2 a luku Sakosta, muuntorangaistuk-sesta ja rikesakosta
9 §. Rikesakkorikkomukset. Pykälässä sää-detään rikesakkorikkomuksista. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että rikesakko voidaan säätää seuraamukseksi myös alkoho-lilaissa säädetyn tai poliisin yleisen järjestyk-sen ylläpitämiseksi alkoholilain nojalla an-taman alkoholijuoman nauttimiskiellon rik-komisesta. Järjestyslain vastaisesta järjestys-rikkomuksena rangaistavasta alkoholin naut-timisesta julkisella paikalla voidaan jo nykyi-sin määrätä seuraamukseksi rikesakko saman momentin nojalla. Esityksen tarkoituksena on, että alkoholin nauttimiskieltojen seuraa-mus olisi sama riippumatta siitä, minkä lain
— järjestyslain tai alkoholilain — kieltoja tekijä rikkoo alkoholia nauttiessaan.
Momentissa ehdotetaan myös, että rikesak-ko voidaan säätää seuraamukseksi alrikesak-koholi- alkoholi-laissa säädettyjen alkoholijuoman hallussa pitämistä koskevien ikärajojen rikkomisesta.
Pykälän nykyinen 6 momentti siirtyisi uu-deksi 7 momentiksi, jonka mukaan rikko-muksista säädettäisiin nykyiseen tapaan tar-kemmin valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 1 momentissa korjattaisiin vain viittaus pykä-län eri momentteihin vastaamaan ehdotettuja momentteja.
10 luku Menettämisseuraamuksista 3 §. Laajennettu hyödyn menettäminen.
Esityksessä ehdotetaan vuoden 1968 alkoho-lilain ja samalla sen menettämisseuraamuksia koskevat säännökset (94 ja 95 §) kumottavik-si. Rikoslain 10 luvun säännöksiä menettä-misseuraamuksista sovellettaisiin jatkossa myös alkoholirikoksiin. Luvun säännöksiä sovelletaan rikoslaissa sekä sen ulkopuolella rangaistaviksi säädettyjen tekojen seuraa-muksena ilman erillistä viittausta.
Lain 10 luvun 3 §:ssä säädetään laajenne-tusta hyödyn menettämisestä. Omaisuus voi-daan tuomita kokonaan tai osaksi menetetyk-si sellaiseen rikokseen syyllistyneeltä, josta voidaan tuomita rangaistukseksi vähintään neljä vuotta vankeutta, tai eräisiin muihin pykälässä lueteltuihin rikoksiin syyllistyneel-tä, jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja jos on syytä olettaa omaisuuden olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toi-minnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä.
Säännöksessä lueteltujen rikoslajien joukossa mainitaan myös vuoden 1968 alkoholilain 82 §:ssä rangaistavaksi säädetty alkoholipi-toisen aineen salakuljetus, mistä on säädetty rangaistukseksi vankeutta enintään kaksi vuotta.
Koska mainittu 82 § ehdotetaan kumotta-vaksi, myös 3 §:n 1 momentissa oleva viitta-us siihen ehdotetaan poistettavaksi. Törkeän alkoholirikoksen tunnusmerkistö kattaa alko-holilain 82 §:ssä tarkoitetut teot. Koska tör-keän alkoholirikoksen enimmäisrangaistus olisi neljä vuotta vankeutta, lainkohdassa ei tarvitse erikseen viitata ehdotuksen 50 a lu-vun 2 §:ään. Mahdollisuus tuomita laajennet-tuun hyödyn menettämiseen laajenisi esityk-sen mukaan koskemaan laittoman maahan tuonnin lisäksi valmistusta ja myymistä, kos-ka törkeä alkoholirikos kos-kattaa myös nämä te-kotavat. Tämän on perusteltua, koska maa-han tuonnin lisäksi myös muut törkeän alko-holirikoksen tekotavat voivat täyttää sään-nöksessä mainitut edellytykset huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelusta sekä rikol-lisen toiminnan vakavuudesta.
30 luku Elinkeinorikoksista
1 a §. Alkoholijuoman markkinointirikos.
