Toisaalle sijoitettava uusi jätealue ei enää toimintavaiheessa vaikuta kallio- tai maaperään. Niihin kohdistuvat vaikutukset saavuttavat täyden laajuuden jo ra-kennusvaiheessa.
Alueelle tehtävät tiiviit rakenteet tulevat vaikuttamaan paikallisesti pohjavesipin-na tasoihin ja virtaussuuntiin. Täyttöalueen kohdalla ei veden suotautumisen es-tyessä muodostu pohjavettä, mikä laskee pohjavesipinnantasoa alueen kohdalla ja vaikuttaa paikallisesti pohjaveden virtaussuuntiin. Vaikutus on sitä vähäisempi, mitä syvemmällä alueen luontainen pohjavesipinta on.
Jätealueen toiminnalla ei saa olla vaikutusta alueen pohjaveden laatuun. Jätealu-eelle tehdään tiiviit pohja- ja reunarakenteet, jotka estävät normaaliolosuhteissa haitta-aineiden pääsyn maaperään ja pohjaveteen.
10.5.2 VE1 ja VE3 – laajentaminen merelle ja nykyisen jätealueen korotus
Vaihtoehdoissa VE1 merialueelle laajennettaessa ja VE3 nykyistä aluetta korotet-taessa ei toimintavaiheessa aiheudu vaikutuksia maaperään eikä pohjaveteen.
10.5.3 VE2 – laajentaminen maalle
Maa-alueelle laajentaminen vaihtoehdossa VE2 alue voidaan eristää ympäristös-tä nykyisen kaltaisella ponttiseinällä tai tekemällä tiivis keinotekoinen eriste alu-een pohjalle. Kummallakin toteutustavalla vaikutukset maaperään ja pohjavetalu-een jäävät paikallisiksi, eivätkä ulotu laajemmalle. Eristettäessä alue ponttiseinällä tu-lee maaperän kemiallinen laatu kuitenkin muuttumaan paikallisesti läjitysalueen kohdalla jätteen ollessa suoraan kosketuksessa maa-ainekseen. Maaperään koh-distuvat vaikutukset eivät ulotu jätealueen ulkopuolelle.
Alueelle sijoitettava jäte sisältää haitta-aineina lähinnä metalleja (Zn, Pb ja Cd) ja rikkiä. Haitta-aineiden ominaisuuksia on kuvattu luvussa 3.6. Liukoisuustestien perustella yhteisjäteaineksen liukoiset pitoisuudet alittavat valtioneuvoston ase-tuksen (331/2013) vaarallisen jätteen kaatopaikalle asetetut raja-arvot. Kokkolan ympäristöstä tavataan luonnostaan kohonneita sulfaattipitoisuuksia johtuen Itä-meren rikkipitoisista sedimenteistä (happamat sulfaattimaat). Jätteen sisältämän sinkin liukoisuus ylittää tavanomaisen jätteen kaatopaikalle määritetyn raja-arvon, mutta on ollut poikkeuksetta vaarallisen jätteen kaatopaikan raja-arvoa pienempi. Alueella pohjavedessä havaitut kohonneet haitta-aineiden pitoisuudet (mm. sinkki) johtuvat aikaisemmasta toiminnasta, ei nykyisestä ponttiseinällä eristetystä jätealueesta. Rakenteet tehdään tiiviiksi, joten normaaliolosuhteissa ei haitta-aineita leviä ympäristöön eivätkä pitoisuudet pohjavedessä nouse nykyi-sestä tasosta.
