2.3 YMPÄRISTÖOHJELMAN TOIMENPITEIDEN TOTEUTUMINEN
2.3.17 Ympäristöohjelman tunnettavuus ja alueellinen yhteistyö
Kyselyn avulla kartoitettiin, miten hyvin si-dosryhmät tuntevat ympäristöohjelman (kuva 2.3.17) Yleisesti alueellista ympäristöohjelmaa pidettiin tarpeellisena (89 %, N=134) ja 56 % (N=134) vastaajista piti sitä myös
käyttökelpoi-sena oman organisaation näkökulmasta.
Maakunnan tason toimijat olivat ympäristö-ohjelman kanssa läheisempiä kuin seutukunta, kunta tai sitä pienemmän tason toimijat. Si-dosryhmien edustajista Pielisen seutukunnan vastaajille ympäristöohjelma vaikutti olevan vierain, kun Keski-Karjalassa ohjelma koettiin keskimääräistä läheisemmäksi, Joensuun seu-dun jäädessä puoliväliin. Esimerkiksi väitteen
”Organisaatiossamme ohjelma tunnetaan hyvin”
kanssa vähintään jokseenkin samaa mieltä oli 46 % (N=13) vastaajista Keski-Karjalassa, kun Pielisen seutukunnassa vastaajista samaa mieltä oli vain 6 % (N=18). Sidosryhmien nuorille vas-taajille ohjelma oli vieraampi kuin keski-ikäisille.
Alle 35-vuotiaista vastaajista (N=15) kenenkään mielestä heidän organisaationsa ei ole osallistu-nut ympäristöohjelman laatimiseen, kun keski-määrin vastaajista 35 prosentilla oli se näkemys, että oma organisaatio on osallistunut ohjelman laatimiseen. Tämä on syytä ottaa huomioon tulevaisuudessa: eläköitymisen myötä tieto va-kiintuneista yhteistyömuodoista saattaa kadota useissa organisaatioissa samanaikaisesti.
Kyselyn perusteella Pohjois-Karjalan ympä-ristöohjelma koetaan tarpeelliseksi, mutta sen käyttökelpoisuudessa ja tunnettuudessa olisi toivomisen varaa. Metsätalouden sidosryhmi-en vastaajista jopa 80 % piti ympäristöohjelmaa käyttökelpoisena. Ympäristökeskuksen vastaa-jista vain 64 % koki ohjelman käyttökelpoiseksi.
Huonoiten ympäristöohjelman tunnettiin maa-seutuelinkeinojen sidosryhmissä, joissa vain
132
29 % koki ohjelman käyttökelpoiseksi ja aino-astaan 6 % tiesi oman organisaationsa osallistu-neen ohjelman laatimiseen (taulukko 2.3.17).
Sidosryhmäkyselyyn osallistuneiden yhteis-työhön liittyvät vastaukset olivat ympäristökes-kuksen näkökulmasta rohkaisevia (kuva 2.3.17a).
Vastaajista 36 % ilmoitti yhteistyön olevan
toi-mivaa. Yhteistyön kehittämisen näkökulmasta on rohkaisevaa, että 45 vastaajista katsoi nykyi-sessä yhteistyössä olevan parantamista. Lisäksi 13 % vastaajista katsoi, että vaikka yhteistyötä ei tällä hetkellä ole, mutta sille olisi tarvetta.
Yhteistyön muodoiksi esitettiin erilaiset lu-pamenettelyt (lupien hakeminen
ympäristökes-0 20 40 60 80 100
Käyttökelpoisuus Osallistuminen Tunnettuus Tarpeellisuus Vain valtakunnalliset ohjelmat
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä EOS
%
7 49 16 4 25
16 19 16 23 25
3 25 38 21 13
43 46 4 2 6
2 11 40 40 7
Kuva 2.3.17. Kaikkien vastaajien vastaukset ympäristöohjelmaa koskeviin mielipideväittämiin (N=134).
Kuva 2.3.17a. Muiden käsitykset yhteistyöstä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa organisaatioryhmittäin.
0 20 40 60 80 100
Maaseutu, kalatalous ja neuvonta Muu ympäristö- ja luonnonsuojeluorganisaatio Metsätalous Yritykset, liikenne, vesilaitokset Seurakunnat, kunnat ja muut Tutkimus ja koulutus Luonnonsuojelun ja virkistyskäytön järjestöt Aluekehitys Keskimäärin/Kaikkiaan
Yhteistyö toimivaaYhteistyö toimivaa Parantamisen varaa Ei yhteistyötä Ei tarvetta EOS
%
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudetPohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
kuksesta) ja muun muassa kaavoitukseenliitty-vien lausuntojen kirjoittaminen. Merkittävimpiä yhteistyömuotoja ovat eri toimintojen kehittä-minen hankkeilla sekä yhteistyö maankäytön suunnittelussa. Esimerkiksi ympäristökeskus käy kehittämiskeskusteluja kuntien kanssa liitty-en maankäyttökysymyksiin, vesihuoltoon, vesis-tökunnostukseen, tulvasuojeluun, ympäristön-suojeluun ja luonnonympäristön-suojeluun57.
