4 TULOSTEN YHTEENVETO JA POHDINTA
4.1 Tulosten yhteenveto
KUVIO 2 Syrjäytymisen kehämalli
Tarkastellessa ensimmäisen tutkimuskysymyksen aineistosta tuotettuja kuvauskategorioita on selvää, että sosiaalinen ulottuvuus ja yksilön ominaisuudet nousevat suurimmiksi teemoiksi. Nuorten maailmassa syrjäytyminen liittyy enemmän sosiaalisiin taitoihin, tai niiden puutteeseen, ja yksilön subjektiivisiin kokemuksiin itsestään ja muista. Lopulliset päätelmät havainnollistuvat parhaiten eräänlaisena kehäkuviona (kuvio 2), jossa nähdään miten ongelmat sosiaalisissa suhteissa johtavat pahoinvointiin. Pahoinvointi ruokkii ennestään yksilön syrjimistä ja hänen negatiivisia tunteitaan, mikä vaikuttaa lopulta hänen asemaansa yhteiskunnassa, tässä tapauksessa koulutuksesta tippumiseen.
• ulkopuolisuus
• koulutuksen puute
• ystävien puute
• erilaisuus
1. YSTÄVIEN
PUUTE
2.
PAHOINVOINTI
3. SYRJINTÄ 4.
TYÖTTÖMYYS
Toisen tutkimuskysymyksen kuvauskategoriat johtavat meidät hieman erilaiseen kehään.
Yksilön ominaisuudet korostuvat, eli erilaisuus näkyy selittävänä tekijänä ystävien puutteeseen. Ystävien puute on valitettava silta ulkopuolisuuteen, mikä puolestaan ajaa yksilön koulutuksen ulkopuolelle. Yhteiskunnallinen vaikutus on ulkopuolisessa kehässäkin vasta edeltävien tekijöiden loppusumman. Syrjäytymisen näkyminen kouluissa on siis keskittynyt enemmän selkeisiin ulkopuolisesti havaittaviin ominaisuuksiin. Tästä voidaan vetää alustavia johtopäätöksiä siitä mihin nuoret kiinnittävät huomiota. Syrjäytyminen liitetään nuoren maailmassa koulujen valtaväestöstä poikkeaviin oppilaisiin. Tässä vaiheessa on oleellista tarkastella vertaisryhmien dynamiikkaa, mikä selittää pitkälti yksittäisten nuorten jäämistä ryhmien ulkopuolelle, ilman ystäviä.
Ystävien puute on yksi suurimmista syrjäytymistä määrittävistä tekijöistä tutkimuksessamme ja on selvää, että uusien sosiaalisten suhteiden saavuttaminen on nuorelle vaikeaa, koska eri vertaisryhmät eivät ota helpolla vastaan ulkopuolisia henkilöitä.
Ympäristön arviointi nuoren toiminnasta vaikuttaa nuoren itsetunnon ja minäkuvan kehittymiseen (Nurmi 1995). Vertaisryhmä on ensiarvoisen tärkeä tekijä nuoren identiteetin kehittymisessä (Kinney 93), joten on oletettavaa, että aktiivinen vertaisryhmistä poisjättäminen tekee suurta vahinkoa nuoren kehitykselle ja on selkeässä osassa nuoren pahoinvoinnissa. Toisin sanoen ystävien puute johtaa pahoinvointiin, aivan kuten kuviostamme käy ilmi. Huomioon on otettava myös se, että Mohahanin ja Steinbergin (2011) mukaan sosiaalisesti lahjakkaat yksilöt menestyvät sosiaalisissa suhteissa myös murrosiän aikana. Sen sijaan puutteelliset sosiaaliset taidot ennustavat vaikeuksia elämän murrosvaiheessa. Riskiryhmässä ovat siis pääasiassa ne yksilöt, joiden sosiaaliset taidot ovat alun alkujaan heikot.
