Esityksessä ehdotetaan, että alkoholirikok-sena rangaistaisiin vain alkoholilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaiset teot.
Alkoholiin liittyvään tekoon voi kuitenkin tulla sovellettaviksi myös eräät muut rikos-säännökset. Näistä merkittävimmät ovat ve-ropetossäännökset. Alkoholirikosten ja vero-petoksen rajaa koskeva oikeuskäytäntö ei ole täysin vakiintunut.
EU-jäsenyyden myötä alkoholijuomien maahantuontiin liittyviä alkoholilakiin perus-tuvia säännöksiä muutettiin merkittävästi.
Kaupallisen maahantuontiin oli vuoteen 1995 asti alkoholiyhtiöllä yksinoikeus, mutta nykyisin se edellyttää ilmoituksen tekemistä.
Myös matkustajatuomisten aikarajat poistet-tiin vuoden 1995 alusta lukien, mutta niin sa-notun viinarallin seurauksena nämä rajat sää-dettiin uudelleen toukokuussa 1996. Aikara-jat koskevat ETA-alueen ulkopuolelta tulevia matkustajia. Tämän alueen ulkopuolelta muutoin kuin lentoliikenteessä saapuva saa
tuoda maahan alkoholijuomia vain, jos matka on kestänyt yli 20 tuntia. ETA-alueen ulko-puolella asuvan henkilön on Suomeen muu-toin kuin lentoliikenteessä tullessaan oltava täällä yli kolme vuorokautta voidakseen tuo-da maahan alkoholijuomaa. Lisäksi alkoholi-laissa on rajoitettu edelleen väkiviinan tuon-tia maahan.
Kolmansista maista tapahtuvaa matkustaja-tuontia koskevat aikarajat tarkoittavat, että tuonti muissa tapauksissa on kokonaan kiel-lettyä, samoin kuin väkiviinan tuonti mistä maasta tahansa ilman lupaa. Edellä maini-tuista teoista rangaistaan nykyisin vuoden 1968 alkoholilain 82 §:n 1 ja 2 momentin mukaan alkoholipitoisen aineen salakuljetuk-sena. Myös ehdotuksen mukaan nämä tulisi-vat edelleen rangaistaviksi alkoholilain vas-taisena maahan tuontina eli alkoholirikokse-na.
Muissa kuin edellä mainituissa tapauksissa alkoholijuomia saa sekä kaupalliseen että omaan käyttöön tuoda ilman alkoholilaissa säädettyjä määrärajoituksia. Alkoholijuomien maahantuonnin verollisuudesta säädetään kuitenkin verotuslainsäädännössä. Alkoholi-juomaa omaan käyttöön maahan tuova saa nykyisin tuoda osan alkoholijuomista verotta.
Ylimenevästä osasta tulee maksaa valmiste-vero, arvonlisävero sekä joissakin tapauksis-sa tulli. Kaupallisestapauksis-sa tuonnistapauksis-sa on puoles-taan tarkat säännöt siitä, miten valmistevero-tuslain alainen tavara liikkuu yhteisön sisällä.
Verojen ja maksujen laiminlyöntiin sovelle-taan rikoslain 29 luvun veropetosta koskevia säännöksiä.
Valmisteverotuslain sekä alkoholi- ja alko-holijuomaverosta annetun lain mukaan toi-sesta jäsenvaltiosta Suomeen saapuvan mat-kustajan omaan käyttöön tuotavia alkoholi-juomia eivät koske määrälliset rajoitukset.
Kuitenkin myös yksityishenkilö, joka tuo maahan toisesta jäsenvaltiosta tuotteita kau-palliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen, on verovelvollinen ja hänen on noudatettava kaupalliseen tarkoitukseen toimitettavien tuotteiden verotusta ja valvontaa koskevia säännöksiä. Säännöksiä rikkova syyllistyy veropetokseen. Vamisteverolain 18 §:n 2 momentin perustelujen mukaan (HE 80/2003 vp s. 30/I) mainittuja säännöksiä so-velletaan myös, jos alkujaan laillisesti omaan käyttöön tuotuja tuotteita ryhdytään
myö-hemmin myymään. Tulkintasuosituksen mu-kaan henkilö, joka siis ryhtyy myymään ve-rottomasti omaan käyttöön tuotua alkoholi-juomaa, syyllistyy veropetokseen.
