3 KÄYTTÖLIITTYMÄT
3.4 Valikot
Käytettäessä suurta näyttöä ja osoitinlaitetta voidaan valtaosa toimenpiteistä toteuttaa suoralla manipulaatioilla, esimerkiksi tiedostokuvakkeen siirtämisenä hiirellä toiseen ikkunaan. Pienellä näytöllä varustetussa kannettavassa laitteessa mahdollisuudet suoraan manipulointiin ovat vä
häiset. Näppäinhiireen pohjautuvassa käyttöliittymässä suora manipulointi on hankalaa.
Suoramanipulaatiomahdollisuuksien korvaamiseen käytetään usein valikkoja ja lomakkeita.
Vanhoissa tietokonejärjestelmissä valikot olivat koko näytön peittäviä ja valinnat tehtiin nume
rokoodein - nykyisissä valikkopohjaisissa järjestelmissä suositaan ponnahdusvalikoita, moni- valintanappejaja sulautettuja linkkejä tekstissä (esim. WWW ja WAP matkapuhelimissa).
Valikot ovat tehokkaita käyttöliittymiä, koska ne korostavat käyttäjän kykyä tunnistaa asioita.
Käyttäjät valitsevat sopivimman vaihtoehdon näppäilyillä tai osoitinlaitteella ja saavat palaut
teen valinnastaan välittömästi.[Shnl998]
3.4.1 Tehtäväpohjainen järjestely
Valikkojen perustehtävä on tarjota käyttäjälle järkevä, helppotajuinen, muistettavissa oleva ja mukava tehtävään liittyvien asioiden järjestys. Hierarkkiset järjestelmät ovat suosittuja juuri näiden seikkojen vuoksi: kirjat jaetaan lukuihin ja kappaleisiin, ohjelmistot moduuleihin sekä eliöt heimoihin ja lajeihin. Järjestelmä on hyvin selkeä siihen asti, kunnes joku yksilö ei sovi oikeastaan mihinkään yksittäiseen kategoriaan. Tämä voi pakottaa yksilön sijoittamiseen useaan kategoriaan ja näin rakenteesta muodostuu verkosto (network).
Eri tavalla järjesteltyjen valikkojen tehokkuutta on tutkittu lukuisissa lähteissä. 48 aloittelijan kokeessa yksinkertaisella kolmitasoisella puumaisella valikolla saavutettiin 16 kohdetoiminnon tapauksessa virheiden lukumäärän ja käyttäjän pohdinta-ajan puolittuminen kun toiminnot jär
jesteltiin tehtävän mukaiseen järjestykseen.[Liel982] Vastaavankaltaisessa testissä 109 käyttäjän ja 260 tehtävän otoksella saavutettiin sama tulos. Erityisesti epämääräisen terminologian tapa
uksessa, esimerkiksi “lihavoitu” vai “tummennettu”, aakkosjärjestyksessä oleva valikko on huono ratkaisu. [McD1983]
Valikko voi tarkoittaa yksittäistä valintaa kahden vaihtoehdon välillä tai monimutkaista tieto
järjestelmää tuhansine näyttöineen. Yksinkertaisimmillaan valikko koostuu yhdestä valintaik
kunasta (Kuva 3.6). Laajempien valintojen tapauksessa voidaan käyttää lineaarista sekvenssiä, jossa eteneminen ei ole riippuvainen käyttäjän valinnoista.
Monimutkaisemmissa sovelluksissa käytetään useasta tasosta muodostuvaa puumuotoista valik
koa. Tämä järjestely on ylivoimaisesti suosituin. [Shn 1998] Neljännen ryhmän muodostavat asy- kliset ja sykliset verkostot. Näissä käyttäjä voi edetä valikosta toiseen puurakennetta
vapaam-min ja reittejä yhteen kohtaan on useampia. Syklinen verkosto on tehokas, mikäli rengasraken- teiden avulla voidaan tehostaa yleisesti toistettuja toimintoja.
