Kvalitatiiviselle aineistolle on ominaista sen ilmaisullinen rikkaus ja monitasoisuus.
Aineiston tuottamisen tilanteet ovat usein tutkimusta varten järjestettyjä, eli eivät kovin autenttisia, mutta aineisto koostuu raporteista, jotka dokumentoivat kyseiset tilanteet mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi haastattelumenetelmää käytettäessä
muistiin ei merkitä pelkästään vastauksia ennalta sovittuihin kysymyksiin, vaan myös sanatarkasti esimerkiksi se, missä muodossa haastattelija esittää kysymyksensä. Miten paljon kvalitatiivisen haastatteluaineiston rikkaudesta ja moniulotteisuudesta saadaan säilytettyä, riippuu litterointitekniikasta. (Alasuutari 1999, 84–85.)
Aineiston litteroinnin tarkkuudesta ei ole yksiselitteistä ohjetta. Tutkimustehtä-västä ja tutkimusotteesta riippuu, miten tarkkaan litterointiin on syytä ryhtyä. (Hirsjärvi
& Hurme 2000, 139.) Tässä tutkimuksessa käytettiin sanasta sanaan litterointia, mutta kuitenkin niin, että aiheen ohi menneet puheenvuorot jätettiin litteroimatta. Aineiston pikkutarkka purkaminen ei ollut tässä tutkimuksessa tarpeen, koska analyysimenetel-mänä ei käytetty keskusteluanalyysia. Näin ollen osittainen haastateltavien puheen tois-to katsottiin riittäväksi. Seitsemästä haastattelusta litteroitua tekstiä syntyi yhteensä 97 sivua.
Aineiston kuvaileminen on itse analyysin perusta. Kuvailemalla pyritään kar-toittamana henkilöiden, tapahtumien tai kohteiden ominaisuuksia tai piirteitä. Kuvaile-malla pyritään vastaamaan kysymyksiin kuka, missä, milloin, kuinka paljon ja kuinka usein. Vaikka perinteiset laadullisen aineiston analyysit ovat usein olleet deskriptiivisiä, jääminen tälle tasolle ei kuitenkaan ole vielä tulkintaa sanan vahvassa mielessä. Hirsjär-vi ja Hurme (2000, 145) tuovat esiin Deyn (1993) jaottelun vahvasta ja heikosta kuva-uksesta. Vahvassa kuvauksessa tutkija pyrkii perusteellisesti ja kattavasti kuvaamaan tutkimuksen kohteena olevan ilmiön, kun taas heikossa kuvauksessa esitetään pelkkiä faktoja.
Vertaisryhmätutkimuksissa korostuu usein käsite ”kokemustieto” eli puhutaan kokemuksen merkityksellisyydestä. Kokemustiedon tutkiminen ja sanoiksi pukeminen ei ole kuitenkaan aina kovin yksiselitteistä, sillä kokemuksen tutkimiseen liittyy monia pohdittavia asioita. (Perttula 2005, 149–155.) Hyväri (2005, 224) ymmärtää kokemusten työstämisen liittyvän ennen kaikkea elämänkulkuun ja elämänhistoriaan. Kun yksityistä elämänkokemusta käsitellään vertaisryhmässä, syntyy kokemustodellisuus, joka koskee niin mennyttä, nykyisyyttä kuin tulevaakin. Lisäksi yksityinen kokemus luo perustaa yhteisölliselle ja julkiselle merkitysulottuvuudelle. Myös tässä tutkimuksessa kiinnos-tuksen kohteena olivat ennen kaikkea vertaisten omat kokemukset ja heidän vertaistuki-toiminnalle antamansa merkitykset, eli tarkastelussa pyrittiin eräänlaisen merkitysulot-tuvuuden luomiseen.
Perusanalyysimenetelmä, jota voidaan käyttää kaikissa laadullisen tutkimuksen perinteissä, on sisällönanalyysi. Sisällönanalyysi voi olla paitsi yksittäinen metodi myös väljä teoreettinen kehys, joka voidaan liittää erilaisiin analyysikokonaisuuksiin. Sisäl-lönanalyysissa etsitään tekstin merkityksiä ja pyritään saamaan tutkittavasta ilmiöstä kuvaus tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. Sisällönanalyysiin kohdistuu kuitenkin myös kritiikkiä, sillä tällä metodilla aineisto saadaan ikään kuin vain järjestetyksi johtopäätös-ten tekoa varjohtopäätös-ten. Mielekkäiden johtopäätösjohtopäätös-ten teko saattaa myös jäädä, jos järjestetty aineisto esitellään kuin tuloksina. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 91–104.)