Luvun uudessa 1 a §:ssä ehdotetaan säädettä-väksi alkoholijuoman markkinointirikokses-ta. Pykälän 1 momentin ensimmäisessä koh-dassa ehdotetaan säädettäväksi rangaistavak-si se, että alkoholilain 33 §:n tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti mainostetaan suorasti tai epäsuorasti väkevää
alkoholi-juomaa tai muuten edistetään väkevän alko-holijuoman myyntiä. Toisen kohdan mukaan rangaistavaa olisi kohdistaa alaikäisiin mie-don alkoholijuoman mainontaa, epäsuoraa mainontaa tai muuta myynninedistämistä tai liittää se alaikäisiin kohdistuvaan muun tuot-teen tai palvelun mainontaan tai myyn-ninedistämistoimintaan. Kolmannen kohdan mukaan rangaistavaksi ehdotetaan säädettä-väksi myös se, että 2 kohdassa tarkoitetussa markkinoinnissa kuvataan alaikäisiä. Ran-gaistukseksi ehdotetaan säädettäväksi sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.
Pykälässä viitattaisiin alkoholilain 33 §:ään sekä sen nojalla annettuihin säännöksiin. Al-koholilain 33 §:n 1 ja 4 momentissa sääde-tään väkevän alkoholijuoman mainonnasta, epäsuorasta mainonnasta ja muusta myyn-ninedistämisestä. Rangaistavaa olisi pykälän 1 momentissa säädetyn väkevän alkoholi-juoman mainontakiellon (niin sanotun totaa-likiellon) rikkominen. Pykälän 4 momentin mukaan väkevän alkoholijuoman mainontaa voidaan kuitenkin harjoittaa tietyissä julkai-suissa tai paikoissa sosiaali- ja terveysminis-teriön antamien tarkempien määräysten mu-kaisesti. Samoin 7 momentin mukaan alko-holijuoman valmistaja, maahantuoja tai tuk-kumyyjä voi 1 momentin totaalikiellon estä-mättä antaa tarkempia tietoja tuotteesta alko-holijuomien myyntiin osallistuville siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää. Epäsuora mainonta on määritelty pykälän 3 momentissa. Rangaistavaksi sää-dettäisiin myös mainonta tai muu myyn-ninedistäminen, jolla rikottaisiin 4 momentin tai 5 momentin nojalla annettuja tarkempia säännöksiä. Erot eri tekojen moitittavuudessa voitaisiin ottaa rangaistuksen mittaamisessa huomioon.
Alaikäisiin kohdistuvasta miedon alkoholi-juoman mainonnasta säädetään alkoholilain 33 §:n 2 momentin 1 kohdassa. Kohdassa rinnastetaan alaikäisiin kohdistuvaan mai-nontaan alaikäisen kuvaaminen tällaisessa markkinoinnissa. Koska alaikäisiin kohdistu-va mainonta yleensä kukohdistu-vaa kohderyhmäänsä eli alaikäisiä, rangaistavuus ehdotetaan ulo-tettavaksi myös tähän tekotapaan. Rangaista-vaksi ehdotetaan miedon alkoholijuoman osalta säädettäväksi kaikki alkoholilain 33
§:n 2 momentissa mainitut mainonnan
muo-dot eli myös epäsuora mainonta ja muu myynninedistäminen.
Alkoholilain 33 §:n 2 momentin 1 kohdas-sa mainittuihin muihin henkilöryhmiin kuin alaikäisiin kohdistuva miedon alkoholi-juoman mainonta tai vähintään 1,2 tilavuus-prosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainonta tulisi sen sijaan alkoholirikkomuk-sena rangaistavaksi. Alkoholijuoman mark-kinointirikoksena rangaistavaksi ei myöskään ehdoteta säädettäväksi 33 §:n 2 momentin 1 a
§:n tilanteita, joissa kielletään miedon alko-holijuoman tai vähintään 1,2 tilavuusprosent-tia etyylialkoholia sisältävän juoman mainon-ta televisiotoiminnassa tiettyinä kellonaikoi-na tai elokuvateattereissa 18 vuotta nuorem-mille esitettäväksi sallitun kuvaohjelman esittämisen yhteydessä. Näissä tilanteissa mainontaa ei erityisesti kohdisteta alaikäisiin, vaikka se esitetään sellaiseen aikaan tai sel-laisella paikalla, että alaikäisiä voi olla pai-kalla. Teon rangaistavuus alkoholirikkomuk-sena on sen moitittavuuden valossa riittävää.
