Alkoholia koskevassa sääntelyssä tapahtui erityisesti 1990-luvulla suuria muutoksia Suomen EY-jäsenyyden myötä. Vuoden 1994 alkoholilakia säädettäessä alkoholiyhti-ön muut kuin vähittäismyynnin yksinoikeu-det kumottiin. Alkoholilainsäädännössä on kyse alkoholiin liittyvän elinkeinon ja liike-toiminnan sääntelystä. Alkoholilain perusta-voite on alkoholilain 1 §:n mukaisesti alko-holista aiheutuvien haittojen vähentäminen.
Laissa on sovitettu yhteen kulutusta rajoitta-vat ja elinkeinon harjoittamista koskerajoitta-vat päämäärät. Näiden tavoitteiden yhteensovit-taminen oikeusjärjestelmässä voidaan kokea ristiriitaiseksi ja epäjohdonmukaiseksi. Risti-riidat johtuvat siitä, että alkoholijuomat ovat toisaalta laillisia kulutushyödykkeitä, mutta toisaalta ne poikkeavat ominaisuuksiltaan tavallisista hyödykkeistä.
Alkoholijuomien sisältämä etyylialkoholi on akuutisti myrkyllinen aine, joka aiheuttaa käyttäjässään tajunnan muutoksia ja riippu-vuutta. Terveydelliset haitat koskettavat käyttäjää itseään, mutta merkittäviä sosiaali-sia haittoja seuraa myös lähiympäristölle ja täysin sivullisille ihmisille. Alkoholi liittyy suurimpaan osaan vakavasta väkivaltarikolli-suudesta, perheväkivallasta ja lastensuojelun tarpeesta. Yhteiskunnan palvelu- ja sosiaali-vakuutusjärjestelmä joutuu viime kädessä vastaamaan valtaosasta alkoholijuomista
ai-heutuvien haittojen taloudellisista kustannuk-sista.
Yhteiskunnalla on näistä syistä voimakas intressi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja alkoholin aiheuttamien haittojen ehkäisemi-seksi ja vähentämiehkäisemi-seksi. Alkoholilainsäädän-nön ja harjoitetun alkoholipolitiikan taustalla onkin hyvin voimakkaana perutuslaissa sää-detty julkisen vallan velvollisuus edistää vä-estön terveyttä.
Alkoholitutkimuksen keskeinen tutkimus-tulos liittyy alkoholijuomien kokonaiskulu-tuksen ja haittojen väliseen suhteeseen.
Vaikka alkoholijuomia voidaan käyttää yksi-lötasolla myös haitattomasti, väestötasolla alkoholijuomien kokonaiskulutuksen kasvun on todettu lisäävän terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Alkoholijuomi-en korkea valmisteverotus on tutkimustAlkoholijuomi-en mukaan tehokkain keino vaikuttaa kokonais-kulutuksen ja siten myös haittojen määrään.
Valtion taloudelliset intressit eivät siten ole alkoholilainsäädännön tai siihen liittyvien ri-kossäännösten suojeluobjektina yksinään, vaan myös verotuksellisten ratkaisujen taus-talla vaikuttavat kansanterveysnäkökohdat.
Alkoholilainsäädännön tehosteena rangais-tussäännökset ovat osa alkoholihaittojen vä-hentämiseen tähtäävää järjestelmää, mitä to-detaan myös valtioneuvoston alkoholipolitii-kan linjausia koskevassa periaatepäätöksessä vuodelta 2003. Järjestelmän ensisijainen tar-koitus on ongelmien ennaltaehkäisy. Rikos-oikeudellisen järjestelmän viimesijaisuutta korostaa se, että julkisen vallan toimet suun-nattiin vuosille 2004—2007 valmistellun al-koholiohjelman puitteissa systemaattisesti ehkäisevään päihdetyöhön.
Vaikka huomio siten nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä kiinnittyy rangaistus-säännöksiä uudistettaessa rikosoikeudelliseen järjestelmään, käytännössä sen merkitys oh-jauskeinona on toissijainen esimerkiksi alko-holiverotuksen keinoihin nähden. Rikoslain säännöksillä ei todennäköisesti ole sanotta-vaa merkitystä alkoholin kokonaiskulutuksen sääntelyssä. Myös kulutuksen rakenteeseen vaikuttamisessa taloudelliset ohjauskeinot ovat keskeisiä. Tämä näkyy alkoholiveron alentamisen jälkeen tapahtuneessa tilastoissa (ks. jakso rikostilastoja) näkyvässä alkoholi-rikosten määrän vähentymisessä, mikä on ta-pahtunut rangaistussäännöksiä muuttamatta.
