Yhdistyksen toiminnasta tiedottava lehdistötilaisuus pidettiin yhdistyksen tiloissa. Lehdistölle oli lähetetty ennakkomateriaalina run

saasti kuvia ja kirjoituksia.

Tilaisuudessa esiteltiin juhlakirja »100 vuotta suomalaista taideteollisuutta», jaettiin kuva- ja tekstimateriaalia sekä luetteloita ulkomaisista lehtlmiehlstä, joihin saattoi ottaa yhteyttä sekä vastattiin lehdistön kyselyihin. Edustettuna oli 24 tiedotusvälinettä.

Pääjuhla: Suomen Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotisjuhla pidettiin Hel­

singin Yliopiston juhlasalissa 29. lokakuuta klo 19.00. Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen kunnioitti juhlaa läsnäolollaan.

Juhlan aloitti Helsingin kaupunginorkesteri Paavo Berglundin johtamana Robert Kajanuksen Suomalaisella rapsodialla no 1 D-molll, 1881. Tervetullalssanat lau­

suivat hallintoneuvoston puheenjohtaja Jussi Saukkonen, hallituksen puheen­

johtaja Karl Langensklöld ja toimitusjohtaja H. O. Gummerus. Juhlaesitelmän

»Fennomanla, liberalismi ja taideteollisuus» ‘piti dosentti Matti Klinge.

Helsingin kaupunginorkesteri esitti edelleen Jean Sibeliuksen Intermezzon Karella-sarjasta, 1893, ja Joonas Kokkosen sinfonian no 3, 1965. Juhla päättyi orkesterin soittamaan Jean Sibeliuksen Nocturneen musiikista näytelmään Kuningas Kristian II, 1900. Musiikkiohjelma oli koottu suomalaisista sävellyk­

sistä sadan vuoden varrelta. Valtiovallan tervehdyksen toi pääministeri Keijo Liinamaa: »Kun eräs maamme vanhimpia ja arvovaltalslmpla taldejärjestö- jämme, Suomen taideteollisuusyhdistys — Konstflitförenlngen I Finland, tänään viettää perustamisensa 100-vuotisjuhlaa, el tätä päivää ole syytä pitää yksin­

omaan yhdistyksen juhlapäivänä, vaan huomattavasti laajempana, koko mei­

dän taide-elämämme suurena merkkipäivänä.

1920- ja 1930-lukujen asuntonäyttelyt sekä 1950-luvulta eteenpäin sadat menes­

tykselliset kansainväliset ja yhteispohjoismaiset taldeteollisuusnäyttelyt. Erityi­

sesti yhteispohjoismaisten näyttelyiden avulla maastamme välittyi uusi kuva maailmalle. Taideteollisuutemme ponnistelut saavuttivat vastakaikua ja tulivat ymmärretyiksi. Sitä osoittavat ulkomaisissa lehtiartikkeleissa toistuvat mainin­

nat luonnonläheisestä, kehittyneestä ja eteenpälnmenevästä, teknillisesti ja esteettisesti korkeatasoisesta, valistuneesta ja nykyaikaisesta maasta ja kan­

sasta.

Tällaisen kuvan välittymisellä ympäröivään maailmaan on ollut huomattava merkitys kansainvälisten suhteittemme hoitamiselle. Siksi on aihetta korostaa taideteollisuusyhdistyksen merkitystä myös maamme viennin edistämisessä.

— On suuri onni, että yhteiskunnassamme on ollut ja on suuri joukko lahjak­

kaita suunnittelijoita ja organisaattoreita, jotka ovat pystyneet jatkamaan kan­

sanperinnettä esinekulttuurissa ja luomaan puhtaan ja kauniin esineiden

muo-* Ks. s. 5.

38

tokielen. Se muodostaa sekä turvallisen pohjan että velvoittavan työkentän Suomen taldeteollisuusyhdistyken jatkuvalle toiminnalle suomalaisen esinekult­

tuurin hyväksi.»

Juhlallisuudet päättyivät illallistanssiaisiin ravintola Adlonissa, jonne oli kut­

suttu noin 400 valtiovallan ja kulttuurin edustajaa sekä yhdistyksen jäseniä.