12 §. Syyteoikeus. Pykälän 1 momentin mukaan virallisen syyttäjän on ennen mark-kinointirikosta koskevan syytteen nostamista varattava kuluttaja-asiamiehelle tilaisuus an-taa lausuntonsa asiassa. Tuomioistuimen on markkinointirikosta ja kilpailumenettelyri-kosta koskevaa asiaa käsitelleessään varatta-va kuluttaja-asiamiehelle tilaisuus tulla kuul-luksi.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättä-väksi maininta siitä, että virallisen syyttäjän on ennen alkoholijuoman markkinointirikos-ta koskevan syytteen nosmarkkinointirikos-tamismarkkinointirikos-ta varatmarkkinointirikos-tava sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvonta-keskukselle tilaisuus antaa lausuntonsa ja tuomioistuimen on käsitellessään tällaista asiaa varattava tuotevalvontakeskukselle ti-laisuus tulla kuulluksi.
13 §. Oikeushenkilön rangaistusvastuu.
Pykälään lisättäisiin maininta siitä, että oike-ushenkilön rangaistusvastuuta koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös alkoholi-juoman markkinointirikokseen.
43 luku Hyviä tapoja koskevien mää-räysten rikkomisesta
7 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi yleis-perustelujen jaksossa 4.3. mainituista syistä
ja korvattavaksi ehdotetulla alkoholilain 50 a
§:n 4 momentin 5 kohdalla.
46 luku Säännöstelyrikoksista ja sala-kuljetuksesta
6 §. Laiton tuontitavaraan ryhtyminen. Py-kälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 mo-mentti. Momentin mukaan laittomasta tuonti-tavaraan ryhtymisestä tuomitaan myös se, jo-ka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ryhtyy sellaiseen valmisteveron alaiseen tuotteeseen, jonka osalta on sen maahan tuonnin jälkeen tehty 29 luvun 1—3 §:ssä tarkoitettu rikos (veropetos).
Laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen voi nykyisin syyllistyä pykälän 1 momentin mu-kaan vain, jos ryhtyy omaisuuteen, johon nähden sitä maahan tuotaessa on tehty vero-petos. Pykälän nojalla tuomitaan laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä muun muassa veropetoksella maahan tuodun alkoholi-juoman ostaja. Kuitenkin on mahdollista, että alkoholijuomaa tuo laillisesti maahan verot-tomasti omaan käyttöönsä yksityishenkilö, joka vasta myöhemmin päättää alkaa myydä tällaista tuotetta ja vasta tällöin syyllistyy ve-ropetokseen (Näin HE 80/2003 vp s. 30 I).
Tällaisen alkoholijuoman ostaja ei syyllisty nykyisin laittomaan tuontitavaraan ryhtymi-seen, koska veropetosta ei ole säännöksen sanamuodon edellyttämällä tavalla tehty tuo-tetta maahan tuotaessa. Tuotteeseen ryhty-neen toiminta olisi kuitenkin molemmissa ta-pauksissa yhtä moitittavaa, jos hän olisi 1 momentin edellyttämällä tavalla tietoinen tuotteen maahantuonnin tavasta. Uutta 2 momenttia ehdotetaan pykälään edellä mai-nitun rangaistavuuden aukon korjaamiseksi.
7 §. Rajoitussäännös. Laittomasta tuontita-varaan ryhtymisestä ei tuomita luvun 7 §:n 2 momentin rajoitussäännöksen mukaan hen-kilöä, joka on osallinen tavaraa maahan tuo-taessa tehtyyn rikokseen. Momenttia ehdote-taan muutettavaksi yhdenmukaisesti 6 §:n muuttamisen kanssa niin, että rajoitussään-nöstä sovelletaan myös henkilöön, joka on osallinen 6 §:ssä tarkoitettuun rikokseen, jo-ka tehdään tavaran maahan tuonnin jälkeen.
Laittomaan tuontitavaraan ryhtymisen ja veropetokseen osallisuuden välistä suhdetta koskee korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2008:18.
