Kestävän kehityksen edistäminen ja yhdyskuntasuunnittelu

Ekotehokkuus merkitsee yhdyskunnissa muun muassa energian ja luonnonvarojen kulutuksen sekä jätteiden synnyn minimoimista. Samalla se mahdollistaa ekologisesti mielekkään elämisen ja toimintatavat. Yhdyskuntien ekotehokkuutta voidaan lisätä eheyttämällä⁷. Yhdyskuntaraken-teen tiivistämisen tavoitYhdyskuntaraken-teena on suunnata kas-vu ja kasaantuneet rakentamispaineet olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisälle, kiinteästi sen jatkumoksi tai erillisiksi tiiviiksi satelliittiyh-dyskunniksi. Tiivistämiseen liittyvistä laadulli-sista vaatimuklaadulli-sista puhutaan eheyttämisenä. Se korostaa yhdyskuntien kokonaisvaltaista kehit-tämistä nojautuen jo olemassa oleviin voima-varoihin. Kun tiivistämisellä yleisesti voidaan saavuttaa mm. liikennepäästöjen ja -melun vä-henemistä, paikallisesti nämä haitat voivat li-sääntyä. Onnistunut eheyttämispolitiikka luovat asuin- ja asiointiympäristön, joka on viihtyisä, mahdollistaen virkistyksen ja hyötyliikunnan.

Yhdyskuntasuunnittelun ympäristöterveys-näkökulmat eivät kuitenkaan ole enää pelkäs-tään ympäristönsuojelun näkökulmasta tärkei-tä, vaan myös niiden merkitys taloudellisen kehityksen kannalta on huomattu. Myös alueen imago on tärkeä. Paikan identiteetillä ja ima-golla on merkitystä asukkaiden hyvinvoinnil-le. Vahva paikallisidentiteetti saattaa parantaa asukkaiden itsetuntoa, tukea sosiaalisia tuki-verkostoja ja edistää terveyttä. Paikan taju on kumuloituva ominaisuus, joka muuttuu sitä syvemmäksi mitä pidempään jollakin paikalla on asuttu.

Näihin voidaan ja myös pyritään

suunnitte-lulla vaikuttamaan. Voidaan jopa pyrkiä suun-nittelemaan innovatiivisia ympäristöjä, joilla houkutellaan alueelle taloudellisia pääomia. Tä-hän pyritään suunnittelemalla houkuttelevaa, vi-rikkeellistä, ja toiminnallista kaupunkiympäris-töä. Tärkeää ovat elinympäristön laatu, korkea-tasoiset lähipalvelut ja riittävä kulttuuritarjonta.

Tärkeitä tekijöitä ovat myös turvallisuus, su-vaitsevaisuus ja tasa-arvoisuus. Susu-vaitsevaisuus merkitsee paitsi sopuisuutta eri väestöryhmien kesken sekä myös viranomaisilta positiivista ohjausta. Liiallinen kieltävä viranomaisohjaus luo ahdasmielisyyttä. Tasa-arvoisuutta ediste-tään muun muassa yhdyskuntasuunnittelussa toteutettavalla sosiaalisella sekoittamisella. Yh-dyskuntien sosiaalinen tasapaino edellyttääkin julkiselta hallinnolta heikoimmista alueista huo-lehtimista.

Pohjois-Karjalan maakuntaohjelma⁶ nimeää alueen toimintaympäristön varsinaisiksi veto-nauloiksi koulutusjärjestelmän, osaamisraken-teet, saavutettavuuteen liittyvän infrastruktuu-rin, kilpailukykyisen palvelujärjestelmän, hyvän ympäristön ja kansainvälisyyden. Ohjelmassa edistetään yhdyskuntien ekotehokkaiksi kehittä-mistä ja ekologisesti kestävää maaseudulla asu-misen ja käytön edistämisestä. Ensimmäinen tarkoittaa, että rakennettu ympäristö, maisemat, kulttuuriympäristön historialliset kerrostumat ja monimuotoinen luonto edistävät elinympä-ristön laatua, viihtyisyyttä ja vetovoimaisuutta.

Jälkimmäistä puolestaan tuetaan vesi-, jätevesi ja jätehuollon investointeja tukemalla sekä kehittä-mällä uusien ympäristöteknologioiden ja -mene-telmien kehittämistä ja soveltamista.⁶ Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, monipuolis-ten luontokohdeverkostojen ja hiljaismonipuolis-ten alueiden hyödyntäminen luontomatkailussa ja -kasvatuk-sessa nähdään myös elinkeinojen kehittämisen mahdollisuutena.

Maakunnan kehittämisstrategiassa painote-taan saavutettavuuden ja infrastruktuurin pa-rantamista. Ympäristönsuojelun näkökulmasta tilanne on kaksitahoinen. Tietoliikenneyhte-yksien parantaminen luo mahdollisuuksia lii-kenteen ja liikkumistarpeen vähentämiseksi.

Toisaalta panostus maantie-, lento- ja rautatie-liikenneyhteyksiin lisäävät liikennettä ja tätä kautta liikenteen aiheuttamia päästöjä ja

Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet ja. Ohjelmassa⁶ mainitaankin joukkoliikenteen

kehittäminen tärkeänä keinona kompensoida liikennemäärien ja -päästöjen kasvua.

