10 §. Henkilöntarkastuksen edellytykset.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutetta-vaksi yleisperusteluissa selostetuista syistä niin, että henkilöntarkastus saadaan kohdis-taa henkilöön, jota on syytä epäillä lievästä alkoholirikoksesta. Momentissa on lueteltu jo nykyisin useita muitakin lievään alkoholiri-kokseen rinnastettavia sakkoseuraamuksisia rikoksia. Henkilöntarkastus on nykyisin mahdollista suorittaa alkoholilain nojalla sa-konuhkaisesta alkoholipitoisen aineen välit-tämisrikoksesta epäillylle.
2 V o i m a a n t u l o
Lakiehdotuksella rikoslain muuttamisesta ehdotetaan kumottavaksi vuoden 1968 alko-holilain vielä voimassa olevat säännökset eli 9 luku siihen myöhemmin tehtyine muutok-sineen sekä 104 ja 105 § yleisperusteluissa tarkemmin selostetuin perustein. Samoin kumottaisiin yleisperusteluissa selostetuista syistä aavalta mereltä tapahtuvan väkijuomi-en salakuljetuksväkijuomi-en ehkäisemisestä annettu la-ki siihen myöhemmin tehtyine muutoksi-neen.
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdol-lisimman pian niiden vahvistamisen ja hy-väksymisen jälkeen. Sovelletaanko tekoon vanhaa vai uutta lakia, ratkaistaan rikoslain 3 luvun 2 §:n säännöksen nojalla. Säännös koskee rikossäännöksen ajallista soveltuvuut-ta.
3 S u h d e p e r u s t u s l a k i i n j a s ä ä t ä -m i s j ä r j e s t y s
Rikesakkolaki (66/1983), jonka nimike on vuonna 1999 muutettu laiksi rikesakkome-nettelystä, on säädetty valtiopäiväjärjestyk-sen 67 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Syynä tähän oli se, että alioikeuden rikesakkoasias-sa antamaan asiaan ei lain 17 §:n 2 momentin mukaan saa hakea muutosta varsinaisin muu-toksenhakukeinoin.
Rikesakkomenettelystä annetun lain 17 §:n 2 momentissa säädettyä muutoksenhakukiel-toa tulee arvioida valtiosääntöoikeudellisesti perustuslain 21 §:n valossa, joka asiallisesti vastaa kumotun hallitusmuodon 16 §:n sään-nöksiä. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus muun muassa saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomiois-tuimen tai muun riippumattoman lainkäyttö-elimen käsiteltäväksi. Saman pykälän 2 mo-mentin mukaan oikeus hakea muutosta turva-taan lailla. Rikesakkoa koskevassa sääntelys-sä täyttyy perustuslain 21 §:n 1 momentin vaatimus, koska rikesakkomenettelystä anne-tun lain 12 §:n nojalla jokaisella on oikeus saattaa asia yleisen alioikeuden käsiteltäväk-si. Perustuslain 21 §:n 2 momentissa mainittu oikeus hakea muutosta ei sen sijaan toteudu rikesakkomenettelystä annetun lain 17 §:n muutoksenhakukiellon vuoksi.
Esityksessä ei ehdoteta muutoksia rikesak-komenettelystä annettuun lakiin. Esityksessä ehdotetaan sen sijaan rikoslain 2 a luvun 9 §:n 6 momentin muuttamista niin, että rike-sakko voitaisiin säätää seuraamukseksi alko-holilaissa säädetystä tai poliisin yleisen jär-jestyksen ylläpitämiseksi alkoholilain nojalla antaman alkoholijuoman nauttimiskiellon rikkomisesta taikka alkoholilaissa säädetty-jen alkoholijuoman tai väkevän alkoholi-juoman hallussa pitämistä koskevien ikärajo-jen rikkomisesta.
Rikoslain 2 a luku on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Rikoslain 2 a
lu-vun 9 §:ssä mainitut rikesakkorikkomukset ovat kuitenkin asiallisessa yhteydessä ri-kesakkomenettelystä annetun lain 17 §:ssä säädetyn muutoksenhakukiellon sovelta-misalan laajuuteen. Tästä syystä on perustel-tua arvioida, mitä vaikutuksia rikesakkome-nettelystä annetun lain 17 §:ssä säädetyllä muutoksenhakukiellolla mahdollisesti olisi ehdotetun rikoslain 2 a luvun 9 §:n 6 momentin muuttamisen säätämisjärjestyk-seen.