Alkoholiveron alentaminen johti pimeiden markkinoiden supistumiseen ja sen jälkeinen kokonaiskulutuksen kasvu on ensi sijaisesti suuntautunut kotimaassa myytävään lailli-seen alkoholiin. Myös rangaistussäännöksillä ja niiden tehokkaalla valvonnalla on kuiten-kin merkitystä alkoholin riskikulutuksen ja – tilanteiden ennalta ehkäisyyn. Alkoholi-juomien luvattoman vähittäismyynnin ja vä-kiviinan laittoman myynnin ja maahantuon-nin haitallisiin lieveilmiöihin ja rikollisiin alakulttuureihin on rangaistussäännöksin tär-keää edelleen puuttua.
Suomessa väkivaltarikokset ovat erityisen alkoholisidonnaisia. Väkivaltarikollisuuden kasvu on noudattanut alkoholin vähittäis-myynnin kasvun alueellista kehitystä. Alko-holin kulutustason kasvu heijastuu väkivallan määrään ennen muuta suurkulutuksen osuu-den kasvun ja humalahakuisen juomisen li-sääntymisen kautta. Useimmiten sekä tekijä että uhri ovat päihtyneitä. Alkoholinkulutuk-sen huippuvuonna 2005 myös perheväkivalta lisääntyi 12 prosentilla ja kotihälytykset 27 prosentilla edellisvuoteen verrattuna (Alko-holipolitiikan ajankohtaiskatsaus 23.4.2007, Sosiaali- ja terveysministeriö)
Voimassa olevat alkoholirikossäännökset säädettiin vuonna 1968. Useat rangaistus-säännökset ovat kuitenkin peräisin kieltolain (158/1922) jälkeen säädetystä väkijuomista annetusta laista (45/1932). Säännökset ovat siten kokonaisuudessaan uudistamisen tar-peessa. Lukuisat muutokset alkoholilain ai-neellisissa säännöksissä ovat vuosien varrella heijastuneet myös rangaistavan käyttäytymi-sen alaan. Koska rangaistussäännökset ovat saaneet sisältönsä aineellisesta lainsäädän-nöstä, niitä on voitu soveltaa ilman suuria muutoksia. Alkoholirikossäännöksiin on tästä huolimatta jouduttu tekemään lukuisia pie-nempiä muutoksia ja tarkistuksia vuosien varrella. Eräiden vielä voimassa olevien van-hentuneiden säännösten käytännön merkitys on myös jäänyt vähäiseksi.
Useista alkoholirikoksen tekotavoista sää-detään seuraamukseksi enintään kaksi vuotta vankeutta ja ammattimaisesti tai tavanomai-sesti tehdyistä teoista ei ole säädetty vankeu-delle erityistä enimmäismäärää. Tällöin enimmäisrangaistus rikoslain 2 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla on neljä vuotta. Rikos-lain kokonaisuudistuksessa omaksutun
peri-aatteen mukaisesti rikoslain ulkopuolella ei tulisi olla vankeusuhkaisia rangaistussään-nöksiä, vaan ne tulisi sijoittaa rikoslakiin.
Nykyiset rangaistussäännökset ovat laki-teknisesti ja kielellisesti vanhentuneita. Ri-koslaissa ei enää käytetä alkoholirikosnösten kaltaisia hyvin yksityiskohtaisia sään-nöksiä. Säännökset on syytä nykyaikaistaa vastaamaan yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia.
3 R u o t s i n j a N o r j a n l a i n s ä ä d ä n t ö
Ruotsi. Ruotsin voimassa oleva alkoholi-laki (1994:1738) on vuodelta 1994. Lakia on useaan otteeseen muutettu tämän jälkeen.