Jahnukaisen (2005) mukaan koulutuksellinen syrjäytyminen nähdään erityisen negatiivisena ominaisuutena yksilön kannalta. Se saattaa aiheuttaa epäonnistumisen tunteita ja kunnioituksen puutetta. Täten koulutuksen uupuminen ruokkii ennestään kuvailemaamme syrjäytymisen noidankehää. Savelsbergin ja Martin-Gilesin (2008) sekä Aaltonen, Ojasen, Vilenin sekä Vihusen (2003) mukaan nuori saattaa ajautua vertaisryhmiin, jotka tukevat ongelmallisia käyttäytymismalleja ja sotivat nuoren omaa moraalia vastaan. Mulveyn (2016) tutkimus tukee tätä näkökulmaa, sillä nuoren toimintaa määrittää hyvin voimakkaasti hänen
vertaisryhmänsä. Oman aineistomme mukaan oli selvää, että nuoret tunnistavat syrjäytymisvaarassa olevan yksilön tai ainakin syrjäytymiseen liittyviä ominaisuuksia. Olisi mielenkiintoista tutkia sitä, ottavatko nuoret aktiivisesti kontaktia näihin nuoriin vai toimivatko he vain tarkkailijoina. Määrittääkö vertaisryhmä nuoren toimintaa siinä määrin, että poikkeava nuori jätetään ulkopuolelle oman vertaisryhmänsä homogeenisyyden säilyttämiseksi. Maltin, Ongleyn, Dysin sekä Colasanten (2012) mukaan omalla vertaisryhmällä on matala kynnys hyväksyä ryhmän ulkopuolisten yksilöiden laiminlyönnin.
Oman kuviomme kaltaista syrjäytymiskierrettä tukee myös Lehtosen ja Kallungin (2013) tutkimus, jossa nuoren syrjäytyminen nähdään nimenomaan subjektiivisten negatiivisten kokemusten summana. Objektiiviset tekijät kuten alhainen koulutustaso vaikuttavat, mutta pääosassa ovat epäluottamus, alisuoriutuminen, yksinäisyys sekä vastaavat yksilölliset tekijät. Yksinäisyys ja sosiaalisten sidosten puute ovat oleellisia tässä syrjäytymisen kehässä ja niihin vaikuttamisen tulisi olla suuressa osassa sosiaalipolitiikan tavoitteita. Omassa tutkimuksessamme korostuvat yhtä lailla nuoren yksin jääminen ja ystävyyssuhteiden puute, eikä niinkään taloudelliset tai koulutukselliset tekijät.
4.2 Pohdinta
Tutkimuksen tulosten perusteella nuoret käsitteellistävät syrjäytymisen sosiaalisena ilmiönä, johon liittyvät läheisesti yksilöön liittyvät tekijät. Ystävien ja sosiaalisten suhteiden puute voi olla syynä heikkoihin sosiaalisiin taitoihin tai seurausta heikoista sosiaalisista taidoista.
Heikot sosiaaliset taidot ja sosiaalisten kontaktien puute johtavat muista ihmisistä eristäytymiseen. Toisaalta yksilö päätyy samaan lopputulokseen tietoisesti jättäytymällä pois muiden ihmisten seurasta. Eli samaan päämäärään voidaan päätyä eri reittejä pitkin.
Heikkojen sosiaalisten taitojen lisäksi yksilön ulkoisesti havaittavat ominaisuudet kuten muista poikkeaminen sekä pahoinvointi johtavat muiden taholta tulevaan syrjintään ja sosiaalisten ryhmien ulkopuolelle jäämiseen. Kaikki edellä mainitut tekijät voivat pitkällä aikavälillä johtaa koulutukselliseen syrjäytymiseen sekä työmarkkinoilta poisjäämiseen.
Sama käy ilmi myös Croghanin, Griffinin, Hunterin ja Phoenixin (2006) sekä Nquyen ja Maltin (2014) tutkimuksista.
