuttaneen hengelliseen elämään korostavasti. Lähes kolmasosa oli jättänyt kurssin kesken kokien sen työlääksi, ympäristön pelottavana, Pyhän Hengen päivän häiritse- vänä tai he eivät pitäneet Raamatun lukemisesta tai alustusvideoista.⁵⁷

55 Moilanen 2008.

56 Alapiha 2015.

57 Hunt 2003, 2004, 2005.

15

Yhdysvaltalainen Stephen Brian Yecht on kirjoittanut Asburyn teologi- sessa seminaarissa pastoriohjelmaan liittyvän tutkielman An Evaluation of the Alpha Course as a catalyst for faith transformation, jossa hän selvittää, onko kurssi tehokas auttamaan ihmisiä sitoutumaan uskoon ja kokemaan kääntymyksen. Hänen kvantita- tiivinen tutkielmansa käsitteli kahta eri metodistikirkkojen kurssia Louisianassa ja Kansasissa. Yecht toteaa että 72 % kurssilaisista oli sitoutunut kristinuskoon kurssin aikana ja he kokivat rakkauden sekä Jumalaan että lähimmäiseen kasvaneen. Tyyty- väisyys elämään, rauhan tunne, rukous toisten puolesta sekä ystävällisyys ja anteliai- suus olivat lisääntyneet. Moni oli kokenut olevansa kristitty ennen kurssia, mutta heiltä oli puutunut syvä suhde Jumalan kanssa.⁵⁸

Nigel Rooms on vertaillut tutkimuksessaan Nice Process, Shame about the Content’: The Alpha Course in Three Different Cultural Contexts Alfa-kurssia kolmessa eri kontekstissa kuten vankilassa, yliopiston opiskelijakurssilla ja kaupun- kilähiössä. Rooms kyseenalaistaa kurssin soveltuvuuden eri konteksteihin, koska metodissa ei ole tilaa pohdinnoille ja teoreettisen tiedon uudelleenkäsittelylle eli se ei ole hänen mielestään pedagogisesti toimiva. Tekijänoikeuksien vuoksi metodia ei ole mahdollista muuttaa, mutta se olisi Roomsin mielestä toivottavaa, jotta se täyttäisi missiologiset tavoitteensa.⁵⁹

Madeline Light ja Oonagh O'Brien kirjoittavat artikkelissaan Ministe- ring with and to Older People suuressa sairaalassa ikääntyneille pidetystä Alfa- kurssista. Koska usko on ikääntyneille syvä ja yksityinen asia, toisten ihmisten sa- manlainen epäily tai kysymykset, olivat merkittävä kokemus. Kokemusten jakami- nen ja kuulluksi tuleminen olivat olleet kurssin parasta antia ja he olivat myös aidosti halunneet oppia jotakin uutta. Tärkeimpänä oli koettu ystävyyssuhteet ja vuorovaiku- tus toisten kanssa.⁶⁰

Psykiatrit Anna Stout ja Simon Dein ovat toteuttaneet tutkimuksen Alpha and evangelical conversion, jonka avulla selvitettiin uudelleensyntymistä Al- fa-kurssilla. Kurssilaiset olivat kuvanneet vähitellen tapahtuvaa uskoontulokokemus- ta ja päätöstä sitoutua kristinuskoon ja henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Kurssilaiset korostivat suhteiden syntymistä, Raamatun opetusta ja uskonnollisia kokemuksia.⁶¹

58 Yecht 2006.

59 Rooms 2005.

60 Light & O'Brien 2011.

61 Stout & Dein 2013.

16

Tony Watling on selvittänyt Pyhän Hengen kokemusta kurssilaisten keskuudessa artikkelissaan ‘Experiencing’Alpha: Finding and Embodying the Spirit and Being Transformed – Empowerment and Control in a (‘Charismatic’) Christian Worldview. Osallistujat kertoivat uskoontulokokemuksistaan, kuinka he kuulivat Jeesuksen kutsuvan itseään hengellisessä tilaisuudessa ja siitä, kun he ovat niin sano- tusti ottaneet Jeesuksen vastaan, rukoilleet syntisen rukouksen⁶² ja täyttyneet Hengel- lä. He saivat näkyjä, itkivät, vapisivat ja kokivat elämäntapojensa muuttuneen. Pyhän Hengen viikonlopun myötä monet olivat halunneet luopua synnistä ja seurata Jeesus- ta. Watling toteaa, että Alfa-kurssi on kuin ovi karismaattisuuteen; se voi laukaista karismaattisen maailmankuvan ja sen koetaan olevan myös kurssin tavoite, vaikka sitä ei mainosteta. Kurssi pyrkii houkuttelemaan etsijöitä sekä niitä jotka haluavat uudistua uskossaan tai syventää sitä.⁶³