Alkoholijuomat jaotellaan laissa neljään luokkaan: viinajuomaan (spritdrycker), vii-niin, vahvaan olueen ja olueen. Viinajuomal-la tarkoitetaan alkoholijuomaa, jossa on vii-naa (sprit). Alkoholijuomassa on enemmän kuin 2,25 tilavuusprosenttia alkoholia. Vii-nissä on enintään 22 tilavuusprosenttia alko-holia, oluessa tilavuusprosentteja on 3,5 tai alle ja vahvassa oluessa tilavuusprosentteja on yli 3,5. Alkoholijuomien myyjänä saa työskennellä vain 20 vuotta täyttänyt henkilö eikä kyseisiä tuotteita saa myydä tai tarjoilla henkilöille, jotka ovat nuorempia kuin 20 vuotta tai oluen osalta 18 vuotta.
Alkoholiin liittyvistä rikoksista ja rikko-muksista säädetään alkoholilain 10 luvussa.
Viinan tai viinajuomien laittomasta valmis-tamisesta, valmistusaineiden hankkimisesta, hallussapidosta, kuljettamisesta, kätkemisestä tai säilyttämisestä on säädetty rangaistuksek-si sakkoa tai enintään kakrangaistuksek-si vuotta vankeutta (1 §). Valmistusvälineiden tai niiden osien valmistamisesta tai hallussapidosta on tuo-mittava sakko tai enintään vuosi vankeutta (1a §).
Alkoholijuomien laittomasta kaupasta tuomitaan se, joka tahallaan tai huolimatto-muudesta myy alkoholijuomia ilman lupaa tai tarjoilee laittomasti hankittuja viina-juomia, viiniä tai vahvaa olutta. Teosta ran-gaistaan sakolla tai enintään kahdella vuodel-la vankeutta (2 §). Tahallisesti tehdystä tör-keästä teosta on säädetty rangaistukseksi vä-hintään kuusi kuukautta ja enintään kuusi vuotta vankeutta (3 §). Törkeäksi teko katso-taan, jos teko on suoritettu ammattimaisesti
tai laajamittaisesti taikka se kohdistuu nuori-soon. Nuoriin kohdistuvaa tekoa koskeva an-karoittamisperuste lisättiin lakiin vuonna 2001.
Viinin, vahvan oluen tai oluen laittomasta valmistamisesta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeut-ta (4 §). Alkoholijuomien hallussapidosvankeut-ta laittomassa myymistarkoituksessa rangais-taan sakolla tai enintään kahdella vuodella vankeutta (5 §).
Alkoholijuomien luvattomasta hankkimi-sesta rangaistaan henkilöä, joka tahallisesti tai tuottamuksellisesti hankkii, luovuttaa tai tarjoaa alkoholijuomia alkoholilain 3 luvun 9 §:n vastaisesti. Alkoholilain (vrt. edellä ja jäljempänä) 3 luvun 9 §:ssä kielletään hank-kimasta viinaa, viiniä tai väkevää olutta alle kaksikymmentävuotiaalle taikka olutta alle kahdeksantoistavuotiaalle. Viinaa, viiniä tai väkevää olutta ei saa luovuttaa myöskään lahjana tai lainana alle kaksikymmentävuoti-aalle eikä olutta alle kahdeksantoistavuotiaal-le. Edellä mainittu kielto ei koske tilannetta, jossa alkoholijuomaa tarjotaan nautittavaksi paikan päällä. Lakiin lisättiin vuonna 2001 kielto siitä, että viinaa, viiniä tai väke-vää olutta ei saa kuitenkaan tarjota alle kak-sikymmentävuotiaalle, jos sitä nuoren henki-lön ikä tai muut olosuhteet huomioon ottaen ei ilmeisesti voida puolustella (uppenbart oförsvarligt). Sama koskee oluen tarjoamista alle kahdeksantoistavuotiaalle. Teosta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Törkeästä tekomuo-dosta rangaistus on enimmillään neljä vuotta vankeutta.
Alkoholijuomien tahallisesta tai huolimat-tomuudesta tapahtuneesta myymisestä tai luovuttamisesta alle kaksikymmentä- tai kah-deksantoistavuotiaalle, päihtyneelle tai tuk-kukaupassa sellaiselle henkilölle, jolla ei ole jälleenmyynti- tai sisäänosto-oikeutta, on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta (7 §).
Edellä mainituissa 1, 2 sekä 4—7 pykälissä rangaistavaksi säädetyistä lievistä teoista ei rangaista (8 §). Lain 1, 2 ja 6 §:n mukaisten rikosten yrityksestä tai valmistelusta rangais-taan rikoskaaren 23 luvun mukaan lukuun ot-tamatta yritystä hallussapitoon tai hankkimi-seen silloin, kun kyseessä on omaan käyttöön hankkiminen.