Vastaukset luovat kuvan koulumaailmasta, jossa syrjäytyminen näkyy erityisesti nuoren valtavirrasta poikkeamisena. Nuoret kokevat erilaisuuden sekä ulospäin näkyvän pahoinvoinnin syrjäytymisen selkeimpänä merkkinä. Lähes yhtä merkittävästi syrjäytyneisyydestä kertoo ystävien ja sosiaalisten suhteiden puute, eristäytyminen muista ihmisistä, muiden taholta tuleva syrjintä sekä ulkopuolisuus. Myöskin poissaolot koulusta kertovat syrjäytymisestä, mutta eivät läheskään yhtä voimakkaasti kuin edellä mainitut tekijät. Yhteiskunnallinen ulottuvuus jää hyvin vähäiseksi koulussa havaittavan syrjäytymisen skaalasta, koska koulutuksen puute ja työttömyys eivät ole vielä yhdeksäsluokkalaisia koskettavia ongelmia. Ne näkyvät vasta syrjäytymisen lopputulemana, tulevaisuuden tapahtumana.
Erityisen huolestuttavana näemme kasvatusalan ammattilaisina aineistosta esiin nousevan ystävien puutteen sekä yksinäisyyden. Ystävyyssuhteiden puute vaikuttaa negatiivisesti yksilön henkiseen hyvinvointiin. Tällöin häneltä jää puuttumaan hyväksytyksi tulemisen, yhteenkuulumisen ja toveruuden sekä emotionaalisen turvallisuuden tunteet. Negatiivinen minäkäsitys, oppimisvaikeudet, heikko koulumenestys, koulunkäynnin keskeyttäminen, käytöshäiriöt, nuorisorikollisuus ja mielenterveyden ongelmat ovat kaikki yhteydessä yksinäisyyteen sekä ystävien puutteeseen ja voivat lopulta johtaa jopa itsemurhaan. (Laine 1997, 181-182.)
Vastauksissa ei tullut ilmi kuka toimii nuoria syrjivänä osapuolena. Syrjäytymistä kyllä havaitaan, mutta vastaukset antavat varsin lavean kuvan siitä, että minkälaiset ryhmät syrjivät erilaisia yksilöitä. Vastauksissa huomio keskittyy hyvin voimakkaasti syrjityn tai syrjäytyneen yksilön negatiivisiksi koettuihin ominaisuuksiin. Vastausten perusteella syrjäytyminen nähdään yksilön omana vikana tai jollain tapaa hänen ominaisuutenaan.
Aiempien tutkimusten mukaan nuoret tuomitsevat syrjimisen sekä ryhmän ulkopuolelle jättämisen, mutta tästä huolimatta osallistuvat syrjintään, jos ryhmälojaalius sitä edellyttää.
Ryhmän ulkopuolelle jättäminen eri herätä nuorissa yhtä negatiivisia tunteita kuin tahallinen vahingon tuottaminen (Mulvey 2016). Nowickin, Brownin ja Stepienin (2014) tutkimuksessa nuoret kokivat syrjimisen helpommaksi, mikäli syrjittävä henkilö erosi ulkoisilta ominaisuuksiltaan tai ulkonäöltään muista. Tässäkään tutkimuksessa yksikään nuorista ei tuonut esille omaa asemaansa syrjäytyneiden kannalta. Yhdysvalloissa ainoastaan 5-27% nuorista myöntää joskus syrjineensä vertaisiaan (Feigenberg et al. 2008). Syrjiminen ja ulkopuolelle jääminen johtaa lopulta empatiakyvyn ja luottamuksen vähenemiseen muita ihmisiä kohtaan. Syrjitty nuori ei halua päätyä enää tilanteeseen, jossa hänet suljetaan ulkopuolelle. (Twenge et al. 2007.) Kuten myös tulosten yhteenvedossa toimme esille, vertaisryhmät saattavat toimia omia jäseniään suojelevasti, jättäen poikkeavat nuoret ulkopuolisiksi. Ehkä tämä johtaa passiivisuuteen yksinäisiä nuoria kohtaan. Yksittäisten yksilöiden ulkopuolelle jääminen saattaa näyttäytyä nuorille luonnollisena osana eri ryhmien dynamiikka.