Onnittelukäynnin yhteydessä mainittujen ulkomaalaisten lisäksi olivat juhlissa läsnä seuraavat:

Miss Marigold Coleman — Crafts Magazine, Lontoo, rouva Tommaso Ferraris, .Milano, Mr. Stephen Gardiner — Observer, Lontoo, herra ja rouva Santi Gualtieri — Abitare, Milano, fll.tri Arhur Hald — Aktiebolaget Gustavsbergs Fabriker, toimittaja Martin Hartung — Berlingske Tidende, Kööpenhamina, toimittaja Gerd Hennum — Aftenposten, Gjettum, toimittaja ja rouva Ulf Hård af Segerstad — Svenska Dagbladet, Tukholma, johtaja Sverre Kitteisen, Os­

lo, rouva Lio Mangano, Milano, Hofrat ja rouva Wilhelm Mrazek-Osterreic- hisches Museum für Angewandte Kunst, Wien, toimittaja Ilse Mustelin — Sydsvenska Dagbladet, Malmö, toimittaja Sven-Erik Møller — Politiken, Köö­

penhamina, rouva Lauritz Opstad, Oslo, tri Lisa Licitra Ponti — Domus, Milano, toimittaja Margareta Romdahl — Dagens Nyheter, Tukholma, profes­

sori Norbert Schlesinger — österreichiches Museum für Angewandte Kunst, Wien, sekä ryhmä: arkkit. Feilerer, arkkit. Inez Franksen, dipl.ins. arkkit. Gatte- rer, rouva Annette Grailer, prof, arkkit. Adolf Hoch, arkkit. Hoettges, arkkit.

Jungnickel, tri W. Lehneis, arkkit. Reisch, arkkit. Schwänzer, arkkit. Taus, tri F. Wansch; toimittaja Louis Schmackenburg — Mobilia, Snekkersten, pää­

konsuli ja rouva Thor Thorvaldson, Sydney, rouva Hugh Wakefield, Lontoo, toimittaja Seline Wormdahl — Dagbladet, Oslo, toimittaja Eugen Wretholm — Vecko Journalen, Tukholma.

Lehdistö: Sanomalehdet kirjoittivat 100-vuotisjuhlallisuuksista ja näyttelystä yhteensä noin 78.000 palstamillimetriä, josta pääkaupungin lehtien osuus oli 36.650 palstamillimetriä ja maaseutulehtien osuus noin 41.400 palstamilli­

metriä. Lisäksi useat aikakauslehdet omistivat kirjoituksia suomalaisen taide­

teollisuuden 100-vuotisjuhlille. Ulkomaisten lehtien kirjoituksia oli noin 14.500 palstamillimetriä.

Lehdet selostivat Suomen Taideteollisuusyhdistyksen sadan vuoden aikaista toimintaa kiinnittäen erityisesti huomiota 50-luvun jälkeiseen laajaan ulkomai­

seen näyttelytoimintaan ja sen merkitykseen Suomen tunnetuksitekemisessä.

Edelleen selostettiin 100-vuotisjuhlien päätapahtumia, 100-vuotissäätiön perus­

tamista sekä yleensä yhdistyksen toimintaa.

Toisaalta tehtiin arveluja taideteollisuuden tulevaisuudesta sekä toivomuksia yhdistyksen tulevasta toiminnasta.

Suomen Taideteollisuusyhdistyksen perustamisesta kirjoitti Eila Pajastie SavonSanomissa11.11.:

— »Tukholma, kuten niin monesti ennen ja jälkeenkinpäin, tarjosi esimerkin, kun lähes ammattimainen aloitteentekjä, esteettisestä erikoisalastaan huoli­

matta käytännön asioita kovasti pohdiskellut prof. C. G. Estlander oli vuoteen 1871 mennessä vetänyt käyntiin ns. veistokoulun, missä opetettiin erilaisia käsi­

työtaitoja. Nyt tämä yksityisten yhteisponnistuksin aikaansaatu koulu tarvitsi tuekseen yhdistyksen.

Vetoomus ei kaikunut kuuroille korville. Valtaosa Helsingin vastavalituista kau­

punginisistä, etunenässä tämän ensimmäisen kaupunginvaltuuston mukaansa­

tempaava puheenjohtaja Leo Mechelin, riensi paikalle. Myös entisiä kaupun- ginvanhimpia oli mukana. Läsnä olivat lisäksi 1868 perustetun Helsingin käsi­

työ- ja tehdasyhdistyksen valtuutetut ja kymmenet muut toimintatarmoiset teh­

tailijat ja käsityönharjoittajat — näiden välillä ei vielä ollut mitään selvää rajaa — sekä lukuisat kauppiaat, suuri määrä virkamiehiä, valtiopäivämiehiä, yliopistomiehiä jne. Neljä valistunutta miestä toi mukanaan vaimonsa, ja yhtä korkea oli rohkeiden nuorten neitien lukumäärä.

noin

39

Arvovaltaista loistoa levitti ympärilleen senaattorien ja professorien komea rivistö. Mutta suurin osa Suomen taideteollisuusyhdistyksen perustajajäsenistä oli nuoria tai ns. parhaassa iässä, monet laakerit oli heiltä vielä noutamatta.

