LESKINEN, L. A. , LYYTIKÄINEN, V., LARMOLA, T., KOLSTRÖM, M. JA PUHAKKA, R.
JOENSUUN YLIOPISTO, EKOLOGIAN TUTKIMUSINSTITUUTTI
Metsätalous
Pohjois-Karjalan ympäristöohjelman tavoittee-na on turvata, lisätä ja palauttaa luonnon moni-muotoisuutta talousmetsissä ja metsätaloustoi-missa. Ohjelman tavoitteena on varmistaa, että metsien käytön takia nykyisin uhanalaistunei-den lajien elinolosuhteita parannetaan ja, että uusia metsälajeja ei tule uhanalaiseksi.
Tutkimukseen perustuva käsitys on, että uhanalaisten lajien elinolosuhteita voidaan parantaa muun muassa kulottamalla, talous-metsien lahopuun ja lehtipuuvaltaisten metsi-en määrää lisäämällä ja suojellun metsämaan pinta-alaa kasvattamalla. Ohjelman tavoitteina ovat olleet näiden olosuhteiden edistäminen.
Tähän mennessä on saavutettu kulotuksen lisäämisen tavoite. Lehtipuuosuus on lisäksi ollut tavoitetason mukainen jo vuodesta 2000 alkaen. Vaikka ohjelmaa on vielä jäljellä, mui-den tavoitteimui-den, kuten metsämaan suojelupin-ta-alan lisääminen 5 %:in, toteutuminen ei vai-kuta todennäköiseltä.
Ympäristöohjelman metsätaloutta koskevien tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumiseen vaikuttavat voimakkaasti metsälain ja kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) toimeen-panokäytännöt sekä metsätalouden toimijoiden itsesäätelynä toimiva sertifiointi. Ympäristöoh-jelman toteutumisen seurannan arvioimiseksi näiden toimenpiteiden toteutumisen seuranta ei ole riittävän läpinäkyvää.
Sertifiointikriteereistä päättävien ja sitä to-teuttavilla metsätalouden toimijoiden tulkinta metsätalouden monimuotoisuuden ja vesien suojelun tarpeista poikkeaa ympäristöohjel-massa esitetyistä tavoitteista. Ohjelmankauden aikana monet monimuotoisuuteen ja vesien-suojeluun liittyviä toimenpiteitä säätelevistä metsäsertifioinnin kriteereistä ovat kehittyneet ympäristöohjelman tavoitteiden näkökulmasta heikentävään suuntaan, kun kriteeristöä muu-tettiin vuonna 2003. Suojavyöhykkeet ovat ka-ventuneet mahdollisesti puuttomiksi kaistoiksi ja säilytettäviä puustoisia monimuotoisuuskoh-teita on mukana aiempaa vähemmän. Sertifi-oinnin säästöpuuvaatimus ei nosta metsien lahopuun määrää ohjelman tavoitteen mukai-seksi.
Myönteisenä kehityksenä voidaan pitää, että metsätalouden toimijat ovat olleet myös edistämässä monia monimuotoisuuden ja ve-siensuojelun tavoitteita. Käytännön luonnon-hoitohankkeita on toteutettu ympäristö- ja metsätoimijoiden yhteistyönä. Kemera-lakia ollaan muuttamassa niin, että tuettaviin kun-nostusojitusten kustannuksiin voidaan sisällyt-tää myös vesiensuojelutoimia. Metsäalan toi-mijat ovat olleet myös mukana kehittämässä ja toteuttamassa uusia metsien monimuotoisuu-den turvaamiskeinoja METSO-ohjelmassa.
Metsiin ja metsätalouteen liittyy ristiriitoja, jotka tulivat esille myös ympäristöohjelman seurannan yhteydessä tehdyn sidosryhmäkyse-lyn tuloksissa. Vastaajista osa jakaantui kahteen osapuoleen, joista toiset näkivät mahdollisuu-den sovittaa yhteen metsiin liittyvät monet eri-laiset tarpeet. Toiset puolestaan katsoivat, että nykytilanteessa ei ole näkyvissä ongelmatonta eri käyttömuotojen yhteensovittamisen tapaa.