Tulemme tutkimuksessamme siihen tulokseen, että nuoret käsittävät syrjäytymisen melko pintapuolisesti. Ilmiö on heidän maailmassaan konkreettisia asioita, kuten ystävien tai sosiaalisten taitojen puutetta eikä se käsitä niitä monia taustatekijöitä, kuten työttömyyttä ja vaihtelevia perhetaustoja, joita olemme tutkimuksessamme avanneet. Tämä ehkä kertoo iänmukaisesta ajattelusta. Ilmiön abstraktimpi puoli jää varjoon ja nuoret käsittävät syrjäytymisen koostuvan pitkälti ulkoisesti havaittavista tekijöistä. Piagetin (1964) mukaan nuoret ovat kognitiivisessa kehityksessään formaalisten toimintojen vaiheessa, eli abstrakti ajattelu on jo tullut heille mahdolliseksi. Tällaisen Piagettilaisen ajattelun kehitys on kuitenkin vaiheittaista, täten vaativampi abstrakti ajattelu on tyypillisempää hieman vanhemmille nuorille, noin 18-21 -vuotiaille (Tanti et al. 2011). Tämän perusteella näkisimme tärkeäksi käsitellä syrjäytymistä nuorten kanssa nimenomaan heidän arkielämäänsä lähellä olevien ilmiöiden kautta. Vertaisryhmät, ystävät ja sosiaaliset taidot olisivat avaintekijöitä, siinä vaiheessa, kun nuorten kanssa keskustellaan syrjäytymisen havaitsemisesta tai seurauksista.
Näkemyksiimme tutkimuksen lopputulemasta on vaikuttanut varmasti kummankin tausta nuorten parissa työskentelystä. Olemme muodostaneet vahvan ennakkokäsityksen siitä, miten nuoret ajattelevat ja toimivat. Tämän seurauksena mielenkiintomme on varmasti
kallistunut vastauksiin, jotka tukevat omia havaintojamme syrjäytymisestä koulumaailmassa. Siitä huolimatta, että pyrimme tutkimusetiikan nimessä objektiiviseen tarkasteluun, olisi naiivia väittää, etteivätkö omat kokemukset vaikuttaisi millään tavalla tutkimuksen tekemiseen.
4.3 Luotettavuuspohdinta
Tuotamme tutkielman parityönä, sillä mielestämme sitä kautta saa aikaan vuoropuhelua, joka antaa laajemman näkökulman aiheeseen. Vaikkakin aihetta tulee käsitellä objektiivisesti, on mahdollista, että yksittäisen tutkijan mielipide tulee jollain tavalla tutkielmassa näkyville. Parityön etuna on se, että tutkijapari näkee herkemmin mahdolliset ajatusvirheet tai epäloogisuudet, joita ei yksin huomaisi. Lisäksi olemme kummatkin kiinnostuneita syrjäytymisestä yhteiskunnallisen tason ilmiönä ja olemme tehneet yhteistyötä erilaisten projektien parissa aiemminkin. Garzia-Sanchezin, Diazin sekä Saa-Perezin (2017) mukaan keskinäinen luottamus tutkijoiden kesken edistää tiedonjakoa, ja uskomme tämän toteutuvan yhteisessä työskentelyssämme loistavasti.
Lähtökohtana parityöskentelylle oli alun perin yhteinen mielenkiinnon kohde:
syrjäytyminen. Tämä aihepiiri on niin selkeässä yhteydessä koulumaailmaan, varsinkin erityisopetukseen, että oli helppo nähdä se myös pro-gradu-tutkielman yhteisenä aiheena.
Kummankin työkokemus koulumaailmassa vaikutti siihen, miksi juuri syrjäytyminen oli mielestämme tärkeä ja tutkimuksen arvoinen aihe. Koemme, että syrjäytymiseen liittyvät elementit kuten päällekkäistyvät riskitekijät näkyvät ja vaikuttavat kouluissa voimakkaasti yksilöiden hyvinvointiin ja koulumenestykseen.
Parityöskentely tutkimuksen aikana mahdollisti yhtäaikaisen tekemisen ja tämä vauhditti erityisen paljon tutkimusten ja artikkelien hakua ja läpikäymistä. Työskentely kahdestaan sujui alusta lähtien luontevasti, johtuen siitä, että olimme jo ennestään tottuneet yhteistyöhön, muun muassa kanditutkielman parissa. Usein samassa tilassa toteutettu
työskentely salli jatkuvan keskusteluyhteyden. Tällä tavoin toinen tutkija saattoi lukea artikkelista tärkeimpiä osioita ääneen ja toinen kirjoitti mainitut asiat muistiin. Kummankin tutkijan hyvä englannin kielen taito auttoi vieraskielisen materiaalin käytössä.
