Vertaistukitoiminta paitsi vaatii ja verottaa osansa vertaistukitoimijoilta, se myös antaa paljon siinä mukana oleville. Keskusteltaessa vertaistukitoimijoiden omasta jaksamises-ta suhteessa toiminnan vaativuuteen verjaksamises-taisten puheessa painottui kolme seikkaa. Omia voimavaroja pidettiin kaiken lähtökohtana ja haastateltavat kokivat, että omien voima-varojen tiedostaminen ja niistä huolehtiminen on tärkein asia. Osa haastateltavista koki, että vertaistukitoiminta verottaa osansa, samalla kun toinen puoli näki asian niin, että he ovat toiminnassa ainoastaan saamapuolella. Toinen haastatteluissa korostuva seikka olikin vertaistukitoiminnan voimaannuttava vaikutus. Kolmas teema, joka korostui haastateltavien puheessa omasta jaksamisesta puhuttaessa, oli työnohjauksen merkitys vertaistukitoiminnassa.
Haastateltavien puheesta kävi ilmi oman jaksamisen merkitys vertaistukitoi-minnassa. Vertaiset olivat yhtäläisesti sitä mieltä, että sekä oma henkinen että fyysinen vointi on oltava kunnossa, jotta voi auttaa jotakuta toista. Vaikka vertaistukitoimijat tuntuivat olevan toiminnassa mukana täydellä sydämellä, muistettiin oma jaksaminen pitää etusijalla. Vertaisten keskuudessa oma jaksaminen koettiin kaiken lähtökohdaksi ja toiminnan edellytykseksi. Tämä käy ilmi myös seuraavista Eevan ja Timon puheen-vuoroista:
Eeva: Yleensäkin missä tahansa toiminnassa, ihmisten kohtaamisessa ja kes-kustelussa, mulla on kyllä se, että mun oma henkinen puoli pitää olla kunnossa.
Timo: Joo kyllä mulla on kans silleen, että ihan ensimmäisenä tärkeintä on, et-tä on sinut ittensä kanssa, tasapainossa.-- Sitten, kun onnistuu jossakin ja saa kivaa palautetta ja muuta, niin ne on kaikki semmosta voimavaraa. Mutta en-nen kaikkea on tärkeetä, että on ittensä kanssa tasapainossa. Sillon jaksaa.
Puheenvuoroista voi aistia sen, että tähän tutkimukseen osallistuneet vertaistukitoimijat ovat sisäistäneet sen, mitä vertaistukitoiminta pitää sisällään ja mitä kaikkea se toimin-nassa mukana olevilta vaatii ja edellyttää. Vertaistukitoimijat vaikuttavat olevan sinut ajatuksen kanssa, että oma vointi ja toimintakyky menevät kaiken edelle ja vain itsensä kanssa tasapainossa oleva ihminen voi auttaa muita.
Kun oman tasapainon todettiin olevan kunnossa, vertaiset alkoivat pohtia, mitä kaikkea itse vertaistukitoiminta voi heille antaa ja toisaalta, mistä oma jaksaminen ja tasapaino pohjimmiltaan syntyvät. Suurin osa haasteltavista koki, että vertaistukitoimin-ta itsessään anvertaistukitoimin-taa voimaa. Haasvertaistukitoimin-tatelvertaistukitoimin-tavat korostivat vertaistukitoimin-tarvitsemisen tunnetvertaistukitoimin-ta ja sitä, että yksi ihmisen perustarpeista on kokea itsensä tarvittavaksi. Lisäksi myönteinen palaute ja uudet ystävät olivat niitä tekijöitä, jotka tekivät vertaistukitoiminnasta voimaannuttavaa.