Veropetoksella maahantuomaansa alkoho-lia edelleen myyvä olisi oikeushyväsuojelun perusteella tuomittava sekä veropetoksesta että alkoholirikoksesta. Alkoholi tosin tuo-daan maahan veroja kiertäen täällä myytä-väksi, joten tällä perusteella voitaisiin päätyä myös ratkaisuun, että myyminen olisi vero-petoksen niin sanottu rankaisematon jälkite-ko. Jos maahantuoja tuomittaisiin kuitenkin vain veropetoksesta valtion fiskaalisten etu-jen suojaaminen tulisi huomioon otetuksi, mutta ei sitä vastoin se, että myynnillä vaa-rannetaan alkoholilain suojaamia kansanter-veydellisiä tavoitteita.
Veropetoksella maahan tuodun alkoholi-juoman myyjä, joka ei itse olisi valmisteve-rotuslain nojalla tavarasta ilmoitusvelvolli-nen, voisi syyllistyä alkoholirikoksena ran-gaistavan laittoman myymiseen tai välittämi-seen sekä lisäksi rikoslain 46 luvussa ran-gaistavaksi säädettyyn laittomaan tuontitava-raan ryhtymiseen. Laittomaan tuontitavatuontitava-raan ryhtymiseen syyllistyy henkilö, joka kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää omai-suutta, johon nähden maahantuotaessa on syyllistytty veropetokseen.
Veroja kiertäen maahan tuodun alkoholi-juoman ostaja ei ole säännösten mukaan il-moitusvelvollinen tavarasta, joten häneen ei-vät sovellu veropetosta koskevat säännökset.
Ostajalta voidaan kuitenkin valmisteverotus-lain 10 §:n 5 momentin mukaan periä mak-samaton valmistevero.
Veroja kiertäen maahantuodun alkoholin ostaminen voi lisäksi täyttää rikoslain 46 lu-vussa rangaistavaksi säädetyn laittomaan tuontitavaraan ryhtymistä koskevan säännök-sen tunnusmerkistön. Vuoden 1968 alkoholi-lain 86 §:ssä säädetään nykyisin myös alko-holijuoman hallussapito rangaistavaksi, kun kyse on laittomasti maahantuodusta alkoholi-juomasta. Säännöksen on tulkittu tarkoitta-van myös muiden kuin alkoholilain vastai-sesti maahan tuodun tavaran hallussapitoa.
Käytännössä on yleensä sovellettu vain alko-holijuoman laitonta hallussapitoa koskevaa rangaistussäännöstä, eikä laittomaan tuonti-tavaraan ryhtymisestä ole erikseen rangaistu.
Nykytilanteen säilyttämistä puoltaisi se, et-tä käyet-tännössä voi olla hankalaa erottaa, miet-tä säännöksiä rikkoen yksityishenkilön maahan tuoma hallussa pidetty alkoholijuoma on maahan tuotu. Selvyyden vuoksi voisi siten olla perusteltua, että laittomasti maahan tuo-dun alkoholijuoman hallussapidosta rangais-taisiin alkoholirikoksena riippumatta siitä, mitä lakia – alkoholilakia vai verolakeja – rikkoen juoma on maahantuotu. Tämä ratkai-su merkitsisi kuitenkin poikkeamista esityk-sessä muiden tekotapojen osalta omaksutusta ratkaisusta, jonka mukaan alkoholirikoksena rangaistaisiin vain alkoholilain vastaiset teot.
Esityksessä ehdotetaankin nykytilan muut-tamista siten, että laittomasti maahan tuodun alkoholijuoman hallussapitoa koskeva alko-holirikossäännös rajattaisiin koskemaan vain alkoholilain vastaista maahan tuontia. Tämä merkitsisi sitä, että jos alkoholijuomaa on tuotu maahan veroja kiertäen ja henkilö, joka ei olisi tuontiin osallinen, hankkisi tai pitäisi hallussaan tällaista juomaa, tekoon tulisi jat-kossa sovellettavaksi alkoholin hallussapitoa koskevan säännöksen sijasta rikoslain 46 lu-vun laittomaan tuontitavaraan ryhtymistä koskeva säännös. Veroja kiertäen maahan-tuodun alkoholin hallussapitoa käsiteltäisiin näin oikeudellisesti samalla tavalla kuin esi-merkiksi laittomasti maahantuodun tupakan hallussapitoa.