Muutamista tuli läänien kuvernöörejä, kuten Alexander Järnefeltistä, parista hovioikeuden presidenttejä, joistakin kansallisia suurmiehiä, kuten Mecheli- nistä ja Yrjö-Koskisesta.

Ehkä flunssa esti veistokoulukampanjan keulakuvaa Z. Topeliusta osallistu­

masta yhdistyksen perustamiseen. Sen sijaan Uno Cygnaeukselle, 65, voitiin osoittaa välitöntä kiitollisuutta ja kunnioitusta: hänen viisaita ajatuksiaan sevan polven yleisestä pohjakoulutuksesta oli ryhdytty toteuttamaan, mäiset kansakoulut olivat toiminnassa, ja U. C. nimitetty niiden ylitarkastajaksi.

Eräänlaisina kunniavanhuksina erottuivat joukosta tupakkatehtailija Henrik Borgström ja oluttehtailija Paul Sinebrychoff, molemmat 76-vuotiaita kauppa­

neuvoksia. Edellisestä ja hänen puutarhaharrastuksestaan muistuttavat jälki­

polville Kaivopuisto ja Eläintarha, jälkimmäisestä välillisesti — hänen samanni­

misen poikansa ja tämän puolison lahjoituksen kautta — Sinebrychoffin tai­

dekokoelma. Omat pyramidinsa loi pääkaupunkiin seuraavan vuosikymmenen aikana myös moniyrityksinen teollisuusmies F. W. Grönqvist, joka koristi Poh­

joisesplanadia nimikkopalatsillaan ja Kämpin hotellilla.

Näihin rakennuksiin liittyy tietysti myös Ateneumin suunnittelijan, arkkitehti Theodor Höijerin nimi, joka niinikään esiintyy yhdistyksen perustajajäsenis- tössä. Muita arkkitehtejä tässä joukossa olivat mm. Hampus Dalström, jonka käsialaa ovat Vanha ylioppilastalo ja Kaartinmaneesi sekä Johanneksen kirkon piirtänyt Theodor Decker. Taiteen edustus oli suhteellisesti katsoen vähäinen.

Mukana oli yksi kuvataiteilija, kuvanveistäjä Carl Aeneas Sjöstrand, hänkin veistokoulun opettajana ikään kuin »viran puolesta». Tuleva taidehistorian do­

sentti ja estetiikan professori Eliel Aspelin taasen oli vielä vihreä maisteri.

Taideteollisuusyhdistyksen perustajat olivat huomattavalta osalta toimeliaita käytännön miehiä, kuten maan ensimmäisen fajanssi- ja kaakelitehtaan perus­

taja G. W. Andsten, Kone ja Siltaa edeltäneen konepajan eestlläissyntyiset insinööriperustajat Bade ja Osberg, monitoiminen huonekalutehtailija R. T.

Heimberger (joka mm. valittiin yhdistyksen »rahanvartijaksi»), kivennäis- ja virvoitusjuomatehtailija A. L. Hartwall tai kauppias C. F. Stockmann, joka myi niin hyvin, että perusti tavaratalon. Tehtailija Juho Nissinen rakensi maahan ensimmäiset »telefoonit» ja niiden johdot, ja kivipiirtäjä Ferdinand Tilgmann valmisti perustamassaan liikkeessä valtion ensimmäiset palkinto-obligaatiot ja leimamerkit. Elinkeinoelämälle ratkaisevan tärkeiden rautateiden rakentajista olivat mukana insinöörit G. Th. Ahlgren, H. E. Gummerus ja G. A. Strömberg.

Unohtaa ei liioin sovi nimikkokulmastaan tunnettua kustantaja ja kirjakauppias G.W. Edlundia, joka oli kustannusalan keskeinen ja kauan ainoa edustaja maassamme: hänen arvioidaan julkaisseen n. 3000 ruotsin- ja n. 800 suomen­

kielistä teosta.

Miten Suomen taideteollisuusyhdistystä ja sen koulua lähdettiin 207 perustaja­

jäsenen siipien suojassa kehittämään, se onkin sitten jo toinen tarina.»

nou-

ensim-»Onko enää suomalaista taideteollisuutta?» kysyi Uusi Suomi otsikollaan 14.12.1975. Toimitusjohtaja Åke Tjeder:

»Tänään ajatellaan enemmän käytännöllisyyttä kuin varsinaista taide-esinettä.