Puurakenne
Syklinen verkosto Asyklinen verkosto
Kuva 3.6 Valikkojärjestelmä voi koostua yksittäisistä valikoista, mutta yleisin valikko on puumainen. Isoissa puurakenteissa tai monimutkaisemmissa verkostoissa liikkuminen voi olla käyttäjille vaikeaa.
3.4.2 Yksittäiset valikot
Valikot voivat olla koko ajan näkyvissä tai vaihtoehtoisesti “ponnahtaa” näkyviin tietyllä toi
menpiteellä, esimerkiksi näppäimenpainalluksella.
Yksinkertaisimmillaan valikko voi olla binaarinen valikko, jossa on kaksi valintavaihtoehtoa, esimerkiksi ”kyllä - ei”, ”oikein - väärin” tai ”mies - nainen”. Näppäimistöpohjaisissa laitteissa valinnat toteutetaan yleensä valintavaihtoehdoista valituilla muistikaskirjaimilla (mnemonic letters), graafisissa järjestelmissä käytetään tällaisessa tapauksessa esimerkiksi radiopainikkeita (Kuva 3.7).
Kuva 3.7 Radiopainikkeilla toteutettuvalinta kahden vaihtoehdon välillä. Microsoft Win
dows -järjestelmissä valintatoimenpide voidaan toteuttaa myös näppäimistöllä alleviivat
tujen muistikaskirjaimien avulla.
Usein kerralla näkyvien vaihtoehtojen määrää alennetaan puumaisella valikkorakenteella, mutta joskus on syytä rajoittua yhden valikon käyttöön. Näissä tapauksissa ei ole luonnollista tehtävä-
pohjaista luokittelua valikon tasa-arvoisille vaihtoehdoille: Vaihtoehdot sijoitetaan vieritettä
vään tai sivutettuun valikkoon tai kaksiulotteisen matriisin muotoon, esimerkiksi linkeiksi WWW-sivulle. Kaksiulotteisella matriisilla saadaan suuri määrä vaihtoehtoja näkymään kerralla ja siten minimoidaan tarve vierittää näyttöä.
3.4.3 Lineaariset sekvenssit
Lineaarisella sekvenssirakenteella voidaan monimutkainen valintatoimenpide jakaa moneen yksinkertaiseen valintaan. Näyttämällä ainoastaan yksi valintatehtävä kerrallaan helpotetaan oikean valinnan löytämistä ja toimenpiteiden muistamista.
Valintasekvenssinä voidaan esittää esimerkiksi dokumentintulostusjärjestelmässä tulos- tusasetusten valinta. Esimerkiksi kirjoittimen, rivinvälin ja sivunnumeroinnin valinta voidaan kysyä käyttäjältä yksi kerrallaan. Toinen esimerkki on tietokoneella tehtävät kyselyt, joissa vastaajien halutaan keskittyvän ainoastaan yhteen valintaan kerrallaan.
Lineaarisissa sekvensseissä eteneminen tapahtuu aina ennalta määrätyllä tavalla ja pakottaa käyttäjän vakiomuotoisen päätöksentekoprosessin lävitse. Mikäli tämä ei ole järjestelmän ta
voite, voidaan tulostusasetukset esittää yhdessä suuremmassa valikossa, kunhan kukin erillinen valinta on selkeästi erotettu muista. Tämä järjestely antaa käyttäjän tehdä valinnat haluamassaan järjestyksessä ja nopeuttaa käyttöä. [Shn 1998]
3.4.4 Puurakenteet
Vaihtoehtojen määrän ollessa suuri on niiden hahmottamisen helpottamiseksi hyvä luokitella ne sopiviin ryhmiin. Nämä ryhmät muodostavat puurakenteen (tree structure) [Norl991], Suurin osa joukoista voidaan luokitella selkeästi useaan ryhmään. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi:
— Urokset, naaraat.
— Eläimet, kasvit, elottomat.
