5 Tulokset
5.3 Vuorovastaavan tehtävät päivystyshoitotyössä
5.3.4 Yhteistyö
Sairaanhoitajat kuvasivat yhteistyön merkittäväksi tehtäväksi vuorovastaavan työssä. Vuoronsa aikana vuorovastaavat tekivät yhteistyötä niin yksikön kuin organisaation sisällä ulottuen myös organisaation ulkopuolisiin yhteistyötahoihin. Tiimityön merkitys korostui päivystyshoitotyössä.
”Tänä päivänä enemmän ja enemmän sillä tavalla havannoi sen, että tää on kuiten-kin tiimityötä. Kukaan meistä ei pystyis tekee tätä koko hommaa yksin, et tähän tar-vitaan nää kaikki ihmiset, jotka täällä on, fyssarit ja laitoshuoltajat, lääkärit ja hoita-jat.” (H7)
Yhteistyö omassa yksikössä
Toimiessaan vuorovastaavina sairaanhoitajat toivat esille yhteistyön etenkin yksikön lääkäreiden kanssa, mikä vaikutti koko yksikön toiminnan hallintaan. Sairaanhoitajat kertoivat, että lääkärit toimivat tarvittaessa heidän taustatukenaan. Yhteistyötä lääkäreiden kanssa kuvattiin
Ohjaaminen Tiedon jakaminen
Vuorovastaavalta kysyminen Tiedonkulun varmistaminen
Konsultaatiopuhelut
Tiedonhaussa ohjaaminen
Laitteisiin liittyvä ohjaus Laitteiden
käyttäminen Vikatilanteet
Osaamisen varmistaminen Kysymällä hoitajilta
Tilanteen tarkastelu
keskustelemisena potilaisiin liittyvissä asioissa, epäselvien asioiden konsultoimisena, päätöksen-teon tukena erityisemmissä tilanteissa ja ruuhkatilanteen arvioimisena. Sairaanhoitajat kertoivat keskustelevansa lääkäreiden kanssa esimerkiksi potilaiden sijoitteluun tai hoitopaikan valintaan liittyvistä asioista ja kokivat saavansa heiltä apua tarvittaessa. Lääkäreiden kanssa pohdittiin vä-lillä myös uusia ohjeita. Ruuhkatilannetta vuorovastaava arvioi yhdessä lääkärin kanssa, milloin esimerkiksi kutsutaan lisää henkilöstöä töihin.
”Jos tulee jotain erityistä, niitten (lääkäreiden) kanssa tehdään sit niit päätöksii. ” (H2)
”Jos on kysyttävää jostain potilaasta, vaikka sijoittelusta tai hoitopaikasta tai muusta, niin kyllä ne (lääkärit) hyvin kuuntelee ja neuvoo.” (H3)
”…ruuhkatilanteen arvioiminen ja sitten yhteistyössä sisätautipäivystäjän tai tk-päi-vystäjän kanssa miettiä, että milloin kutsutaan puhelinpäivystäjiä paikalle tai sitten niitä lisäkäsiä hoitajamiehistöön.” (H4)
Yhteistyö lääkäreiden kanssa kuvattiin pääasiassa toimivaksi. Lääkäreiden ja vuorovastaavien vä-lillä koettiin olevan kollegiaalinen ilmapiiri ja molemmat kunnioittivat toistensa työtä. Yhteistyö oli saumatonta etenkin päivystyksessä pitkään toimineiden lääkäreiden kanssa, jotka tunsivat päivystyksen toimintatavat. Toisinaan yhteentörmäyksiä saattoi tulla riippuen esimerkiksi lääkä-rin persoonasta tai lääkäreiden kanssa, jotka työskentelivät enemmän muissa päivystyksissä.
”Mä koen, et täällä on tosi hyvä kollegiaalisuus lääkäreiden ja hoitajien välillä, että kunnioitetaan toinen toistemme työtä ja yhteistyö on helppoo.” (H5)
”Välillä ehkä saattaa tulla jotain väärinymmärryksiä, jos on vaikka semmosia lääkä-reitä, jotka tekee paljon muissa päivystyksissä töitä, et muualla ehkä toimitaan eri tavalla.” (H9)
Lääkäreiden lisäksi sairaanhoitajat toivat esille yhteistyön merkityksen triagehoitajien kanssa, jotka ottivat vastaan käveleviä potilaita päivystyspoliklinikalla. Tarvittaessa vuorovastaavat auttoi-vat triagehoitajia hoidon tarpeen arvioinnissa päivystyspoliklinikan potilasmäärän lisääntyessä ja jonon muodostuessa. Jos kävelevät potilaat tarvitsivat vuodepaikkaa, meni heidän sijoittami-sensa vuorovastaavan kautta.