Asiaan on eduskunnan perustuslakivalio-kunta ottanut kantaa perusoikeusuudistuksen voimaan tulon jälkeen sakkoa, muuntoran-gaistusta ja rikesakkoa koskevien säännösten uudistamisen yhteydessä (HE 74/1998 vp).
Eduskunnan perustuslakivaliokunta (PeVL 30/1998 vp) katsoi, että rikesakkomenettelys-tä annetun lain 17 §:n muutoksenhakukielto on hallitusmuodon kannalta hyväksyttävissä, koska rikesakkorikkomuksissa on kyse vä-häisiksi luonnehdittavista rikoksista ja niistä tuomittavista vähäisistä rangaistuksista.
Poikkeamista hallitusmuodon 16 §:stä pidet-tiin oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen asialliselta merkitykseltään vähäisenä. Vä-häisiin rikoksiin liittyvä muutoksenhakura-joitus ei ole ongelmallinen myöskään kan-sainvälisten ihmisoikeussopimusten kannalta (tästä tarkemmin PeVL 9/1997 vp).
Ehdotetut uudet rikesakkorikkomukset ovat vähäisiksi luonnehdittavia rikoksia, jossa ei ole oikeudellisia tai näyttökysymyksiin liit-tyviä ongelmia. Ne ovat siten verrattavissa jo olemassa oleviin rikesakkorikkomuksiin. Ri-kesakon soveltamisalan ulottaminen ehdotet-tuihin rikkomuksiin ei muuttaisi aikanaan pe-rustuslakipoikkeuksena säädetyn järjestelyn asiallista merkitystä. Rikoslain 2 a lukua koskeva lakiehdotus voidaan siten tältä osin käsitellä tavallisen lain mukaisessa lainsää-tämisjärjestyksessä.
Rikoslain 2 a luvun 9 §:n nykyisen 6 ja eh-dotetun 7 momentin mukaan rikesakkorik-komuksista säädetään tarkemmin valtioneu-voston asetuksella. Perustuslakivaliokunta on ennen uuden perustuslain säätämistä pitänyt tätä valtiosääntöoikeudellisesti ongelmatto-mana, koska asetuksenantovaltuus ei koske rangaistavuuden sääntelemistä. Perustuslaki-valiokunta on kuitenkin myöhemmissä lau-sunnoissaan katsonut, että rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen (perustuslain 8 §) kanssa
olisi paremmin sopusoinnussa se, että laista kävisi suoraan ilmi mahdollisuus määrätä ri-kesakko rangaistukseksi siinä mainitusta rik-komuksesta kuin että rikesakko säädetään konkreettiseksi rangaistukseksi vasta asetuk-sella (PeVL 20/2002 vp—HE 20/2002 vp, PeVL 31/2002 vp—HE 44/2002 vp). Myös rikoslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Edus-kunta antoikin rikoslain yleisiä oppeja kos-kevien säännösten hyväksymisen yhteydessä lausuman, että hallituksen tulee ryhtyä toi-menpiteisiin rikesakkosäännösten uudistami-seksi (EV 261/2002 vp). Perustuslakivalio-kunta on kiinnittänyt asiaan huomiota myös Metsähallituksen erävalvontaa koskevan la-kiehdotuksen käsittelyn yhteydessä (PeVL 46/2005 vp). Myös lakivaliokunta on kiireh-tinyt aserikoksia koskevien säännösten uudis-tamisen yhteydessä rikesakkosäännösten uu-distamista (LaVM 27/2006 vp)
Rikesakkolainsäädännön uudistaminen eduskunnan edellyttämällä tavalla on laaja hanke, joka edellyttää perusteellista lainval-mistelua (LaVM 28/2002 vp). Rikesakkolain kokonaisuudistus on valmisteilla oikeusmi-nisteriössä, jossa siitä on valmistunut Ran-gaistusmääräys- ja rikesakkotyöryhmän mie-tintö 2007:3. Uudistusta koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle vuo-den 2008 aikana.
Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota rikesakkolainsäädännön puutteisiin myös kä-sitelleessään alkoholirikossäännösten uudis-tamista koskevaa, rauennutta hallituksen esi-tystä 3/2004 vp. Valiokunta katsoi (PeVL 13/2004 vp), että ehdotusta tulisi muuttaa si-ten, että laista kävisi ilmi mahdollisuus mää-rätä rikesakko kulloinkin tarkoitetusta rik-komuksesta. Rikesakkolainsäädännön koko-naisuudistuksen edellyttämiä lain tasoisia uudistuksia ei kuitenkaan voida aikatau-lusyistä tehdä nyt käsillä olevan alkoholiri-kossäännösten uudistamisen yhteydessä. Ko-konaisuudistuksen ollessa vireillä ei olisi tar-koituksenmukaista säätää vain nyt ehdote-tuista uusista rikesakkorikkomuksista lain ta-solla, ja muista rikesakkorikkomuksista enti-seen tapaan asetuksella. Esityksessä ehdotet-tu rikesakon määräämismahdollisuuden laa-jennus on lisäksi varsin suppea verrattuna nykyisen lain ja asetuksen puitteissa
aikai-semmin säädettyihin uudistuksiin verrattuna ja se olisi tällä perusteella säädettävissä ta-vallisen lain säätämisjärjestyksessä. Näistä syistä esityksessä ehdotetaan tehtäväksi muu-tokset voimassa olevaan rikoslain 2 a luvun 9 §:ään. Tarkoitus kuitenkin on, että rangais-tusmääräys- ja rikesakkomenettelyn uudis-tamista koskevat lakiehdotukset sekä nyt kä-sillä olevaan esitykseen sisältyvät ehdotukset sovitettaisiin yhteen, kun niitä todennäköi-sesti käsiteltäisiin eduskunnassa samaan ai-kaan. Tällöin sekä rikesakkomenettely että rikesakon määräämismahdollisuudesta sää-täminen saatettaisiin myös nyt ehdotettavien uusien rikesakkorikkomusten osalta vastaa-maan perustuslain vaatimuksia.
Esityksessä on kuitenkin myös pyritty saat-tamaan lakiehdotus mahdollisuuksien mu-kaan sopusointuun rikosoikeudellisen täsmäl-lisyysvaatimuksen kanssa voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Rikoslain 2 a luvun 9 §:n 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tarkkarajaisesti, millaisesta alkoholilain vas-taisesta teosta rikesakko voidaan säätää seu-raamukseksi. Näin teko, josta rikesakko voi-daan säätää seuraamukseksi, tulisi määritel-tyä täsmällisesti laintasoisilla säännöksillä.
Säännös ei siten olisi samalla tavoin avoin kuin samassa pykälässä oleva valtuus säätää rikesakko seuraamukseksi rikoslain 2 a lu-vussa vain yleisellä tasolla luonnehdituista vähäisistä liikennerikkomuksista. Asetuksella säädettäväksi jäisi käytännössä vain ehdote-tuista alkoholirikkomuksista määrättävän ri-kesakon euromäärä.
Mahdollisuus suorittaa rikoksesta epäiltyyn kohdistuva henkilöntarkastus on merkityksel-linen perustuslaissa turvatun henkilökohtai-sen koskemattomuuden kannalta. Pakkokei-nojen käyttö vähäisissä rikoksissa ei yleensä ole suhteellisuusperiaatteen mukaista. Perus-tuslakivaliokunnan kannan mukaan rikospro-sessuaaliset pakkokeinot voivat kuitenkin ol-la perusoikeuksien kannalta hyväksyttäviä myös sakonuhkaisten rikosten yhteydessä, mikäli perusoikeuksien rajoitusedellytykset täyttyvät (PeVL 6/1998—HE 242/1997 vp).
Pakkokeinovaltuuksia arvioitaessa on otetta-va huomioon myös se, onko kyseessä uus-kriminalisointi ja siten pakkokeinovaltuuksi-en laajpakkokeinovaltuuksi-ennus. Näillä perusteilla on hyväksytty se, että voimassa olevan lain mukaan on mahdollista kohdistaa pakkokeinoja
sa-konuhkaisesta alkoholipitoisen aineen välit-tämisrikkomuksesta epäiltyyn (LaVM 1/1999 vp—HE 16/1999 vp).
