Adam Smith oli skotlantilainen valistusajan ajattelija, joka eli vuosina 1723–1790. Valistuksen aikaa kutsutaan usein järjen aikakaudeksi, vaikka kaikki valistusajattelijat eivät suinkaan olleet rationalisteja tai uskoneet järjen ohjaavan kaikkea inhimillistä toimintaa. Enemmänkin siinä oli kyse intellektuaalisista kamppailuista tietämättömyyttä, mystiikkaa, taikauskoa ja yleensä irrationaalisuutta vastaan. Valistuksen aika oli samalla alkavan väestönkasvun, elinkeinoelämän teollistumisen, suvaitsevaisuuden, kriittisen ajattelun ja tieteiden kehittymisen aikaa.
Newtonin (1642–1727) oivallukset mullistivat ihmisten mielenkiinnon kohteet. Enää ei pohdittu niinkään Jumalan olemusta tai ihmisen ja Jumalan suhdetta vaan huomio kiinnittyi tämänpuoleiseen maailmaan ja sen kiehtoviin lainalaisuuksiin (Manuel, 1964, 21–26). Vielä keskiajalla kirkko ja kirkon opit hallitsivat maallista elämää ja määrittelivät kuoleman jälkeisen elämän tämän hetkistä perisynnin tahraamaa elämää tärkeämmäksi. Valistuksen ajattelijat katsoivat ihmisellä olevan oikeuden ja mahdollisuuden onnellisuuteen maallisen elämän aikana.
He puhuivat sananvapauden, uskonvapauden, elinkeinovapauden, vapaan liikkuvuuden ja oikeudellisen tasa-arvon puolesta, luoden pohjaa nykyisille ihmisoikeuksille. He opettivat aikalaisensa tarkastelemaan kirkon ja valtion instituutioita järjen valossa ja arvioimaan niiden toimivuutta oikeudenmukaisuuden ja ihmisen onnellisuuden kannalta. Locken (1632–1704) teos An Essay Concerning Human Understanding (1690) mullisti yhtälailla ajattelua. Jos sielua ei olekkaan, eikä ihmisen tieto eikä järjenvoima olekkaan jumalallista alkuperää, vaan kaikki tietomme perustuu aistihavaintoihin, silloin myös yhteiskuntarakenne ja sen instituutioden lainalaisuudet kuten hallitsijoiden jumalliset oikeudet (hallitsemiseen) ovatkin vain ihmisten aikaansaannosta ja siten muokattavissa. (Manuel, 1; 7; 31; 44–47) Valistuksen pääteemoina voitaneenkin pitää vapautumista auktoriteettiuskosta sekä pyrkimystä tieteelliseen lähestymistapaan luonnon, ihmisen ja yhteiskunnan tutkimisessa.
1700-luvulla ei vielä ollut tapahtunut tutkimuksen eriytymistä yhtäältä talous- ja yhteiskuntatieteisiin ja toisaalta filosofiaan, puhumattakaan yhteiskuntatieteiden sisäisestä jakautumisesta. Niinpä Smithin filosofisessa ajattelussa on sekä taloudellinen, yhteiskuntapoliittinen, sosiaalipsykologinen ja moraalifilosofinen ulottuvuutensa. Vielä niin, että nämä ulottuvuudet sisältyvät yksittäisiin lauseisiin ja keskeisiin käsitteisiin.
Smith tuli kuuluisaksi julkaistuaan vuonna 1759 ’moraalifilosofisen’ teoksensa The Theory of Moral Sentiments. (Jatkossa teoksen nimi on lyhennetty vakiintuneen tavan mukaan TMS.) Aikalaistensa keskuudessa Smith oli kuuluisa ja hänet tunnettiin nimenomaan moraalifilosofina – tosin aikakauden laajassa merkityksessä. Nykyään on tavallisempaa, että hänet muistetaan vuonna 1776 ilmestyneestä teoksesta An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations. (Jatkossa teoksen nimi on lyhennetty vakiintuneen tavan mukaan WN.) Juuri tämän teoksen perusteella Smith mainitaan usein klassisen taloustieteen perustajaksi, kuten Nieli (1986, 611) toteaa. Suomeksi teos tunnetaan nimellä Kansojen varallisuus (1933). Molemmista pääteoksistaan Smith toimitti useita painoksia ja niitä alettiin nopeasti kääntää useille eri kielille.
Smithin teokset saivatkin todella hyvän vastaanoton: WN:n ensipainos myytiin loppuun jo kuudessa kuukaudessa (Raphael, 1985, 16; 23).
David Hume kommentoi kirjeissään Smithin molempien teosten ilmestymistä. TMS-teoksen kohdalla hän huomauttaa hauskasti kirjan ansiokkuuden ja sen saaman suosion suhteesta. Hän epäilee ilkikurisesti, josko oikein suosittu teos voi olla kovin ansiokas viitaten käsityksiin, joiden mukaan vain harvat ovat kykeneviä järkeä ja ennakkoluulotonta harkintakykyä vaativaan ajatustyöhön, jota etenkin filosofisen tekstin lukeminen, ymmärtäminen ja pohtiminen vaatii.
Tämän mainittuaan hän kertoo Smithille ”surulliset” uutiset kirjan herättämästä kiinnostuksesta.