Graham Tomlin ja Sandy Millar arvioivat kurssin teologiaa artikkelissa Assessing aspects of the theology of Alpha Courses. Raamatussa puhutaan Jumalan perheestä ja elävän Jumalan seurakunnasta. Yhteisö on tärkeä elinvoima kristinus- kossa ja Alfa-kurssi toivottaa ihmisen tervetulleeksi heti ensimmäisenä päivänä. Se tarjoaa yhteisöllisyyttä, ystävyyssuhteita ja kristillistä vieraanvaraisuutta sekä kristil- listä opetusta yksinkertaisella tavalla. Kurssi tarjoaa mahdollisuuden rukoilla ja olla rukouksen kohteena, lukea Raamattua ja kokea parantumista.⁶⁴

Edellä mainituissa tutkimuksissa ei ole selvitetty sitä, millainen on ollut Alfa-kurssin vaikutus kurssilaisten hengelliseen elämään pidemmällä aikavälillä.

Tutkimuksista puuttuu vaikuttavuusnäkökulma ja teologian maisteri Mari Moilanen esittää sen pro gradu -tutkielmansa jatkotutkimushaasteena eli näkyykö Alfa-kurssin tuoma muutos vielä alkuinnostuksen laimennuttua ja tapahtuiko uskonnollisuudessa todellista muutosta. Moilasen tutkimusaineisto oli kerätty suhteellisen pian kurssin jälkeen. Ennen kuin olin lukenut Moilasen tutkielman ja hänen esittämänsä jatkotut- kimushaasteen, minua kiinnosti millaisia vaikutuksia Alfa-kurssi on tuonut ihmisten elämään. Seuraavassa luvussa käsittelen tutkimuksen tutkimustehtävää ja tutkimuk- sen suorittamista.

62 Alfa-kurssin kokoontumisessa Miten voin olla varma uskostani (Gumbel 2015, 60–61) voi halutes- saan yhtyä yhteiseen rukoukseen oman kristillisen elämän alkamiseksi. Rukouksessa kadutaan ja pyydetään anteeksi pahoja tekoja, ilmaistaan halu kääntyä pois kaikesta väärästä, kiitetään ristin- kuoleman tuomasta anteeksiantamuksen lahjasta ja pyydetään Jumalaa tulemaan omaan elämään.

63 Watling 2005.

64 Tomlin & Millar 2007.

17

3 Tutkimuksen toteuttaminen

3.1. Tutkimustehtävä

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen on Alfa-kurssikokemus sekä kurssin merkitys ja vaikuttavuus kurssilaisten elämään, kun kurssista on jo kulunut jonkin aikaa. Pyrkimyksenä on tarkastella erityisesti kurssin pitkäkestoista merkitystä ja vaikutusta. Tutkimuskysymykseni ovat:

1. Miten kurssin käyneet kuvaavat Alfa-kurssikokemustaan ja sen merkitystä jälkikä- teen?

2. Millaista vaikutusta Alfa-kurssilla on ollut kurssin käyneiden myöhempään elä- mään?

Tarkastelen, millaisia yhtymäkohtia vastaajien kertomuksissa on Lewis Rambon kääntymisprosessin vaiheteorian kanssa, sekä millä tavalla vastaajien Alfa- kurssikokemuksissa esiintyy Mervi Muhosen kuvaamat kristillisen kasvatuksen ulot- tuvuudet.