”Varsinkin just triagehoitajat siinä etulinjassa, jotka ottaa käveleviä vastaan siitä luu-kulta niin heidän kans tehdään paljon yhteistyötä.” (H1)
”Siinä autetaan myös tarvittaessa sitä triagehoitajaa, jos siinä on hirvee jono tai muuta. Vähän niin kuin molemmin puolin yhteistyötä. ” (H3)
Yhteistyö kollegoiden kanssa kuvattiin kollegiaalisena, mikä ilmeni avoimena keskusteluna, tois-ten arvostamisena ja hyvänä yhteishenkenä. Sairaanhoitajien mukaan vuorovastaavan ja henki-löstön välillä ei esiintynyt hierarkkisuutta. Toisinaan sairaanhoitajat saattoivat kuitenkin kokea, että vuorovastaavan päätöksiä kyseenalaistettiin tai työrauha häiriintyi.
Vuorovastaavan tehtäviä kuvatessaan sairaanhoitajat eivät tuoneet suoranaisesti esille yhteis-työtä osastonhoitajan kanssa. Erikseen tästä kysyttäessä he kuitenkin kertoivat, että osastonhoi-tajan kanssa pystyi keskustelemaan avoimesti ja paikalla ollessaan hän auttoi vuorovastaavaa esimerkiksi selvittämällä epäselviä asioita. Tarvittaessa hän puuttui ongelmakohtiin. Tiedonkulku osastonhoitajan ja vuorovastaavan välillä koettiin toimivaksi.
Lisäksi paikalla ollessaan osastonhoitaja tai apulaisosastonhoitaja huolehtivat riittävästä henki-löstömäärästä. Osastonhoitajan tai apulaisosastonhoitajan läsnäolon koettiin tuovan turvallisuu-den tunnetta vuorovastaavan työhön. Yhteistyön toimivuus osastonhoitajan ja vuorovastaavan välillä koettiin pääasiassa positiivisena ja työnjaon kuvattiin olevan selkeä.
”Kyl silt voi aina apuu kysyä ja yleensä se yrittää niitä vastauksia löytää.” (H2)
”Jos on jotain ongelmakohtia niin kyl niihin aina puututaan.” (H6)
”Kyl itellä on paljon turvallisempi olo kun osastonhoitaja tai joku noista apulaisosas-tonhoitajista on paikalla.” (H3)
Pääsääntöisesti haastateltavat kokivat, että osastohoitaja antoi työrauhan vuorovastaaville ja luotti heidän toimintaansa. Toisaalta osa vastaajista toivoi, ettei osastonhoitaja puuttuisi liikaa kenttätyöhön. Joskus vuorovastaavat kokivat, ettei osastonhoitaja luottanut täysin heidän
toimintaansa ja pyrki ohjailemaan vuorovastaavaa. Lisäksi yksi haastateltavista toi esille, että vä-lillä osastonhoitaja olettaa vuorovastaavan hoitavan vastuualueensa tehtäviä muun työn ohella.
”Nauttis osastonhoitajan luottamusta sillä tavalla, että kun ite toimii vuorovastaa-vana niin osastonhoitaja ei tuu siihen kenttätyöhön hirveesti puuttumaan vaan luot-taa siihen, että se on vuorovasluot-taavalla hallinnassa. Ja näin mä koen, et se on mulla ainakin vuorovastaavana ollut.” (H5)
”Koen, että joskus osastonhoitaja ehkä pyrkii tulemaan siihen niinku väliin tai ohjaa-maan vuorovastaavaa tai vaikka niinku ei ehkä osastonhoitajalla oo kaikkee sitä tie-too, mikä sillä hetkellä vuorovastaavalla on.” (H9)
Yhteistyö opiskelijoiden sekä potilaiden ja omaisten kanssa koettiin vähäiseksi sairaanhoitajien toimiessa vuorovastaavina. Haastateltavat kertoivat, että harjoittelujakson aikana opiskelijoilla oli mahdollisuus olla vuorovastaavan mukana yleensä 1–2 työvuoron ajan. Opiskelijan oppimi-sen kannalta vuorovastaavan kanssa toimimista ei koettu mielekkäänä, sillä opiskelijat olivat siinä sivustaseuraajan roolissa.