Metsätalouden vesiensuojelun tavoitteet ovat toteutuneet vain osittain. Tehostuneet vesien-suojelutoimet ja ojitusten vähentyminen ovat vähentäneet kuormitusta, mutta turvemaiden lannoitusten lisääntyminen 1990-luvun alusta ovat voineet kasvattaa fosforikuormitusta. Val-takunnan tasolla metsätalouden fosforikuor-mituksen arvioidaan vähentyneen 20–56 ja typpikuormituksen 18–39 %, kun tavoitteeksi asetettiin kummankin ravinteen osalta 50 pro-sentin vähennys vuoden 1993 tasosta.
Vesiensuojelulle on ominaista, että tietoa on hajanaisesti useilla eri toimijoilla, kuten ympä-ristökeskuksella, metsäkeskuksella, Metsähalli-tuksella ja suurilla metsänomistajilla. Saatavil-la ei esimerkiksi ole maakunnallista (vuoden 2001 jälkeen) tai valtakunnallista tietoa kuinka kunnostusojituksen vesiensuojelutoimet on to-teutettu ja mikä on ollut niiden vaikutus ravin-ne- ja kiintoainekuormitukseen.
Suositukset metsätalouteen
● Metsätalouteen liittyy ristiriitoja ja onkin tär-keää pitää yllä ja edelleen pyrkiä löytämään yhteistyömuotoja, joissa ristiriitoja voidaan käsitellä rakentavalla tavalla.
● Metsäsertifiointia tulisi kehittää edelleen.
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudetPohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
Suositusten pohjana tulisi käyttäätutkimus-tietoa ja järjestelmän läpinäkyvyyttä tulisi huomattavasti parantaa.
● Metsien monimuotoisuuden turvaamisessa tulisi jatkossa keskittyä tulevan METSO II toimintaohjelman toteuttamiseen ympäristö-alan ja metsätalouden toimijoiden
yhteistyö-● Talousmetsien luonnonhoidon ja metsätalou-nä.
den vesiensuojelun toimenpiteiden toteutu-misen seurantamenettelyjä olisi kehitettävä.
● Luonnonhoidolle ja muulle talousmetsiin ja pienvesiin liittyvälle ympäristön laatua pa-rantavalle hanketoiminnalle olisi asetettava tavoitetasoja (esim. rahoitus, henkilötyövuo-sia) sekä kehitettävä toteutumismittareita seurannan mahdollistamiseksi.
● Metsien tuhkalannoituksen ja energiapuun korjuun vaikutuksista tulevaisuudessa ilmes-tyvä tutkimustieto on otettava huomioon metsätalouden käytäntöjä uudistettaessa.
Vesiensuojelu
Vesistöjen tilan tavoitteena on vesistöjen eko-logisesti hyvä laatu. Tavoitteena on myös, että vesistöjen tila säilyy terveellisenä ja turvallisena ja vesistöjä voidaan edelleen käyttää vedenhan-kinnan, kalastuksen, matkailun ja muun elinkei-noelämän ja virkistyskäytön tarpeisiin nykyises-sä laajuudessa. Vesistöjen, järvien ja jokien sekä pienvesien ja niihin liittyvän vesimaiseman, rantaluonnon ja reunavyöhykkeiden monimuo-toisuus ja erityispiirteet turvataan. Pohjavesien tavoitellaan pysyvän luonnontilaa vastaavana.
Pohjois-Karjalan ympäristöohjelman tavoitteet ovat samat kuin valtioneuvoston vahvistamat vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 2005 men-nessä. Lisäksi vedenkulutusta pyritään vähentä-mään.
Vesistöjen rehevöityminen oli sidosryhmien näkökulmasta merkittävä ongelma. Pohjois-Karjalassa teollisuuden osuus ihmistoiminnan aiheuttamasta fosforin ja typen vesistökuormi-tuksesta on vain 2 %. Muun pistekuormituksen, joka käsittää turvetuotannon, kalankasvatuk-sen, turkistarhauksen ja yhdyskunnat, osuus on 2,5 % fosforista ja hieman yli 10 % typestä (kuormituksen määritelmät ks. osa 1).
Piste-kuormituksen vähentäminen on kuitenkin tär-keää sen voimakkaan paikallisen vaikutuksen takia. Vesistöjen kuormitus onkin vähentynyt 1990-luvun alun tasosta. Selvimmin 1990-luvun alkupuolen vesiensuojelutoimet alkavat jo teho-ta Pielisjoessa, johon johdeteho-taan mm. selluteol-lisuuden ja yhdyskuntien puhdistettuja jätevesiä.
