VUODEN 1808 —lBO9 SOTA

Samoin kuin kaupunki vuoden 1698 palon jälkeen oli onnettomuutensa lisäksi joutunut sodan koettelemuksiin, niin se joutui nytkin ainoastaan puo-leksi rakennettuna alttiiksi kaikille

niille

hankaluuksille, joita sotatila, vaikka se olisi leppeäkin, aina tuo mukanaan.

VENÄLÄISTEN JOUKKOJEN MARSSIMINEN

KAUPUNKIIN

Sen jälkeen kun Klingsporin joukot

illalla

^{maaliskuun 17. p:nä v. 1808} olivat lähteneet kaupungista, saapui seuraavana aamuna klo 9.30 joukko kasakoita erään kapteenin johtamina, sekä puolenpäivän jälkeen klo 14 eräs rakuunarykmentti, joka oleskeli kaupungissa muutamia päiviä. 19. p:nä

saa-pui

ruhtinas

Bagration ja useita kenraaleja sekä yksi jääkärirykmentti, josta noin 600 miestä jäi kaupunkiin varusväeksi.¹ Miehet sijoitettiin osaksi Malmin riihiin, osaksi porvariston koteihin. Päävartiona oli tilapäinen ^raastupa, jonka vuoksi raastuvanoikeuden kokoukset pidettiin raatimies Cloubergin luona. Vä-liaikainen koulutalo taas oli jätetty sairaalaksi venäläisille sotilaille, ja koulu-tunnit pidettiin jonkin aikaa kirkossa.

Bagration valloitti "Porin lujan ja hyvinlinnoitetun kaupungin”, kuten sanotaan venäläisten sisäänmarssista tähän kokonaan avoimeen paikkaan eräässä kyseisen ajan saksalaisessa lehdessä. Mitään muuta sotaista ei kui-tenkaan ollut tapahtunut, kuin että venäläiset ottivat vangiksi pari suoma-laista upseeria: ratsumestari Forskåhlin ja luutnantti Lybeckerin. Nämä olivat viivähtäneet apteekissa, joka samalla oli liköörikapakka.²

Porin rykmentti otti erinomaisen kunniakkaasti osaa isänmaan puolus-tukseen vuosina 1808—1809 ja sen nimi on siten antanut jonkinmoisen historiallisen kaiun sille paikkakunnalle, jonka mukaan se oli saanut ni-mensä. Rykmenttiin, jolla oli kokouspaikkanaan Kissanmäen kenttä kau-pungin ulkopuolella, kuului 1 025 miestä ja 500 miestä varaväkeä. Sen upseereina sodan alkaessa olivat ^seuraavat; päällikkö kenraalimajuri J. F.

Aminoff, everstiluutnantti C. J. Stjernvall, kapteeni J. A. Grönhagen, majuri

llf.

Vuoden 1808—1809 sota

Porin vanhan laivaveistämön tienoilta viidennestä kaupunginosasta perustusta kaivettaessa löydetty tykki. Pituus 9J> cm. Satakunnan museo, Pori.

J. F. Eek. Ratsutilapataljoonan päällikkö oli majuri E. Furuhjelm. Sitten kun suomalaiset prikaatit olivat yhtyneet Uudenkaarlepyyn luona, yhdistet-tiin kaikki porilaisen rykmentin pataljoonat kahteen prikaayhdistet-tiin, jonka pääl-likkyys annettiin eversti v. Döbelnille; hän ^on

ikuisiksi

ajoiksi tässä asemas-saan liittänyt nimensä Porin rykmentin, tämän prikaatin pääosan nimeen.

Siikajoella, Lapualla, Kauhajoella ja Juuttaalla porilaiset kunnostautuivat, ja näissä

taisteluissa

solmiutui Döbelnin ja hänen erinomaisen joukkonsa välille rakkauden ja

luottamuksen

^side, jota eivät mitkään kohtalon vaiheet voi-neet rikkoa. Lapualla kaatuivat porilaisista luutnantti M. F. Blume ja vän-rikki H. G. v. Qvanten, haavoittuivat luutnantti D. Gyllenbögel, vänrikit G.

A. Gripenberg, C. F. ja A. Lagermarck sekä H. G. Wirtzen ja F. J. Jäger-skjöld. Miehistöstä kaatui kuusi

miestä

ja haavoittui

94.

