Vaikutukset Seinäjokeen

Seuraavissa taulukoissa (Taulukko 60, Taulukko 61 ja Taulukko 62) on esitetty Karvasuon turvetuo-tantoalueen vaikutukset alapuolisen Seinäjoen vedenlaatuun ja virtaamaan, johon Karvasuon laskuoja laskee. Kuormituslaskennassa on huomioitu vesienkäsittelymenetelmistä ympärivuotinen pintavalutus sekä kemiallinen puhdistus. Seinäjoen kuormitusvaikutusten laskenta on suoritettu kaikkien vaihtoeh-tojen osalta pinta-alojen ollessa pienimmästä suurimpaan 206,2 ha (VE3), 307,4 ha (VE1) ja 317,8 ha (VE2) välillä.

Seinäjoki on osa Kyrönjoen vesistöaluetta (42). Seinäjoen valuma-alue (42.07) on pinta-alaltaan 1011,13 km², kun taas sen osa-alue Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan valuma-alue (42.072) on pinta-alaltaan 235,61 km². Hankealueen kuivatusvedet on suunniteltu johdettavan kokonaisuudes-saan Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan valuma-alueelle (42.072), jolloin valuma-alue kasvaa 258,0 ha ja vastaavasti Pajuluoman valuma-alue (42.075) pienenee saman verran. Suunnitelmien toteuttamisen myötä Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan valuma-alue on lopulta 238,19 km².

Muutoksen suuruus on noin 1,1 % nykyisen valuma-alueen koosta. Seinäjoen (42.07) valuma-alueen kokoon ei aiheudu tästä muutoksia.

Karvasuon hankkeen vaikutuksia alapuoliseen vesistöön on tarkasteltu ainoastaan Seinäjoen osalta, sillä Kyrönjoki sijaitsee kohtuullisen kaukana hankealueesta. Vesiteitse hankealueelta Kyrönjoelle on matkaa noin 30 km.

Seinäjoen valuma-alueella suurimpia kuormittajia ovat maa- ja metsätalous sekä haja-asutus. Seinä-joen vedenlaadussa ei ole viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia, ainakaan Jouttikosken mittauspisteen havaintojen perusteella (Taulukko 59). Vuosien 2000 2005 keskimääräi-nen fosforipitoisuus on ollut noin 67,8 g/l ja typpipitoisuus 1202 g/l, kun samat lukemat ovat vuosina 2006 2010 olleet 56,5 g/l ja 1152 g/l. Kiintoainepitoisuus on ollut 4,2 mg/l ja 3,2 mg/l.

Taulukko 59. Seinäjoen Jouttikosken mittauspisteen 10 vuoden havainnoista lasketut keskiarvot vuosille 2000 2005, 2005 2011 ja 2000 2011.

Seinäjoki on edellä esitetyssä taulukossa (Taulukko 59) olleiden vedenlaatutietojen perusteella rus-keavetinen joki, myös luonnostaan. Ruskeissa humuspitoisissa vesissä typpipitoisuus voi olla 400 800 g/l ja hyvin ruskeissa vesissä arvo voi olla luonnostaankin yli 1000 g/l. Keskisuurten tur-vemaiden, joissa kokonaistypen vuosimediaani on 900 luokassa hyvä/tyydyttävä ja 1500 tyydyttä-vä/välttävä. Luonnostaan ruskeavetinen Seinäjoki lukeutuu tässä luokittelussa lähemmäs luokkaa hy-vä/tyydyttävä 1179 g/l arvollaan.

Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta tärkein ravinne, ja Seinäjoki on fosforipitoisuutensa perusteella erittäin rehevä. Rehevissä järvissä fosforipitoisuus on yli 20 g/l. Ylei-sen käyttökelpoisuusluokitukYlei-sen mukaan välttäväksi luokiteltujen vesien kokonaisfosforipitoisuus on välillä 50 100 g/l. Keskisuurissa turvemaiden joissa kokonaistypen vuosimediaani on tyydyttävis-sä/välttävissä vesissä 60 g/l. Seinäjoen typpipitoisuuden 10 vuoden keskiarvo on 62,8 g/l.

Kiintoainepitoisuus voi jokivesissä vaihdella voimakkaasti ali- ja ylivirtaamakausien välillä. Seinäjoessa kiintoaineen 10 vuoden keskiarvo Jouttikosken havaintopaikalla on 3,8 mg/l (3800 g/l). Järvissä avo-vesikaudella kiintoainepitoisuus voi olla levien runsastumisen aikaan 1-3 mg/l. Joessa kiintoainepitoi-suuteen vaikuttaa uoman eroosio sekä valuma-alueelta tuleva huuhtouma.

