Sijoitettaessa jätealue toisaalle voidaan paikka valita siten, että ympäristöriskit ovat minimoitavissa. Sijoituspaikka on kaikella todennäköisyydellä sisämaassa ei-kä vesistön välittömässä yhteydessä. Mahdollisia vesistökuormitusta aiheuttavia onnettomuus- ja häiriötilanteita voivat olla suoto- ja pintavalumavesien keräys-järjestelmän toimintahäiriöt tai vesille järjestetyn puhdistamon toimintahäiriöt.
Häiriöt tai seisakit jätevesien käsittelyssä eivät lähtökohtaisesti kasvata vesistö-päästöjä, koska jätealueelle ja puhdistamon yhteyteen voidaan tehdä varoallasti-lavuutta ylimääräisten valumavesien väliaikaiseen varastointiin. Jätealueen valu-mavesiä voidaan käsitellä myös passiivisella reaktiivisella suodatuksella, mikä ei ole häiriöille herkkä. Suotovesien pumppaus ja käsittely jatkuvat niin kauan, kun-nes valumaveden laatu on ympäristön kannalta haitattomalla tasolla. Riski käsit-telemättömien suotovesien päätymiselle vesistöön on merkityksetön.
Mikäli suotovesipumppauksessa tapahtuu häiriö, jätealueen sisäinen vesipinta voi häiriön takia hiljalleen nousta, jolloin hydraulinen gradientti jätealueen ja ympäristön välillä voi muuttua ja virtaussuunta kääntyä. Pinnan nousu tapahtuu kuitenkin hyvin hitaasti, joten riski suotovesien kulkeutumiseen reunapenkereen läpi ympäristöön on olemassa käytännössä vain jos tilanne jatkuu hyvin pitkään.
Edelleen vaikutukset vesistöön ovat epätodennäköisiä, koska jätealuetta ei lähtö-kohtaisesti sijoiteta vesistön yhteyteen. Alueen vesipintoja ja pumppausta seura-taan, jolloin häiriöihin voidaan puuttua välittömästi, eikä vesipinta ehdi nousta jätetäytössä niin korkealle, että vesiä suotautuisi ulos.
7.7.2 VE1 – laajentaminen merelle
Mahdollisia vesistökuormitusta aiheuttavia onnettomuus- ja häiriötilanteita voi-vat olla merenpinnan nousu penkereen yli jätealueelle, reunapenkereen sortu-minen, suoto- ja pintavalumavesien keräysjärjestelmän toimintahäiriöt tai teh-taan puhdistamon toimintahäiriöt.
Häiriö- ja onnettomuustilanteet
Häiriöt tai seisakit sinkkitehtaan jätevesien käsittelyssä eivät lähtökohtaisesti kasvata vesistöpäästöjä, koska jätealueella ja tehdasalueella on varoallastilavuut-ta ylimääräisten valumavesien väliaikaiseen varastointiin. Myös tehvaroallastilavuut-taan toimin-nan turvaamiseksi sinkkitehtaan jätevesienkäsittelyn häiriötilanteet on selvitettä-vä viivytyksettä ja siten niiden kesto arvioidaan lyhyeksi. Tehtaan toiminnan päät-tymisen jälkeen jätealueen valumavesiä voidaan käsitellä passiivisella reaktiivisel-la suodatukselreaktiivisel-la. Suotovesien pumppaus ja käsittely jatkuvat kunnes valumave-den laatu on ympäristön kannalta haitattomalla tasolla. Riski käsittelemättömien suotovesien päätymiselle vesistöön on erittäin pieni.
Mikäli suotovesipumppauksessa tapahtuu häiriö, jätealueen sisäinen vesipinta voi hiljalleen nousta, jolloin hydraulinen gradientti jätealueen ja ympäristön välil-lä voi muuttua ja virtaussuunta kääntyä. Pinnan nousu tapahtuu kuitenkin hyvin hitaasti, joten riski suotovesien kulkeutumiseen reunapenkereen läpi suotautu-malla mereen on olemassa käytännössä vain jos tilanne jatkuu hyvin pitkään. Häi-riötilanteessakin mahdollisesti mereen tihkuvat suotovesimäärät ovat kohtuulli-sen vähäisiä, koska jäte sijoitetaan kuivattuna. Alueen vesipintoja ja pumppausta seurataan, jolloin häiriöihin voidaan puuttua välittömästi, eikä vesipinta ehdi nousta jätetäytössä niin korkealle, että vesiä suotautuisi mereen.