Tämä näkyy myös siinä, että joki- ja järvivesi-en käyttökelpoisuus on 2000-luvun alun tieto-jen perusteella hieman parantunut 1990-luvun lopun tilanteeseen verrattuna. Vesiensuojelun tavoitteet yhdyskuntien ja kalankasvatuksen kuormituksen vähentämiseksi vuoteen 2005 mennessä ovat pääosin toteutuneet Pohjois-Karjalassa. Sen sijaan teollisuuden typpikuormi-tus ja kemiallinen hapenkulutyppikuormi-tus ovat kasvaneet vuodesta 1995. Turvetuotannon kuormituksen vähentämistavoitteet saavutettiin vuoteen 2003 mennessä, mutta vuosina 2003–2006 kuormitus on ollut kasvussa.
Rehevöitymiskehityksen torjumiseksi on kes-keistä saada vesistöjä suoraan kuormittavat sekä laskeuman kautta tulevat hajapäästöt kuriin.
Tämä on vesiensuojelun suuri haaste, sillä haja-kuormitus käsittää noin 90 % ihmistoiminnan aiheuttamasta typen ja fosforin kuormituksesta Pohjois-Karjalan vesistöihin. Maa- ja metsäta-louden sekä haja-asutuksen vesistöpäästöt ovat 68 % fosforin ja 43 % typen ihmistoiminnan ai-heuttamasta kuormituksesta. Laskeuman osuus tästä fosforikuormituksesta on 26 % ja typpi-kuormituksesta 45 %. Hajapäästöissä tavoittei-ta ei saavutettu, vaikka fosforikuormituksen arvioidaan pienentyneen 20–30 % 1990-luvun alusta. Vähennys on syntynyt enimmäkseen maa- ja metsätalouden kuormituksessa. Maa- ja metsätalouden voimakkaimmin kuormittamilla alueilla vesien laadun ei toistaiseksi ole havaittu parantuneen.
Pohjois-Karjalassa pohjavedet ovat erityisen tärkeitä, koska kaikki vesilaitokset käyttävät pohjavettä. Ohjelmakauden tavoitteisiin on pääasiassa päästy. Kokonaisvaltainen tarkastelu kiviaineshuollon ja pohjavesivarantojen turvaa-miseksi on juuri sellaista ohjaustoimintaa, mitä tarvittaisiin enemmän muussakin luonnon- ja ympäristönsuojelussa. Pilaantuneiden maiden kunnostuksia on myös tehty runsaasti.
Pohjave-86
sien suojelusuunnitelmia on laadittu, mutta eri toimijat tulisi saada sitoutumaan suunnitelmien selvityksiin ja ohjeisiin. Pohjavesivaroja uhkaa-vat myös monet tekijät ja lisätoimia tarvitaan niiden suojelemiseksi. Jatkuva rakentaminen ja Etelä-Suomen huvenneet kiviainesvarat ovat selviä uhkia etenkin tulevaisuudessa. Tarvit-taisiin myös lisäpanostusta pohjavesialueiden turvaamiseksi vaarallisten aineiden maantiekul-jetuksien tuoman onnettomuusriskin vähentä-miseksi sekä korvaavia liukkauden estoaineita maantiesuolalle.
Suositukset vesiensuojeluun
● Vesiensuojelupolitiikkaa leimaa keskittymi-nen sääntelyyn ja vesistöjen muutoksen seu-rantaan. Vesiensuojelu on haasteellista, koska suojelutoimia toteuttavat toimijat muun mu-assa maa- ja metsätaloudessa. Vesiensuojelussa olisi tarpeen ottaa entistä enemmän käyttöön myös muita politiikan ohjauskeinoja, kuten taloudellista ohjausta (tuet, verohelpotukset) ja suunnittelu- ja informaatio-ohjausta. Maa-kunnallisessa vesipolitiikan suunnittelussa olisi kiinnitettävä huomiota valtakunnallis-ten ohjelmien sopeuttamiseen maakunnan olosuhteisiin sekä sidosryhmien osallistumi-seen.