50 a luku Alkoholirikoksista
1 §. Alkoholirikos. Pykälässä säädettäisiin alkoholirikoksesta. Alkoholirikos olisi ran-gaistava tahallaan tehtynä. Rangaistusas-teikoksi ehdotetaan sakkoa tai enintään kahta vuotta vankeutta yleisperusteluissa seloste-tuista syistä.
Alkoholirikos olisi alkoholirikossäännösten perustekomuoto, johon rikoslaissa vakiintu-neen tavan mukaan ei liitettäisi mitään kvali-fikaatioita. Rikossäännökset olisi kuitenkin porrastettu rikoksen kohteena olevan alkoho-lijuoman tai väkiviinan suhteen niin, että lie-vä alkoholirikos soveltuisi teon lie-vähäisyyttä koskevan kokonaisarvostelun puitteissa, jos kyse olisi vähäisestä määrästä alkoholi-juomaa tai väkiviinaa. Törkeän alkoholiri-koksen soveltamisedellytyksenä olisi puoles-taan huomattavan suuri määrä juomaa tai väkiviinaa. Käytännössä alkohrikoksen perustekomuodon soveltamisala oli-si oli-siten näiden kahden välillä eli edellyttäioli-si vähäistä suurempaa määrää alkoholijuomaa tai väkiviinaa.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan al-koholirikokseen syyllistyisi se, joka alkoholi-lain tai sen nojalla annetun säännöksen vas-taisesti valmistaa alkoholijuomaa tai väkivii-naa.
Alkoholilain 4 §:n mukaan kotitaloudessa saa yksinomaan käymisen avulla valmistaa mietoja alkoholijuomia yksityiseen käyttöön.
Alkoholijuomista ja väkiviinasta annetun asetuksen (1344/1994) 5 §:ssä on määritelty, mikä tarkoitetaan kotitalouden yksityisellä käytöllä sekä mitä raaka-aineita valmistuk-sessa on sallittua käyttää. Rangaistavaa olisi kotitaloudessa valmistaa alkoholijuomaa kai-kissa muissa kuin 4 §:ssä mainitussa tapauk-sessa. Rangaistavaa olisi myös mietojen juomien valmistus kotitaloudessa muutoin kuin käymisen avulla tai muilla kuin sallituil-la raaka-aineilsallituil-la taikka muuhun kuin yksityi-seen käyttöön.
Alkoholijuoman ja väkiviinan valmistamis-ta elinkeinotoiminnassa saa alkoholilain 5 §:n nojalla harjoittaa vain se, jolle tuote-valvontakeskus on myöntänyt valmistuslu-van. Alkoholijuoman tai väkiviinan taminen elinkeinotoiminnassa ilman valmis-tuslupaa olisi rangaistavaa 1 kohdan mukaan alkoholirikoksena. Mitä lain 5 ja 6 §:ssä
sää-detään valmistuksesta, sovelletaan lain 7 §:n mukaan muualla valmistetun väkiviinan tai verottamattoman alkoholijuoman jatkokäsit-telyyn tai erilliseen astiointiin. Tällainen toi-minta ilman valmistuslupaa tulisi siten ran-gaistavaksi myös 1 kohdan mukaisena lait-tomana valmistuksena. Tämä todettaisiin sel-vyyden vuoksi myös ehdotetussa 4 §:n 2 momentin määritelmäsäännöksessä.
Nykyisin on vuoden 1968 alkoholilain 81 §:n mukaan valmistamisen lisäksi rangais-tavaa alkoholijuoman tai väkiviinan valmis-tuttaminen. Valmistamiseen tai siihen ylly-tykseen on kuitenkin katsottava syyllistyvän myös henkilön, jonka tilauksesta valmista-minen tapahtuu. Valmistuttamisen mainitse-minen erikseen säännöksessä on siten tarpee-tonta. Valmistamisen yritys ehdotetaan ny-kyiseen tapaan säädettäväksi rangaistavaksi.
Sillä tarkoitettaisiin esimerkiksi tilannetta, jossa valmistusprosessi on käynnistetty, mut-ta se epäonnistuu.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan al-koholirikoksesta rangaistaisiin sitä, joka tuo maahan alkoholijuomaa tai väkiviinaa alko-holilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti.
