Wealth of Nations -teoksen keskeinen sisältö

Nykyään WN-teosta pidetään klassisen taloustieteen alkuna. Se onkin uraa uurtavan järjestelmällinen ja yksityiskohtainen näkemys yhteiskunnan muotoutumisesta nykyisenlaiseksi tuotannon ja kaupankäynnin foorumiksi. Smith teki päätelmiään talouden pitkän historiallisen kehityksen ja sosiaalisten muutosten pohjalta. 1700-luvun alkupuoliskolla maatalouden tuottavuus oli lisääntynyt huomattavasti, pienet pajat kehittivät valmistusmenetelmiään,

ulkomaanvienti kasvoi voimakkaasti, pääoma kasvoi, feodaaliset ammattikuntainstituutiot muutettiin uuden työväenluokan syntyessä. Kaupallisuuden ja spekulaation lisääntyminen oli silminnähtävissä. (Fitzgibbons, 1995, 11–12)

Smithin päävastustaja hänen kirjoittaessaan WN-teosta oli Englannissa ja Euroopassa tuolloin vallinnut merkantilistinen systeemi. Se suosi monopoleja ja vilisi erilaisia rajoituksia, sääntöjä, lupia ja lisenssejä. Se perustui keskiaikaiseen aristoteliseen maailmankatsomukseen, jonka mukaan toisen voitto oli toisen tappio. Smithille se edusti epäoikeudenmukaista, lyhytnäköistä ja tuottamatonta toimintaa. (Campbell - Skinner - Todd, 1976, 37; Fitzgibbons, 1995, 192; EPS³, 341)

WN-teoksessaan Smith kuvaa kaupallisen yhteiskunnan synnyn ja menestyksen edellytyksiä sekä pyrkii osoittamaan miten vaurastumisesta seuraa kansalaisten onnellisuuden ja hyvinvoinnin maksimoiva harmonisesti toimiva yhteiskunta. Taloudellinen vapaus, erikoistuminen, työn arvo ja tuottavuus ovat Smithin mukaan yhteiskunnan vaurastumisen perusedellytyksiä. Smith käsittelee työn tekoa ja sen tuottavuutta hyödykkeenä, jota ostetaan ja myydään kysynnän ja tarjonnan määräämillä markkinoilla. Smith-tutkijat ovat nähneet ristiriitaisia elementtejä Smithin arvioissa työnjaon taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista – etenkin koskien sosiaalisia seurauksia.

Göçmenin (2007) tarkastelussa WN-teos pyrkii vastaamaan kysymyksiin, mitä on kansojen vauraus, miten se lisääntyy ja miten se lopulta jakautuu eri yhteiskuntaluokkien kesken? Smith määrittelee vaurauden työn ja maan vuotuiseksi tuotoksi vastustaen näin kolmea muuta aikalaiskäsitystä. Ensinnäkin hän vastustaa merkantilisteja, jotka katsoivat kansakunnan varallisuuden määrittyvän sen hallussa olevan rahan ja arvometallien määrän ja arvon mukaan.

Smithin mukaan nämä ovat vain vaihdannan välineitä ja kertovat kyllä vauraudesta, mutta ne eivät sinällään ole vaurauden mittari. Toiseksi Smith vastustaa fysiokraatteja, jotka katsoivat vuotuisen tuoton muodostuvan vain maataloudessa. Smithin mukaan vuotuinen tuotto muodostuu kaikesta työstä, eikä vain maataloudessa tehdystä. Kolmanneksi, kun Smith katsoo vaurauden muodostumisen perustuvan sekä työhön että maahan, hän kritisoi Lockea, joka katsoo vaurauden muodostuvan vuotuisesta työn tuotosta, mutta näyttäisi irroittavan työn kohteestaan,

3 EPS on Smithin teosten Glasgow-edition mukainen ja vakiintunut lyhenne teoksesta Essays on Philosophical Subjects jonka W. P. D. Wightman ja J. C. Bryce ovat editoineet ja julkaisseet vuonna 1980.

maasta (nature, land). (emt., 2007, 106–107) Mitä tulee vaurauden jakautumiseen, Smith kirjoittaa:

… the whole of what is annually either collected or produced by the labour of every society, or what comes to the same thing, the whole price of it, is in the manner originally distributed among some of its different members. Wages, profit, and rent are the three original sources of all revenue derived from one or other of these. (WN I.vi.17)

Vuotuinen tuotto muodostuu palkoista, voitosta sekä vuokrasta. Kuten Göcmen huomauttaa, kukin niistä vastaa tiettyä yhteiskuntaluokkaa. Työntekijät saavat palkkaa, heidän ainoa

’omaisuutensa’, jota he voivat ’myydä’ on heidän työvoimansa. Maanomistajat saavat vuokratuloja antaessaan omistamansa maan tuotannon käyttöön esimerkiksi viljeltäväksi.