● Monista syistä johtuen on hankala seurata luotettavasti eri vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusta, varsinkin miten paljon toimenpi-de on vaikuttanut. Vesistöjen tilan kehityk-sestä voidaan kuitenkin jotain päätellä siitä, mikä vesistöihin vaikuttaa. Tässä tilanteessa onkin tärkeää tehdä eri vesiensuojelutoimen-piteitä suunnitellusti ja mahdollisimman te-hokkaasti. Lisäksi vesiensuojelun politiikkaa voidaan luotettavasti arvioida vain juuri siitä näkökulmasta, miten hyvin suunnitellut toi-menpiteet ovat toteutuneet.
● Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpano maakunnassa antaa hyvät edellytykset uuden-laisen vesiensuojelupolitiikan harjoittamiseen.
Järvistä ja joista on tekeillä ekologisen tilan luokittelu, jonka pohjalta voidaan vesiensuoje-lutoimia keskittää tärkeimmille ja kiireellisim-mille kohteille. Vesiensuojelussa otetaan myös enenevässä määrin huomioon kansalaisten mielipiteet esim. vesistöjen kunnostuksesta.
Kansalaisten ja viranomaisten toiminta tuli-si olla kuitenkin enemmän vuorovaikutteis-ta. Kansalaisten näkemykset järven tilasta ja mahdollisuuksista käyttää virkistäytymiseen ja ekologisen tilan luokka eivät aina välttämät-tä vastaa toisiaan. Myös kansalaisten tekemät pitkän ajan havainnot vesistöjen tilasta tulisi myös ottaa paremmin huomioon, esimerkiksi rantojen liettymisestä.
● Eri toimintojen (esim. maatalous, metsäta-lous, teollisuus, haja-asutus) vesiensuojelu-toimet suunnitellaan kokonaisuudeksi, johon eri toimijat sitoutetaan. Yhteistoiminnallisen suunnitteluprosessin sekä muun neuvonnan ja valistuksen ansiosta kaikki osapuolet ym-märtävät oman asemansa tärkeyden vesien-suojelussa.
● Haja-asutusta koskevasta jätevesiasetuksesta on tiedotusta lisättävä. Nykyisellä toteutus-vauhdilla asetuksen tavoitteisiin ei päästä.
Vaarana on myös, että siirtymäkauden vii-meisinä vuosina maarakennusala ei pysty hoi-tamaan kaikkia kohteita ja hinnat nousevat.
Luonnonsuojelu
Pohjois-Karjalan ympäristöohjelman luonnon-suojelutavoitteiden kohdalla on mahdollista arvioida, ovatko luonnonsuojelutoimia toteu-tettu tavoitteiden mukaisesti. Suojeluohjelmien tavoitteet luultavasti saavutetaan, toisin sanoen luonnonsuojeluohjelmat on toteutettu ympäris-töohjelmakauden loppuun mennessä.
Pettymyksenä voidaan pitää, että mm. Poh-jois-Karjalan suostrategian muodossa harjoitet-tu ohjaus ei ole täysin toiminut haluharjoitet-tulla tavalla.
Uhanalaisten kalalajien (Saimaan järvilohi, Saimaannieriä ja planktonsiika) säilyminen on turvattu istutuksin ja viljelyin. Myös lajien luon-taista kantaa ja elinkiertoa on yritetty palauttaa muun muassa järvilohen saamiseksi Lieksanjo-keen ja nieriä Pieliseen ja Höytiäiseen. Järvilo-hen palauttamiseksi Lieksanjokeen on kartoitet-tu toimenpiteitä, joita pitäisi kokeilla esimerkiksi hanketoiminnalla. Nieriän suojelu vaatinee vielä lisää tutkimus- ja kehittämisponnisteluja.
Uhanalaisten lajien suotuisan suojelutason saavuttamisen luotettava arviointi on käytän-nössä mahdotonta toteuttaa ympäristöohjelman arvioinnin yhtenä osana. Uhanalaisten eliölajien
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudetPohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
tilanteen muutoksista ei voida tehdäesimer-kiksi riistakolmiolaskennan tapaisia vuosittain toistuvia systemaattisia inventointeja. Niinpä uhanalaisten lajien tilanteen muutoksista edel-lisen viiden tai kuuden vuoden ajalta Pohjois-Karjalan alueella voidaan esittää vain erillisten tutkimustulosten tukemia asiantuntija-arvioita.