Onnettomuustilanne, jossa jätealueen reunapenger sortuisi mereen, arvioidaan hyvin epätodennäköiseksi. Tämä vältetään tarkalla suunnittelulla, suunnitelmien noudattamisella ja valvonnalla rakentamisen aikana, sekä laajennusalueen käyt-tämisellä ja sulkemisella suunnitelmien mukaisesti.
Haitalliset aineet
Jätteen sisältämiä raskasmetalleja voisi suotovesien pumppauksen häiriötilan-teessa tai penkereen sortuman seurauksena päästä jätealueelta suoraan mereen.
Suotovesien pumppauksen häiriötilanteessa kuivatun jätteen jäännösvesimääriä voi tihkua reuna-alueelta mereen, joten määrät jäävät vähäisiksi. Sortuman seu-rauksena mereen päätyvät metallit taas ovat kiintoainekseen sitoutuneina.
Jätealueen sisäinen käsittelemätön suotovesi on sisältänyt keskimäärin paljon kadmiumia, nikkeliä, sinkkiä ja lyijyä (Taulukko 7-3). Myös rikkiä (sulfaattia) ve-dessä on paljon sekä todennäköisesti antimonia, vaikka sen pitoisuuksia ei ole mitattu. Suotoveden pitoisuudet ylittävät meriveden ympäristönlaatunormit sel-västi. Vakavassa poikkeustilanteessa sellaisenaan mereen joutuessaan suotovesi aiheuttaisi jätealueen välittömässä läheisyydessä metallien osalta merkittäviä pi-toisuusvaikutuksia. Sijoitettaessa jätettä kuivana vesimäärät ovat kuitenkin pieniä ja pitoisuudet laimentuvat suureen vesimassaan, mutta vähäisiä määriä voi myös kulkeutua virtausten mukana. Välittömänä vaikutusalueena on jätealueen edusta sekä Hopeakivenlahti ja pommisaaren edusta. Vaikutusalueen laajuus riippuu suuresti onnettomuustilanteen suuruudesta ja ajallisesta kestosta. Merialueen virtaussuuntien (Kuva 7-3) perusteella jätealueelta mereen pääsevät aineet kul-keutuvat todennäköisesti pääosin ulommas merialueelle, mikä vähentää kulkeu-tumista Vanhansatamanlahden suuntaan tai Ykspihlajanlahdelle. Kuvatun
kaltai-sessa onnettomuustilanteessa on epätodennäköistä, että vedenlaatuvaikutuksia ilmenisi kyseisillä uimarannoilla.
Merivedessä metallien esiintymismuotoihin ja kulkeutumiseen vaikuttaa ympä-röivä pH-taso ja muut ympäristön olosuhteet. Metallit voivat olla sitoutuneena epäorgaanisiin tai orgaanisiin yhdisteisiin tai olla vapaana, ionisoituneena metal-lina. Metallit voivat päätyä pohjasedimenttiin kemiallisen saostumisen kautta tai pintaveden hienoaineksen mukana adsorboitumalla. Jätepenkereen sortuessa mereen päätyvät metallit ovat sitoutuneet jätteen hienoainekseen ja siten vä-hemmän liukoisia ja hiukkasten mukana sedimentoituvia. Suotovesi on hyvin ha-panta (pH-taso keskimäärin 3,6), jolloin sen sisältämät metallit ovat usein liikku-vassa ja ympäristön kannalta haitallisimmassa muodossa. Merivesi neutraloi pus-kurointikykynsä johdosta matalat pH-piikit todennäköisesti melko nopeasti jäte-alueen ympäristössä, mutta pH-vaikutukset päästökohdan lähimmässä rantave-dessä voivat olla suuret. Vaikutusta pienentää onnettomuustilanteessa mereen päätyvien suotovesien merkityksettömän pieni määrä meriveden määrään ver-rattuna.
Jätteen raskasmetalleista kadmium on haitallisinta. Se on pysyvä, myrkyllinen ja kertyvä aine ympäristössä, joten poikkeustilanteen päästön vaikutus voisi olla havaittavissa paikallisesti ja pitkäaikaisemmin. Nykyisen jätealueen kadmiumsa-kan erillissijoitusta koskevassa ympäristöriskiselvityksessä (Ramboll 2015a) on ar-vioitu kadmiumin liukenemista onnettomuustilanteessa maaperän huokosveteen ja kulkeutumista sitä kautta mereen. Rambollin arvion perusteella 0,7 mg/l kad-miumpitoisuus maaperän huokosvedessä aiheuttaisi 10 metrin etäisyydellä ran-nasta noin 2,5 µg/l pitoisuusnousun merivedessä. Arvio on laadittu erillisvaras-toidulle kadmiumsakalle ja koskee huokosvettä, mutta voidaan vertailuna sovel-taa myös jätteen suotoveden arvioimisessa. Jätealueen käsittelemättömässä suo-tovedessä kadmiumpitoisuudet ovat luokkaa 6 mg/l (Taulukko 7-3), joka aiheut-taisi samalla suhteella laskettuna 20 µg/l pitoisuusnousun rantavedessä. Arvioitu pitoisuusnousu on suuri verrattuna kadmiumin ympäristönlaatunormiin (0,2 µg/l) sekä merialueella mitattuihin kadmiumpitoisuuksiin (alle 0,1 µg/l). Onnettomuus-tilanteessa rantaveteen muodostuvat pitoisuudet voivat nousta pienellä alueella hyvin korkeiksi, päästön suuruudesta ja kestosta riippuen.