Alkoholijuomien maahan tuonti on alkoho-lilain mukaan sallittua (HE 247/1998 vp).
Maahantuontia on alkoholilaissa rajoitettu vain aikarajoituksin. Alkoholilain 10 §:n no-jalla annetun alkoholijuomista ja väkiviinasta annetun asetuksen 8 §:ssä kielletään Suomes-sa asuvaa henkilöä tuomasta maahan alkoho-lijuomia muussa kuin lentoliikenteessä Eu-roopan talousalueen ulkopuolelta, jos matka on kestänyt enintään 20 tuntia. Alkoholijuo-mista ja väkiviinasta annetun asetuksen 8 §:ssä myös kielletään Euroopan talousalu-een ulkopuolella asuvaa henkilöä, joka muu-toin kuin lentoliikenteessä saapuu maahan Euroopan talousalueen ulkopuolelta ja jonka muu kuin kauttakulkuun liittyvä oleskelu Suomessa kestää enintään kolme vuorokaut-ta, tuomasta maahan alkoholijuomaa. Näiden kieltojen rikkominen olisi alkoholirikoksena rangaistavaa pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan. Edellä mainitut yksityishenkilöiden tekemät teot tulisivat kuitenkin yleensä ran-gaistaviksi lievänä alkoholirikoksena, jos ky-se olisi vähäiky-sestä määrästä alkoholijuomaa.
Väkiviinan maahan tuontia on alkoholilais-sa rajoitettu alkoholijuomia kattavammin.
Väkiviina saa maahan tuoda vain elinkeinon-harjoittaja, jolle tuotevalvontakeskus on al-koholilain 8 §:n 2 momentin 1 kohdan nojal-la myöntänyt maahantuontiluvan. Omaan käyttöön väkiviinaa voi maahan tuoda vain lain 8 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisen käyttöluvan saanut. Muissa kuin 8 §:ssä mai-nituissa tapauksissa väkiviinan maahan tuonti olisi alkoholirikoksena rangaistavaa pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan.
Väkiviinan maahantuontia koskevia sään-nöksiä ei alkoholilain 8 §:n 4 momentin mu-kaan sovelleta väkiviinan niin sanottuun kauttakuljetukseen Suomessa, jos tällaisesta kuljetuksesta Suomen tullialueen kautta toi-seen maahan on tehty tullille ilmoitus. Jos kuitenkin kauttakulkuilmoituksen tekeminen laiminlyödään, olisi kyse pykälän 1 momen-tin 2 kohdan mukaan rangaistavasta väkivii-nan laittomasta maahan tuonnista.
Alkoholijuoman tai väkiviinan maasta vienti ei ole alkoholilain mukaan kiellettyä.
Tämän vuoksi maasta vientiä ei enää säädet-täisi alkoholirikoksena rangaistavaksi. Maas-ta viennistä samoin kuin maahan tuonnisMaas-ta elinkeinotarkoituksessa tulee alkoholilain 11 §:n mukaan kuitenkin tehdä vienti- tai tuonti-ilmoitus, minkä laiminlyöminen ehdo-tetaan säädettäväksi rangaistavaksi alkoholi-laissa alkoholirikkomuksena.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan al-koholirikoksena rangaistaan sitä, joka alko-holilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti myy, välittää tai muutoin toiselle luovuttaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa.
Alkoholiyhtiöllä on alkoholilain 13 §:n mukaan yksinoikeus harjoittaa alkoholi-juomien vähittäismyyntiä. Lain 14 §:ssä sää-detään poikkeuksista eli lupaviranomaisen myöntämällä luvalla tapahtuvasta vähittäis-myynnistä. Alkoholijuomien myynti ilman lain 14 §:ssä säädettyä lupaa olisi rangaista-vaa alkoholirikoksena.