Suojelutoimien riittävyyttä tarkastellaankin val-takunnan tasolla. Lisäksi uutta toimintaohjel-maa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi vuosille 2008–2016 valmistellaan parhaillaan.
Suositukset
● Monimuotoisuuden edistämiseksi muun mu-assa hanketoiminnalla olisi tehtävä suunni-telma, jossa asetetaan tavoitetasot, tehdään esitys resurssien kohdentamisesta sekä mää-ritetään seurantamittarit. Toiminta suunnitel-laan yhdessä sidosryhmien kanssa ja toimijoi-den vastuut selvitetään.
● Pohjois-Karjalan ympäristöohjelmaa uusitta-essa vuonna 2010 on syytä ottaa huomioon uudet luonnon monimuotoisuutta edistävät ohjelmat. Näitä ovat ainakin tuleva moni-muotoisuuden toimintaohjelma (niin sanottu METSO II), lohistrategia ja Saimaan nieriän toimenpideohjelma.
● Metsälajien, vesistöjen uhanalaisten kalojen sekä maatalouden perinnebiotoopeista riip-puvaisten lajien lisäksi olisi ohjelmaan sisälly-tettävä toimet kotieläinten maatiaisrotujen ja viljelykasvien maatiaislajikkeiden monimuo-toisuuden turvaamiseksi.
● Luonnonsuojelun pehmeitä ohjauskeinoja (yhteen sovittavat strategiat) ja kannustimia (esim. METSO II) kehitetään edelleen.
Luontomatkailu
Pohjois-Karjalan ympäristöohjelman tavoittee-na on edistää luonnon virkistyskäyttöä ja sen soveltuvuutta ympäristöön. Ohjelman pyrki-mykset ovat yhdensuuntaisia valtakunnallisten tavoitteiden kanssa. Luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämisohjelmassa pyritään kaksinkertaistamaan alan työpaikkojen määrä vuoteen 2010 mennessä, kehittämään luonnossa toimimisen edellytyksiä ja säilyttämään luon-non vetovoimaisuus.
Luonnon virkistyskäytölle ja
luontomatkai-lulle ympäristöohjelmassa asetetut tavoitteet ja toimenpiteet liittyvät kestävyyden eri ulottu-vuuksiin (ekologisiin, sosio-kulttuurisiin ja ta-loudellisiin), vaikka ohjelmassa ei käytetäkään kestävän matkailun käsitettä. Ohjelman avulla pyritään parantamaan paikallisten asukkaiden ja matkailijoiden ulkoilu- ja retkeilymahdollisuuk-sia sekä edistämään ihmisten terveydentilaa. Sa-malla pyritään lisäämään tietoisuutta luonnosta ja arvostusta luontoa kohtaan, mikä parantaa esimerkiksi luonnonsuojelun toteuttamisedel-lytyksiä. Luonnossa liikkumisen esteettömyyttä painottamalla tavoitteena on luoda kaikille ih-misille mahdollisuuksia virkistäytyä luonnossa.
Erilaisia luontomatkailun muotoja kehittämäl-lä ja alueen tunnettavuutta lisäämälkehittämäl-lä pyritään myös edistämään maakunnan matkailuelinkei-noa ja luomaan sitä kautta tuloa ja työllisyyttä.
Ohjelmassa asetetaan luonnon virkistyskäy-tölle ja luontomatkailulle yleisluonteisia edis-tämistavoitteita, eikä toiminnan tuloksellisuu-den ja riittävyytuloksellisuu-den arviointi ole siten helppoa.
Pääsääntöisesti tavoitteiden voidaan kuitenkin katsoa olevan saavutettu, sillä useita ohjelmassa määriteltyjä toimenpiteitä on toteutettu tai niitä ollaan toteuttamassa lähiaikoina. Kaikkiin ta-voitteisiin sisältyy kuitenkin edelleen runsaasti kehittämismahdollisuuksia.
