Poliklinikalla lääkärin tapaamislukumääriin vaikutti ikä sekä koettu terveydentila.
Poliklinikalla lääkäriä tavanneita enintään kahdesti oli vajaa 90 % kaikista vastaajista.
Vanhempi ikäryhmä oli tavannut nuorempaa ikäryhmää useammin lääkäriä poliklinikalla.
Nuoremmasta ikäryhmästä vajaa 60 % ei tavannut lääkäriä kertaakaan poliklinikalla, kun vanhemman ikäryhmän kohdalla vastaava luku oli 40 %. Huonoksi terveytensä kokijat tapasivat lääkäriä poliklinikalla useammin. Enintään kerran poliklinikalla lääkäriä tapasi reilu 50 % huonoksi ja yli 80 % hyväksi terveytensä kokijoista.
Lääkäriä kotonaan tavanneita oli vain vähän, reilu 95 % ei tavannut lääkäriä kotonaan kertaakaan. Lääkärin kotikäyntien määrään vaikutti ikä, koulutuksen kestä sekä koettu terveydentila. Lääkäri oli käynyt useammin vanhemman ikäryhmän edustajien kotona kuin nuorempien, yli kolme kertaa lääkäriä kotonaan tavanneita oli vanhemmasta ikäryhmästä noin 7 %. Lääkäri tapasi kotona eniten 1-8 vuotta opiskelleita, huonoksi terveytensä kokijoita sekä vanhempaa ikäryhmää.
Vastaanotto myös muualla kuin edellä mainituista paikoista oli suhteellisen harvinaista, noin 90 % vastaajista oli vastannut, ettei tavannut lääkäriä jossain muualla kertaakaan.
Vastaanoton määrään jossain muualla vaikutti ikä ja koettu terveydentila. Vanhempi ikäryhmä ja huonoksi terveytensä kokijat olivat useammin vastanneet tavanneensa lääkäriä jossain muualla kuin yllämainituista paikoista.
Puhelimessa lääkärin kanssa asioineita oli noin puolet vastaajista, noin 20 % puhunut lääkärin kanssa puhelimessa kerran ja vajaa 20 % oli puhunut kahdesti. Puhelimessa asioimisen lukumääriin vaikutti asuinkunta sekä koettu terveydentila. Kuntien välillä havaittiin, että esimerkiksi Äänekoskella puhuttiin lääkärin kanssa puhelimessa harvoin, kun taas Laukaassa tätä palvelua käytettiin keskimäärin muita kuntia useammin. Huonoksi terveytensä kokijat puhuivat muita useammin puhelimessa lääkärin kanssa.
Vajaa 80 % tapasi hoitajan terveyskeskuksessa enintään kahdesti viimeisen vuoden aikana ja noin 10 % tapasi hoitajan yli viisi kertaa. Vastaajista noin 30 % ei tavannut hoitajaa kertaakaan. Hoitajan tapaamiskertoja terveyskeskuksessa selitti vastaajien ikä, asuinkunta ja koettu terveydentila. Vanhempi ikäryhmä tapasi hoitajaa useammin kuin nuorempi ikäryhmä, nuorempi ikäryhmä vastasi lähes kaksi kertaa useammin, etteivät ole tavanneet hoitajaa kertaakaan kuluneen vuoden aikana. 7001-10 000 asukkaan kunnissa, Laukaassa sekä Jyväskylässä oli vajaa 40 % vastaajia, jotka eivät tavanneet hoitajaa kertaakaan viimeisen vuoden aikana. Näiden kolmen kunnan vastaukset muistuttivat toisiaan myös
muiden kertojen lukumäärien kohdalla. Vähiten nolla vastauksia oli Äänekoskella, 4601-7000 sekä alle 3500 asukkaan kunnissa ja näissä kunnissa oli eniten vastauksia yli viiden kerran tapaamismäärän kohdalla. Äänekosken kohdalla oli havaittavissa viitteitä siitä, että hoitajan tapaamisen voi ehkäistä tarvetta tavata lääkäriä. Huonoksi terveytensä kokijat tapasivat hoitajaa useammin kuin keskinkertaiseksi tai hyväksi terveytensä kokijat.