Esityksessä ehdotetaan, että pakkokeino-laissa säädetty henkilöntarkastuksen suorit-tamismahdollisuus ulotettaisiin koskemaan lievästä alkoholirikoksesta epäiltyä. Lisäksi lievästä alkoholirikoksesta epäillyn kulku-neuvoon kohdistettavasta kotietsinnästä eh-dotetaan säädettäväksi alkoholilaissa, kun vuoden 1968 alkoholilain säännökset kumo-taan.
Ehdotukset merkitsisivät henkilöntarkas-tusmahdollisuuden sekä ajoneuvon tarkista-mismahdollisuuden vähäistä laajentamista nykyiseen verrattuna Henkilöntarkastus voi-daan nykyisin kohdistaa vuoden 1968 erityis-säännöksen nojalla (85 § 4 momentti) alko-holipitoisen aineen välittämisrikkomuksesta todennäköisin syin epäiltyyn. Epäillyn kul-kuneuvossa voidaan saman säännöksen no-jalla suorittaa kotietsintä. Myös eräistä lievä-nä alkoholirikoksena rangaistaviksi ehdote-tuista teoista henkilöntarkastus on nykyisin mahdollista suorittaa teosta säädetyn kahden vuoden enimmäisrangaistuksen vuoksi (al-koholipitoisen aineen valmistus, alkoholi-juoman laiton hallussapito myyntitarkoituk-sessa, väkiviinan laiton hallussapito).
Valtaosa lievän alkoholirikoksen tekovois-ta liittyy laittoman alkoholin valmistekovois-tajan tekovois-tai sitä välittävän pienimuotoiseen kaupalliseen toimintaan. Alkoholin välittäjän tarkastami-nen ja kiinnisaamitarkastami-nen on käytännössä usein yleisen järjestyksen kannalta tärkeää alkoho-lijuoman vähäisestä määrästä huolimatta. Ka-tukaupan tutkinnalla päästää usein myös laa-jemman alkoholijuoman ja väkiviinan väli-tysketjun jäljille. Henkilöntarkastukselle sa-moin kuin kulkuneuvon tarkistamiselle on si-ten lievän alkoholirikoksen osalta yhteiskun-nallinen tarve ja se on välttämätöntä tekijöi-den kiinni saamiseksi.
Voimassa olevan lain mukaan henkilön-tarkastuksen suorittaminen tai ajoneuvoon kohdistuva kotietsintä alkoholipitoisen ai-neen välittämisrikkomuksesta edellyttää to-dennäköisiä syitä, kun taas pakkokeinolain 5 luvun 10 §:ssä edellytetään, että rikosta on syytä epäillä. Vuoden 1968 alkoholilain säännös vastasi sitä vuonna 1999 säädettäes-sä pakkokeinolain tuolloin voimassa olevia henkilöntarkastusta koskevia säännöksiä.
Pakkokeinolain 5 luvun 10 §:n osalta tästä korkeammasta henkilöntarkastusta koskevas-ta edellytyksestä luovuttiin vuonna 2003 (HE 52/ 2002 vp). Lievän alkoholirikoksen osalta ei ole asiallisia perusteita poiketa pakkokei-nolaissa säädetyistä yleisistä henkilöntarkas-tuksen edellytyksistä.
Esityksessä on pyritty tehostamaan puut-tumista alaikäisten laittomaan alkoholijuomi-en hallussapitoon myös pakkokeinolain sään-nösten nojalla.
Nykyisin alkoholijuoman laittomasta hal-lussapidosta epäiltyyn nuoreen voidaan peri-aatteessa kohdistaa pakkokeinoja, koska te-osta säädetty enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Käytännössä kyse on kui-tenkin yleensä vähäisestä määrästä juomaa, jolloin pakkokeinot eivät alkoholi-juoman hallussapitorikkomuksesta epäiltyyn kohdistettuina nykyisin ole mahdollisia. Al-koholirikkomuksesta ehdotetun enimmäis-rangaistuksen vuoksi pakkokeinolaissa sää-dettyjä pakkokeinoja ei voitaisi jatkossakaan ilman erityissääntelyä kohdistaa alkoholi-juomien hallussapitoa koskevien ikärajojen rikkomisiin. Laittomasti hallussa pidettyjen alkoholijuomien saaminen pois alaikäisen hallusta ja ulottuvilta on kuitenkin tärkeää, joten poliisilla tulisi esityksen mukaan olla mahdollisuus tutkia alaikäisen mukana olevat tavarat juomien löytämiseksi. Ilman tällaista tutkimismahdollisuutta hallussa pitoa koske-vien kieltojen valvonta ja menettämisseu-raamuksen toimeenpano olisi käytännössä mahdotonta.