Vaihtoehdossa VE2 aiheutuu vaikutuksia kaatopaikan lähialueen pohjavesiolo-suhteisiin rakennettaessa tiivis pohjarakenne tai pystyeristysseinämä ja pohjave-den alennusjärjestelyt. Tiiviistä pohjarakennetta ja nykyisen kaltaista pystyeris-tyksenä toteutettua ratkaisua on verrattu Geobotnia Oy:n laatimassa raportissa (Geobotnia Oy 2007), mitä on hyödynnetty kuvattaessa Harrinniemen pohjavesi-alueelle kohdistuvia vaikutuksia. Vaihtoehdossa VE2b osa jätealueesta sijoittuu Harrinniemen pohjavesialueelle (II lk). Patamäen pohjavesialue sijoittuu välittö-mästi Harrinniemen pohjavesialueen eteläpuolelle (I lk). Ensimmäisen luokan (I lk) pohjavesialue on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, jonka vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan. Toisen luokan (II lk) pohjavesialue sen sijaan on antoisuuden tai muiden ominaisuuksien perus-teella soveltuva vedenottoon, mutta suunnitelmia vedenkäytöstä ei ole. Seuraa-vassa on tarkasteltu hankkeen vaikutuksia pohjaveteen pohjavesialueittain. Vai-kutusten arvioinnissa korostuu vaihtoehto VE2b.
Vaikutukset Patamäen pohjavesialueelle
Patamäen pohjavesialueen geologista rakennetta on selvitty vuosina 2007–2009 (Paalijärvi ym. 2009) ja pohjavesialueelle on laadittu kolmiulotteinen maaperä-malli ja pohjaveden virtausmaaperä-malli vuonna 2011 (Okkonen ym. 2011). Mallinnuksen tuloksina saatiin pohjaveden sieppausalueet eri vedenottoskenaariolla, pohjave-den pinnankorkeupohjave-den keskimääräinen taso verrattuna nykytilaan ja partikkelien kulkeutumisreitit Vaasantieltä, Satamatieltä ja Hopeakiventie-Outokummuntieltä mallinnusalueen reunoille ja Patamäen vedenottamolle. Lisäksi saatiin arvioitua imeytettävän veden määrä Patamäen vedenottamoille pumppausskenaarioilla 12000 m3/vrk ja 8000 m3/vrk.
Mallin antaman tiedon perusteella hankkeen vaikutukset Patamäen pohjavesi-alueelle ja vedenottamolle eivät ole todennäköisiä. Nykytilanteen mukainen sieppausalue (pumppaus 6350 m3/vrk, imeytys 1600 m3/vrk) ulottuu Outokum-muntielle asti, minkä etäisyys vaihtoehdon VE2b mukaiseen alueeseen on noin 1 km (liite 7). Nykyisillä pumppausmäärillä jätealueesta ei ole vaikutusta Patamäen veden laatuun. Patamäen vedenottamon pumppauksen ollessa 8000 m3/vrk (imeytys 1600 m3/vrk) sieppausalue ulottuu vaihtoehdon VE2b mukaisen jätealu-een rajalle ja Harrinniemen pohjavesialueelle saakka. Luvan mukaan Patamäen
vedenottamosta saadaan ottaa vettä 12 000 m3/vrk. Tällä pumppausskenaariolla imeytettävän veden määrä on arviolta 4 400 m3/vrk, josta Patamäen pohjavesi-alueen ulkopuolelta imeytettävän vesimäärän tulisi olla noin 1 000 m3/vrk. Mallin mukaan myöskään tässä tilanteessa ei tapahdu hankealueelta pohjavesivirtausta Patamäen vedenottamon suuntaan, sieppausalue on pohjoisosiltaan käytännössä lähes sama kuin kuvassa Kuva 10-4 esitetty 8 000 m3/vrk sieppausalue.
Pohjaveden virtausmallissa (Okkonen ym. 2011) esitetään Patamäen vedenotta-moiden sieppausalueet ajanjaksoilla 1, 5 ja 25 vuotta vedenottomäärillä 6 350, 4 500, 8 000 ja 12 000 m3/vrk. Sieppausalueet ajanjaksoilla 1, 5 ja 25 vuotta tar-koittavat, että esim. 1 vuoden sieppausalueen reunalta veden virtauksen mukana kulkeutuvalla vedessä hajoamattomalla aineella menee 1 vuosi aikaa kulkeutuak-seen alueen reunalta vedenottamolle. Pienimmällä vedenottoskenaariolla, 4 500 m3/vrk, partikkeleita ei mallin mukaan kulkeutunut Outokummuntieltä vedenot-tamolle. Kaikilla muilla vedenottoskenaarioilla partikkeleita kulkeutui Vaasantiel-tä, Satamatieltä ja Hopeakivenlahdentieltä ja Outokummuntieltä Patamäen ve-denottamolle. Kulkeutumisajat vedenottamolle olivat osittain huomattavan pit-kiä: Partikkelien kulkeutuminen harjun ydinosan, eli karkean harjuaineksen koh-dalta Patamäen vedenottamolle oli Hopeakiventieltä kaikissa vedenottoskenaa-riossa yli 25 vuotta ja vastaavasti Outokummuntieltä noin 5 vuotta, Satamatieltä alle 1 vuosi ja Vaasantieltä noin 5 vuotta.