Kertaakaan hoitajaa ei tavannut terveyskeskuksessa vajaa 20 % huonoksi, noin 25 % keskinkertaiseksi ja noin 40 % hyväksi terveytensä kokijoista.
Yksityisellä puolella hoitajaa tavattiin varsin vähän, reilu 90 % vastaajista kertoi, ettei tavannut hoitajaa kertaakaan yksityisellä puolella. Vanhempi ikäryhmä tapasi hoitajaa useammin yksityisellä puolella kuin nuorempi ikäryhmä. Nuoremmasta ikäryhmästä noin 95
% ei tavannut hoitajaa kertaakaan yksityisellä puolella, kun vastaava luku vanhempien kohdalla oli 88 %. Vanhempi ikäryhmä tapasi hoitajaa kerran yksityisellä puolella noin kaksi kertaa nuorempaa ikäryhmää enemmän.
Poliklinikalla hoitajaa ei tavannut kertaakaan noin 80 % vastaajista, kerran tai kahdesti tapasi noin 15 % vastaajista. Poliklinikan käyntimääriin hoitajalla vaikutti ikä sekä koettu terveydentila. Vanhempi ikäryhmä tapasi hoitajaa useammin sairaalan poliklinikalla kuin nuorempi ikäryhmä. Nuoremmasta ikäryhmästä reilu 80 % ei tavannut hoitajaa kertaakaan poliklinikalla, kun vastaava luku vanhemmalla ikäryhmällä oli 70 %. Hyväksi terveytensä kokijat tapasivat hoitajaa poliklinikalla harvemmin kuin huonoksi terveytensä kokijat. Noin 85 % hyväksi terveytensä kokijoista ei tavannut hoitajaa kertaakaan poliklinikalla, kun vastaava luku huonoksi terveytensä kokijoilla oli alle 70 %. Yli kolme kertaa hoitajaa tavanneita oli huonoksi terveytensä kokijoiden ryhmässä 17 %, kun vastaava luku hyväksi terveytensä kokijoilla oli alle 1 %.
Hoitajan kotikäyntien määrään vaikutti ikä, koulutuksen kesto sekä koettu terveydentila.
Asuinkunta oli tilastollisesti lähes merkitsevä. Hoitajaa tavattiin harvoin omassa kodissa, vastaajista yli 90 % ei tavannut hoitajaa kertaakaan kotonaan. Vanhemman ikäryhmän luona hoitaja kävi nuorempaa ikäryhmää useammin. Nuoremmasta ikäryhmästä lähes kaikki vastasivat, ettei hoitaja käynyt heidän luonaan kertaakaan kotikäynnillä viimeisen vuoden aikana. Otettaessa asuinkuntajako huomioon, Jyväskylässä ja alle 3500 asukkaan kunnissa oli eniten yli kolmesti hoitajaa kotonaan tavanneita. Yli 15 vuotta opiskelleista lähes 100 % vastasi, ettei tavannut hoitaja kertaakaan omassa kodissaan. Vastaava luku 1-8 vuotta opiskelleista oli noin 85 %. Lähes samanlaiset prosenttiosuudet saatiin vertailtaessa koettua
terveydentilaa. Huonoksi terveytensä kokijat vastasivat muita useammin tavanneensa hoitajan kotonaan.
Hoitajan tapaamiseen jossain muualla vaikutti ikä ja koettu terveydentila. Nuoremmasta ikäryhmästä 95 % ei tavannut hoitajaa kertaakaan missään muualla kuin yllämainituista paikoista. Vanhemman ikäryhmän kohdalla vastaava luku oli 85 %. Huonoksi terveytensä kokijat tapasivat hoitajaa jossain muualla useammin kuin hyväksi tai keskitasoiseksi terveytensä kokijat.