Kauniin esineen antama tyydytys ei enää ole tärkeä. Kansainvälinen maku an­

taa leimaa markkinoille. Sen mukaan on tuotantoomme tullut myös paljon rih- kamantuntua.

— Mutta me suomalaiset emme saisi luopua imagestamme, jonka eteen olem­

me sentään tehneet paljon työtä. Pitkällä tähtäyksellä kannattaa pitää kiinni Finnish Designista. Se vaatii ennen kaikkea omaleimaisuutta.»

Taideteollisen Korkeakoulun sisustussuunnittelun yliopettaja Yrjö Sotamaa

»Nykyinen kriisi johtuu siitä, että perinteisen esinekeskeisen suunnittelun tilalle

on tullut lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan laaja-alainen työskentelytapa. Esteet- 40

tisten ja teknisten tekijöiden ohella on vaatimuksiin liitetty ergonomisia, eko­

logisia ja ennen kaikkea yhteiskunnallisia tekijöitä. Muutos alkoi 60-luvun lop­

pupuolella ja alkaa hahmottua selkeään muotoon vasta tällä hetkellä.

— On luonnollista, että työkohteet muuttuvat ja lisääntyneen tiedon mukanaan tuomat vaatimukset vaikuttavat ammattitehtäviin. Tehtävien suorittamisen pe­

rusvaatimus on edelleen sama: ammattitaito.»

Taideteollisuusyhdistyksen nykyinen toimitusjohtaja Tapio Periäinen:

»Yhdistyksen tehtävänä tässä vaiheessa on tiedottaa ihmisille, mitä muotoilu ja taideteollisuus on, mitkä ovat sen harhautumat ja mihin ollaan menossa.

— Taideteollisuus niin ikään käsittää tätä nykyä koko esinekulttuurin. Esineitä tarvitaan. Kaikkien kansojen talous perustuu toki esineiden vaihtoon. Yksityi­

sen ihmisen kohdalla esineet ovat oleellisia ja tärkeitä, ovathan ne ainoa tapa, jolla yksityinen ihminen voi vaikuttaa asuinympäristöönsä.»

Eri taidelajien rajat ovat myös hämärtymässä. Ateneumin Taidemuseon johtaja Sakari Saarikivi Helsingin Sanomissa 6.12.1975:

»Taideteollisuus tuottaa muotoja, joita tehdään teollisesti. Vapaa taide tuottaa yksittäiskappaleita. Raja on kuitenkin liikkuva ja viime vuosikymmeninä se on hämärtynyt. Taideteollisuuskin voi tuottaa yksittäiskappaleita ja vapaa taide puolestaan monistettuja taideteoksia.»

Suomen Taideteollisuusyhdistyksen toiminnan ja erityisesti sen näyttelytoimin­

nan kehittämisen kannalta olisi valtion taidepoliittisten tavoitteitten paremmin huomioon ottamista ehkä aihetta harkita pääministeri Keijo Liinamaan mie­

lestä. Suomenmaa 31.10.:

»Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotisjuhlassa Helsingissä puhunut pääminis­

teri Liinamaa mainitsi yhdistyksen toiminnan rahoituksen perustuvan pääosin valtionavustuksiin.

— Valtiovalta arvostaa Taideteollisuusyhdistyksen tekemää työtä maamme tai­

deteollisuuden hyväksi. Tämän vuoksi se tukee taloudellisesti yhdistyksen toi­

mintaa ja on voimakkaasti lisännyt tukeaan viime vuosikymmenien kuluessa, totesi Liinamaa. Hän tähdensi yhdistyksen edistäneen taidekäsityön, käyttö­

esineiden ja teollisen muotoilun kehitystä maassamme korkealle kansainväli­

selle tasolle.»

Mitä taideteollisuus merkitsee tavalliselle kansalaiselle? Mitä se tuo hänen mieleensä? Näkyykö se suomalaisessa elämässä? Pohjoiskarjalaiset — joiden ulottuvilla eivät ole Helsingin runsaat näyttelyt, eivät taidepalvelut eivätkä eri­

koismyymälöiden omat näyttelyt — vastasivat Karjalaisen kysymyksiin 26.10.:

Kirjastonhoitaja Aira-Soili Nieminen Liperistä sanoo, »että taideteollisuus kyllä näkyy suomalaisessa elämässä, mutta ei Pohjois-Karjalassa niin itsestään sel­

västi kuin etelässä. — Näkisin melkoisen eron etelään tässäkin, Nieminen sanoo. Hän liittää syntymäpäiväonnitteluihin kirjastonhoitajan terveisiä: tuotta­

kaa sellaisia näyttelyjä, joita voi levittää syrjäseutujen ihmisille esimerkiksi monitoimiautoissa. Kyllä niitä ihmisiä näet asuu suurkaupunkien ulkopuolella­

kin! Lisäksi tietoa taideteollisuudestamme voisi esimerkiksi televisiossa olla huomattavasti nykyistä enemmän, ja kirjastoja ei pidä unohtaa erilaisten esit­

teiden ja niiden kautta tiedon levittäjinä.»