Alkoholilain 16 §:ssä säädetään alkoholi-juoman vähittäismyyntikielloista. Alkoholi-juomaa ei saa myydä alle kahdeksantoista-vuotiaalle eikä väkevää alkoholijuomaa alle kaksikymmentävuotiaalle. Myydä ei myös-kään saa selvästi päihtyneelle, häiritsevästi käyttäytyvälle taikka jos on aihetta olettaa alkoholijuoman väärinkäyttöä tai välittämis-tä. Käytännössä vähittäismyyntikiellon rik-komisesta määrätään yleensä seuraamus
hlinnollisessa menettelyssä luvan haltijalle al-koholilain 15 §:n nojalla. Luvan haltijan me-nettely voi kuitenkin jossain tilanteissa olla niin moitittavaa, että rikosoikeudellinen seu-raamuksen määrääminen on perusteltua. Hal-linnolliset seuraamukset on myös mahdollista kohdistaa vain luvan haltijaan, vaikka vähit-täismyyntikieltojen valvomisesta vastaa myyntitilanteessa kukin myyjä itsenäisesti.
Myyjä voi luvan haltijan ohella tai haltijan tietämättä syyllistyä alkoholilain vastaiseen myyntiin. Näistä syistä on perusteltua, että vähittäismyyntikieltojen rikkominen voi tulla rangaistavaksi alkoholirikoksena. Vähittäis-myynnissä kyse on yleensä vähäisestä mää-rästä alkoholijuomaa, joten kieltojen rikko-miset tulisivat yleensä arvioitaviksi lievinä alkoholirikoksina.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaisena alkoholilain vastaisena myyntinä rangaistai-siin myös alkoholijuoman tukkumyynti ilman alkoholilain 27 §:n mukaista lupaa.
Alkoholijuomien anniskelu on alkoholin myyntiä. Alkoholijuomien anniskelua ilman laissa (21 §) säädettyä lupaa harjoittava syyl-listyisi siten alkoholirikokseen. Lain 24 §:ssä säädetään anniskelukielloista, jotka ovat sa-mat kuin edellä mainitut vähittäismyyntikiel-lot. Anniskelukieltojen rikkomisesta määrät-täisiin yleensä seuraamus hallinnollisessa jär-jestyksessä luvan haltijalle. Teot ehdotetaan kuitenkin samoista syistä kuin edellä maini-tut vähittäismyyntikieltojen rikkomisetkin säädettäviksi rangaistaviksi myös alkoholiri-koksina.
Ehdotetun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan rangaistavaa olisi myös alkoholilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastainen alkoholijuoman tai väkiviinan välittäminen.
Alkoholilain 31 §:ssä kielletään alkoholi-juoman välittäminen palkkiota vastaan sellai-selle henkilölle, jolle alkoholia on sallittua myydä. Välittämiseen syyllistyisi henkilö, joka hankkii laillisen alkoholijuoman toisen puolesta ja lukuun ja luovuttaa sen toimek-siantajalleen. Hankkimista edeltää etukätei-nen pyyntö tai toimeksianto (HE 119/1994 vp). Alkoholilain 31 §:ssä tarkoi-tettu välittäminen ei edellytä, että palkkion maksaisi aina ostaja. Siten esimerkiksi lailli-sen alkoholin välittäminen suomalailailli-sen osta-jan ja ulkomailla toimivan tavarantoimittaosta-jan välillä, jossa myyjä maksaisi välityspalkkion
välittäjälle, on lähtökohtaisesti alkoholilaissa tarkoitettua välittämistä.
Palkkio maksetaan yleensä rahana, mutta myös esineen antaminen, palvelus tai mikä tahansa muu suoritus voidaan katsoa palkki-oksi. Palkkiolla ei lisäksi tarvitse olla aina-kaan välitöntä taloudellista arvoa. Toiselle henkilölle tämän pyynnöstä laillista alkoholi-juomaa tuovan ei katsota ottavan välittämi-sestä palkkiota, jos hänen saamansa vastike on täysin samansuuruinen kuin hänen itse suorittamansa vastike vähittäismyyntiliik-keessä.
Välittämisellä tarkoitetaan myös laittoman alkoholijuoman tai väkiviinan toimittamista myyjältä tai muulta luovuttajalta ostajalle.