— Kevät-, kesä-, syksy-, talvi-.
— Alle 10, 10-25, yli 25.
— Rytmisoittimet, jousisoittimet, puupuhaltimet, vaskipuhaltimet.
— Kirjasinlajit, kirjasinkoot, kirjoitustyylit, rivinvälit.
Vaikka ryhmittely tuntuisi itsestään selvältä, voi se olla esimerkiksi eri kulttuurissa eläneelle vaikeaselkoinen ja ristiriitainen. Luokitteluja luettelointi on monimutkaista ja yleensä yhtä oi
keaa luokittelua ei ole. Esimerkiksi värien luokittelu voidaan tehdä monella tavalla, ja silti raja
tapauksia esiintyy.
Mikäli kullakin puurakenteen tasolla luokittelu on luonteva ja järkeenkäyvä, valikossa etenemi
nen tapahtuu hetkessä edellyttäen, että käyttäjä tietää mitä toimintoa etsii. Toisaalta epäluonnol
linen ryhmittelyjä epätietoisuus etsittävästä kohteesta voi eksyttää käyttäjän puumaiseen valik
koon pitkäksi aikaa. [Rob 1981]
Myös valikon terminologialla vaikutetaan käyttäjään: Epämääräinen “Päävalikko” korostaa oh
jelmiston rakennetta, sen sijaan on syytä käyttää selkeämpiä otsikoita, kuten esimerkiksi “Las- kentatoiminnot” tai lyhyesti “Laskennat”. [Shn 1998]
Recycle Bin SSDn tuoteprojeköt
Aleo vis
Databases tim¡48m.xh, vutenio.xls (Common) C3 Shortcut to Desktop info (Common) Shortcut to Üpd
85-1210 i MISllI Send To
Templates Shortcut to Ten (Common) DmMÍ¡_2 лЬ
Vaisala Shortcut to Sw Shortcut to
Intranet COMI 192..
Kuva 3.8 Puurakenteinen ponnahdusvalikko Microsoft Windows 95 -järjestelmässä. Käyt
täjä painaa hiiren oikeaa näppäintä valikon näyttämiseksi.
Puumaisen rakenteen koko ilmaistaan leveytenä ja syvyytenä. Leveydellä kuvataan sitä, kuinka paljon yksittäinen valikko sisältää alavalikolta, syvyydellä vastaavasti peräkkäisten alavalikoi- den määrää. Mikäli useampi vaihtoehto sijoitetaan samaan valikkoon, syntyy leveämpi valikko- puu ja samalla puun syvyys pienenee.
Ensimmäiset tutkimukset suosittivat syvyyden minimoinnin sijaan yhden valikon vaihtoehtojen määrän minimointia. Robertson, McCracken & Newell [Rob 1981] käyttää tästä termiä “frame simplicity”. Heidän koevalikoissaan oli vain muutama virke tekstiä ja alle puoli tusinaa vaihto
ehtoja.
Toisaalta valikon syvyyden rajoittaminen esimerkiksi neljään tasoon estää käyttäjiä eksymästä valikkoon [Cal 1978]. Syvissä rakenteissa muistettavaa syntyy käyttäjälle enemmän, mikä hidastaa käytön oppimista.
Syvyyden lisääminen lisää myös etsimis-, päätöksenteko-ja vasteaikaa, sillä valintoja on tehtä
vä useampia tavoitteeseen pääsemiseksi. Tavoitealkion löytämiseen kuluva aika tN voidaan esittää seuraavasti[Norl 991 ] :
*N =ХМ6/)+Ф,)} (3.1)
Kaavassa ( 3.1 ) u(b¡) on käyttäjän vasteaika valinnan tekemisessä b¡ vaihtoehdon joukosta valikkotasolla i. c(b¡) on vastaavasti laitteen vasteaika käyttäjän valinnalle tasolla i. Normaa
listi valikkotasojen vaihtoehtojen määrä ei ole vakio kaikkialla puurakenteessa, joten kokonais- ajan kuvaaminen tarkasti on vaikeaa.