Rikoslain 46 luvun 6 §:n säännös laitto-maan tuontitavaraan ryhtymisestä koskee kuitenkin nykyään vain omaisuutta, johon nähden sitä maahan tuotaessa on tehty vero-petos. Säännöksen sanamuoto ei siten nykyi-sellään soveltuisi edellä mainittuun tilantee-seen, jossa joku ryhtyy tuotteetilantee-seen, jonka yk-sityishenkilö on alkujaan tuonut maahan ve-rottomasti omaan käyttöön ja vasta myö-hemmin päättänyt myydä edelleen. Jotta myös tällaisen alkoholijuoman tai muun valmisteveron alaisen tuotteen ostaja tai hal-lussapitäjä voitaisiin tuomita laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä, ehdotetaan ri-koslain 46 luvun 6 §:ään uutta 2 momenttia, joka kattaisi nämä tilanteet. Ehdotettu sään-nös koskisi valmisteverolain alaisia tuotteita yleisesti eli alkoholijuoman lisäksi myös tu-pakkaa.
Alkoholijuoman hallussapidosta on nykyi-sin säädetty rangaistukseksi enintään kaksi vuotta vankeutta ja
hallussapitorikkomukses-ta sakkoa. Lievän laittomaan tuontihallussapitorikkomukses-tavaraan ryhtymisen enimmäisrangaistus on sakkoa ja laittomaan tuontitavaraan ryhtymisen yksi vuosi kuusi kuukautta. Veropetoksella maa-han tuodun alkoholijuoman hallussa pitämi-sestä (ostamisesta) säädettävä enimmäisran-gaistus alenisi siten hieman esityksen mu-kaan. Tämä voisi olla jonkin verran ongel-mallista tapauksissa, joissa kyse olisi ammat-timaisesta tai laajamittaisesta toiminnasta.
Tällaisissa tapauksissa laittomaan tuontitava-raan ryhtymistä koskeva säännös tulisi kui-tenkin käytännössä sovellettavaksi vain, jos osallisuutta veropetokseen taikka alkoholi-juoman myyntiä tai välittämistä ei voida osoittaa, vaan ainoastaan hallussa pitäminen.
Tällaiset tapaukset ovat käytännössä harvi-naisia. Valtaosassa tapauksia laittomaan tuontitavaraan ryhtymistä koskeva säännös tulisi sovellettavaksi sen lievässä tekomuo-dossa, jos yksityishenkilö ostaisi omaan käyt-töön veroja kiertäen maahan tuotua suhteelli-sen vähäistä määrää alkoholijuomaa. Tällai-sista teoista määrättävien rangaistusten anka-ruuteen ei esitys aiheuttaisi muutosta.
Väkiviinan maahan tuonti on alkoholilaissa alkoholijuomaa tarkemmin säädeltyä. Väki-viinan maahantuonti on aina alkoholin sala-kuljetuksena rangaistavaa, jos se tapahtuu ilman alkoholilaissa säädettyä lupaa. Perin-teisesti laitonta tavaraa, jota on salakuljetettu maahan, ei ole verotettu, vaan tavara on ta-kavarikoitu ja tuomittu valtiolle menetetyksi.
Näin on menetelty esimerkiksi pirtun, huu-meiden ja hormonien kohdalla.
Vuodesta 1995 EY-jäsenyys on muuttanut tilannetta, sillä yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvos-ton asetuksen (ETY) N:o 2913/92 mukaan tullivelka syntyy myös tuonti- tai vientikiel-tojen alaisten tavaroiden osalta. Ainoana poikkeuksena mainitaan väärennetty raha, huumeet ja psykotrooppiset aineet. Säännök-sen sisältöä on täsmennetty lisäksi Yhteisö-jen tuomioistuimen tuomiossa Tullihallitus vastaan Kaupo Salumets ym. (asia C—
455/98). Asian tuomioistuimen tutkittavaksi oli saattanut Tampereen käräjäoikeus.
Tuomiossa todetaan, että valmistevero- ja arvonlisäverodirektiiviä sekä tullikoodeksia on tulkittava siten, että niihin sisältyviä vero-velvollisuutta ja tullivelkaa koskevia sään-nöksiä on sovellettava myös tuotaessa
yhtei-sön tullialueelle salakuljettamalla kolmansis-ta maiskolmansis-ta olevaa väkiviinaa. Tuomion mu-kaan markkinoille joutunutta, salakuljetettua väkiviinaa tulee verotuksellisesti kohdella samalla tavalla kuin laillista tavaraa. Näin tulkiten väkiviinaa laittomasti maahantuova voisi syyllistyä alkoholirikoksen lisäksi myös veropetokseen.