— Kauko Kortelainen on kuvanveistäjä ja katselee siis asioita esteettisesti.

Hän kehottaa »taideteollisuusihmisiä pitämään sormea ajan valtimolla ja säi­

lyttämään suomalaisten tuotteiden tasoa korkealla. Hän uskoo tasoon vaikut­

tavan sellaisten asioiden kuin koulutus sekä rahallinen ja henkinen tuki. — Kilpailutkin ovat hyviä ja kansainvälinen kanssakäyminen.»

41

— Pohjois-Karjalan kotiteolMsuusyhdistyksen toiminnanjohtaja Sirkka Stran- dén’in mielestä »taideteollisuus sivuaa sekä korkeatasoista kotiteollisuutta että eri taiteenlajeja. Korkeatasoisina tuotteina hän mainitsee esimerkiksi ryijyt, jotka monissa perheissä edustavat taideteollisuutta.»

Radio ja TV: Suomen Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotisjuhlallisuuksia käsi­

teltiin lukuisissa radio- ja TV-ohjelmissa sekä ajankohtais- että kulttuurilähe- tyksissä. Ruotsin radio haastatteli toimitusjohtaja H. O. Gummerusta, samoin Yleisradio. Toimittajat Pekka Suhonen ja Anssi Blomstedt tekivät noin puolen tunnin ohjelman TV 1:een. Kaiken kaikkiaan esiintyi yhdistys parissa kymme­

nessä ohjelmalähetyksessä.

Pohjoismaiset lehdet arvostivat erityisesti yhteispohjoismaista toimintaa, joka on auttanut peniä maita yhdessä pääsemään maailman tietoisuuteen. D a- gens Nyheter, Tukholma, 3.11.:

»Historialliset etapit — venäläisestä suurruhtinaskunnasta vapaussotaan, sotien väliseen aikaan, talvi- ja jatkosotaan ja aina meidän päiviimme saakka — ku­

vastuvat voimakkaasti Suomen muotoilussa. Tätä on tehnyt tunnetuksi Suomen Taideteollisuusyhdistys, joka on toiminut kolmella alueella: Taideteollisuus- koulussa, joka siirtyi valtion omistukseen vasta 10 vuotta sitten. Näyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla, ja 50-luvulta yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa — noin 60 kertaa tähän asti. Aikaisin aloitetulla taldekäsityö- ja taide- teollisuusesineiden kotimaisella ja ulkomaisella kokoelmalla, joka muutamia vuosikymmeniä on ollut varastoituna odottamassa museota.»

Dagbladet, Oslo, 5.11.:

»Sekoituksella liikemiehen kyynismlä ja diplomaatin viisasta peliä niin koti- kuin ulkomailla, onnistui Gummerus tehtävässä ja sai kansainvälistä vastakai­

kua sekä tuli profeetaksi omassa maassaan. Hän halusi myydä PR:ää Suo­

melle, ja se tapahtui erityisesti näyttelyiden avulla. Viimeisten 25 vuoden aikana on Suomen Taideteollisuusyhdistys yhteensä järjestänyt tai myötävaikuttanut yli 300 näyttelyyn.

Pohjoismainen yhteistyö.

Näistä näyttelyistä on 60 järjestetty pohjoismaisella perustalla. Skandinaavinen design alkoi oikeastaan triennalella Milanossa 1951, jossa suomalainen osasto sai valtavan mitalisaaliin. Se oli alku intensiiviselle kukoistusperiodllle joka seurasi täällä Suomessa. Se oli alku laajalle pohjoismaiselle yhteistoiminnalle jota on jatkunut siitä lähtien. Tammikuussa 1954 avattiin näyttely Design in Scandinavia Yhdysvalloissa, ja se kiersi kokonaista neljä vuotta. Kokonai­

suutena katsoen ei voida löytää mitään pohjoismaista yhteistyötä, joka on tehty niin halvalla ja niin tehokkaasti kuin nämä 60 näyttelyä — se ei ole maksanut enempää kuin puolitoista miljoonaa vuodesta 1954.»