Pohjoiskarjalaisten ulkoilu- ja retkeilymah-dollisuuksia on edistetty turvaamalla kaavoituk-sessa virkistysalueiden ja polkureitistöjen riit-tävä määrä. Erityisesti pitkien yksisuuntaisten reittien kunnossapidossa on yhä ongelmia muun muassa voimavarojen puutteen vuoksi. Pohjois-Karjalan luonnonympäristön tunnettavuutta on parannettu esimerkiksi lisäämällä medianä-kyvyyttä ja julkaisemalla tietoa retkeilyreiteistä.
Suuria markkinointiponnistuksia on edelleen käynnissä, joten lähivuosina tunnettavuuteen liittyvät tavoitteet saavutetaan todennäköisesti nykyistä paremmin. Luontomatkailua on edis-tetty kehittämällä erilaisia palveluja ja reitistöjä lukuisissa hankkeissa, ja erityisryhmien mahdol-lisuuksia luonnossa liikkumiseen on parannettu.
Pohjois-Karjalan monipuolinen luonnonympä-ristö tarjoaa silti yhä runsaasti mahdollisuuksia kehittää luontomatkailua; potentiaaliin nähden luonto on puutteellisesti hyödynnetty matkai-lussa. Matkailuelinkeino ei yleensäkään ole vielä
88
noussut Pohjois-Karjalassa toivonkipinästä to-delliseksi tuohentuojaksi.
Pienimuotoinen luontomatkailukaan ei ole automaattisesti ekologisesti kestävää. Ympäris-töohjelman tavoitteena on minimoida haitalliset ympäristövaikutukset ohjaamalla virkistyskäyt-töä ja matkailua kestäville alueille sekä vähen-tämällä ympäristöhaittoja itse kohteissa ja mat-kailuyrityksissä. Luonnon vetovoimaisuuden säilyminen on tärkeää elinkeinon menestymis- ja kehittymismahdollisuuksienkin turvaamiseksi.
Luontomatkailun ekologiseen kestävyyteen liittyvät tavoitteet on osittain saavutettu. Kestä-vä kehitys sisältyy yleisluonteisena ohjenuorana myös maakunnan uuteen matkailustrategiaan.
Käytännön toimenpiteitä olisi kuitenkin edel-leen mahdollista kehittää paljon. Esimerkiksi ympäristöasioiden hallintajärjestelmiä ei ole juuri otettu käyttöön matkailuyrityksissä. Mat-kailustrategiassa lähivuosiksi suunniteltu ympä-ristökatselmus ja ympäristöohjelmatyö saattavat kuitenkin parantaa tilannetta tämän ohjelma-kauden aikana. Koska osaa matkailuyrittäjistä on hyvin haasteellista motivoida kestävyyden kehittämiseen, olisi tärkeää ohjata ja opastaa yritysten toimintaa juuri yhteishankkeiden tai yrityskohtaisen neuvonnan avulla.
Suositukset
● Pohjois-Karjalan luontomatkailua tulisi ke-hittää aktiivisesti kestävän käytön periaat-teiden mukaisesti. Tällä on jo nyt ja edelleen lisääntyvässä määrin tulevaisuudessa selvä imagollinen ja taloudellinen merkitys.
● Retkeilyreitistöjen kunnossapitoon tulee kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota.
Vastuu rakenteista, jätehuollosta ja reitin kun-nossapidosta on vastuutettava selvemmin.
Matkailuyrittäjien pääsyä reittien ja vesistöjen käyttäjiksi on helpotettava sitovin ja pitkä-jänteisin sopimuksin. Reitistöjen kulumista tulee seurata järjestelmällisesti. Mikäli reitit kuluvat liiaksi, on reitin linjausta muutettava tai kävijöitä ohjattava muille reiteille. Reittien luonnonmaisemat on turvattava joko sopi-muksin tai ne on hankittava valtiolle luon-nonsuojelutarkoitukseen.
● Monet maakunnan kulttuurihistorialliset ja -maisemalliset kohteet ovat kokonaan
hyödyn-tämättä matkailussa. Reitistöjä ja luontomat-kailupalveluja tulisikin kehittää, jotta myös nämä kohteet voitaisiin ottaa aktiivisempaan käyttöön ja saada lisätuloja esim. maatilamat-kailuun.