Alaikäiseen kohdistettavan tarkastuksen osalta esityksessä on otettu huomioon alko-holirikoksia koskevien säännösten uudista-misesta annetusta, rauenneesta hallituksen esityksestä 13/2004 vp annettu perustuslaki-valiokunnan lausunto 53/2006 vp. Mainit-tuun hallituksen esitykseen sisältyi ehdotus henkilöntarkastusvaltuuksien säätämisestä poliisille, jos on syytä epäillä alle kahdeksan-toistavuotiasta alkoholijuoman tai kahdek-santoista vaan ei kahtakymmentä vuotta täyt-tänyttä henkilöä väkevän alkoholijuoman hallussa pitämisestä.
Perustuslakivaliokunta totesi, että sääntelyn tavoite suojella lapsia alkoholin aiheuttamilta terveys- ja muilta haitoilta on perusoikeusjär-jestelmän kannalta hyväksyttävä. Julkisen vallan on perustuslain 19 §:n 3 momentin
mukaan edistettävä väestön terveyttä, minkä lisäksi julkiseen valtaan kohdistuu momen-tissa säädetty velvollisuus tukea perhettä ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi.
Valiokunnan mielestä oli kuitenkin selvää, että lastensuojeluun tähtäävän julkisen vallan toimintaa kehitettäessä on ensisijaisesti tur-vauduttava kokonaan toisenlaisiin keinoihin kuin rikosoikeudelliseen sääntelyyn ja siihen kytkeytyvään poliisin pakkokeinovaltuuksien laajentamiseen.
Valiokunta katsoi, että ”todennäköiset syyt epäillä” –kriteeri on näissä tilanteissa näyttö-kynnyksen ilmaisuna selkeämpi ja valtio-säännön kannalta perustellumpi kuin ”on syytä epäillä” –kriteeri, koska edelliseen liit-tyy vaatimus jonkinlaisesta konkreettisesta tosiseikasta epäilyn perusteena. Mainittu ko-rotettu näyttökynnys oli välttämätön edelly-tys sille, että ehdotus olisi voitu käsitellä ta-vallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Lapseen kohdistuviin poliisin pakkokeino-valtuuksiin samoin kuin valtuuksien käyttöön tulee valiokunnan mielestä suhtautua pidät-tyvästi. Tämän vuoksi sääntelyn pääasiallis-ten tavoitteiden ja oikeasuhtaisuuden kannal-ta on valiokunnan mukaan asianmukaiskannal-ta ra-jata tarkastusvaltuus koskemaan vain rikko-muksesta epäillyn lapsen mukana olevia ta-varoita, kuten laukkuja ja kasseja.
Henkilöntarkastuksen suorittaminen 18—
19 –vuotiaalle olisi valiokunnan mukaan yleisyydessään varsin etäällä sääntelyn las-tensuojeluun tähtäävistä tavoitteista. Riski puuttua epäillyn henkilökohtaiseen koske-mattomuuteen mielivaltaisesti muodostuu va-liokunnan mielestä vähäistä suuremmaksi näissä tilanteissa siksi, että 18—19 –vuotias voi pitää laillisesti hallussaan mietoa alkoho-lijuomaa, mutta ei väkevää alkoholijuomaa.
Hallussapitorikkomuksen moitittavuutta voi-daan tällaisessa oikeudellisessa tilanteessa pi-tää hyvin vähäisenä. Tarkastusoikeuden ra-jaaminen koskemaan vain alle kahdeksan-toistavuotiaiden laittomasti hallussa pitämiä alkoholijuomia oli edellytys sille, että lakieh-dotus voitiin käsitellä tavallisten lain säätä-misjärjestyksessä.
Ehdotetussa alkoholilain uudessa 60 b
§:ssä on otettu huomioon edellä mainitut pe-rustuslakivaliokunnan mainitsemat rajoitus-perusteet, jotka se katsoi edellytyksesi sille,
että samaa aihepiiriä koskeva lakiehdotus olisi voitu käsitellä tavallisen lain säätämis-järjestyksessä.