Myös muiden suotoveden sisältämien metallien (nikkeli, sinkki, lyijy, elohopea) osalta on selvää, että onnettomuustilanteessa metallien pitoisuudet rantavedes-sä päästökohdan lähellä voivat nousta hetkellisesti korkeiksi ja niillä voi olla seu-rannaisvaikutuksia vaikutusalueella. Vaikutukset vesistössä riippuvat mm. metal-lien esiintymismuodosta. Esimerkiksi elohopealla on luonnossa useita esiinty-mismuotoja, jotka poikkeavat toisistaan mm. myrkyllisyytensä suhteen. Luonnon kierrossa on suuri merkitys elohopean metyloitumisella eli epäorgaanisen eloho-pean muuttumisella orgaaniseksi metyylielohopeaksi. Orgaaninen elohopea liik-kuu ympäristössä ja kulkeutuu tehokkaammin kuin epäorgaaninen elohopea (Ve-näläinen ym. 2004).
Merivesi laimentaa pitoisuuksia ja neutraloi pH-tasoa päästökohdasta kauemmas mentäessä, päästön suuruudesta riippuen. Metalleja todennäköisesti kertyisi on-nettomuuskohdan lähialueen pohjasedimenttiin, mistä niiden liikkeellelähtö
myöhemmin on mahdollista sedimentin häiriintyessä ja liikkuessa. Suotoveden runsaasti sisältämällä sulfaatilla ei olisi onnettomuustilanteessa yhtä suurta mer-kitystä kuin raskasmetalleilla, koska sulfaattia on merivesissä luontaisesti run-saasti.
Vaikutuksia vesiekologiaan on arvioitu luvussa 8. Ihmisiin mahdollisesti kohdistu-via vaikutuksia on arvioitu luvussa 17.
Merenpinnan nousu
Ilmastonmuutosskenaarioiden perusteella Kokkolan alueella edelleen jatkuva maanpinnan kohoaminen kompensoi ilmastonmuutoksesta aiheutuvaa meren-pinnan nousua siten, että pitkällä aikavälillä (v. 2100) vesipinta pysyy lähellä ny-kyistä tasoa (Kahma ym. 2014). Vedenkorkeuden vaihtelut ja sademäärät kuiten-kin kasvavat.
Laajennusalueen reunapenger korotetaan 2 m korkuisella vallilla tasolle +3,5 m (NN). Jätetäyttö sijoittuu tulvakorkeuden yläpuolelle myös ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu ja lyhytaikaiset tulvanousut huomioon ottaen.
Laadittujen ilmastonmuutosskenaarioiden perusteella korkeustaso +1 m (NN) ylittyy vuonna 2100 riskillä 1 % (esiintymistodennäköisyys kerran sadassa vuo-dessa), joten tätä korkeamman tason +3,5 m ylittyminen on erittäin epätodennä-köistä. Voimakkaimpien myrskyjen yhteydessä aaltojen heijastuminen jyrkästä reunapenkereestä saattaa ylittää penkereen reunan, mutta siitä ei arvioida ai-heutuvan haittaa, koska jätetäytöstä ei siinäkään tilanteessa pääse jätemateriaa-lia tai jätevesiä mereen. Jätealue on noin vuodesta 2090 lähtien suljettu ja koko-naan peitetty puhtailla ja tiiviillä peittokerroksella.
7.7.3 VE2 – laajentaminen maalle
Häiriöt tai seisakit sinkkitehtaan jätevesien käsittelyssä eivät lähtökohtaisesti kasvata vesistöpäästöjä, koska jätealueella ja tehdasalueella on varoallastilavuut-ta ylimääräisten valumavesien väliaikaiseen varastointiin. Myös tehvaroallastilavuut-taan toimin-nan turvaamiseksi sinkkitehtaan jätevesienkäsittelyn häiriötilanteet on selvitettä-vä viivytyksettä ja siten niiden kesto arvioidaan lyhyeksi. Tehtaan toiminnan päät-tymisen jälkeen jätealueen valumavesiä voidaan käsitellä passiivisella reaktiivisel-la suodatukselreaktiivisel-la. Suotovesien pumppaus ja käsittely jatkuvat niin kauan, kunnes valumaveden laatu on ympäristön kannalta haitattomalla tasolla. Riski käsittele-mättömien suotovesien päätymiselle vesistöön on merkityksetön.