Hoitajan kanssa puhelimessa asioimisen määrään vaikutti ikä, koulutuksen kesto sekä koettu terveydentila. Hoitajan kanssa puhelimessa oli puhunut noin puolet vastaajista. Noin 30 % vastaajista puhui puhelimessa hoitajan kanssa kerran tai kahdesti kuluneen vuoden aikana.
Vanhempi ikäryhmä puhui useammin puhelimessa hoitajan kanssa kuin nuorempi ikäryhmä.
Koulutuksen kesto vaikutti myös puhelimessa asioimisen lukumäärään hoitajan kanssa.
Pidemmän aikaa opiskelleista noin 70 % puhui puhelimessa hoitajan kanssa enintään kerran.
Vastaava luku 1-8 vuotta opiskelleilla oli yli 60 %. 1-8 vuotta opiskelleet raportoivat kahta muuta koulutusryhmää useammin puhuneensa yli kaksi kertaa hoitajan kanssa puhelimessa.
Lyhyemmän aikaa opiskelleet puhuivat muita useammin puhelimessa hoitajan kanssa.
Huonoksi terveytensä kokijat puhuivat hoitajan kanssa puhelimessa useammin kuin paremmaksi terveytensä kokijat. Enintään kerran hoitajan kanssa puhuneita oli yli 80 % hyväksi, noin 60 % keskitasoiseksi ja yli 50 % huonoksi terveytensä kokijoista.
Toisena tutkimuskysymyksenä oli tutkia sitä, kokevatko vastaajat saaneensa tarpeeksi tarvitsemiaan lääkärin ja sairaanhoitajan tapaamisia terveyskeskuksessa ja ovatko he tyytyväisiä saatuun palveluun. Vastaajista suurin osa oli sitä mieltä, että on saanut tarpeeksi tarvitsemaansa palvelua ja pieni osa oli pettynyt saatuun palveluun tai siihen, ettei ollut sitä saanut.
Terveyskeskuslääkärin vastaanoton tarpeeseen ja tyytyväisyyteen vaikutti ikä, koulutuksen kesto sekä koettu terveydentila. Yli 60 % kaikista vastaajista kertoi tavanneensa lääkäriä ja saatu palvelu oli riittävää. Reilun 20 % vastaajista ei ole tarvinnut tavata lääkäriä terveyskeskuksessa, 5 % koki, että olisi tarvinnut lääkärille aikaa mutta ei ole saanut ja noin 10 % mielestä saatu palvelu ei ollut riittävää. Nuorempi ikäryhmä tarvitsi harvemmin terveyskeskuslääkärin vastaanottoa kuin vanhempi ikäryhmä. Vanhempi ikäryhmä oli nuorempaa ikäryhmää tyytyväisempi saatuun palveluun ja sen riittävyyteen. Yli 15 vuotta opiskelleista oli kahta muuta koulutusryhmää useammin sitä mieltä, ettei saatu palvelu ollut
riittävää. Yli 15 vuotta opiskelleista vastasivat myös vähiten, että he olivat tyytyväisiä saatuun palveluun. Huonoksi terveytensä kokijat olivat useammin sitä mieltä, ettei saatu palvelu ollut riittävää.
Vajaa 60 % sairaanhoitajaa tavanneista koki saadun palvelun olleen riittävää. Vajaa 40 % vastanneista ei kokenut tarvetta tavata sairaanhoitajaa terveyskeskuksessa. Vain 1 % oli vastannut, ettei ole saanut kyseistä palvelua, vaikka olisi tarvinnut ja 5 % oli sitä mieltä, että saatu palvelu ei ollut riittävää. Sairaanhoitajan tapaamiseen tyytyväisyyteen vaikutti ikä sekä koettu terveydentila. Vanhempi ikäryhmä tapasi useammin sairaanhoitajaa ja oli saatuun palveluun useammin tyytyväinen, kuin nuorempi ikäryhmä. Saadun palvelun koki riittämättömäksi huonoksi terveytensä kokijat useammin, kuin paremmaksi terveytensä kokijat.