Esityksessä ehdotetaan myös, että poliisi voi ottaa pois ja hävittää henkilön hallussa olevan alkoholijuoman, jos alle kahdeksan-toistavuotias pitäisi hallussaan alkoholi-juomaa tai kahdeksantoista vuotta täyttänyt, mutta alle kaksikymmentävuotias väkevää alkoholijuomaa, ja hallussa pidetyn alkoholi-juoman arvo on vähäinen.
Säännöstä on arvioitava perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojan valos-sa. Perustuslain 15 §:n 1 momentin säännös ei perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käy-tännön mukaan kuitenkaan anna suojaa hen-kilön rikoksella hankkimalle tai hänen rikol-liseen toimintaansa liittyvälle omaisuudelle (PeVL 33/2000 vp s. 2 ja siinä mainitut pe-rustuslakivaliokunnan lausunnot).
Poliisilla on sekä alkoholilain että järjestys-lain nojalla valtuudet ottaa pois täysi-ikäiseltä näiden hallussa pitämän avoimessa astiassa olevan alkoholijuoman, jota tämä nauttii yleistä järjestystä häiriten. Täysi-ikäiseltä ei sen sijaan voida ottaa pois muita juomia, joiden hallussa pitoon hänellä on oi-keus. Alle kahdeksantoistavuotiaan tai alle kaksikymmentävuotiaan osalta juomien poisottamisoikeus on siten laajempi, koska se koskee myös suljetuissa astioissa olevia al-koholijuomia. Omaisuuden suojaa koskevien näkökohtien vuoksi poliisin oikeus juomien poisottamiseen ja niiden hävittämiseen rike-sakon määräämisen yhteydessä onkin rajoi-tettu koskemaan vain alkoholijuomaa, jonka arvo on vähäinen. Arvon vähäisyys on myös pyritty määrittelemään perusteluissa. Mikäli alle kahdeksantoistavuotiaan hallussa pitämi-en alkoholijuomipitämi-en tai alle kaksikymmpitämi-entä- kaksikymmentä-vuotiaan hallussa pitämien väkevien alkoho-lijuomien arvo olisi vähäistä suurempi, rike-sakon määrääminen ei olisi mahdollista, vaan sakko olisi määrättävä rangaistusmääräys-menettelyssä, jotta juomat voitaisiin tuomita valtiolle menetetyiksi. Tällöin ne olisi myös mahdollista välittömästi takavarikoida me-nettämisseuraamuksen turvaamiseksi.
Rauenneeseen hallituksen esitykseen 13/2004 vp sisältyi vastaavanlainen alkoholi-juomien poisottamista ja hävittämistä koske-va lakiehdotus. Perustuslakikoske-valiokunta (PeVL 53/2006 vp) ei nähnyt ehdotuksessa
ongelmia perustuslain 15 §:n 1 momentin kannalta.
Alkoholijuomien mainontaa koskevat kiel-lot ja rangaistusuhat ovat merkityksellisiä pe-rustuslain 12 §:n 1 momentissa turvatun sa-nanvapauden näkökulmasta. Esityksessä eh-dotetaan väkevän alkoholijuoman mainontaa sekä alaikäisiin kohdistuvan miedon alkoho-lijuoman mainontaa koskevan rangaistus-sääntelyn ankaroittamista sekä rangaistusvas-tuun laajentamista koskemaan oikeushenki-löitä. Rauenneessa hallituksen esityksessä 13/2004 vp ehdotettiin vastaavanlaista sään-telyä väkevän alkoholijuoman mainonnan osalta. Perustuslakivaliokunta ei nähnyt lau-sunnossaan PeVL 53/2006 vp ehdotukselle perustuslaista johtuvia esteitä. Miedon alko-holijuoman mainontaa koskevat alkoholilain säännökset eivät ole aivan yhtä täsmällisiä kuin väkevän alkoholijuoman mainontaa koskeva totaalikielto, millä seikalla on mer-kitystä rikosoikeudelliseen
laillisuusperiaat-teeseen sisältyvän rangaistussäännöksen täs-mällisyysvaatimuksen kannalta. Miedon al-koholijuoman mainonta on kuitenkin jo ny-kyään rangaistavaa. Esitys merkitsee siten rauenneeseen hallituksen esitykseen verrat-tuna vain alaikäisiin kohdistuvan miedon al-koholijuoman mainonnan rangaistavuuden laajentamista koskemaan oikeushenkilön vastuuta sekä seuraamuksen ankaroittamista nykyisestä sakosta kuuteen kuukautta vanke-utta. Ehdotukselle ei siten olisi miedonkaan alkoholijuoman mainonnan rangaistavuuden osalta perustuslaista johtuvia esteitä.
