Sosiaali- ja terveysministeriö on 1980-luvulla määritellyt, että työnohjaus on ko-keneemman työntekijän tai ihmissuhdealan asiantuntijan antamaan säännöllistä tai pro-sessiluonteista ohjausta ja tukea oman työn arvioinnissa, työn ongelmien erittelemisessä ja tarvittavien toimenpiteiden suunnittelussa (Vilén ym. 2002, 108–109). Työnohjauk-sen vaikuttavuutta on tutkittu lähes yksinomaan hoitotyön piirissä, sillä juuri tällä alu-eella työnohjausta on käytetty runsaasti ja siitä on saatu kokemuksia jo pitkältä ajalta (Kankaanranta 2008, 17). Kun työntekijä joutuu työskentelemään menetysten ja vaikei-den asioivaikei-den kanssa, on työnohjaus yksin tai ryhmässä tärkeää. Työnohjaus vähentää stressin tunnetta ja henkistä kuormittavuutta sekä edistää työntekijän tai vertaistukitoi-mijan ammatillista kasvua ja kehitystä. (Väisänen ym. 2009, 108–109.) Myös Viisainen ja Hatakka (2008, 260) listaavat työnohjaukseen kuuluvan työhön tukea antavia tehtä-viä, joiden toimintoja ovat muun muassa työhön liittyvän stressin hallinta, työmotivaa-tion lisääminen, uusien näkökulmien antaminen sekä omien resurssien parempi hyödyn-täminen. Näiden alatavoitteita taas ovat henkilökohtaisen hyvinvoinnin tukeminen, työ-hön liittyvän stressin hallinta sekä ihmissuhdetyötyö-hön liittyvien tunteiden käsittely.
Työnohjaus voidaan nähdä myös oppimis- ja kehitysprosessina, jossa työnoh-jaajan ja työntekijän keskinäinen vuorovaikutus on keskeisessä asemassa ja tämän vuo-rovaikutuksen pohjalta työntekijälle muotoutuu pätevyys työn toteuttamiseen ja kehit-tämiseen. Työnohjauksen tehtävänä on siis auttaa työntekijää käyttämään persoonalli-suuttaan asiakkaan ymmärtämisessä ja tukemisessa. Erityisesti työnohjausryhmissä saa-tu palaute, saa-tuki, kannussaa-tus ja mahdollisuus oppia toisten kokemuksista laajentavat yksit-täisen jäsenen ammattitaitoa. (Vilén ym. 2002, 108–109.)
Vilénin ym. (2002, 109–118) mukaan työnohjauksen tehtävänä on ennen kaik-kea auttaa työntekijää käyttämään omaa persoonallisuuttaan joustavasti ja laajasti asiak-kaan ymmärtämisen työvälineenä. Vertaistukitoimintaan kuuluu tuettavien vaikeuksien ja erilaisten tunteiden vastaanottaminen, jakaminen ja niiden varastoiminen. Ilman työnohjausta ja reflektointia tämä voi johtaa työntekijän tunnetasolla tapahtuvaan kuor-mittumiseen ja vaikeuksiin erottaa tuettavan ja toisaalta itse tukihenkilön ongelmat toi-sistaan. Koska vertaistukitoiminnassa on tärkeää, etteivät työntekijän omat tunteet ja omat sokeat puolet sekoitu vertaistuettavien tarpeisiin, työnohjauksessa työntekijällä on
mahdollisuus arvioida omaa toimintaansa ja päästä tarkastelemaan muun muassa omien emotionaalisten reaktioidensa alkuperää. Työnohjaus ja reflektoiva työskentely voivat siis olla korvaamaton tuki ja apu vertaistukihenkilön oman kuormittumisen minimoin-nissa. Lisäksi ne ovat keskeisiä menetelmiä yleisen, teoreettisen tiedon ja yksilöllisen, kokemuksellisen tiedon yhdistymisessä osaksi vertaistukihenkilön maailmankuvaa.
Monien tutkimusten valossa työnohjauksella on Kankaanrannan (2008, 21) mukaan lukuisia positiivisia vaikutuksia niin työyhteisön, työntekijän kuin työn koh-teenkin tasoilla. Työyhteisön tasolla työnohjauksen on havaittu edistävän muun muassa työyhteisön keskinäistä vuorovaikutusta, yksilötasolla työnohjaus voi näkyä esimerkiksi minäkäsityksen voimaantumisena ja työn kohteen tasolla työn laadun paranemisena.
Vaikka kyseessä olevat tutkimukset keskittyvät pääasiassa työnohjauksen vaikuttavuu-teen hoitotyössä, voidaan työnohjauksella saavutettavien etujen olettaa olevan saman-suuntaisia myös muilla ihmissuhdeosaamista vaativilla aloilla, kuten vertaistukityössä.