Ihmisen elinympäristö
Ohjelman tavoitteeksi on asetettu kulttuurihis-toriallista ja maisema-arvoista huolehtiminen kaavoituksessa ja rakentamisessa. Tavoitteina ovat lisäksi maisemanhoidon ja ekologisen ra-kentamisen edistäminen, toimijoiden yhteistyön ja tiedonsaannin lisääminen sekä aluearkkitehti-järjestelmän perustaminen. Ihmisen elinympä-ristön suojeluun kuuluvat myös liikenteen, teol-lisuuden, energiantuotannon ja yhdyskuntien ympäristörasituksen, kuten päästöjen ja jättei-den, vähentäminen.
Ohjelman tavoitteet ovat toteutuneet useim-milta osiltaan ainakin jossain määrin: maise-ma-arvot ja rakennusperintö otetaan huomioon kaavoituksessa, inventointeja on tehty, samoin maisemanhoitohankkeita, rakennusten perus-korjausta sekä koulutusta on pyritty kehittä-mään. Maisema-arvojen huomioon ottaminen muun muassa pellonmetsityksessä ja metsäta-loustoimissa on ohjeistettu. Toiminnan tulok-sellisuutta ja riittävyyttä on kuitenkin vaikea arvioida. Tiedonsaantia on lisätty jonkin verran, kuitenkaan toteuttamatta on kokonaan toimen-pidettä kattavasta perinne- ja kulttuuriympäris-töt ja -rakennukset sekä -rakenteet sisältävästä tietokannasta. Perinnerakentamisen koulutusta on lisäksi kehitetty hankkein, mutta alan kou-luttaminen ei näytä vakiintuneen alan oppilai-toksiin. Ekologisen rakentamisen edistyminen vaikuttaa myös hyvin vähäiseltä. Perinneraken-tamisen ja ekologisen rakenPerinneraken-tamisen kannalta merkittävää aluearkkitehtijärjestelmää ei ole pe-rustettu.
Ympäristöohjelmassa yhdyskuntasuunnitte-lun ja liikennesuunnitteyhdyskuntasuunnitte-lun alat kohtaavat kahdes-sa kysymyksessä: eri väestöryhmien liikkumisen edellytyksien oikeudenmukainen turvaaminen (esteettömyys, syrjäseutujen asukkaat) ja liiken-teen haittavaikutusten vähentäminen (päästöt, melu, turvallisuusongelmat). Liikkumisen edel-lytyksiä parannetaan suunnittelulla ja joukkolii-kennettä kehittämällä. Päästöjen vähennykseen
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudetPohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet
pyritään yhdyskuntasuunnittelulla kevyt- jajoukkoliikennettä suosimalla, liikkumistarvetta vähentämällä sekä yhdyskuntarakennetta eheyt-tämällä. Meluhaittoja ehkäistään suunnittelulla ja vähennetään tarvittaessa meluesteillä. Turval-lisuutta lisätään nopeusrajoituksilla ja uudella infrastruktuurilla. Tavoitteiden saavuttamiseksi on lisätty yhteistyötä muun muassa yleiskaavoit-tamalla useammasta kunnasta muodostuvia alu-eita samanaikaisesti. Useimmissa tavoitteissa on edetty ympäristöohjelman mukaisesti.
Maantieliikenteen hiilidioksidi- ja ilokaasu-päästöt ovat kasvaneet. Tavoite vähentää pääs-töjä ottamalla käyttöön uutta tekniikkaa ei ole edennyt. Ohjelmakauden aikana tavoitteessa mahdollisesti edetään, mikäli fossiilisia liiken-nepolttoaineita aletaan korvata merkittävästi biopolttoaineilla tai osa autokannasta vaihtuu nykyistä huomattavasti vähäpäästöisemmäksi tai päästöttömäksi. Maantieliikennemäärät ovat kasvaneet keskimäärin lähes 3 % vuodessa vuo-sina 2001–2005. Junayhteyksien kehittyminen on ollut kaksijakoista. Ratayhteydet ovat paran-tuneet Joensuu–Helsinki välillä, mutta yhteys Enoon on edelleen sähköistämättä. Rautatie-kuljetusten osuus teollisuuden kuljetuksista on kuitenkin hienoisesti noussut. Toisaalta pohjois-karjalaisten mielestä yöjunavuorojen lakkautta-minen syyskuussa 2006 on heikentänyt joukko-liikenneyhteyksiä merkittävästi.