Esitykseen sisältyviin muihin lakiehdotuk-siin ei sisälly sellaisia säännöksiä, joiden yh-teydessä olisi tarpeen harkita niiden säätä-misjärjestystä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus-kunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdo-tukset:
Lakiehdotukset
1.
Laki
rikoslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 43 luvun 7 §,
muutetaan 2 a luvun 9 §:n 1 ja 6 momentti, 10 luvun 3 §:n 1 momentti, 30 luvun 12 §:n 1 momentti ja 13 § sekä 46 luvun 7 §:n 2 momentti,
sellaisina kuin ne ovat, 2 a luvun 9 §:n 1 ja 6 momentti laissa 531/2007, 10 luvun 3 §:n 1 momentti laissa 61/2003, 30 luvun 12 §:n 1 momentti laissa 769/1990 ja 13 § laissa 465/2005 ja 46 luvun 7 §:n 2 momentti laissa 951/1999, sekä
lisätään 2 a luvun 9 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 531/2007, uusi 7 moment-ti, 30 lukuun uusi 1 a §, 46 luvun 6 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 951/1999, uusi 2 mo-mentti sekä lakiin uusi 50 a luku seuraavasti:
2 a luku
Sakosta, muuntorangaistuksesta ja ri-kesakosta
9 §
Rikesakkorikkomukset
Rikesakko voidaan 2—7 momentin mukai-sesti säätää seuraamukseksi virallisen syyt-teen alaisesta rikkomuksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.
— — — — — — — — — — — — — — Rikesakko voidaan säätää seuraamukseksi myös alkoholilaissa (1143/1994) säädetyn tai poliisin yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi alkoholilain nojalla antaman alkoholijuoman nauttimiskiellon rikkomisesta taikka alkoho-lilaissa säädettyjen alkoholijuoman hallussa pitämistä koskevien ikärajojen rikkomisesta.
Edellä 2—6 momentissa mainituista rik-komuksista säädetään tarkemmin valtioneu-voston asetuksella.
10 luku
Menettämisseuraamuksista 3 §
Laajennettu hyödyn menettäminen Omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi
1) sellaiseen rikokseen syyllistyneeltä, jos-ta voidaan tuomijos-ta vähintään neljä vuotjos-ta vankeutta, taikka sellaisen rikoksen rangais-tavaan yritykseen taikka 32 luvun 1 tai 6 §:ssä, 46 luvun 4 §:ssä tai 50 luvun 1 tai 4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen syyllistyneeltä sekä
2) edellä 1 kohdassa tarkoitettuun rikok-seen osalliselta ja siltä, jonka puolesta tai hy-väksi edellä mainittu rikos on tehty,
jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja jos on syytä olettaa omaisuuden olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toi-minnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä.
— — — — — — — — — — — — — — 30 luku
Elinkeinorikoksista 1 a §
Alkoholijuoman markkinointirikos Joka alkoholilain 33 §:n tai sen nojalla an-netun säännöksen vastaisesti
1) mainostaa suorasti tai epäsuorasti vä-kevää alkoholijuomaa tai muuten edis-tää väkevän alkoholijuoman myyntiä, 2) kohdistaa alaikäisiin miedon alkoholi-juoman mainontaa, epäsuoraa mainon-taa tai muuta myynninedistämistä taikka liittää sen alaikäisiin kohdistu-vaan muun tuotteen tai palvelun mai-nontaan tai myynninedistämistoimin-taan, taikka
3) 2 kohdassa tarkoitetussa miedon alko-holijuoman markkinoinnissa kuvaa alaikäisiä,
on tuomittava alkoholijuoman markkinoin-tirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enin-tään kuudeksi kuukaudeksi.