My Dear Mr. Smith, have Patience: Compose yourself to Tranquility: Show yourself a Philosopher in Practice as well as Profession: Think on the Emptiness, and Rashness, and Futility of the Common Judgements of Men: How little they are regulated by Reason in any Subject, much more in philosophical Subjects, which so far exceed the Comprehension of the Vulgar. ... A wise man´s Kingdom is his own breast: Or, if he ever looks farther, it will only be to the Judgement of a select few, who are free from Prejudices, and capable of examining his Work. Nothing indeed can be a stronger Presumption of Falsehood than the Approbation of the Multitude; and Phocion, you know, always suspected himself of some Blundler, when he was attended with Applauses of the Populace.
Supposing, therefore, that you have duely prepared yourself for the worst by all these Reflections; I proceed to tell you the melancholy News, that your Book has been very unfortunate: For the Public seem disposd to applaud it extremely. It was looked for by
the foolish People with some Impatience; and the Mob of Literati are beginning already to be very loud in its Praises. [...] Millar kustantaja exults and brags that two thirds of the Edition are already sold, and that he is now sure of Success. (12.
huhtikuuta 1759, Corr., kirje 31, s. 34)
WN-teoksen ilmestyttyä Hume kirjoittaa vilpittömän iloisena saatuaan kuulla, että kirja on vihdoin valmis ja julkaistu. Smithin ystävät olivat teoksesta haltioissaan, mutta epäileväisiä sen laajemman suosion suhteen. Heidän epäilynsä oli kuitenkin turhaa. (Raphael, 1985, 23)
Euge! Belle! Dear Mr Smith: I am much pleas`d with your Performance, and the Perusal of it has taken me from a State of Anxiety. It was a Work of so much Expectation, by yourself, by your Friends, and by the Public, that I trembled for its Appearance; but am now much relieved. Not but the Reading of it necessarily requires so much Attention, and the Public is diposed to give so little that I shall still doubt for some time of its being at first very popular: But it has Depth and Solidity and Acuteness, and is so much illustrated by curious Facts, that it must at last take the Public Attention. (1. huhtikuuta 1776, Corr., kirje 150, s.186)
Molemmista Humen kirjeistä huokuu vahva myötäeläminen ja hyvän ystävän vilpitön ilo Smithin menestyksestä ja tämän kirjojen saamasta hyvästä vastaanotosta.
Tässä työssä perehdytään Adam Smith -tutkimuksen teemaan, joka alan kirjallisuudessa tunnetaan niin kutsuttuna Adam Smith -ongelmana. Etenkin Smithin Kansojen varallisuus -teoksen pohjalta syntyi 1800-luvulla saksalaisten tutkijoiden keskuudessa tulkintasuuntaus, jonka mukaan Smith rajaisi tuossa klassisessa teoksessaan taloudellisen toiminnan puhtaasti itsekkyyden ja egoistisen oman edun tavoittelun motivoimaksi toiminnaksi. Tältä pohjalta he pyrkivät osoittamaan selvän ristiriidan WN:n ja Smithin aikaisemman moraalifilosofian välillä.
TMS:ssa nimittäin nähtiin keskeisenä analyysien lähtökohtana ihmisen hyväntahtoisuus ja altruistinen luonne.
Työni esittelee lähemmin Adam Smith -ongelmaan liittyvää keskustelua, sen keskeisiä näkökulmia ja käsitteitä. Osoittautuu, että tutkijoiden käsitykset vaihtelevat laidasta laitaan.
Toisten mielestä mitään Adam Smith -ongelmaa ei edes ole olemassa, toisten mielestä se on
hyvinkin havaittavissa. Osa puolestaan on sitä mieltä, että se mikä saattaa näyttää ristiriidalta, selittyykin Smithin ajattelussa tapahtuneella kehittymisellä, ja siten ristiriita olisi nähtävä edistymisenä. Todettakoon vielä, että Smithin filosofiaa koskeva keskustelu on hyvin laaja-alaista, kuten on hänen ajattelunsakin.
Adam Smith -ongelman tutkiminen tarkoittaakin Smithille keskeisten käsitteiden tutkimista ja näiden vertailua eri yhteyksissä ja teksteissä. Mitä Smith todella sanoo keskeisistä käsitteistään kuten sympatiasta, omastatunnosta, hyveellisyydestä, oman edun ajamisesta, näkymättömästä kädestä tai työnjaosta, mitä hän niillä tarkoittaa ja mikä on niiden suhde toisiinsa? Tärkeä kysymys on myös se, missä määrin on mahdollista päätellä ajankohtia, jolloin Smith on työstänyt keskeisiä ajatuksiaan ja käsitteitään? Entä miten Smith-tutkijat ovat näitä käsitteitä tulkinneet ja millaisia seurauksia eri tulkinnoilla on Adam Smith -ongelmaan nähden? Kysymys on siis siitä, onko Adam Smithin ajattelu johdonmukaista ja yhtenäistä, vai sisältyykö siihen jonkinasteisia ristiriitoja, ja jos sisältyy niin millaisia? Lisäksi esiin nousee se, miten eri tutkijat ovat näitä kysymyksiä eri aikoina eri yhteyksissä tulkinneet.
Adam Smith -ongelman tutkiminen on mielenkiintoista, koska Smithillä ja Smith-tulkinnoilla on ollut historiallisesti merkittävä itseymmärryksellinen panos yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen, kun ”kaupallinen yhteiskunta” (Smithin ilmaisu) on syrjäyttänyt feodaalisen ja merkantilistisen järjestelmän. Smithin teoriat ja erityisesti niiden myöhemmät tulkinnat vaikuttavat yhä kapitalistisen taloudellisen järjestelmän tulevaisuudesta käytävissä kamppailuissa eikä vähiten juuri etiikan ja taloustieteen suhteeseen liittyvissä kysymyksissä.