Törkeää huumausainerikosta koskevassa säännöksessä mainitaan yhtenä ankaroitta-misperusteena vakavan hengen tai terveyden vaaran aiheuttaminen usealle ihmiselle. Täl-laista ankaroittamisperustetta ei ehdoteta tör-keään alkoholirikokseen. Tällaiseen tilantee-seen soveltuu rikoslain yleisvaarallisia rikok-sia koskeva 34 luvun 4 §, jossa säädetään rangaistavaksi terveyden vaarantaminen.
Terveyden vaarantamiseen syyllistyy se, joka myrkyttämällä tai muulla vastaavalla tavalla saattaa terveydelle vaaralliseksi elintarvik-keen tai muun ihmisen nautittavaksi tarkoite-tun aineen taikka pitää sellaista vaaralliseksi saatettua ainetta muiden saatavilla ja teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen ja ter-veyden vaaraa.
Säännöksen tarkoituksena on suojata ih-misten terveyttä tahalliselta, vastoin käyttä-jän oletusta tehdyltä aineen muuttamiselta.
Yleinen vaara ei välttämättä edellytä kovin montaa kohdehenkilöä. Vaaran yleisyys tar-koittaa, että ei voida etukäteen tietää, keiden henki tai terveys on uhattuna tai muuten vaa-ralle alttiina (HE 94/1993 vp). Terveyden vaarantamista koskeva säännös voi tulla so-vellettavaksi myös alkoholijuoman saattami-seen terveydelle vaaralliseksi samoin kuin tällaisen aineen myymiseen tai muuhun levit-tämiseen. Teot olisivat rangaistavia vain ta-hallisina. Joissain tilanteissa voisi olla perus-teltua, että tekijä joutuisi rangaistusvastuu-seen myös esimerkiksi laillisesti tai laitto-masti valmistetun alkoholijuoman terveydel-le vaarallisista epäpuhtauksista, jos hän syyl-listyy tähän törkeästä huolimattomuudesta.
Säännöksessä vaaran aiheuttamisen rangais-tavuus edellyttää kuitenkin teolta vain abst-raktia vaaraa, mitä voidaan pitää rangaista-vuuden kannalta riittävänä.
Terveyden vaarantamista koskeva säännös ei kattaisi vaaralliseksi saatetun aineen hal-lussa pitämistä tai kuljettamista. Nämä teko-tavat tulisivat katetuiksi, jos törkeän alkoho-lirikoksen ankaroittamisperusteena olisi
va-kava hengen tai terveyden vaaran aiheutta-minen. Hallussapitoa ja kuljettamista koske-via säännöksiä sovelletaan kuitenkin käytän-nössä vain, jos alkoholijuoman tai väkiviinan myymistä tai levittämistä tai myyntitarkoitus-ta myyntitarkoitus-tai osallisuutmyyntitarkoitus-ta niihin ei voida osoitmyyntitarkoitus-taa, mi-kä on suhteellisen harvinaista. Erityisen an-karoittamisperusteen säätäminen terveydelle vaaralliseksi muutetun alkoholin hallussa pi-tämisestä tai kuljettamisesta ei siten ole tar-peellista.
Terveyden vaarantamisesta voidaan tuomi-ta vähintään neljä kuukauttuomi-ta ja enintään neljä vuotta vankeutta eli rangaistusasteikko on sama kuin ehdotetussa törkeässä alkoholiri-koksessa. Törkeästä terveyden vaarantami-sesta voidaan tuomita vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta. Ter-veyden vaarantamiseen syyllistynyt on voi-nut samalla syyllistyä esimerkiksi alkoholi-juoman tai väkiviinan laittomaan myyntiin, jolloin luonnollisesti sovelletaan myös alko-holirikoksia koskevia säännöksiä.
5 E s i t y k s e n v a i k u t u k s e t
Esityksellä uudistetaan alkoholirikossään-nökset. Rangaistavan käyttäytymisen alaan ei esityksessä ehdoteta merkittäviä muutoksia.
Nykyaikaistettuja säännöksiä olisi kuitenkin käytännössä helpompi soveltaa kuin entisiä hyvin yksityiskohtaisia ja vanhahtavia sään-nöksiä. Nyt käsillä oleva esitys tehostaisi al-koholirikosten valvontaa ja rikossäännösten soveltamista muuttuneissa olosuhteissa.
Lainsäädännön täytäntöönpanon tehostamista on myös edellytetty valtioneuvoston 9 päivä-nä lokakuuta 2003 hyväksymässä periaate-päätöksessä alkoholipolitiikan linjauksista.