Seuraavissa taulukoissa on kuvattu hankkeen vaikutuksia Seinäjoen virtaamaan ja vedenlaatuun 1-, 2- ja 3-vaihtoehdon eli sekä pintavalutuksen ja/tai vesien kemiallisen käsittelyn osalta (Taulukko 60 Taulukko 62).

Taulukko 60. Hankealueen laskennalliset kuormitusvaikutukset alapuolisen Seinäjoen veden laatuun tuo-tanto- ja kuntoonpanovaiheen aikana, kun vesienpuhdistusmenetelmänä on käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä (VE1) ja tuotantoala on 307,4 ha.

Muuttuja Yksikkö Nykytila Kuntoonpanoaika

Tuotantoaika 1. ojitusvuosi Seuraavat vuodet

Valuma-alueen pinta-ala km² 1011,30 1011,30 1011,30 1011,30

Mq l/s/ km² 10 10,02 10,0 10,0

Vaihtoehdon 1 (Taulukko 60) toteutuessa hankkeen laskennalliset vaikutukset Seinäjoen vedenlaa-tuun olisivat 0,2 0,3 % fosforin, 0,5 1,0 % typen ja 0,3 0,5 % kiintoaineen osalta. Pitoisuuden muu-tokset ensimmäisenä ojitusvuonna mikrogrammoina litrassa ovat korkeintaan 0,2 g/l fosforin, 11,2

g/l typen ja 17,4 g/l kiintoaineen osalta. Vaikutukset ovat suurimmillaan ensimmäisenä ojitusvuonna mutta laskevat pian sen jälkeen noin puoleen ensimmäisestä vuodesta.

Vaihtoehdon 2 (Taulukko 61) kohdalla hankkeen laskennalliset vaikutukset Seinäjoen vedenlaatuun jäävät typpi- ja fosforikuormituksen osalta pieniksi, sillä pitoisuuden muutos on 0,1 0,2 % fosforilla ja 0,4 0,6 % typellä. Kiintoaineen osalta kuormitus on laskennan perusteella suurempi kuin 1-vaihtoehdossa, jossa tuotantoalueen vedet on tarkoitus käsitellä kokonaan ympärivuotisella pintavalu-tuksella. Vaihtoehdossa 2 pitoisuuden muutos kiintoaineen osalta on 0,8 1,0 %, kun se vaihtoehdossa 1 on 0,3 0,5 %.

Hankkeen 3-vaihtoehdossa (Taulukko 62) tuotantoalueen pinta-ala on pienempi kuin muissa, sillä tuo-tanto suunnitellaan vain hankealueen itäosaan. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kemi-allinen käsittely. Verrattuna Karvasuon muiden vaihtoehtojen kuormituslaskelmiin, on 3-vaihtoehdon kiintoaineen pitoisuuden muutos suhteessa tuotantoalaan suurin. Pitoisuuden muutos Seinäjoen ve-denlaatuun on 0,6 0,9 % kiintoaineen, 0 0,1 % fosforin ja 0,2 % typen osalta. Kemiallinen käsittely pidättää hyvin ravinteita.

Taulukko 61. Hankealueen laskennalliset kuormitusvaikutukset alapuolisen Seinäjoen veden laatuun tuo-tanto- ja kuntoonpanovaiheen aikana, kun vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus sekä ympärivuotinen kemiallinen käsittely (VE2) ja tuotantoala on 317,8 ha.

Muuttuja Yksikkö Nykytila Kuntoonpanoaika

Tuotantoaika 1. ojitusvuosi Seuraavat vuodet

Valuma-alueen pinta-ala km² 1011,30 1011,30 1011,30 1011,30

Mq l/s/ km² 10 10,02 10,0 10,0

Taulukko 62. Hankealueen laskennalliset kuormitusvaikutukset alapuolisen Seinäjoen veden laatuun tuo-tanto- ja kuntoonpanovaiheen aikana, kun vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kemiallinen käsittely, ja hanke koskee vain suon itäosaa (VE3), jolloin tuotantoala on 206,2 ha.