”Kyl ne tykkää siin olla, mut se on opiskelijoille ehkä vähän semmonen karu paikka, kun ne ei ite pääse, ne on ainoastaan tarkkailijan ominaisuudessa siinä.” (H2)
”Vuorovastaavan paikka tietysti on ehkä opiskelijalle sillai vähän tylsä, et siinä on ehkä se yks päivä mitä vois siinä käyttää, koska muutenhan se menee se opiskelijan harjoitteluaika vähän hukkaan siinä.” (H6)
Sairaanhoitajat toivat esille, että potilaiden ja vuorovastaavan kontaktit rajoittuvat pääsääntöi-sesti tulotilanteeseen. Yhteistyö omaisten kanssa ilmeni lähinnä yhteystietojen tarkastamisena ja ohjaamisena päivystyksen toimintatavoista. Potilaisiin liittyvät asiat omaiset hoitavat ensisijai-sesti omien hoitajien kanssa. Toisinaan vuorovastaavat joutuivat kuitenkin puuttumaan omais-ten epäasialliseen käyttäytymiseen. Tällöin vuorovastaavat pyrkivät keskustelemaan ja selvittä-mään asian omaisten kanssa sekä rauhoittelemaan heitä.
”Joskus tietysti ihan siinä tullessakin jo omaisten kanssa joudutaan käymään jotain asioita läpi, mitä täällä saa tehdä ja mihin täällä saa mennä.” (H1)
”Omaisella voi olla aivan erilaiset toiveet, kun mitä meillä on toimintatavat niin sitten voi tulla kyllä ristiriitoja.” (H8)
Yhteistyö yksikön ulkopuolelle
Vuorovastaavan tehtävistä nousi esille myös yksikön ulkopuolelle kohdistuva yhteistyö etenkin muiden yksiköiden sekä kotihoidon, palvelutalojen ja kaupungin sairaaloiden kanssa. Sairaanhoi-tajat kertoivat osallistuvansa vuorovastaavien päivittäispalavereihin niin omassa sairaalassa kuin sairaala-alueen toisessa päivystyksessä. Lisäksi vuorovastaavat olivat vuoronsa aikana useita ker-toja yhteydessä osastoille sen hetkisen tilanteen ja potilaspaikkojen selvittämiseksi.
Vastausten perusteella yhteistyön toimivuuteen osastojen kanssa vaikuttivat vuorokauden aika, ruuhkatilanteet ja käyttäytyminen puolin ja toisin. Päiväaikaan yhteistyön koettiin olevan suju-vampaa kuin päivystysaikana. Osa sairaanhoitajista koki, etteivät kaikki osastot ymmärtäneet ruuhkatilannetta. Toisaalta päivystyksessäkään ei välttämättä ymmärretty, miten ruuhka vaikutti osastoilla. Toiset haastateltavat olivat puolestaan sitä mieltä, että osastot joustivat ja heidän kanssaan pystyi keskustelemaan paikkojen saamiseksi. Joidenkin osastojen kanssa yhteistyön koettiin olevan sujuvampaa. Lisäksi yhteisten sääntöjen noudattamisen koettiin helpottavan yh-teistyötä, kun osastojen epäviralliset ohjeet saattoivat puolestaan hankaloittaa sitä.
”Ruuhkatilanne on sellanen, mitä kaikki osastot ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa ja se on kyllä hankala tilanne sillon.” (H1)
”Et silloin jos päivystyksessä on ruuhkaa ja painetta niin sit sitä on myös osastoilla ja sit tavallaan sitä pitää mun mielestä ymmärtää puolin ja toisin.” (H4)
”Sit tää heidän (osastojen) ohjeistus, mikä on ollut ehkä just puheasteella, mut mi-tään mustaa valkoisella ei ole, niin on staassannut sitä toimintaa, jossa on sit tullut jotain tämmöstä konfliktitilannetta.” (H6)
Yhteistyö kotihoidon, palvelutalojen tai muiden vastaavien kanssa ilmeni pääasiassa konsultaa-tiopuheluina. Vuorovastaavat ohjasivat ja neuvoivat sekä selvittivät puhelimitse monia asioita.
Vaikka konsultaatiopuheluita oli uudelleen järjestely ja niihin oli saatu tukea geriatrilta, kokivat vuorovastaavat, että puheluita tulee edelleen paljon. Päivystysaikana vuorovastaavat järjestivät myös kaupungin sairaalaan odottaville potilaille hoitopaikkoja, sillä jonohoitajaa ei ollut päivys-tysaikana.