Svenska Dagbladet, Tukholma, 4.11.:

»Suomessa on ympäristö- ja esinekulttuurin muotoutumisella yli sadan vuoden ajan ollut poliittinen sisältö päämääränään sijoittaa maa maailmankartalle.

Tänään kun tämä päämäärä on tavoitettu ollaan ongelman edessä: luoda si­

säänpäin esinedemokratiaa,» huomauttaa Ulf Hård af Segerstad Helsingissä järjestetyn juhlan johdosta.

»Tänään voidaan sanoa, että Suomi on e.m. melko laajassa kulttuurisessa merkityksessä tunnustamansa opin, pohjoismaisen tradition puitteissa hankki­

nut itselleen merkillepantavan Itsenäisyyden. Tämä on tapahtunut melko kor­

kealla tasolla, niinhän melkein aina tapahtuu. Seuraava askel tulee olemaan tämän toteuttaminen, kutsukaamme sitä ympäristökokemuksiksi laajimmalla mahdollisella tasolla. Tässä mielessä näen tämän 100 vuoden taaksepäinkat- sahduksen päättäjälsenä eräälle itsessään loistavalle ajanjaksolle. Nyt vaadi­

taan panoksia ennen kaikkea sisäisillä linjoilla toisin sanoen esinekulttuurin laajentumista. Tällä ei tarkoiteta sitä että tämä seikka olisi laiminlyöty, mutta

sitä lienee pidetty toisarvoisena. ⁴²

Jos H. Olof Gummerus on ollut eräänlainen »Suomalaisen Designin» symboli- hahmo Suomen Taideteollisuusyhdistyksen toimitusjohtajana tulee nyt hänen seuraajansa arkkitehti ja valtiotieteen tohtori Tapio Periäinen mitä

maila todennäköisyydellä olemaan näkyvä edelläkävijä ei ainoastaan Suomes­

sa vaan Skandinaviassa uudelle totuudenläheisemmälle asenteelle ympäristö­

jä tuotesuunnittelussa.

Näissä asioissa on Pohjola rikkoutunessa maailmassa tähän saakka ainutlaa­

tuisella tavalla esiintynyt yhtenäisenä ulospäin. Enemmän kuin koskaan aikai­

semmin tulisi meillä tänään olla edellytyksiä yhteistyöhön »esinekulttuuria»

ajatellen.»

suunm-Ulkomaiset lehdet kiittivät myös yksimielisesti toimitusjohtaja H. O. Gumme­

ruksen työtä yhdistyksen hyväksi, mm. Ulf Hård af Segerstad, Svenska Dagbladet, Tukholma, 28.10.:

»Minulla on ollut Ilo useammin kuin kerran kansainvälisissä yhteyksissä seu­

rata hänen toimintaansa, ja kun on esim. ollut kysymyksessä mitalien ja mui­

den palkintojen jako Triennalen suuren juryn toimesta, täytyy muistaa että sel­

lainen on myös neuvottelukysymys, ja että sujuva italianklelentaito oikealla roomalaisella korostuksella ei suorastaan ole ollut rasite suomalaisen puhe­

miehen kohdalla. Kuvaan kuuluu myös se että hän tehtävässään maansa lä­

hettiläänä on tämän lisäksi saanut taloudelliset voimat liikkeelle, mikä on ollut mahdotonta muissa pohjoismaissa.»

Berlingske Tidende, Kööpenhamina, 26.10. otsikolla »Suomen käyttö- taide on enemmän kuin muodon asia — Suomalainen juhlaviikko: Design on myös keino välittää kansan itsenäistä kulttuuria»:

»Sillä muotoilijat ja tuottajat ovat ne joilla on kunnia käyttötalteen laadusta ja erikoispiirteistä. Mutta taideteollisuusyhdistyksen ansiota on se että suoma­

lainen muotoilu hämmästyttävän lyhyessä ajassa on voittanut kansainvälisen maineen. Voidaan nimittäin sanoa että taideteollisuusyhdistys on välittänyt koko maailmalle, sen mikä on tullut tunnetuksi Suomen käyttötaiteena.»