Yhteistyöstä saatiin myös jonkin verran kriit-tistä palautetta, jossa todettiin ympäristökeskuk-sen toimintatapa ongelmalliympäristökeskuk-sena. Epäoleellisista yksityiskohdista ei pitäisi antaa sanktioita, vaan tarkastella kokonaisuuksia ja pyrkiä kieltojen sijaan toimimaan myönteisillä tavoilla. Samoin vastauksissa todettiin ympäristövaatimusten kohdistuvan pieniin toimijoihin, kun isot saavat puuhata mielensä mukaan. Mikäli mielikuvat ja kokemukset ovat tällaiset, tämä syö ympäristö-politiikan uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä.
Yhteistyön kehittämiselle ilmeni olevan hyviä mahdollisuuksia, kun Ympäristön tilan muutok-set ja Pohjois-Karjala – uhat ja mahdollisuudet -hankkeen järjestämään työpajaan osallistui nelisenkymmentä ympäristökeskuksen ja si-dosryhmien asiantuntijaa. Työpajojen tarkoitus
oli tiivistää ympäristökeskuksen ja sidosryhmi-en välistä yhteistyötä tuottamalla uusia ideoita yhteistyön muodoiksi. Työpajaan varattiin yksi päivä, josta varsinaiseen työryhmätyöskentelyyn käytettiin neljä tuntia.
Uusien ideoiden syntyminen eri organisaati-oiden tai ryhmien väliseen yhteistyöhön voi syn-tyä yhteistoiminnallisessa suunnittelutilanteessa
esim. 27. Tämän edellytyksenä on eri osallistuvien tahojen välinen luottamus, toisten osapuolten näkökulmien tunnistaminen ja ymmärtäminen sekä kiinnostus yhteistyöhön. Kiinnostus yh-teistyöhön edellyttää, että osapuolella on siihen tarvetta ja se odottaa yhteistyöstä hyötyvänsä.
Toisten osapuolten näkökulmien tunnistaminen ja hyväksyminen edellyttää toisilta oppimista, jolloin yleensä myös syntyy osapuolten välinen luottamus. Hyväksyminen tarkoittaa, että ei tarvitse olla toisten kanssa yksimielinen, mutta ymmärtää miksi toiset osapuolet ajattelevat niin kuin ajattelevat ja hyväksyy tämän: esimerkiksi hyväksytään, että liikeyritys tavoittelee voittoa.
Vasta toisilta oppimisen jälkeen on mahdollista kehittää uusia ideoita, joista voisi jatkossa syn-tyä toimivia innovaatiota. Luottamuksen ilma-piirissä käsitellyistä ristiriidoista ja muista esille
Organisaatioryhmä
Käyttö-kelpoinen Osallistunut Tunnetaan Tarpeellinen
Metsätalous 80 % 73 % 33 % 93 %
Muu ympäristö ja ls-org. 75 % 33 % 33 % 92 %
Ympäristökeskus 64 % 55 % 46 % 91 %
Tutkimus ja koulutus 62 % 19 % 24 % 91 %
Yritykset, liikenne, vesilaitokset 52 % 52 % 38 % 91 %
Aluekehitys 50 % 33 % 17 % 92 %
Ls- ja virkistyskäyttöjärjestöt 50 % 17 % 25 % 83 %
Seurakunnat, kunnat ja muut 46 % 27 % 9 % 73 %
Maaseutu, kalatalous, ja neuvonta 29 % 6 % 24 % 82 %
Keskimäärin 56 % 35 % 28 % 88 %
Taulukko 2.3.17. Vastaajien näkemykset eri organisaatioryhmittäin ympäristöohjelman käyttökelpoisuudesta, tunnettuudesta ja tarpeellisuudesta sekä näkemys siitä, onko omasta organisaatioista osallistuttu ohjelman tekoon.
134
nousevista asioista seuraavaa uusien ideoiden syntymistä kutsutaan sosiaaliseksi oppimiseksi.
Sosiaalinen oppiminen ei vahvista vanhoja me-nettelytapoja, vaan luo uusia avauksia ja uudis-taa käytäntöjä.
Tarkasteltaessa ympäristökysymyksiä maa-kuntatasolla monipuolisesti yhden päivän aika ei riitä uusien innovaatioiden synnyttämiseksi.
Työpajojen aikana keskusteltiin monipuolisesti Pohjois-Karjalan ympäristöön liittyvistä uhista ja mahdollisuuksista. Päivän aikana saavutettiin kuitenkin vasta tilanne, jossa toisilta oppiminen oli mahdollista. Uusien innovaatioiden synnyt-täminen esimerkiksi yhteistyömuotojen kehit-tämiseksi vaatisi siten pitkäjänteisempää – va-kiintuneista yhteistyömuodoista irrottautumaan pyrkivää – työskentelyä.