Tehdas- ja teollisuusoikeuden perustamisaika on epävarma, mutta koska sen sinettiin on piirretty vuosiluku 1747, on mahdollista, että

oikeus

on peräisin tältä ajalta. Puheenjohtajana⁹ oli yksi raatimies, ja

lauta-miehinä toimi kaksi

raatimiestä

^{ja pari}

vanhinta

eli mestaria. Tuomiokirjoja on

tallella ainoastaan vuosilta

^1780, 1781 ja 1783 sekä vuosilta

1793

—97.

Asioiden lukumäärä näyttää

vaihdelleen vuodessa

^yhden ja kymmenen sekä

kokouksien

^yhden ja viiden välillä.

Oikeudessa

ratkaistiin käsityöliikkeen aloittamislupaa koskevia kysymyksiä, tarkastettiin mestarinäytteitä,

ratkais-tiin käsityöläisten

keskinäiset

riidat jne. Siten oikeus antoi v.

1780

verka-kankuri Söderlinille luvan perustaa yhdet kangaspuut käsittävän verka-kutomon; määräsi v.

1790

kisälli Sakarias Widmarkin valmistamaan mestari-näytteeksi verankappaleen ja otti näytteen

tarkastukseen

apujäseneksi kan-kuri Fjellmanin asiantuntijana; antoi v. 1792 kauppaneuvos Sacklenille ja Henrik Johan v. Knorringille luvan perustaa tupakkatehtaan ja harjoittaa sitä

toiminimellä

^Sacklen ^& ^Knorring; ^julkilukiv. 1794 verankutojille kauppa-kollegion kirjeen, jossa tehtailijoita K. M:n antaman ulkomaisten

kankaiden

maahantuontia

koskevan

^kiellon ^johdosta

käskettiin

^itse

valmistamaan

sei-618

7. Kaupungin hallinto

laisia

kankaita, niin että tarve tulisi tyydytetyksi. Tehdas- ja teollisuus-oikeuden, jonka

alaisia

^olivat ammattioikeudet, tuli myös vuosittain

lähettää

kauppakollegiolle selonteko tehtaiden ja käsiteollisuuden tilasta.

Meri tullioikeudessa, joka oli perustettu kaupungin saaman tapulioikeuden jälkeen, oli vihdoin puheenjohtajana tullipäällikkö tai joku raatimies ja jäseninä kolme tai neljä raatimiestä tai kauppiasta.¹⁰ Juttujen ja asioiden luku vaihteli suuresti.

Vuosina 1795

ja 1796 ei esim. pidetty yhtään kokousta, koskei yhtään juttua esiintynyt. Korkein määrä kokouksia näyttää olleen 20 ja

asioita 33.

Jutut koskivat

enimmäkseen

tullinkavalluksia ja muuta samanlaista.

Oikeus

tuomitsi esim. v. 1772 erään merimies Nor-grenin, joka oli vienyt salaa maasta kupariplootuja, julkisena varkaana menet-tämään kunniansa ja maksamaan sakkoa 405 kuparitalaria tai rahan puut-teessa kärsimään 40 paria raippoja. Se käsitteli samana vuonna suuren-moisen takavarikkojutun, joka koski 32 pakkaa kiellettyjä tavaroita. Nämä oli tavattu eräästä Lyttylän riihestä ja arvioitiin

35

826 talariksi 4 äyriksi.

Oikeus

^haastoi ^v. 1804 vastaamaan limilaita-aluksen ”Anna Marian” laivurin Jakob Inbergin vuoden 1774 purjehdusohjesääntöä vastaan tehdystä rikok-sesta, koska hän oli käyttänyt Ahvenanmaan sisäistä purjehdusväylää.

Kun raastuvanoikeuden käsiteltäviksi tulevat asiat kaikesta huolimatta lisääntyivät ja

raastuvanoikeus

kaikista apumiehistä huolimatta ”ei miten-kään ehtinyt tarpeeksi nopeasti käsitellä kaikkia esille tulevia juttuja, jotka laajenneen kauppavaihdon ja lisääntyvän väkiluvun takia viime

aikoina

olivat kaksinkertaistuneet”, päättivät maistraatti ja porvaristo, joka jo v.

1777

^oli

keskustellut

^asiasta,

18.10.1782

^pyytää kämnerioikeuden asettamista. Tämä jakaisi lain mukaan tehtävät raastuvanoikeuden kanssa.¹¹ Sitten kun sekä

maaherra

että hovioikeus

olivat

antaneet puoltavan lausun-tonsa, kaupunki sai 7.2.1783 kuninkaalta luvan mainitun oikeuden perusta-miseen. Kämnerioikeus, jonka oli ratkaistava pieniä kaupan alaan

kuuluvia

oikeusjuttuja, järjestettiin kiireimmiten: varapormestari Gerhard Backman oli toistaiseksi esimiehenä, kunnes vakinainen puheenjohtaja saataisiin, raati-mies Fred. Clouberg sekä ammatinvanhin Matts Björkqvist valittiin jäseniksi puoleksi vuodeksi, ja ensimmäinen kokous määrättiin toukokuun 2. päiväksi 1783.¹² V. 1785 valittiin sitten maaviskaali Göran

Mustelin

kämnerioikeuden esimieheksi.¹³

619

Porin historia

MAISTRAATIN

^JÄSENTEN ^TYÖMÄÄRÄ

Läsnäolo maistraatissa ja raastuvanoikeudessa, missä

asiat

päivä päivältä lisääntyivät, sekä myös

edellä

mainituissa oikeuksissa merkitsi pormestarille ja raadille todellakin runsaasti työtä, puhumattakaan kaupunginnotaarista, jonka oikeastaan

olisi

pitänyt kirjoittaa pöytäkirjat kaikissa oikeuksissa. Ja kaikesta vaivastaan kaupungin virkamiehet

saivat

sangen vähän korvausta.