Aftenposten, Oslo, 30.10. otsikolla »Hän raivaa tietä suomalaiselle käyt- tötalteelle»:

»H. O. Gummeruksen ansiosta Norja ylipäätänsä tuli otetuksi mukaan pohjois­

maisen käyttötaiteen merkitykselliseen näyttelyyn, joka kiersi USA:ssa ja Kana­

dassa 1950-luvun alussa, ja joka loi käsitteen Scandinavian Design. Ilman Norjan mukaanottamista el olisi voitu puhua skandinaavisesta — tätä mieltä oli Gummerus — koska tiukasti ottaen ainoastaan Ruotsi ja Norja muodostivat Skandinavian. Meidän aikanamme kun skandinaavinen design on saanut kovat kilpailijat Italiasta, Isosta-Brltannlasta ja Ranskasta näyttää tärkeämmältä kuin koskaan että pohjoismaat ovat yhdessä.»

Mobilia, Kööpenhamina, 1976:

»Nur die Lumpe sind Bescheiden.» — Goethe.

Herman Olof Gummerus

Katsottuna edistyksellisen aikakauslehden toimituksesta mahtuu tiettyä ironiaa sen myöntämiseen että Skandinavian maissa on muutamat maailman huonolm- mista deslgn-organisaatioista. Toteamus ei kuitenkaan sisällä Islantia, jolla el ole lainkaan tällaista organisaatiota eikä Suomea jota tämä kirjoitus käsit­

telee.

H O. Gummerusta el sekoita helposti nykyaikaiseen ryhmäorlentoltuneeseen tai aivan demokraattiseen johtajaihanteeseen. Päinvastoin hänen johtamistyy- linsä on ollut leimaantunut ei niinkään vähän valistuneesta yksinvallasta mil­

loin on vaikuttanut välttämättömältä tendenssiltä asettaa asia asiallisen edelle.

H. O. Gummerus on lyhyesti sanottuna näytellyt jokseenkin ylenmääräisen mer­

kityksellistä osaa työssä tehdä suomalainen muotoilu tunnetuksi suurten met­

sien ulkopuolella ja voittaa kansainvälistä tunnustusta joka lopuksi saa jopa 43

skeptisimmätkin toiminnanjohtajat ymmärtämään tuotekehittelyn ja designin merkityksen.

Tänään jolloin triennale kylläkin on pelannut loppuun osansa, ja käsite prima­

donnadesign on vähän vähemmän varmaa, on Suomi takaisin entisessä ase­

massaan, muotoilumielessä kansainvälisesti orientoitunein mutta kuitenkin itse­

näisin Skandinavian maista. Tosin se edelleenkin on tiukasti tähtien leimaama, Aalto, Sarpaneva, Wirkkala, Vuokko, Nurmesniemi, Franck ja Jung, mutta sen on Suomi hyvin ansainnut.»

»100 vuotta suomalaista taideteollisuutta» — Design 1875—1975, Ateneumin Taidemuseo 31.10. — 7.12.: Suomen Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotis- juhlanäyttely rakennettin Ateneumin Taidemuseon tiloihin ja se täytti museon kaikki 14 salia, pinta-alaltaan noin 1500 m2. Näyttely kertoi siitä toiminnasta, jota Suomen Tadeteollisuusyhdistys on näiden sadan vuoden aikana harjoitta­

nut taideteollisuuden kehittämiseksi ja eteenpäinviemiseksi maassamme, ja toisaalta — ja juuri tämä vei suurimman tilan koko näyttelystä — millaista suomalainen taideteollisuus on näiden sadan vuoden aikana ollut, mitä se on tehnyt, mihin se on pyrkinyt ja millaisia tuloksia se on saavuttanut. Näyttelys­

sä oli noin 800 esinettä ja yli 500 m2 valokuvasuurennoksia. Valokuvat hahmot­

tivat eri aikakausien miljööt ja tapahtumat.

Näyttelykomiteaan kuuluivat: toimitusjohtaja H. O. Gummerus, sis.

arkkitehti Antti Nurmesniemi, sis.arkkitehti Lisa Johansson-Pape ja arkkitehti valtiot, tri Tapio Periäinen. Näyttelyn komissaarina oli toimitusjohtaja H. O. Gummerus ja suunnittelijana sis.arkkitehti Antti Nurmesniemi, avustajanaan sis.arkkitehti Lisa Johansson-Pape. Näyttelyn sihteerinä toimi fil.maisteri Anneli Kallio.

Ateneumin sisääntulohalliin, portaikkoon, oli kerätty kunniakujaksi ny- kytuotannon ryijyjen kokoelma. Saliin 1, näyttelyn pääsaliin, oli koottu tai­

deteollisuutemme pähkinänkuoreen: eri aikakausia edustavia malliesineitä.