Keskeinen kysymys nouseekin siitä, että vaikka yhdyskuntasuunnittelussa on saavutettu tavoitteet yhteistyön lisäämisestä, liikennejär-jestelmien kehittämisestä ja tiiviistä kaavoitta-misesta tästä huolimatta liikennemäärät ja ener-giankulutus ovat lisääntyneet. Toisin sanoen aluekehitys ei ole ollut ekotehokasta⁶.

Ympäristöohjelman yleisen tason tavoite on, että kaavoitus ja muu maankäytön suunnittelu toteutetaan kestävää kehitystä edistävällä ta-valla kustannuksia ja luonnonvaroja säästäen.

Jotta tämän tavoitteen toteutumisesta saataisiin todellinen kuva, joka auttaisi myös yhdyskun-ta- ja aluekehityssuunnittelun kehittämisessä, olisi tästä tehtävä oma arviointinsa. Arviointi pitäisi tehdä kahdella tasolla. Ensinnäkin pitäisi

tarkastella, miten kaava toteuttaa ympäristöoh-jelman tavoitteet, kuten kulttuurihistoriallisten kohteiden ja arvokkaiden maisemien hoidon, lii-kenteen vähentämisen, virkistys- ja luontoarvo-jen huomioon ottamisen ja ympäristönsuojelun.

Seuraavassa vaiheessa olisi arvioitava kaavan toteutumista. Esimerkiksi, jos kaavaan on tehty varaus joukkoliikenteen vaatimalle rakenteelle, mutta rakenneinvestointi ei toteudu, liittyy on-gelma muualle kehittämispolitiikan, yhdyskun-tasuunnittelun tai elinkeinoelämän ja markki-noiden rakenteen puolelle. Liikenteen kohdalla olisikin arvioitava: 1) Ovatko panostukset jouk-koliikenteeseen riittävät kompensoimaan kasva-van liikkumisen ja liikkumistarpeen haitat? 2) Onko yhdyskuntarakenteen kehittämisellä on-nistuttu aidosti vähentämään liikkumistarvetta ja liikennettä?

146

LARMOLA, T.

, LESKINEN, L. A.

,

TENHUNEN, J.

, TYNI, P.

JA LESKINEN, P.

a J^{OENSUUN YLIOPISTO}, ^EKOLOGIAN TUTKIMUSINSTITUUTTI

b S^UOMEN YMPÄRISTÖKESKUS

c METSÄNTUTKIMUSLAITOS

3 ALUEELLINEN YMPÄRISTÖANALYYSI

Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet

kuormittavia toimintoja ja tekijöitä 1990-luvun lopulla⁵. Menetelmää on sen jälkeen käytetty muun muassa Kymenlaakson maakunnan ym-päristöindikaattoreiden valinnassa⁶ sekä Lou-nais-Suomen ja Uudenmaan ympäristöohjelmia laadittaessa.

3.2 Ympäristövaikutusten mallintami-nen – esimerkkinä kasvihuonekaasu-päästöt

Tenhunen, J. ja Larmola, T.

Elinkaariarviointia käytetään, kun halutaan tunnistaa tuotteiden ympäristösuorituskyvyn parantamismahdollisuuksia tuotteiden elinkaa-ren eri vaiheissa tai kun halutaan esimerkiksi valita olennaisia ympäristösuorituskyvyn indi-kaattoreita ja niiden mittausmenetelmiä. Elin-kaariarviointi käsittelee tuotteen mahdollisia ympäristövaikutuksia koko sen elinkaaren ajan:

raaka-aineen hankinnasta tuotantoon, käyttöön, käytöstä poistoon, kierrätykseen ja jätteiden loppusijoitukseen. Vaikutuksia aiheuttavat esi-merkiksi luonnonvarojen käyttö ja päästöt ym-päristöön.

Alueellinen ympäristöanalyysi eroaa joiltakin keskeisiltä osin elinkaariarvioinnista. Ympäris-töanalyysissä ei ole elinkaariarvioinneissa käy-tettyä toiminnallista yksikköä, jota kohti päästöt ja muut kuormittavat tekijät lasketaan. Ympä-ristöanalyysissä ei myöskään tutkita yksittäisiä tuotteita vaan ympäristöä kuormittava tieto ke-rätään merkittävimmistä toimijoista ja yhdiste-tään toimintosektoreittain.

Alueellista ympäristövaikutusten arviointi-mallia voidaan kuvata hierarkkisella kaaviolla (kuva 3.2.1). Tehtävänä on vertailla erilaisten toimintojen merkitystä ympäristövaikutusten aiheuttajina. Vertailtavat toiminnot muodostu-vat alueen toimintosektoreista, jotka aiheuttamuodostu-vat erilaisia päästöjä sekä luonnonvarojen vähe-nemiseen ja maankäyttöön liittyviä vaikutuk-sia. Toimintosektorit muodostavat hierarkian alimman tason. Toimintosektorien aiheuttamat päästöt ja muut kuormitustekijät (esimerkiksi maankäyttöön liittyvät ympäristöä muuttavat toimenpiteet) sijoitetaan hierarkian seuraavalle tasolle ja ne muodostavat lähtötiedon