3.2. Aineisto ja sen keruu

Mari Moilasen ja Merja Alapihan Alfa-kurssia koskevat tutkielmat ovat kvantitatiivi- sia lomaketutkimuksia. Haastattelututkimuksella aiheesta voi saada syvällisempää tietoa ja koen haastattelun myös itselleni mielekkäämmäksi aineiston keruutavaksi, kuin lomaketutkimuksen. Kyseessä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jolla ei pyritä yleistyksiin, vaan pyritään kuvaamaan jotakin ilmiötä tai ymmärtämään tie- tynlaista toimintaa. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerätään todellisissa tilanteissa ja sen kohdejoukko valitaan tarkoituksenmukaisesti.⁶⁵

Haastateltavien on hyvä tietää tutkittavasta aiheesta mahdollisimman paljon. Keskustelu on luonnollinen tapa kuulla ihmisten mielipiteitä sekä kerätä tie- toa, käsityksiä ja uskomuksia ja ymmärtää heidän toimintaansa. Haastattelu on tie- donhankinnan muoto, jolla saadaan syvällistä tietoa, koska mielipiteitä voidaan pyy- tää perustelemaan ja samalla voidaan esittää lisäkysymyksiä.⁶⁶ Haastateltavat olivat Alfa-kurssilaisia ja koska tavoitteena oli selvittää kurssin vaikutusta pidemmällä ai- kavälillä, oli hyvä että kurssista oli kulunut jo jonkin aikaa, jopa useita vuosia. Haas- tateltavat valikoituivat omien verkostojeni kautta, mutta en tuntenut kaikkia haasta- teltavia henkilökohtaisesti.

65 Kananen 2017, 32–33; Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2009, 164.

66 Eskola & Suoranta 2008, 85; Hirsjärvi & Hurme 2010, 11, 35; Tuomi & Sarajärvi 2018, 85–88.

18

Teemahaastattelulla tarkoitetaan haastattelua, jossa teema-alueet eli ai- hepiirit ovat ennalta määrätyt, mutta kysymyksiä ei ole tarkoin muotoiltu tai järjestel- ty. Haastattelijalla on olemassa tukilista, jotta kaikki teema-alueet tulee läpikäytyä.

Ennen varsinaisia haastatteluja on hyvä tehdä esihaastatteluja, joiden avulla haastat- telurunkoa voidaan testata ja kysymysten muotoilua muuttaa, jotta varsinaisiin haas- tatteluihin tulee vähemmän virheitä.⁶⁷ Olin jakanut teemat kronologisesti kolmeen osaan eli elämä ennen Alfa-kurssia, kurssin aikaiset tapahtumat sekä elämä nyt, kun kurssista on kulunut aikaa. Valmistelin teemoihin sopivia apukysymyksiä helpotta- maan haastattelun kulkua. Ennen varsinaisia haastatteluja tein yhden esihaastattelun ja samalla testasin nauhoitusvälineiden toimivuuden.

Haastateltavalle on suotavaa toimittaa haastattelukysymykset tai teemat etukäteen, jotta hän voi tutustua niihin valmiiksi. Haastateltavalle on annettava mah- dollisuus valita hänelle sopiva haastatteluympäristö, joko koti tai joku neutraalimpi paikka. Haastateltavalle on hyvä tarjota myös puhelinhaastattelun mahdollisuus.⁶⁸ Muutamat haastateltavat pyysivät haastattelukysymyksiä etukäteen, jotta haastatte- luun olisi helpompi valmistautua ja palauttaa kurssikokemuksia mieleen. Tiedotin kaikkia haastateltavia tutkielman aiheesta ja sen teemoista sopiessani haastattelun ajankohtaa. Haastatteluista kaksi toteutettiin haastateltavan kodissa ja yksi seurakun- nan tiloissa. Puhelinhaastatteluja oli seitsemän. Puhelinhaastattelun etuna oli ajan säästäminen, koska monet haastateltavat olivat kiireisiä. Haastateltavat ilmoittivat heille sopivan ajan ja soitin silloin heille.

Käytin nauhoittamiseen sanelukonetta sekä puhelimen nauhoitussovel- lusta varmistaakseni nauhoituksen onnistumisen. Puhelinhaastatteluissa nauhoitusvä- lineenä oli sanelukone ja haastattelut tapahtuivat puhelimen kaiutintoiminnolla.