”Tulee puheluita kaikista eri yksiköistä ja kysytään neuvoa ja sitten yritetään miettiä, että miten voidaan auttaa.” (H3)
”Kaupungin sairaalan kanssa tietysti myös hyvin yhteistyötä siinä, että sitten kun tu-lee kaupungin sairaalaan odottaja niin sit soittaa sinne päivystäjälle päivystysaikaan, kun jonohoitaja ei enää oo.” (H6)
”Työnkuvaan kuuluu kans, palvelutaloista ja kotihoidoista soitetaan konsultaatiopu-heluita ja niihin vastaaminen.” (H9)
Konfliktitilanteiden ratkaiseminen
Vain kaksi sairaanhoitajaa kuvasi konfliktitilanteiden ratkaisemisen vuorovastaavalle kuuluvaksi tehtäväksi. Suurin osa sairaanhoitajista oli kuitenkin sitä mieltä, että vuorovastaavalla oli merkit-tävä rooli erimielisyyksien hallinnassa etenkin osastonhoitajan poissa ollessa, kun siitä erikseen heiltä kysyttiin. Sairaanhoitajat kertoivat, että virka-ajan ulkopuolella vuorovastaavan tulee puut-tua konfliktitilanteisiin riippumatta siitä, esiintyykö niitä hoitajien tai eri ammattiryhmien kesken.
Yksi haastateltava toi kuitenkin esille, että päivystysaikaisten erimielisyyksien selvittäminen kuu-luu osastonhoitajalle virka-aikana, jos työntekijät eivät pysty niitä keskenään ratkaisemaan eikä kyseessä ole mikään katastrofaalinen asia.
”Vuorovastaava on se, joka niihin puuttuu siinä vaiheessa sillon, kun ei ole esimiestä paikalla.” (H1)
”Kyllä meillä on puhuttu siitä, on mun mielestä yhtenäinen sopimus, että jos on kon-fliktitilanne täällä, sanotaan vaikka kahen työntekijän kesken tulee konflikti, niin se on sit semmonen, mikä päivystysaikaan vuorovastaavan kans pitäis saada selvitet-tyä.” (H5)
Suurin osa sairaanhoitajista kertoi, ettei ollut koskaan joutunut selvittämään mitään suurempia konfliktitilanteita yksikössä. Pieniä erimielisyyksiä kuten sananvaihtoa oli esiintynyt sairaanhoita-jien toimiessa vuorovastaavana, mutta ne olivat menneet nopeasti ohi työntekijöiden keskuu-dessa eikä niihin ollut tarvinnut puuttua. Useampi haastateltava koki mahdollisten suurempien konfliktilanteiden selvittämisen vuorovastaavan toimesta epämiellyttäväksi. Yksi haastateltava toi esille, että vuorovastaavalta edellytetään rohkeutta ja jämäkkyyttä puuttua tilanteeseen.
”Mä en oo hirveesti sellasta kohdannut luojan kiitos, mut mä voisin kuvitella, et mä en tykkäis siitä ite.” (H2)
”Onneks mulla ei oo ollut mitään semmosta, mikä ois vaatinut, et ois pitänyt istuu alas…” (H7)
Keinoja, joita sairaanhoitajat käyttäisivät konfliktitilanteiden selvittämisessä, olivat keskustelemi-nen osapuolien kanssa, puolueettomana pysymikeskustelemi-nen sekä tilanteen rauhoittamikeskustelemi-nen ja eskaloitu-misen estäminen esimerkiksi sijoituksia vaihtamalla. Sairaanhoitajat kokivat, että tilanteessa on tärkeää turvata päivittäinen toiminta ja asia voidaan käsitellä perusteellisemmin virka-aikana osastonhoitajan kanssa.
”Jotenkin vetää sivummalle sitä ja rauhoittaa ja puhua.” (H4)
”Kyl se tietysti tilanteen jäähyttäminen.” (H6)
”Musta se ois tärkeetä olla neutraali ja sitten mahollisesti jos tilanne jotenkin on niin vaikee niin sit miettiä että voidaanko nyt vaikka sijoituksii vaihtaa.” (H8)
Yhteistyön edistäminen
Toimiessaan vuorovastaavana sairaanhoitajat kuvasivat edistävänsä yhteistyötä hyvällä vuoro-vaikutuksella, roolimallina toimimisella sekä yhteistyösuhteiden toimivuuden edistämisellä (ku-vio 5).
Kuvio 5. Yhteistyön edistäminen vuorovastaavan työssä sairaanhoitajien kokemana.
Yli puolet haastateltavista toi esille hyvän vuorovaikutuksen merkityksen yhteistyön edistämi-sessä, mikä ilmeni keskustelemisena ja kannustamisena. Sairaanhoitajat pitivät tärkeänä, että omassa yksikössä henkilöstön kanssa keskusteltiin kasvotusten. Stressaavissa tilanteissa kuten ruuhkan aikaan kommunikaation merkitys korostui entistä enemmän niin yksikön sisällä kuin osastojen kanssa.