Hankealueen laidalta (vaihtoehto VE2b) on partikkelien mahdollista kulkeutua Patamäen vedenottamolle saakka lähinnä teoreettisessa tilanteessa, jolloin ot-tomäärä on selvästi nykyistä suurempi. On tällöin huomattava, että kulkeutumis-aika on hyvin pitkä, yli 25 vuotta. Kuvassa (Kuva 10-4) on ote virtausmallista (Ok-konen ym. 2011) tilanteesta, jossa ottomäärä olisi 8 000 m3/vrk ja imeyttäminen 1600 m3/vrk. Tämän perusteella hankealueelta ei 25 vuoden skenaariossa kul-keutuisi vettä Patamäen ottamon alueelle. Lisäksi kun otetaan huomioon esim.
laimentuminen, vaikutukset vedenottamolla eivät ole mitattavissa. Lisäksi on huomioitava, että jätealueen rakenteet tehdään sellaisiksi, ettei päästöjä maape-rään eikä pohjaveteen tapahdu.
Kuva 10-4. Patamäen vedenottamon sieppausalueet 8000 m3/vrk ja imeytys 1600 m3/vrk. (ote virtausmallista Okkonen ym. 2011)
Vaikutukset Harrinniemen pohjavesialueelle
Hankealueen itäpuolella olevalla Harrinniemen pohjavesialueella ei ole vedenot-tamoita. Ympäristöhallinnon luokituksen mukaan se on vedenhankintaan sovel-tuva pohjavesialue (luokka II). Vaihtoehdossa VE2b osa hankealueesta sijoittuu Harrinniemen pohjavesialueelle, ulottuen myös pohjaveden varsinaiselle muo-dostumisalueelle. Pohjavesialueelle sijoittuvilta osin maaperä on hankealueella pääosin hiekkaa. Nykytilanteessa ainakin osa pohjavesialueelle sijoittuvalla laa-jennusalueella VE2b muodostuvasta pohjavedestä virtaa koillisen suuntaan kohti harjun ydinosaa (liite 7).
Tehtäessä jätealueelle tiivistysrakenteet (tiivis pohjarakenne tai ympärille pysty-eristysseinämä ja sen sisäpuolelle salaojajärjestelmä) voidaan olettaa, että Har-rinniemen pohjavesialueella muodostuva pohjaveden määrä vähenee. Pohjavesi-alueelle sijoittuva laajennusalue (noin 0,21 km2) on noin 7 % Harrinniemen poh-javesialueen kokonaispinta-alasta (2,84 km2) eli vaikutukset voidaan katsoa tältä osin vähäisiksi. Hankkeeseen liittyvä pohjaveden pinnan alentaminen lisää jonkin verran tätä laajemmin hankeen vaikutusaluetta pohjavesialueen suunnassa. Toi-minnan aikana pohjaveden alentamisesta (pumppaus ja patoseinä) tai alenemi-sesta (tiivis pohjarakenne) johtuen pohjavesivirtaus suuntautuu jätealueen suun-taan. Pystyeristyksen ja tiiviin pohjarakenteen erot eivät toiminnan aikana Har-rinniemen pohjavesialueen kannalta ole merkittäviä.
Harrinniemen alueelle ei ole tehty vedenhankintaa varten pohjavesiselvityksiä.