Haastattelujen kuuluvuus oli erinomainen ja kaikista sanoista sai hyvin selvää. Haas- tattelujen kesto vaihteli 20–90 minuutin välillä. Litteroitua tekstiä tuli yhteensä 20 sivua, kun riviväli oli 1½ ja fonttikoko oli 12. Muutamissa haastatteluissa vaihdoim- me myös muita kuulumisia, joten jätin auki kirjoittamatta kaikki kurssiin liittymät- tömät asiat. Haastattelut toteutettiin syyskuussa 2018 ja litteroin ne heti kunkin haas- tattelun jälkeen. Tutkielman valmistuttua kaikki haastattelumateriaalit hävitetään.

Haastateltavista kahdeksan oli naisia ja kaksi oli miehiä ja heidän Alfa- kursseistaan oli kulunut aikaa 4-14 vuotta. Kurssin aikana haastateltavien ikä on

67 Eskola & Suoranta 2008, 86; Hirsjärvi & Hurme 2010, 47–48, 72. Teemahaastattelurunko liitteenä, LIITE 1.

68 Eskola & Suoranta 2008, 90–91; Hirsjärvi & Hurme 2010, 73–74; Tuomi & Sarajärvi 2018, 85.

19

vaihdellut 26–60 vuoden välillä ja heidän keski-ikänsä on ollut silloin 40.5 vuotta.

Viiden haastateltavan ikä on ollut kurssin aikana 35–39 vuotta. Haastateltavat olivat käyneet Alfa-kurssin evankelis-luterilaisessa seurakunnassa tai Vapaakirkkoseura- kunnassa, mutta kaikki kuuluivat evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Haastateltavat asuivat kahden eri hiippakunnan alueilla.

3.3. Aineiston analyysi

Hypoteesittomuudella tarkoitetaan, ettei tutkijalla ole ennakko-olettamuksia tutki- muskohteesta tai tutkimustuloksista, mutta niitä on suotavaa arvailla. Aineiston avul- la voidaan löytää uusia näkökulmia kyseisestä aiheesta ja laadullisen aineiston ana- lyysillä pyritään luomaan aineistoon selkeyttä ja tuottamaan uutta tietoa tutkittavana olevasta asiasta. Analyysissä aineistoa tiivistetään selkeäksi ja mielekkääksi kadot- tamatta sen informaatiota.⁶⁹ Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä aineistosta vali- taan aineistoyksiköt tutkimuksen tarkoituksen ja tehtävänasettelun mukaan, mutta ne eivät ole etukäteen sovittuja tai harkittuja. Aineistolähtöisessä analyysissä aikaisem- milla havainnoilla, tiedoilla tai teorioilla ei ole merkitystä analyysin toteuttamisessa tai lopputuloksessa, vaan aineisto ohjaa prosessia aineiston hankinnasta analyysiin ja raportointiin saakka.⁷⁰

Sisällönanalyysi alkoi haastattelujen kuuntelemisella ja auki kirjoitta- misella. Perehdyin aineiston sisältöön lukemalla sitä useita kertoja. Lähdin kerää- mään pelkistettyjä ilmauksia haastatteluteemojen mukaisiin pääluokkiin, joita olivat aika ennen kurssia, kurssikokemukset ja elämä nyt, eli teemoittelin aineiston allevii- vaamalla tulosteesta haastatteluun liittyviä teemoja.⁷¹

Milesin ja Hubermanin (1994) mukaan tapahtuvassa analyysissä samaa asiaa kuvaavat pelkistetyt ilmaukset yhdistetään ja muodostetaan alaluokat eli kate- goriat. Alaluokkien yhdistämisen jälkeen niistä muodostetaan yläkategorioita, jotka jälleen yhdistetään ja muodostetaan pääkategorioita. Kun lopulta kaikki kategoriat on yhdistelty, kategorian avulla vastataan tutkimustehtävään.⁷² Alleviivauksien jälkeen kirjoitin tulosteen marginaaliin pelkistettyjä ilmauksia, joita kertyi yhteensä 311 kap- paletta. Siirsin pelkistetyt ilmaukset tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmaan ja kooda- sin jokaisen vastaajan eri värillä, jotta pystyin seuraamaan, kenelle vastaus kuuluu.