Työskentely kahdestaan osoittautui hedelmälliseksi ja säästi paljon päänvaivaa erityisesti analyysivaiheen kategorioita työstäessä. Yhteistyö johti mielestämme lopputulokseen, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman toistemme tukea ja ammattitaitoa. Opimme tutkimuksen tekemisestä sen, että näin luonteva työskentely ei onnistuisi ilman valmista ystävyyssuhdetta. Aiempi ystävyytemme laski kynnystä kertoa täysin rehellisesti mielipiteensä, ja näin tieteellistä tekstiä saatiin tuotettua ilman tarpeetonta kyräilyä. Myös työnjako sujui tämän myötä täysin ongelmitta, ja tutkimus on alusta loppuun yhdessä työstettyä. Ehkäpä juuri luotettavuuspohdinnassa Garzia-Sanchezin kollegoineen (2017) käsittelemä estoton tiedonjako oli yksi selittävä tekijä toimivassa yhteistyössämme.
4.4 Jatkotutkimusaiheita
Jatkotutkimusaiheina voisi olla vastaavan tutkimuksen toteuttaminen, siten että vastauksia antaisivat nuoremmat koululaiset. Tällä tavoin voitaisiin saada kokonaiskuva syrjäytymisen ilmenemisestä peruskoulussa ja siitä onko sen merkkejä yleensäkään nähtävissä nuoremmissa oppilaissa ja kuinka herkästi he huomaavat toisten lasten pahoinvoinnin.
Kirjallisen kyselyn sijasta voitaisiin käyttää verbaalista vastaamista, jos oppilaat olisivat sen ikäisiä, ettei kirjallinen ilmaisutaito ole vielä tarpeeksi kehittynyt. Kysymysten muotoa tulisi tietysti muuttaa ja keskittyä ehkä enemmän siihen näkevätkö he kouluarjessaan yksinäisyyttä tai syrjäänvetäytyvyyttä oppilastovereissaan. Termin “syrjäytyminen” määrittely alaaste -ikäisillä tuskin palvelisi tutkimuksen tarkoitusta, ellei tähtäimessä olisi kartoittaa lasten sivistyssanavarastoa.
Yhtä lailla vastaava tutkimus voitaisiin toteuttaa lukiossa tai ammattioppilaitoksessa, jolloin näkisimme miten oppilaiden käsitykset syrjäytymisestä muuttuvat iän kasvaessa, ja miten
syrjäytyminen näkyy toisen asteen koulutuspaikoissa. Syrjäytymisen näkyminen eri koulutusasteilla antaisi osviittaa siihen, miten valtion resursseja tulisi käyttää ilmiön mahdollisimman tehokkaaseen ehkäisyyn. Epäilemättä syrjäytyminen on läsnä myös korkeakoulutuksessa, mutta suurimmassa riskissä olevat yksilöt ovat tuskin päässeet koulutustaipaleessaan niin pitkälle.
Tehokkaan ennaltaehkäisyn kannalta olisi ehkä tärkeintä keskittää ilmiön tutkiminen ja tunnistaminen mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen. Erityisesti koulutuksellinen syrjäytyminen käy valtiolla hyvin kalliiksi ja pelkän peruskoulun käyneet aiheuttavat yhteiskunnalle tappiota 300 tuhannesta eurosta jopa 700 tuhanteen euroon, riippuen siitä kuinka paljon valtion eri tukimuotoja ja palveluita he ovat käyttäneet (Hilli, Ståhl, Merikukka & Ristikari 2017). James Heckmannin (2008) mukaan varhaislapsuudessa saatu taloudellinen tuki on huomattavasti tehokkaampaa kuin nuoruusvaiheeseen kohdistettu rahallinen apu. Tämän takia hyvinkin nuorten koululaisten kartoittaminen syrjäytymisen merkkien varalta olisi taloudellisesti perusteltua.