Teollisuuden ja energiantuotannon ilman-päästöjen vähentämistavoitteet on saavutettu hyvin. Rikkidioksidin, typenoksidin, fossiilisen hiilidioksidin päästöt ja hiukkaspäästöt ovat vä-henemässä. Tavoitteet ilmanlaadun ja rikkilas-keuman osalta on myös saavutettu.
Ohjelman tavoitteet bioenergian edistämi-sessä on myös saavutettu. Bioenergian käyttöä edistetään neuvontatoimin. Biokaasua tuotetaan energiakäyttöön Kontiosuon kaatopaikalla ja Kuhasalon jätevesipuhdistamolla. Energiantuo-tannon lisäksi hyötyjä saavutetaan metaanipääs-töjä vähentämällä. Puun käytön lisäksi muun muassa ruokohelven kasvatusta energiaksi on lisätty. Maakunnallisen bioenergiaohjelman mukaan suurin energiapotentiaali on hakkuu-tähteissä ja pienpuussa.
Määrälliset jätehuollon tavoitteet on savutet-tu teollisuuskaatopaikkojen kohdalla mutta ei
yhdyskuntajätteen. Yhdyskuntajätteen hyöty-käyttöaste oli vuoden 2005 jätetietojen mukaan noin 42 %, kun tavoitteeksi on asetettu 70 %.
Kaatopaikkojen ympäristövaikutusten vähen-tämisen tavoite on saavutettu kaatopaikkojen hoidon ja sulkemisen suunnittelun ja valvon-nan avulla. Keräyspisteisiin kaatopaikoille on kehitetty tavoitteen mukaisesti jätelajien lajitte-lumahdollisuus. Jätehuollon keskittämisestä on toisaalta seurannut jätehuollon järjestämisen ja valvonnan vaikeuksia kunnille. Kun kaatopaikat ovat kaukana, on jätteitä alettu aiempaa enem-män hylätä teiden varsille. Saastuneiden maiden käsittelymahdollisuudet ovat toteutuneet ohjel-man mukaisesti Joensuuhun ja Outokumpuun.
Teollisuuden jätteestä huomattava osa käytetään energiaksi. Polttokelpoisen yhdyskuntajätteen energiakäyttö on toistaiseksi pysähdyksissä. Ta-voitteeksi asetettu jätevalistustyö ja sen rahoi-tuksen järjestäminen ei ole toteutunut.
Pohjois-Karjalan ympäristöohjelmassa ei ole asetettu määrällisiä tavoitteita muiden kas-vihuonekaasujen kuin hiilidioksidin vähentä-miselle ja kaikkia kasvihuonekaasupäästöjä ei ole tilastoitu maakuntakohtaisesti. Nyt tehdyn päästöinventoinnin mukaan maakunnan kas-vihuonepäästöt olivat vuonna 2004 asukasta kohti noin 40 % alhaisemmat kuin Suomessa keskimäärin ja noin 15 % alhaisemmat kuin EU-maissa keskimäärin. Erillislämmityksen ja lii-kenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat kuitenkin samalla tasolla tai korkeammat kuin Suomessa keskimäärin. Kokonaistilanne ei ole myöskään parantunut – 2000-luvulla Pohjois-Karjalan kasvihuonepäästöt ovat pysyneet samalla tasol-la.
Suositukset
● Kaavoituksen ja liikennesuunnittelun vaiku-tus kestävän kehityksen ja ekotehokkuuden edistämisessä olisi arvioitava omana hank-keenaan, jossa myös kehitetään kokonaisuu-den kannalta sopivat arviointimittarit. Ar-vioinnissa pitäisi liikenteen vähentämisen lisäksi ottaa huomioon myös kulttuuri- ja maisema-arvot, luonto- ja virkistysarvot sekä asumisviihtyisyys. Esimerkiksi vaikka useat liikenteen vähentämiseen tähtäävät yhdys-kuntarakenteen kehittämiseen liittyvät
ym-90
Sidosryhmien joukossa ympäristöohjelmaa pidetään tarpeellisena. Sen tunnettuudessa ja käyttökelpoisuudessa sidosryhmien ja jopa
Sidosryhmien joukossa ympäristöohjelmaa pidetään tarpeellisena. Sen tunnettuudessa ja käyttökelpoisuudessa sidosryhmien ja jopa