Kuten jaksossa 2.2. Nykytilan arviointia on todettu, rangaistussäännösten vaikutus alko-holin kokonaiskulutukseen on vähäinen al-koholiverotukseen verrattuna, mutta niillä voidaan osaltaan ohjata kulutuksen rakennet-ta laillisesti valmistettua ja myytävää alkoho-lia suosivaksi. Rangaistusuhilla, niiden te-hokkaalla valvonnalla ja hyödyn menettämi-seen —törkeissä alkoholirikoksissa laajen-nettuun hyödyn menettämiseen— johtavilla menettämisseuraamuksilla on ennalta ehkäi-sevää vaikutusta pimeiden markkinoiden yl-läpitäjiin ainakin siten, että he joutuvat ver-taamaan rikoslainsäädännön aiheuttamia
ris-kejä laittomasta toiminnasta saataviin hyö-tyihin.
Elinkeinoharjoittajien ja yritysten toimintaa säänteleviin alkoholilain aineellisiin sään-nöksiin ei esityksessä ehdoteta muutoksia.
Myöskään luonnollisten henkilöiden rangais-tavuuden alaan ei ehdoteta sellaisia muutok-sia nykytilaan nähden, joilla olisi vaikutusta yritysten toimintaan. Esityksessä ehdotetaan oikeushenkilön rangaistusvastuun ulottamista koskemaan alkoholirikoksia. Koska jo holilainsäädäntö edellyttää yrityksiltä alko-holin myynnin ja käsittelyn tarkkaa seuran-taa, ehdotus ei aiheuttaisi yrityksille kustan-nuksia tai lisätyötä. Tällaisia vaikutuksia ei olisi myöskään ehdotetulla oikeushenkilön rangaistusvastuun ulottamisella alkoholi-juoman markkinointirikokseen. Oikeushenki-lön rangaistusvastuu koskee jo nykyisin ri-koslain 30 luvun mukaista markkinointirikos-ta, joten ehdotettu vastuun laajennus alkoho-lijuoman markkinointirikokseen on vaikutuk-siltaan vähäinen.
Esityksellä ei olisi mainittavia taloudellisia vaikutuksia julkiseen talouteen. Esityksen vaikutuksesta poliisin, syyttäjien tai tuomio-istuinten käsiteltävien tapausten määrän ei arvioida merkittävästi lisääntyvän.
Rikesakon määrääminen eräiden alkoholi-rikkomusten seuraamuksena voisi lähtökoh-taisesti vähentää sakkotuloja. Vaikutus on kuitenkin vähäinen, koska nykyisin kyseisis-tä alkoholirikkomuksista tuomituille määrä-tään yleensä päiväsakkoja päiväsakon pie-nimmän rahamäärän mukaan tai annetaan huomautus. Koska esityksen tarkoituksena on viranomaisten puuttumisen tehostaminen näissä tilanteissa, tämä voisi toisaalta jonkin verran lisätä määrättävien sakkojen määrää, mikä osaltaan korvaisi mahdollista sakkotu-lojen laskua.
Nuorten alkoholinkäyttö ja etenkin huma-lahakuinen juominen on lisääntynyt merkit-tävästi 1980-luvulta alkaen. Toisaalta raittii-den nuorten osuus on kasvanut vuosien 2006 ja 2007 välillä. Tutkimusten mukaan neljä-toistavuotiaista nuorista raittiita on 60 pro-senttia ja kuusitoistavuotiaista noin neljän-nes. Myös toistuva alkoholinkäyttö ja huma-lahakuinen juominen on vähentynyt. Poikke-uksen muodostavat kuitenkin kahdeksantois-tavuotiaat pojat, joista viikottain humalan juovia on edelleen 12 prosenttia. Juominen
varhaisnuoruudessa lisää riskiä myös muiden päihdyttävien aineiden ja huumeiden käyt-töön.
Rikosoikeudellisia keinoja tulee yhteiskun-nallisessa ohjauksessa yleensä käyttää vii-meisenä keinona. Tämä pitää erityisesti paik-kansa, kun kyse on nuorista ja lapsista, joi-den kohdalla kotikasvatus, koulu ja sosiaali-huollon toimet ovat ensi sijaisia. Esitykseen sisältyy kuitenkin ehdotuksia, joiden tarkoi-tuksena on rikosoikeuden keinoin tehostaa alkoholilaissa säädettyjen ikärajojen valvon-taa sekä alkoholijuomien pois ottamista nuo-rilta samoin kuin ankaroittaa alaikäisiin koh-distuvasta miedon alkoholijuoman mainon-nasta säädettäviä rangaistuksia. Esityksellä arvioidaan siten olevan myönteisiä sosiaali- ja terveysvaikutuksia nuorten alkoholikäyt-täytymisen ohjaamisessa.