Jatkoin teemojen mukaista luokittelua siirrellen ilmaisuja eri otsikoiden alle ja tiivis-

69 Eskola & Suoranta 2008, 19–20, 137; Eskola 2010, 192–193.

70 Tuomi & Sarajärvi 2018, 108–109, 112.

71 Tuomi & Sarajärvi 2018, 105.

72 Tuomi & Sarajärvi 2018, 114–115, 133.

20

tin niitä. Esimerkiksi lähes kaikki haastateltavat mainitsivat käyvänsä jumalanpalve- luksessa tai kirkossa, joten merkitsin kuinka moni oli asian maininnut ja poistin kaikki muut ilmaukset. Värikoodien avulla pystyin myös seuraamaan, olinko huomi- oinut kaikkien vastaukset.

TAULUKKO 1. Esimerkki analyysin etenemisestä

ALALUOKKA YLÄLUOKKA PÄÄLUOKKA

lämmin vastaanotto kohtaaminen

huomioon ottaminen turvallisuus

TERVETULLUT

ILMAPIIRI KURSSIKOKEMUKSET

Jumala Raamattu rukous

UUSI TIETO

keskustelu yhteenkuuluvuus yhteinen kasvu

PIENRYHMÄN YHTEISÖLLISYYS elämänmuutos

uskoontulo PH:n viikonloppu

HENGELLISET KOKEMUKSET

Luokittelun jälkeinen vaihe tuntui aluksi haasteelliselta. Tässä vaiheessa aineistosta poimitaan tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat kohdat. Eskola kannustaa lähtemään liikkeelle näistä mielenkiintoisimmista kohteista haastattelujärjestyksen sijaan. Ana- lyysin kohteena voi olla joko kokonainen teema tai se pilkotaan vielä pienempiin osiin. Omien analyysien tulkinnat aineiston sisällöstä auki kirjoitetaan raportiksi, johon sisältyy sekä aineistoesimerkkejä että kirjoittajan ajattelua. Sen jälkeen mu- kaan tuodaan teoriakytkennät.⁷³ Kirjoitin raporttia omin sanoin luokituksen mukai- sesti eli aineisto ikään kuin ensin puretaan ja sitten kootaan takaisin tiivistetysti. Li- säsin tekstiin aihetta kuvaavia aineistositaatteja, jotka jätin nimeämättä, jotta vastaa- jia ei tunnistettaisi. Seuraavaksi lisäsin teoriaa ja vertailin tuloksia aikaisempiin tut- kimuksiin. Lopuksi luin vielä aineistoa uudelleen, jotta mitään tärkeää ei jäisi huo- mioimatta.

3.4. Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys

Laadullinen tutkimus selittää jotakin ilmiötä, sillä ei pyritä yleistyksiin. Laadullisella tutkimuksella voidaan saada hyvä kuvaus tutkittavasta aiheesta eli se on ymmärrettä- vää, kokonaisvaltaista ja tarkkaa kuvausta sanallisessa muodossa. Tutkija itse suorit-

73 Eskola 2010, 193–194, 197.

21

taa tiedon keruun, analysoinnin ja lopuksi tutkimustulokset.⁷⁴ Olen itse suorittanut kaikki tutkimuksen vaiheet. Aloittelevana tutkijana analysointi ja erityisesti tulosten raportointi ovat tuntuneet haasteellisilta, mutta olen pyrkinyt toimimaan huolellisesti, jotta tutkimus olisi sekä luotettava että eettinen.

Laadullisessa tutkimuksessa tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa esimerkiksi haastatteluaineiston laatu ja litteroinnin sekä luokittelun säännönmukai- suus eli niiden on tapahduttava jokaisessa vaiheessa samalla tavalla. On myös huo- mioitava kaikki käytössä oleva aineisto ja tuloksien on heijastettava tutkittavien aja- tusmaailmaa. Tutkijan on myös pystyttävä dokumentoimaan ja perustelemaan menet- telynsä.⁷⁵ Olen litteroinut haastattelut juuri siten, kun olen ne kuullut; en ole esimer- kiksi muuttanut murretta kirjakieleksi, jotta kerronta olisi tarkkaa. Olen käyttänyt kaiken aineiston, toisin sanoen en ole jättänyt huomioimatta yhtään haastattelua tai niitä asioita, jotka tuovat esille negatiivisia mielipiteitä tai kuvauksia aiheesta, joka on itselle tärkeä.