Alkoholijuomien mainonnasta säädetään alkoholilain 4 luvussa. Alkoholijuomien mai-nonta tai myynninedistämistoimet, jotka ovat päällekäyviä, asiakkaita aktiivisesti etsiviä tai jotka kehottavat alkoholin käyttöön, ovat kiellettyjä. Erityisesti lapsiin tai nuoriin, jot-ka eivät ole täyttäneet 25 vuotta, kohdistuva tai heitä kuvaava alkoholimainonta on kiel-lettyä. Alkoholiin liittyvää elinkeinoa harjoit-tava saa antaa alkoholijuoman lahjaksi vain tavaranäytteenä. Muihin elinkeinoihin liitty-en alkoholijuomiliitty-en lahjoittaminliitty-en on kiellet-tyä. Alkoholijuomien radio- tai tv-mainonta on kiellettyä. Yli 15 prosenttisen alkoholi-juoman kaupallinen mainonta kuluttajille ai-kakauslehdissä tai muissa lehdissä, joihin so-velletaan painovapausasetusta, on kielletty.
Tekoja ei ole säädetty rangaistaviksi. Kielto-jen rikkomista voidaan pitää markkinointilain (marknadsföringslagen 1995:450) vastaisena toimintana, josta voi seurata kielto jatkaa mainontaa, uhkasakko tai markkinointimaksu (marknadsföringsavgift).
Rangaistus alkoholijuomien laittomasta tuonnista ja viennistä säädetään salakuljetus-laissa (2000:1225). Rangaistus salakuljetuk-sesta on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta ja törkeästä teosta vähintään kuusi kuukautta ja enintään kuusi vuotta vankeutta.
Alkoholilain 11 luvussa säädetään menet-tämisseuraamuksista. Viina, alkoholijuomat ja mäski, jotka liittyvät alkoholilain vastai-seen toimintaan, tai niiden arvo samoin kuin laittomasta toiminnasta saatu hyöty, on tuo-mittava menetetyksi. Sama pätee korvauk-seen (rahaan tai esineisiin), joka on vastaan-otettu alkoholilain vastaiseen toimintaan liit-tyvistä kuluista, tai vastaanotetun korvauk-seen arvoon, jos korvauksen vastaanottami-nen on alkoholilain mukaivastaanottami-nen rikos. Viinan tai alkoholijuoman valmistukseen tarkoitetut välineet tai valmisteet tai raaka-aineet taikka laittomasti hallussa pidetty tislauslaite on myös tuomittava menetetyksi. Menettämis-seuraamusta ei tuomita, jos se on ilmeisen kohtuutonta.
Norja. Alkoholiin liittyvistä kielletyistä teoista säädetään kesäkuussa 1989 voimaan tulleessa alkoholilain 8 luvussa. Avoimet rangaistussäännökset koskevat kuitenkin kaikkea kyseisen lain säännöksien rikkomi-sia. Osia laista on uudistettu vuosina 1995 ja 1997.
Alkoholijuomaksi katsotaan juoma, joka sisältää enemmän kuin 2,50 tilavuusprosent-tia alkoholia. Viinaksi (brennevin) katsotaan juoma, joka sisältää 22 tilavuusprosenttia al-koholia tai enemmän. Alkoholijuomia myy-vän ja ostavan henkilön tulee olla vähintään 18 vuotias. Vastaava ikäraja viinan osalta on 20 vuotta.
Alkoholilain 8 luvussa kielletään muun muassa viinan luvaton valmistaminen, lait-tomasti valmistetun alkoholijuoman säilyt-täminen tai varastoiminen sekä tällaisen vii-nan ostaminen. Myös käyvän tai käyneen tis-laamattoman nesteen valmistaminen, säilyt-täminen ja jakelu on kiellettyä samoin kuin viinan valmistuslaitteiden tai niiden osien hallussapito, maahantuonti ja vaihdanta (om-sette). Alkoholijuomien maahantuonti tai maastavienti on sallittua omaa käyttöä lu-kuun ottamatta vain valmistus- tai tukku-myyntiluvan haltijalle.