Laadullisen aineiston analyysissa puhutaan joko induktiivisesta eli aineistoläh-töisestä tai deduktiivisesta eli teorialähaineistoläh-töisestä sisällönanalyysista. Tuomen ja Sarajär-ven (2009, 95–97) mukaan aineistolähtöisessä analyysissa pyritään luomaan tutkimus-aineistosta teoreettinen kokonaisuus ja analyysiyksiköt valitaan tutkimuksen tarkoituk-sen ja tehtävänasettelun mukaisesti. Aikaisemmilla teorioilla tutkittavasta ilmiöstä ei pitäisi olla mitään tekemistä analyysin toteuttamisen kanssa, koska analyysin oletetaan olevan aineistolähtöistä. Sen sijaan teorialähtöinen analyysi nojaa johonkin tiettyyn teo-riaan tai malliin eli tutkittava ilmiö määritellään jonkin jo tunnetun mukaisesti. Teo-rialähtöisen analyysin taustalla on useimmiten aikaisemman tiedon testaaminen uudessa kontekstissa.
Induktiivisen ja deduktiivisen sisällönanalyysin ohella voidaan puhua myös abduktiivisesta päättelystä. Kun tutkijan ajatteluprosessissa vaihtelevat aineistolähtöi-syys ja valmiit mallit, on kyse teoriaohjaavasta sisällönanalyysista. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa on usein kytköksiä teoriaan ja aikaisempi tieto ohjaa analyysia. Ai-kaisemman tiedon merkitys ei ole kuitenkaan teoriaa testaavaa vaan ennemmin se aukoo uusia ajatusuria. Aineistolähtöisessä analyysissa teoreettiset käsitteet luodaan aineistos-ta, mutta teoriaohjaavassa ne tuodaan valmiina, ikään kuin ilmiöstä jo tiedettynä. (Tuo-mi & Sarajärvi 2009, 97–117.)
Tässä tutkimuksessa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aluksi luin haastattelut useampaan otteeseen läpi kokonaiskuvan saamiseksi. Jo haastattelujen yh-teydessä olin laittanut huomioita ylös, joihin olisi hyvä palata myöhemmin, ja myös näitä asioita pohdin lukemisen yhteydessä. Aineiston tarkemman tutustumisen jälkeen aloin käydä haastatteluja läpi tutkimuskysymys kerrallaan. Korostin kunkin tutkimusky-symyksen kannalta tärkeitä haastateltujen puheenvuoroja eri väreillä, jotta voisin palata niihin myös myöhemmin. Pääkohtien korostuksen jälkeen aloin sommitella eri
haastat-telujen ja eri haastateltujen puheenvuoroja tiettyjen pääotsikoiden alle. Tätä kautta sain koottua kunkin tutkimuskysymyksen alle eri teemoja ja aiheita, joita haastatteluissa nousi esiin. Teemat ja aiheet olivat osittain määritelty jo etukäteen, sillä haastatteluky-symykset ja -teemat oli luotu teoriataustan pohjalta. Toki haastatteluissa nousi esiin myös uusia teemoja, jotka korostuivat haastateltujen puheessa, ja näiden pohjalta teo-riataustaa laajennettiin ja syvennettiin vielä haastattelujen jälkeen. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa on kuitenkin kyse siitä, että aineiston analyysissa on selvät kytkök-set teoriaan ja aineistosta tehdyille havainnoille pyritään löytämään selityksiä ja vahvis-tusta teoriasta (Tuomi & Sarajärvi 2009, 97–117). Alasyysi siis eteni aluksi aineiston ehdoilla, mutta valmis teoria ja vertaistuen keskeiset käsitteet kulkivat rintarinnan ai-neistosta tehtävien huomioiden kanssa ja lopulta määrittelivät sen, miten tulokset luoki-teltiin eri teemojen alle. Lopuksi jo olemassa oleva teoria ja ilmiöistä valmiiksi tiedetyt asiat määrittelivät sen, mitkä asiat nousivat analyysissa esiin. Esimerkiksi vertaistuesta puhuttaessa haastateltavien puheessa korostuivat kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki-toiminnan eri muodoista ryhmätoiminta. Nämä olivat kaksi isoa teemaa, jotka sijoittui-vat sen alle, mitä merkityksiä vertaiset antasijoittui-vat vertaistukitoiminnalle. Taustalla tuloksia oli kuitenkin ohjaamassa teoria ja vertaistuesta aikaisemmin olemassa oleva tieto.
7 VERTAISTUKI VERTAISTEN SILMIN
Tässä luvussa annetaan vertaisten ääni kuuluviin siinä, kuinka he kokevat vertaistuen, mitä merkityksiä he antavat vertaistuelle ja toisaalta mitä kaikkia haasteita vertaistuki-toiminta pitää sisällään. Tarkastelun keskiössä ovat vertaistukikoulutukseen osallistu-neiden näkemykset ja kokemukset siitä, miksi he osallistuvat vertaistukitoimintaan sekä mitä odotuksia ja tavoitteita heillä on vertaistukitoiminnan suhteen. Pyrin luomaan tii-viin näkemyksen siitä, miten itse toiminnassa mukana olevat kokevat vertaistuen ja mitä se juuri heille merkitsee. Toisaalta näkemykset myös eroavat vertaisten kesken, joten pyrin tuomaan jokaisen oman arvokkaan näkemyksen esiin kuitenkaan kenenkään toi-sen näkemystä unohtamatta.