Tutkimuksemme lopputulema on se, että ainakin nuorten maailmassa syrjäytyminen nähdään yksilön omien tunteiden ja häneen liitettävien negatiivisten ominaisuuksien summana, mikä johtaa yksinäisyyden ja pahoinvoinnin kierteen kautta yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen. Aineisto heijastelee, sitä miten nuoret eivät välttämättä ajattele syrjäytymisen laajoja seuraamuksia vaan elävät hetkessä ja tekevät välittömiä havaintoja yksilön tekemisistä. Vertaisryhmät ovat suuressa osassa nuoren elämää ja he suorittavat osittain näiden ryhmien laatimia kirjoittamattomia sääntöjä, minkä takia on mahdollista, että poikkeavat yksilöt jäävät yksin. Tulevien tutkimusten aiheena voisi olla selvittää, miten saada vertaisryhmät avattua myös näille yksin jääville nuorille, jotta syrjäytymisen ja yksinäisyyden kierre saataisiin katkaistua mahdollisimman aikaisin. Kaikilla on oikeus ystäviin ja hyväksyntään. Kukaan apua tarvitseva nuori ei saisi jäädä meille aikuisille näkymättömäksi.
LÄHTEET
Aaltonen, M., Ojanen, T., Vihunen, R. & Vilen, M. (2003) Nuoren aika. WSOY. Porvoo.
Adelabu, D. (2007) Time perspective and school membership as correlates to academic achievement among African American adolescents. Adolescence, 2007 Fall;42(167);525-38
Aho, S. & Laine, K. 1997. Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Aikio, A. (toim.) (1994). Uusi sivistyssanakirja. 15. painos. Helsinki: Otava.
Benner, A. (2011) The Transition to High School: Current Knowledge, Future Directions.
Educ Psychol Rev (2011) 23:299-328
Benenson, J., Markovits, H., Hultgren, B., Nquyen, T., Bullock G. & Wrangham, R. (2013) Social Exclusion: More Important to Human Females Than Males, Plo5 ONE 8(2): e55851
Bennet, M. (2014) Intergroup Social Exclusion in Childhood: Forms, Norms, Context, and Social Identity. Journal of Social Issues, Vol. 70, No. 1, 2014, 183-195
Borowsky, IW., Ireland, M. & Resnick MD. (2009) Health status and behavioral outcomes for youth who anticipate a high likelyhood of early death. Pediatrics 2009, Jul;124(1):e81-8
Burton, L., Obeidallah, D. & Allison, K. (1996) Ethnographic insight on social context and adolescent development among inner-city African-American teens. Teoksessa Jessor, R.
Colby, A. & Shweder, R. (toim.) Ethnography and human development: context and meaning in social inquiry (395-418) Chicago: University of Chicago Press.
Chango, J., Allen, J., Szwedo, D. & Schad, M. (2014) Early Adolescent Peer Foundations of Late Adolescent and Young Adult Psychological Adjustment. Journal of Research on Adolescence, 25(4), 685-699
Chen, WB. & Gregory, A. (2009) Parental Involvement as a Protective Factor During the Transition to High School. The Journal of Educational Research, Vol. 103, Issue 1
Croghan, R., Griffin, C., Hunter, J. & Phoenix, A. (2006) Style Failure: Consumption, Identity and Social Exclusion. Journal of Youth Studies, Vol. 9, No. 4, September 2006, 463-478
European Commision. (2018) Poverty and social exclusion
https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=751&langId=en Viitattu 11.12.2018
Feigenberg, L., King, M., Barr, D. & Selman, R. (2008) Belonging to and exclusion from the peer group in schools: influences on adolescents’ moral choices. Journal of Moral Education, Vol. 37, No. 2, June 2008, 165-184
Furlong, A. (2008) The Japanese hikikomori phenomenon: acute social withdrawal among young people. The Sociological Review, 56:2, 310-325
Fitzpatrick, E., McGuire, J., & Dickson, J. M. (2015). Personal Goals of Adolescents in a Youth Offending Service in the United Kingdom.Youth Justice,15(2), 166–181.