Kolmantena tutkimuskysymyksenä oli selvittää regressioanalyysin avulla, miten paljon ikä, sukupuoli, asuinkunta, koulutuksen kesto ja koettu terveydentila vaikuttavat palvelujen käytön määrään ja ovatko erot tilastollisesti merkitseviä. Tulokset olivat suurimmalta osin samansuuntaisia ristiintaulukoinnin tulosten kanssa. Ikä oli tilastollisesti merkitsevä lääkärin tapaamiskertojen lukumäärän kohdalla kaikissa muissa, paitsi puhelimessa asioimisen määrän kohdalla. Sukupuoli oli merkitsevä yksityisen lääkärin vastaanotolla, lääkärin kotikäynnin ja vastaanotolla jossain muualla. Asuinkunta oli lääkärin tapaamiskertojen lukumäärän kohdalla tilastollisesti merkitsevä poliklinikan vastaanoton ja puhelimitse asioimisen määrän kohdalla. Koulutuksen kesto oli tilastollisesti merkitsevä lääkärin vastaanotolla yksityisellä sekä puhelimessa asioimisen kanssa. Koettu terveys oli tilastollisesti merkitsevä muiden lääkärin tapaamiskertojen suhteen, paitsi vastaanotolla yksityisellä. Lääkärin tapaamiskertojen lukumäärien selitysasteet vaihtelivat 7-12 % välillä.
Eli sukupuoli, ikä, asuinkunta, koulutuksen kesto sekä koettu terveydentila selittävät 7-12 % lääkärin tapaamiskerroista.
Tutkittaessa hoitajan tapaamiskertojen lukumäärää regressioanalyysillä havaittiin iän olevan kaikkien tapaamispaikkojen kohdalla tilastollisesti merkitsevä, paitsi puhelimessa asioimisen lukumäärän suhteen. Sukupuoli oli tilastollisesti merkitsevä hoitajan vastaanotolla jossain muualla. Asuinkunta oli tilastollisesti merkitsevä terveyskeskuksen vastaanotolla ja yksityisellä. Koulutuksen kesto oli tilastollisesti merkitsevä vain hoitajan vastaanotolla jossain muualla. Koettu terveys vaikutti hoitajan vastaanoton lukumäärään terveyskeskuksessa, poliklinikalla, jossain muualla ja puhelimessa asioimisen lukumäärään.
Hoitajan tapaamiskertojen lukumäärien selitysasteet vaihtelivat muutamasta prosentista yli 20 prosenttiin. Eli sukupuoli, ikä, asuinkunta, koulutuksen kesto sekä koettu terveydentila selittävät 4-23 % hoitajan tapaamiskerroista.
Koetun tarpeen ja tyytyväisyyden kohdalla regressioanalyysissä ikä oli tilastollisesti merkitsevä sekä lääkärin että sairaanhoitajan vastaanotolla terveyskeskuksessa. Sukupuoli oli tilastollisesti merkitsevä lääkärin vastaanoton kohdalla. Asuinkunta oli tilastollisesti merkitsevä sairaanhoitajan vastaanoton kohdalla. Koulutuksen kesto ei ollut tilastollisesti merkitsevä kummankaan kohdalla, mutta koettu terveys oli tilastollisesti merkitsevä kummankin vastaanoton kohdalla. Mallien selitysasteet olivat muutaman prosentin tuntumassa, eli sukupuoli, ikä, asuinkunta, koulutuksen kesto sekä koettu terveydentila selittävät muutaman prosentin lääkärin sekä hoitajan vastaanoton tyytyväisyydestä terveyskeskuksissa.