Alkoholijuomien käyttäminen palkintoina tai voittoina sekä niiden jakaminen markki-nointitarkoituksissa on kielletty. Kiellettyä on myös ostaa viinaa alle kaksikymmentä-vuotiaalle tai muuta alkoholijuomaa alle kahdeksantoistavuotiaalle. Julkisilla paikoilla alkoholijuomien nauttiminen tai tarjoilemi-nen on kielletty ilman asianmukaista lupaa laissa luetelluissa paikoissa, vaikka anniskelu tapahtuisikin vastikkeetta, paitsi jos kyseessä on suljettu yksityistilaisuus. Alkoholijuomien myyminen ja tarjoileminen henkilölle, joka on selvästi alkoholin vaikutuksen alainen se-kä alkoholijuomien myyminen erikoistarjo-uksessa tai määräalennuksin on kielletty. Li-säksi kaiken yli 60 prosenttisen viinan tarjoi-leminen, myyminen ja tukkumyynti on kiel-lettyä samoin kuin maahantuonti ilman lupaa.
Alkoholilain 9 luvussa kielletään alkoholi-juomien mainonta sekä sellaisten tuotteiden mainonta, joilla on sama tuotemerkki kuin yli 2,5 tilavuusprosenttia sisältävällä alkoholi-juomalla. Näiden tuotteiden mainontaa ei saa sisältyä myöskään muiden tavaroiden tai pal-velujen mainontaan. Mainonnalla tarkoite-taan esimerkiksi painokirjoituksessa, eloku-vassa, televisiossa, radiossa, valomainoksissa tai kylteissä tapahtuvaa mainontaa. Ilman ministeriön lupaa on myös kiellettyä lehdes-sä, myyntiliikkeessä tai muulla tavoin mai-nostaa välineitä tai sellaisten välineiden osia, joita voidaan käyttää viinan tai isopropanolin
valmistamiseen. Näiden juomien valmistuk-seen tai jatkokäsittelyyn houkutteleminen taikka näihin toimiin liittyvän neuvonnan an-taminen on kiellettyä. Myös alkoholijuomien valmistukseen erityisesti sopivien aineiden, välineiden tai tarvikkeiden mainostaminen on kiellettyä.
Lain 10 luvussa määritellään rangaistukset alkoholilain rikkomisesta. Sitä, joka tahallaan tai tuottamuksellisesti toimii vastoin alkoho-lilain säännöksiä tai myötävaikuttaa säännös-ten rikkomiseen, rangaistaan sakolla tai enin-tään kuuden kuukauden vankeusrangaistuk-sella. Jos teko on erityisen törkeä, teosta tuomitaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Teon törkeyden arvioinnissa on otettava huomioon toiminnan laajuus tai muut olosuhteet.
Kun kyseessä on suuri määrä alkoholi-juomaa, ja kyse on alkoholijuomien laitto-masta maahantuonnista, alkoholijuomien lait-tomasta myynnistä, viinan valmistamisesta tai säilytyksestä ja varastoinnista, taikka tis-laamattoman nesteen valmistuksesta, säily-tyksestä ja jakelusta, teosta voidaan määrätä rangaistukseksi enintään kuusi vuotta vanke-utta.
Mikäli teko koskee viinan valmistusta, uu-delleen tislausta tai luovutusta vastiketta vas-taan, tulee kyseeseen ainoastaan vankeusran-gaistus, ellei tapaukseen liity erityisiä lieven-täviä seikkoja.
Alkoholilain vastainen teko on rikkomus riippumatta rangaistuksen ankaruudesta. Jos kyseessä on joku edellä mainituista anka-rammalla asteikolla rangaistavista teoista, on se kuitenkin rikos. Myös rikkomuksen yritys on rangaistava.
Jos henkilö syyllistyy alkoholirikokseen uudelleen kahden vuoden kuluessa aikai-semmasta alkoholirikosta koskevasta tuomi-osta, sovelletaan rangaistukseen törkeän te-komuodon asteikkoa, joka on sakkoa tai van-keutta enintään kaksi vuotta.
Jos rikoslain menettämisseuraamuksia kos-kevat edellytykset täyttyvät, syyttäjä voi päättää laittomasti valmistetun viinan sekä käyvän tai käyneen tislaamattoman nesteen hävittämisestä samoin kuin lasissa tai avatus-sa pullosavatus-sa olevan alkoholijuoman hävittämi-sestä. Rikoslain yleisiä säännöksiä menettä-misseuraamuksista sovelletaan alkoholiri-koksiin.
4 E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t