Välittämiseen voisi syyllistyä myös henkilö, joka toimii väliportaana laittoman alkoholi-juoman tai väkiviinan myyntiä varten organi-soituneessa rikollisjoukossa. Välittämistä oli-si myös ostajan hankkiminen jollekin laitto-malle erälle. Välittämistä ei olisi pelkän yleisluonteisen tiedon välittäminen siitä, mis-tä laitonta alkoholijuomaa tai väkiviinaa olisi saatavilla. Jos tiedon välittäminen tietystä laittomasta myyntipaikasta kuitenkin tapah-tuisi yhteistoiminnassa myyjän kanssa, tie-don välittäminen voisi jossain tapauksissa tulla rangaistavaksi avunantona tai osallisuu-tena laittomaan myyntiin.
Alkoholilain 31 §:ssä kielletään myös al-koholijuoman välittäminen ilman palkkiota sellaiselle henkilölle, jolle 16 §:n mukaan ei saa myydä alkoholijuomaa. Alkoholijuoman tai väkiviinan välittäminen 16 §:ssä mainitul-le henkilölmainitul-le on nykyisin vuoden 1968 alko-holilain 85 §:n 5 momentin nojalla rangaista-vaa alkoholipitoisen aineen välittämisenä il-man palkkiota. Esityksen mukaan vastaavaa tekoa voitaisiin pitää pykälän 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna muuna luovuttami-sena. Rangaistavaan luovuttamiseen syyllis-tyisi siten esimerkiksi se, joka ostaisi ja luo-vuttaisi alaikäiselle tai päihtyneelle laillista tai laitonta alkoholijuomaa, vaikkei välittäjä saisi tästä mitään palkkiota eli luovuttaisi juoman ohjehinnalla, alle ohjehinnan tai il-maiseksi. Tätä kieltoa alaikäisen osalta täy-dentäisi ehdotettu rangaistussäännös, joka koskisi alaikäiselle tarjoamista. Alkoholi-juoman luovuttamista koskevissa tilanteissa olisi useimmiten kyse vähäisestä määrästä
alkoholijuomaa, joten teko tulisi yleensä ar-vioitavaksi lievänä alkoholirikoksena.
Väkiviinan myynti, muu luovuttaminen markkinoille tai välittäminen on sallittua vain 29 §:ssä mainituissa tapauksissa. Väkiviinan myynti, välittäminen tai muu luovuttaminen muussa kuin alkoholilaissa sallituissa tapauk-sissa olisi esityksen mukaan rangaistavaa py-kälän 1 momentin 3 kohdan nojalla alkoholi-rikoksena.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan koholirikoksena rangaistavaa olisi se, että al-koholilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti pidettäisiin hallussa tai kuljetettai-siin väkiviinaa. Alkoholilain 34 §:n 3 mo-mentissa säädetään, että väkiviinaa saa pitää hallussaan tai kuljettaa vain se, jolla on tähän lupa tai oikeus valmistaa, maahantuoda, myydä tai käyttää väkiviinaa. Vastaavat teot säädetään nykyisin rangaistaviksi vuoden 1968 alkoholilain 86 §:n 2 momentissa väki-viinan laittomana hallussapitona. Nykyisin laissa ei ole erillistä vähäisiä tekoja eli väki-viinan hallussapitorikkomusta koskevaa säännöstä.
Alkoholirikoksena rangaistavaa olisi 1 momentin 5 kohdan mukaan pitää hallus-saan tai kuljettaa alkoholijuomaa myyntitar-koituksessa alkoholilain tai sen nojalla anne-tun säännöksen vastaisesti. Vastaava teko on nykyisin säädetty rangaistavaksi vuoden 1968 alkoholilain 86 §:n 1 momentissa, mut-ta alkoholilaissa ei ole kyseistä toiminmut-taa ni-menomaisesti kielletty. Alkoholin vähittäis-myynti on alkoholilain 13 §:ssä säädetty al-koholiyhtiön yksinoikeudeksi lain 14 §:ssä mainituin poikkeuksin. Alkoholijuoman tuk-kumyynti on puolestaan sallittua 27 §:n no-jalla vain tuotevalvontakeskuksen luvalla.
Alkoholijuomien vähittäismyynnin ja tuk-kumyynnin valvonta edellyttää, että myös al-koholijuoman hallussa pitämiseen koituksessa taikka kuljettamiseen myyntitar-koituksessa voidaan puuttua ja tarvittaessa rangaista siitä. Usein näissä tapauksissa teko voi tulla rangaistavaksi 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan myynnin yrityksenä.