Pohjavesialueelta mahdollisesti saatavasta vesimäärästä ei ole esitetty arvioita (Oiva-tietokanta 2015). Mahdollisessa vedenottohankkeessa tulee huomioida pohjavesiolosuhteiden lisäksi myös alueen muu maankäyttö. Alueen pohjaveden hyödyntämistä voivat rajoittaa osin myös veden laatutekijät (esim. rauta) ja me-ren läheisyys. Teollisuusalue osaltaan heikentää Harrinniemen pohjavesialueen käytettävyyttä vedenotossa, vaikka pohjavesivirtaus ei suuntaudu teollisuusalu-eelta kohti pohjavesialuetta. Harrinniemen pohjavesialueen mahdolliset hyödyn-tämiskohteet (vedenottamot) tulisi sijoittaa luonnollisesti mahdollisimman etääl-le kaikista riskikohteista. On selvää, että laajennusvaihtoehto VE2b rajoittaa poh-javeden hyödyntämismahdollisuuksia Harrinniemen pohjavesialueen länsiosalla.
Nykyisellä jätealueella ei ole vaikutusta Harrinniemen pohjavesialueelle eikä sen pohjaveden hyödyntämiselle (kohteiden välillä on vedenjakaja). Kuten jo aiem-min on todettu, johtuu jätealueen ympäristön kohonnut sinkkipitoisuus ilman kautta tapahtuneesta kuormituksesta sekä aiemmasta toiminnasta ja on aiheu-tunut ennen kaatopaikkaa ympäröivän pystyeritysseinän rakentamista.
Hankealueen läheisyydessä ei ole tiedossa talousvesikäytössä olevia kaivoja.
Jätealueen normaalitoiminnassa haitta-aineita ei voi päätyä pohjaveteen alueelle tehtävien tiiviiden pohjarakenteiden tai eristysseinämän ja siihen liittyvän ve-sienhallintajärjestelmän turva- ja hälytyslaitteistojen ansiosta. Koska jätealueella pohjavesipinta pidetään pumppauksella ympäröivää vesipintaa alempana, ei jä-tealueelta tapahdu virtausta pohjavesialueen suuntaan myöskään vaihtoehdossa VE2b. Siten mahdollisessa pohjarakenteen vuodossa haitta-aineet (metallit) eivät pääse leviämään ympäristöön.
Hankkeen vaihtoehdon VE2b alueen pohjavedessä on havaittu raskasmetalleista eniten sinkkiä välittömästi nykyisen jätealueen itäpuolella, mutta pohjavesialu-eelle sijoittuvalla osalla sinkkipitoisuus on selvästi alempi, < 1mg/l. Esim. talous-veden sinkille ei ole nykyään raja-arvoa, aikaisemmin (STM 74/1994) raja-arvona on ollut 3 mg/l. Arseenin, nikkelin ja kadmiumin pitoisuudet ovat olleet alhaisia, vain osittain talousvesinormin ylittäviä. Lyijyä ja elohopeaa ei alueen pohjavedes-sä ole havaittu. Rautapitoisuus on ollut eniten koholla, myös pohjavesialueelle si-joittuvalla VE2b alueella (Taulukko 10-1).
Ilmastonmuutoksen vaikutukset
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjavesivaroihin on tutkittu vähemmän kuin vaikutuksia pintavesiin. Tehtyjen laskelmien perusteella talviaikaiset pohjaveden-korkeudet nousevat ja kesäaikaiset laskevat hieman loppukesästä. Syksyn ja tal-ven vesisateet ja sulamisvedet täydentävät tehokkaasti pohjavesivarastoja, mutta toisaalta rankkasateet, pitkät sateiset jaksot ja tulvat voivat heikentää pohjave-den laatua (Laine ym. 2015).
Pohjaveden virtaussuuntiin ilmastonmuutoksella ei ole vaikutusta. Lisääntyvä sa-danta lisää toiminnan aikana jätealueella suotautuvaa vesimäärää, mutta tällä ei katsota olevan vaikutuksia maaperään ja pohjaveteen. Toiminta-aikana alueen pinnalle tulevat sadevedet ohjataan väliaikaisesti peitetyltä ja avoimelta alueelta pinnan kallistuksilla kohti alueen keskivaiheille tehtäviä keräilyojia. Keräilyojien vesi päätyy valumavesien keräilyaltaaseen, josta se johdetaan pumppaamolle ja edelleen tehtaan jäteveden käsittelyyn.