Garcia-Sanchez, P., Diaz, NL. & Saa-Perez, P. (2017) Social capital and knowledge sharing in academic research teams. International Review of Administrative Science, April 2017
Gecas, V. & Mortimer, J. T. (1987) Stability and change in the self-concept from adolescence to adulthood. Teoksessa T. Honess & K. Yardley Self and identity Perspectives across the lifespan (pp. 266-286) London: Routledge & Kegan Paul
Goodwin, N., Mrug, S., Borh, C. & Cillessen, A. (2012) Peer Selection and Socialization in Adolescent Depression: The Role of School Transitions. J. Youth Adolescence (2012) 41:320-332
Hammer, T. (2003) Youth unemployment and social exclusion in Europe: A comparative study. Policy Press, Bristol University Press
Hazler, R. & Denham, S. (2002) Social Isolation of Youth at Risk: Conzeptualizations and Practical Implications. JOURNAL OF COUNSELING & DEVELOPMENT, FALL 2002, VOLUME 80
Heckman, J. (2008) Schools, skills and synapes. Economic inquiry 46 (2008): 3, 289-324
Hegna, K. (2014) Changing educational aspirations in the choice of and transition to post-compulsory schooling - a three-wave longitudinal study of Oslo youth. Journal of Youth Studies, 2014, Vol. 17, No. 5, 592-613
Heikkinen, M. (2000) Social Networks of the Marginal Young: A Study of Young People’s Social Exclusion in Finland. Journal of Youth Studies, Vol. 3, No. 4, 389-406
Hella, E. (2006) Variation in Finnish student’s understanding of Lutheranism and it’s Implications for religious education: a phenomenographic study. Department of Practical Theology, University of Helsinki, Helsinki, Finland
Helne, T., Hänninen, S. & Karjalainen, J. (toim.) (2004) Seis yhteiskunta – tahdon sisään!.
Jyväskylä: Kopijyvä Oy
Hilli, P., Ståhl, T., Merikukka, M. & Ristikari, T. (2017) Syrjäytymisen hinta – case investoinnin kannattavuuslaskennasta
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017121455844 Viitattu 11.12.2018
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. Tutkimustyypit ja aineistonkeruun perusmenetelmät.
Teoksessa Tutki ja kirjoita 2005.
Huusko, M. & Paloniemi, S. (2006) Fenomenografia laadullisena tutkimussuuntauksena kasvatustieteissä. Kasvatus 37 (2), 162-173
Hortmanshof, L. & Zimitat, C. (2007) Future time orientation predicts academic engagement among first-year university students. British Journal of Educational Psychology, Vol. 77, No.
3, 703-718
Oyserman, D., Bybee, D. & Terry, K. (2006) Possible Selves and Academic Outcomes: How and When Possible Selves Impel Action. Journal of Personality and Social Psychology 2006, Vol. 91, No.1, 188-204
Jahnukainen, M. (2005) Koulutus syrjäytymisen ehkäisyssä. Teoksessa: Pirjo Koivula (toim.) Selviytymisen polkuja Opetusjärjestelyt oppilaan tukena. Vammala: Vammalan kirjapaino OY
Johnson, S., Jones, V. & Cheng, T. (2014) Promoting Succesfull Transition to Adulthood for Urban Youths: Are Risk Behaviors Associated with Career Readiness? Social Work Research, Vol. 38, Issue 3, 1 September 2014, 144-153
Juvonen, L. & Vehkasalo, V. (2011) Tuloksellisuustarkastuskertomus 229/2011 Pitkäaikaistyöttömien työllistyminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Helsinki: Edita Prima Oy
Kinney, D. (1993) From Nerds to Normals: The Recovery of Identity among Adolescents from Middle School to High School. Sociology of Education 1993, Vol. 66 (January):21-40
Kouchaki, M. & Wareham, J. (2014) Excluded and Behaving Unethically: Social Exclusion, Physiologigal Responses, and Unethical Behavior (2014) Journal of Applied Psychology 2015, Vol. 100, No. 2, 547-556
Kuula, A. (2011) Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Kopijyvä Oy, Jyväskylä 2004. Tampere: Vastapaino
Laine, Timo 2007: Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma.
Teoksessa Aaltola, Juhani – Valli, Raine (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II.
Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus. 28-45
Lehtonen, O. & Kallunki, V. (2013) Nuorten aikuisten syrjäytymiskierre. Janus, vol. 21 (2013), 128-143
Lämsä, A-L. (2009) Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä, lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Oulu: Oulu University Press
Malti, T., Ongley, S., Dys, S. & Colasante, T. (2012) Adolescents’ emotions and reasoning in contexts of moral conflict and social exclusion. New Directions For Youth Development, No. 136
Markus, H. & Nurius, P. (1986) Possible selves. American psychologist, 41(9), 954-969
Marton, F., Booth, S. (1997) Learning and Awareness. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates Inc.
Marton, F. (1981) Phenomenography - Describing conceptions of the world around us.
Instructional Science, July 1981, Vol. 10. Issue 2, 177-200
Meeus, W. The Study of Adolescent Identity Formation 2000-2010: A Review of Longitudinal Research. Journal of Research on Adolescence, 21(1), 75-94
Meeus, W., Iedema, J., Helsen, M. & Vollebergh, W. (1999) Patterns of Adolescent Identity Development: Review of Literature and Longitudinal Analysis. Developmental Review 19, 419-461
Metsämuuronen, J. (2003) Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 2. uudistettu painos. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Me-Säätiö. (2018) Suomessa on 60 191 syrjäytynyttä nuorta
https://www.mesaatio.fi/ajankohtaista/uutiset/suomessa-on-60-191-syrjaytynytta-nuorta/
Viitattu 11.12.2018
Monahan, K. & Steinberg, L. (2011) Accentuation of Individual Differences in Social Competence During the Transition to Adolescence. JOURNAL OF RESEARCH ON ADOLESCENCE, 21(3), 576 – 585
Mulvey, K. (2016) Children’s Reasoning About Social Exclusion: Balancing Many Factors.
Child Development Perspectives, Vol. 10, No. 1, 2016, 22-27
Myrskylä, P. (2012) Hukassa- Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA-analyysi, No:19, 1.2.2012
Niikko, A. (2003) Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Joensuun yliopisto.
Joensuun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 85.
Nquyen, C. & Malti, T. (2014) Children’s judgement and emotions about social exclusion based on weight. British Journal of Developmental Psychology (2014), 32, 330-344
Nowicki, E. A., Brown, J. & Steplen, M. (2014) Children’s thoughts on the social exclusion of peers with intellectual or learning disabilities. Journal of Intellectual Disability Research Vol. 58 part 4 346-357
Notkola, V., Pitkänen, S. Tuusa, M., Ala-Kauhaluoma, M., Harkko, J., Korkeamäki, J., Lehikoinen, T., Lehtoranta, P. & Puumalainen, J. (2013) Nuorten syrjäytyminen, Tietoa, toimintaa ja tuloksia? Eduskunnan Tarkastusvaliokunnan Julkaisu 1/2013
Nurmi, J-E. (1995). Nuoruusiän kehitys: etsintöjä, valintoja ja noidankehää. Teoksessa Lyytinen, P. Korkiakangas, M. & Lyytinen, H. (1995). Näkökulmia kehityspsykologiaan:
Kehitys kontekstissaan. Porvoo: WSOY.
Nurmi, J. (2011) Miksi nuori syrjäytyy? Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, huhtikuu 12, 2011
Nurmi, J-E. (2014). Miksi nuori syrjäytyy. Teoksessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.) Otetta opintoihin, 22-27. Niilo Mäki Instituutti. Bookwell Oy, Porvoo. Motivoimaa ESR-hanke 2009 – 2012 Niilo Mäki Instituutti.
Obradovic, J., van Dulmen, MH., Yates, TM., Carlson, EA. & Egeland, B. Developmental assessment of competence from early childhood to middle adolescence. Journal of Adolescence, December;29(6);857-89
Peruzzi, A. (2015) From Childhood Deprivation to Adult Social Exclusion: Evidence from the 1970 British Cohort Study. Soc Indic Res (2015) 120:117-135
Piaget, J. (1964) Part 1. Cognitive development in children: Piaget development and learning. Journal Of Research In Science Teaching, Vol. 2, pp. 176-186
Popp, S. & Schels, B. (2008) “Do you Feel Excluded?” The subjective Experience of Young
Popp, S. & Schels, B. (2008) “Do you Feel Excluded?” The subjective Experience of Young