12 § Syyteoikeus
Virallisen syyttäjän on ennen markkinointi-rikosta koskevan syytteen nostamista varat-tava kuluttaja-asiamiehelle sekä ennen alko-holijuoman markkinointirikosta koskevan syytteen nostamista Sosiaali- ja terveyden-huollon tuotevalvontakeskukselle tilaisuus antaa lausuntonsa asiassa. Tuomioistuimen on markkinointirikosta ja kilpailumenettely-rikosta koskevaa asiaa käsitellessään varatta-va kuluttaja-asiamiehelle sekä alkoholi-juoman markkinointirikosta koskevaa asiaa käsitellessään varattava Sosiaali- ja tervey-denhuollon tuotevalvontakeskukselle tilai-suus tulla kuulluksi.
— — — — — — — — — — — — — —
13 §
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Markkinointirikokseen, alkoholijuoman markkinointirikokseen, kilpailumenettelyri-kokseen, yritysvakoiluun, yrityssalaisuuden väärinkäyttöön, lahjomiseen elinkeinotoi-minnassa ja lahjuksen ottamiseen elinkeino-toiminnassa sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
46 luku
Säännöstelyrikoksista ja salakuljetuksesta 6 §
Laiton tuontitavaraan ryhtyminen
— — — — — — — — — — — — — — Laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä tuomitaan myös se, joka 1 momentissa tar-koitetulla tavalla ryhtyy sellaiseen valmiste-veron alaiseen tuotteeseen, jonka osalta on sen maahan tuonnin jälkeen tehty 29 luvun 1—3 §:ssä tarkoitettu rikos.
7 § Rajoitussäännös
— — — — — — — — — — — — — — Tämän luvun 6 ja 6 a §:ssä tarkoitetusta ri-koksesta ei tuomita henkilöä, joka on osalli-nen tavaraa maahan tuotaessa tai tavaran maahan tuonnin jälkeen tehtyyn rikokseen.
— — — — — — — — — — — — — — 50 a luku
Alkoholirikoksista 1 §
Alkoholirikos
Joka alkoholilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti
1) valmistaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa, 2) tuo maahan alkoholijuomaa tai väkivii-naa,
3) myy, välittää tai muutoin toiselle luovut-taa alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
4) pitää hallussaan tai kuljettaa väkiviinaa, 5) pitää hallussaan tai kuljettaa alkoholi-juomaa myyntitarkoituksessa tai
6) pitää hallussaan tai kuljettaa laittomasti valmistettua tai maahan tuotua alkoholi-juomaa,
on tuomittava alkoholirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoite-tun rikoksen yritys on rangaistava.
2 §
Törkeä alkoholirikos Jos alkoholirikoksessa
1) rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjes-täytyneen ryhmän jäsenenä tai
4) alkoholijuomaa tai väkiviinaa levitetään häikäilemättömällä tavalla alaikäisille tai toi-sen riippuvaista asemaa hyväksikäyttäen
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostel-len törkeä, rikoksentekijä on tuomittava tör-keästä alkoholirikoksesta vankeuteen vähin-tään neljäksi kuukaudeksi ja eninvähin-tään neljäk-si vuodekneljäk-si.
3 §
Lievä alkoholirikos
Jos alkoholirikos, huomioon ottaen alkoho-lijuoman tai väkiviinan vähäinen määrä
taik-ka muut rikokseen liittyvät seitaik-kat, on koko-naisuutena arvostellen vähäinen, rikoksente-kijä on tuomittava lievästä alkoholirikoksesta sakkoon.
4 § Määritelmät
Alkoholijuomana tai väkiviinana pidetään tässä luvussa alkoholilaissa tarkoitettua alko-holijuomaa tai väkiviinaa.
Mitä 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa sääde-tään alkoholijuoman tai väkiviinan luvatto-masta valmistuksesta, sovelletaan myös muualla valmistetun väkiviinan tai verotta-mattoman alkoholijuoman jatkokäsittelyyn tai astiointiin.
5 §
Oikeushenkilön rangaistusvastuu Tämän luvun 1 ja 2 §:ssä mainittuun rikok-seen sovelletaan, mitä oikeushenkilön ran-gaistusvastuusta säädetään.
———
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20
Tällä lailla kumotaan:
1) 26 päivänä heinäkuuta 1968 annetun
1) 26 päivänä heinäkuuta 1968 annetun