5 VETO-PROJEKTI: ”VETOVOIMAA VERTAISUUDESTA”
Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki ry (ESTERY) käynnisti kesällä 2009 vertaistukitoiminnan kehittämiseksi VETO-projektin. Projekti on nelivuotinen ja sen päätavoitteina on alueellisen vertaistukitoiminnan tukeminen ja kehittäminen, sosi-aali- ja terveysalan järjestöjen yhteistyön ja sosisosi-aali- ja terveysalan järjestöjen ja viran-omaisten välisen yhteistyön tehostaminen sekä uuden vertaistuen toimintamallin luomi-nen ja juurruttamiluomi-nen Etelä-Savon alueelle. Projektin rahoittajana toimii Raha-automaattiyhdistys RAY. (Toimintasuunnitelma 2010, 2.)
Järjestöt tukevat vertaistoimintaa ja saavat tukea Raha-automaattiyhdistykseltä, jota ihmiset rahoittavat pelaamalla rahapelejä. Vertaistukitoiminta on siis välillisesti kansalaisten tukemaa, mutta kuitenkin omaa toimintaa. (Mikkonen 2009, 16.) Järjestö-, yhdistys- tai säätiöpohjaisena esiintyy monentasoista vertaistukitoimintaa. Tukihenkilöl-tä vaaditaan samoja toimintaperiaatteita kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilai-silta; hän on vapaaehtoinen, jonka toiminta vaatii koulutusta ja tehtävä ammatillista työotetta (Mikkonen 2009, 48).
Vapaaehtoiset vertaistukihenkilöt toimivat oman kokemuksen tuomien tietojen ja taitojen avulla. Kokemuksen kautta tullutta viisautta ja ymmärrystä ei voi korvata kirjatiedolla, mutta järjestöjen tarjoama kokemusasiantuntijuuteen perustuva toiminta täydentää tärkeältä osalta julkisen sektorin sosiaali- ja terveysalan palveluja. (Viikkoset 2011.) Etelä-Savossa muun muassa palvelujen väheneminen ja haja-asutus luo yhdistys-toiminnalle ja vertaistuen organisoimiselle haasteelliset lähtökohdat. Vertaistuki ja yh-distystoiminta ovat tutkitusti tärkeitä auttamiskeinoja ja vertaisuus itsessään on yhdis-tystoiminnan tuki. Vertaisuus on vetovoimaa, joka saa ihmiset liikkeelle kerta toisensa jälkeen. Tämä ajatus toimii myös VETO-projektin taustana ja lähtökohtana. (Toiminta-suunnitelma 2009–2012, 1.)
Sekä vertaistukiryhmässä että tukihenkilötapaamisessa vertainen kertoo koke-muksestaan, mikä voi toiselle olla selviytymiskeino vaikeassa tilanteessa. Esimerkiksi
sairastuneita koulutetaankin joissain järjestöissä kokemuskouluttajiksi. Heidät koulute-taan tiedottamaan ulospäin sairaudesta ja sen kanssa elämisestä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille. Näin ammattilaisille saadaan koke-muksellista asiantuntijatietoa sairaana elämisestä. (Mikkonen 2009, 53–54.) Myös VE-TO-projektiin kuuluu kiinteänä osana vertaistukikoulutukset, joiden tavoitteena on niin vertaisohjaajien ja vertaistukihenkilöiden kouluttaminen, yleisten vertaistukikoulutusten järjestäminen järjestöissä toimiville kuin yleisten vertaistukikoulutusten järjestäminen ammattilaisillekin. (Toimintasuunnitelma 2010, 14.)
Vuosi 2011 oli EU:ssa vapaaehtoistoiminnan teemavuosi. Monimuotoinen va-paaehtoistoiminta tarjoaa kansalaisille runsaasti aktiivista toimintaa ja erilaisia mahdol-lisuuksia. Osallisuus lisää kuulumisen tunnetta sekä antaa mahdollisuuksia itsensä to-teuttamiseen ja vaikuttamiseen. (Viikkoset 2011.) Nykyisin noin 20 % eurooppalaisista osallistuu vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistoiminnan teemavuoden tavoitteena oli kannustaa yhä useampia ihmisiä mukaan vapaaehtoistyöhön, mikä voi olla työskentelyä esimerkiksi urheiluseuroissa, kouluissa tai avustus- ja hyväntekeväisyysjärjestöissä.
Teemavuosi pyrki tavoitteeseensa muun muassa helpottamalla toimintaan osallistumis-ta, parantamalla vapaaehtoistoiminnan laatua esimerkiksi järjestämällä koulutusta sekä tekemällä vapaaehtoistoiminnan merkitystä tunnetuksi. (Euroopan komissio 2011.) Myös ESTERY:n (Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki ry) tarkoituksena on tehostaa ja tukea jäsenyhdistysten yhteistyötä, toimintaedellytyksiä, vaikutusmahdol-lisuuksia ja jäsenistölle tuotettavia palveluja (Toimintasuunnitelma 2009–2012, 1).