Nivelvaiheella tarkoitetaan siirtymää yhdeltä kouluasteelta toiselle, esim. alakoulusta yläkouluun tai yläkoulusta toiselle asteelle. Nivelvaiheet työllistävät useita ammattilaisia ja heidän välinen yhteistyö mahdollistaa sujuvan siirtymän kouluasteiden välillä. (Rinkinen 2012.) Siirtymä toisen asteen koulutukseen kouluvelvollisuuden päätyttyä edustaa suurta muutosta nuoren elämässä. Päätökseen tulevasta opiskelupaikasta vaikuttaa mm. toisen asteen koululaitosten erilaisuus, vanhempien neuvot ja näkemykset omista taidoista sekä identiteetistä. (Hegna 2014.)
Hegna (2014) tutki nuorten koulutuksellisia tavoitteita ja niiden muutoksia erilaisissa konteksteissa. Ensimmäinen vaihe sisälsi peruskoulun viimeisen luokan aikana tehtävän päätöksen siitä, minkä toisen asteen koulutuksen oppilas valitsee. Toisen vaiheen sisältö liittyi oppilaiden kokemuksiin valitsemastaan koulutusohjelmasta ensimmäisen ja toisen vuoden loppukuukausina. Tutkijan mukaan nämä prosessit olivat selkeässä yhteydessä oppilaiden korkeakoulutusta koskeviin tavoitteisiin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Norjan peruskoulu kestää 10 vuotta ja sisältää opinto-ohjausta. Näitä tuloksia voidaan tämän perusteella ainakin jossain määrin soveltaa suomalaisiin nuoriin. Norjan koulutie muistuttaa pituudeltaan ja vaiheiltaan suomalaista koulujärjestelmää.
Ensimmäisestä vaiheesta nousi esiin se, miten miespuolisuus, etniseen vähemmistöön kuuluminen, yksilön heikko koulumenestys ja alhaisempi sosioekonominen tausta johtivat alhaisempiin koulutuksellisiin tavoitteisiin. Toisessa vaiheessa sosioekonominen tausta ja sukupuoli olivat vain vähäisesti yhteydessä oppilaan valintoihin. Sen sijaan alhaiset koulutukselliset tavoitteet liittyivät toiselle asteella puhtaasti siihen, kuinka paljon oppilas näkee vaivaa koulunkäynnin eteen. (Hegna 2014, 605-606.)
Selkein tulos on se, että nuoret, jotka laskevat koulutuksellisia tavoitteitaan toisella asteella, eivät näe vaivaa kotitehtäviensä tekemiseen ja saavat jatkuvasti heikompia arvosanoja oppiaineistaan. Tämä on havaittavissa riippumatta siitä missä opinto-ohjelmassa oppilas on tai siitä mitä sukupuolta hän edustaa ja millaiset hänen taustansa ovat. Toisen asteen koulutusta valitessaan, nuoren päätökseen vaikuttaa se millaisena hän kokee omat resurssinsa opiskelijana sekä hänen sukupuolensa ja taustansa. (Hegna 2014, 608.)
Johnson, Jones ja Cheng (2014) tutkivat nuorten ja väkivallan yhteyttä heidän koulutuksellisiin valintoihinsa. He saivat selville, että väkivalta vaikuttaa negatiivisesti nuoren valmiuteen siirtyä työuralle. Yllättävää oli, ettei päihteiden käytöllä ollut merkittävää vaikutusta tähän valmiuteen. Heikko akateeminen suoriutuminen oli kuitenkin yhteydessä sekä väkivaltaan että päihteiden käyttöön. Nuorten väkivaltaa selittää ehkä se, että väkivaltaisilla alueilla asuminen vääristää heidän ajatteluaan tulevaisuudesta ja ammatinvalinnasta. Väkivaltainen käytös viestii siitä, että nuorella on elämässään paljon riskitekijöitä tai vaihtoehtoisesti hyvin vähän suojaavia tekijöitä. Mitä korkeampaa nuoren akateeminen suoriutuminen oli, sitä epätodennäköisempää on, että hänen elämäänsä sisältyisi väkivaltaa tai päihteitä.
Nivelvaihe toiselle koulutusasteelle siirryttäessä on haasteellinen nuorelle hänen lähtökohdistaan riippumatta. Välittävistä perheistä tulevat lapset sekä sosiaalitoimen huollon alla olevat nuoret kohtaavat aivan samat kysymykset tässä elämänvaiheessa. Tämän vaiheen haasteet ja ongelmat ovat kuitenkin helpommin siedettävissä, jos heikoista oloista tulevalla nuorella on luottavainen ja turvallinen suhde jonkun aikuisen kanssa. Olisi tärkeää tiedostaa,
että nuori saisi ylimääräistä tukea nivelvaiheissa ja tämän tuen tulisi olla saatavilla sen verran aikaisessa vaiheessa, että mahdollinen kriisitilanne voidaan välttää. (Fitzpatrick 2015.)