Pelkkä tarvitsemisen tunne ei välttämättä kuitenkaan synnytä kokemusta voimaantumi-sesta. Lisäksi vertaistukitoimijoiden puheesta kävi ilmi, että he toivovat omalla toimin-nallaan olevan todellista merkitystä esimerkiksi tuettaville ihmisille. Seuraavassa Liisa ilmaiseekin sen, kuinka tärkeää on paitsi saadut yhteydenotot, myös tunne siitä, että on pystynyt todella vaikuttamaan toiseen.
Liisa: Mie oon hirveen kiitollinen ja otettu, jos miulle soitetaan ja ihmiset puh-huu, kyl se antaa myös voimia. -- Kyllä se antaa sitten myös voimia, kun kok-kee, että kiva sen kanssa on jutella.
Myös Eevalla ja Ritvalla on samanlaisia ajatuksia vertaistukitoiminnan voimaannutta-vasta vaikutuksesta:
Eeva: Ihan muutaman pienen keskusteluhetken puitteissa huomaa, että ihmiset avautuu ja itestä tuntuu hirveen arvokkaalta se, että voi olla se henkilö, jolle avaudutaan.
Ritva: Mä itte katon, että on enemmän saamapuolella kuin antopuolella, saan siitä varmasti enemmän mitä annan.
Vertaistukitoiminnasta saatavien voimavarojen ohella moni haastateltavista koki, että voimaa ja apua jaksamiseen on hyvä saada myös toiminnan ulkopuolelta.
Useassa keskustelussa nousikin esiin työnohjauksen merkitys vertaistukitoiminnassa.
Vertaistukitoimijat tuntuvat olevan tietoisia siitä, että apua voi ja täytyy hakea esimer-kiksi juuri siksi, että omat voimavarat säilyisivät. Osa haasteltavista koki, ettei heille ole vapaaehtoistoiminnan kautta syntynyt vielä tarpeeksi vahvaa ammattitaitoa olla vertais-tukitoiminnassa mukana ja selvitä eteen tulevista tilanteista ilman asioiden läpikäyntiä.
Ja vaikka toiminnassa mukana olevilla olisi useamman vuoden kokemus, koettiin työn-ohjaus silti tarpeelliseksi. Karin puheenvuorosta korostuu vertaisten näkemys siitä, että vertaistukitoimijat eivät ole antamassa tuettaville valmiita vastauksia ongelmiinsa, ja työnohjauksesta saadaan muun muassa juuri tähän muistutusta.
Eeva: Mie koen, että mulla ei oo riittävästi ammattitaitoo kohdata tällasia ti-lanteita ja senpä takia on yks erittäin hyvä asia, eli vapaaehtoistoimijoille on tämmöstä työnohjausta täällä tää kevät järjestetty.
Kari: Työnohjaus on hirveen tärkee, että siellä voidaan keskustella näistä asi-oista. -- Siinä tavallaan tapahtuu se kasvu myöskin siihen, että minä olen tuke-na, mutta minä en ole se neuvonantaja enkä valmiitten vastausten hakija.
Kaikki eivät kuitenkaan kokeneet työnohjausta tarpeelliseksi omista voimava-roista ja jaksamisesta puhuttaessa. Osa haastateltavista oli sitä mieltä, että omien voi-mavarojen tiedostaminen on kaiken lähtökohta ja oman itsensä tunteminen riittää siihen, että pystyy tarvittaessa myös kieltäytymään toiminnasta. Antin ajatuksista huokuukin tehokkaimpana omana jaksamiskeinona se, että osaa vetää rajat toiminnalle ja tietää itse, kuinka hyvin jaksaa.
Antti: Mä ymmärrän sen ja pidän tärkeenä sitä asiaa, työnohjausta, mutta että henkilökohtasesti minä en onnistunu siinä kohalla. Sen takia oon taipuvainen ajattelemaan, että omalta osalta sellanen näiden eri asioiden rajaaminen vaan, se on ehkä paras jaksamisen keino. Että älä mene joka päivä vapaaehtoistyö-hön.