³

USKOLLISUUDENVALA

Huhtikuun 2. p:nä julistettiin kaupunkilaisille komentavan kenraalin kreivi Buxhoevdenin 22. maaliskuuta päiväämä kirjelmä, jossa Suomen kaik-kien asukkaiden käskettiin pysyä kotiseuduillaan. Saman kuun 14. p:nä käs-kettiin kaikkien asukkaiden luovuttaa kaikki kanuunat, tussarit, pyssyt ja pistoolit venäläiselle käskynhaltijalle. Toukokuun 22. p:nä porvaristo van-noi kirkossa uskollisuuden- ja kuuliaisuudenvalan keisarille.⁴

Kesällä levisi huhu, että tulenarkoja aineita oli koottu useihin paikkoihin, että niillä sytytettäisiin ei ainoastaan varastohuoneet, vaan myös itse kau-punki, sekä että nuorta miesväkeä pakotettaisiin venäläiseen sotapalveluk-seen. Sen tähden maistraatti kehoitti väestöä (4.7. 1808), viitaten siihen hyvään kuriin, jota venäläiset joukot olivat noudattaneet koko kaupungissa-oleskelunsa ajan, ettei tämä uskoisi näitä pahanilkisten ihmisten keksimiä

juttuja. Mitään

väkivaltaisuuksia

eivät viholliset panneetkaan toimeen. Kau-pungin kotonaolevat laivat otettiin tosin takavarikkoon venäläisiä kuljetuksia varten ja estyneen

meriliikenteen

takia joutilaalta meriväeltä kysyttiin, eikö se tahtoisi ruveta keisarin palvelukseen, mutta pakkoa ei esiintynyt missään suhteessa. Komentavista upseereista muutamat saavuttivat erityi-681

Porin historia

sesti suosiota, kuten kenraalimajuri Knieper, joka joukoissaan ylläpitämänsä erinomaisen järjestyksen vuoksi oli voittanut puoleensa kaupunkilaisten mieltymyksen siinä määrin, että nämä pyysivät Buxhoevdenilta saada pitää hänet talvenkin yli kaupungin päällikkönä, samoin myös paikallismajuri Andrejeff, joka oli tunnettu ankarasta oikeudenmukaisuudesta ja

järjes-tyksen pidosta.

Sodan tapahtumista saatiin Poriin mitä ristiriitaisimpia tietoja. Muuta-mat ilmoittivat venäläisten edenneen ja ruotsalaisten peräytyneen. Mutta

elokuun lopussa huomattiin yleistä levottomuutta kaupunkiin sijoitetun varusväen sekä päällystössä että miehistössä. Tavallisen lautan lisäksi, jota käytettiin jokapäiväiseen liikeyhteyteen kaupungin ja joen pohjoisen rannan

välillä, pantiin kaikki mahdollinen työväki liikkeelle rakentamaan neljää uutta niin suurikokoista lauttaa, että ne kukin olisivat

voineet

kantaa 300—400 miestä. Näitä lauttoja rakennettiin yöt päivät, eikä kauan kestänyt, ennen kuin ne olivat käytettävässä kunnossa. Vaikkei siis mitään varmaa tiedetty sotatapausten kulusta, tehtiin kuitenkin kiireisistä lauttatöistä se johtopäätös, että venäläiset joko valmistautuivat peräytymään tai aikoivat viedä uusia joukkoja Porin kautta Pohjanmaan rajalle.

Elokuun 29. p:nä tapahtui sitten Lapväärtin taistelu, jossa

edellisenä

päivänä maihinnoussut v. Vegesack voitti Bibikoffin. Venäläiset, jotka

olivat

kadottaneet

300

henkeä kuolleina ja haavoittuneina, ajettiin hurjassa paossa

Ömossan toiselle puolelle Poriin

vievää

tietä myöten. Ennen mainitut neljä uutta lauttaa sekä vanha olivat

2—3

päivää käytännössä ainoastaan haa-voittuneiden kuljettamiseksi. Ei ollut enää mikään salaisuus kaupunki-laisille, että sotaonni oli kääntynyt, ja alettiin hiljaisuudessa varustautua omien

maanmiesten vastaanottamiseksi.

Tätä jälleennäkemisen toivoa ei kui-tenkaan kestänyt kauan, sillä voitokkaiden suomalaisten joukkojen täytyi heti kääntyä

takaisin vahvistamaan

Pohjanmaalla taistelevaa pääarmeijaa.

MAJOITUS

Syksyllä

Poriin

sijoitettujen joukkojen lukumäärä lisääntyi melkoisesti.

Marraskuun 12. p:nä sanotaan jo kahden

kuukauden

ajan sellaisen paljouden

keisarillisia

joukkoja olleen majoitettuna, että useita taloja oli rasitettu 30 ja 40 sotilaalla. Kaupunkilaiset itse joutuivat kodittomiksi ja puille pal-jaille, kun heidän oli pakko

hankkia

valoa ja puita, joita heidän täytyi

maa-laisilta

ostaa, vaikkei heillä

elinkeinoelämän

pysähtymisen johdosta edes ollut ansiotuloja omaksi

elatuksekseen

eivätkä useimmat olleet kyenneet hankki-maan itselleen tyydyttävää asuntoa kaupungin palon jälkeen. Sen tähden pyydettiin Buxhoevdeniltä, että osa joukkoja sijoitettaisiin

maaseudulle

^sekä 682

llf.