Tyypillisimmät huolenaiheet nuorilla uuteen oppilaitokseen siirtyessä voi jakaa kolmeen osa-alueeseen: Huoli akateemisista tekijöistä, uusista opettajista, haastavista kotitehtävistä sekä kurssien sisällöistä. Toinen huolenaihe on uudet menettelytavat, millaiset ovat koulutilat ja miten kykenee organisoimaan oman toimintansa useiden eri kurssien ja opettajien välillä. Esimerkiksi uudessa koulussa eksyminen huoletti oppilaita. Kolmantena on sosiaaliset huolet, millaisia ovat uudet luokkatoverit ja miten heidän kanssaan tulee toimeen, saako uusia ystäviä ja millaiset sosiaaliset odotukset uudessa opinahjossa ovat.
(Uvaas & McKevitt 2013, 70.)
Tutkimusten mukaan kaikki nämä haasteet uudessa koulussa johtavat usein akateemisen suoriutumisen heikkenemiseen ja saattaa kestää jopa kokonaisen vuoden, että oppilas saavuttaa aiemman tasonsa. Oppilaat, jotka ilmoittavat kärsivänsä useista stressin aiheuttajista, kokivat yleensä suuremman pudotuksen myös arvosanoissa. Vaikka oppilas olisi pärjännyt perusasteella hyvin, toiselle asteelle siirtyminen voi aiheuttaa lisääntyvää ahdistusta, yksinäisyyttä sekä heikompaa akateemista suoriutumista. (Uvaas & McKevitt 2013, 70.)
Oppilaat kokivat suurempaa osallisuuden tunnetta kouluunsa, harrastivat enemmän koulun järjestämää vapaa-ajan toimintaa ja saivat parempia arvosanoja ennen siirtymäänsä seuraavalle koulutusasteelle. Lisäksi oppilaat kokivat enemmän huolia ja ahdistusta ennen siirtymäänsä. Oppilaita huoletti erityisesti vanhempien opiskelijoiden ja uusien opettajien kohtaaminen. Toisella asteelle päästyään huolenaiheet ja ahdistus kuitenkin hälvenivät.
Toisella asteella ollessaan huolenaiheet painottuvat akateemisiin tekijöihin. Voidaan siis nähdä, että siirtymää edeltävä odotus aiheuttaa enemmän huolta kuin varsinaisesti uudessa koulussa koetaan. Luokkatoverit ja muut oppilaat antoivat parhaiten tukea uuteen kouluun sopeutuessa. (Uvaas & McKevitt 2013, 74-75.)
Yleisesti voidaan todeta, että ympäristö toiseen asteen kouluissa on erilainen kuin perusasteella. Voi olla, että toisen asteen oppilaitos on paljon suurempi ja lähestymistapa opettamiseen ja oppimiseen voi olla hyvinkin erilainen edelliseen kouluun verrattuna. Tästä seuraakin se, että uusille oppilaille on vaikeaa tuntea yhteyttä uuteen ympäristöönsä.
Onnistuneeseen koulusiirtymään liittyy useita tekijöitä. Yksi keskeisimmistä tekijöistä on kuuluvuuden tunne uuteen kouluun, millä on todistettu olevan suora yhteys myös akateemiseen menestykseen. Muut tekijät liittyvät siihen rooliin, minkä opettajat ottavat oppilaan kuuluvuuden tunteen parantamiseksi ja millä tavoin koulutusjärjestelmän rakenteet sitä edistävät. (Roybal, Thornton & Usinger 2014, 475.)
Oppilaat, jotka kokevat olevansa hyväksyttyjä koulussa pitävät koulutusta tärkeämpänä monella eri tasolla. Samaan aikaan oppilaat, jotka kokevat itsensä ulkopuolisiksi, kokevat koulunkäynnin vähemmän merkityksellisenä. Opettajat, jotka välittävät oppilaistaan ovat muiden tekijöiden lomassa kriittisiä uuteen kouluun sopeutumisen kannalta. Tämä korostuu Amerikkalaisessa koulutusjärjestelmässä, jossa siirrytään keskikoulusta (middle school) oppilasmäärältään suuriin lukiota vastaaviin oppilaitokseen (high school). (Roybal et al.
2014, 484.)
Vanhempien rooli näkyy tutkitusti siinä, millaista tukea he antavat nuorelle. Jos nuoren vanhemmilla on korkeammat odotukset arvosanoista, omaa nuori yhtä lailla korkeamman keskiarvon. Jos nuori saa vanhemmiltaan tukea, saivat he myös opettajiltaan enemmän huolenpitoa. (Chen & Gregory 2009.)
Vaikkakin siirtymä ei välttämättä tuota hankaluuksia kaikille nuorille, saattaa sillä olla loppuelämän kannalta pysyviä seurauksia. Yleistäen yksilöt, joiden siirtymät ovat helppoja ovat edullisessa asemassa heihin nähden, joille siirtymät tuottavat vaikeuksia. Jos siirtymää saattelee sosiaalisen ympäristön tuki ja rohkaisu, ennustaa se onnistunutta siirtymää uudelle koulutusasteelle. (Benner 2011, 324-325.)