Sairaanhoitajat kokivat, että vuorovastaavan näkyvyydellä ja kannustamisella voitiin vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin ja yhteistyön toimivuuteen. Sairaanhoitajien mukaan vuorovastaavien tu-lisi olla helposti lähestyttäviä, että henkilöstö uskaltaa matalla kynnyksellä tulla pyytämään apua ja kertoa mieltä askarruttavista asioista.
”Ettei vaan oo yksin siellä kopperossa, on muittenkin kans tekemisissä.” (H1)
”Hyvä yhteistyö on se, et kuunnellaan ja keskustellaan ja sovitaan asioista.” (H5)
Yhteistyön edistäminen vuorovastaavan työssä Hyvä vuorovaikutus
Keskusteleminen
Kannustaminen
Helposti lähestyttävä, näkyvyys
Roolimalli Oma käyttäytyminen
Yhteistyösuhteiden edistäminen Osastojen
vuorovastaavien tunteminen Yhteistyöpalavereihin
osallistuminen
”Just yrittää tsempata kaikkia ja soitan etukäteen vaikka huoneisiin ennakkoja, jos on jotain ihmeellistä tai kyselen et onks ok. Et ehkä se on enemmän keskustele-malla, kun sitten määräämällä.” (H9)
Sairaanhoitajat kuvasivat vuorovastaavan toimivan roolimallina työyhteisössään ja vaikuttavan yhteistyön toimivuuteen omalla persoonallaan ja käyttäytymisellään. Esimerkillisen ja rauhallisen toiminnan uskottiin edistävän yhteistyötä. Vaikka vuorovastaavalla itsellään tunteet kuohahtaisi-vat, ei tätä tulisi näyttää työyhteisössä. Toisinaan vuorovastaavilta edellytettiin tiukkuutta, jotta toiminta olisi sujuvaa. Vuorovastaavan oman asiallisen käyttäytymisen koettiin vaikuttavan myönteisesti yhteistyöhön osastojen kanssa.
”Olemalla ehkä oma itteni…..vaikka välillä kun mä oon siinä vastaavana niin kyl mul savu nousee korvista, mut ehkä mä en sit näytä siltä.” (H2)
”Myös semmonen tiukka välillä et sitten toimis kaikki hyvin.” (H3)
”Jos on ite asiallinen ja hyvä käytökseltään niin kyl ne asiat yleensä sitten ratkee.”
(H4)
Yhteistyösuhteiden edistäminen vuorovastaavan työssä koettiin yhtenä tekijänä toimivalle yh-teistyölle. Yhteistyö koettiin toimivammaksi, jos tunsi osastojen vuorovastaavat edes ulkonäöltä.
Tällöin epäselvät asiat olivat helpommin selvitettävissä. Sairaanhoitajat kertoivat, että epäsel-vissä asioissa he saattoivat mennä selvittämään asioita kasvotusten oman sairaalan osastojen vuorovastaavien kanssa.
”Suurimman osan tuntee jo kasvoilta niin sekin helpottaa.” (H1)
”Jos on jotain tullu niin oon mennyt paikan päälle kysymään asiasta.” (H6)
Etenkin oman sairaalan päivittäispalaverit koettiin tärkeänä tiedonkulun kannalta koskien laspaikkoja ja potilaiden siirtymisiä. Nämä palaverit auttoivat vuorovastaavia päivystyksen poti-laiden siirtojen suunnittelussa, jotta he saisivat suoraan oikean hoitopaikan.
Yhteistyöpalavereihin osallistumisen myötä toisten osastojen vuorovastaavien kasvot tulivat tu-tummaksi. Lisäksi se antoi mahdollisuuden hahmottaa toisten toimintaa. Vuorovastaavilla ei ol-lut kuitenkaan selkeää käsitystä siitä, ketä kaikkia osallistui toisen sairaalan päivystyksen päivit-täispalavereihin tai oliko siitä varsinaista hyötyä oman sairaalan päivystyksen toiminnalle.
”Se on enemmänkin sitä, et me nähdään toistemme naamat ja ehkä sit vähän hah-motetaan toistemme toimintaa….. Ois kiva, jos meiltäkin osallistuisi lääkäri et se on nyt vain meidän vuorovastaava, kun on siellä käynyt.” (H7)
”Mut mä en ihan tarkalleen tiedä, ketä ne kaikki ihmiset kyllä on siellä.” (H3)