^Vuoden

1808

—1809 sota

1800-luvun alulta ^{säilynyt puutalo} Itsenäisyydenkatu n:o 27 ns. läpiajettavine portteineen. U. Linnakankaan maalaus vuodelta ^1937. Talo nyttemmin korjattu.

Satakxinnan museo, Pori,

että majoitustaakka jaettaisiin tasan

asukkaiden

^{kesken, niin ettei yksin} porvaristo, jota tuskin oli enemmän kuin puolet kaupungin väestöstä, vaan myös siellä asuvat virkamiehet, papisto ym. ottaisivat siihen osaa.⁵

Kaupunki oli valinnut sillä välin heinäkuun 20. p;nä 1808 kauppias Israel Rosnellin jäseneksi Suureen lähetystöön, minkä oli määrä Pietarissa

esittää keisarille

maan asioita. Helmikuun 22. p;nä 1809 se oli yksimielisesti valin-nut kauppias Johan Ascholinin edustajanaan olemaan läsnä Porvoon

valtio-päivillä. Kaupunki oli tässä kerrottujen tapausten johdosta taas siirtynyt uusiin oloihin.

JÄLKIKATSAUS

Tahdomme vielä kerran muistuttaa siitä merkityksestä, mikä edellä kuva-tulla aikakaudella ^on ollut kaupungin historiassa. Sen kuluessa

Pori

^oli kohonnut vähäpätöisestä maakaupungista, jonka ainoa etuoikeus oli rajoi-tettu Saksan kauppaoikeus, melkoisen arvokkaaksi tapulikaupungiksi.

Sen

merenkulku

oli ulotettu Välimerelle, sen teollisuus ja muut elinkeinot

olivat

alkaneet kukoistaa. Yleinen hyvinvointi oli lisääntynyt, sivistyselämä saanut yhä vaihtelevampia muotoja, asukasluku melkeinpä kaksinkertaistunut. Vuo-683

Porin

historia

den 1801 palo ja jonkin aikaa sen jälkeen alkanut sota oli ollut

omiaan

melkoisesti vähentämään aikakauden ahkerien pyrkimysten suotuisaa loppu-tulosta. Mutta näiden koettelemusten häiriöt

eivät

enää voineet olla yhtä pelättäviä kuin samanlaisten tapausten pari

vuosisataa

aikaisemmin aikaan-saamat olivat olleet. Äskensaavutettu kauppavapaus näet tämä kaupungin

vastaisen

menestymisen luja kulmakivi antoi sille nyt keinot verrattain lyhyessä ajassa tointua kovimmistakin koettelemuksista. Mitä kaupungissa tuon

tuhoisan

palonkin jälkeen uskallettiin ajatella tulevaisuudesta, käy esiin täysin eräästä porvariston v. 1804 antamasta lausunnosta. Siinä sanotaan mm., että kun uudestaan aloitetun koskenperkauksen hedelmät ^on ehditty korjata, ”Pori, jota silloin voitaneen pitää Suomen suurimpana kaupan avai-mena, toivoo mieluisaa tyydytystä siitä, että se melkoisessa määrin voi hyö-dyttää valtiota ja yhteistä hyvää, toivoo ehkä

kunniaa

^kohota

valtakunnan

kauppakaupunkien ylimpään luokkaan”.

684

LÄHDEVIITTEITÄ

TOIMITTAJAN HUOMAUTUS

Lähdeviittausosastoon on otettu kaikki ne J. W. Ruutkin tekemät alaviittaukset, joita ei tavalla tai toisella ole sulatettu itse tekstiin. On huomattava, että Ruuth on ottanut mukaan lähdeviittauksiinsa vain tärkeimmät lähteet ^ja niihinkin hän viittaa usein vain suurien ^sarjojen tarkkuudella. Hänen kopiokokoelmansa, jota nykyisin säilytetään Val-tionarkistossa, osoittaa kuitenkin, ettei hän ole sepittänyt mitään omasta päästään, vaan nojaa kaikkialla tiukasti asiakirjoihin. Tässä yhteydessä ei ole kuitenkaan ollut tilai-suutta käydä kohta kohdalta etsimään, mistä ^paikasta Ruuth on kunkin pikkutietonsa saanut. Ruuthin tekstiin tehtyihin lisäyksiin on lähteet sensijaan merkitty nykyistä tarkempaa tapaa noudattaen. Uudempaa kirjallisuutta on siteerattu melko laajasti osviitaksi niille, ^jotka mahdollisesti haluavat asiasta lisäselvityksiä.

I. JAKSO

^{v. 1}

^{558 1641}

In document PORIN HISTORIA II (sivua 86-91)