Tutkielman tekemisessä on noudatettava koko prosessin ajan hyvää tie- teellistä käytäntöä. Hyvää tieteellistä käytäntöä voidaan loukata vähättelemällä mui- den tutkijoiden osuutta julkaisuissa, puutteellisella viittaamisella, tutkimustulosten ja käytettyjen menetelmien huolimattomalla raportoinnilla, tulosten puutteellisella kir- jaamisella ja säilyttämisellä tai julkaisemalla samoja tuloksia uusina. Tieteellisellä vilpillä tarkoitetaan lainattujen havaintojen ja tulosten esittämistä omina.⁷⁶ Olen pyr- kinyt tekemään lähdeviittaukset mahdollisimman tarkasti. Aikaisemmat kansainväli- set tutkimukset ovat englanninkielisiä, joten olen tavoitellut mahdollisimman tarkkaa käännöstä, jotta väärinymmärryksiä ei syntyisi.

Tutkimukseen osallistujille on selvitettävä tutkimuksen tavoitteet, me- netelmä ja mahdolliset riskit. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja osal- listujilla on mahdollisuus keskeyttää osallistumisensa tai kieltää haastatteluaineiston- sa käyttäminen tutkimusaineistona. Osallistujien oikeudet ja hyvinvointi on turvatta- va eli heille ei pidä aiheuttaa vahinkoa. Tutkimustiedot ovat nimettömiä ja luotta- muksellisia, niitä ei luovuteta ulkopuolisille eikä niitä käytetä muuhun tarkoituk- seen.⁷⁷ Olen tiedottanut osallistujia tutkielman tekemiseen liittyvistä asioista ja osal- listumisellaan haastatteluun, he ovat ilmaisseet vapaaehtoisuutensa. Aineisto on ollut vain omassa käytössäni.

74 Kananen 2017, 32–36.

75 Hirsjärvi & Hurme 2010, 185; Tuomi & Sarajärvi 2018, 164.

76 Tuomi & Sarajärvi 2018, 151.

77 Tuomi & Sarajärvi 2018, 155–156.

22

Tutkielman tekijällä on vastuu tutkittavien yksityisyyden suojasta ja osa osallistuu tunnistamattomuuden lupauksen vuoksi. Pientä ryhmää tutkittaessa aineistositaatti voi johtaa tutkittavien tunnistamiseen. Tarvittaessa haastateltaville voidaan antaa peitenimet.⁷⁸ Kymmenen haastateltavaa on varsin pieni joukko yhtei- söstä, jossa monet tuntevat toisensa. Tämän vuoksi raporttia kirjoittaessa oli oltava erityisen huolellinen, jotta haastateltavien tunnistamattomuus säilyy koko prosessin ajan. Tein päätöksen, etten koodaa suoria lainauksia mitenkään, koska halutessaan lukija voi niitä yhdistelemällä mahdollisesti tunnistaa vastaajan, vaikka kaikenlainen suoraan henkilöön viittaava materiaali on aineistosta pyritty häivyttämään.

Olen ollut Alfa-kurssin sisäpiirissä, useita vuosia tiimiläisenä eri tehtä- vissä. Sisäpiiriläisyyden riskinä on neutraalina pysymisen haaste, koska aihe on itsel- le tärkeä ja läheinen. Olen pyrkinyt huomioimaan sisäpiiriin kuulumiseni tutkielman jokaisessa vaiheessa, jotta kaikki asiat tulisi havaittua ja luotettavuus ja puolueetto- muus säilyisivät. Koin tilanteesta olevan myös hyötyä, koska tunnen Alfa-kurssin rakenteen, joten sitä ei tarvinnut opiskella erikseen. Toiminnassa mukana olleena minulla oli verkostoja, joiden avulla sain hankittua haastateltavia. Toisaalta tutki- muksen aineisto on valikoitunut niihin, jotka ajattelevat Alfa-kurssista myönteisesti.

En ole tavannut heitä, joiden kurssikokemukset eivät olleet merkityksellisiä tai vai- kuttavia, joten heidän äänensä ei tule tässä tutkimuksessa kuuluviin.

78 Kuula 2011, 204–205, 215.