Kolmas yhteiskuntaluokka sijoittaa omistamaansa varallisuutta – elinkustannukset ylittävästä osasta eli pääomasta – johonkin tuotantolaitokseen ja saa sijoituksistaan voittoa, jolloin pääoma siis kasvaa. (Göçmen, 2007, 107–109)

Kuten Göçmen tähdentää, yksityisomaisuuden syntyminen liittyy läheisesti eri yhteiskuntaluokkien syntymiseen. Smithin neliportaisessa yhteiskuntien kehitystä kuvaavassa mallissa ensimmäisessä vaiheessa eletään metsästämällä ja keräilemällä, eikä omaisuutta juuri ole. Siirryttäessä paimentolaisuuteen yksityisomaisuuden merkitys on suuri, mitä enemmän karjaa sitä parempi toimeentulo. Omaisuuden, varallisuuden, toimeentulon ja vaikutusvallan yhteys syntyy. Maanviljely elinkeinona synnyttää maanomistuksen käsitteen. Maanomistajien yhteiskuntaluokka syntyy. Kaupallisessa yhteiskunnassa on vielä yksi omistajaluokka, ne joilla on pääomaa. (Göçmen, 2007, 103; 107–110) Kuten Dugald Stewart (EPS II.50–52) muistelmissaan (Account of the Life and Writings of Adam Smithm LL.D., 1793) huomauttaa, tässä voidaan nähdä vastaava historiallinen näkökulma kuin paroni Montesquieun (1689–1755) tavassa tutkia lakien suhdetta kulloiseenkin yhteiskuntaan (erityisesti De L´Esprit des lois teoksessaan vuodelta 1748). Hän katsoi lakien muokkautuvan kulloistenkin olosuhteiden ja yhteiskunnallisen kehitysasteen mukaisesti; instituutiot kehittyvät muun yhteiskunnallisen kehityksen mukana.

Göçmenin sanoin voimme nähdä Smithin analysoivan kaupallisessa yhteiskunnassa tapahtuvaa vaihdantaa ja vaihtosuhteita tasa-arvoisten toimijoiden välisenä toimintana. Markkinoiden tasolla

työntekijä ja tehtailija käyvät kauppaa. Mutta kuva näyttääkin erilaiselta katsottuna tuotannon näkökulmasta, kukin yhteiskuntaluokka osallistuu tuotantoon omista erityisistä lähtökohdistaan.

Eri yhteiskuntaluokkien toimijoilla voi erilaisissa historiallisissa, yhteiskunnallisissa tai poliittisissa tilanteissa olla yhteiset edut, toisinaan erilaiset ja joskus jopa jossain määrin vastakkaiset, johtuen juuri erilaisista perusteista, joilla tuotto jakautuu. (Göcmen, 2007, 103;

105–106; 109–110)

Voidaan sanoa, että WN-teoksen osat I ja II kuvailevat ihanteellisen markkinatalouden toimintaa. Hinnanmuodostumisen teoria erottaa tuotantotekijät, maan, työn ja pääoman tuloksesta joka voi olla vuokran, palkan tai voiton muodossa. Smith osoittaa miten taloudelliset ilmiöt vaikuttavat toisiinsa rakentaessaan makrotaloudellista malliaan. Hänen mallissaan tuotannontekijät ovat osa talouden jatkuvaa kiertoa. Smith näkee myös mahdollisuuden taloudelliseen kasvuun. Tuotannnon määrä tietyllä aikajaksolla voi kasvaa aiemmasta, mutta se edellyttää sijoitetun päämäärän kasvua, joko suurempia palkkamenoja työntekijöiden määrän kasvaessa tai investointeja koneisiin tai muihin työvälineisiin, jolloin tuotanto myös tehostuu.

Säästäväisyys, parsimony (WN II.iii.17; 32) tekee lisäinvestoinnit mahdolliseksi. Smith kuvaa hahmottelemaansa mallia obvious and simple system of natural liberty (WN IV.ix.51) eli ilmeiseksi ja yksinkertaiseksi luonnollisen vapauden systeemiksi. Sen sisältämät ajatukset kilpailusta, vapaasta kaupasta ja markkinamekanismien itseohjautuvuudesta, oikeudenmukaisuutta unohtamatta ovat sittemmin keränneet paljon, niin kannattajia kuin vastustajiakin.

Osissa III ja IV Smith arvioi erilaisia taloudellisia järjestelmiä, eritoten hän osoittaa merkantilismin epäkohdat. Osassa V hän esittelee neliportaisen mallinsa yhteiskunnan sosioekonomisesta kehityksestä sekä muistuttaa, että kaupallisessa yhteiskunnassa yksilön taloudellisen toiminnan vapautta on tarpeen myös rajoittaa siinä määrin, että yhteisen hyvinvoinnin ja tuvallisuuden kannalta tärkeiden instituutioiden toimintaedellytykset säilyvät.

Näillä Smith tarkoittaa esimerkiksi oikeuslaitosta, maanpuolustusta, koululaitosta, muita julkisia laitoksia sekä uskonnon harjoittamista.