Tärkeimpänä jaksamisen lähteenä vertaistukitoiminnassa haastateltavat kokivat siis itse toiminnasta saatavan voiman tunteen. Tämän voikin varmasti nähdä olevan yksi suurimmista syistä, miksi vapaaehtoiset vertaistukitoimijat jaksavat vuodesta toiseen olla mukana auttamassa muita saman kohtalon kokeneita. Jotta voi saada voimaannutta-via kokemuksia, on vertaistukitoimijoiden omat taustat ja käsitellyt asiat kuitenkin olta-va kunnossa. Myös tämän haastateltaolta-vat oliolta-vat sisäistäneet yhdeksi tärkeimmistä ver-taistukitoiminnan ja ohjaajana toimimisen vaatimuksista. Ulkoisista voimaa ja jaksamis-ta tuovisjaksamis-ta ominaisuuksisjaksamis-ta verjaksamis-taisten puheessa korostui työnohjauksen merkitys. Työn-ohjaus on selvästi yksi keskeinen vertaistukitoimijoille voimaa antava toimintamuoto, jota ei tulisi unohtaa vertaistukitoimintaa organisoitaessa.
9 KOKEMUKSIA
VERTAISOHJAAJAKOULUTUKSESTA
Tässä luvussa tarkastellaan syksyllä 2010 Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestö-jen tuki ry:n (ESTERY) järjestämään vertaisohjaajakoulutukseen osallistuneita vertais-tukitoimijoita, heidän kokemuksiaan koulutuksesta sekä ajatuksia ja ideoita mahdollis-ten tulevien koulutusmahdollis-ten kehittämiseksi. Aluksi puran taulukkomuodossa auki koulutuk-seen osallistuneet sekä heidän taustansa; kuinka pitkä kokemus heillä on vertaistukitoi-minnasta, ovatko he käyneet aikaisemmin vastaavanlaisia koulutuksia ja minkälaisessa toiminnassa he ovat mukana haastatteluhetkellä. Tämä antaa kuvailevaa tietoa siitä, kei-tä oikeastaan ovat he, jotka osallistuvat vertaistukitoimintaan, kuinka yleiskei-tä on vertais-tukikoulutuksiin osallistuminen ja minkälaisia vertaistukitoiminnan muotoja on olemas-sa, joissa juuri nämä haastateltavat toimivat tai ovat mukana.
Vertaisohjaajakoulutukseen osallistuneet täyttivät koulutuksen päätteeksi VE-TO-projektin suunnitteleman ja toteuttaman kyselylomakkeen (Liite 1), jossa tiedustel-tiin koulutukseen osallistuneiden tuntemuksia ja ajatuksia koulutuksesta juuri koulutuk-sen jälkeen. Esittelen tulokset tiivistetysti lähinnä saadakkoulutuk-seni vertailupohjaa siihen, mi-ten koulutukseen osallistuneiden tuntemukset ja ajatukset ovat muuttuneet noin puoli vuotta koulutuksen jälkeen, jolloin haastattelut suoritettiin.
Varsinaisessa koulutuksen arvioinnissa kokoan yhteen koulutuksen annin kou-lutukseen osallistuneiden kokemusten mukaan. Tarkastelun kohteina ovat koukou-lutukseen osallistuneiden kokemukset koulutuksesta; ajatukset koulutuksen sisällöistä ja teemois-ta, oppimis- ja opetusmenetelmistä, koulutuksen hyödyllisyys ja opitun käytäntöön so-veltaminen, koulutuksen paras anti ja pettymykset sekä kehittämisideat ja jatkotoimen-piteet tulevaisuuden koulutuksia silmällä pitäen.
Lisäksi pyrin tuomaan VETO-projektin työntekijöiden äänen kuuluviin siinä, mitä ennakko-odotuksia ja tavoitteita projektin puolesta heillä oli koulutuksen suhteen ja kuinka nämä tavoitteet mahdollisesti täyttyivät koulutukseen osallistuneiden puheen-vuoroista päätellen.