Mikäli kaavassa ( 3.1 ) oleva u(b¡) voidaan määrittää, niin leveyden ja syvyyden optimiyhdis- telmä on laskettavissa. Lee ja MacGregor [Lee 1985], Paap ja Roske-Hofstrand[Paal986] ja MacGregor, Lee ja Lam[Macl986] ehdottavat vasteajalle lineaarista mallia, kun Landauer ja Nachbar[Lanl985] ja Card[Carl982] mallintavat vasteaikaa logaritmisella mallilla. Nämä kaksi mallia tuottavat erilaisen lopputuloksen optimaaliseksi valikon syvyydeksi ja leveydeksi.
Yhteistä malleille on se, että käyttäjän vasteaika и on jaettu alkioiden lukemiseen sekä päätök
sentekoon kuluvaan aikaan8 d ja näppäimenpainamisaikaan k.
Mallien soveltamisessa tulee olla varovainen, sillä niihin liittyy runsaasti tutkimattomia piirteitä.
Kognitiivinen valintaprosessi on riippuvainen valikon tyypistä, tehtävästä ja kokemuksesta.
[Norl991]
3.4.4.1 Kokonaisvasteaika hierarkkisissa rakenteissa
Valikkorakenteen syvyyden minimoimista suosittavia tutkimustuloksia on esitetty 1980-luvun alussa, jo ennen edellä mainittujen lineaarisen ja logaritmisen mallin julkistamista. Syviin valik
koihin eksymisen vaaralla tarkoitetaan käyttäjän turhautumista hyvinkin järjestellyssä valikossa virheellisen valintansa johdosta. Vaikka valinta olisi helppo korjata palaamalla yksi askel puu
rakenteessa taaksepäin, usein käyttäjä “pelastautuu” tilanteesta palaamalla koko valikkojärjes
telmän alkuun. [Tom 1982]
Käyttäjä haluaa tietää sijaintinsa valikkorakenteessa. Hän eksyy valikkoihin helposti monimut
kaisissa ja sellaisissa valikkorakenteissa, joissa ei ole selkeää säännöllisyyttä. [Robl981]
3.4.4.2 Päätöksentekoaika eri tasoilla
Lineaarisen ja logaritmisen mallin oletuksista poiketen käyttäjän vasteaika hidastuu edetessään syvemmälle valikkorakenteeseen.[Hagl983][Ali 1983] Landauerin ja Nachbarin[Lanl985] kokeessa päätöksenteon hidastuminen johtui vaikeammasta päätöksenteosta sijoitettaessa hakusanaa tai -numeroa entistä pienempiin vaihtoehtoisiin sana- tai lukualueisiin. Toisaalta päätöksenteko viimeisellä tasolla oli huomattavasti nopeampaa kuin aikaisemmin, sillä käyttäjät tekivät valin
nan tunnistamalla oikean numero- tai sanavaihtoehdon, ilman vertailuprosessia.
8 Pyrin tässä työssä käyttämään Normanin kirjassa [Norl991] käytettyjä symboleja. Norman on kuitenkin käyttänyt symbolia t sekä yhden valikkotason läpäisyyn kuluvalle ajalle että yhden alkion lukemiseen ja vastaavaan päätök
sentekoon kuluvalle ajalle. Käytän tässä työssä jälkimmäisestä symbolia d.
Kiger[Kigl984] päätyi valikkokokeissaan päinvastaiseen tulokseen - käyttäjän etenemisvauhti puurakenteessa kasvoi syvemmälle edettäessä. Selkeästi pisin päätöksentekoaika tavattiin kai
kissa puuarkkitehtuureissa ensimmäisellä tasolla. Kigerin mukaan tämä voi johtua totuttautumi- sesta itse valikon toimintaan ja etenemisen suunnittelusta ennakkoon.