Esityksellä ei olisi ympäristövaikutuksia.
6 A s i a n v a l m i s t e l u
Oikeusministeriö asetti 5 päivänä kesäkuu-ta 2000 työryhmän valmistelemaan ehdotuskesäkuu-ta rikoslain alkoholirikoksia koskeviksi sään-nöksiksi. Työryhmässä oli jäseninä sosiaali- ja terveysministeriön, sisäasiainministeriön, oikeuslaitoksen ja tullin edustajat sekä asian-tuntijoina syyttäjälaitoksen ja sosiaali- ja ter-veydenhuollon tuotevalvontakeskuksen edus-tajat. Työryhmä luovutti mietintönsä ”Alko-holirikokset” oikeusministeriölle 26 päivänä lokakuuta 2001. Työryhmän ehdotuksesta pyydettiin lausunnot 37 viranomaiselta, jär-jestöltä tai muulta asiantuntijataholta. Lau-sunnoista on laadittu tiivistelmä (Alkoholiri-kokset. Tiivistelmä lausunnoista. Oikeusmi-nisteriö, Lausuntoja ja selvityksiä 2003:6).
Hallituksen esitys 13/2004 vp alkoholiri-koksia koskevien säännösten uudistamisesta raukesi vaalikauden loputtua vuonna 2006.
Perustuslakivaliokunta antoi esityksestä lau-sunnon PeVL 53/2006 vp.
Hallituksen esitys on valmisteltu oikeusmi-nisteriössä virkatyönä rauenneesta hallituk-sen esityksestä 13/2004 vp eduskuntakäsitte-lyn aikana annettujen asiantuntijalausuntojen sekä edellä mainitun perustuslakivaliokunnan lausunnon huomioiden.
7 M u i t a e s i t y k s e e n v a i k u t t a v i a s e i k k o j a
Eduskunnan vastauksessa 261/2002 vp hal-lituksen esitykseen rikosoikeuden yleisiä op-peja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (HE 44/2002 vp) on edellytetty, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin rikesakkosäännösten uudistamiseksi. Oikeusministeriön asettama työryhmä luovutti huhtikuussa vuonna 2006 mietintönsä nimeltään Rangaistus- ja rikesakkotyöryhmän mietintö, oikeusministe-riö, työryhmämietintö 2007:3. Rangaistus-määräys- ja rikesakkolainsäädännön uudis-tamista koskeva hallituksen esitys on tarkoi-tus antaa eduskunnalle vuoden 2008 kulues-sa.
Nyt käsillä olevan esityksen rikesakkorik-komuksia koskevat säännökset tulee tarvitta-essa eduskuntakäsittelyn aikana yhteen sovit-taa mainittuun rangaistusmääräys- ja ri-kesakkolainsäädännön uudistamista koske-vaan esitykseen sisältyvien ehdotusten kans-sa.
Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys HE 69/2008 vp eduskunnalle laiksi
ri-koslain 2 a luvun 9 §:n muuttamisesta. Koska myös nyt käsillä olevassa hallituksen esityk-sessä ehdotetaan muutettavaksi samaa rikos-lain pykälää, lakiehdotukset tulee sovittaa yhteen eduskuntakäsittelyn aikana.
Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvon-takeskus sekä terveydenhuollon oikeusturva-keskus (TEO) on tarkoitus yhdistää syksyllä 2008 niin, että uusi virasto voisi käynnistää toimintansa 1 päivänä tammikuuta 2009. Ri-koslain 30 luvun syyteoikeutta koskevassa 12 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi sosiaali- terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle mahdollisuus antaa lausunto viralliselle syyt-täjälle ennen alkoholijuoman markkinointiri-kosta koskevan syytteen nostamista sekä keskuksen kuulemisesta käsiteltäessä tällaista asiaa tuomioistuimessa. Jos lakiehdotus tulee voimaan uuden viraston perustamisen jäl-keen, mainittua pykälää tulisi eduskuntakä-sittelyn aikana muuttaa niin, että mahdolli-suus lausunnon antamiseen ja tilaimahdolli-suus antaa tuomioistuimelle lausunto koskisi uutta pe-rustettavaa virastoa, jolle alkoholimainonnan valvonta siirtyy.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 L a k i e h d o t u s t e n p e r u s t e l u t