Pääsalia kiersi lyhyt selvitys Suomen Taideteollisuusyhdistyksen toiminnasta perustamisesta 29.10.1875 lähtien nykypäivään saakka. Samassa salissa annettiin kuvapaneelein lyhyt kuvaus siitä laajasta näyttelytoiminnasta, joka on ollut olennainen osa yhdistyksen toimintaa. Varsinainen näyttely alkoi salis- s a 2 esittelemällä Ateneum-rakennuksessa toimineen, ensimmäisen alan am­

mattiin valmistavan oppilaitoksen, Taideteollisen Keskuskoulun (nykyinen Tai­

deteollinen Korkeakoulu). Yhdistys perustettiin aikoinaan mm. ylläpitämään silloista taideteollisuuskoulua. Vuonna 1965 luovutti yhdistys koulun valtion hallintaan. Näyttelyssä keskityttiin selvittelemään vuosikymmeniä kriittisinä py­

syneitä koulutilakysymyksiä. Saleissa 3ja4 kerrottiin kuvin ja esinein siitä ympäristöstä, joka vallitsi STY:n perustamisen aikoihin: siitä ajasta, jolloin varsinaista suomalaista suunnittelutyötä ei taideteollisilla aloilla vielä suori­

tettu. Näin edettiin aikaan, jolloin ensimmäiset järjestäytyneet alan yrittäjät — niin yksityishenkilöt kuin toiminimet — astuivat kuvaan, esimerkkeinä porvoo­

lainen Iris, joka teki sekä keramiikkaa että huonekaluja, Wetterhoffin kotiteolli­

suuskoulu, Suomen Käsityön Ystävät. Aikaisemmin perustetut keramiikka- ja lasitehtaat alkoivat samoihin aikoihin enemmän luottaa kotimaisiin taiteilijoihin, myös mallistot alkoivat näihin aikoihin kansallistua. Tämä kausi päättyy vuosi­

sadanvaihteeseen, aikaan, jolloin jugend ja kansallisromantiikka elivät meillä kukkeinta kauttaan. Salissa 6 esitettiin aikakausi Suomen itsenäistymisestä viime sotien alkuun. Esiteltiin ne suunnitelmat, joita tehtiin uuden nuoren ta­

savallan symbolien eteen. Maa tarvitsi lipun, omat tunnukset, symbolit, rahat.

Näin oltiin kaudessa, jolloin kansainväliset vaikutteet hyvinkin voimakkaasti levisivät Suomeen: Bauhaus teki omaa työtään Keski-Euroopassa, funktiona­

lismi levisi maailmalle. Nämä tapahtumat eivät olleet vaikuttamatta myös suo­

malaiseen suunnitteluun. Tyypillistä tälle ajalle olivat terveet, puhtaat yksin­

kertaiset ratkaisut: metalliputki tuli tavallaan uutena tuotteena esim. huoneka­

luteollisuuteen. Alvar Aalto taivutti puuta, lasimassaa alettiin käsitellä uudella tavalla, tekstiilitaiteessa alkoi ilmetä omia — ei yksinomaan kansallisia ■— piir­

teitä, taiteilijat pystyivät entistä enemmän sovittamaan oman persoonallisuu- tensä tehtäviin ja tuotteisiin. Huone päättyi kahteen kuvapaneeliin asuntonäyt- telystä vuonna 1939, näyttelystä, joka jouduttiin sodan alkamisen vuoksi muu-sen

44

tämän päivän aukioltuaan sulkemaan. Sali 7, jonka nimikkeenä oll pula-aika, käsitti esimerkkejä siltä suunnittelutyöstä, jota tehtiin niin taloudellisten kuin materiaalisten rajoitusten sanelemana: joltakin näytteitä alan suunnittelijoiden työstä rintamaoloissa ja toisaalta niitä tuotteita, jolta teollisuus sinä aikana kotirintamalla teki käyttäen paperia, lastua, puuta, yksinkertaisia ratkaisuja ja

tämän päivän aukioltuaan sulkemaan. Sali 7, jonka nimikkeenä oll pula-aika, käsitti esimerkkejä siltä suunnittelutyöstä, jota tehtiin niin taloudellisten kuin materiaalisten rajoitusten sanelemana: joltakin näytteitä alan suunnittelijoiden työstä rintamaoloissa ja toisaalta niitä tuotteita, jolta teollisuus sinä aikana kotirintamalla teki käyttäen paperia, lastua, puuta, yksinkertaisia ratkaisuja ja

In document Suomen Taideteollisuusyhdistys - vuosikirja 1976 ja toimintakertomus vuodelta 1975 (sivua 40-59)