Pormestarin ja raatimiesten palkat näet olivat edelleen samat kuin ennen;¹'

niihin kuuluivat enimmäkseen määrärahat kaupungille tehtyjen lahjoitusten koroista. Lisäys näihin palkkoihin olisi ollut tuiki tarpeellinen ja välttämä-tön, "koska jokaiselle oli aivan selvää, että nyt

nautitut

^palkat

eivät

miten-kään voineet riittää säädylliseen ja kohtuulliseen toimeentuloon tai vastata

töiden paljoutta ja niiden antamaa

vastuuta’’.

^Pormestari ^{ja raati} ^eivät kaikesta tästä huolimatta vaatineet korotettuja palkkoja, vaan pitivät sen sijaan välttämättömänä, että heidän liian runsasta työtään olisi vähennettävä

ja kaupungin tuomioistuimen ja hallituksen työvoimia lisättävä.

"Koska työt maistraatissa ja

raastuvanoikeudessa

^näinä vuosina väki-luvun ja kaupan kasvaessa ovat tässä kaupungissa niin enentyneet, että ne lakkaamatta antavat tekemistä

virkamiehille

eivätkä suo raatimiehille yhtään aikaa yksityisiin tehtäviinsä, mikä kuitenkin olisi aivan välttämätöntä, koska palkat ovat niin pienet, etteivät ne mitenkään riitä tarpeelliseen elatukseen”, maistraatti ja raastuvanoikeus olivat jo 1770-luvulla saaneet aiheen kutsua muutamia kaupungin kauppiaita apumiehikseen. Ne päättivät v. 1781, "että maaherran vahvistettavaksi oli ilmoitettava kaksi ylimääräistä raatimiestä (Fredrik Clouberg ja Joakim G. Brander), joiden sitten oli

lisämiehinä

autettava maistraattia tarpeen vaatiessa ilman palkkaa”.¹³

KAUPUNGINVANHIMMAT

Kaupunginvanhimmilla alkoi myös uusi aika. Kun niitä edellisellä aika-kaudella oli ollut koko porvariston valitsemina ainoastaan 12, valittiin niitä nyt kolmeksi vuodeksi kerrallaan 24 eri yhdistysten ja luokkien keskuudesta.

Aina ei kuitenkaan tarkoin pysytty tavaksi otetussa lukumäärässä eikä täs-mällisesti noudatettu sääntöä, että kaikkien luokkien olisi valittava yhtä monta jäsentä kaupunginvaltuustoon. V. 1772 päätettiin esim. porvaris-luokan ollessa lukumäärältään paljon suurempi kuin kauppias- ja käsityöläis-luokka, että edellisen luokan oli valittava 12 ja toisten kummankin 8 edus-tajaa, siis

kaikkiaan

28 kaupunginvanhinta. V. 1780 sanotaan taas, että vaikka vanhimpia ei tule olla useampia kuin 8 kustakin luokasta, ^olisi kui-tenkin valittava 9 kuten ennen, koska harvoin tapahtuu, että kaikki 8 ovat 620

7. Kaupungin hallinto

Porin ^kaupungin sinetti 1700-luvun ^lopulla. Kuviona seisova karhu. Vähän suurennettu.

Valtionarkisto.

samanaikaisesti

^kotona. V. 1789 tyydyttiin ainoastaan 20 vanhimpaan, siten että porvarit valitsivat 8, kaksi muuta luokkaa kumpikin

ainoastaan

^6. ^V.

1792 valitsivat kauppiaat, joiden määrä viime vaalin jälkeen oli

melkoisesti

kasvanut”, ja käsityöläiset, kumpikin luokka 8, mutta porvarit ainoastaan 7 jne.¹⁶

Vaalitavassa oli myös vielä eriäväisyyttä käytännössä. Toisinaan valit-tiin useampia kuin 24 ja annetvalit-tiin sitten

maistraatin

ottaa määrätty luku valittujen joukosta. V. 1784 meni joka luokka erityiseen huoneeseen

valitse-maan ja antoi palattuaan luetteloita, joissa

tavanmukaisen

luvun 8 sijasta oli

tällä kertaa useampia kustakin luokasta. "Näistä maistraatti, kuten sen tehtävä on, valitsi ja nimitti

tarvittavan lukumäärän”.

^V.

1796 porvarit

eivät

voineet

olla yksimielisiä vaalissa,

antoivat päätösvallan

maistraatille, joka

In document PORIN HISTORIA II (sivua 24-27)