Muuttuja Yksikkö Nykytila Kuntoonpanoaika

Tuotantoaika 1. ojitusvuosi Seuraavat vuodet

Valuma-alueen pinta-ala km² 1011,30 1011,30 1011,30 1011,30

Mq l/s/ km² 10 10,00 10,0 10,0

Erot vesienkäsittelymenetelmien välillä ovat suhteellisen pieniä (Taulukko 63). Erot tulevat selvimmin esiin kiintoaineen ja typen poistamisessa. Typen osalta laskennallinen pitoisuuden muutos on pie-nempi 2-vaihtoehdossa, vaikka tuotantopinta-ala kasvaa hieman vaihtoehtoon 1 verrattuna. Vaihtoeh-dossa 3 typen pitoisuuden muutoksen on arvioitu olevan vain 0,2 %, mutta tähän vaikuttaa suuresti

myös pienentynyt tuotantoala länsiosan jäädessä pois tuotannossa. Kiintoaineen osalta 1-vaihtoehdossa näyttäisi pitoisuuden muutos olevan pienin, myös suhteessa tuotantoalaan.

Taulukko 63. Laskennallisten kuormitusvaikutusten aiheuttama pitoisuuden muutos Seinäjoen vedenlaa-dussa eri toteutusvaihtoehdoissa.

Vaihtoehto 1

307,4 ha Vaihtoehto 2

317,8 ha Vaihtoehto 3 206,2 ha

Pitoisuuden muutos

Fosfori % 0,2 0,3 0,1 0,2 0,0 0,1

Typpi % 0,5 1,0 0,4 0,6 0,2

Kiintoaine % 0,3 0,5 0,8 1,0 0,6 0,9

Ravinne- ja kiintoainepitoisuusmuutoksien lisäksi turvetuotannon valumavedet voivat vaikuttaa alapuo-lisen vesistön happamuuteen. Suomen vesistöjen pH on yleensä lievästä happamalla puolella, mikä johtuu vesien luontaisesta humuskuormituksesta. Seinäjoen pH:n keskiarvo viimeisen 10 vuoden ajal-ta on 6,1 ja yleensä luonnonvesissä pH on välillä 6,5 6,8. Seinäjoen vesi on siis lievästi happaman puolella, mutta happamuuteen liittyviä ongelmia ei esiinny kuten Kyrönjoen alajuoksulla. Soiden valu-mavesien happamuuteen vaikuttaa mm. suon yhdistymätyyppi eli onko kyse keidas- vai aapasuosta.

Minerotrofinen aapasuo saa vetensä ympäröiviltä mineraalimailta tai jopa pohjavedestä, jolloin ympä-röivien alueiden vedet vaikuttavat myös aapasuon veden laatuun. Yleensä ottaen keidassuon valuma-vedet ovat happamampi kuin aapasuon valumavaluma-vedet, sillä ympäröiviltä alueilta aapasuolle virtaavat vedet voivat laimentaa suovesien happamuutta.

Länsi-Suomen alueella vuonna 2009 tehdyn turvetuotantoalueiden kuormitustarkkailun (Leskelä 2010) mukaan vuositasolla veden pH oli keskimäärin 6,0. Happamin mitattu pH-arvo oli 4,6 ja lähimmäksi neutraalia ylsi arvo 6,7. Karvasuo on keidassuo, joten valumavesien voidaan olettaa olevan lievästi happamia, mutta niiden voidaan olettaa myös laimenevan normaalitilanteessa, eikä merkittävää vaiku-tusta Seinäjoen veden happamuuteen oleteta olevan. Kyrönjoen happamuusongelmat alajuoksulla johtuvat pääosin alueen alunamaista, mihin Karvasuon hankkeella ei oleteta olevan vaikutusta.

Hankealueen arvioitu laskennallinen vaikutus Seinäjoen keskivalumaan (Mq) on vähäinen. Jos keski-valuman odotetaan olevan 10 l/s/km², lisää hankealueen turvetuotannon ojitukset valumaa 0,02 l/s/km² (mm. Taulukko 60). Vastaavasti virtaaman lisäyksen odotetaan olevan ensimmäisen kuivatus-vuoden aikana noin 0,1 0,16 %. Koko Seinäjoen valuma-alue on yli 1000 km², minkä vuoksi 3,0 km² hankealueen kuivatusvesillä ei loppujen lopuksi ole kovin suurta vaikutusta keskivirtaamaan. Suoalu-een ojituksella voi olla hieman suurempi vaikutus Seinäjoen tulva-ajan virtaamaan kuin normaalikau-den virtaamaan.

Seinäjoen valuma-alueen pinta-ala säilyy ennallaan laskusuunnan muutoksista huolimatta, sillä Paju-luoman valuma-alue kuuluu Seinäjoen alueeseen. Joen virtaamaan hanke ei aiheuta muutoksia las-kusuunnan muutoksen johdosta paitsi, että suoalueen valumavedet laskevat Seinäjokeen ennen Kyr-kösjärveä ja Seinäjoen kaupunkia. Pajuluoma yhtyy Seinäjokeen vasta kaupungin taajamassa.