Myynnin yritystä ei kuitenkaan aina voida näyttää toteen, vaikka olosuhteiden valossa voi olla selvää, että alkoholijuomaa on varas-toitu taikka kuljetettu myyntitarkoituksessa.
Muun muassa tällaisen tilanteen kattaisi eh-dotettu 5 kohta. Alkoholijuoman
hallussapi-täminen tai kuljettaminen myyntitarkoituk-sessa on nykyisinkin säädetty rangaistavaksi alkoholijuoman laitonta hallussapitoa koske-vassa vuoden 1968 alkoholilain 86 §:n 1 momentissa. Matkustajatuontirajoitusten poistamisen myötä yksityishenkilö voi tuoda maahan omaan käyttöönsä aikaisempaa huomattavasti suuremman määrän alkoholi-juomaa. Yksityishenkilöiden hallussa voi si-ten vastaisuudessa olla entistä suurempia juomamääriä. Merkitystä ei kuitenkaan van-hastaan ole annettu alkoholijuoman määrälle, vaan yhtä hyvin pienen kuin suurenkin juo-mamäärän hallussapito ja kuljetus on ran-gaistavaa, jos myyntitarkoitus on osoitetta-vissa. Toisaalta suuren juomamäärän hallussa pitäminen tai kuljettaminen ilman pätevää perustetta, jos kyse ei esimerkiksi ole kulje-tuksesta maahantuontipaikasta kotiin, herät-täisi luonnollisesti epäilyn myyntitarkoituk-sesta. Myyntitarkoituksessa hallussa pidetyn juoman määrällä olisi lisäksi vaikutusta sii-hen, sovellettaisiinko tällaiseen tekoon alko-holirikoksen perustekomuotoa taikka lievää tai törkeää alkoholirikosta koskevaa säännös-tä.
Pykälän 6 kohdassa ehdotetaan säädettä-väksi, että alkoholirikokseen syyllistyisi hen-kilö, joka pitää hallussaan tai kuljettaa lait-tomasti valmistettua tai maahan tuotua alko-holijuomaa. Tätä koskeva kielto on alkoholi-lain 34 §:n 1 momentissa. Nämä teot sääde-tään nykyisin rangaistaviksi vuoden 1968 al-koholilain 86 §:ssä.
Laittomasti valmistetulla tai maahantuodul-la alkoholijuomalmaahantuodul-la tarkoitettaisiin alkoholi-lain vastaisesti valmistettua tai maahan tuo-tua alkoholia. Jos alkoholijuoma olisi tuotu maahan syyllistyen veropetokseen, kyseisen alkoholierän hallussa pitäminen tulisi ran-gaistavaksi yleisperusteluissa selostetulla ta-valla rikoslain 46 luvun 6 §:n mukaan laitto-maan tuontitavaraan ryhtymisenä.
Pykälän 1 momentin 4—6 kohdassa sää-dettäisiin rangaistavaksi hallussa pitämisen ohella myös kuljettaminen. Tavaraa kuljetta-va pitää sitä yleensä myös hallussaan. Hal-lussa pitämistä koskevissa edellä mainituissa alkoholilain säännöksissä kielletään kuiten-kin sekä hallussa pitäminen että kuljettami-nen. Selvyyden vuoksi kuljettaminen maini-taan siten erikseen myös ehdotetussa 4—
6 kohdassa.
Enimmäisrangaistukseksi edellä mainituis-ta hallussa pitämisestä ja kuljetmainituis-tamisesmainituis-ta on nykyisin säädetty kaksi vuotta vankeutta.
Enimmäisrangaistus säilyisi ehdotuksen mu-kaan ennallaan. Ehdotettu rangaistus on suh-teellisen korkea, kun kyseessä on vain hal-lussapitorikos. Kahden vuoden enimmäisran-gaistus on kuitenkin tarpeen sellaisia tilantei-ta varten, jossa henkilön hallussa on
Enimmäisrangaistus säilyisi ehdotuksen mu-kaan ennallaan. Ehdotettu rangaistus on suh-teellisen korkea, kun kyseessä on vain hal-lussapitorikos. Kahden vuoden enimmäisran-gaistus on kuitenkin tarpeen sellaisia tilantei-ta varten, jossa henkilön hallussa on