Mikäli suotovesipumppauksessa tapahtuu häiriö, jätealueen sisäinen vesipinta voi häiriön takia hiljalleen nousta, jolloin hydraulinen gradientti jätealueen ja ympäristön välillä voi muuttua ja virtaussuunta kääntyä. Pinnan nousu tapahtuu kuitenkin hyvin hitaasti, joten riski suotovesien tihkumiseen reunapenkereen läpi mereen on olemassa käytännössä vain jos tilanne jatkuu hyvin pitkään. Mahdolli-nen pystyeristysseinä vähentää suotovesien kulkeutumisen riskiä tässä tapauk-sessa. Alueen vesipintoja ja pumppausta seurataan, jolloin häiriöihin voidaan puuttua välittömästi, eikä vesipinta ehdi nousta jätetäytössä niin korkealle, että vesiä suotautuisi mereen.
Ilmastonmuutosarvioiden mukaan merenpinnan nousu Kokkolan alueella on sa-manaikaisen maankohoamisen takia pitkällä aikavälilläkin melko vähäistä, mutta myrskytulvien voimakkuus saattaa kasvaa, jolloin merenpinnan on mahdollista lyhytaikaisesti tulvatilanteissa nousta korkealle. Laajennusvaihtoehdoissa VE2a ja VE2b laajennusosan jätealueen reuna sijaitsee lähimmillään noin 100 m päässä merenrannasta. Tulvaveden päätyminen jätealueelle saakka on epätodennäköis-tä. Vuoteen 2100 laaditun skenaarion (Kuva 7-2) mukaan voimakas myrskytulva voisi ulottua laajennusalueen reunaan. Tulvatilanteet ovat melko lyhytaikaisia.
Jätealue tulee olemaan vuodesta 2080 (VE2a) tai 2090 (VE2b) lähtien suljettu se-kä peitetty, jolloin merenpinnan nousu ei missään tilanteessa aiheuta jätemateri-aalin huuhtoutumista mereen.
7.7.4 VE3 – nykyisen alueen korotus
Mahdollista vesistökuormitusta aiheuttavia onnettomuus- ja häiriötilanteita voi-vat olla suoto- ja pintavalumavesien keräysjärjestelmän toimintahäiriöt tai teh-taan puhdistamon toimintahäiriöt. Vastaavasti kuten vaihtoehdossa VE1 onnet-tomuustilanne, jossa jätealueen reunapenger sortuisi mereen, arvioidaan hyvin epätodennäköiseksi. Tämä vältetään tarkalla suunnittelulla, suunnitelmien nou-dattamisella ja valvonnalla rakentamisen aikana, sekä laajennusalueen käyttämi-sellä suunnitelmien mukaisesti.
Jätepenkereen sortumisen vaikutukset vesistöön ovat vastaavia kuin vaihtoeh-dossa VE1; käsittelemättömän suotoveden raskasmetallipitoisuudet heikentäisi-vät ranta-alueelle hetkellisesti veden laatua. Penkereen sortuessa mereen pääty-vät metallit ovat kuitenkin jätteen hienoainekseen sitoutuneita, eipääty-vätkä kokonai-suudessa liukoisessa muodossa. Metallipitoista jätettä voisi myös kulkeutua me-riveden virtausten mukana laajemmalle ja toisaalta ne voivat pidättyä sediment-tiin.
Häiriöt tai seisakit sinkkitehtaan jätevesien käsittelyssä eivät lähtökohtaisesti kasvata vesistöpäästöjä, koska jätealueella ja tehdasalueella on varoallastilavuut-ta ylimääräisten valumavesien väliaikaiseen varastointiin. Myös tehvaroallastilavuut-taan toimin-nan turvaamiseksi sinkkitehtaan jätevesienkäsittelyn häiriötilanteet selvitetään viivytyksettä ja siten niiden kesto arvioidaan lyhyeksi. Tehtaan toiminnan päät-tymisen jälkeen jätealueen valumavesiä voidaan käsitellä passiivisella reaktiivisel-la suodatukselreaktiivisel-la. Suotovesien pumppaus ja käsittely jatkuvat niin kauan, kunnes valumaveden laatu on ympäristön kannalta haitattomalla tasolla. Riski käsittele-mättömien suotovesien päätymiselle vesistöön on merkityksetön.